Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Meillä miehen lapset joka toinen vuosi aaton ja joulupäivän, joulupäivän illalla vaihtavat paikkaa (kiire avaamaan toisen kodin lahjat), eksää ei haittaisi vaikka olisivat meillä joulun joka vuosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietin miksi olette lähteneet tohon alkuunkaan????kuinka itsekkäitä on naiset Miehen pitää silti hyväksyä naisen lapset.
onneksi omani ovat aikuisia ja asuvat omillaan .. sen verran pitää jokaisen hyväksyä toisen lapset kun käyvät heillä on oikeus molempiin vanhempiin
Huomasin sen siinä vaiheessa, kun mies oletti että hoidan tietenkin hänen lapsensa sillä aikaa, kun hän on harrastuksissaan. Kyse ei ollut mistään satunnaisesta salikeikasta, vaan siitä että hän alkoi sopia lapsiviikonlopuilleen koko päivän kestäviä treenisessioita.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vastikään eronnut ja juuri järjestänyt omien lastensa kanssa uutta elämää, niin ei kannata heti rynnätä asumaan yhteiseen asuntoon sen ensimmäisen uudenihastuksen kanssa. Kannattaa katsella pidempään ja vasta sitten tehdä ratkaisuja mikäli sitten vielä on sitä mieltä. Se on lapsille aika rankkaa se uusiin mahdollisiin isän/äidin puolisoehdokkaisiin tutustuminen.
Joskus ei tuokaan auta vaikka kuinka odottelee. Jotkut lapset eivät vaan pääse yli siitä että heidän isänsä on uudessa suhteessa, ei se mene ohi ennen kuin saavat tahtonsa perille elikkä että iskä on vaan heidän ja nyksä savustetaan ulos.
Itsellä tilanne että miehen aikuinen tytär 28 v edelleen asuu kotona, ei lähe kulumallakaan, ikään kuin tarkkailee tilannetta, asuu ilmaiseksi ja isänsä rahoin,Ilmiö ei ole ihmeellinen isossa maailmassa, Suomalainen haluaa nuorena maailmalle..minä pääsin omilleni 20 vuotiaana, 5uomen vaisua syntyvyyttä ei ihmettele yhtään,
Turtsa
Uusperhe = kun kaksi parisuhteensa kssutta hölmöä kohtaa, ja yrittää kaivaa kultaa pskasta? Kumpikin osapuoli tietää, että toinen on munannut edellisen suhteensa, että on tähteiden äärellä, ja yrittää uskotella itselleen, että näin on hyvä? Ei ole, olette epäonnistujia, ja tulette epäonnistumaan vastakin, koska teillä on luonnevikaisuutta, mielenvikaisuutta tms. syy, miksi ette tule toimeen parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppis kirjoitti:
Uusperhe = kun kaksi parisuhteensa kssutta hölmöä kohtaa, ja yrittää kaivaa kultaa pskasta? Kumpikin osapuoli tietää, että toinen on munannut edellisen suhteensa, että on tähteiden äärellä, ja yrittää uskotella itselleen, että näin on hyvä? Ei ole, olette epäonnistujia, ja tulette epäonnistumaan vastakin, koska teillä on luonnevikaisuutta, mielenvikaisuutta tms. syy, miksi ette tule toimeen parisuhteessa.
oi sinä täydellinen ihminen! Täältä kumarrus sinulle! Olet maailmankaikkeuden ensimmäinen yksilö, joka ei tee virhwitä!
Vierailija kirjoitti:
Huomasin sen siinä vaiheessa, kun mies oletti että hoidan tietenkin hänen lapsensa sillä aikaa, kun hän on harrastuksissaan. Kyse ei ollut mistään satunnaisesta salikeikasta, vaan siitä että hän alkoi sopia lapsiviikonlopuilleen koko päivän kestäviä treenisessioita.
minä tein miehen kanssa sopimuksen ennen yhteenmuuttoa, että hän hoitaa omat lapsensa. Jos haluaa harrastaa, tai mennä pikkujouluihin, tai ihan mitä tahansa, niin sitten hän ei ota lapsiaan meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uppis kirjoitti:
Uusperhe = kun kaksi parisuhteensa kssutta hölmöä kohtaa, ja yrittää kaivaa kultaa pskasta? Kumpikin osapuoli tietää, että toinen on munannut edellisen suhteensa, että on tähteiden äärellä, ja yrittää uskotella itselleen, että näin on hyvä? Ei ole, olette epäonnistujia, ja tulette epäonnistumaan vastakin, koska teillä on luonnevikaisuutta, mielenvikaisuutta tms. syy, miksi ette tule toimeen parisuhteessa.
oi sinä täydellinen ihminen! Täältä kumarrus sinulle! Olet maailmankaikkeuden ensimmäinen yksilö, joka ei tee virhwitä!
Kypsät ihmiset ottavat vastuun virheistään eivätkä vaikeuta lastensa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin sen siinä vaiheessa, kun mies oletti että hoidan tietenkin hänen lapsensa sillä aikaa, kun hän on harrastuksissaan. Kyse ei ollut mistään satunnaisesta salikeikasta, vaan siitä että hän alkoi sopia lapsiviikonlopuilleen koko päivän kestäviä treenisessioita.
Minka ikasista lapsista kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä kyllä oikeasti mietityttää, että kuinka hullu sitä on, kun on lähtenyt yh-äidin kelkkaan. Ennen yhteenmuuttoa tilanne oli vielä suhteellisen ok kun puoliso edes yritti järjestää meille yhteistä aikaa, ja sitä myös käytännössä saatiin käytännössä viikoittain yhden illan verran. Yhteenmuuton jälkeen tilanne on muuttunut siten, että hyvä jos meillä on yksi yhteinen ilta kuukaudessa, aina ei sitäkään. Siis silloinkin puhutaan, että tyyliin klo 16 eteenpäin saadaan olla kahdestaan. Tämä suhde on muuttunut sellaiseksi, että tässä on kaikki ydinperheen haitat ja kustannukset, mutta ei mitään hyötyjä. Seksiä ei ole ollut kuukausiin, koska puolisoa ei vain huvita. Seksin määrä on muutenkin tippunut tasaisesti, mutta nyt se tauko on tosiaan kestänyt jo kuukausia enkä edes muista edellistä kertaa.
Lisäksi puolison kaikki energia menee lapsiin, toinen (teini) asuu kotona ja toinen on täysi-ikäinen, mutta ihan yhtä lapsellinen. Loppuajan mitä sattuu jäämään, puoliso on sitten väsynyt ja kiukuttelee minulle. Ainoa hyötyjä tässä kuviossa on puolisoni, joka saa elämiskustannuksensa puolitettua ja tarvittaessa ilmaisen lapsenvahdin. Ei edes haluttaisi laskea asioita rahassa (se on pikkuseikka tässä koko kuviossa), mutta minulla menee tässä suhteessa VÄHINTÄÄN 500 euroa/kk enemmän rahaa kuin menisi yksin asuessa, joten kyllähän tämä vähän kypsää on.
Ajattelin lapsettomana että tulen toimeen lasten kanssa,koska olen ennenkin hoitanut lapsia varsinkin nuorempana,no miehen (ex) 6 vuotias (kakara) oli ihan hirvein lapsi siihen mennessä: huusi,kiroili, löi,potki jos ei saanut tahtoaan läpi, tuo huuto oli muutenkin vain sellaista että huusi koska se oli hauskaa! Ei totellut kieltoja, haistatteli yms. Isänsä ei tehnyt muutakuin oli et rauhoitus nyt...vika ja viimeinen niitti oli kun kiipesi kirjahyllyn päälle ja rikkoi minun rakkaan muistoesineen jonka edesmennyt mummini oli antanut, menin niin hysteeriseksi että huusin päin sen lapsen naamaa ja lapsi vaan nauroi. Isänsä suuttui minulle! Koska "huusin hänen kullanmurulleen",minä sanoin että suhde oli tässä! Vuoden siedin ja tuossakin oli vuosi liikaa!! Tuo lapsi oli aivan hirviö! En ole kauheampaa lasta tavannut johon ei uppoaisi edes joku käsky tai komento esim ei saa lyödä,läpsiä...Isänsä tietenkin hemmotteli piloille eikä koskaan kieltänyt. Lapsen äitillä vuoroviikko vanhemmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa, kun aikuinen lapsi loisii lapsuuden kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa, kun aikuinen lapsi loisii lapsuuden kodissaan.
...
Tämä tapaus on tosi.
Valitettavasti.
T: se ns aikuisen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä kyllä oikeasti mietityttää, että kuinka hullu sitä on, kun on lähtenyt yh-äidin kelkkaan. Ennen yhteenmuuttoa tilanne oli vielä suhteellisen ok kun puoliso edes yritti järjestää meille yhteistä aikaa, ja sitä myös käytännössä saatiin käytännössä viikoittain yhden illan verran. Yhteenmuuton jälkeen tilanne on muuttunut siten, että hyvä jos meillä on yksi yhteinen ilta kuukaudessa, aina ei sitäkään. Siis silloinkin puhutaan, että tyyliin klo 16 eteenpäin saadaan olla kahdestaan
mä en ihan ymmärretä, kun kirjoitit olevasi ilmainen lapsenvahti, että mitä lapsenvahtia terve teini-ikäinen tarvitsee? Johan sen ikäiset viihtyvät hyvin yksinään . Kannattaa muuttaa erilleen asumaan jos sulla menee 500€/kk enemmän rahaa kuin sinkkuna ollessa.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä kyllä oikeasti mietityttää, että kuinka hullu sitä on, kun on lähtenyt yh-äidin kelkkaan. Ennen yhteenmuuttoa tilanne oli vielä suhteellisen ok kun puoliso edes yritti järjestää meille yhteistä aikaa, ja sitä myös käytännössä saatiin käytännössä viikoittain yhden illan verran. Yhteenmuuton jälkeen tilanne on muuttunut siten, että hyvä jos meillä on yksi yhteinen ilta kuukaudessa
Kumpi teistä alunperin ehdotti yhteenmuuttoa?
Oletteko koskaan miettineet miltä näistä uusperheiden lapsista tuntuu? Mahdollisesti kaksi kotia, joissa molemmissa on bonusvanhempi, joka ei heitä siedä. Lapsihan ei näytä olevan tervetullut kumpaakaan kotiinsa, aina odotetaan että häipyy sieltä. Ei ihme, että nuoret oireilevat niin paljon. Ero itsessään on jo iso kriisi, mutta sen päälle vielä nämä uusperhesekoilut. Huh huh.
Tässä ketjussa on aivan käsittämättömiä kirjoituksia aikuisilta ihmisiltä.
Uppis kirjoitti:
Uusperhe = kun kaksi parisuhteensa kssutta hölmöä kohtaa, ja yrittää kaivaa kultaa pskasta? Kumpikin osapuoli tietää, että toinen on munannut edellisen suhteensa, että on tähteiden äärellä, ja yrittää uskotella itselleen, että näin on hyvä? Ei ole, olette epäonnistujia, ja tulette epäonnistumaan vastakin, koska teillä on luonnevikaisuutta, mielenvikaisuutta tms. syy, miksi ette tule toimeen parisuhteessa.
Epäonnistuminen parisuhteissa on elämää, mutta uusperheen perustaminen silkkaa lapsellisuutta ja itsekkyyttä. Jokainen tykkää vain omista lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani uusperheäidit vihaavat kumppaniensa lapsia vaikka hymyilevät lämmintä tekohymyä lapsille.
Ymmärrän. Niin raskasta itsellänikin sietää heitä.
Se viikko kun lapset ovat pois on aina ihan eri maailmasta. Ja sen viikon vuoksi sitä sietää sen toisen.Ja vuoroviikkoäidit, älkää soitelko tarpeettomasti uusperheeseen. Antakaa rauha jos ei oikeasti ole asiaa!
Herrajestas, miten kukaan voi vihata rakkaimpansa lapsia, en minäkään nauti puolison exän aiheuttamasta kurasta, mutta silti rakastan lapsia enemmän kuin mitään, teen kaikkeni korvatakseni heille vanhempansa aiheuttamaa tuskaa, lapset ovat kuin omiani.
Se että lasten äiti on katkera sekopää ei tee lapsista sellaisia.
Miehen exällä on joku jouluvamma ja hän aina kiukuttelee ja olisi työntämässä muksua meille jouluksi. Olemme sanoneet ettemme ota koska hän on jo koululainen ja osaa itse sanoa missä haluaa viettää joulunsa. Ei hän viihdy meillä pikkulasten keskuudessa ja rauhaiselossa, vaan haluaa lahjoja ja senkin vuoksi mennä isovanhemmilleen ja kaikenlaista menoa aina kelkkailusta leipomiseen.
Joulut menee siis aina riitelyn kautta, muutoin ihan ok.