Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Ihan järkyttävää kirjottelua täällä aikuisilta ihmisiltä! Miks ikinä uus puoliso menis omien lasten ohi!? Jos aikuinen ihminen ej tajua mihin on lähtemässä, kun alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa jolla on jo lapsia, niin ihan oikeinkin että ahdistaa jos yritätte mennä lasten edelle ja omia lasten vanhempaa.
Kyllä etusijalla pitää olla lasten etu ,oli ne sitten omia tai muiden!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuvio toimii, mutta se johtuu siitä, että kaikki palaset on kohdallaan.
Ensinnäkin lapset ovat niin tiukassa kurissa kasvaneita, äitinsä kasvattamia, että eivät mälyä, eivät sotke, eivät mitään väitä vastaan. Lisäksi alun alkaen olen ollut miehelle tosi tiukka: jos hän haluaa lapsiaan nähdä, niin hänen pitää heidät itse hoitaa. Minä voin tehdä ruoan, mutta yhtään en siivoa jälkiä.Äitinsä on myös tosi ylihuolehtivainen, eli jos jollain on pienintäkään nuhaa, tai minulla on läheinen kuollut, niin hän ei ole antanut lapsia. Korona-aikana emme nähneet heitä puoleen vuoteen. Muutenkaan Äiti ei alun alkaen ole edes halunnut päästää lapsia meille, eli lopputuloksena lapset ovat olleet meillä todella vähän. Nykyään kaksi yötä kuukaudessa. Mitään lomia ei oikeastaan koskaan.
Toiseksi mies on yritttäjä. Hänellä ja eksällä
ulla muuta, mutta vähän jää ihmetyttämään, että miks ne lapset vaivautuu isänsä luo ylipäätään?? Tartteeko niiden äiti omaa aikaa vai mikä on?
En itse asiassa tiedä. Äiti on ihan täyspäinen ihminen, eli ehkä hän vain haluaa, että kontakti isään säilyy. Toisaalta lasten elämä äidin luona on niin tiukkaa, että voivat haluata tulla meille vain pelaamaan.
noin neljä kuukautta ennen yhteisen lapsemme syntymää. nyt 18v yhdessä menty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
noin neljä kuukautta ennen yhteisen lapsemme syntymää. nyt 18v yhdessä menty
Häh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus, että se uusi aikuinen eroperheessä ei vielä venettä kaada, jos ymmärtää mihin on ryhtynyt. Kamalimpia tapauksia kuulee niistä, kun sitten sen uusi puoliso tuo omat lapset mukanaan tai ruvetaan tekemään jo olemassa oleville pikkusisarpuolia.
Varmoja riidan aiheita kuka on auktoriteetti kenellekin, kuka kustantaa mitä kellekin, millä porukalla lomat ja juhlat vietetään jne...
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus, että se uusi aikuinen eroperheessä ei vielä venettä kaada, jos ymmärtää mihin on ryhtynyt. Kamalimpia tapauksia kuulee niistä, kun sitten sen uusi puoliso tuo omat lapset mukanaan tai ruvetaan tekemään jo olemassa oleville pikkusisarpuolia.
Varmoja riidan aiheita kuka on auktoriteetti kenellekin, kuka kustantaa mitä kellekin, millä porukalla lomat ja juhlat vietetään jne...
Meillä molemmilla on omia lapsia, yhteisiä ei ole eikä tule. Ei meillä ole ollut tuollaisia riitoja, vaikka kokoonpano on vaihdellut: alkuun miehen yksi lapsi asuin meillä koko ajan, toinen lapsi kävi joka toinen vkl, ja minun molemmat lapseni olivat vuoroviikkolapsia. Jossain vaiheessa minun molemmat lapseni muuttivat meille. Nyt meillä on enää yksi nuori aikuinen kotona, ja tuskin kauaa. Mutta näillä säännöillä ei riitoja ole ollut:
- oma vanhempi on aina se auktoriteetti. Käskyt kierrätettiin oman vanhemman kautta, jotta hän saa pahiksen roolin ja bonus hyviksen roolin
- alkuun molemmat kustansivat omat lapsensa. Kaikilla oli selkeät rajat, millä rahalla saa lahjoja. Nykyään meillä on yhteiset rahat.
- lomat määräytyvät aikuisten mukaan. Se tulee mukaan, joka pääsee ja haluaa. Nykyään emme ota enää ketää mukaan.
- joulu ja juhlat vietetään siten, kuka haluaa meille tulla. Minun lapsillani oli säännönmukaisuus, että joka toinen jouluaatto meillä. Muut saivat itse valita.
Ajattelen, että suurin ongelma tuli lasten toisen vanhemman puolelta. Minun lasteni isä on aika pihi, mutta miehen lasten äiti ostaa kaikkea. Siinä tuli se kateus, kun minun lapsillani oli samsungit ja miehen lapsilla iphonet, macbook prot ja hikfigerit äitinsä kautta. Mies oli silloin tosi ihana: hän sain kollegalta hyvän pelikoneen puoli-ilmaiseksi, ja antoi sen minun lapselleni - koska hänen lapsensa sai sellaisen kuitenkin äidiltään. Eli loppupeleissä kateus väheni huomattavasti.
Summa summarum: se, että meillä kaikki onntoiminut hyvin, on mieheni ansiota. Hän on hyvin joustava ja sujahtanut meidän sääntöihin enemmän kuin minä heidän sääntöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävää kirjottelua täällä aikuisilta ihmisiltä! Miks ikinä uus puoliso menis omien lasten ohi!? Jos aikuinen ihminen ej tajua mihin on lähtemässä, kun alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa jolla on jo lapsia, niin ihan oikeinkin että ahdistaa jos yritätte mennä lasten edelle ja omia lasten vanhempaa.
Kyllä etusijalla pitää olla lasten etu ,oli ne sitten omia tai muiden!!
Uusperhe ei ole ydinperhe ja uusperheessä tärkein on parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävää kirjottelua täällä aikuisilta ihmisiltä! Miks ikinä uus puoliso menis omien lasten ohi!? Jos aikuinen ihminen ej tajua mihin on lähtemässä, kun alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa jolla on jo lapsia, niin ihan oikeinkin että ahdistaa jos yritätte mennä lasten edelle ja omia lasten vanhempaa.
Kyllä etusijalla pitää olla lasten etu ,oli ne sitten omia tai muiden!!
Uusperhe ei ole ydinperhe ja uusperheessä tärkein on parisuhde.
Juuri näin. Jos uusperheessä parisuhde ei ole tärkein, niin se tulee kaatumaan.
Mutta tämähän ei tarkoita sitä, ettei lapsista huolehdittaisi. Totta kai se lapsi pelastetaan palavasta talosta ensin. Mutta arjessa lapsen pillin mukaan ei voi tanssia, jos haluaa parisuhteen. Silloin aikuiset määräävät säännöt. Tämä pätee ihan ydinperheeseenkin, mutta uusperheeseen vieläkin enemmän. Ydinperheessä lapset ovat osa suhteen liimaa, uusperheessä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämänhän on kaikki tiennyt, että yh ei ole parisuhteen arvoinen. samoin kaikki uusioperheet ovat tuhoon tuomittuja.
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun eukon 7 vuotias poika seisoo ipadi käsissään vieressä,
kun mä laitan munaa mutsinsa vakoon!
Apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen viikonloppu ja lomilla enemmän. Ajattelepa kun joillakin on joka toinen viikko kokonaan lapset isänsä luona.
Sanot pitäväsi miehestäsi kovasti ja että hänen lapsensakin ovat ihan ok. Missä siis todellinen ongelma? Sitä voisit pohtia jonkun ulkopuolisen kanssa ja ehkäpä jokin syvällisempi keskustelu miehenkin kanssa olisi paikallaan.
Kaikki sujui kun oma lapsesi asui vielä kotonanne. Näin sanoit. Jotenkin tuntuu että "ongelmasi" on juuri tässä. En halua sanoa että korviesi välissä, mutta jokin psykologinen merkitys tällä on ollut sinulle. Vai mistä oikeasti kyse? Mihin muihin asioihin elämässäsi olet tyytymätön, mietipä tätä.
Tämä!!!! Luin siis aluksi että vuoroviikoin, mutta että vain joka toinen vkl ja lomilla, EIHÄN TUO OLE MITÄÄN
Vkl on vkl, haluatko silloin että kotiisi tuodaan ulkopuolisia, kun haluaisit nauttia rennosta yhdessäolosta oman perheesi kanssa.
Olemme molemmat eronneita ja lapset ovat aikuisia, omillaan eläviä. Mutta voi hyvät hykkyrät sentään, miten osaavat aikuiset mukulat käyttäytyä kuin pahaiset uhmaikäiset. Miehen aikuinen poika päätti heti alussa, ettei hyväksy suhdettamme, koska iskä siirtyi liian äkkiä uuteen suhteeseen ja mulle tuli paha mieli. On käyttäytynyt viimeiset vuodet ikäänkuin minua ei olisi, kyseleekin milloin iskä tulee käymään ja laittamaan heille ruokaa, kun on isin kokkailuja ikävä. Aikuinen tytär on samoilla linjoilla, syyttää minua isänsä omimisesta, vaikka elää omaa elämäänsä poikaystävänsä kanssa kotikaupungissaan eikä ehdi pitää yhteyttä. Jostain syystä käytös on todella loukkaavaa, onneksi tilanteita missä näihin huonosti käyttäytyviin aikuisiin lapsiin nykyisin törmää on harvoin. Omat lapseni ovat ottaneet miesystävän osaksi perhettämme ja lapsenlapset kutsuvat jopa papaksi, siksi tuo kontrasti käytöksessä ja suhtautumisessa on niin räikeä. Ja kyllä, samalla tavalla kohdellaan kaikkia lapsia, tasapuolisesti. Tai ainakin yritettiin ennenkuin kävi ihan mahdottomaksi. Huomaan, että miesystävä kärsii, muttei kykene sanomaan suoria sanoja lapsilleen. Puolustelee sillä, että heillä oli aikoinaan vaikea ero lasten äidistä. Valitettavasti nämä aikuiset lapset ovat kyllä oivaltaneet tämän ja käyttävät nyt tätä syyllistämiskorttia ihan kympillä. Että juu, ei se aina siihen lopu ja helpota kun lapset aikuistuvat ja kotoa pois muuttavat. Nyt odotan kauhulla, milloin miesystävästä tulee isoisä
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt muutaman vuoden uusperheessä. Olisin odottanut lapsetonta miestä jos olisin tiennyt mikä odottaa. Hirveää taistelua omasta tilasta. Olen omassa elämässäni ulkopuolinen ja tilanteita, joissa toisen menneisyyttä hierotaan naamaan on jatkuvasti. Miehen kalusteet, verhot ja astiat on kaikki lisäksi erittäin "naisen valitsemia", ihme pitsihörpäkettä. Haluaisin kaikki nuo pois, mutta eihän se ole käytännössä mahdollista. Hänen sukulaiset muistelee menneitä ja jatkuvasti ex on linjoilla. Olen hermorauniossa, enkä usko että muissa uusperheissä on helpompaa.
Yläkaapeissa on muistoja laatikkokaupalla, "koska lapset".
En mahdu mihinkään.
Minä en sietäisi tuollaista paskaa sekuntiakaan! Se näissä uusperheissä ärsytttää kun uusi kumppani ei tunnu olevan minkään arvoinen?!? tai oteta huomioon. Jos jotkut on sen ydinperheensä pilannut ja hajottanut, olisivat silloin jumalauta miettinyt tarkemmin.
Muuta omaan asuntoon, auttaa ihan älyttömästi. Itse lähdin uusperheestä kahden teinini kanssa omaan asuntoon enkä ole hetkeäkään katunut. Parisuhde on säilynyt eri osoitteista huolimatta, mutta kaikki se muu ikävä on jäänyt elämästä pois. Omaa aikaa ja tilaa ei korvaa mikään.
Ei siitä mitään tullut, uusperheestä. Ensin eroa oireilivat minun aikuiset lapset, olin paha ihminen/äiti kun jätin perheeni, sitten kun löysin miesystävän niin hänen teini-ikäiset kotona asuvat lapsensa oireilvat minua, kun yritin sopeutua heidän perheeseensä. Välillä kyllä ydinperhettä ikävä, kukaan ei oireillut mistään, siis lapsista. Minulla taisi olla 50 kriisi ja haaveilin ihanasta uusperheestä, voi vi..u ei sellaista olekaan. Nyt asun yksin ja tapailen miestä muutaman kerran viikossa. En tiedä mitä tästä tulee.
Alue: Aihe vapaa
Ei mulla muuta, mutta vähän jää ihmetyttämään, että miks ne lapset vaivautuu isänsä luo ylipäätään?? Tartteeko niiden äiti omaa aikaa vai mikä on?