Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen viikonloppu ja lomilla enemmän. Ajattelepa kun joillakin on joka toinen viikko kokonaan lapset isänsä luona.
Sanot pitäväsi miehestäsi kovasti ja että hänen lapsensakin ovat ihan ok. Missä siis todellinen ongelma? Sitä voisit pohtia jonkun ulkopuolisen kanssa ja ehkäpä jokin syvällisempi keskustelu miehenkin kanssa olisi paikallaan.
Kaikki sujui kun oma lapsesi asui vielä kotonanne. Näin sanoit. Jotenkin tuntuu että "ongelmasi" on juuri tässä. En halua sanoa että korviesi välissä, mutta jokin psykologinen merkitys tällä on ollut sinulle. Vai mistä oikeasti kyse? Mihin muihin asioihin elämässäsi olet tyytymätön, mietipä tätä.
Tämä!!!! Luin siis aluksi että vuoroviikoin, mutta että vain joka toinen vkl ja lomilla, EIHÄN TUO OLE MITÄÄN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusioperhe ei vaan toimi. Niilläkin joilla näennäisesti toimii on juuri noita ongelmia että perheessä on sinun ja minun lapset.
Itekin eronnut mutta en muuttaisi millään lasteni kanssa miehen kans yhteen jolka myös lapsus, tai sitten kun lapseni lähtevät pesästä niin miehen jonka lapset asuu vielä kotona.
Kun musta tuntuu tältä tää ei voi toimia kenelläkään narsicms😄
No tietenkin siinä vaiheessa, kun kaikki lapset on saaneet ADHD diagnoosin ja homma ei heitäkään syyllistämällä toimi!
Useita vuosia sitten tapailin viikonloppu isää.. oli yksi lapsi joka pilalle hemmoteltu jo 3 vuotiaana tiesi mistä naruista vetää että saa tahtonsa läpi.
Miehen kanssa kun istuttiin sohvalla lapsi tulee väliin ja rupeaa huutamaan että mene pois ,et koske minun isää.
minun minun..Isä osti lapselle sängyn jotta lapsi voi nukkua siellä yönsä..ei käynyt ,lapsi halusi nukkua isänsä kanssa ja minulla ei asiaa sänkyyn-lapsen päätös.
Jokaiseen asiaan lapsi sanoi ei ei ei ......ja lapsen äiti veti myös isää kuin pässiä. Ei kiitos .
Vierailija kirjoitti:
Useita vuosia sitten tapailin viikonloppu isää.. oli yksi lapsi joka pilalle hemmoteltu jo 3 vuotiaana tiesi mistä naruista vetää että saa tahtonsa läpi.
Miehen kanssa kun istuttiin sohvalla lapsi tulee väliin ja rupeaa huutamaan että mene pois ,et koske minun isää.
minun minun..Isä osti lapselle sängyn jotta lapsi voi nukkua siellä yönsä..ei käynyt ,lapsi halusi nukkua isänsä kanssa ja minulla ei asiaa sänkyyn-lapsen päätös.
Jokaiseen asiaan lapsi sanoi ei ei ei ......ja lapsen äiti veti myös isää kuin pässiä. Ei kiitos .
Mun miesystävän lapsi on ekaluokkalainen ja käyttäytyy kun tuo 3-vuotias. Kuvittelee, että hän on maailman napa ja että määrää kaikesta. Kun hän sanoo, että olkaa hiljaa, aikuisten pitää olla hiljaa. Ihan kamalaa. En edes halua tavata lasta niin kauan, kun käytös on tuommoista. Jos mies ei sitä hyväksy, on kohta ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton eikä mielessäkään kävis seukata miehen kanssa, jolla on lapsia. Olkoot vaikka aikuisia. Onneksi ei tarvikkaan, koska mulla on jo mies. Joskus käy mielessäni että entä jos mieheni haluaa joskus omia lapsia, ja vaihtaa akan nuorempaan. Mutta tuskin. Hän alkaa itekkin olla jo sen ikäinen ettei jaksa hoitaa lapsia ja aloittaa lapsiperhearkea.
En ole ikinä ollut uusperheellinen, mutta viime aikoina olen tullut siihen tulokseen, etten oikein pidä toisten lapsista. Omaani rakastan ja olen töissä lasten ja nuorten kanssa, joten ammattiroolissa pidän, mutta henkilökohtaiselle tasolla ei ole kiinnostusta tutustua toisten lapsiin: kavereiden lapset tai lapseni kaverit, ei kiinnosta. En voisi ikinä kuvitella itseäni uusperheessä, jossa toisten lapset tunkeutuvat henkilökohtaiselle alueelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun piti sopia omat lomani niin että voin olla lastenvahtina silloin kun lasten äiti tarvitsee. Isälle ei voinut lapsia jättää koska isä ei pärjännyt yksin niiden kanssa.
Ei lapsissa mitään vikaa ollut mutta en vaan jaksanut heidän vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä AP:n tilannepäivitys:
Miehen lapset lopulta muuttivat meille viikko-viikko systeemillä. Senkin jälkeen yritin vielä puoli vuotta sopeutua, mutta kun ei niin ei. Asun nyt yksin ihanassa omassa kodissa. Näen miestäni pari kertaa niinä viikkoina kun lapset eivät ole hänellä ja hyvin harvoin sillon kun lapset on niin saatetaan jotain tehdä yhdessä. Mutta ei minun kotona. Olen äärimmäisen onnellinen ja helpottunut, että uskalsin ja kehtasin tehdä tämän ratkaisun.
Oliko mies katkera pois muutosta vai ymmärsikö heti? Pitikö riidellä? Epäileekö sinun rakkautta?
Ei onneksi riidelty. Olin ennen poismuuttoa henkisesti jo niin riekaleina, että popsin mielialalääkkeitä. Mies katkeroitui joo vähän erosta eikä ymmärtänyt ratkaisuani, mutta ei onneksi syyllistänyt tai käyttäytynyt vihamielisesti. Nykyään olen lopettanut lääkkeet ja palannut takaisin omaksi itsekseni, ihmiseksi johon mieheni alkujaan rakastuikin. Meillä menee paremmin näin kun asumme erillään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä AP:n tilannepäivitys:
Miehen lapset lopulta muuttivat meille viikko-viikko systeemillä. Senkin jälkeen yritin vielä puoli vuotta sopeutua, mutta kun ei niin ei. Asun nyt yksin ihanassa omassa kodissa. Näen miestäni pari kertaa niinä viikkoina kun lapset eivät ole hänellä ja hyvin harvoin sillon kun lapset on niin saatetaan jotain tehdä yhdessä. Mutta ei minun kotona. Olen äärimmäisen onnellinen ja helpottunut, että uskalsin ja kehtasin tehdä tämän ratkaisun.
Oliko mies katkera pois muutosta vai ymmärsikö heti? Pitikö riidellä? Epäileekö sinun rakkautta?
Ei onneksi riidelty. Olin ennen poismuuttoa henkisesti jo niin riekaleina, että popsin mielialalääkkeitä. Mies katkeroitui joo vähän erosta eikä ymmärtänyt ratkaisuani, mutta ei onneksi syyllistänyt tai käyttäytynyt vihamieli
Melko itsekäs olit. Oman pentusi elätit j kasvatit aikuiseksi miehen kustannuksella ja nyt häivyit kun olisi pitänyt oma osa tehdä. Olet huono ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan lapseton henkilö tarkoituksella valitse henkilöä, jolla on (pieniä) lapsia kotona, jos on mahdollista/todennäköistä saada lapseton kumppani tai kumppani jolla on aikuiset lapset ? Jos lapseton henkilö valitsee itselleen yh-isän tai yh-mutsin, niin se kertoo siitä, että on vaikeuksia löytää lapsetonta kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko joku jatkanut suhdetta hampaat irvessä ja jälkeenpäin todennut että kannatti ja sopeutui tilanteeseen/lapset aikuistuivat?
Ap
No en ainakaan minä. Romantikkaa katosi kaikenlaisten vaikeuksien myötä ja aloin inhota miehen nokkavia lapsia. Lopulta lähdin itse.
Olen aina ollut sen verran älykäs etten ole edes ajatellut mitään uusperhe-systeemiä omalle kohdalle. Omat lapset lähtee kohta kotoa niin tosiaan en viitsisi kenenkään muun muksuja katsella. Muutenkin nyt kun oon viiskymppinen niin tiedän jo etten koskaan enää hanki miestä asumaan samassa kämpässä jos nykyinen kuukahtaa tai tulee ero. Muutan kaupungin keskustaan viimeisen päälle laitettuun asuntoon parvekkeella varustettuna ja asun siellä yksin kissojeni kanssa hamaan loppuun asti. Lapset saa tulla vaikka yökylään tai pidemmäksi aikaa mutta miestä en sitten enää ottaisi siihen viereen nyhjöttämään.
Katselin joskus hämmentyneenä ja jopa hieman järkyttyneenä vierestä kun tätini vieroksui uuden miesystävänsä noin kymmenen vuotiaita lapsia. Tavallisia iloisia tyttöjä olivat. En kerta kaikkiaan voinut käsittää miten aikuinen ihminen voi tuolla tavalla suhtautua lapsiin, mutta kai se uusperheen todellisuus on sitten sisältä päin erilaista. Lapsista varmaan kaikista epämukavinta, kun isästään eivät voi eroa ottaa ja isän uusi puoliso vaikuttaa silmin nähden sitä juuri eniten toivovan.
LouLou kirjoitti:
Ei kai kukaan lapseton henkilö tarkoituksella valitse henkilöä, jolla on (pieniä) lapsia kotona, jos on mahdollista/todennäköistä saada lapseton kumppani tai kumppani jolla on aikuiset lapset ? Jos lapseton henkilö valitsee itselleen yh-isän tai yh-mutsin, niin se kertoo siitä, että on vaikeuksia löytää lapsetonta kumppania.
Tiedän tapauksen, jossa mies nimenomaan halusi naisen, jolla on lapsia. Hlö pitää lapsista, muttei voi saada omia. Olikin monta vuotta erään yh:n kanssa. Tuli lasten kanssa oikein hyvin toimeen alkuvaikeuksien jälkeen. Kyllä ne lapsetkin hänestä välittivät. Eivät ainakaan joulu- ym lahjoista ja ulkomaanmatkasta valittaneet. Kunnes murkkuikä astui kuvioihin mukaan. 15-vee äitin kullannuppupoika heittäytyi hankalaksi: oli kuin isäpuoli on pelkkää ilmaa ym ym. Erosivat. Lapset ovat nyt jo aikuisia. En tiedä, katuuko tää poika käytöstään nyt.
Meillä kuvio toimii, mutta se johtuu siitä, että kaikki palaset on kohdallaan.
Ensinnäkin lapset ovat niin tiukassa kurissa kasvaneita, äitinsä kasvattamia, että eivät mälyä, eivät sotke, eivät mitään väitä vastaan. Lisäksi alun alkaen olen ollut miehelle tosi tiukka: jos hän haluaa lapsiaan nähdä, niin hänen pitää heidät itse hoitaa. Minä voin tehdä ruoan, mutta yhtään en siivoa jälkiä.
Äitinsä on myös tosi ylihuolehtivainen, eli jos jollain on pienintäkään nuhaa, tai minulla on läheinen kuollut, niin hän ei ole antanut lapsia. Korona-aikana emme nähneet heitä puoleen vuoteen. Muutenkaan Äiti ei alun alkaen ole edes halunnut päästää lapsia meille, eli lopputuloksena lapset ovat olleet meillä todella vähän. Nykyään kaksi yötä kuukaudessa. Mitään lomia ei oikeastaan koskaan.
Toiseksi mies on yritttäjä. Hänellä ja eksällä oli jo alun alkaen sopimus, että äiti hoitaa lapset ja isä tekee töitä. Äidillä on yksinhuoltajuus, eli äiti hoitaa kaikki lasten asiat. Mies ei myöskään ole isätyyppiä, eikä osaa tehdä mitään lasten kanssa. Hänelle on ihan ok, kun äiti peruu lasten tulemisia. Ja kun lapset tulevat, niin näillä on meillä pelit ja vehkeet, eli haluavat olla omissa huoneissaan niiden kanssa.
Eihän tällainen uusperhe rasita. Tietysti lasten näkökulman voi kyseenalaistaa, mutta lapset eivät koskaan ole muusta tienneet. Heillä ei edes parisuhteen aikana ollut läsnäolevaa isää. Jos minua ei olisi, niin mies ei toimisi yhtään toisin. Ja ei, emme tee yhteisiä lapsia: olemme 50+. Upea aviopuoliso, mutta ei niin hyvä isä.
Haluan tällä kirjoituksella vain todeta, että kaikki uusperheet eivät ole samasta muotista.
Alue: Aihe vapaa
Oliko mies katkera pois muutosta vai ymmärsikö heti? Pitikö riidellä? Epäileekö sinun rakkautta?