Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tapauksessa myös muu elämä hoidettaisiin puoliksi eli kumpikin hoitaisi omat syömiset ja pyykkäykset. Olen opetellut laittamaan ruokaa ja leipomaan ja olen jo sangen hyvä. En näitä taitoja jää ilmaiseksi, joten miehen on turha tulla norkoilemaan hellan ääreen. Osaan myös neuloa ja annan sukkia ilmaiseksi kavereille ja heidän perheilleen. Mies joko maksaa tai ostaa villasukkansa muualta.

Kotitöiden tasainen jako on itselleni yhtä itsestäänselvyys kuin kulujen maksaminen 50/50. Ei niin, että molemmat tekisivät omansa tai molemmat tekisivät kaikkea yhtä paljon vaan niin, että molemmat tekevät sitä, minkä itse parhaiten osaavat ja mikä miellyttää. Meillä mies mieluummin pyykkää ja imuroi kuin laittaa ruokaa, joten minä hoidan ruoanlaiton. Jne.

Tämä on nykyaikainen parisuhde. Nämä boomerit (40v+) eivät tiedä mitään tasa-arvosta, joten heille on selvää, että toinen lokkeilee taloudellisesti kun toinen vaikkapa tekee enemmän kotitöitä. Onneksi nämä vanhanaikaiset parisuhteet väistyvät hiljalleen ja tilalle tulee oikeasti tasa-arvoisia suhteita. 

Olemme kuusikymppisiä.

t. Se, jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan miestäni noin 1000e/kk bruttona enemmän, mutta verotuksen vuoksi käteen jäävän osuuden ero ei ole älyttömän suuri. Minulla on kuitenkin muita 'pakollisia' kuluja enemmän, kuten meikit, kasvovoiteet, kalliimmat shampoot ja kampaajakäynnit. Lisäksi käyn töissä toisella paikkakunnalla, ja henkilökohtaisia matkakuluja näin ollen tulee, miehellä 5 minuutin työmatka. Maksamme asuntolainaa sekä ruokakuluja saman verran, eikä lapsia ole. Jos haluamme mennä yhdessä vaikka ulos syömään ja toisella rahatilanne on heikompi, toinen maksaa molemmat.

Kiinnostaisikin miten koette tämän, onko 'väärin' maksaa saman verran kaikesta vaikka tienaan enemmän? Tai miten itse tekisitte? Jos jakaisimme lainan ym. ruokamenot progressiivisesti, minulla ei olisi enää varaa käydä kampaajalla.

Meillä ei keskustella tuloista. Puoliso on yrittäjä, jolla on myös passiivista tuloa. En tiedä, paljonko. Minulla on kuukausipalkka mutta myös sivutuloja, joiden suuruus vaihtelee nollasta nettona useisiin satoihin euroihin kuukaudessa.

Meillä on yhteinen taloustili, jolta maksetaan asuminen, ruoka (sis. yhteiset hygieniakulut) ja yhteisen auton kustannukset. Tilille talletetaan 50/50 suhteessa kuukausittain sen verran kuin tarvitaan. Yksinkertaista.

En käytä kallista kosmetiikkaa, mutta on päivänselvää, että omat menoni maksan omilla rahoillani, oli kyse sitten harrastuksista, vaatteista tai vaikka omista matkoista. Ihan vastaavasti puoliso maksaa omat parturinsa, vaatteensa, moottoripyöränsä kustannukset yms omilla rahoillaan.

Ostin äskettäin meille uuden kahvinkeittimen. Puolisolle olisi kelvannut markettitasoinen noin viiden kympin keitin. Minä halusin Smegin. Ostin ja maksoin Smegin ja puoliso osallistui kustannuksiin 20 eurolla. Minusta näin on oikein. Kaikki puoliksi, mutta jos toinen haluaa maksaa brändista tai ulkonäöstä tms, niin hän maksaa enemmän.

Meilläkin on aikalailla näin! Mutta tämä uskoakseni toimii vain jos molemmilla on joko paljon rahaa (esim 3000e/kk+ tulot, tai tienataan suunnilleen saman verran. Jos toinen tienaisi bruttona 2000e/kk ja toinen 5000e, tämä ei kuulostaisi kauhean reilulta. Tietenkin jokainen tavallaan, mutta ainakin meidän suhteessa maksaisin enemmän esim ruokakuluja, jos tulomme eroaisivat suuresti.

Meillä mies tienaa kuukaudessa reilun tonnin bruttona ja minä 4400 eur. Yhteiset tilit ja rahat ja molempien muutamaa sataa isommat ostokset sovitaan yhdessä. Kaikki sujuu, kun rahankäyttömme, elämäntapamme ja arvomme ovat linjassa keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!

Menikö oikein?

Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi.  Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.

Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.

Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.

Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.

Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.

Noin se oikeasti menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista kuinka naisvastaajat ovat olettaneet että mies olisi se parempituloinen.

Ja näinhän se yleensä onkin.

 

Miksi tämä on mielenkiintoista? Miesten tulotaso on keskimäärin naisten tulotasoa korkeampi. Jos vain naisvastaajat olettavat näin, palstan miesvastaajat eivät taida olla ihan kartalla todellisuudesta.

Tuo ei selitä asiaa.

Kun on verrattu parisuhteessa olevia ja sinkkuja, on huomattu että tuloerot ovat valtavasti suuremmat parisuhteissa olevilla. Itse asiassa sinkuissa, pl. vanhimmat ikäluokat, sinkkunaiset tienaavat hieman enemmän kuin sinkkumiehet.

Myös tuloeropariskunnat ovat lähes kaikki sellaisia joissa mies tienaa enemmän, eikä tämä selity yleisillä miesten ja naisten tuloeroilla.

Aika selkeä todiste siitä että miehet tulot ovat naiselle tärkeä kriteeri, eikä nainen pariudu alaspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitökö johtuu että monet eroavat kun  lapset on kasvaneet pois kotoa.  Ettei vaan joudu  toista auttamaan taloudellisesti. Täällä  Espoossa    kyllä naisetkin  tienaavat  usein enmmän kuin miehet.

Ei johdu tuosta. Nainen näkee, miten eläminen helpottuu kun lapset muuttavat pois kotoa. Sitten hän näkee miehensä ja muistaa, että elämä on siitä eteenpäinkin ruuanlaittoa, pyykkäämistä ja siivoamista eli mikään ei muutu. Elämä muuttuu vasta sitten, kun poistaa miehen elämästään.

Ja niin nainen muuttaa asumaan vuokrakaksioon ja elää siellä onnellisena elämänsä loppuun asti, joskin tietoisena siitä, että miehen maksamat lomat, mökkeily, harrastukset, ravintolaillalliset ovat nyt mennyttä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!

Menikö oikein?

Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi.  Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.

Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.

Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.

Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.

Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.

Noin se oikeasti menee.

Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut tästä jonkunverran keskustelua, koska puolisoni säästää työnsä luonteen vuoksi 'eläkemaksut' itse omalle tililleen/omiin sijoituksiin, koska työnantajan ei kuulukaan maksaa eläkemaksua. Hänen mielestään nettotulojamme on fiksua verrata keskenään vasta tämän jälkeen, koska otetaanhan minultakin eläkemaksu suoraan palkasta.

En kuitenkaan 'pahan päivän sattuessa' voi tietenkään käyttää näitä eläkemaksuna maksamiani rahoja mihinkään, toisin kuin puoliso voi sijoituksistaan/tililtään jotakin ottaa. Nettotulomme ovat tämän jälkeen aikalailla samat, mutta minulle ei enää riitä sijoittamiseen rahaa, kun jaamme loput kulut puoliksi. En tiedä osaanko selittää tilannetta ymmärrettävästi.

Teillä on joko ihan tolkuttoman suuret menot tai sinulla on tolkuttoman pieni palkka, jos siitä ei jää mitään säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!

Menikö oikein?

Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi.  Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.

Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.

Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.

Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.

Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.

Noin se oikeasti menee.

Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.

Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.

Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista kuinka naisvastaajat ovat olettaneet että mies olisi se parempituloinen.

Ja näinhän se yleensä onkin.

 

Miksi tämä on mielenkiintoista? Miesten tulotaso on keskimäärin naisten tulotasoa korkeampi. Jos vain naisvastaajat olettavat näin, palstan miesvastaajat eivät taida olla ihan kartalla todellisuudesta.

Tuo ei selitä asiaa.

Kun on verrattu parisuhteessa olevia ja sinkkuja, on huomattu että tuloerot ovat valtavasti suuremmat parisuhteissa olevilla. Itse asiassa sinkuissa, pl. vanhimmat ikäluokat, sinkkunaiset tienaavat hieman enemmän kuin sinkkumiehet.

Myös tuloeropariskunnat ovat lähes kaikki sellaisia joissa mies tienaa enemmän, eikä tämä selity yleisillä miesten ja naisten tuloeroilla.

Aika selkeä todiste siitä että miehet tulot ovat naiselle tärkeä kriteeri, eikä nainen pariudu alaspäin.

Voi yhtä hyvin selittyä sillä että eniten ansaitsevat naiset ovat hyvin uraorientoituneita eivätkä ole edes niin kiinnostuneita pysyvästä parisuhteesta vaan panostavat uraansa. Ei siis siitä että heille ei kelpaisi pienempituloinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!

Menikö oikein?

Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi.  Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.

Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.

Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.

Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.

Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.

Noin se oikeasti menee.

Ja mies on aina oman elämänsä objekti, jolle yhteenmuuttokin vain tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitökö johtuu että monet eroavat kun  lapset on kasvaneet pois kotoa.  Ettei vaan joudu  toista auttamaan taloudellisesti. Täällä  Espoossa    kyllä naisetkin  tienaavat  usein enmmän kuin miehet.

Ei johdu tuosta. Nainen näkee, miten eläminen helpottuu kun lapset muuttavat pois kotoa. Sitten hän näkee miehensä ja muistaa, että elämä on siitä eteenpäinkin ruuanlaittoa, pyykkäämistä ja siivoamista eli mikään ei muutu. Elämä muuttuu vasta sitten, kun poistaa miehen elämästään.

Ja niin nainen muuttaa asumaan vuokrakaksioon ja elää siellä onnellisena elämänsä loppuun asti, joskin tietoisena siitä, että miehen maksamat lomat, mökkeily, harrastukset, ravintolaillalliset ovat nyt mennyttä aikaa.

Minä ja ystäväni olemme sitä ikäluokkaa, jonka lapset ovat muuttaneet tai ovat muuttamassa omilleen. Ihan jokainen meistä on töissä ja saa palkkaa. Ei vuokralla asumisessa mitään vikaa ole, mutta jos haluaa ostaa oman asunnon, niin kyllähän se onnistuu. Ihan samoin naiset ovat maksaneet osansa asunnosta avioliiton aikana, joten tyhjin käsin ei tarvitse lähteä. Minä pääsisin lomille ja ravintolaillallisille jatkossakin, mökkeilystä en tykkää eikä ero lopettaisi minun harrastuksia. Koetahan tulla tänne oikeaan elämään sieltä komerostasi.

Miksi kukaan suostuisi tuollaiseen älyttömyyteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!

Menikö oikein?

Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi.  Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.

Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.

Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.

Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.

Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.

Noin se oikeasti menee.

Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.

Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.

Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.

Ja jäätelön syöminen aiheuttaa hukkumiskuolemia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista kuinka naisvastaajat ovat olettaneet että mies olisi se parempituloinen.

Ja näinhän se yleensä onkin.

 

Miksi tämä on mielenkiintoista? Miesten tulotaso on keskimäärin naisten tulotasoa korkeampi. Jos vain naisvastaajat olettavat näin, palstan miesvastaajat eivät taida olla ihan kartalla todellisuudesta.

Tuo ei selitä asiaa.

Kun on verrattu parisuhteessa olevia ja sinkkuja, on huomattu että tuloerot ovat valtavasti suuremmat parisuhteissa olevilla. Itse asiassa sinkuissa, pl. vanhimmat ikäluokat, sinkkunaiset tienaavat hieman enemmän kuin sinkkumiehet.

Myös tuloeropariskunnat ovat lähes kaikki sellaisia joissa mies tienaa enemmän, eikä tämä selity yleisillä miesten ja naisten tuloeroilla.

Aika selkeä todiste siitä että miehet tulot ovat naiselle tärkeä kriteeri, eikä nainen pariudu alaspäin.

Voi yhtä hyvin selittyä sillä että eniten ansaitsevat naiset ovat hyvin uraorientoituneita eivätkä ole edes niin kiinnostuneita pysyvästä parisuhteesta vaan panostavat uraansa. Ei siis siitä että heille ei kelpaisi pienempituloinen mies.

Miten tuo selittyy sillä?

Eivätkö hyvätuloiset miehet ole uraorientoituneita?

Eiköhän ongelma ole siinä että hyvätuloiset naiset eivät hyväksy suhdetta jossa sukupuoliroolit olisivat "väärin päin", eli mies vähemmän kunnianhimoinen ja se joka hoitaa enemmän kotia. Sellaisia miehiä kyllä olisi, mutta varatoimitusjohtajanainen halua toimitusjohtajamiehen tai ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!

Menikö oikein?

Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi.  Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.

Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.

Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.

Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.

Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.

Noin se oikeasti menee.

Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.

Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.

Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.

Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.

Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.

En suostuisi. Perhe on yksikkö ja sen mukaan eletään.

Parisuhteemme alkaessa 26v sitten tienasin enemmän ja toin rahaa mukanani. Jossain vaiheessa tulot oli samat ja nyt kun olen jo eläkkeellä nettoni on enää 28%. Rahat ja omaisuus on aina ollut yhteistä, se mitä palkoista on jäänyt yli on käytetty yhteiseen hyvään - lomiin, harrastuksiin jne. 

Olen aina tehnyt osani perheen huollosta, rakentanut mieheni rinnalla tasavertaisesti talomme, kasvattanut lapsemme jne. Jos oikein pilkulla viilattaisiin niin kulut on ihan suhteessa vielä tänäänkin - mieheni osuus ruokalaskusta on varmasti 2/3, vaatteitakin hän ostelee paljon enemmän kuin minä. Se sopii minulle oikein hyvin. Itse säästän ylijäävää rahaa matkoihin molemmille

Miksi ihmiset menee naimisiin jos siihen kuuluva yhteinen talous ei kelpaa? Selittäkää nyt edes joku. Onko kyseessä sitten niinkin lapsellinen juttu kuin halu saada ne unelmahäät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista kuinka naisvastaajat ovat olettaneet että mies olisi se parempituloinen.

Ja näinhän se yleensä onkin.

 

Miksi tämä on mielenkiintoista? Miesten tulotaso on keskimäärin naisten tulotasoa korkeampi. Jos vain naisvastaajat olettavat näin, palstan miesvastaajat eivät taida olla ihan kartalla todellisuudesta.

Tuo ei selitä asiaa.

Kun on verrattu parisuhteessa olevia ja sinkkuja, on huomattu että tuloerot ovat valtavasti suuremmat parisuhteissa olevilla. Itse asiassa sinkuissa, pl. vanhimmat ikäluokat, sinkkunaiset tienaavat hieman enemmän kuin sinkkumiehet.

Myös tuloeropariskunnat ovat lähes kaikki sellaisia joissa mies tienaa enemmän, eikä tämä selity yleisillä miesten ja naisten tuloeroilla.

Aika selkeä todiste siitä että miehet tulot ovat naiselle tärkeä kriteeri, eikä nainen pariudu alaspäin.

Voi yhtä hyvin selittyä sillä että eniten ansaitsevat naiset ovat hyvin uraorientoituneita eivätkä ole edes niin kiinnostuneita pysyvästä parisuhteesta vaan panostavat uraansa. Ei siis siitä että heille ei kelpaisi pienempituloinen mies.

Miten tuo selittyy sillä?

Eivätkö hyvätuloiset miehet ole uraorientoituneita?

Eiköhän ongelma ole siinä että hyvätuloiset naiset eivät hyväksy suhdetta jossa sukupuoliroolit olisivat "väärin päin", eli mies vähemmän kunnianhimoinen ja se joka hoitaa enemmän kotia. Sellaisia miehiä kyllä olisi, mutta varatoimitusjohtajanainen halua toimitusjohtajamiehen tai ei mitään.

Ovat mutta eivät näe sitä samalla tavalla esteeksi parisuhdetta ja perhettä. Miesten kun ei perinteisesti ole oletettukaan ottavan niin paljon vastuuta joten uraan voi keskittyä vaikka olisikin perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!

Menikö oikein?

Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi.  Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.

Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.

Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.

Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.

Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.

Noin se oikeasti menee.

Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.

Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.

Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.

Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.

Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.

Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.

Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.

Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".