Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Olet luulosairas.

Minäpä tein niin että sanoin suorat sanat ja kyllähän ne välit vähän viileni. Ihmettelin sitä että miksi se aina höpöttää kahvitteluista, mutta ei ikinä oikeasti kutsu kahville. Meni kuppi nurin kun vastasi että ei jouda eikä jaksa. Samaan aikaan kuitenkin pyöräilee, siivoaa ja laittaa kuvia faceen synttäreistä jne, huomaa sitten kuinka alhaalla olen hänen arvoasteikossaan. Nyt viestittelen tosi harvoin, ja olen ottanut itseäni niskasta kiinni. En edes vihjaisekkaan minkäänlaisesta näkemisestä. Sanokaa tekin mistä kiikastaa. Se tekee teille hyvää. Jos välit menee niin menkööt. Löydätte parempia kavereita. Ystävyyden pitää olla molemminpuolista, sanoin näin.

Sinulla ei ole mitään muuta huolehdittavaa kuin itsesi, koirasi ja huushollisi, ei mitään muita velvollisuuksia, ei työtä, ei mitään muuta kuin nuo kolme asiaa. Miksi valitat koko ajan? Joo, vääränlainen sää. Mutta sitä puolet vuodesta? Meillä muilla on sen lisäksi työ, perhe, monenlaiset velvollisuudet ja huolet. 

Jätä se äijäsi ja muutetaan yhteen kuten vuosikymmen sitten ajattelimme mutta emme uskaltaneet, koska lapset olivat pieniä. Rakastan sinua edelleen. 

Jälleen kerran haluaisin sanoa, että nipotuksesi ja pilkunsyynäämisesi ja besserwisseröintisi melkein joka asiassa on hemmetin rasittavaa.

Toivottavasti joudut siihen tilanteeseen joskus vielä, että joku tekee samaa sinulle, vuodesta toiseen.

Et ilmeisesti hoida töitäsi- aiheestakin sinua huomautetaan jos ne jää tekemättä.

Keskity hyviin asioihin elämässäsi, pysähdy hetkeksi äläkä liehu ympäriinsä kissanristiäisistä toiseen tekemässä somea ja hakemassa hyväksyntää. 

Ota vastuuta äläkä syytä muita omista virheistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Olet luulosairas.

Miten se ilmenee ja mitä luulen? Kerro toki kun tiedät.

Hyvä ystäväni on kaunis nainen ja tekisi mieli sanoa, että panettaa.

Siskolle en kehtaa sanoa että henkesi haisee

Vierailija kirjoitti:

Siskolle en kehtaa sanoa että henkesi haisee

Ehkä ei kannata 

Että päällisin puolin  tasapainoiselta vaikuttava perheellä voi olla aika karmivia luurankoja kaapissaan.  Katkeransävyinen vertailu on inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta johtaa lopulta siihen, että toinen tukahduttaa tuskansa ja kärsii kaikessa hiljaisuudessa, saamatta koskaan oikein kaipaamaansa myötätuntoa ja validointia kokemuksilleen.

Näin joulupäivänä tuli mieleeni että vain     2/6 sellaisesta ystävästä/tutusta toivotti oma-aloitteisesti hyvä joulua viestillä, joiden olisin kuvitellut sen tekevän. Huono suuntaus. Muutamalle teistä laitoin itse viestiä ja vastasitte, kukaan ei kysynyt missä olen tai miten vietän joulua, eli ketään ei kiinnosta vaikka kaikki tietää että olen yksineläjä. Hän, jonka aina esittää niiiiiiin empaattista, myötätuntoista, ymmärtävää ym ym kanssaeläjää, säälii ja harmittelee kovasti yksinäisiä (siis hyvesignaloi) ei ole ollut missään yhteydessä koska hänellä itsellään oli tänä jouluna muuta puuhaa. 

Mutta kiva että kaikila muilla oli seuraa ja elämän täyteinen aatto. 

Näinhän se menee, onneksi on taas 364 päivää ennenkun tämä taas koittaa ja silloin aion olla jossain lämpimässä, ehkä aurinkotuolissa altaalla lojuen kylmä sangrialasi kädessä.

Pelkään, että oot kuollut alle puolessa vuodessa jos pääset muuttamaan omillesi.

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran haluaisin sanoa, että nipotuksesi ja pilkunsyynäämisesi ja besserwisseröintisi melkein joka asiassa on hemmetin rasittavaa.

Toivottavasti joudut siihen tilanteeseen joskus vielä, että joku tekee samaa sinulle, vuodesta toiseen.

 

--> joo, ymmärrän ja näen että ärsyynnyt siitä että olen pikkutarkka, kiinnitän huomiota yksityiskohtiin ja sanon niitä ääneen, sekä olen visualisti jolle esteettisyys ja siisteys on tärkeää. Sinä olet erilainen. 

 

Se että koet minun (tai muidenkin) olevan besserwissereitä, johtuu varmaan siitä että ainakin minä olen koulutettu, älyä vaativassa työssä, harrastan kaikenlaista, seuraan aikaani, luen uutisia, olen kiinnostunut ainakin edes pintapuolisesti hyvin monista asioista toisin kuin ehkä sinä. Siksi tiedän monista asioista edes jotain ja huomattavasti enemmän kuin sinä.   Harmillista että se harmittaa ja kiusaannuttaa sinua.

 

Voisitko muuttaa asennettasi ja kokeilla olla tällaisen ystävän kanssa vaan ihan reippaasti ja ylpeänä itsestäsi, ihan vaan oma mukava itsesi. 

Kuuntele muita älykkäämpiäsi, siis niitä ketä syytät besserwisseröinnistä, heiltä oppii, niin minäkin teen ja siksi tiedän paljon asioita ja olen oppinut paljon muilta ihmisiltä. Ei ne asioista tietävät ja fiksuutensa esille tuovat tee sitä sinun kiusalla, ne vaan on fiksuja ja tietää monista asioista enemmän. 

 Ei ystävien pidä olla aivan samanlaisia, ole sinä se mikä olet, älä vertaa itseäsi ystävään ja anna muiden olla sellaisia kuin he ovat. 

Keskity ystävissäsi hyviin piirteisiin. 

 

 

Et saa ikinä uutta kumppania. Olet ollut yksin viimeiset 15 vuotta ja parisuhdetaitosi ovat umpiruosteessa. Vika on sinussa, eikä ihastuksissasi.

Ota vastuu omista valinnoistasi. Elämäntilanteesi ja varsinkin rahattomuutesi on täysin omaa syytäsi. Ota itseäsi niskasta kiinni!

Miehesi on toistuvasti uskoton ja sinäkin sen tiedät. En tarvitse meriselityksiäsi, en tuomitse sinua, sinulla on omat syysi, miksi olet huonossa suhteessa.

Opi oleen! Sabotoit omaa elämääsi.

Ihan itse omasta halustasi valitset huonoja kumppaneita elämääsi. Ota vastuu omista valinnoistasi, tunnusta ongelma ja mene terapiaan. Et välitä red flageista, koska olet itse rikki. Ansaitset parempaa. Minä en voi sinua auttaa, sinun on itse tehtävä se työ.

Asetin rajat muutamaan asiaan, lopetin palvelemisesi, sanoin suoran mielipiteeni asiasta josta en pidä vaikka siedin ja ihmettelin tyyliäsi jo pitkään. 

Huomasin että suutahdit. Mietitkö koskaan että sinä itse ylitit rajat ja hyvän tavan mukaisen toiminnan toistuvasti vaikka toki itse et sitä negatiivisesti nähnytkään. Tiedän että pyrit hyötymään minusta ihan tietoisesti ja sen lopetin. No, miten kävi. Loppui ystävyyskin. Näinhän se menee, minusta ei ole sinulle enää hyötyä.