Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
^missä ne miehesi exän lasten biologinen isä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tätä näkökulmasta, että oma lapsi on aikuinen ja muuttanut pois.. jos tästä saavutetusta vapaudesta pitäisi luopua rutiininomaisesti joka kuukausi.. tai vielä pahempaa 24/7 niin kyllä se tiukkaa tekisi. Tykkään lapsista, osaan asettaa rajat, olen aina ajatellut että ei tarvitse olla biologinen vanhempi huolehtiakseen ihmisenaluista. Mutta ristiriitoja varmaan olisi sen verran näköpiirissä, että ei oikein motivoi. Mietin myös, että kumppanin kanssa oltaisiin niin erilaisessa elämäntilanteessa, että siinä ei synny ymmärrystä kumpaankaan suuntaan. Olisi varmasti helpompaa jos oma lapsi olisi samaa ikäluokkaa eikä vielä tietäisi, miten ihanaa on vaan olla itsekseen ja tehdä just niitä itseä kiinnostavia asioita.
Christiiina kirjoitti:
^missä ne miehesi exän lasten biologinen isä on?
Kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
^missä ne miehesi exän lasten biologinen isä on?
Kuollut.
Ja sitä ennen oli valinnut silloisen vaimonsa... Vaimo ei voinut sietää lapsia...
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aiemmin että pidin kiinni ydinperheestä kynsin ja hampain. Tarkennan mitä tarkoitin: Eli jos menee huonosti, niin hakeudun pariterapiaan. Kun mies ottaa aivoon niin ajattelen että itsessäni on vikoja myös. Kun tekee mieli olla impulsiivinen ja ajatella itseään, niin muistan että lapset ei ole pyytänyt syntyä tänne vaan vastuu on mun. Teen parhaani oman jaksamisen tueksi. Jos ei s*ksi suju niin menen senkin tiimoilta jonnekin terapiaan, jotta se alkaisi sujua. Ja niin edelleen.
Yritän kaikkeni että liitto ei kaatuisi, jotta lapset ei joudu siihen uusperhehelvettiin jossa itse olin. Mies onneksi kokenut saman, joten yhdessä yritetään.
Upeaa, että olet noin täydellinen. Mä tein kaiken tuon ja silti erosimme. Käytiin terapiassa, katsoin peiliin ja seksi oli jotakuinkin ainoa sujuva asia.
Nyt olen ollut 8 vuotta uusperheellinen. Aina välillä joku asia ahdistaa tai harmittaa, mutta kokonaisuus on vahvasti plussalla. Lapseni ovat sanoneet, että nykyään on parempi kuin silloin kun olimme isänsä kanssa yhdessä.
Kasvoin muuten itsekin uusperheessä. Ei se ollut helvettiä. Bonusisäni ei ollut isäni, mutta tärkeä ja läheinen aikuinen kuitenkin ja hyvä bonusukki lapsilleni myös. Ehdottomasti tärkeämpi ja läheisempi ihminen kuin setä. Nyt hän on valitettavasti jo kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuatteko te, että eroamalla altistatte lapsenne uusperheelle. Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka huudatte av:lla, että ette ikinä altistaisi lastanne uusperheeseen. Te olette sen jo tehneet - eroamalla. Ette voi vaikuttaa siihen, mitä lapsen toinen vanhempi tekee.
Nainen luulee etotessaan että exmies jää yksin, sillä eihän kukaan voi sellaista sontakasaa haluta. Hän ajattelee niin että ero on exälle rangaistus, ja ainoat asiat mitä ex loppuelämänsä tekee on hänen peräänsä itkeminen ja lasten hoitaminen. Yllätys on suuri kun ex kelpaako sitten melko pian mukavalle naiselle, ja vaikuttaa onnelliselta. Nainen raivostuu kun tajuaa että ex olikin persiistä vain hänelle, ja exää odottaakin mahdollisesti ihana elämä ilman häntä.
Tämä! Voi sitä itkua ja kiukkua, kun mieheni ei jäänytkään itkemään eksänsä perään ja passaamaan häntä ikuisesti vaan löysi uuden (minut.)
On teillä säätöä, mitä jos olisitte lastenne vanhimpana aikuisuuteen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moikka Kaikki!!
Onpa ihanaa kuulla, että muillakin on ongelmia uusperheen kanssa...
Itse tulin miehen luokse, jolla oli yksi oma lapsi ja ex-vaimon mukana 3 lasta. Mies jotenkin tunsi olevansa velkaa näille ex-vaimon lapsille, että myös he ovat meidän elämässä...
Miehellä ja ex-vaimolla on sopimuksena, että heidän yhteinen lapsi on viikko ja viikko. Silloin, kun lapsi tai nykyään teini, on meillä, hän soittelee päivittäin, mitä lapselle kuuluu (lapsi ei vastaa enää hänen puheluihin). Hän soittelee päivittäin tai sanoisinko iltaisin ja määrää mitä me teemme. Mies ei uskalla sanoa ex:lle vastaan, en tiedä millä hän miestäni kiristää. Mies vain laskee päiviä, milloin teini täyttää 18-v ja silloin ei tarvitse olla ex-vaimon kanssa tekemisissä.
Mies auttaa myös vaimon entisessä avioliitossa saaneiden lasten kanssa. He ovat kyllä täysi-ikäisiä, mutta soittavat miehelleni apua tar
Siis uusperhe tai ei, mutta kukaan ei saa maata päälläsi ja väännellä nännejäsi ilman lupaasi ja haluasi siihen. Nyt lopetat kynnysmattoilun ja laitat rajasi kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aiemmin että pidin kiinni ydinperheestä kynsin ja hampain. Tarkennan mitä tarkoitin: Eli jos menee huonosti, niin hakeudun pariterapiaan. Kun mies ottaa aivoon niin ajattelen että itsessäni on vikoja myös. Kun tekee mieli olla impulsiivinen ja ajatella itseään, niin muistan että lapset ei ole pyytänyt syntyä tänne vaan vastuu on mun. Teen parhaani oman jaksamisen tueksi. Jos ei s*ksi suju niin menen senkin tiimoilta jonnekin terapiaan, jotta se alkaisi sujua. Ja niin edelleen.
Yritän kaikkeni että liitto ei kaatuisi, jotta lapset ei joudu siihen uusperhehelvettiin jossa itse olin. Mies onneksi kokenut saman, joten yhdessä yritetään.
Upeaa, että olet noin täydellinen. Mä tein kaiken tuon ja silti erosimme. Käytiin terapiassa, katsoin peiliin ja seksi oli jotakuinkin ainoa sujuva asia.
Nyt olen ollut 8 vuotta uusperheellinen. Aina välillä joku
Tämä on kyllä jännä. Joku kertoo olevansa ihan tyytyväinen uusperhe-elämäänsä sekä lapsena, että aikuisena ja sitä sit alapeukutetaan. Uhkaako se, että tosiaan on hyviäkin uusperheitä jonkun maailmankuvaa niin pahasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ryhdytään seukkaamaan ihmisen kanssa jolla on jo edeltävistä suhteista lapsia, suhteeseen lähdetään toisen osapuolen koko paketti hyväksyen ja mukaan ottaen, ja tässä tapauksessa se tarkoittaa myös kumppanin lasten hyväksymistä ja heidän rakentavaa huomioimistaan.
Edellä kerrottu tarkoittaa suhteen vakiintuessa sitä, että ei voi ottaa ja hyväksyä vain puolisoa, vaan pitää ottaa ja hyväksyä myös hänen lapsensa, olivat nuo lapset sitten paikalla kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti.
Elin 15 vuotta uusperheen isänä ja isäpuolena. Oli hienoa nähdä eri sukupuolta olevien lasten kasvavan aikuisiksi ja saada nähdä kaikki heidän elämänvaiheensa. Olisin jäänyt paljosta paitsi jos en olisi saanut seurata lasten kasvua ja kehittymistä pennuista nuoriksi aikuisiksi, joiden siivet kantavat nyt jo omillaan.
Koska me elämme vain tasan yhden kerran, hyvin toimiva uusperhe on parhaimmillaan hauska sirkus ja antaa
'Hyvin toimiva uusperhe'..siinähän se ongelman ydin tulikin, niitä taitaa kun olla melkoisen vähän.
Sitten kun kummankin lapset lähtevät maailmalle, alkaa sama rumba lastenlasten kanssa. Ei kiitos, ei uusperhekuviota eikä yhteistä taloutta. Suhde kumppaniin ja kumppanin lapsiin, ja lapsenlapsiin, jaksaa paljon paremmin kun ollaan vähän väljemmillä vesillä. Voihan sitä arkea viettää kumppanin kanssa vaikka vuorotellen toisen kotona, kun lapset ovat toisella vanhemmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ryhdytään seukkaamaan ihmisen kanssa jolla on jo edeltävistä suhteista lapsia, suhteeseen lähdetään toisen osapuolen koko paketti hyväksyen ja mukaan ottaen, ja tässä tapauksessa se tarkoittaa myös kumppanin lasten hyväksymistä ja heidän rakentavaa huomioimistaan.
Edellä kerrottu tarkoittaa suhteen vakiintuessa sitä, että ei voi ottaa ja hyväksyä vain puolisoa, vaan pitää ottaa ja hyväksyä myös hänen lapsensa, olivat nuo lapset sitten paikalla kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti.
Elin 15 vuotta uusperheen isänä ja isäpuolena. Oli hienoa nähdä eri sukupuolta olevien lasten kasvavan aikuisiksi ja saada nähdä kaikki heidän elämänvaiheensa. Olisin jäänyt paljosta paitsi jos en olisi saanut seurata lasten kasvua ja kehittymistä pennuista nuoriksi aikuisiksi, joiden siivet kantavat nyt jo omillaan.
Koska me elämme vain tasan yhden kerran, hyvin toimiva uusperhe on parhaimmillaan hauska sirkus ja antaa
Kuka haluaa arjestaan sirkuksen...?
Luen näitä kommentteja ja eroaminen tuntuu mahdottomalta. Olen ajatellut kenen kanssa haluan lapsia ja tehnyt ne tämän kanssa. Jos eroaisin joku random nainen tulisikin hoitamaan omia lapsiani halusin tai en. Kammottava ajatus että oma lapseni menisi kotiin jossa irvistelee joku nainen ja hoitaa askareita pitkin hampain. Ällöttää ajatus kyllä siitä iloisesti puuhastelemassa olevasta naisesta oman lapseni kanssa. Ja kyllä ymmärrän sitä äitipuolta, kuka haluaa muiden lasta hoitaa. Kiitos. tämän viestiketjun aion taistella ja vaikka kitua ydinperheen eteen ikuisesti, jos tuollainen helvetti on edessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luen näitä kommentteja ja eroaminen tuntuu mahdottomalta. Olen ajatellut kenen kanssa haluan lapsia ja tehnyt ne tämän kanssa. Jos eroaisin joku random nainen tulisikin hoitamaan omia lapsiani halusin tai en. Kammottava ajatus että oma lapseni menisi kotiin jossa irvistelee joku nainen ja hoitaa askareita pitkin hampain. Ällöttää ajatus kyllä siitä iloisesti puuhastelemassa olevasta naisesta oman lapseni kanssa. Ja kyllä ymmärrän sitä äitipuolta, kuka haluaa muiden lasta hoitaa. Kiitos. tämän viestiketjun aion taistella ja vaikka kitua ydinperheen eteen ikuisesti, jos tuollainen helvetti on edessä
Niin, mutta jos lapsi käy vain vähän (joka toinen vkl) niin onko se sitten niin traumatisoivaa uusperhe "arkea"? Parempi kuin onnettomassa ydinperheessä, jossa huono parisuhde.
Ja ei, se äitipuoli ei halua lastasi hoitaa. Hän haluaisi olla vain miehen kanssa, mutta joutuu sietämään lasta, kuten lapsi äitipuolta.
Hmmm..totesin sen ollessani 14 vuotias.
Kaverini oli eroperheestä ja aina kun kävin heillä niin se kämppä oli kuin pommin jäljiltä. Hirvitti jo silloin käydä siellä edes vessassa tai keittiössä jossa astiat lojui altaissa ja pöydällä.niiden äiti aina kysyi,että onko meillä nälkä jos hän laittais jotain ja eihän mulla koskaan todellakaan ollut.
Sen kaiken hirvityksen ja hvetin nähtyäni päätin ja ymmärsin, että tuollaista elämää en todellakaan halua. Todellakin vältän yksinhuoltaja naisia kuin ruttoa tai mustaa surmaa. Onneksi opin jo nuorena koska olen vanhemmiten nähnyt työkavereiden ja tuttujen kohdalla mikä pienois hvetti sellainen uusioperheily oikeasti on.
Voi kun miehet tajuais, että se on pelkkä ansa jossa menee sekä rahat että mielenrauha ihan täysin.
Ennen kuin minulla oli omia lapsia tiesin, että omat lapseni saan yhden miehen kanssa en useamman vaikka parisuhde päättyisikin ja päättyikin sitten. Toki mies voisi tehdä myöhemmin lisää lapsia toisen naisen kanssa, tämä ei minua hetkauta. En ole kokenut itse enkä nähnyt kavereilla uusperhekuvioita. Oman lapsen koulukavereilta olen kuullut sen vähän ja omalta kaverilta jolla on omassa tutuissa paljon uusperhekuvioita niin nämä ovat vain vahvistaneet omaa mielipidettä siitä että mihinkään uusperhekuvioihin en lähde ja toivon, ettei entinen puoliso myöskään pyörrä omaa vastaavaa mielipidettä ettei siellä tarvi lastemme kärsiä sellaisesta. olen kuullut myös hyviä asioita uusperhekuvioista mutta paljon enemmän huonoa. jokainen tekee ja elää miten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen näitä kommentteja ja eroaminen tuntuu mahdottomalta. Olen ajatellut kenen kanssa haluan lapsia ja tehnyt ne tämän kanssa. Jos eroaisin joku random nainen tulisikin hoitamaan omia lapsiani halusin tai en. Kammottava ajatus että oma lapseni menisi kotiin jossa irvistelee joku nainen ja hoitaa askareita pitkin hampain. Ällöttää ajatus kyllä siitä iloisesti puuhastelemassa olevasta naisesta oman lapseni kanssa. Ja kyllä ymmärrän sitä äitipuolta, kuka haluaa muiden lasta hoitaa. Kiitos. tämän viestiketjun aion taistella ja vaikka kitua ydinperheen eteen ikuisesti, jos tuollainen helvetti on edessä
Niin, mutta jos lapsi käy vain vähän (joka toinen vkl) niin onko se sitten niin traumatisoivaa uusperhe "arkea"? Parempi kuin onnettomassa ydinperheessä, jossa huono parisuhde.
Ja ei, se äitipuoli ei halua lastasi hoitaa. Hän haluaisi olla vain miehen kanssa, mut
"Jos lapsi käy vain vähän" !!!!! Mitä viddua ! Ajatteletteko te maija poppaset yhtään lasten tunteita?!? Omienne tai toisten??
Köyritte vaan menemään teette lapsia ja vaihtelette ukkoja ja akkoja keskenänne!?!
Sitten vielä kysellään milloin tajusit että et so vel lu uusioperheeseen??
Kukaan jolla on sydän ei halua teidän kamalia uusioperheitänne yhtään mihinkään. Ja ei, ei sen takia etteikö ne lapset voisi olla hienoja tai rakastettavia ihmisiä, mutta kuka haluaa naisen joka ei kanna vastuutaan ja johon ei voi luottaa edes omat lapsensa?
Miehen elämä on kuin penis , simppeliä ja rentoa ,mutta sitten naiset tekee siitä kovaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen näitä kommentteja ja eroaminen tuntuu mahdottomalta. Olen ajatellut kenen kanssa haluan lapsia ja tehnyt ne tämän kanssa. Jos eroaisin joku random nainen tulisikin hoitamaan omia lapsiani halusin tai en. Kammottava ajatus että oma lapseni menisi kotiin jossa irvistelee joku nainen ja hoitaa askareita pitkin hampain. Ällöttää ajatus kyllä siitä iloisesti puuhastelemassa olevasta naisesta oman lapseni kanssa. Ja kyllä ymmärrän sitä äitipuolta, kuka haluaa muiden lasta hoitaa. Kiitos. tämän viestiketjun aion taistella ja vaikka kitua ydinperheen eteen ikuisesti, jos tuollainen helvetti on edessä
Niin, mutta jos lapsi käy vain vähän (joka toinen vkl) niin onko se sitten niin traumatisoivaa uusperhe "arkea"? Parempi kuin onnettomassa ydinperheessä, jossa huono parisuhde.
Ja ei, se äitipuoli ei halua lastas
Rauhoitu. Minäkään en suosittele uusperhehelvettiä kenellekään, vähiten niille lapsille.
Moikka Kaikki!!
Onpa ihanaa kuulla, että muillakin on ongelmia uusperheen kanssa...
Itse tulin miehen luokse, jolla oli yksi oma lapsi ja ex-vaimon mukana 3 lasta. Mies jotenkin tunsi olevansa velkaa näille ex-vaimon lapsille, että myös he ovat meidän elämässä...
Miehellä ja ex-vaimolla on sopimuksena, että heidän yhteinen lapsi on viikko ja viikko. Silloin, kun lapsi tai nykyään teini, on meillä, hän soittelee päivittäin, mitä lapselle kuuluu (lapsi ei vastaa enää hänen puheluihin). Hän soittelee päivittäin tai sanoisinko iltaisin ja määrää mitä me teemme. Mies ei uskalla sanoa ex:lle vastaan, en tiedä millä hän miestäni kiristää. Mies vain laskee päiviä, milloin teini täyttää 18-v ja silloin ei tarvitse olla ex-vaimon kanssa tekemisissä.
Mies auttaa myös vaimon entisessä avioliitossa saaneiden lasten kanssa. He ovat kyllä täysi-ikäisiä, mutta soittavat miehelleni apua tarviessa ( yleensä muutto tai raha-asioissa).
Olen jotenkin niiiiin kyllästynyt siihen, ettäkun mies saa soiton Exltään, niin minä saan kärsiä siitä. Hän purkaa turhautumistaan minuun...
Teini on nykyään todella ärsyttävä. Kiukuttelee meille ja huutaa. "Miksi me olemme niin köyhiä". Miksi Jasper saa sitä ja tätä ja hän ei.
Ostamamme vaatteet ovat vääränlaisia... Ruoka on köyhien ruokaa... Ja, että meidän velvollisuus on ruokkia ja vaatettaa hänet.
On ollut teinin osalta varastelua kaupasta, kännisenä kotiin tuomista (poliisi) ja koulusta pinnaamista (on kyllä lähtenyt kouluun, muttei saapunut). Olen niin loppu tähän kaikkeen...
Yksi, mikä mua niin ärsyttää, ettei mies saa ex kuriin... Hän voi tehdä mitä tahansa... Jos hän sanoo miehelleni hyppää, niin hän hyppää ja sen jälkeen mies on minua kiusaamassa. Makaa päälläni ja vääntää nännejäni ja haluaa seksiä.... Olen niin lopou.
Teini on tottakai äitinsä puolella... Jos jotain sanomme, hän kertoo äidilleen ja äiti soittaa miehelleni, että olemme taas haukkuneet häntä. Kumpa joku näkisi tämän tilanteen ulkopuolisesti ja sanoisi, mikä on oikein.