Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aiemmin että pidin kiinni ydinperheestä kynsin ja hampain. Tarkennan mitä tarkoitin: Eli jos menee huonosti, niin hakeudun pariterapiaan. Kun mies ottaa aivoon niin ajattelen että itsessäni on vikoja myös. Kun tekee mieli olla impulsiivinen ja ajatella itseään, niin muistan että lapset ei ole pyytänyt syntyä tänne vaan vastuu on mun. Teen parhaani oman jaksamisen tueksi. Jos ei s*ksi suju niin menen senkin tiimoilta jonnekin terapiaan, jotta se alkaisi sujua. Ja niin edelleen.
Yritän kaikkeni että liitto ei kaatuisi, jotta lapset ei joudu siihen uusperhehelvettiin jossa itse olin. Mies onneksi kokenut saman, joten yhdessä yritetään.
Niin. Se on helppoa silloin kun kumpikin sitoutuu asiaan, mutta yksinään on vaikeaa pitää parisuhdetta pystyssä. Millä pidät kynsin hampain kiinni liitosta, jossa toinen on jo luovuttanut, koska vauva- ja taaperoaika ei ollutkaan kivaa ruusuilla tanssimista?
Ja ydinperhettähän ei ole pakko perustaa vaikka eroaisikin. Itse seurustelin hetken miehen kanssa, jolla myös lapsi, ja totesin etten lähde kyllä mihinkään uusperheilyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan cuckoldingiksi.
Tapahtumaketju jossa aisurimies ottaa elättääkseen toisen miehen alulle siittämät jälkeläiset. Mehiläis maailmassa vastaavaa kutsutaan nimellä kuhnuri. Henkilökohtaisesti käytän nimitystä wt garbageman.
Cuckolding viittaa sänkypuuhien estämiseen/estymiseen eikä tuollaiseen. Kuhnurit ovat ainoita mehiläiskoiraita mitä on, eli ei sovi tuokaan.
Vierailija kirjoitti:
Hmmm..totesin sen ollessani 14 vuotias.
Kaverini oli eroperheestä ja aina kun kävin heillä niin se kämppä oli kuin pommin jäljiltä. Hirvitti jo silloin käydä siellä edes vessassa tai keittiössä jossa astiat lojui altaissa ja pöydällä.niiden äiti aina kysyi,että onko meillä nälkä jos hän laittais jotain ja eihän mulla koskaan todellakaan ollut.
Sen kaiken hirvityksen ja hvetin nähtyäni päätin ja ymmärsin, että tuollaista elämää en todellakaan halua. Todellakin vältän yksinhuoltaja naisia kuin ruttoa tai mustaa surmaa. Onneksi opin jo nuorena koska olen vanhemmiten nähnyt työkavereiden ja tuttujen kohdalla mikä pienois hvetti sellainen uusioperheily oikeasti on.
Voi kun miehet tajuais, että se on pelkkä ansa jossa menee sekä rahat että mielenrauha ihan täysin.
Toivottavasti olet vain provo, etkä oikeasti tyhmä. Ymmärtäisit olla niputtamatta kaikkia samanlaisiksi yhden esimerkin perusteella. Sottaisia tyyppejä löytyy kyllä kaikista perhemuodoista. Samoin siistejä.
Uusperhekuvio on kyllä hyvin raskasta henkisesti, mutta myös kasvattavaa. Siinä joutuu kumpikin uusiovanhempi miettimään omia tapojaan toiselta kantilta ja kasvamaan huonoista ulos (edellyttäen että kumppanina ei ole jokin kynnysmatto).
Erityisesti tulee mieleen, että vanhemmalla saattaa olla katraastaan jokin lempilapsi. Itselläni oli sellainen ja vaimollani myös omasta pesueestaan. On kivuliasta mutta avartavaa tajuta, että suosii jotain lasta (yleensä sitä eniten itsensä kaltaista).
Omat tunteeni ovat kaksijakoiset. Toisaalta "sain" uusperhekuviosta sen puuttuneen kolmannen lapsen ja vähän enemmänkin. Sen kolmannen lapsen kanssa on syntynyt biologista vanhemmuutta vastaava yhteys ja hän on saanut ehkä jonkinlaisen isän, mitä oma biologinen isä ei valitettavasti osaa olla omista taustoistaan johtuen. Kääntöpuolena on, että elämä tuollaisessa härdellissä on hyvin kuluttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm..totesin sen ollessani 14 vuotias.
Kaverini oli eroperheestä ja aina kun kävin heillä niin se kämppä oli kuin pommin jäljiltä. Hirvitti jo silloin käydä siellä edes vessassa tai keittiössä jossa astiat lojui altaissa ja pöydällä.niiden äiti aina kysyi,että onko meillä nälkä jos hän laittais jotain ja eihän mulla koskaan todellakaan ollut.
Sen kaiken hirvityksen ja hvetin nähtyäni päätin ja ymmärsin, että tuollaista elämää en todellakaan halua. Todellakin vältän yksinhuoltaja naisia kuin ruttoa tai mustaa surmaa. Onneksi opin jo nuorena koska olen vanhemmiten nähnyt työkavereiden ja tuttujen kohdalla mikä pienois hvetti sellainen uusioperheily oikeasti on.
Voi kun miehet tajuais, että se on pelkkä ansa jossa menee sekä rahat että mielenrauha ihan täysin.
Toivottavasti olet vain provo, etkä oikeasti tyhmä. Ymmärtäisit olla niputta
Tuossa tuskin oli tarkoitus viitata pelkästään siisteyteen. Kyllä jo lapsikin aistii tunnelman ja ongelmat. Uusperheissä on hyvin monenlaisia ongelmia ja eroriski tutkimusten mukaan suurempi. Edes ammattilaiset eivät hallitse uusperhe ongelmia. Ne yllättää kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm..totesin sen ollessani 14 vuotias.
Kaverini oli eroperheestä ja aina kun kävin heillä niin se kämppä oli kuin pommin jäljiltä. Hirvitti jo silloin käydä siellä edes vessassa tai keittiössä jossa astiat lojui altaissa ja pöydällä.niiden äiti aina kysyi,että onko meillä nälkä jos hän laittais jotain ja eihän mulla koskaan todellakaan ollut.
Sen kaiken hirvityksen ja hvetin nähtyäni päätin ja ymmärsin, että tuollaista elämää en todellakaan halua. Todellakin vältän yksinhuoltaja naisia kuin ruttoa tai mustaa surmaa. Onneksi opin jo nuorena koska olen vanhemmiten nähnyt työkavereiden ja tuttujen kohdalla mikä pienois hvetti sellainen uusioperheily oikeasti on.
Voi kun miehet tajuais, että se on pelkkä ansa jossa menee sekä rahat että mielenrauha ihan täysin.
Toivottavasti olet vain prov
Ihan varmasti kerran eronneilla kynnys toiseen eroon on matalampi. He kun ovat selvinneet siitä jo kerran ja näkivät, että elämä jatkuu.
Toivottaisin tuon kirjoittajan tervetulleeksi tutustumaan meidän uusperheeseen. On siisti iso omakotitalo hyvällä alueella. Ei ole kaaosta. Molemmat puolisot, siis myös minä äitinä, kuuluvat parhaiten tienaavaan kymmenykseen eikä exätkään köyhiä ole. Matkustellaan välillä koko porukalla, välillä vain omien lasten kanssa ja välillä vain meidän puolisoiden kanssa kahdestaan. Ruuasta meillä ei ole koskaan ollut pulaa eikä se ruoka ole vain ranskalaisia. Lasten juhliin mahdumme kaikki sopuisasti uusia puolisoita myöden. Lapset pärjäävät hyvin koulussa. Nappasivat peruskoulussa luokan parhaan stipendin ja vanhin onkin jo yliopistossa. Jos helvetissä on tällaista kuin elämäni on, voisin haluta sinne.
Olen tiennyt sen aina, siksi en ole koskaan sitä yrittänytkään, päinvastoin kiertänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luen näitä kommentteja ja eroaminen tuntuu mahdottomalta. Olen ajatellut kenen kanssa haluan lapsia ja tehnyt ne tämän kanssa. Jos eroaisin joku random nainen tulisikin hoitamaan omia lapsiani halusin tai en. Kammottava ajatus että oma lapseni menisi kotiin jossa irvistelee joku nainen ja hoitaa askareita pitkin hampain. Ällöttää ajatus kyllä siitä iloisesti puuhastelemassa olevasta naisesta oman lapseni kanssa. Ja kyllä ymmärrän sitä äitipuolta, kuka haluaa muiden lasta hoitaa. Kiitos. tämän viestiketjun aion taistella ja vaikka kitua ydinperheen eteen ikuisesti, jos tuollainen helvetti on edessä
Niin niin. Että eronneet nyt vaan ei ajatelleet kenen kanssa lapsia tekivät? No, defenssi se tuokin.
Sinähän voit aina tehdä päätöksen, ettet eroa vaikka mikä tulisi. Mutta toisen puolesta et voi päättää. Eli jos puolisosi ilmoittaa homman olevan nyt tässä, niin siinä on sitten aikalailla se ja sama, mitä mieltä itse olet.
Ja juu, olin itse lähemmäs 10 vuotta ex-puolison kanssa yhdessä ennen lasta, vaan silti se yhdessä suunniteltu perhe-elämä oli tälle liikaa.
Uusperheeseen tosin ei ole mikään pakko lähteä vaikka eroaisikin. Lapsia olisin alunperin toivonut muutaman, mutta yhden kanssa muodostamme nyt pienen perheen. Parisuhteeseen en enää aio lähteä, mennyt aikalailla usko onnistuneisiin ja onnellisiin liittoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten uusperheet vietätte joulun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei äitipuolesi välttämättä vihaa sinua, vaikka uusperheily olikin hankalaa. Meillä se meni niin, että yritin kaikkeni luoda suhdetta miehen lapsiin, mutta ei siitä vaan tullut mitään. Vuosien yrityksen jälkeen alkoi ahdistamaan lasten joka toinen viikonloppu tapahtuvat kyläilyt. Lapset tuntuivat nimenomaan vierailta. Kuten tuo aiempi kommentoija sanoi, kuka jaksaa vieraita joka toinen viikonloppu kotonaan asumassa. En silti vihaa mieheni lapsia.
Tämä on juuri totta. En minäkään vihaa puolisoni lasta, mutta minkäänlaista yhteyttä on ollut aika mahdotonta rakentaa. Olemme niin eri luonteisia, eri sukupuolta ja kiinnostuksen kohteet ovat täysin erit. En jaksa potea huonoa omaatuntoa asiasta, lapsen oma isä on hylännyt tämän kokonaan joten minä olen silti tehnyt jo enemmän kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
Miten uusperheet vietätte joulun?
meillä molemmilla on omia lapsia, ei yhteisiä.
minun lapseni ovat meillä joka toinen vuosi aattona, joka toinen vuosi joulupäivänä.
Miehen eksälle heidän sukujoulut ovat niin tärkeitä, että lapset ovat äidillään aina jouluaaton- ja päivän. Tulevat meille joko 23. Tai 26 päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten uusperheet vietätte joulun?
Meillä se menee niin, että lapsellisen puolison tapaan vietetään joulua hänen perheensä kanssa, ja minä kärvistelen ulkopuolisena. Oma perhe viettään joulua yhdessä n. 20 kilometrin päässä.
en ymmärrä miksi alkaa seurustelemaan semmoisen kanssa jolla on lapsia, jos ei pidä lapsista? Vai onko todellakin olettamus että kun uusi tulee kuvioihin niin lapset voi hylätä sille exälle? voisiko todella kunnioittaa semmoista kumppania joka hylkää omat lapsensa uuden kumppanin myötä?
Vierailija kirjoitti:
en ymmärrä miksi alkaa seurustelemaan semmoisen kanssa jolla on lapsia, jos ei pidä lapsista? Vai onko todellakin olettamus että kun uusi tulee kuvioihin niin lapset voi hylätä sille exälle? voisiko todella kunnioittaa semmoista kumppania joka hylkää omat lapsensa uuden kumppanin myötä?
No eihän se nyt ihan nois mustavalkoinen juttu ole. Lapsen hylkäämistä ei ole esimerkiksi se, että mikäli haluaa parisuhteen, niin antaa riittävästi aikaa myös tälle suhteelle, etenkin alkuaikana.
Oma suhteeni kaatui siihen, että yhteiseksi ajaksi varattu aika meni savuna ilmaan heti kun miehen ex pyysi, voisiko taas vaihtaa tapaamisviikonloppuja ja voisiko ottaa taas lapsen ylimääräiseksi viikonlopuksi. Mies itse ei nähnyt mitään ongelmaa asiassa, vaikkei kaksistaan vietettävää aikaa ollut ollut lopulta muutamiin kuukausiin.
Lopultahan siinä on todettava, että elämässäsi ei näytä olevan tällä hetkellä tilaa ja aikaa parisuhteelle, kiitos ja hei hei.
Vierailija kirjoitti:
Sen kaiken hirvityksen ja hvetin nähtyäni päätin ja ymmärsin, että tuollaista elämää en todellakaan halua. Todellakin vältän yksinhuoltaja naisia kuin ruttoa tai mustaa surmaa. Voi kun miehet tajuais, että se on pelkkä ansa jossa menee sekä rahat että mielenrauha ihan täysin.
Koskeeko tuo kommentti myös naisia? Siis että kehoitat naisia välttämään yh-isiä?
Heti.
Oli epäluonnollista. Ei toimi.
😶🙄
Pilasi hienon rakkaussuhteen !!!
Vierailija kirjoitti:
Miten uusperheet vietätte joulun?
.........
Naapurin uusperhe on hajonnut.
Nainen viettää yksin Joulun. Lapsi on isällään.
Sitä kutsutaan cuckoldingiksi.
Tapahtumaketju jossa aisurimies ottaa elättääkseen toisen miehen alulle siittämät jälkeläiset. Mehiläis maailmassa vastaavaa kutsutaan nimellä kuhnuri. Henkilökohtaisesti käytän nimitystä wt garbageman.