Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten luin tutkimuksesta, että yksinhuoltajien lapset voivat huonoiten. Edes uusperheissä ei lapset voi niin huonosti. Ei ollut ainut tutkimus.
Mitenköhän tässä ketjussa ei oteta tätä huomioon?
Yksinkertaistettuna siis: Ei kannata erota, niin lapset voivat paremmin.
Niinpä. Täällä voi mammat keuhkota, ettei ikinä altistaisi lapsiaan uusperheeseen, mutta hehän tekevät sen eroamalla itse.
Tämä mamma olisi ollut loppuelämän, mutta lasten isä lähti. Milläs estät laillisesti?
Tuossa tilanteessa isä on se, jonka sen ei kannata vauhkota, ettei ikinä altistaisi lastaan uusperheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka bonusmummo suostuisi miehen lapsenlapsia hoitamaan jos on pakotettuna joutunut sietämään vaikka viisitoista vuotta toisen lapsia?
Luulen, että mummona tilanne on eri. Samalla tavalla kuin mummot tykkäävät isovanhemmmuudesta enemmän kuin vanhemmuudesta, niin bonusisovanhemmuuskin on maittavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan ainut.. Itseäni kammoksuttaa tuo uusperhe jo sanana. Itselläni ei ole (valitettavasti) lapsia, ja avopuolisolla on yksi. Jotenkin en miellä tätä uusperheeksi, kun itselläni ei ollut tuoda omaa lasta tähän kuvioon. On vain mies ja hänen kersansa joka toinen viikonloppu, ja muu aika ollaan sitten ns. Normaalissa parisuhteessa. Enkä todellakaan miellä itseäni miksikään äitipuoleksi, sekin sana kauhistuttaa.. miehen kersalle olen vain kaveri, ja sillä hyvä. Mukavasti hänen kanssaan toimeen onneksi ollaan tultu. Jospa joskus se yhteinenkin kersa olisi. Helpompaa tietysti olisi kaikki, jos olisi löytänyt lapsettoman miehen. Kovasti haluaisin oman perheen.
Virallisessa tilastoinnissa ette ole uusperhe jos miehen lapsi ei ole teillä kirjoilla. Uusperhe tulee sitten sinun mahdollisen tulevan kersan myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka bonusmummo suostuisi miehen lapsenlapsia hoitamaan jos on pakotettuna joutunut sietämään vaikka viisitoista vuotta toisen lapsia?
En ole joutunut sietämään mieheni lapsia, mutta olemme mieheni kanssa joutuneet sietämään näiden hänen lastensa äitiä. Lapsenlapsillamme (kyllä, olen heille mummi) ei tätä ongelmaa ole, koska näiden lapsen lasten vanhemmat ovat mieheni lapsia, eivätkä miehen kiusaava ja inhottava exä, joten ongelmia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi toimii kun kaikki tietää oman paikkansa, mulla kahdessa suhteessa ollut puolison lapsia. Eka kariutui hulluun eukkoon ja toisessa ollaan onnellisesti oltu 13v. Kohtele puolison lapsia yhtä tasapuolisesti kuin omiasi niin kaikki osapuolet kunniottavat toisiaan. Kaikilta se ei varmaan onnistu..
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani uusperheäidit vihaavat kumppaniensa lapsia vaikka hymyilevät lämmintä tekohymyä lapsille.
Ymmärrän. Niin raskasta itsellänikin sietää heitä.
Se viikko kun lapset ovat pois on aina ihan eri maailmasta. Ja sen viikon vuoksi sitä sietää sen toisen.Ja vuoroviikkoäidit, älkää soitelko tarpeettomasti uusperheeseen. Antakaa rauha jos ei oikeasti ole asiaa!
Ihana kuulla etten ole ainoa joka näin ajattelee. Miehen kaksi lasta on ok, toisesta heistä jopa pidän, heillä on ok äiti. Mutta kolmannen lapsen äiti on niin kamala minua kohtaan, että olen tullut siihen pisteeseen, että ärsyttää joka kerta kun lapsi tulee meille. En sitä lapselle kuitenkaan näytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkyy, että aika moni lapsellinen mies tai nainen olisi valmis muuttamaan lapsettoman aikuisen kanssa yhteen. Olisihan se houkuttelevaa saada aikuisseuraa, läheisyyttä ja ilmainen lapsenvahti ja kasvattaja.
Mutta kertokaa yksikin peruste, miksi sen lapsettoman kannattaisi muuttaa sen lapsellisen kanssa yhteen? Rakkaus varmaan tulee mieleen, mutta rakastaa voi myös erillään asuen. Lapsettoman ja lapsellisen yhteenmuutto näyttäytyy mun silmään ainoastaan sen lapsellisen näkökulmasta kannattavana. Lapseton menettää tuossa kuviossa rahansa, rauhansa ja ehkä jopa mielenterveytensä.
Jaa. Minusta olisi äärimmäisen epämukavaa, jos uusi kumppanini muuttaisi luokseni asumaan. En voisi elää ja olla lasteni kanssa kuten haluan. Rakastan sitä, että saan olla lasteni kanssa keskenään. Voisin toki asua naisen kanssa vuoroviikoin, yhteisasumista sinänsä kaipaan. Mutta että muuttaisi asumaan luokseni lasteni kanssa, ei kiitos. Minä menettäisin siinä oman rauhani, mielenterveyteni ja suhteeni lapsiin heikentyisi merkittävästi.
Korjaan sinua myös siinä, että kyllä se lapseton muuttava kumppani säästäisi asumiskuluissaan paljon.
Ai säästäisi vai? Kunhan muistaa sitten ostaa puolison Minna-Petterille ja Kalle-Marketalle hienot synttäri- ja joululahjat. Kesäisin pitää päästää huvipuistoon ja talvisin lasten kanssa etelänreissulle. "Kaikki kulut puoliks kun ollaan nyt perhe, eiks niin?"
En minä ainakaan osta muijan mukuloille yhtään mitään. Niksi ihmeessä kun heillä on kuitenkin biologiset vanhemmat elossa.
Christiiina kirjoitti:
Mun miesserkku on uusperheen isä eli hänellä on vaimon kanssa yksi lapsi ja lisäksi vaimolla on kaksi teiniä. Serkkuani kyrsii se, kun hänestä tuntuu, että he on elättää toisten ihmisten lapsia ja lisäksi joutuu kuuntelemaan teinien kiukuttelua.
Miksi se maksaa sitten toisten kakaroiden kuluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä perhe se on jos vietetään pari tuntia miehen lasten kanssa kuussa, kysyn vaan? Tuolloin lapsen koti on toisaalla ja isä on vain murto- osan lastensa kanssa. Ymmärtäisi jos vuoroviikkolasten vanhempien puolisot kutsuisi itseään äiti- tai isäpuoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkyy, että aika moni lapsellinen mies tai nainen olisi valmis muuttamaan lapsettoman aikuisen kanssa yhteen. Olisihan se houkuttelevaa saada aikuisseuraa, läheisyyttä ja ilmainen lapsenvahti ja kasvattaja.
Mutta kertokaa yksikin peruste, miksi sen lapsettoman kannattaisi muuttaa sen lapsellisen kanssa yhteen? Rakkaus varmaan tulee mieleen, mutta rakastaa voi myös erillään asuen. Lapsettoman ja lapsellisen yhteenmuutto näyttäytyy mun silmään ainoastaan sen lapsellisen näkökulmasta kannattavana. Lapseton menettää tuossa kuviossa rahansa, rauhansa ja ehkä jopa mielenterveytensä.
Jaa. Minusta olisi äärimmäisen epämukavaa, jos uusi kumppanini muuttaisi luokseni asumaan. En voisi elää ja olla lasteni kanssa kuten haluan. Rakastan sitä, että saan olla lasteni kanssa keskenään. Voisin toki asua naisen kanssa vuoroviikoin, yhteisasumista sinänsä kaipaan. Mutta että muuttaisi asumaan luokseni lasteni kanssa, ei kiitos. Minä menettäisin siinä oman rauhani, mielenterveyteni ja suhteeni lapsiin heikentyisi merkittävästi.
Korjaan sinua myös siinä, että kyllä se lapseton muuttava kumppani säästäisi asumiskuluissaan paljon.
Ai säästäisi vai? Kunhan muistaa sitten ostaa puolison Minna-Petterille ja Kalle-Marketalle hienot synttäri- ja joululahjat. Kesäisin pitää päästää huvipuistoon ja talvisin lasten kanssa etelänreissulle. "Kaikki kulut puoliks kun ollaan nyt perhe, eiks niin?"
En minä ainakaan osta muijan mukuloille yhtään mitään. Niksi ihmeessä kun heillä on kuitenkin biologiset vanhemmat elossa.
Minä maksan ja ihan omasta halustani. Minusta olisi aivan kestämätöntä että elättäisiin samassa taloudessa mutta eri elitasossa. Jos haluaa pitää elitasot erillään niin pitää pysyä eri asunnoissa. Muu on taloudellista väkivaltaa. Itsellä tilanteena se, että olen etävanhempi omille lapsilleni. Naisystävä on totaaliyksinhuoltaja omalle lapselleen. Kulut puolitetaan vaikka käyttö ei tasan menekkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkyy, että aika moni lapsellinen mies tai nainen olisi valmis muuttamaan lapsettoman aikuisen kanssa yhteen. Olisihan se houkuttelevaa saada aikuisseuraa, läheisyyttä ja ilmainen lapsenvahti ja kasvattaja.
Mutta kertokaa yksikin peruste, miksi sen lapsettoman kannattaisi muuttaa sen lapsellisen kanssa yhteen? Rakkaus varmaan tulee mieleen, mutta rakastaa voi myös erillään asuen. Lapsettoman ja lapsellisen yhteenmuutto näyttäytyy mun silmään ainoastaan sen lapsellisen näkökulmasta kannattavana. Lapseton menettää tuossa kuviossa rahansa, rauhansa ja ehkä jopa mielenterveytensä.
Jaa. Minusta olisi äärimmäisen epämukavaa, jos uusi kumppanini muuttaisi luokseni asumaan. En voisi elää ja olla lasteni kanssa kuten haluan. Rakastan sitä, että saan olla lasteni kanssa keskenään. Voisin toki asua naisen kanssa vuoroviikoin, yhteisasumista sinänsä kaipaan. Mutta että muuttaisi asumaan luokseni lasteni kanssa, ei kiitos. Minä menettäisin siinä oman rauhani, mielenterveyteni ja suhteeni lapsiin heikentyisi merkittävästi.
Korjaan sinua myös siinä, että kyllä se lapseton muuttava kumppani säästäisi asumiskuluissaan paljon.
Ai säästäisi vai? Kunhan muistaa sitten ostaa puolison Minna-Petterille ja Kalle-Marketalle hienot synttäri- ja joululahjat. Kesäisin pitää päästää huvipuistoon ja talvisin lasten kanssa etelänreissulle. "Kaikki kulut puoliks kun ollaan nyt perhe, eiks niin?"
En minä ainakaan osta muijan mukuloille yhtään mitään. Niksi ihmeessä kun heillä on kuitenkin biologiset vanhemmat elossa.
Minä maksan ja ihan omasta halustani. Minusta olisi aivan kestämätöntä että elättäisiin samassa taloudessa mutta eri elitasossa. Jos haluaa pitää elitasot erillään niin pitää pysyä eri asunnoissa. Muu on taloudellista väkivaltaa. Itsellä tilanteena se, että olen etävanhempi omille lapsilleni. Naisystävä on totaaliyksinhuoltaja omalle lapselleen. Kulut puolitetaan vaikka käyttö ei tasan menekkään.
Näin. Tilanteita on niin erilaisia. Meillä ei makseta lasten menoja kumpikaan, maksuista pitää huolen elarit, joilla äiti ostaa lapsille mitä parhaaksi näkee. Lapset tietävät tämän asian, ja kun on jotain menoa johon rahaa tarvitsee (esim kaverisynttärit) niin lahjarahat on lapsella mukana meille tullessa.
Täällä on useassa viestissä kirjoitettu lapsinäkökulma, jossa valitetaan sitä, ettei saanut koskaan olla isän kanssa kaksistaan, vaan äitipuoli änkesi mukaan.
Minä olen äitipuoli, enkä halua viettää aikaa miehen lasten kanssa. Mutta mies haluaisi, että tulen mukaan joka paikkaan. En ymmärrä, miksi. No, tulen harvakseltaan, jotta mies pysyy tyytyväisenä, mutta harvoin.
Tämä ajatus vain tuli mieleen, että aina ei kannata kaikesta sitä äitipuolta haukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tämä ketju vahvistaa omaa ajatusta siitä etten aio pakottaa omia teinejä ottamaan uutta ja vierasta ihmistä heidän kotiin.
Minä voin aivan hyvin odotella kunnes ovat muuttaneet kotoa. ja siihen saakka ei tänne muuta kukaan.
Exä toki samantien uuden löydettyään yritti pistää perhepaketin kasaan ja vaikka teinit hyvin vähän hänen kanssaan olivatkaan, niin sekin väheni koska aina, ihan joka kerta mukana oli se uusi ja yleensä vielä uuden kumppanin selvästi pienemmät lapset.
Miten se joka toinen viikonloppu ja niistäkin yleensä vain toinen yö oli liikaa, että sen olisi voinut pyhittää teineille ja tehdä jotain kivaa omien lasten kanssa.
Kaikki se muu aika kuitenkin oli vapaana sille uudelle parisuhteelle.
Itse äitinä olisin hyvin skeptinen jos mies heti haluaisi tutustuttaa omiin lapsiinsa ja ei enää tekisi mitään keskenään lasten kanssa.
tai niinkun exä, ei koko kesänä ehtinyt nähdä lapsiaan, pari kertaa teinit oli hänen luona yötä., mutta ei hän ollut itse edes paikalla.
Joten jos aloitatte parisuhteen lapsellisen miehen kanssa niin voihan sitä vähän miettiä sitä omaa käytöstä ja omistushalau.
Me ollaan kuitenkin aikuisia ja lapset vasta kasvavat ja kehittyvät.
Ja itse olen lähinnä treffaillut vain lapsettomia miehiä, koska en halua uusperhekuvioon ja tiedostan sen ja teen myös selväksi että lapseni ei kuulu pakettiin ja siksi tapaillaan melko harvakseltaan. Lapset menee edelle.
Miehestähän tuo on kiinni. Jos isä haluaa olla lastensa kanssa, niin kyllähän se sitten on.
Itsekin toivoisin, että mies tekisi enemmän asioita ihan keskenään lastensa kanssa, mutta hän taas haluaa tehdä kaiken "porukalla". Ja jos en lähde tuohon mukaan ja yleensä keksi vielä tekemistäkin, niin eivät tee mitään muuta kuin tuijottavat kännykkää.
Ei ketään voi estää olemasta hyvä isä, jos itse sitä haluaa olla. Ihan turhaan syytellään "pahoja äitipuolia".
Juuri näin! Olen ollut pitkään yhdessä mieheni kanssa, ja kyllä se aluksi (siis sitten kun olin lapsiin tutustunut, ja myöhemminkin kun oltiin yhteen muutettu) oli sellaista että minun olisi pitänyt jollain tapaa olla jatkuvasti paketissa mukana. Jättäydyin sitten ihan itse pois tarkoituksella, jotta sain omaa aikaa jota kaipasinkin, ja jotta mies "joutuisi" olemaan lastensa kanssa itse. Minullakin näet oli oma lapsi, jo aikuinen tosin, ja olin hänen kanssaan nähnyt sen ettei isä ole lapsen kanssa, ettei oikein edes osaa olla, ja siksi haluaa että paikalla on jatkuvasti muita. Kaikkeni yritin silloin että isä olisi lapsen kanssa enemmän, ja keskittyisi häneen, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä. Miehelleni sanoin että hän ei tule toistamaan minun lapseni isän virheitä vaan opettelee olemaan lastensa kanssa , ja niin hän ns pakon edessä joutuikin, ja on siitä ollut onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tämä ketju vahvistaa omaa ajatusta siitä etten aio pakottaa omia teinejä ottamaan uutta ja vierasta ihmistä heidän kotiin.
Minä voin aivan hyvin odotella kunnes ovat muuttaneet kotoa. ja siihen saakka ei tänne muuta kukaan.
Exä toki samantien uuden löydettyään yritti pistää perhepaketin kasaan ja vaikka teinit hyvin vähän hänen kanssaan olivatkaan, niin sekin väheni koska aina, ihan joka kerta mukana oli se uusi ja yleensä vielä uuden kumppanin selvästi pienemmät lapset.
Miten se joka toinen viikonloppu ja niistäkin yleensä vain toinen yö oli liikaa, että sen olisi voinut pyhittää teineille ja tehdä jotain kivaa omien lasten kanssa.
Kaikki se muu aika kuitenkin oli vapaana sille uudelle parisuhteelle.
Itse äitinä olisin hyvin skeptinen jos mies heti haluaisi tutustuttaa omiin lapsiinsa ja ei enää tekisi mitään keskenään lasten kanssa.
tai niinkun exä, ei koko kesänä ehtinyt nähdä lapsiaan, pari kertaa teinit oli hänen luona yötä., mutta ei hän ollut itse edes paikalla.
Joten jos aloitatte parisuhteen lapsellisen miehen kanssa niin voihan sitä vähän miettiä sitä omaa käytöstä ja omistushalau.
Me ollaan kuitenkin aikuisia ja lapset vasta kasvavat ja kehittyvät.
Ja itse olen lähinnä treffaillut vain lapsettomia miehiä, koska en halua uusperhekuvioon ja tiedostan sen ja teen myös selväksi että lapseni ei kuulu pakettiin ja siksi tapaillaan melko harvakseltaan. Lapset menee edelle.
Miehestähän tuo on kiinni. Jos isä haluaa olla lastensa kanssa, niin kyllähän se sitten on.
Itsekin toivoisin, että mies tekisi enemmän asioita ihan keskenään lastensa kanssa, mutta hän taas haluaa tehdä kaiken "porukalla". Ja jos en lähde tuohon mukaan ja yleensä keksi vielä tekemistäkin, niin eivät tee mitään muuta kuin tuijottavat kännykkää.
Ei ketään voi estää olemasta hyvä isä, jos itse sitä haluaa olla. Ihan turhaan syytellään "pahoja äitipuolia".
Juuri näin! Olen ollut pitkään yhdessä mieheni kanssa, ja kyllä se aluksi (siis sitten kun olin lapsiin tutustunut, ja myöhemminkin kun oltiin yhteen muutettu) oli sellaista että minun olisi pitänyt jollain tapaa olla jatkuvasti paketissa mukana. Jättäydyin sitten ihan itse pois tarkoituksella, jotta sain omaa aikaa jota kaipasinkin, ja jotta mies "joutuisi" olemaan lastensa kanssa itse. Minullakin näet oli oma lapsi, jo aikuinen tosin, ja olin hänen kanssaan nähnyt sen ettei isä ole lapsen kanssa, ettei oikein edes osaa olla, ja siksi haluaa että paikalla on jatkuvasti muita. Kaikkeni yritin silloin että isä olisi lapsen kanssa enemmän, ja keskittyisi häneen, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä. Miehelleni sanoin että hän ei tule toistamaan minun lapseni isän virheitä vaan opettelee olemaan lastensa kanssa , ja niin hän ns pakon edessä joutuikin, ja on siitä ollut onnellinen.
Tunnistan tämän. Mies ei oikein osaa tehdä lasten kanssa mitään. Siksi haluaa minut mukaan, seuraksi kai. Ja ylläpitämään keskustelua.
Ihan saa kuitenkin itse omat lapsensa hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tämä ketju vahvistaa omaa ajatusta siitä etten aio pakottaa omia teinejä ottamaan uutta ja vierasta ihmistä heidän kotiin.
Minä voin aivan hyvin odotella kunnes ovat muuttaneet kotoa. ja siihen saakka ei tänne muuta kukaan.
Exä toki samantien uuden löydettyään yritti pistää perhepaketin kasaan ja vaikka teinit hyvin vähän hänen kanssaan olivatkaan, niin sekin väheni koska aina, ihan joka kerta mukana oli se uusi ja yleensä vielä uuden kumppanin selvästi pienemmät lapset.
Miten se joka toinen viikonloppu ja niistäkin yleensä vain toinen yö oli liikaa, että sen olisi voinut pyhittää teineille ja tehdä jotain kivaa omien lasten kanssa.
Kaikki se muu aika kuitenkin oli vapaana sille uudelle parisuhteelle.
Itse äitinä olisin hyvin skeptinen jos mies heti haluaisi tutustuttaa omiin lapsiinsa ja ei enää tekisi mitään keskenään lasten kanssa.
tai niinkun exä, ei koko kesänä ehtinyt nähdä lapsiaan, pari kertaa teinit oli hänen luona yötä., mutta ei hän ollut itse edes paikalla.
Joten jos aloitatte parisuhteen lapsellisen miehen kanssa niin voihan sitä vähän miettiä sitä omaa käytöstä ja omistushalau.
Me ollaan kuitenkin aikuisia ja lapset vasta kasvavat ja kehittyvät.
Ja itse olen lähinnä treffaillut vain lapsettomia miehiä, koska en halua uusperhekuvioon ja tiedostan sen ja teen myös selväksi että lapseni ei kuulu pakettiin ja siksi tapaillaan melko harvakseltaan. Lapset menee edelle.
Miehestähän tuo on kiinni. Jos isä haluaa olla lastensa kanssa, niin kyllähän se sitten on.
Itsekin toivoisin, että mies tekisi enemmän asioita ihan keskenään lastensa kanssa, mutta hän taas haluaa tehdä kaiken "porukalla". Ja jos en lähde tuohon mukaan ja yleensä keksi vielä tekemistäkin, niin eivät tee mitään muuta kuin tuijottavat kännykkää.
Ei ketään voi estää olemasta hyvä isä, jos itse sitä haluaa olla. Ihan turhaan syytellään "pahoja äitipuolia".
Jos sisä kuitenkin on aiemmin ollut ihan täysjärkinen ja viettänyt lasten kanssa aikaa, niin jokuhan siinä muuttuu kun uusi tulee kuvioihin.
Ja itse en haluaisi olla miehen kanssa joka unohtaa omat lapsensa kun tapaa minut.
Mutta minä olenkin päättänyt laittaa lapset edelle, myös sen mahdollisen uuden kumppanin.
On viettänyt koska on ollut pakko. Ensin siellä ydinperheessä, jossa se lasten äiti on organisoinut asiat, ja joko vetänyt miehen mukaan niihin tekemisiin, tai osoittanut mitä ja miten miehen pitää tehdä. ja miten isyytensä hoitaa. Eron jälkeen miehen on ollut pakko olla lasten kanssa kun ei ole ollut sitä lasten äitiä siinä, ja kun uusi kumppani löytyy, mies ihan sen opitun perusteella taas on luovuttamassa lasten kanssa tekemistä sille uudelle, tai ainakin ottamassa hyvin vahvasti hänet siihen mukaan. Meillä ainakin siis muuttui se että minä en ole miehen eksä, ja se että me puhumme, keskustelemme ja kommunikoimme emmekä huuda, riitele ja käskytä toinen toistamme.
Meillä parisuhde on kaikista tärkein suhde, koska parisuhteemme on lasten koti. Kukaan ei kuitenkaan tule kakkosena kenellekään. Sellaiset suhteet tai perheet eivät toimi jossa vanhemmat pitävät arvokirjaa siitä kuka milloikin on ykkösenä ja kakkosena ja kolmantena. Yleensä nämä naiset jaottelevat omat lapsensakin että kuka on tärkein ja kuka tulee sitten. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tämä ketju vahvistaa omaa ajatusta siitä etten aio pakottaa omia teinejä ottamaan uutta ja vierasta ihmistä heidän kotiin.
Minä voin aivan hyvin odotella kunnes ovat muuttaneet kotoa. ja siihen saakka ei tänne muuta kukaan.
Exä toki samantien uuden löydettyään yritti pistää perhepaketin kasaan ja vaikka teinit hyvin vähän hänen kanssaan olivatkaan, niin sekin väheni koska aina, ihan joka kerta mukana oli se uusi ja yleensä vielä uuden kumppanin selvästi pienemmät lapset.
Miten se joka toinen viikonloppu ja niistäkin yleensä vain toinen yö oli liikaa, että sen olisi voinut pyhittää teineille ja tehdä jotain kivaa omien lasten kanssa.
Kaikki se muu aika kuitenkin oli vapaana sille uudelle parisuhteelle.
Itse äitinä olisin hyvin skeptinen jos mies heti haluaisi tutustuttaa omiin lapsiinsa ja ei enää tekisi mitään keskenään lasten kanssa.
tai niinkun exä, ei koko kesänä ehtinyt nähdä lapsiaan, pari kertaa teinit oli hänen luona yötä., mutta ei hän ollut itse edes paikalla.
Joten jos aloitatte parisuhteen lapsellisen miehen kanssa niin voihan sitä vähän miettiä sitä omaa käytöstä ja omistushalau.
Me ollaan kuitenkin aikuisia ja lapset vasta kasvavat ja kehittyvät.
Ja itse olen lähinnä treffaillut vain lapsettomia miehiä, koska en halua uusperhekuvioon ja tiedostan sen ja teen myös selväksi että lapseni ei kuulu pakettiin ja siksi tapaillaan melko harvakseltaan. Lapset menee edelle.
Miehestähän tuo on kiinni. Jos isä haluaa olla lastensa kanssa, niin kyllähän se sitten on.
Itsekin toivoisin, että mies tekisi enemmän asioita ihan keskenään lastensa kanssa, mutta hän taas haluaa tehdä kaiken "porukalla". Ja jos en lähde tuohon mukaan ja yleensä keksi vielä tekemistäkin, niin eivät tee mitään muuta kuin tuijottavat kännykkää.
Ei ketään voi estää olemasta hyvä isä, jos itse sitä haluaa olla. Ihan turhaan syytellään "pahoja äitipuolia".
Jos sisä kuitenkin on aiemmin ollut ihan täysjärkinen ja viettänyt lasten kanssa aikaa, niin jokuhan siinä muuttuu kun uusi tulee kuvioihin.
Ja itse en haluaisi olla miehen kanssa joka unohtaa omat lapsensa kun tapaa minut.
Mutta minä olenkin päättänyt laittaa lapset edelle, myös sen mahdollisen uuden kumppanin.
On viettänyt koska on ollut pakko. Ensin siellä ydinperheessä, jossa se lasten äiti on organisoinut asiat, ja joko vetänyt miehen mukaan niihin tekemisiin, tai osoittanut mitä ja miten miehen pitää tehdä. ja miten isyytensä hoitaa. Eron jälkeen miehen on ollut pakko olla lasten kanssa kun ei ole ollut sitä lasten äitiä siinä, ja kun uusi kumppani löytyy, mies ihan sen opitun perusteella taas on luovuttamassa lasten kanssa tekemistä sille uudelle, tai ainakin ottamassa hyvin vahvasti hänet siihen mukaan. Meillä ainakin siis muuttui se että minä en ole miehen eksä, ja se että me puhumme, keskustelemme ja kommunikoimme emmekä huuda, riitele ja käskytä toinen toistamme.
Meillä parisuhde on kaikista tärkein suhde, koska parisuhteemme on lasten koti. Kukaan ei kuitenkaan tule kakkosena kenellekään. Sellaiset suhteet tai perheet eivät toimi jossa vanhemmat pitävät arvokirjaa siitä kuka milloikin on ykkösenä ja kakkosena ja kolmantena. Yleensä nämä naiset jaottelevat omat lapsensakin että kuka on tärkein ja kuka tulee sitten. Ei kiitos.
Kun olin lasten isän kanssa tein pitkään vuorotyötä, joten isä on kyllä ollut lasten kanssa silloinkin paljon keskenään. Oli mukana lasten harrastuksissa ja pelireissuilla.
Minä en niihin pakottanut ja alunperin mies enemmän lapsia halusi.
Tämä vaan on niin surullista, että kun uusi tulee kuvioihin niin kaikki se lasten ja isän yhteinen tekeminen jää kokonaan.
Kyllä minä tämän asian kanssa pystyn elämään ja minun luokse saa aina tulla. Mutta näenhän minä miten teinit kärsii ja haluaisivat tehdä edelleen edes jotain isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ärsyttävää kun pitäs keksiä typerä nimimerkki kirjoitti:
Mitään uusperheitä ja muita aikuisten tarpeita palvelevia rakenteita ei pitäisi olla. Päättäkää, haluatteko lapsia ja kenen kanssa ja eläkää valintojenne mukaisesti. Älkää hankkiko niitä, älkääkä ryhtykö uusperheen osaksi, jos ei kiinnosta. Itse olen pitkäaikainen vela, ja vituttaa katsella tolloja tuttavia, jotka säätävät näitä räpellyksiään hankittuaan lapset väärän ihmisen kanssa tai katuvat koko lasten hankkimista.
Aika sairasta, että aikuisella ei muka saisi olla tarpeita tai siis ne pitää vaan ohittaa. Satut joskus nuorena 20-30 vuotiaana tekemään virhearvion ja hankit lapsia sellaisen ihmisen kanssa, kenen kanssa et haluakaan elämääsi viettää. Niin senkö takia sitten seuraavat melkein 20 vuotta pitäisi elää sellaista elämää, jota ei halua, jos ei pitäisi olla mitään aikuisten tarpeita palvelevia uusperhesysteemejä. Tuhlaat sen yhden elämäsi siinä. Helppohan sellaisten ihmisten on huudella, jotka ei kaipaa toista aikuista jakamaan arkeaan tai ole löytänyt elämänsä rakkautta. Koittakaa ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia. Joillekin on yhtä suuri tarve asua yhdessä rakastamansa kumppanin kanssa kun toiselle taas olla vaikkapa äiti. Joskus se vaan edellyttää sitä uusperhekuviota. Uusperhekuvio ei pilaa lapsen elämää, kunhan kaikki aikuiset tukee lasta siinä. Ja kyllä minä ainakin olen sitä mieltä, että ihmisen elämä kunnolla vasta alkaa sitten, kun aikuisena muuttaa omilleen ja saa itse päättää elämästään. Uusperheessä vietetty elämä ei pilaa lapsen elämää vaan lapsi saa aikuiseksi kasvettuaan rakentaa itselleen juuri sellaisen elämän kuin haluaa. Jos joku väittää, että uusperheessä vietetty lapsuus pilasi elämän, niin kyllä siinä on taustalla muutakin ongelmaa kuin vaan se uusperhe. Kyllä niistä ydinperheistäkin tulee traumatisoituneita ihmisiä, jotka kokevat, että lapsuus pilasi elämän.
Lapsi saa aikuiseksi kasvettuaan rakentaa sellaisen elämän kun haluaa? Ekat 20 vuotta ei ole mielestäsi mitenkään merkityksellisiä siihen nähden millainen siitä lopusta rakentuu? Et myöskään ole ollut lapsi uusperheessä mutta tiedät paremmin kuin me sen kokeneet, että se ei voi pilata elämää? Just näin aikuiset ihmiset perustelee omia huonoja valintojaan. Minäminä. Minulla on oikeus minun onneen omien huonojen päätösteni jälkeen. Lapset rakentaa sitten sen oman elämänsä, pyörittyään ensin muiden jaloissa ilman vaikutusmahdollisuuksia. Niin surullista luettavaa.
Siellä ei ole taas luettu kunnolla viestiä, johon on vastattu vaan uhriuduttu. Viestini pointti oli, että uusperhe itsessään ei pilaa kenenkään elämää. Se saattaa pilata elämän, jos uusperheessä toimitaan väärin. Ihan sanoin kuin ydinperhe saattaa pilata elämän, jos siellä toimitaan väärin. Ja joo, uusperhe on alttiimpi väärille toimintatavoille kuin ydinperhe. Mutta vastasin vain aiempaan viestiin, jossa oltiin sitä mieltä, että kaikki uusperheviritykset pitäisi kieltää.
Ja kyllä, vanhemmallakin on mielestäni oikeus onneen huonojen päätösten jälkeen. Todellakin.
Ja kyllä, lapset yleensä on perheessä mukana ilman sen suurempia vaikutusmahdollisuuksia isoihin kysymyksiin. Oli kyse sitten ydinperheestä tai uusperheestä. Ei lapset ydinperheessäkään päätä siitä, missä asutaan, tuleeko sisaruksia, onko vanhemmat yhdessä vai ei jne. Lapset sopeutuu ja vanhemmat tukee lapsia sopeutumaan. Siinä usein käy virhe, jos vanhemmat ei tue lasta sopeutumaan. Mutta ei siinä, jos vanhempi perustaa uusperheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkyy, että aika moni lapsellinen mies tai nainen olisi valmis muuttamaan lapsettoman aikuisen kanssa yhteen. Olisihan se houkuttelevaa saada aikuisseuraa, läheisyyttä ja ilmainen lapsenvahti ja kasvattaja.
Mutta kertokaa yksikin peruste, miksi sen lapsettoman kannattaisi muuttaa sen lapsellisen kanssa yhteen? Rakkaus varmaan tulee mieleen, mutta rakastaa voi myös erillään asuen. Lapsettoman ja lapsellisen yhteenmuutto näyttäytyy mun silmään ainoastaan sen lapsellisen näkökulmasta kannattavana. Lapseton menettää tuossa kuviossa rahansa, rauhansa ja ehkä jopa mielenterveytensä.
Jaa. Minusta olisi äärimmäisen epämukavaa, jos uusi kumppanini muuttaisi luokseni asumaan. En voisi elää ja olla lasteni kanssa kuten haluan. Rakastan sitä, että saan olla lasteni kanssa keskenään. Voisin toki asua naisen kanssa vuoroviikoin, yhteisasumista sinänsä kaipaan. Mutta että muuttaisi asumaan luokseni lasteni kanssa, ei kiitos. Minä menettäisin siinä oman rauhani, mielenterveyteni ja suhteeni lapsiin heikentyisi merkittävästi.
Korjaan sinua myös siinä, että kyllä se lapseton muuttava kumppani säästäisi asumiskuluissaan paljon.
Ai säästäisi vai? Kunhan muistaa sitten ostaa puolison Minna-Petterille ja Kalle-Marketalle hienot synttäri- ja joululahjat. Kesäisin pitää päästää huvipuistoon ja talvisin lasten kanssa etelänreissulle. "Kaikki kulut puoliks kun ollaan nyt perhe, eiks niin?"
En minä ainakaan osta muijan mukuloille yhtään mitään. Niksi ihmeessä kun heillä on kuitenkin biologiset vanhemmat elossa.
Minä maksan ja ihan omasta halustani. Minusta olisi aivan kestämätöntä että elättäisiin samassa taloudessa mutta eri elitasossa. Jos haluaa pitää elitasot erillään niin pitää pysyä eri asunnoissa. Muu on taloudellista väkivaltaa. Itsellä tilanteena se, että olen etävanhempi omille lapsilleni. Naisystävä on totaaliyksinhuoltaja omalle lapselleen. Kulut puolitetaan vaikka käyttö ei tasan menekkään.
Olet siis niitä aisankannattajia?
Olenkohan ainut.. Itseäni kammoksuttaa tuo uusperhe jo sanana. Itselläni ei ole (valitettavasti) lapsia, ja avopuolisolla on yksi. Jotenkin en miellä tätä uusperheeksi, kun itselläni ei ollut tuoda omaa lasta tähän kuvioon. On vain mies ja hänen kersansa joka toinen viikonloppu, ja muu aika ollaan sitten ns. Normaalissa parisuhteessa. Enkä todellakaan miellä itseäni miksikään äitipuoleksi, sekin sana kauhistuttaa.. miehen kersalle olen vain kaveri, ja sillä hyvä. Mukavasti hänen kanssaan toimeen onneksi ollaan tultu. Jospa joskus se yhteinenkin kersa olisi. Helpompaa tietysti olisi kaikki, jos olisi löytänyt lapsettoman miehen. Kovasti haluaisin oman perheen.