Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?

Aloin inhota miehen murrosikäistä poikaa niin kovasti, että päätin muuttaa toiseen maahan. Mitään riitoja ei ollut, inhosin läsnäoloaankin. Yleensä en ole inhonnut poikia. Nyt hän on kansainvälisen suuryrityksen johtoportaassa, kaksi yliopistotutkintoa. Hyvä, kun pärjäsi elämässä, vaikka lipesin äitiroolista, ei kai sentään juuri siksi ole menestynyt. Jos on, sekin on hyvä.

Mikä on uusio perhe? Ei sellasta ole. Usein lapsille uskotellaan että ihmisellä on kaksi perhettä, oikeasti vanhmmat valehtelevat, ei ole. On vain yksi perhe. Ei voi olla kahta äitiä eikä kahta isää.

Lapsella ei ole  velvollisuutta muuttaa talosta toiseen, se on aikuisen tehtävä jos isä ja äiti eroaa. Aikuinen muuttaa, ei lapsi, Mutta aikuinen on tehnyt  niin aina että pakkaa lapsen repun ja sinne vaan muuta viikoksi pois kotoonta. Hirveetä. Siksi kun itse ei viitsi muuttaa niin laittaa lapsen asialle, ja kärsimään siitä heidän erosta.  Lapsi on siis syyllinen että vanehmmat erosi ja lapsi saa siitä maksaa muuttamalla  viikottain.

Kuin moni aikuinen teksisi niin että pakkaa kamat ja muutta viikosksi ja taas viikonpäästä pakkaa ja lähtee?? Ei yksikään aikuinen tee niin, lapsen on pakko.

Aikuinen sanoo, että lapset tykkää,  ei ne tykkää jos heiltä kysytään, mutta eipä kysytä vaan puhutaan lapsen suulla.

Miksi teette näin, kokeilkaa itse muuttaa viikottain, niin kuinka monta kertaa teette saman? lapsi tekee lähes koko lapsuusajan. Hirveetä.

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe varmaan syntyy sillä kuvitelmalla, että olisi monta mahdollisuutta saada ns ydinperhe tai lapsiperhe. Ei ole. Kun se on hajonnut, se oli siinä. Tämä on ainakin minun oma kokemus. Sitten elää lastensa kanssa, kunnes he lähtevät kotoa. Seurustella voi, mutta ne ihmiset ei ole setää kummempia lapsille. Ei pidä luulla, että he ovat jotain lisävanhempia, tai että he kuuluisivat perheeseen.

Tää on musta aivan kamala ajatus. Eri asia tosin jos sen kumppanin lapset jo aikuisia, niin sitten aika vaikeaa enää ns. Luoda NS. Perhe bonus vanhempi suhdetta lapsiin. Lapset on mun mielestä ihania ja kyl mua ainakin harmittaisi kovasti, jos en saisi olla uuden miehen lasten bonusäiti ja hän bonusisä. Mutta joo oon mäkin tätä kelvannut ettei välttämättä ole kovin realistinen toive..

Aika moni nainen täällä toteaa, ettei minun kodissani elä toisen naisen lapset: miettikääpäs mikä tilanne olisi, että miehet toteaisi, ettei heidän kodeissaan asu toisten miesten lapset, mutta koska tahansa olettavat miesten hyväksyvän heidät lapsineen?

Uusperheessä sopetuminen on usein haasteellista, sillä ihmiset, joista perhe muodostuu, saattavat olla hyvinkin erilaisia. Hyvä esimerkki tästä on tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Et sinä ole vieraan ihmise lapsille äiti etkä isä, ei lapsella ole  monia äitijä tai isieä.

Sinä olet heidän isän tai äidin kaveri. Miten kukaan voi kuvitella että voi ottaa  kenen tahansa lapsia ja alkaa leikkimään heille isää tai äitiä??? 

Tiedätkö mitlä lapsista tuntuu kun sinä veit heidän isän ja alat leikkimään heille äitiä? Mua ainakin puistattaa millainen ihminen alkaa korvaamaan lasten omaa äitiä tosta noin vaan.

Varmasti sua  harmittaa jos lapset ovat parempia ja kauniimpia kuin sun omat lapset, mutta  totuus on ettei susta koskaan tule heidän äitä, heillä on äiti. 

Aluksi ajattelin, että ihanaa, meillä on suunnilleen samanikäiset tytöt - hänellä yksi ja minulla kolme - jotka vaikuttivat tulevan toimeen keskenään niin hyvin. Alku olikin melkoista kuherruskuukautta ja muutimme yhteiseen taloon aika pian. Olin aivan varma, että tämä on ikuista.

Ei se sitten loppujen lopuksi kestänyt paria vuotta pidempään. Oli paljon muitakin syitä, mm. miehen omaehtoisuus ja kyvyttömyys käsitellä omia tunteitaan, mutta kyllä yksi isoimmista ongelmista oli se, kuinka eri tavalla kasvatimme tyttöjämme. Hänen tyttärensä oli todella hemmoteltu ainokainen, joka oli isänsä silmäterä ja osoitti kaikin tavoin, että tykännyt minusta. Kyllä voi alakouluikäinen lapsikin olla pilkallinen, ilkeä ja osua arkoihin kohtiin niin halutessaan! Omilla tytöilläni oli säännöt ja kuri, ja olivat tietysti tottuneet kolmen sisaren kesken jakamaan huomiota ja aikuisten aikaa. 

En lopulta enää jaksanut. Kukaan meistä ei voinut hyvin siinä asumisjärjestelyssä. Erosta onneksi jo vuosia aikaa.

Itse olin teini-ikäinen, kun sain isäpuolen ja bonus sisaruksen. Biologinen isosiskoni ei ole kiintynyt pikkusiskoomme ihan samalla lailla, mutta itse en tee eroa siskojeni välillä kuin pakosta. He ovat molemmat siskojani, piste. Isäpuoleni taas ei yrittänyt olla isä meille, ainoastaan turvallinen aikuinen, jolle kuunteli jos oli jotain mitä ei äitille halunnut kertoa. Puhun nyt melkein nelikymppisenä vanhemmiltani eli äidistä ja isäpuolesta. 

Uusperhe voi toimia, mutta se vaatii paljon työtä ja empatiaa kaikilta osapuolilta. Moni kommentoija täällä vaikuttaa olevan aika itsekäs, eikä siinä mitään. On vain kurjaa, jos joku lapsi tai nuori joutuu kärsimään siitä, ettei aikuinen pysty empatiaan tai ole tarpeeksi rohkea elämään omillaan vaan roikkuu suhteessa johon ei ole tyytyväinen. 

Ihan vain tiedoksi, ne lapset tehdään loppuelämäksi. Mitä sitten kun puolison lapset saavat lapsia? Oletko se myrtsimummo, joka ei anna lastenlasten vierailla vaarin luona? Jos uusperhe ei nappaa nyt niin turha pilata oma tai muiden elämää.

Moni sanoo, että älä ryhdy uusperheeseen, jos sinusta ei siihen ole. Mutta kummasti se lapsettoman naisen tinderprofiili houkuttelee isimiehiä tykkäämään, juttelemaan ja jopa tapaamaankin, ilman että muistetaan kertoa siitä omasta olemassa olevasta jälkikasvusta. Niin, toki profiilissani on maininta, että etsin lapsetonta miestä.

Valtaosa neittideittikeskusteluista on lapsellisten miesten kanssa ja en voi ymmärtää, että millainen isä tai miten itsekäs mies voi olla, jos ei ota huomioon vastapuolen toivetta, siitä ettei toinen uusperheeseen vaan halua. Saati, huomioi niitä omia lapsiaan! Uusperhe on aina enemmän tai vähemmän vaikea, niin mitä se on lapsillekaan jos toinen aikuinen lähtökohtaisesti ei sellaiseen edes halua??

Noh, kiinnostus loppuu aina siihen paikkaan, kun tieto lapsista tulee esiin.

Ja kokemusta uusperheestä on, se oli elämäni hirveintä aikaa. Siinä oli lähellä lähteä mielenterveys. Anna nyt itsestäsi parisuhteeseen 100 % saaden itse vain osa-aika miehen, ulkopuolisuuden tunteet ja katteettomia lupauksia. Vaikka minä olin se, joka uusperheen perheytymistä yritti edistää ja lapsikin sitä olisi halunnut. Ongelma oli mies joka kai yritti omaa riittämättömyyttään isänä kompensoida noin. Luojan kiitos, ei ole enää minun murheeni. Enkä sellaiseen enää koskaan lähde.

Mutta äitipuolielämän kokeneena voin antaa kaikille naisille vinkin. Täälläkin kun äitipuolia niin parjataan, niin äitipuolet loppuu sukupuuttoon ennemmin tai myöhemmin, kun te teette lapsia vain suunnitellusti niiden miesten kanssa, joiden kanssa aiotte lapset aikuisuuteen myös kasvattaa. Pitäkää ydinperheenne kasassa, niin ei äitipuolia pääse tulemaan.

Ymmärrän, että kuolemaa ei voi ennustaa ja siinä kohti uusperhe on luonteva asia jos toinen vanhempi kuolee. Mutta aika paljolta välttyy, jos malttaa tutustua puolisoon hyvin ennen kun lapsia ryhtyy tekemään. Kaikkia parisuhteita ei myöskään voi tai ole järkevä pelastaa, mutta aika monilta eroilta voi välttyä, kun puolisoilla on yhteinen tahtotila parisuhteen ja ydinperheen säilymiseksi olemassa.

Nykyinen uusperhesirkus josta on muotoutumassa "normi", on aivan hirveää katsottavaa ja usein siinä ei ole kun kärsijöitä. Harmittaa jokaisen lapsen puolesta, joka kotiaan joutuu vaihtamaan, ottamaan lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi elämään tulevia uusia aikuisia. Harmittaa isit jotka kompensoi eroa lellimällä lapsia ja rikkomalla parisuhteensa siinä sivussa, jotka ovat exän ja nyxän ristitulessa. Harmittaa äidit jotka yrittää elää arkea lapsen kanssa, jota isän luona lellitään ilman rajoja. Harmittaa bonusvanhemmat jotka vilpittömästi lähtee kuvioon mukaan, ja jotka lopulta saavat vain velvollisuuksia ilman oikeuksia, kokevat ulkopuolisuutta ja yrittävät vain sopeutua ja sopeutua.

Tiedän sen jo etukäteen. Siksi en ikinä alkaisi. 

Heti tapailun alussa. En halua muodostaa suhdetta jonkun toisen lapsiin. Ei sovi arvoihini. 

Eihän tuo sovi kenellekään. Se joka muuta väittää valehtelee joko itselleen tai toisille. 

Vierailija kirjoitti:

Aika moni nainen täällä toteaa, ettei minun kodissani elä toisen naisen lapset: miettikääpäs mikä tilanne olisi, että miehet toteaisi, ettei heidän kodeissaan asu toisten miesten lapset, mutta koska tahansa olettavat miesten hyväksyvän heidät lapsineen?

Eikö tuo sanota jo etukäteen, ennen yhteen muuttoa, kenen kanssa suostuu elämään? Kenenkään ei tarvitse olettaa mitään

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe varmaan syntyy sillä kuvitelmalla, että olisi monta mahdollisuutta saada ns ydinperhe tai lapsiperhe. Ei ole. Kun se on hajonnut, se oli siinä. Tämä on ainakin minun oma kokemus. Sitten elää lastensa kanssa, kunnes he lähtevät kotoa. Seurustella voi, mutta ne ihmiset ei ole setää kummempia lapsille. Ei pidä luulla, että he ovat jotain lisävanhempia, tai että he kuuluisivat perheeseen.

Exactly!

Onpa katkeraa settiä. Enpä taida lukea paria viestiä enempää, ettei tule paha mieli. 

T.  Onnellinen bonusvanhempi yli 20 vuotta, lapsetkin on olleet jo vuosia aikuisia kaikki

En ikinä ota lisinyttä miestä. 

Avioeron aikana totesin tai ymmärsin etten halua äiti puoleksi kenellekään, enkä lapsilleni isä puolta. Enkä kattoni alle halua yhtään uutta ihmistä. Olen ollut tyytyväinen päätökseni. Lapset jo aikuisia, oli hyvä ratkaisu. Silti voi seurustella tai treffata muttei ottaa ketään kanssaan asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Uusperheessä sopetuminen on usein haasteellista, sillä ihmiset, joista perhe muodostuu, saattavat olla hyvinkin erilaisia. Hyvä esimerkki tästä on tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

 

Tuossa on kyllä vinha perä. Uusperheeseen voi tulla pahoja ristiriitoja, jos miehen lapset ovat vegaaneja ja äitipuoli tyrkyttää jotain kissanlihakeittoa.

Onhan näitä nykyään. On olemassa tietysti ongelmia suhteissa, jotka ovat ylitsepääsemättömiä. Pahoinpitelyä, alkoholismia ym. Mutta muutoin kannattaa kyllä yrittää pysyä yhdessä ydinperheenä. Täälläkin saa usein lukea, miten erotaan, vaikka kaikki on hyvin. Mutta kun vähän kyllästyttää joku seksi, tai muu asia. Siitä sitten vaan, siitä ne ongelmat alkaa. Jaetaan omaisuutta, tapellaan, lapset kärsii, ja juoksee kotien väliä. On exiä, nyksiä, ja exän nyxiä, velipuolia, siskopuolia ym. Pysykää yhdessä, jos mahdollista. Ruoho on harvoin vihreämpää aidan takana.

M46

Aikoinaan tapailin miestä jolla 3 vuotias lapsi..

Tämä 3 vuotias oli sitten aikamoinen kauhu..kaikki sai periksi ja ex vaimo soitteli koko aika miehelle, 3

v ei antanut edes koskea isäänsä.

Yöllä 3 vuotiaan piti nukkua isänsä viedesä tai muuten ei tullut mitään.

Isän selitys oli että eihän tää lapsi oo täällä kuin joskus joo niin ei ollut mutta mites siinä tutustut mieheen kun 3 vuotias esti jopa puhumisen miehelle.