Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa
02.10.2022 |
Eli siis sellaisessa, jossa menot jaetaan tasan välittämättä siitä paljon kumpikin ansaitsee ja se enemmän ansaitseva/varakkaampi kieltäytyy muuttamasta esim halvempaan asuntoon vaikka tietää ettei kumppanin rahat riitä oikein mihinkään.
Jos sinulle kävisi näin, että tulosi tippuisivat merkittävästi, niin suostuisitko elämään eri elintasoa puolisosi kanssa, vai eroaisitko, koska rahasi eivät yhdessä asuessa enää riittäisi mihinkään
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista kuinka naisvastaajat ovat olettaneet että mies olisi se parempituloinen.
Ja näinhän se yleensä onkin.
Miksi tämä on mielenkiintoista? Miesten tulotaso on keskimäärin naisten tulotasoa korkeampi. Jos vain naisvastaajat olettavat näin, palstan miesvastaajat eivät taida olla ihan kartalla todellisuudesta.
Tuo ei selitä asiaa.
Kun on verrattu parisuhteessa olevia ja sinkkuja, on huomattu että tuloerot ovat valtavasti suuremmat parisuhteissa olevilla. Itse asiassa sinkuissa, pl. vanhimmat ikäluokat, sinkkunaiset tienaavat hieman enemmän kuin sinkkumiehet.
Myös tuloeropariskunnat ovat lähes kaikki sellaisia joissa mies tienaa enemmän, eikä tämä selity yleisillä miesten ja naisten tuloeroilla.
Aika selkeä todiste siitä että miehet tulot ovat naiselle tärkeä kriteeri, eikä nainen pariudu alaspäin.
Voi yhtä hyvin selittyä sillä että eniten ansaitsevat naiset ovat hyvin uraorientoituneita eivätkä ole edes niin kiinnostuneita pysyvästä parisuhteesta vaan panostavat uraansa. Ei siis siitä että heille ei kelpaisi pienempituloinen mies.
Miten tuo selittyy sillä?
Eivätkö hyvätuloiset miehet ole uraorientoituneita?
Eiköhän ongelma ole siinä että hyvätuloiset naiset eivät hyväksy suhdetta jossa sukupuoliroolit olisivat "väärin päin", eli mies vähemmän kunnianhimoinen ja se joka hoitaa enemmän kotia. Sellaisia miehiä kyllä olisi, mutta varatoimitusjohtajanainen halua toimitusjohtajamiehen tai ei mitään.
No kun miehet eivät hoida enemmän kotia kuin ihan harvoissa poikkeustapauksissa. Se pitkää päivää tekevä nainen saa itse hoitaa valtaosan kotitöistä tai palkata kotiapua. Noin se menee vaikka muuta väität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitökö johtuu että monet eroavat kun lapset on kasvaneet pois kotoa. Ettei vaan joudu toista auttamaan taloudellisesti. Täällä Espoossa kyllä naisetkin tienaavat usein enmmän kuin miehet.
Ei johdu tuosta. Nainen näkee, miten eläminen helpottuu kun lapset muuttavat pois kotoa. Sitten hän näkee miehensä ja muistaa, että elämä on siitä eteenpäinkin ruuanlaittoa, pyykkäämistä ja siivoamista eli mikään ei muutu. Elämä muuttuu vasta sitten, kun poistaa miehen elämästään.
Ja niin nainen muuttaa asumaan vuokrakaksioon ja elää siellä onnellisena elämänsä loppuun asti, joskin tietoisena siitä, että miehen maksamat lomat, mökkeily, harrastukset, ravintolaillalliset ovat nyt mennyttä aikaa.
Minä ja ystäväni olemme sitä ikäluokkaa, jonka lapset ovat muuttaneet tai ovat muuttamassa omilleen. Ihan jokainen meistä on töissä ja saa palkkaa. Ei vuokralla asumisessa mitään vikaa ole, mutta jos haluaa ostaa oman asunnon, niin kyllähän se onnistuu. Ihan samoin naiset ovat maksaneet osansa asunnosta avioliiton aikana, joten tyhjin käsin ei tarvitse lähteä. Minä pääsisin lomille ja ravintolaillallisille jatkossakin, mökkeilystä en tykkää eikä ero lopettaisi minun harrastuksia. Koetahan tulla tänne oikeaan elämään sieltä komerostasi.
Miksi sitten avioliitossa ollessa on ollut mahdotonta maksaa 50% yhteisistä menoista? Jos ollaan töissä ja jos saadaan palkkaa, niin miksi ihmeessä on mahdotonta maksaa puolta, miksi koko ajan vedotaan siihen, että maksetaan tulojen suhteessa. Aika vähän ne naiset ovat asunnosta maksaneet, koska on sitä äitiyslomaa ja hoitovapaata, jolloin ei ole ollut moiseen varaa ja myöhemmin kaikenlaista lasten kulua kuten kumisaappaita ja pehmoleluja.
Hienoa, että sinulla olisi eronkin jälkeen varaa nykyiseen elintasoon, vaikka nyt haluatkin miehen maksavan kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Perhekeskeinen ei tarkoita vain lapsien saantia vaan sitä haluaako yleensäkään vakavaa parisuhdetta. Naisille ei niin usein riitä pelkkä tapailusuhde joten kiireinen uranainen on mielummin yksin kuin löyhässä suhteessa jossa ei ehditä nähdä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ok, hyvä tietää.
Millainen keskustelija olet omasta mielestäsi? Oletko koskaan käynyt dialogia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista kuinka naisvastaajat ovat olettaneet että mies olisi se parempituloinen.
Ja näinhän se yleensä onkin.
Miksi tämä on mielenkiintoista? Miesten tulotaso on keskimäärin naisten tulotasoa korkeampi. Jos vain naisvastaajat olettavat näin, palstan miesvastaajat eivät taida olla ihan kartalla todellisuudesta.
Tuo ei selitä asiaa.
Kun on verrattu parisuhteessa olevia ja sinkkuja, on huomattu että tuloerot ovat valtavasti suuremmat parisuhteissa olevilla. Itse asiassa sinkuissa, pl. vanhimmat ikäluokat, sinkkunaiset tienaavat hieman enemmän kuin sinkkumiehet.
Myös tuloeropariskunnat ovat lähes kaikki sellaisia joissa mies tienaa enemmän, eikä tämä selity yleisillä miesten ja naisten tuloeroilla.
Aika selkeä todiste siitä että miehet tulot ovat naiselle tärkeä kriteeri, eikä nainen pariudu alaspäin.
Voi yhtä hyvin selittyä sillä että eniten ansaitsevat naiset ovat hyvin uraorientoituneita eivätkä ole edes niin kiinnostuneita pysyvästä parisuhteesta vaan panostavat uraansa. Ei siis siitä että heille ei kelpaisi pienempituloinen mies.
Miten tuo selittyy sillä?
Eivätkö hyvätuloiset miehet ole uraorientoituneita?
Eiköhän ongelma ole siinä että hyvätuloiset naiset eivät hyväksy suhdetta jossa sukupuoliroolit olisivat "väärin päin", eli mies vähemmän kunnianhimoinen ja se joka hoitaa enemmän kotia. Sellaisia miehiä kyllä olisi, mutta varatoimitusjohtajanainen halua toimitusjohtajamiehen tai ei mitään.
No kun miehet eivät hoida enemmän kotia kuin ihan harvoissa poikkeustapauksissa. Se pitkää päivää tekevä nainen saa itse hoitaa valtaosan kotitöistä tai palkata kotiapua. Noin se menee vaikka muuta väität.
Miksi nainen ei tee pitkää päivää ja tienaa hyvin, miksi hän tyytyy marisemaan kotona, kun mies tienaa eikä edes tee sotkua, koska ei ole paikalla. Nainen siivoaa omia jälkiään ja valittaa elämän raskautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Entä sitten? Eikö miehellä ole omia aivoja ja kykyä ilmaista omaa tahtoaan? Jos miehen mielestä yhteenmuutto ja yhteiset rahat eivät tunnu hyvältä idealta, mikä estää häntä kieltäytymästä? Kuulostaa siltä, että naiset osaavat siis ilmaista, mitä haluavat ja tavoittelevat sellaista suhdetta, mikä heille sattuu sopimaan - pitäisikö miesten ottaa tästä toimintatavasta mallia, eikä vain tahdottomana nössönä mennä lastuna laineilla, ja sitten jälkikäteen valittaa, että "nainen halusi muuttaa yhteen, itse en olisi halunnut"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista kuinka naisvastaajat ovat olettaneet että mies olisi se parempituloinen.
Ja näinhän se yleensä onkin.
Miksi tämä on mielenkiintoista? Miesten tulotaso on keskimäärin naisten tulotasoa korkeampi. Jos vain naisvastaajat olettavat näin, palstan miesvastaajat eivät taida olla ihan kartalla todellisuudesta.
Tuo ei selitä asiaa.
Kun on verrattu parisuhteessa olevia ja sinkkuja, on huomattu että tuloerot ovat valtavasti suuremmat parisuhteissa olevilla. Itse asiassa sinkuissa, pl. vanhimmat ikäluokat, sinkkunaiset tienaavat hieman enemmän kuin sinkkumiehet.
Myös tuloeropariskunnat ovat lähes kaikki sellaisia joissa mies tienaa enemmän, eikä tämä selity yleisillä miesten ja naisten tuloeroilla.
Aika selkeä todiste siitä että miehet tulot ovat naiselle tärkeä kriteeri, eikä nainen pariudu alaspäin.
Voi yhtä hyvin selittyä sillä että eniten ansaitsevat naiset ovat hyvin uraorientoituneita eivätkä ole edes niin kiinnostuneita pysyvästä parisuhteesta vaan panostavat uraansa. Ei siis siitä että heille ei kelpaisi pienempituloinen mies.
Miten tuo selittyy sillä?
Eivätkö hyvätuloiset miehet ole uraorientoituneita?
Eiköhän ongelma ole siinä että hyvätuloiset naiset eivät hyväksy suhdetta jossa sukupuoliroolit olisivat "väärin päin", eli mies vähemmän kunnianhimoinen ja se joka hoitaa enemmän kotia. Sellaisia miehiä kyllä olisi, mutta varatoimitusjohtajanainen halua toimitusjohtajamiehen tai ei mitään.
No kun miehet eivät hoida enemmän kotia kuin ihan harvoissa poikkeustapauksissa. Se pitkää päivää tekevä nainen saa itse hoitaa valtaosan kotitöistä tai palkata kotiapua. Noin se menee vaikka muuta väität.
Ei tietenkään, koska parempituloiset naiset eivät muuta näiden miesten kanssa yhteen eivätkä jaa omaisuuttaan. Miksi nämä miehet tekisivät ensin päivätyötä ja koska tienaavat vähemmän, tekisivät sen päälle naisen eteen työtä samaan aikaan kun nainen tekee lisätuloja itselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset menee naimisiin jos siihen kuuluva yhteinen talous ei kelpaa? Selittäkää nyt edes joku. Onko kyseessä sitten niinkin lapsellinen juttu kuin halu saada ne unelmahäät?
Minä en tiedä, mitä "yhteinen talous" sinulle merkitsee. Jos tarkoitat yhteisiä rahoja, niin itse en sellaista halua. Minulle käy oikein hyvin yhteiset menot ja omat rahat. Unelmahäätkin sain, just sellaiset kuin halusin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitökö johtuu että monet eroavat kun lapset on kasvaneet pois kotoa. Ettei vaan joudu toista auttamaan taloudellisesti. Täällä Espoossa kyllä naisetkin tienaavat usein enmmän kuin miehet.
Ei johdu tuosta. Nainen näkee, miten eläminen helpottuu kun lapset muuttavat pois kotoa. Sitten hän näkee miehensä ja muistaa, että elämä on siitä eteenpäinkin ruuanlaittoa, pyykkäämistä ja siivoamista eli mikään ei muutu. Elämä muuttuu vasta sitten, kun poistaa miehen elämästään.
Ja niin nainen muuttaa asumaan vuokrakaksioon ja elää siellä onnellisena elämänsä loppuun asti, joskin tietoisena siitä, että miehen maksamat lomat, mökkeily, harrastukset, ravintolaillalliset ovat nyt mennyttä aikaa.
Tuleeko yllätyksenä, että elämä vuokrakaksiossa voisi olla onnellisempaa, helpompaa ja ennen kaikkea mielekkäämpää kuin elämä miehen kanssa mökkeilyineen ja ravintolaillallisineen? Ja miksi oletat, ettei vuokrakaksiossa voisi harrastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista kuinka naisvastaajat ovat olettaneet että mies olisi se parempituloinen.
Ja näinhän se yleensä onkin.
Miksi tämä on mielenkiintoista? Miesten tulotaso on keskimäärin naisten tulotasoa korkeampi. Jos vain naisvastaajat olettavat näin, palstan miesvastaajat eivät taida olla ihan kartalla todellisuudesta.
Tuo ei selitä asiaa.
Kun on verrattu parisuhteessa olevia ja sinkkuja, on huomattu että tuloerot ovat valtavasti suuremmat parisuhteissa olevilla. Itse asiassa sinkuissa, pl. vanhimmat ikäluokat, sinkkunaiset tienaavat hieman enemmän kuin sinkkumiehet.
Myös tuloeropariskunnat ovat lähes kaikki sellaisia joissa mies tienaa enemmän, eikä tämä selity yleisillä miesten ja naisten tuloeroilla.
Aika selkeä todiste siitä että miehet tulot ovat naiselle tärkeä kriteeri, eikä nainen pariudu alaspäin.
Voi yhtä hyvin selittyä sillä että eniten ansaitsevat naiset ovat hyvin uraorientoituneita eivätkä ole edes niin kiinnostuneita pysyvästä parisuhteesta vaan panostavat uraansa. Ei siis siitä että heille ei kelpaisi pienempituloinen mies.
Miten tuo selittyy sillä?
Eivätkö hyvätuloiset miehet ole uraorientoituneita?
Eiköhän ongelma ole siinä että hyvätuloiset naiset eivät hyväksy suhdetta jossa sukupuoliroolit olisivat "väärin päin", eli mies vähemmän kunnianhimoinen ja se joka hoitaa enemmän kotia. Sellaisia miehiä kyllä olisi, mutta varatoimitusjohtajanainen halua toimitusjohtajamiehen tai ei mitään.
No kun miehet eivät hoida enemmän kotia kuin ihan harvoissa poikkeustapauksissa. Se pitkää päivää tekevä nainen saa itse hoitaa valtaosan kotitöistä tai palkata kotiapua. Noin se menee vaikka muuta väität.
Miksi nainen ei tee pitkää päivää ja tienaa hyvin, miksi hän tyytyy marisemaan kotona, kun mies tienaa eikä edes tee sotkua, koska ei ole paikalla. Nainen siivoaa omia jälkiään ja valittaa elämän raskautta.
Sehän se onkin ihmeellistä miten paljon sotkua moni mies pystyy tekemään niinä harvoina tunteina kun kotona on.
Sitäpaitsi kyllähän se suurin osa sotkusta ja kotitöistä tulee lapsisista, ei niistä aikuisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista kuinka naisvastaajat ovat olettaneet että mies olisi se parempituloinen.
Ja näinhän se yleensä onkin.
Miksi tämä on mielenkiintoista? Miesten tulotaso on keskimäärin naisten tulotasoa korkeampi. Jos vain naisvastaajat olettavat näin, palstan miesvastaajat eivät taida olla ihan kartalla todellisuudesta.
Tuo ei selitä asiaa.
Kun on verrattu parisuhteessa olevia ja sinkkuja, on huomattu että tuloerot ovat valtavasti suuremmat parisuhteissa olevilla. Itse asiassa sinkuissa, pl. vanhimmat ikäluokat, sinkkunaiset tienaavat hieman enemmän kuin sinkkumiehet.
Myös tuloeropariskunnat ovat lähes kaikki sellaisia joissa mies tienaa enemmän, eikä tämä selity yleisillä miesten ja naisten tuloeroilla.
Aika selkeä todiste siitä että miehet tulot ovat naiselle tärkeä kriteeri, eikä nainen pariudu alaspäin.
Voi yhtä hyvin selittyä sillä että eniten ansaitsevat naiset ovat hyvin uraorientoituneita eivätkä ole edes niin kiinnostuneita pysyvästä parisuhteesta vaan panostavat uraansa. Ei siis siitä että heille ei kelpaisi pienempituloinen mies.
Miten tuo selittyy sillä?
Eivätkö hyvätuloiset miehet ole uraorientoituneita?
Eiköhän ongelma ole siinä että hyvätuloiset naiset eivät hyväksy suhdetta jossa sukupuoliroolit olisivat "väärin päin", eli mies vähemmän kunnianhimoinen ja se joka hoitaa enemmän kotia. Sellaisia miehiä kyllä olisi, mutta varatoimitusjohtajanainen halua toimitusjohtajamiehen tai ei mitään.
No kun miehet eivät hoida enemmän kotia kuin ihan harvoissa poikkeustapauksissa. Se pitkää päivää tekevä nainen saa itse hoitaa valtaosan kotitöistä tai palkata kotiapua. Noin se menee vaikka muuta väität.
Ei tietenkään, koska parempituloiset naiset eivät muuta näiden miesten kanssa yhteen eivätkä jaa omaisuuttaan. Miksi nämä miehet tekisivät ensin päivätyötä ja koska tienaavat vähemmän, tekisivät sen päälle naisen eteen työtä samaan aikaan kun nainen tekee lisätuloja itselleen?
Koska naiset useimmiten ovat niin fiksuja ja empaattisia että jakavat ne työnsä tulokset myös muun perheen kanssa. Kyllä nämä "laitan omat rahat omiin menoihin ja harrastuksiin" ovat valtaosiltaan miehiä, eivät naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Varsin suuri osa hyvätuloisista tekee normaalia työaikaa nykyään.
Minä teen töitä 50 tuntia viikossa, ja tienaan n. 3 000 euroa.
Sanotaan että nainen tienaisi 50 tunnin työajalla 15 000 eur/kk.
Miten toimittaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitökö johtuu että monet eroavat kun lapset on kasvaneet pois kotoa. Ettei vaan joudu toista auttamaan taloudellisesti. Täällä Espoossa kyllä naisetkin tienaavat usein enmmän kuin miehet.
Ei johdu tuosta. Nainen näkee, miten eläminen helpottuu kun lapset muuttavat pois kotoa. Sitten hän näkee miehensä ja muistaa, että elämä on siitä eteenpäinkin ruuanlaittoa, pyykkäämistä ja siivoamista eli mikään ei muutu. Elämä muuttuu vasta sitten, kun poistaa miehen elämästään.
Ja niin nainen muuttaa asumaan vuokrakaksioon ja elää siellä onnellisena elämänsä loppuun asti, joskin tietoisena siitä, että miehen maksamat lomat, mökkeily, harrastukset, ravintolaillalliset ovat nyt mennyttä aikaa.
Minä ja ystäväni olemme sitä ikäluokkaa, jonka lapset ovat muuttaneet tai ovat muuttamassa omilleen. Ihan jokainen meistä on töissä ja saa palkkaa. Ei vuokralla asumisessa mitään vikaa ole, mutta jos haluaa ostaa oman asunnon, niin kyllähän se onnistuu. Ihan samoin naiset ovat maksaneet osansa asunnosta avioliiton aikana, joten tyhjin käsin ei tarvitse lähteä. Minä pääsisin lomille ja ravintolaillallisille jatkossakin, mökkeilystä en tykkää eikä ero lopettaisi minun harrastuksia. Koetahan tulla tänne oikeaan elämään sieltä komerostasi.
Miksi sitten avioliitossa ollessa on ollut mahdotonta maksaa 50% yhteisistä menoista? Jos ollaan töissä ja jos saadaan palkkaa, niin miksi ihmeessä on mahdotonta maksaa puolta, miksi koko ajan vedotaan siihen, että maksetaan tulojen suhteessa. Aika vähän ne naiset ovat asunnosta maksaneet, koska on sitä äitiyslomaa ja hoitovapaata, jolloin ei ole ollut moiseen varaa ja myöhemmin kaikenlaista lasten kulua kuten kumisaappaita ja pehmoleluja.
Hienoa, että sinulla olisi eronkin jälkeen varaa nykyiseen elintasoon, vaikka nyt haluatkin miehen maksavan kaiken.
Meillä on menot maksettu puoliksi hoitovapaata lukuun ottamatta. Minä olen meillä se, jolla on ylin päätösvalta asioihin. Jos mies haluaa jotain ja minä sanon sille ei, niin mies on joko ilman tai maksaa sen itse. Tykkäisitkö itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
1. Jos naiselle ura on oikeasti tärkeä, hän arvostaa asioita jotka mahdollistavat sen uran. Ja hyvin uraorintoitunt puoliso on usein se suurin este naisen omalle uralle varsinkin jos nainen haluaa lapsia ja perheen.
2. naiset ovat miehiä keskimäärin paljon empaattisempia joten naisille on paljon luontevampaa jakaa rahansa muun perheen ja puolison hyvinvoinnin eteen. Miehille on paljon tavallisempaa käyttää surutta rahaa omiin menoihin, kalliisin autoihin ja poikien reissuihin. Tunnen monta sellaista miestä mutta en yhtään naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista kuinka naisvastaajat ovat olettaneet että mies olisi se parempituloinen.
Ja näinhän se yleensä onkin.
Miksi tämä on mielenkiintoista? Miesten tulotaso on keskimäärin naisten tulotasoa korkeampi. Jos vain naisvastaajat olettavat näin, palstan miesvastaajat eivät taida olla ihan kartalla todellisuudesta.
Tuo ei selitä asiaa.
Kun on verrattu parisuhteessa olevia ja sinkkuja, on huomattu että tuloerot ovat valtavasti suuremmat parisuhteissa olevilla. Itse asiassa sinkuissa, pl. vanhimmat ikäluokat, sinkkunaiset tienaavat hieman enemmän kuin sinkkumiehet.
Myös tuloeropariskunnat ovat lähes kaikki sellaisia joissa mies tienaa enemmän, eikä tämä selity yleisillä miesten ja naisten tuloeroilla.
Aika selkeä todiste siitä että miehet tulot ovat naiselle tärkeä kriteeri, eikä nainen pariudu alaspäin.
Voi yhtä hyvin selittyä sillä että eniten ansaitsevat naiset ovat hyvin uraorientoituneita eivätkä ole edes niin kiinnostuneita pysyvästä parisuhteesta vaan panostavat uraansa. Ei siis siitä että heille ei kelpaisi pienempituloinen mies.
Miten tuo selittyy sillä?
Eivätkö hyvätuloiset miehet ole uraorientoituneita?
Eiköhän ongelma ole siinä että hyvätuloiset naiset eivät hyväksy suhdetta jossa sukupuoliroolit olisivat "väärin päin", eli mies vähemmän kunnianhimoinen ja se joka hoitaa enemmän kotia. Sellaisia miehiä kyllä olisi, mutta varatoimitusjohtajanainen halua toimitusjohtajamiehen tai ei mitään.
No kun miehet eivät hoida enemmän kotia kuin ihan harvoissa poikkeustapauksissa. Se pitkää päivää tekevä nainen saa itse hoitaa valtaosan kotitöistä tai palkata kotiapua. Noin se menee vaikka muuta väität.
Ei tietenkään, koska parempituloiset naiset eivät muuta näiden miesten kanssa yhteen eivätkä jaa omaisuuttaan. Miksi nämä miehet tekisivät ensin päivätyötä ja koska tienaavat vähemmän, tekisivät sen päälle naisen eteen työtä samaan aikaan kun nainen tekee lisätuloja itselleen?
Koska naiset useimmiten ovat niin fiksuja ja empaattisia että jakavat ne työnsä tulokset myös muun perheen kanssa. Kyllä nämä "laitan omat rahat omiin menoihin ja harrastuksiin" ovat valtaosiltaan miehiä, eivät naisia.
Lasten kanssa, kyllä.
Ja tuo ei pidä paikkaansa. Miehet pariutuvat alaspäin, naiset eivät. Tilastollinen fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista kuinka naisvastaajat ovat olettaneet että mies olisi se parempituloinen.
Ja näinhän se yleensä onkin.
Miksi tämä on mielenkiintoista? Miesten tulotaso on keskimäärin naisten tulotasoa korkeampi. Jos vain naisvastaajat olettavat näin, palstan miesvastaajat eivät taida olla ihan kartalla todellisuudesta.
Tuo ei selitä asiaa.
Kun on verrattu parisuhteessa olevia ja sinkkuja, on huomattu että tuloerot ovat valtavasti suuremmat parisuhteissa olevilla. Itse asiassa sinkuissa, pl. vanhimmat ikäluokat, sinkkunaiset tienaavat hieman enemmän kuin sinkkumiehet.
Myös tuloeropariskunnat ovat lähes kaikki sellaisia joissa mies tienaa enemmän, eikä tämä selity yleisillä miesten ja naisten tuloeroilla.
Aika selkeä todiste siitä että miehet tulot ovat naiselle tärkeä kriteeri, eikä nainen pariudu alaspäin.
Voi yhtä hyvin selittyä sillä että eniten ansaitsevat naiset ovat hyvin uraorientoituneita eivätkä ole edes niin kiinnostuneita pysyvästä parisuhteesta vaan panostavat uraansa. Ei siis siitä että heille ei kelpaisi pienempituloinen mies.
Miten tuo selittyy sillä?
Eivätkö hyvätuloiset miehet ole uraorientoituneita?
Eiköhän ongelma ole siinä että hyvätuloiset naiset eivät hyväksy suhdetta jossa sukupuoliroolit olisivat "väärin päin", eli mies vähemmän kunnianhimoinen ja se joka hoitaa enemmän kotia. Sellaisia miehiä kyllä olisi, mutta varatoimitusjohtajanainen halua toimitusjohtajamiehen tai ei mitään.
No kun miehet eivät hoida enemmän kotia kuin ihan harvoissa poikkeustapauksissa. Se pitkää päivää tekevä nainen saa itse hoitaa valtaosan kotitöistä tai palkata kotiapua. Noin se menee vaikka muuta väität.
Ei tietenkään, koska parempituloiset naiset eivät muuta näiden miesten kanssa yhteen eivätkä jaa omaisuuttaan. Miksi nämä miehet tekisivät ensin päivätyötä ja koska tienaavat vähemmän, tekisivät sen päälle naisen eteen työtä samaan aikaan kun nainen tekee lisätuloja itselleen?
Koska naiset useimmiten ovat niin fiksuja ja empaattisia että jakavat ne työnsä tulokset myös muun perheen kanssa. Kyllä nämä "laitan omat rahat omiin menoihin ja harrastuksiin" ovat valtaosiltaan miehiä, eivät naisia.
Lasten kanssa, kyllä.
Ja tuo ei pidä paikkaansa. Miehet pariutuvat alaspäin, naiset eivät. Tilastollinen fakta.
"Naisen koulutuksella ja ammatilla ei ole mitään merkitystä"
t. Palstamiehet
Se mieskin päättää ihan itse, mihin suuntaan pariutuu tai on pariutumatta.
Minä en edelleenkään tiedä puolisoni tuloja (yrittäjä + passiivista tuloa). Tai omaisuutta. En siis pariutunut sen paremmin ylös- kuin alaspäin. Mutta sen tiedän, että hän suhtautuu rahaan samalla tavalla kuin minä: pitää matkustamisesta, ulkona syömisestä, maksullisistaKIN harrastuksista ja menoista. Ja kyllä, minulle oli tärkeää, että voin jakaa elämänkumppanini kanssa vapaa-aikani. En näe siinä mitään väärää, näetkö sinä?
(En viitsisi edes toistella tätä itsestäänselvyyttä, mutta ne yhteiset menot siis maksetaan puoliksi, hän ei kustanna minulle yhtään mitään. Päinvastoin, minä olen maksanut meille viimeksi syyskuussa hotelliviikonlopun, koska halusin käyttää erään ylimääräisen muutaman satasen nettotulon yhteiseksi hyväksi.)