Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa
02.10.2022 |
Eli siis sellaisessa, jossa menot jaetaan tasan välittämättä siitä paljon kumpikin ansaitsee ja se enemmän ansaitseva/varakkaampi kieltäytyy muuttamasta esim halvempaan asuntoon vaikka tietää ettei kumppanin rahat riitä oikein mihinkään.
Jos sinulle kävisi näin, että tulosi tippuisivat merkittävästi, niin suostuisitko elämään eri elintasoa puolisosi kanssa, vai eroaisitko, koska rahasi eivät yhdessä asuessa enää riittäisi mihinkään
Kommentit (377)
Mielenkiintoinen keskustelu. Tätä se teettää kun ihmiset kasvavat itsekkäiksi, johtuuko sisarusten puutteesta ja yksilökeskeisyyden noususta?
Minä en laske rahojani edes kavereiden kanssa, se olisi häpeäksi. Puolisoaan jos ei rakasta ja luota tarpeeksi, että on pakko laskea tarkkaan ettei hän vahingossa mitenkään hyödy niin mielestäni surullista ettei osaa kokea aitoa rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostuisi. Meillä on yli 16v. ollut yhteiset rahat miehen kanssa. Vuosiin on mahtunut monenlaista ja välillä se enemmän tienaava on vaihtunut. Hyvin on toiminut.
Pihit ottakaa toinen pihi puolisoksi, ja sellainen jolla on täsmälleen sama palkka ja ei koskaan tule sairastumaan. Älkää vaivatko normaaleja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu. Tätä se teettää kun ihmiset kasvavat itsekkäiksi, johtuuko sisarusten puutteesta ja yksilökeskeisyyden noususta?
Minä en laske rahojani edes kavereiden kanssa, se olisi häpeäksi. Puolisoaan jos ei rakasta ja luota tarpeeksi, että on pakko laskea tarkkaan ettei hän vahingossa mitenkään hyödy niin mielestäni surullista ettei osaa kokea aitoa rakkautta.
Et selkeästi ole pienituloinen. En minäkään laskisi, jos ruokani viikkobudjetti ei olisi noin 15 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostuisi. Varsinkin jos on yhteisiä lapsia, ei ole tuo ole ihan tervettä puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu. Tätä se teettää kun ihmiset kasvavat itsekkäiksi, johtuuko sisarusten puutteesta ja yksilökeskeisyyden noususta?
Minä en laske rahojani edes kavereiden kanssa, se olisi häpeäksi. Puolisoaan jos ei rakasta ja luota tarpeeksi, että on pakko laskea tarkkaan ettei hän vahingossa mitenkään hyödy niin mielestäni surullista ettei osaa kokea aitoa rakkautta.
Et selkeästi ole pienituloinen. En minäkään laskisi, jos ruokani viikkobudjetti ei olisi noin 15 euroa.
Olen itseasiassa elämäni aikana ollut sekä hyvin köyhä, että rikas.
Tuossa tilanteessa on tottakai pakko laskea rahojaan tarkemmin, muttei silti sen kannalta että eihän puoliso vain hyödy mitenkään vaan että miten yhdessä saadaan näillä realiteeteilla rahat mahdollisimman hyvin riittämään.
Myös niin päin, että jos sinun tilanteesi on tuo ja puolisolla paljon parempi, on aika erikoista jos hän ei ota rakastaan merkittävästi suurempaa taloudellista vastuuta ja vielä niin hienotunteisesti että toisen ei tarvitse vaivaantua asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on parisuhde, jossa on kaksi elintasoa? Mikä on avoliitto, missä on kaksi eri elintasoa. Rakastamiseen, välittämiseen ja elämän jakamiseen kuuluu niin hyvien kuin huonojen asioiden jakaminen, toisen tukeminen, onnistumisista iloitseminen, yhteen hiileen puhaltaminen, tiimihenki ja fiilis, että tässä ollaan me. Yhdessä me asioista selviämme, yhdessä me asiat koemme. Yhdessä me asiat jaamme. Rakkauteen ja välittämiseen ei kuulu se, että toinen elää korkeampaa elintasoa varsinkaan yhdessä asuessa. Toinen syö sisäfilepihviä ja toinen hernekeittoa? Menot maksetaan tulojen suhteessa. Kummallekin pitää jäädä rahaa myös omaan käyttöön, mutta yhteiset elinkustannukset kuten ruoka, sähkö, asuminen jne maksetaan tulojen suhteen - muu voi helposti kääntyä taloudelliseksi vallankäytöksi jossa varsinkin vähemmin tienaava tilaneesta kärsii.
Eri asia on jos yhdessä sovitte muuta ja molemmat ovat tyytyväisiä tekemäänne sopimukseen, mutta ehkä silloinkin kannattaa pitää mielessä se vaihtoehto, että sitä sopimusta voi muuttaa.
Avioliitossa puolisoilla on elatusvelvollisuus eli ei voi toista jättää kärsimään ja syömään niitä nuudeleita kun itse käy ravintolassa syömässä tai syö itse laadukkaampia ruokia.
Elatusvelvollisuus ei ole synonyymi halutun elintason tarjoamiselle. Jos kotona on nuudeleita, niin puolisoa ei tarvitse ottaa ravintolaan mukaan!
Toisaalta avioliittolaki sanoo selkeästi, että kumpikin osallistuu elatukseen oman kykynsä mukaan eli se pienempituloinen tekee 90% kotitöistä, jos toinen maksaa 90% yhteisistä kuluista. Jostain syystä tämä ei koskaan sovi pienituloisille, he haluavat puolison sekä maksavan kaiken että tekevän kotityöt, koska itse eivät ole viitsineet kouluja käydä ja ammattia hankkia.
Jos ei maksa omia kulujaan 100%, on elätti, ei itsenäinen ihminen! Tällaisilta ihmisiltä pitäisi ottaa äänioikeus pois.
Toisaalta laki ei myöskään määritä, millä lailla ne kotityöt täytyy tehdä. Jos isompituloinen ei itse tee kotitöitä, hänellä tuskin on sitten sanavaltaa siihenkään, kuinka hyvin tai boheemisti siivous, ruuanlaitto ja muu hoidetaan - jos kerran pienempituloinenkaan ei määräile isompituloisen rahankäyttöä. Eli isompituloisen täytyy sitten hyväksyä, että heitetään mikroruoka lämpiämään, tiskipöydällä on tiskivuori, pyykkejä ei aina muista tai jaksa pestä, ja pölyä pyörii nurkissa. Näin siis, mikäli se pienempituloinen ei ole niin kiinnostunut kotitöiden tekemisestä.
Tuo on ihan OK, jos pienituloinen ei vetoa avioliittolakiin ja sen elatusosioon. Silloin pienituloinen hyväksyy sen, että nakertaa mikroateriaansa tiskivuoren äärellä ja puoliso syö ravintolassa. Tilannehan on molemmille optimaalinen eli kumpikin saa elää tavalla, joka itselle on luontainen ja jos pienempituloisella ei ole rahaa ruokaan, riittää, että keskustellaan lakisääteisestä velvollisuudesta elatukseen ja tiskit tulevat samantien pestyiksi, eikös?
Putosin jo kärryiltä, mutta tässä vaiheessa lienee syytä muistaa, että niin isompi- kuin pienempituloisenkin kohdalla parisuhde on täysin vapaaehtoista. Siitä voi poistua milloin vain ja mistä syystä tahansa. Syy saa ihan yhtä hyvin olla toisen pienemmät tulot kuin toisen osallistumattomuus kotitöihin, tai esim. se, että huomataan ettei kahden ihmisen elämät oikeasti ole yhteensovitettavissa. Tuon sinun viestisi kautta yhteiselämä alkoi kuulostaa jo niin sekavalta henkiseltä painiottelulta, että lienee kummankin osapuolen kannalta parempi, kuin tuohon asti ei mentäisi. Koska mikä pointti olisi edes asua yhdessä, jos kumppani tuntuu lähinnä rasitteelta ja haitalta oman elämän kannalta? Tuossa esimerkissä, johon sinä ja minäkni olemme ottaneet kantaa, ei kumpikaan osapuoli taitaisi saada suhteesta oikein mitään, ja suhde olisikin lähinnä jokin henkinen maaottelu. Kuka jaksaa saati haluaa sellaista?
Hyvin kirjoitettu. Itsellenikin tuli mieleen, että ihmeellistä pelailua, kilpailua ja kaupankäyntiä joissakin parisuhteissa. Eihän sellainen nyt voi olla aidosti ok? Miksei sitten olisi mieluummin yksin kuin vääntäisi asioista jatkuvasti? Jos parisuhde on hyvällä pohjalla, voidaan jakaa aidosti koko elämä rahoja myöten. Jos sitten taas on hyväksikäyttöä tms., sitä ei sitten voida tehdä.
Ymmärrän, että asiat eivät ole yksinkertaisia, kuten jos on vaikka lapsia, pitkä yhteinen historia, taloudellisia tekijöitä/rasitteita ja ehkä myös pelottaa, että pärjääkö yksin. Vaikka se tuntuisikin aluksi mahdottomalta, niin Suomessa varmasti melkeinpä jokainen ihminen pystyy lähtemään huonosta parisuhteesta pois ja pärjää omillaan / tuilla. Ei oikeasti ole pakko jäädä kärsimään. Tässä voi tarvita tosin tukea, jota voi saada vaikkapa vertaistuesta, jos ei ole läheisiä tukijoukkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan muutettiin yhteen, tein hyvin selväksi, että maksan omat kuluni ja vain omat kuluni. Se sopi miehelle, yhteiset kulut maksetaan puoliksi.
Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö voisi viedä miestä ravintolaan syömään ja maksaa hänenkin ruokaansa tai etteikö mies voisi viettää kanssani aikaa omalla mökillään, vaikka en maksa sen kuluista mitään. Maksaja kun päättää, haluaako olla maksajana vai ei, toisella ei pelkän parisuhteen vuoksi ole oikeutta ilmoittaa, että sinun palkkasi on minun käytössäni.
Halveksin kaikkia niitä ihmisiä, jotka olettavat toisen olevan suhteessa maksajana siksi, että tämä on koulutetumpi, ahkerampi ja parempipalkkaisempi. Tuollainen suhde ei perustu ikinä rakkauteen, se on pelkkä hyötysuhde.
Havaitsen viestisi sävyssä katkeruutta. Saat tietenkin olla tuota mieltä, mutta harvoin kai kyse on siitä, että 'oletetaan' toisen maksavan. Vaan että se on yhteisesti sovittu asia, joka sopii molemmille osapuolille, juuri siksi, että rakastetaan toista.
Rahalla ostettu rakkaus ei ole koskaan oikeaa rakkautta!
Ei niin, vain se on rakkautta, että rahat pidetään rikkaamman tilillä, eikä mennä yhdessä ollenkaan syömään, jos tasan puoliksi maksaminen ei onnistu.
Miksi köyhempi haluaisia tuhlata rakkaansa rahoja, tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Aivan kuin pitäisi puolisoa pankkina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tulen toimeen omillani
Sama. Kyllä hävettäisi ja tuntuisi erittäin pahalta vuodesta toiseen jättää oma puolikkaani vastuista hoitamatta tai vajaaksi.
Hätätilanteet, sairaudet ja tilapäiset työttömyydet toki eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä puoliso tienasi noin 20 vuoden ajan yli 100.00€/vuosi. Minä hoitajana sen 38.00€/vuosi ja äitiyslomat tuosta ajasta pienensivät tuloja.
Meillä meni ja menee edelleen kulut puoliksi. Mies säästää palkkatulostaan ison osan ja sitten voikin ostella itselleen mitä haluaa. Viimeisin ostos täyssähkö BMW kaikilla kuviteltavissa olevilla lisävarusteilla.
Minulla ei ole ajokorttia ja isoimmat kauppaostokset haetaan metrolla tai lähikaupasta.On ollut aikoja, kun olen laskenut euroja omalla kauppareissu maksuvuorollani. Mies kerännyt kauppakärryyn kalleimmat lihat ja muut tuotteet.
On vuosia, kun en ole saanut ostettua itselleni uusia talvivaatteita ja puoliso kulkee edelläni uuden karkeissa merkkivaatteissa.Hän on ostanut asunnon täyteen itselleen jos minkälaista elektroniikkaa ja sähköä kuluu.. silti sähkölaskut menevät puoliksi.
Miehellä on omissa nimissä myös mökki ja toki sen kulut huolehtii itse.
Minä teen hoitajana kahta työtä jotta palkkani riittäisi elämiseen hyvätuloisen puolison rinnalla.
Tätä kutsutaan elin taso suhteeksi. Nainen on valmis tällaiseen vain, koska se näyttää hyvältä ulospäin.
Mies tietää, että nainen ei lähde suhteesta. Ja siksi nauttii vallan tunteestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Riippumatta siitä onko minulla vai puolisolla isommat tulot, menot jaetaan prosentuaalisesti suhteessa tuloihin. Eli enemmän tienaava maksaa suhteessa enemmän. Jos menot jaettaisiin 50/50 köyhempi voisi köyhtyä entisestään ja rikkaampi rikastua, koska saa kulut toisen niskaan.
Enkä nyt tarkoita, että laskimella pitää laskea, että varmasti menee vaikka 40/60
Oletko mies vai nainen? Onko jako siis esim 40/60 riippumatta mitä muita kuluja kummallakin on? Esim eriävät henkilökohtaiset matkakulut, tai jos toisen harrastusmaksu on kalliimpi kuin toisen? 😅 Tarkoittaisiko se sitä, että kalliimman harrastuksen valinnut ei käy lisäksi ulkona ystäviensä kanssa syömässä, koska mitäs on valinnut kalliiimman harrastuksen.
Ainahan näissä on kyse pakollisista menoista. Harrastusmaksut on vapaaehtoisia ja jos koko loppusumma menee harrastukseen, ei sitten käydä enää ulkona syömässä ystävien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu. Tätä se teettää kun ihmiset kasvavat itsekkäiksi, johtuuko sisarusten puutteesta ja yksilökeskeisyyden noususta?
Minä en laske rahojani edes kavereiden kanssa, se olisi häpeäksi. Puolisoaan jos ei rakasta ja luota tarpeeksi, että on pakko laskea tarkkaan ettei hän vahingossa mitenkään hyödy niin mielestäni surullista ettei osaa kokea aitoa rakkautta.
Minusta on paljon julmempaa laskea niin päin, paljonko parempituloisesta puolisosta voi hyötyä väittämällä, että jos et maksa, niin et rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä elatusvelvollisuus tarkoittaa, että jos toinen aviopuoliso jää esimerkiksi työttömäksi tai kotiin hoitamaan lapsia ja hänen tulonsa lakkaavat tai jäävät erittäin pieniksi, on työssä käyvän annettava hänelle rahaa ruoka- ja asumismenojen lisäksi myös henkilökohtaisiin menoihin kuten kampaajalla käyntiin ja tarpeellisten vaatteiden hankintaan. Kalliita harrastuksia ei tarvitse kustantaa. (Taloustaito)
Vierailija kirjoitti:
Siitökö johtuu että monet eroavat kun lapset on kasvaneet pois kotoa. Ettei vaan joudu toista auttamaan taloudellisesti. Täällä Espoossa kyllä naisetkin tienaavat usein enmmän kuin miehet.
Ei johdu tuosta. Nainen näkee, miten eläminen helpottuu kun lapset muuttavat pois kotoa. Sitten hän näkee miehensä ja muistaa, että elämä on siitä eteenpäinkin ruuanlaittoa, pyykkäämistä ja siivoamista eli mikään ei muutu. Elämä muuttuu vasta sitten, kun poistaa miehen elämästään.
Mielenkiintoista kuinka naisvastaajat ovat olettaneet että mies olisi se parempituloinen.
Ja näinhän se yleensä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä puoliso tienasi noin 20 vuoden ajan yli 100.00€/vuosi. Minä hoitajana sen 38.00€/vuosi ja äitiyslomat tuosta ajasta pienensivät tuloja.
Meillä meni ja menee edelleen kulut puoliksi. Mies säästää palkkatulostaan ison osan ja sitten voikin ostella itselleen mitä haluaa. Viimeisin ostos täyssähkö BMW kaikilla kuviteltavissa olevilla lisävarusteilla.
Minulla ei ole ajokorttia ja isoimmat kauppaostokset haetaan metrolla tai lähikaupasta.On ollut aikoja, kun olen laskenut euroja omalla kauppareissu maksuvuorollani. Mies kerännyt kauppakärryyn kalleimmat lihat ja muut tuotteet.
On vuosia, kun en ole saanut ostettua itselleni uusia talvivaatteita ja puoliso kulkee edelläni uuden karkeissa merkkivaatteissa.Hän on ostanut asunnon täyteen itselleen jos minkälaista elektroniikkaa ja sähköä kuluu.. silti sähkölaskut menevät puoliksi.
Miehellä on omissa nimissä myös mökki ja toki sen kulut huolehtii itse.
Minä teen hoitajana kahta työtä jotta palkkani riittäisi elämiseen hyvätuloisen puolison rinnalla.
Tätä kutsutaan elin taso suhteeksi. Nainen on valmis tällaiseen vain, koska se näyttää hyvältä ulospäin.
Mies tietää, että nainen ei lähde suhteesta. Ja siksi nauttii vallan tunteestaan.
Tiedän joitakin tällaisia pariskuntia. Varsinkin yhdessä niistä varakkaampi puoliso on erittäin röyhkeä, itsekäs, tunnekylmä ja henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen puolisoaan ja heidän lapsiaan kohtaan. Avioliitto on kestänyt kaikesta huolimatta vuosikymmeniä ja edelleenkin tuo vähävaraisempi puoliso tuntuu olevan eniten kiinnostunut siitä miltä kaikki näyttää ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu. Tätä se teettää kun ihmiset kasvavat itsekkäiksi, johtuuko sisarusten puutteesta ja yksilökeskeisyyden noususta?
Minä en laske rahojani edes kavereiden kanssa, se olisi häpeäksi. Puolisoaan jos ei rakasta ja luota tarpeeksi, että on pakko laskea tarkkaan ettei hän vahingossa mitenkään hyödy niin mielestäni surullista ettei osaa kokea aitoa rakkautta.
Et selkeästi ole pienituloinen. En minäkään laskisi, jos ruokani viikkobudjetti ei olisi noin 15 euroa.
Olen itseasiassa elämäni aikana ollut sekä hyvin köyhä, että rikas.
Tuossa tilanteessa on tottakai pakko laskea rahojaan tarkemmin, muttei silti sen kannalta että eihän puoliso vain hyödy mitenkään vaan että miten yhdessä saadaan näillä realiteeteilla rahat mahdollisimman hyvin riittämään.
Myös niin päin, että jos sinun tilanteesi on tuo ja puolisolla paljon parempi, on aika erikoista jos hän ei ota rakastaan merkittävästi suurempaa taloudellista vastuuta ja vielä niin hienotunteisesti että toisen ei tarvitse vaivaantua asiasta.
Anteeksi, tarkoitin kommenttiasi koskien sitä, ettet laske rahoja ystäviesi kanssa. En minäkään 3000e/kk bruttotuloilla laskisi, mutta tässä tilanteessa ei ole varaa maksaa ystävien ruokailuja tai edes kahvilakahveja.
Meillä palkat menee yhteiselle tilille ja molemmat tietävät, että tilillä on aina oltava 5 000€. Vaimo tietää, että kaiken yli tämän voi käyttää miten haluaa, sillä kuka nuo yli olevat rahat on tienannut, ei ole mitään merkitystä. Itse käytän ei pakollisiin hyvin vähän ja ilmoitan aina vaimolle, jos jotain suunnitelmia on. Näin hän tietää, jos poikkeuksellisesti tarvitsen esimerkiksi 50 tai 100 euroa johonkin ja osaa olla käyttämättä tätä sunmaa. Lomamatkat ja muut isommat ostokset sovitaan kyllä yhdessä.
Ei niin, vain se on rakkautta, että rahat pidetään rikkaamman tilillä, eikä mennä yhdessä ollenkaan syömään, jos tasan puoliksi maksaminen ei onnistu.