Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Kerroin heti alussa etten lähde uusioperhekuvioon, on ihan tarpeeksi tekemistä omassakin elämässä.
Miehen lapsista toinen käy joskus kylässä mutta usein tuntuu että sekin on liikaa.
Talossa on aina silloin niin jännittynyt ilmapiiri että tekee mieli vaan lähteä pois. Kun omassa kodissa sua ei tervehditä ja mennään seiniä pitkin kun halutaan välttää, tarviiko sellasta nyt kenenkään oikeasti sietää?
En jaksa enää yrittää tutustua, he on tehneet selväksi ettei meidän tarvitse niin olkoot keskenään. Sillon vois kyllä hoitaa ne tapaamiset muualla, eikä tulla mun kotiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
It was at this moment, when he knew, he f*d up!
Rikkiniset ja katkerat aikuiset täällä kehuu kuin ihanaa on uusi perhe. Tärkeintä on siis aikuisen onnellisuus, kunhan aikuinen on onnellinen, niin lapsi kyllä sopeutuu. Lapsen on pakko, lapsella ei ole annettu vaihtoehtoa kun aikuinen haluaa onnellinen. Lapsi vaan kiukuttelee kun oireilee jatkuvista muuttamisista ja laukun pakkaamisesta. Lapen pitäisi olla reipas ja iloinen...niin aikuinen sanoo ja toteaa, vaikka lapsen sisällä huutaa.
Mitä ihmettä te aikuiset ajattelette, itseänne vaan, lapset pois viikoksi ja taas saa hengähtää, on ihanaa lapsivapaa viikko!!!! Sitten minä jaksan taas olla lapsen kanssa ja annan kaiken aikani hänelle!! Ei se korvaa sitä lapsen arkea, että ollaan tiiviisti viikko lapsen kanssa korvatakseen, vaan lapsi haluaa sen normaalin arjen kun saa olla kotona, eikä tarvi muuttaa viikottain. Itsekkäät aikuiset laittavat oman onnensa etusijalle, ja kehuvat kuinka heidän lapset tykkää...kuin moni lapsi uskaltaa sanoa vanhemmalleen, että ei tykkää????
Aikuinen rakentaa lapselleen hänen elämän, miten lapsen tulee se elämä elää, eikä lapsella ole sanomista, miten hän haluaa oman elämänsä elää, muuttamalla joka helv...tin viikko. Miettikää miten pajon on näitä lapsia joilla on mielenterveysongelmia, koulu ongelmia, kun lapsen omat vanhemmat on niin itsekkäitä???? Sitten sanotaan että lapsessa on ongelmia, ja äiti tai isä kiikuttaa hänet terapiaan, vaikka se äiti tai isä on itse sen ongelma. Hän on luonut lapselleen niitä.
Siinä vaiheessa, kun mies alkoi käyttää mua ilmaisena lapsenvahtina. Olis pitänyt hoitaa hänen kupeitteinsa hedelmää melkein joka kerran kun lapsi oli hänellä, jotta hän pääsee harrastamaan. Ei vielä edes asuttu yhdessä. Ei kiitos.
Siinä vaiheessa kun huomasin, että mies antaa aivan kaikessa periksi 9v tytölle. Olipa asia mikä tahansa. Yritin ymmärtää, joustaa, järjestää yhteistä tekemistä yms yms. Mutta kun olet jatkuvana sylkykuppina, eikä mies tee elettäkään korjatakseen tilannetta, eikä edes näe omassa toiminnassaan mitään väärää, totesin että ei ole mun juttu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rikkiniset ja katkerat aikuiset täällä kehuu kuin ihanaa on uusi perhe. Tärkeintä on siis aikuisen onnellisuus, kunhan aikuinen on onnellinen, niin lapsi kyllä sopeutuu. Lapsen on pakko, lapsella ei ole annettu vaihtoehtoa kun aikuinen haluaa onnellinen. Lapsi vaan kiukuttelee kun oireilee jatkuvista muuttamisista ja laukun pakkaamisesta. Lapen pitäisi olla reipas ja iloinen...niin aikuinen sanoo ja toteaa, vaikka lapsen sisällä huutaa.
Mitä ihmettä te aikuiset ajattelette, itseänne vaan, lapset pois viikoksi ja taas saa hengähtää, on ihanaa lapsivapaa viikko!!!! Sitten minä jaksan taas olla lapsen kanssa ja annan kaiken aikani hänelle!! Ei se korvaa sitä lapsen arkea, että ollaan tiiviisti viikko lapsen kanssa korvatakseen, vaan lapsi haluaa sen normaalin arjen kun saa olla kotona, eikä tarvi muuttaa viikottain. Itsekkäät aikuiset laittavat oman onnensa etusijalle, ja kehuvat kuinka heidän lapset tykkää...
Tämä. Just kuuntelin, kun perheensä rikkonut nainen puhui kuinka ihanaa siellä omassa kaksiossa on olla kun pysyy siistinä ja lapsiakin jaksaa paljon paremmin kun tietää vapaaviikon olevan tulossa. Lapset alakouluikäisiä. Avioeroon ei ollut mitään muuta syytä kuin naisen kyllästyminen.
Sehän nyt on ihan selvää, että uusperheessä on ylimääräistä haastetta, josta joko selvitään tai sitten ei. Mutta tuo mummon lapsenlapsen tarina on minusta outo. Ei kai nyt nykyaikana kukaan tyrkytä mitään kissanlihakeittoa sen enempää omille kuin kumppaninkaan lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun se kissakeitto on niin hyvää. Slurps! 😋
Olipas vuodatus. Olen itse kokenut paskan lapsuuden jossa vanhemmat oli yhdessä ja ei tarvinnut muuttaa. Silti mielenterveys palasina kun vanhemmilla omat pääkopan sisäiset ongelmansa oli.
Jos mietitään eroperheitä niin kyllä se lapselle varmasti on parempi että vanhemmilla säilyy mielenterveys kun ei tarvitse elää ihmisen kanssa jonka seura tekee pahaa. Ei elämä kenelläkään voi olla täydellistä eikä yhdessä olevat vanhemmat tai asunnon muuttumattomuus mitään onnea lapselle takaa. Muuttujia on paljon sille että onko lapsella hyvä olla. Teet yhdestä asiasta merkittävämmän kuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rikkiniset ja katkerat aikuiset täällä kehuu kuin ihanaa on uusi perhe. Tärkeintä on siis aikuisen onnellisuus, kunhan aikuinen on onnellinen, niin lapsi kyllä sopeutuu. Lapsen on pakko, lapsella ei ole annettu vaihtoehtoa kun aikuinen haluaa onnellinen. Lapsi vaan kiukuttelee kun oireilee jatkuvista muuttamisista ja laukun pakkaamisesta. Lapen pitäisi olla reipas ja iloinen...niin aikuinen sanoo ja toteaa, vaikka lapsen sisällä
Tätä kommenttia yritin kommentoida, en osannut lainata
Tunnen itseni sen verran hyvin, etten koskaan lähtisi tuollaiseen järjestelyyn. En halua omia lapsia enkä todellakaan halua viettää yhtään aikaa muiden ihmisten lasten kanssa. Eniten ihmettelen sitä, että lapsia haluamaton nainen lähtee uusperhesirkukseen, sehän on aivan järjetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipas vuodatus. Olen itse kokenut paskan lapsuuden jossa vanhemmat oli yhdessä ja ei tarvinnut muuttaa. Silti mielenterveys palasina kun vanhemmilla omat pääkopan sisäiset ongelmansa oli.
Jos mietitään eroperheitä niin kyllä se lapselle varmasti on parempi että vanhemmilla säilyy mielenterveys kun ei tarvitse elää ihmisen kanssa jonka seura tekee pahaa. Ei elämä kenelläkään voi olla täydellistä eikä yhdessä olevat vanhemmat tai asunnon muuttumattomuus mitään onnea lapselle takaa. Muuttujia on paljon sille että onko lapsella hyvä olla. Teet yhdestä asiasta merkittävämmän kuin se on.
Kyllä se on useita kertoja tutkittu asia, että vanhempien ero ihan sinällään lähes aina vaikuttaa negatiivisesti lapsen hyvinvointiin. Se ei poissulje mahdollisia muita ongelmia elämässä. Eli kyllä ydinperheilläkin voi olla ongelmia, eikä ero asiaa auta. Siksi ei tosiaankaan pitäisi hokea mantraa, että lapsi sopeutuu, lapsi sopeutuu. Eikä varsinkaan pitäisi erota, jos mitään painavaa syytä ei ole.
akan huppu alkoi haisemaan vieraan miehen juustolle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo ennen kuin menin uusperheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen viikonloppu ja lomilla enemmän. Ajattelepa kun joillakin on joka toinen viikko kokonaan lapset isänsä luona.
Sanot pitäväsi miehestäsi kovasti ja että hänen lapsensakin ovat ihan ok. Missä siis todellinen ongelma? Sitä voisit pohtia jonkun ulkopuolisen kanssa ja ehkäpä jokin syvällisempi keskustelu miehenkin kanssa olisi paikallaan.
Kaikki sujui kun oma lapsesi asui vielä kotonanne. Näin sanoit. Jotenkin tuntuu että "ongelmasi" on juuri tässä. En halua sanoa että korviesi välissä, mutta jokin psykologinen merkitys tällä on ollut sinulle. Vai mistä oikeasti kyse? Mihin muihin asioihin elämässäsi olet tyytymätön, mietipä tätä.
Oletpa sinä
tuomitseva. Huomaa, että sinulla ei ole uusperhe-elämästä mitään kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli viimeinen niitti siinä kun olin maksanut exän lapsille matkan etelään all-inclusive hoidolla. Lapset luulivat että limsahanat ovat täysin rajoituksettomassa käytössä. Huomautin heitä, että kohtuudella - emme ole mitään rosvoja jotka tulevat nipistämään hotellinpitäjän pienistä katteista viimeisetkin muruset. Exän mielestä lapset olivat oikeassa. Se oli osaltani siinä.
Joo, ei hyväksikäyttöön tarvitse suostua
Kyllä lasten kustannukset kuuluvat omille vanhemmille
Olen tiennyt jo 9-vuotiaana -ilmoitin sen silloin jo vanhemmilleni- että minkäänlainen perhe-elämä tai parisuhde ei tule minun kohdallani kysymykseen. Ei uus- sellainen eikä minkään muunkaan muotoinen. Ei miestä, ei lapsia.
Ja näin sitä on menty onnellisena ja vapaana sotkematta itseään yhtään mihinkään typeryyteen. Elämä on mennyt siten kuin halusin ja halua.
Jos ihmiset tajuaisivat että hosumalla ei mitään hyvää saa, olisi paljon vähemmän onnettomia liittoja ja ennen kaikkea onnettomia henkisesti eksyneitä lapsia tässä maailmassa. Kun mietittäisiin ensin kymmenen kertaa ja sitten vielä kymmenen kertaa kymmenen ennekuin mitään päätöstä minkäänlaiseen perhe-elämään tehtäisiin, tarve huostaanottoihin ja lastensuojeluun romahtaisi valtavasti.
Tampereen turvakodeissa on ollut tänä vuonna paljon asiakkaita, ja yli 150 turvakotipaikkaa halunnutta on jäänyt ilman paikkaa. Lähisuhdeväkivallan ehkäiseminen vaatii asiantuntijoiden mukaan nyt runsaasti lisäpanostusta.
Tässäkin miettimisen paikka monella. Aikuinen aina pärjää jotenkin, mutta ne lapset!
Olen itse ehjästä tasapainoisesta turvallisesta kodista, mutta ammatissani joudun näkemään niin paljon sellaista mitä en haluaisi nähdä että välillä vihaksi pistää miksi ihmiset eivät ajattele ennenkuin toimivat! Myös näissä uusperheasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin heti alussa etten lähde uusioperhekuvioon, on ihan tarpeeksi tekemistä omassakin elämässä.
Miehen lapsista toinen käy joskus kylässä mutta usein tuntuu että sekin on liikaa.
Talossa on aina silloin niin jännittynyt ilmapiiri että tekee mieli vaan lähteä pois. Kun omassa kodissa sua ei tervehditä ja mennään seiniä pitkin kun halutaan välttää, tarviiko sellasta nyt kenenkään oikeasti sietää?
En jaksa enää yrittää tutustua, he on tehneet selväksi ettei meidän tarvitse niin olkoot keskenään. Sillon vois kyllä hoitaa ne tapaamiset muualla, eikä tulla mun kotiin
Kerroit heti alussa, ettet halua puolison lapsia elämääsi ja sitten ihmettelet, että välttelevät sinua? Onko näin julmia aikuisia oikeasti olemassa? Eipä tarvitse ihmetellä lasten ja nuorten mielenterveysongelmia. Ensin perheet hajalle pienimmästäkin syystä ja sitten uusperhehelvetti voi alkaa. Uusperhe se on tuokin, puolison lapset ovat siinä vain ei-toivottuja.
Aapeen mies kiukuttelee/ mököttää sen takia, että se lapsen kasvatus on raskasta. Haluaisi siihen toisen aikuisen mukaan.
Ihan ymmärrettävää on haluat siihen toinenkin. Onhan se kevyempää ja mukavampaa, mutta turha siinä on mököttää. Voisihan sen ajatella, että saa olla oman lapsensa kanssa kahdestaan.
Puhumisen paikka.
Mökötykset ei tule tyhjästä. Ne perustat on hyvä tiedostaa.
Voishan oikeasti olla onnellinen ja jakaa sen lapsensa kanssa omaa aikaa. Isä lapsi aikaa.
Tai sitten on mustis aapeen menoista.
Alue: Aihe vapaa
No kirjoitustaidoista päätellen miehellä oli kaksi lasta hoidossa.