Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa
02.10.2022 |
Eli siis sellaisessa, jossa menot jaetaan tasan välittämättä siitä paljon kumpikin ansaitsee ja se enemmän ansaitseva/varakkaampi kieltäytyy muuttamasta esim halvempaan asuntoon vaikka tietää ettei kumppanin rahat riitä oikein mihinkään.
Jos sinulle kävisi näin, että tulosi tippuisivat merkittävästi, niin suostuisitko elämään eri elintasoa puolisosi kanssa, vai eroaisitko, koska rahasi eivät yhdessä asuessa enää riittäisi mihinkään
Kommentit (377)
Ihanaa, mun miesystävä suunnittelee yhteenmuuttoa. Saisin asua hänen omistamassaan asunnossa ilmaiseksi, näin hän sanoi. Ehdotin, että maksaisin edes vedestä, sähköstä ja osan yhtiövastikkeesta, mutta ei kuulemma tule kuuloonkaan. Tuntuu oudolta, että näin anteliaita ihmisiä on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
1. Jos naiselle ura on oikeasti tärkeä, hän arvostaa asioita jotka mahdollistavat sen uran. Ja hyvin uraorintoitunt puoliso on usein se suurin este naisen omalle uralle varsinkin jos nainen haluaa lapsia ja perheen.
2. naiset ovat miehiä keskimäärin paljon empaattisempia joten naisille on paljon luontevampaa jakaa rahansa muun perheen ja puolison hyvinvoinnin eteen. Miehille on paljon tavallisempaa käyttää surutta rahaa omiin menoihin, kalliisin autoihin ja poikien reissuihin. Tunnen monta sellaista miestä mutta en yhtään naista.
2. Koska et tunne naisia jotka tienaavat moninkertaisesti miehiään enemmän. Tilanteita joissa mies on opiskelija tai väliaikaisesti työttömänä, ei lasketa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista kuinka naisvastaajat ovat olettaneet että mies olisi se parempituloinen.
Ja näinhän se yleensä onkin.
Miksi tämä on mielenkiintoista? Miesten tulotaso on keskimäärin naisten tulotasoa korkeampi. Jos vain naisvastaajat olettavat näin, palstan miesvastaajat eivät taida olla ihan kartalla todellisuudesta.
Tuo ei selitä asiaa.
Kun on verrattu parisuhteessa olevia ja sinkkuja, on huomattu että tuloerot ovat valtavasti suuremmat parisuhteissa olevilla. Itse asiassa sinkuissa, pl. vanhimmat ikäluokat, sinkkunaiset tienaavat hieman enemmän kuin sinkkumiehet.
Myös tuloeropariskunnat ovat lähes kaikki sellaisia joissa mies tienaa enemmän, eikä tämä selity yleisillä miesten ja naisten tuloeroilla.
Aika selkeä todiste siitä että miehet tulot ovat naiselle tärkeä kriteeri, eikä nainen pariudu alaspäin.
Voi yhtä hyvin selittyä sillä että eniten ansaitsevat naiset ovat hyvin uraorientoituneita eivätkä ole edes niin kiinnostuneita pysyvästä parisuhteesta vaan panostavat uraansa. Ei siis siitä että heille ei kelpaisi pienempituloinen mies.
Miten tuo selittyy sillä?
Eivätkö hyvätuloiset miehet ole uraorientoituneita?
Eiköhän ongelma ole siinä että hyvätuloiset naiset eivät hyväksy suhdetta jossa sukupuoliroolit olisivat "väärin päin", eli mies vähemmän kunnianhimoinen ja se joka hoitaa enemmän kotia. Sellaisia miehiä kyllä olisi, mutta varatoimitusjohtajanainen halua toimitusjohtajamiehen tai ei mitään.
No kun miehet eivät hoida enemmän kotia kuin ihan harvoissa poikkeustapauksissa. Se pitkää päivää tekevä nainen saa itse hoitaa valtaosan kotitöistä tai palkata kotiapua. Noin se menee vaikka muuta väität.
Ei tietenkään, koska parempituloiset naiset eivät muuta näiden miesten kanssa yhteen eivätkä jaa omaisuuttaan. Miksi nämä miehet tekisivät ensin päivätyötä ja koska tienaavat vähemmän, tekisivät sen päälle naisen eteen työtä samaan aikaan kun nainen tekee lisätuloja itselleen?
Koska naiset useimmiten ovat niin fiksuja ja empaattisia että jakavat ne työnsä tulokset myös muun perheen kanssa. Kyllä nämä "laitan omat rahat omiin menoihin ja harrastuksiin" ovat valtaosiltaan miehiä, eivät naisia.
Lasten kanssa, kyllä.
Ja tuo ei pidä paikkaansa. Miehet pariutuvat alaspäin, naiset eivät. Tilastollinen fakta.
Tilastollinen keskiarvo. Siis niin että miehet pariutuvat useammin alaspäin kuin naiset, ei niin että naiset eivät lainkaan pariutuisi alaspäin.
Tilastollisesta faktasta ei myöskään voida suoraan päätellä sitä mistä se fakta johtuu.
Vierailija kirjoitti:
No meillä mies tienaa paljon enemmän kuin minä, mutta emme me siitä ole ehtineet vieläkään saada riitaa aikaiseksi. Emme jaa kaikkia menoja tai tuloja, vaan elämme oikein mukavasti ja tasapainoisesti.
Olin aikoinaan kotona hoitamassa lapsiamme lähes 10 vuoden ajan ja ei silloinkaan ollut mitään eriarvoisuutta tai ongelmia, koska molemmat olemme ajattelevia järkeviä ihmisiä. Meille raha on vain mukavan elämän yksi osa, mutta rakkaus on sitä huomattavasti isompi osatekijä.
Kannattaa hieman katsoa mihin nokkansa työntää, arvostaa itseään, kun etsii parisuhdetta tai on parisuhteessa ja jos joku ei ole hyvin, niin siitä voi rauhallisesti keskustella. Aina on vaihtoehtona olla yksin.
Meillä samoin ja olemme olleet yli 50 v yhdessä, mutta emme olkekaa niitä minä, minä, minä-ihmisiä.🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista kuinka naisvastaajat ovat olettaneet että mies olisi se parempituloinen.
Ja näinhän se yleensä onkin.
Miksi tämä on mielenkiintoista? Miesten tulotaso on keskimäärin naisten tulotasoa korkeampi. Jos vain naisvastaajat olettavat näin, palstan miesvastaajat eivät taida olla ihan kartalla todellisuudesta.
Tuo ei selitä asiaa.
Kun on verrattu parisuhteessa olevia ja sinkkuja, on huomattu että tuloerot ovat valtavasti suuremmat parisuhteissa olevilla. Itse asiassa sinkuissa, pl. vanhimmat ikäluokat, sinkkunaiset tienaavat hieman enemmän kuin sinkkumiehet.
Myös tuloeropariskunnat ovat lähes kaikki sellaisia joissa mies tienaa enemmän, eikä tämä selity yleisillä miesten ja naisten tuloeroilla.
Aika selkeä todiste siitä että miehet tulot ovat naiselle tärkeä kriteeri, eikä nainen pariudu alaspäin.
Voi yhtä hyvin selittyä sillä että eniten ansaitsevat naiset ovat hyvin uraorientoituneita eivätkä ole edes niin kiinnostuneita pysyvästä parisuhteesta vaan panostavat uraansa. Ei siis siitä että heille ei kelpaisi pienempituloinen mies.
Miten tuo selittyy sillä?
Eivätkö hyvätuloiset miehet ole uraorientoituneita?
Eiköhän ongelma ole siinä että hyvätuloiset naiset eivät hyväksy suhdetta jossa sukupuoliroolit olisivat "väärin päin", eli mies vähemmän kunnianhimoinen ja se joka hoitaa enemmän kotia. Sellaisia miehiä kyllä olisi, mutta varatoimitusjohtajanainen halua toimitusjohtajamiehen tai ei mitään.
No kun miehet eivät hoida enemmän kotia kuin ihan harvoissa poikkeustapauksissa. Se pitkää päivää tekevä nainen saa itse hoitaa valtaosan kotitöistä tai palkata kotiapua. Noin se menee vaikka muuta väität.
Miksi nainen ei tee pitkää päivää ja tienaa hyvin, miksi hän tyytyy marisemaan kotona, kun mies tienaa eikä edes tee sotkua, koska ei ole paikalla. Nainen siivoaa omia jälkiään ja valittaa elämän raskautta.
Tarkoitatko sinä nyt kahden aikuisen taloutta vai lapsiperhettä? Ne on ihan eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, mun miesystävä suunnittelee yhteenmuuttoa. Saisin asua hänen omistamassaan asunnossa ilmaiseksi, näin hän sanoi. Ehdotin, että maksaisin edes vedestä, sähköstä ja osan yhtiövastikkeesta, mutta ei kuulemma tule kuuloonkaan. Tuntuu oudolta, että näin anteliaita ihmisiä on olemassa.
Näin anteliaita miehiä on olemassa.
Naisia taas ei ole.
Ja vuoden päästä valitat kun haluat sisustuksen mieleiseksesi ja ei jää mitään eläkepäiviä varten kun mies omistaa yksin asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
1. Jos naiselle ura on oikeasti tärkeä, hän arvostaa asioita jotka mahdollistavat sen uran. Ja hyvin uraorintoitunt puoliso on usein se suurin este naisen omalle uralle varsinkin jos nainen haluaa lapsia ja perheen.
2. naiset ovat miehiä keskimäärin paljon empaattisempia joten naisille on paljon luontevampaa jakaa rahansa muun perheen ja puolison hyvinvoinnin eteen. Miehille on paljon tavallisempaa käyttää surutta rahaa omiin menoihin, kalliisin autoihin ja poikien reissuihin. Tunnen monta sellaista miestä mutta en yhtään naista.
2. Koska et tunne naisia jotka tienaavat moninkertaisesti miehiään enemmän. Tilanteita joissa mies on opiskelija tai väliaikaisesti työttömänä, ei lasketa.
MIstä sinä tiedät ketä minä tunnen ja ketä en?
Ja edelleen on ihan yleisesti havaittava asia että ne isot tulonsa itsellään pitävät ovat tyypillisesti miehiä jotka saattavat kitsastella rahan antamista ei vain puolisolleen vaan myös lasten tarpeisiin. Naiset taas voivat käyttää pienetkin tulonsa pääosin muiden hyväksi. Eli selkeä ero luonteissa ja käytösmalleissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Varsin suuri osa hyvätuloisista tekee normaalia työaikaa nykyään.
Minä teen töitä 50 tuntia viikossa, ja tienaan n. 3 000 euroa.
Sanotaan että nainen tienaisi 50 tunnin työajalla 15 000 eur/kk.
Miten toimittaisiin?
Noilla tuloilla ainoa vaihtoehto olisi erillään asuminen. Muu ei naiselle kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä mies tienaa paljon enemmän kuin minä, mutta emme me siitä ole ehtineet vieläkään saada riitaa aikaiseksi. Emme jaa kaikkia menoja tai tuloja, vaan elämme oikein mukavasti ja tasapainoisesti.
Olin aikoinaan kotona hoitamassa lapsiamme lähes 10 vuoden ajan ja ei silloinkaan ollut mitään eriarvoisuutta tai ongelmia, koska molemmat olemme ajattelevia järkeviä ihmisiä. Meille raha on vain mukavan elämän yksi osa, mutta rakkaus on sitä huomattavasti isompi osatekijä.
Kannattaa hieman katsoa mihin nokkansa työntää, arvostaa itseään, kun etsii parisuhdetta tai on parisuhteessa ja jos joku ei ole hyvin, niin siitä voi rauhallisesti keskustella. Aina on vaihtoehtona olla yksin.
Meillä samoin ja olemme olleet yli 50 v yhdessä, mutta emme olkekaa niitä minä, minä, minä-ihmisiä.🙄
Korjaan, olekaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
1. Jos naiselle ura on oikeasti tärkeä, hän arvostaa asioita jotka mahdollistavat sen uran. Ja hyvin uraorintoitunt puoliso on usein se suurin este naisen omalle uralle varsinkin jos nainen haluaa lapsia ja perheen.
2. naiset ovat miehiä keskimäärin paljon empaattisempia joten naisille on paljon luontevampaa jakaa rahansa muun perheen ja puolison hyvinvoinnin eteen. Miehille on paljon tavallisempaa käyttää surutta rahaa omiin menoihin, kalliisin autoihin ja poikien reissuihin. Tunnen monta sellaista miestä mutta en yhtään naista.
2. Koska et tunne naisia jotka tienaavat moninkertaisesti miehiään enemmän. Tilanteita joissa mies on opiskelija tai väliaikaisesti työttömänä, ei lasketa.
MIstä sinä tiedät ketä minä tunnen ja ketä en?
Ja edelleen on ihan yleisesti havaittava asia että ne isot tulonsa itsellään pitävät ovat tyypillisesti miehiä jotka saattavat kitsastella rahan antamista ei vain puolisolleen vaan myös lasten tarpeisiin. Naiset taas voivat käyttää pienetkin tulonsa pääosin muiden hyväksi. Eli selkeä ero luonteissa ja käytösmalleissa.
Siksi koska pariskunnat joissa toisella on isot tulot, ovat sellaisia joissa mies on se isotuloinen.
Ja kuten jo sanottiin, naiset ovat empaattisia lapsia ja naisia kohtaan. Ei miehiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, mun miesystävä suunnittelee yhteenmuuttoa. Saisin asua hänen omistamassaan asunnossa ilmaiseksi, näin hän sanoi. Ehdotin, että maksaisin edes vedestä, sähköstä ja osan yhtiövastikkeesta, mutta ei kuulemma tule kuuloonkaan. Tuntuu oudolta, että näin anteliaita ihmisiä on olemassa.
Näin anteliaita miehiä on olemassa.
Naisia taas ei ole.
Ja vuoden päästä valitat kun haluat sisustuksen mieleiseksesi ja ei jää mitään eläkepäiviä varten kun mies omistaa yksin asunnon.
No tietenkin on. Muutin aikanaan yhteen nykyisen vaimoni kanssa ollessani köyhä opiskelija ja hän jo työssä oleva. Asuimme lähes vuoden hänen nimissään olevassa vuokra-asunnossa jonka kulut hän maksoi kokonaan. Sen jälkeen sitten otimme yhteisen vuokra-asunnon jonka kuluista hän silloinkin maksoi minua enemmän. Mainittakoon että muutamia poikkeusaikoja lukuunottamatta senkin jälkeen vaimoni on ansainnut minua enemmän vaikka nkyisin olenkin ihan keskituloinen.
Eikä asiasta ole koskaan tarvinnut mitään kättä vääntää vaan ihan luonnostaan tuo on mennyt noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitökö johtuu että monet eroavat kun lapset on kasvaneet pois kotoa. Ettei vaan joudu toista auttamaan taloudellisesti. Täällä Espoossa kyllä naisetkin tienaavat usein enmmän kuin miehet.
Ei johdu tuosta. Nainen näkee, miten eläminen helpottuu kun lapset muuttavat pois kotoa. Sitten hän näkee miehensä ja muistaa, että elämä on siitä eteenpäinkin ruuanlaittoa, pyykkäämistä ja siivoamista eli mikään ei muutu. Elämä muuttuu vasta sitten, kun poistaa miehen elämästään.
Ja niin nainen muuttaa asumaan vuokrakaksioon ja elää siellä onnellisena elämänsä loppuun asti, joskin tietoisena siitä, että miehen maksamat lomat, mökkeily, harrastukset, ravintolaillalliset ovat nyt mennyttä aikaa.
Minä ja ystäväni olemme sitä ikäluokkaa, jonka lapset ovat muuttaneet tai ovat muuttamassa omilleen. Ihan jokainen meistä on töissä ja saa palkkaa. Ei vuokralla asumisessa mitään vikaa ole, mutta jos haluaa ostaa oman asunnon, niin kyllähän se onnistuu. Ihan samoin naiset ovat maksaneet osansa asunnosta avioliiton aikana, joten tyhjin käsin ei tarvitse lähteä. Minä pääsisin lomille ja ravintolaillallisille jatkossakin, mökkeilystä en tykkää eikä ero lopettaisi minun harrastuksia. Koetahan tulla tänne oikeaan elämään sieltä komerostasi.
Miksi sitten avioliitossa ollessa on ollut mahdotonta maksaa 50% yhteisistä menoista? Jos ollaan töissä ja jos saadaan palkkaa, niin miksi ihmeessä on mahdotonta maksaa puolta, miksi koko ajan vedotaan siihen, että maksetaan tulojen suhteessa. Aika vähän ne naiset ovat asunnosta maksaneet, koska on sitä äitiyslomaa ja hoitovapaata, jolloin ei ole ollut moiseen varaa ja myöhemmin kaikenlaista lasten kulua kuten kumisaappaita ja pehmoleluja.
Hienoa, että sinulla olisi eronkin jälkeen varaa nykyiseen elintasoon, vaikka nyt haluatkin miehen maksavan kaiken.
Kas kas, sinä oletat, että lasten kulut vaatteita myöten on naisten kuluja. No jos noin jossain perheessä on, niin mies elää siinä naisen siivellä. Naisen rahat menee perheeseen, miehen omiin menoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
1. Jos naiselle ura on oikeasti tärkeä, hän arvostaa asioita jotka mahdollistavat sen uran. Ja hyvin uraorintoitunt puoliso on usein se suurin este naisen omalle uralle varsinkin jos nainen haluaa lapsia ja perheen.
2. naiset ovat miehiä keskimäärin paljon empaattisempia joten naisille on paljon luontevampaa jakaa rahansa muun perheen ja puolison hyvinvoinnin eteen. Miehille on paljon tavallisempaa käyttää surutta rahaa omiin menoihin, kalliisin autoihin ja poikien reissuihin. Tunnen monta sellaista miestä mutta en yhtään naista.
2. Koska et tunne naisia jotka tienaavat moninkertaisesti miehiään enemmän. Tilanteita joissa mies on opiskelija tai väliaikaisesti työttömänä, ei lasketa.
MIstä sinä tiedät ketä minä tunnen ja ketä en?
Ja edelleen on ihan yleisesti havaittava asia että ne isot tulonsa itsellään pitävät ovat tyypillisesti miehiä jotka saattavat kitsastella rahan antamista ei vain puolisolleen vaan myös lasten tarpeisiin. Naiset taas voivat käyttää pienetkin tulonsa pääosin muiden hyväksi. Eli selkeä ero luonteissa ja käytösmalleissa.
Siksi koska pariskunnat joissa toisella on isot tulot, ovat sellaisia joissa mies on se isotuloinen.
Ja kuten jo sanottiin, naiset ovat empaattisia lapsia ja naisia kohtaan. Ei miehiä kohtaan.
Ja tästä kertoo maailmassa mikä? Keskimääräinen nainenhan ei koskaan pese miehensä pyykkiä, laita miehelleen ruokaa, hoida miehen puolesta asioita jne.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja lähes kaikki tutuistani ovat pariutuneet parikymppisinä tai nuorempina. Itsekin olin vasta lukiossa, kun rupesin seurustelemaan tulevan mieheni kanssa. Läheskään kaikilla ei tuleva tulotaso ole ollut tiedossa siinä vaiheessa. Osa on kouluttautunut myöhemmin eri alalle tai hankkinut korkeakoulutuksen, osalla on tulot pudonneet reilusti syystä tai toisesta. Tämä yksi jankkaaja puhuu nelikymppisistä ihmisistä, joiden tilanne on vakiintunut.
Meillä mies on huomattavasti varakkaammista lähtökohdista, on saanut perintöä ja huomattavasti lisää tulossa.
Tienaan kyllä itsekin varsin hyvin ja saan kaikki omat kuluni, harrastukseni ja shoppailuni itse maksettuaja vielä jää rahaa säästöönkin joka kuukausi. Silti saamme toisinaan kinaa siitä, että minä ostelen miehelle välillä vaikkapa vaatteita lahjaksi, koska joku takki sopisi hänelle tms, tai saatan ostaa kotiin sisustusta ihan omasta pussistani koska minusta kotiin on kiva panostaa. Mies taas hilloaa omia rahojaan eikä oikein malttaisi käyttää sitä mihinkään yhteiseen kivaan, saati ostele minulle lahjoja (vaikka minä ostan hänelle). En siis vaadikaan mitään, koska voin itsekin ostaa, mutta välillä joku yllätys olisi kiva, tai ravintolareissu ilman että sitä tarvitsee ensin vaatia.
Saan aika topakasti sanoa että olisi kiva viettää joku hemmotteluviikonloppu hotellissa tai mennä hyvään ravintolaan, että hän raottaa kukkaroaan vaikka rahaa olisi vaikka ja kuinka. Ja siis kaikki sellaiset reissut ja elämykset maksetaan 50/50 yhteiseltä ruokatililtä, josta maksetaan tietenkin kaikki ruuat ja laskutkin. Molemmat laittaa saman summan joka kuukausi sille tilille.
Toisinaan se ärsyttää, mutta ehkä hän sitten jättää lapsillemme paremman perinnön kuin minä joka nauttisin elämästä ja rahasta tänään. Meillä on eri näkemykset tästä ja tulee varmaan olemaankin. Ei se silti hyvää parisuhdetta tai onnellisuutta estä, se vaan herättää keskustelua perheessämme toisinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, mun miesystävä suunnittelee yhteenmuuttoa. Saisin asua hänen omistamassaan asunnossa ilmaiseksi, näin hän sanoi. Ehdotin, että maksaisin edes vedestä, sähköstä ja osan yhtiövastikkeesta, mutta ei kuulemma tule kuuloonkaan. Tuntuu oudolta, että näin anteliaita ihmisiä on olemassa.
Näin anteliaita miehiä on olemassa.
Naisia taas ei ole.
Ja vuoden päästä valitat kun haluat sisustuksen mieleiseksesi ja ei jää mitään eläkepäiviä varten kun mies omistaa yksin asunnon.
TIetenkin on. Esim. oma puolisoni ansaitsee 2-3 tuhatta euroa minua enmmän ja sen takia kaikki perheen matkat, sekä lasten kanssa tehdyt että kahdenkeskiset, on tehty pääosin hänen rahoillaan. Yhtään kallista "tyttöjen" reissua hän ei ole tehnyt. Kuinka moni hyvätuloinen mies laittaisi rahansa vain perhe- ja parisuhdematkoihin ja jättäisi "poikien kalastusreissut" kokonaan väliin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
1. Jos naiselle ura on oikeasti tärkeä, hän arvostaa asioita jotka mahdollistavat sen uran. Ja hyvin uraorintoitunt puoliso on usein se suurin este naisen omalle uralle varsinkin jos nainen haluaa lapsia ja perheen.
2. naiset ovat miehiä keskimäärin paljon empaattisempia joten naisille on paljon luontevampaa jakaa rahansa muun perheen ja puolison hyvinvoinnin eteen. Miehille on paljon tavallisempaa käyttää surutta rahaa omiin menoihin, kalliisin autoihin ja poikien reissuihin. Tunnen monta sellaista miestä mutta en yhtään naista.
2. Koska et tunne naisia jotka tienaavat moninkertaisesti miehiään enemmän. Tilanteita joissa mies on opiskelija tai väliaikaisesti työttömänä, ei lasketa.
MIstä sinä tiedät ketä minä tunnen ja ketä en?
Ja edelleen on ihan yleisesti havaittava asia että ne isot tulonsa itsellään pitävät ovat tyypillisesti miehiä jotka saattavat kitsastella rahan antamista ei vain puolisolleen vaan myös lasten tarpeisiin. Naiset taas voivat käyttää pienetkin tulonsa pääosin muiden hyväksi. Eli selkeä ero luonteissa ja käytösmalleissa.
Siksi koska pariskunnat joissa toisella on isot tulot, ovat sellaisia joissa mies on se isotuloinen.
Ja kuten jo sanottiin, naiset ovat empaattisia lapsia ja naisia kohtaan. Ei miehiä kohtaan.
Ja tästä kertoo maailmassa mikä? Keskimääräinen nainenhan ei koskaan pese miehensä pyykkiä, laita miehelleen ruokaa, hoida miehen puolesta asioita jne.?
Mitenköhän pyyteettömät motiivit ovat kun mies tienaa enemmän?
Puhumattakaan siitä jos nainen on koti-äitinä, jolloin ne kotityöt ovat naisen työ?
En suostuisi tuommoiseen. Minun tulot on 3700 näppiin ja miehen 2000-2600 näppiin. Ja samaan kassaan menevät lapsilisien kanssa ja samalta tililtä maksetaan molempien laskut, lisäksi molemmilla on omat säästötilit ja se yhteinen säästötili. Hoitovapailla mies elätti minua ja minä sitten häntä, kun jäi lapsia hoitamaan.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi ollaan yhdessä, jos on katto ja yhteinen jääkaappi mutta sen vähempivaraisen kumppanin pitää laskea maha kuristen senttejä ja toinen sitten hurvittelee rahoillaan miten haluaa. Eihän se silloin ole aitoa rakkautta toiseen. Toinen kohtelee toista kuin jotain roskaa rahan takia. Kas kun ei vaadi vielä nukkumaan jossain vajassa, kun "eihän sulla ole varaa maksaa talon kuluja". Eihän se toinen silloin ole sille toiselle rakas, vaan joku palvelija.
Käärinliinoissa ei ole taskuja. Jos haluat asua paremmin kuin mitä toisella on varaa, sitten maksat ne asumiskustannukset, jos sitä toista oikeasti rakastat. Muuten voit varautua viettämään elämäsi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan mammojen mielipiteen tästäkin asiasta eli, jos naisella pienemmät tulot niin tietenkin mies sitten maksaa naisen kuluja, mutta naisen rahat taas on naisen omia ja miehelle ei kuulu tippaakaan!
Menikö oikein?
Ei, vaan kuten ketjussa on sanottu, on mahdollista myös asua erillään. On myös mahdollista asua yhdessä ja mitoittaa elinkustannukset pienempituloisen maksukyvyn mukaiseksi. Nämä vaihtoehdot mahdollistavat erilliset rahat. Erilliset rahat mahdollistaa myös sellainen käytäntö, jossa kuluja maksetaan oman maksukyvyn mukaan suhteutettuna. Yhteiset rahat on yksi vaihtoehto, mutta kummallakin osapuolella on mahdollisuus kieltäytyä tästä. Ja isompituloinen ei aina ole mies.
Turha siellä on yrittää uhriutua, että miten "mammojen mielestä" asioiden pitäisi mennä. Aikuisella miehellä on aivot, joilla itse pohtia, ja suu jolla itse argumentoida, ja tällöin voi kertoa, mikä itselle käy ja mikä ei.
Tuo on mahdollista silloin kun nainen on suurempituloinen.
Jos mies on suurempituloinen, nainen alkaa haluamaan yhteen muuttamista, koska ei tunnu oikealta suhteelta jos ei haluta muuttaa yhteen.
Jos suurempituloinen nainen haluaa muuttaa yhteen, hän ei yksinkertaisesti hyväksy pienempituloista miestä vaan etsii niin kauan että löytää miehen joka tienaa vähintään yhtä paljon.
Noin se oikeasti menee.
Isolla osalla ihmisistä se tulotaso vakiintuu jollekin tasolla vasta vuosia sen jälkeen kun on lyöty hynttyyt yhteen. Ei minullakaan ollut mitään hajua siitä paljonko tulisin viisikymppisenä ansaitsemaan kun parikymppisenä mieheni tapasin. Eikä ole haitannut lainkaan se että olen ison osan ajasta ansainnut miestäni enemmän.
Kyllä. Tuo selittääkin pariskunnat joissa nainen tienaa enemmän.
Sekin on tilastollinen fakta että miehen suuremmat tulot vähentävät avioeron todennäköisyyttä, kun taas naisen suuremmat tulot lisäävät sitä.
Tilastot kertovat vain miten asiat ovat, eivät sitä mistä ne johtuvat. Voi myös olla että enemmän ansaitsevat naiset ovat keskimäärin vähemmän perhekeskeisiä ja enemmän uraan keskittyviä joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteiden kestävyyteen. Ja voi olla että enemmän ansaitsevat miehet taas ovat keskimäärin konservatiivisempia arvomaailmaltaan joka taas saattaa pitää parisuhteet paremmin kasassa.
Mutta tämä on asia joka pitäisi ihan erikseen tutkia että mikä on syy ja mikä seuraus.
Taas kerran, paljon ansaitsevat miehetkin ovat urakeskeisiä.
Jos paljon ansaitsevat miehet eivät ole perhekeskeisiä, heille kyllä löytyisi helposti velamiehiä. Mutta nämä miehet eivät kenties olisi vähintään yhtä menestyneitä kuin naisensa. Ja se ei käy.
Toisin kuin miehet, naiset pariutuvat koulutustaso ja status "edellä".
Tottahan tuo on.
Paljon tienaavalle miehelle käy hyvin nainen joka keskittyy enemmän kotiin.
Paljon tienaavalle naiselle käy vain "equal" sosioekonomisesti, mies jonka kanssa muodostaa voittajatiimi, tai mies jota voi katsoa ura-asioissa ylöspäin. Kun on itse korkealla uramielessä, kelpaavia miehiä on vain vähän. Pehmeämpi ja selkeästi vähemmän tienaava mies ei käy.
Ei vaan paljon ansaitsevalle naiselle käy vain "equal" mies siinä mielessä että mies sitten ihan oikeasti ottaa sen isomman roolin kotona jos nainen ottaa isomman roolin töissä. Hyvätuloisille miehille on itsestäänselvää että se nainen tekee paljon kotitöitä mutta jostain syystä miehille ei ole itsestäänselvää ottaa ohjat kotona jos se nainen tekee uraa. Miksi hyvätuloinen nainen siis sekä elättäisi miestä että tekisi edelleen suuremman osan kotitöistä?
Miehet löytävät kyllä niitä hyvätuloisia naisia ihan heti kun ovat oikeasti valmiita olemaan sitten omalta osaltaan vastuussa muusta. Ja nimenomaan niin että se käy niiltä miehiltä luonnostaan ja ilman mitään jatkuvia kitinöitä ja rutinoita.
Ei.
1. Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin. Ja jos naiselle ura on tärkeä, nimenomaan ura-asioissa.
2. Naiset eivät ikimaailmassa olisi valmiita jakamaan rahoja puoliksi. Asunto olisi naisen, mies saisi asua omassaan. Käytännössä molemmat työskentelisivät saman ajan, nainen itsensä eteen ja mies naisen eteen.
1. Jos naiselle ura on oikeasti tärkeä, hän arvostaa asioita jotka mahdollistavat sen uran. Ja hyvin uraorintoitunt puoliso on usein se suurin este naisen omalle uralle varsinkin jos nainen haluaa lapsia ja perheen.
2. naiset ovat miehiä keskimäärin paljon empaattisempia joten naisille on paljon luontevampaa jakaa rahansa muun perheen ja puolison hyvinvoinnin eteen. Miehille on paljon tavallisempaa käyttää surutta rahaa omiin menoihin, kalliisin autoihin ja poikien reissuihin. Tunnen monta sellaista miestä mutta en yhtään naista.
2. Koska et tunne naisia jotka tienaavat moninkertaisesti miehiään enemmän. Tilanteita joissa mies on opiskelija tai väliaikaisesti työttömänä, ei lasketa.
MIstä sinä tiedät ketä minä tunnen ja ketä en?
Ja edelleen on ihan yleisesti havaittava asia että ne isot tulonsa itsellään pitävät ovat tyypillisesti miehiä jotka saattavat kitsastella rahan antamista ei vain puolisolleen vaan myös lasten tarpeisiin. Naiset taas voivat käyttää pienetkin tulonsa pääosin muiden hyväksi. Eli selkeä ero luonteissa ja käytösmalleissa.
Siksi koska pariskunnat joissa toisella on isot tulot, ovat sellaisia joissa mies on se isotuloinen.
Ja kuten jo sanottiin, naiset ovat empaattisia lapsia ja naisia kohtaan. Ei miehiä kohtaan.
Ja tästä kertoo maailmassa mikä? Keskimääräinen nainenhan ei koskaan pese miehensä pyykkiä, laita miehelleen ruokaa, hoida miehen puolesta asioita jne.?
Mitenköhän pyyteettömät motiivit ovat kun mies tienaa enemmän?
Puhumattakaan siitä jos nainen on koti-äitinä, jolloin ne kotityöt ovat naisen työ?
Oletko koskaan kuullut sellaisesta konseptista kuin rakkaus? Se on tila joka saattaa saada ihmisen haluamaan ihan pyytettömästi toisen ihmisen onnea ja hyvää. Mutta ilmeisesti sitten miehillä vähän harvemmin kun ajatus on sinulle niin outo.
Naiset ovat empaattisia lapsia ja toisia naisia kohtaan. Eivät miehiä kohtaan.