Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Siinä vaiheessa kun niitä erilaisia kirjaimia alkoi pursuamaan joka tuutista. Asia selvisi kunhan oli muutaman kuukauden ajan treffailtu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea kohtaaminen on ratkaisu
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Lapset oli mukavia ja hyvin tultiin toimeen. Heidän vanhemmat olivat eronneet jo vuosia sitten. Ihmettelin kun miesystäväni viipyi aina tuntikausia, kun vei lapset takaisin. Loppuviimein kysäisin, että jutteletteko lasten asioista niin kauan aina. Niin ei, me ollaan totuttu saunomaan yhdessä aina sunnuntaisin :))))))) Toki pojat ei enää olleet heidän kanssa, mutta ex-vaimon kanssa kävivät. Mitään ei kuulemma ollut eroottista, mutta exän kookkaat rinnat kuulemma hipaisivat välillä, kun pieni sauna. Silloin tiesin, että ei ole minua varten se elämä:)
Vierailija kirjoitti:
Lapset oli mukavia ja hyvin tultiin toimeen. Heidän vanhemmat olivat eronneet jo vuosia sitten. Ihmettelin kun miesystäväni viipyi aina tuntikausia, kun vei lapset takaisin. Loppuviimein kysäisin, että jutteletteko lasten asioista niin kauan aina. Niin ei, me ollaan totuttu saunomaan yhdessä aina sunnuntaisin :))))))) Toki pojat ei enää olleet heidän kanssa, mutta ex-vaimon kanssa kävivät. Mitään ei kuulemma ollut eroottista, mutta exän kookkaat rinnat kuulemma hipaisivat välillä, kun pieni sauna. Silloin tiesin, että ei ole minua varten se elämä:)
Oliko miehellä alkanut seistä saunassa?
Vierailija kirjoitti:
Oikea kohtaaminen on ratkaisu
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Olenkin kaivannut sua etäisä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis varmaan aika lopettaa tää. Äitipuolena et saa mitään sananvaltaa asioihin, eikä vanhemmuuden normaalisti mukanaan tuomaa rakkautta, vaan pelkästään kaikki vanhemmuuden huonot asiat. Mies ja ex on syrjäyttäneet mut kaikesta päätäntävallasta. Ulkopuolisuuden tunne on jatkuvaa. Lapset riehuu ja mölyää sekä sotkee paikat. Hetkeäkään hiljaisuutta tässä talossa ei ole. Ärsytys on hiljalleen vaihtunut inhoksi niitä kohtaan ja minuuttien laskemiseksi siihen että ne lähtee. Pitäisi kai vain lähteä itse tästä suhteesta. Perhe tämä ei ole. En suosittele kenellekään. Älkää lähtekö tähän vaikka olisi mikä elämää suurempi rakkaus. Teillä on vain yksi elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Olisi kiva tietää, että jos lapseton ja lapsellinen henkilö muuttaa yhteen, niin kumpi heistä on tehnyt aloitteen yhteenmuutolle? Lapselliselle henkilöllehän on hyvä diili, jos saa samaan talouteen lapsettoman ihmisen jakamaan kuluja
Aloite tuli varmaan minulta, koska oli aivan turhaa, että mies maksoi vuokraa asunnosta, jossa tuskin kävi. Näin etenkin hän säästi kuluissa.
Itse en muista yhteenmuuton vaikuttaneen taloudelliseen tilanteeseni sen kummemmin. Suurempi merkitys oli sillä, että sain samoihin aikoihin paljon paremmin palkatun työn.
Mies solahti perheeseemme (minä & lapset silloin 7 +8v) täysin ongelmitta ja nyt olemme asuneet yhdessä noin 15 vuotta. Yhteisiä lapsia meillä ei ole.
Vai taloudellista väkivaltaa. Mä oon nähnyt vaivaa ja hankkinut elämässäni ammatin josta saan ok liksaa. Kumppani ei ole vastaavaa koulutusta hankkinut omasta valinnastaan (ei liity kapasiteettiin yms) ja on nyt minimituloilla. Mä teen omia reissuja, yksin tai oman biolapsen kanssa. Lapseni saa oman elintasoni mukaisia lahjoja (ei hemmottelua tai kohtuutonta mutta enemmän kuin kumppanin lapset). Käyn lapseni kanssa ravintoloissa. Sijoitan hänelle rahaa. Puolisoni jos haluaa reissuille mukaan saa maksaa itse. Toki joskus vien kumppanin ravintolaan syömään myös mutta hänellä taloudellinen tilanne rajoittaa mitä voimme tehdä yhdessä ja minä en jätä asioita sen takia tekemättä. Kumppani hyötyy siitä että asuu ilmaiseksi omistusasunnossani. Toki jos olisin rikas voisin maksella enemmänkin mutta mun kiva elintaso ei olisi enää kiva jos joutuisin maksella miehen lapsillekin (jotka ei ole mun vastuulla ja joihin mulla ei ole mitään kiintymystä) samoja asioita kuin omalleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tällainen tilanne on varmasti hankala monille, mutta on harmi miten negatiivisesti täällä monet puhuvat siitä, kuinka lapset haluavat viettää aikaa omassa kodissaan ja vanhempansa kanssa. Vaikka kumppanisi olisi etä-vanhempi, tämän koti on aina myös lapsen koti. Itse uusperheessä kasvaneena äitipuolen tympeä suhtautuminen minun normaaliin elämiseen hänen ja isäni (ja minun) kodissa oli pitkään itselleni hyvin kipeä asia, ja teki teini-iästä henkisesti raskasta. Tiesin ettei isäni kumppani pitänyt minusta, joten kotona jouduin pienentämään itseäni, etten vain olisi vaivaksi. Sinä voit puolisona valita eron, tai muuttaa omaan asuntoon jos se tuntuu toimivammalta ratkaisulta, mutta lapsella on joka tapauksessa oikeus olla kotonaan rauhassa ja tuntea itsensä toivotuksi.
Jokaisella on oikeus olla kotonaan rauhassa. Myös niillä kamalilla uusilla puolisoilla. Siksi uusperhe ei kannata. Sitä rauhaa ei ole kellään.
Vierailija kirjoitti:
Minä en voisi toisen miehen siittämiä lapsia kasvattaa. Nykyään on paljon naisia varsinkin pk-seudulla joilla on puolimustia lapsia tai satunnaiselle ulkomaalaiselle panolle tehtyjä. Sellaiset dumppaan heti.
Pakko sotkee rasismia tähän? Mitä väliä sillä on minkä väriset nahat niillä kersoilla on? Kaikki kakarat on yhtä rasittavia väristä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en voisi toisen miehen siittämiä lapsia kasvattaa. Nykyään on paljon naisia varsinkin pk-seudulla joilla on puolimustia lapsia tai satunnaiselle ulkomaalaiselle panolle tehtyjä. Sellaiset dumppaan heti.
Pakko sotkee rasismia tähän? Mitä väliä sillä on minkä väriset nahat niillä kersoilla on? Kaikki kakarat on yhtä rasittavia väristä riippumatta.
En siedä sitä, että musta mies on uittanut kulliaan naisessani.
Vierailija kirjoitti:
Noin reilu vuoden jälkeen kun miehen exä oli riittävästi riehunut ja (yrittänyt) aktiivisesti määräillä meidän perhettä, sanoin että pakkaan kamani jos exää ei saada kuriin. En kertakaikkiaan enää jaksanut sitä sekopäätä enää yhtään. Soitteli meille vähän väliä jopa aamuyöstä, ja määräili millon mitäkin aivan älytöntä, kaikki meidän perheen tekeminen oli hänelle ongelma enkä olisi enää saanut edes lapsen hiuksiakaan laittaa ja satoja muita yhtä sairaita esimerkkejä. Varasteli tahallaan lapsen meidän ostamia tavaroita, teki kiusallaan lasuja ja riehaantui sukkien käytöstäni. Pisti lapsen todella usein kärsimään vain siksi, että sai jotenkin kostettua jotain käsittämätöntä meille. (En liity eroon mitenkään eli ei mitään selitystä vihalle muu kuin kateus/mustasukkaisuus) Ahdistuin tosi paljon siitä, miten paljon pahaa hän teki lapselle, koska minulla oli aikoinaan samanlainen äiti, joka teki silmitöntä henkistä väkiva
Tää on niin feikki! Rivien välistä punaiset liput ihan huutaa miten kirjoittaja on manipuloinut kaikkia osallisia ja itse on vain säälittävä uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 6v suhteessa miehen kanssa, jonka lapset olivat meillä vuoroviikoin. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta kun miehen exä eli lasten äiti meni uusiin naimisiin ja sai lapsen uuden miehensä kanssa, lapset eivät halunneet mennä äidilleen enää ollenkaan. Olivat alakouluikäisiä silloin. Uudella vaimolla oli 3 lasta ennestään, joten porukkaa siellä riitti.
Pikku hiljaa mieheni lapset alkoivat viettää kaiken vapaa-aikansa meillä, tulivat suoraan koulusta meille ja iltaisin sai puoliväkisin viedä äidilleen. Eihän siitä mitään tullut mies oli munaton ja taipui kaikkiin lasten/exän toiveisiin. Minä menetin järkeni ja halusin ulos koko kuviosta. Erohan siitä tuli. Lapset ovat nyt jo lähes aikuisia. Itse olen lapseton. Nyt on kokemus lapsiperheen arjesta, kiitollinen olen siitä. Ahdisti vuosikaudet se tilanne.
Meillä vähän sama. Miehen lapset hengaa meillä, tulevat äitiviikoillakin koulusta tänne. Äidillä uusi vauva ja selvästi yrittää päästä aiemmista lapsistaan eroon, mm diktaattorimaisesti lisännyt määrää mitä lapset on meillä ja mies on tässä ihan tossu. Mulla alkaa nuppi hajota tähän. Niitä lapsia ei tietysti rajoiteta mitenkään, huutavat ja kiljuvat ja tekevät mitä lystäävät. Huonokäytöksisiä lapsia ja täysin rajattomia. Säälittää tietysti kun oma äitinsäkään ei heitä halua.
ja miksi ajauduin tähän? Tyhmä olin mutta siinä vaiheessa ne oli vielä isällään viikonloppulapsia ja ajattelin että kestän sen. En myöskään tajunnut miten huonokäytöksisiä ja sietämättömiä ne lapset on, kun niillä tapaamisilla mitä oli ollut, esittivät vieraskoreita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en voisi toisen miehen siittämiä lapsia kasvattaa. Nykyään on paljon naisia varsinkin pk-seudulla joilla on puolimustia lapsia tai satunnaiselle ulkomaalaiselle panolle tehtyjä. Sellaiset dumppaan heti.
Pakko sotkee rasismia tähän? Mitä väliä sillä on minkä väriset nahat niillä kersoilla on? Kaikki kakarat on yhtä rasittavia väristä riippumatta.
En siedä sitä, että musta mies on uittanut kulliaan naisessani.
Parempi vaan kun pysyt kaukana naisista yleisestikin. Ja lapsista myös. Siinä mielessä supportaan sitä että dumppaat lapselliset heti. Kaikki hyötyvät.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ettei sitä välttämättä halua elää kumppanin lasten kanssa samassa taloudessa ja uusien lasten ottaminen osaksi elämää ei ole mitenkään erityisen helppoa. Mutta jos tuosta ei pääse yli eikä ympäri, on reiluinta kaikille osapuolille että se extramamma/isä muuttaa sitten erilleen asumaan. Ikävää, että AP puhuu miesten lasten omassa kodissaan olemisesta "notkumisena." He ovat kuitenkin kotonaan isällään.
En haluaisi itsekään tuollaiseen tilanteeseen mutta ajattelisin silti että lasten edun tulee mennä edelle. Aikuinen voi aina muuttaa omilleen mutta lapsilla on vain yksi ainutlaatuinen lapsuus vanhempiensa kanssa ja heillä on oikeus viettää laadukasta aikaa kummankin vanhemman luona. Lapset varmasti aistivat että vanhemman uusi kumppani ajattelee lasten olevan nyt vain valitettavasti kylässä ja riesana.
Komppaan niin paljon yllä olevaa! Entisenä uusioperhelapsena (nyt aikuinen) tuntuu kamalalta lukea näitä kirjoituksia, joissa kumppanin lapsista ei edes pidetä. Lapset kyllä huomaavat, jos heistä ei pidetä. Se jättää syvät haavat.
Ymmärrän toki, että kaikilla on oikeus tunteisiinsa, ja ettei kyseinen elämäntapa sovi kaikille mutta sitten ei ole reilua kenellekään jäädä tilanteeseen. Pelastakaa itsenne - ja ne LAPSET - ja lähtekää. Aikuisia kun ollaan, tulisi kaikkien ymmärtää laittaa lasten etu edelle.
Lain pitäisi olla sellainen ettei eron tullessa saa ottaa uutta puolisoa ennen kuin lapset ovat täysi-ikäisiä.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi kukaan sekaantuu yh:seen. Se nyt vaan on tyhmää elättää jonkun vieraan kakaroita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en voisi toisen miehen siittämiä lapsia kasvattaa. Nykyään on paljon naisia varsinkin pk-seudulla joilla on puolimustia lapsia tai satunnaiselle ulkomaalaiselle panolle tehtyjä. Sellaiset dumppaan heti.
Pakko sotkee rasismia tähän? Mitä väliä sillä on minkä väriset nahat niillä kersoilla on? Kaikki kakarat on yhtä rasittavia väristä riippumatta.
En siedä sitä, että musta mies on uittanut kulliaan naisessani.
Parempi vaan kun pysyt kaukana naisista yleisestikin. Ja lapsista myös. Siinä mielessä supportaan sitä että dumppaat lapselliset heti. Kaikki hyötyvät.
Onhan naisilla ollut näitä afrikkalaisia isäpuolia jotka ovat sitten hyväksikäyttäneet naisen aiemmista suhteista syntyneitä valkoisia tyttöjä.
Olisi kiva tietää, että jos lapseton ja lapsellinen henkilö muuttaa yhteen, niin kumpi heistä on tehnyt aloitteen yhteenmuutolle? Lapselliselle henkilöllehän on hyvä diili, jos saa samaan talouteen lapsettoman ihmisen jakamaan kuluja