Suostuisitko elämään ns. "kahden elintason" -suhteessa
Eli siis sellaisessa, jossa menot jaetaan tasan välittämättä siitä paljon kumpikin ansaitsee ja se enemmän ansaitseva/varakkaampi kieltäytyy muuttamasta esim halvempaan asuntoon vaikka tietää ettei kumppanin rahat riitä oikein mihinkään.
Jos sinulle kävisi näin, että tulosi tippuisivat merkittävästi, niin suostuisitko elämään eri elintasoa puolisosi kanssa, vai eroaisitko, koska rahasi eivät yhdessä asuessa enää riittäisi mihinkään
Kommentit (377)
En suostuisi. Käytännössä tuo tarkoittaisi sitä että parempituloiselle jäisi koko ajan rahaa säästöön, eikä niitä voisi käyttää mihinkään. Toki jos on lapsia, jäähän ne sitten perinnöksi seuraavalle polvelle, mutta mitään muuta hyötyähän noista säästöistä ei olisi.
Eikös se olisi suorastaan mahdotonta, jos kerran rahani eivät riittäisi? Jos vaikka asumiskulut olisivat 1000 eur /henkilö, ja sen maksamisen jälkeen minulle jäisi käyttörahaa niin vähän, että kuolisin nälkään jo puolivälissä kuuta, niin eikös ole aika selkeää, että tilanne päättyisi viimeistään kuun puolivälissä?
Kuka nyt tuollaiseen suostuisi? Vaihtoehtoja (tilanteessa, jossa kumpikin maksaa oman osuutensa) on yhteinen elintason lasku (halvempi asunto, halvempi elämäntyyli, halvemmat ruuat) tai omat, erilliset asunnot ja kummallakin oma, omalle kukkarolle sopiva talous.
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Niin toinen maksaa ensin progressiivisesti enemmän veroja ja siihen päälle progressiivisesti vielä toisen elämänkustannukset. Kannattaa tienata suomessa.
Tyypillisesti yhteisiä rahoja kannattavat naiset, jotka ovat miehiään pienituloisempia. Suurituloisemman kannalta ei ole mitään järkeä elättää siipeilijää ja suostua hyväksikäyttöön.
Ei kyse ole mistään suostumisesta. Maksan itse kuluni, kuten aikuinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Niin toinen maksaa ensin progressiivisesti enemmän veroja ja siihen päälle progressiivisesti vielä toisen elämänkustannukset. Kannattaa tienata suomessa.
Yleensä tämä mahdollistaja on mies, jota kupataan sekä naisen että yhteiskunnan toimesta.
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Olet saamapuolella?
En, perheessä voi olla onnea vain, jos elintaso on yhteisesti jaettu. Ei voida ajatella, että yksi lomailee ja muut jäävät kotiin rahattomuuden vuoksi.
En tietenkään suostuisi. Tuossa tapauksessa asuttaisiin erillään.
Haluatko elää elintasoa, johon sinulla ei ole varaa? Vai sellaista johon sinulla on varaa?
On parisuhteita ja "parisuhteita". Jos suhde perustuu aitoon rakkauteen, koko kysymyksessä ei ole järkeä.
Tietenkin, näinhän se kuuluu mennä paitsi jos toinen esimerkiksi sairastuu vakavasti parisuhteen aikana, tämä on ainoa poikkeus. Muuten ei pidä puolison kärsiä siitä, jos ei ole toinen osapuoli hoitanut asioitaan mallikkaasti. Kaikki muu on rottailua, joilla kompensoidaan omia huonoja valintoja elämässä.
Minulla ei ole tuloja, joten en voi rahoitttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Niin toinen maksaa ensin progressiivisesti enemmän veroja ja siihen päälle progressiivisesti vielä toisen elämänkustannukset. Kannattaa tienata suomessa.
Silti rahaa jää sille enemmän veroja ja yhteisiä kuluja maksavalle itselleen enemmän, kuin vähemmän veroja ja vähemmän yhteisiä kuluja maksavalle. Mikä tässä on niin epäreilua?
Tapailusuhteessa ehkä, mutta en sen enempää missään tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Eli sinun pitää sponssata köyhempää kumppaniasi, koska verotuksellakin tasataan tuloja. Mutta Virossa ei tarvitsisi, koska siellä on tasavero.
No meillä mies tienaa paljon enemmän kuin minä, mutta emme me siitä ole ehtineet vieläkään saada riitaa aikaiseksi. Emme jaa kaikkia menoja tai tuloja, vaan elämme oikein mukavasti ja tasapainoisesti.
Olin aikoinaan kotona hoitamassa lapsiamme lähes 10 vuoden ajan ja ei silloinkaan ollut mitään eriarvoisuutta tai ongelmia, koska molemmat olemme ajattelevia järkeviä ihmisiä. Meille raha on vain mukavan elämän yksi osa, mutta rakkaus on sitä huomattavasti isompi osatekijä.
Kannattaa hieman katsoa mihin nokkansa työntää, arvostaa itseään, kun etsii parisuhdetta tai on parisuhteessa ja jos joku ei ole hyvin, niin siitä voi rauhallisesti keskustella. Aina on vaihtoehtona olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.
Niin toinen maksaa ensin progressiivisesti enemmän veroja ja siihen päälle progressiivisesti vielä toisen elämänkustannukset. Kannattaa tienata suomessa.
Silti rahaa jää sille enemmän veroja ja yhteisiä kuluja maksavalle itselleen enemmän, kuin vähemmän veroja ja vähemmän yhteisiä kuluja maksavalle. Mikä tässä on niin epäreilua?
Kustannusten epätasainen jakautuminen.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin, näinhän se kuuluu mennä paitsi jos toinen esimerkiksi sairastuu vakavasti parisuhteen aikana, tämä on ainoa poikkeus. Muuten ei pidä puolison kärsiä siitä, jos ei ole toinen osapuoli hoitanut asioitaan mallikkaasti. Kaikki muu on rottailua, joilla kompensoidaan omia huonoja valintoja elämässä.
No miksi ihmeessä kukaan olisi parisuhteessa ihmisen kanssa, josta ajattelee, ettei ole hoitanut asioitaan mallikkaasti ja on tehnyt huonoja valintoja elämässään?
En suostuisi. Suomessa on progressiivinen verotus ja se on mielestäni oikeudenmukaista. Kulujen jakaminen progressiivisesti parisuhteessa on mielestäni myös oikeudenmukaista.