Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämäkin ketju todistaa taas kerran sen, minkä useimmat keski-ikäiset miehet tietävät. Suomalaiset naiset ovat pohjimmiltaan täysiä mulkkuja. Siis suurin osa. He ovat sitä perhe-elämässä, he ovat sitä työelämässä ja he ovat sellaisia toisilleen. Harmi.
Kyllä. Täällä kommentoivat naiset ovat myrkkyä. Kateus, katkeruus ja mustasukkaisuus huutavat joka ikisestä "minähän en toisen naisen lapsia katso" "nehän ovat vain miehen, eikä minun lapsia, miksi minun pitäisi niitä sietää" tyylisissä kommenteissa. Kuka mies tuollaista narsistia katselee?
Helppoa ja ilmaista kodinhoitajaa miehet vailla. Tapailin pari kertaa yli viiskymmenvuotiasta miestä, jolla 4 vuotias lapsi. Heti oli vänkäämässä minusta lapsenvahtia. Oma lapsi aikuinen, ei tässä iässä enää halua/jaksa pikkulapsiarkea. Toivottavasti on löytänyt itselleen sopivan kumppanin.
Hän oli eronnut ja parin viikon välein lapsi hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin pari vuotta yhteenmuuton jälkeen. Siihen saakka meni jonkinlaista kuherruskuukautta yllättävän pitkään.
No, sinnittelimme kuitenkin yhdessä vaikka vaikeaa oli, ja nyt on kummankin lapset jo asuneet omillaan muutaman vuoden. Nyt on kivaa, mutta on tässä silti välillä vanhat haavat pinnassa, kun aikuiset lapset tulevat käymään. Mitään vihaa tai epäasiallista käytöstä siis ei ole ollenkaan, mutta palaa vaan mieleen kaikki ne riidat, itkut, epätoivon hetket jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämäkin ketju todistaa taas kerran sen, minkä useimmat keski-ikäiset miehet tietävät. Suomalaiset naiset ovat pohjimmiltaan täysiä mulkkuja. Siis suurin osa. He ovat sitä perhe-elämässä, he ovat sitä työelämässä ja he ovat sellaisia toisilleen. Harmi.
Kyllä. Täällä kommentoivat naiset ovat myrkkyä. Kateus, katkeruus ja mustasukkaisuus huutavat joka ikisestä "minähän en toisen naisen lapsia katso" "nehän ovat vain miehen, eikä minun lapsia, miksi minun pitäisi niitä sietää" tyylisissä kommenteissa. Kuka mies tuollaista narsistia katselee?
Helppoa ja ilmaista kodinhoitajaa miehet vailla. Tapailin pari kertaa yli viiskymmenvuotiasta miestä, jolla 4 vuotias lapsi. Heti oli vänkäämässä minusta lapsenvahtia. Oma lapsi aikuinen, ei tässä iässä enää halua/jaksa pikkulapsiarkea. Toivottavasti on löytänyt itselleen sopivan kumppanin.
Tämä on valitettavan totta.
Olen yh-äiti ja yhdesti yrittänyt seurustella eron jälkeen.
Mukava mies, luotettavan oloinen ja tuli lapseni kanssa hienosti toimeen.
Vähitellen into ja aktiivisuus hänellä hiipui ja huomasin että minulla on yksi sotkija ja huollettava elämässäni lisää. Olin yksin vastuussa arjen pyörittämisestä ja lisäksi parisuhteesta. Mies oli vapaamatkustaja. En jaksanut, yksin on parempi ja helpompi olla; saa levätäkin välillä ja rahaa säästyy.
Eron jälkeen isä jäi huoltajakseni.
Kerran äidin luona käydessä hän pyysi uutta miestään lyömään minua. Siis äitini.
Usutti täysin vieraan miehen kimppuuni.
Olen tiennyt sen aina ettei uusperhe ole mun juttu. Siksi en sellaisessa ole enkä tule olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tilanne, että miehen nyt teini-ikäinen lapsi on alkanut todella hankalaksi (poltellut sisällä useasti) kielloista huolimatta ja minulla ei riitä ymmärrys tähän, en itse polta enkä ole poltellut joten tämä on aivän käsittämätön asia, miten kenelläkään tulee mieleen poltella sisällä? Kuinka röyhkeää ja itsekästä, ahdistaa omassa kodissa. Jatkuvasti mietin, että jos aikuiset eivät ole paikalla poltellaanko sisällä ja nyt on puhetta, että lapsi muuttaisi isälleen kokonaan, koska äitinsä ei pärjää tämän teinin kanssa..
Asunto on minun omistusasunto joten en voi vain lähteä vaikka mieli tekisi.
Olen useasti yrittänyt puhua miehelle, että en kestä tilannetta, mutta koen, ettei minua oteta tosissaan vaan syyllistetään. Olemme olleet yhdessä n.2v ja alusta asti olen ollut epävarma yhteenmuutosta, ajattelin myös, että ehkä ajan kanssa tottuu olemaan äitipuolena, mutta nyt on tunne, että olen ainoastaan ylimääräinen omassa kodissani.
Heitä ne ulos, järkyttävää.
No en mä missään vaiheessa ole ajatellutkaan että se erityisesti olisi minua varten, mutta nuorempana sitä oli kuitenkin avarakatseinen eikä nirsoillut joten orastavan parisuhteenkaan antanut kaatua siihen, että miehellä oli lapsi. Jotenkin sitä ajatteli, että parempi kun ei olisi (sitä lasta) mutta kun se kerran on niin kai siihen voi ja pitää sopeutua eikä sitä voi tietää onko se nyt niin haitta.
Nopsaan se kyllä selvisi, että ei ole minusta tuollaiseen suhteeseen jossa ei ole mahdollisuutta omaan ydinperheeseen vaan siinä mukana tulee iänkaiken pyörimään ylimääräisiä ihmisiä joita en mitenkään ihmeemmin elämääni kaipaa.
Ja hyvä niin, koska löysin aivan täydellisen miehen joka oli lapseton kuten minäkin. Nyt yhteiseloa on takana reilu 28 vuotta ja yhteiset lapsetkin on lentäneet pesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KAMALINTA maailmassa olis joutua mukaan uusperhekuvioon!!!! Jopa aavistuksen kamalampaa, kuin joutua perus perhe-elämäkuvioon!!!! Luojan kiitos on vapaus valita!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Onko joku jatkanut suhdetta hampaat irvessä ja jälkeenpäin todennut että kannatti ja sopeutui tilanteeseen/lapset aikuistuivat?
Ap
Meillä oli uusperheen alussa yhteensä 5 lasta 7- 13 v. Nyt nuorin 18v. Asutaan nyt kahdestaan ja usein miehen kanssa mietitään, että onneksi jaksettiin kaikki hullut vuodet. Ollaan vielä nuoria ja vuosia kahdenkeskistä aikaa edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin hyvissä ajoin, että eipähän ole moinen edes päähän pälkähtänyt. Tarpeeksi oli omassakin perheessä, mutta selvisin kuitenkin. Lapset kaikki kolme jo aikuisia. Nyt on hyvä ja seesteinen vaihe elämässä.
N40
Siinä vaiheessa kun tilanne luisui siihen, että en enää tehnyt asioita toisen lasten eteen vapaaehtoisesti, vaan siitä oli tullut oletusarvoista ja vaatimukset vain kasvoivat.
Niimpä olin sitten tahtomattani rahoittaja, kokki, siivoaja, koulukyyti, lapsenvahti, viihdyttäjä ja mitä vielä.. ja kun lopulta sanoin että ei käy, en enää mukamas tykännyt hänen lapsistaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitipuolien vaatimukset melko kohtuuttomat. Olet joko vanhemmuuden välissä tai sitten et välitä.
Lapset ovat lojaaleja biologisille vanhemmilleen aina. Siksi se äitipuoli on hyvä sylkykuppi ongelmille jotka kumpuavat biologisen vanhemmuuden taholta, lapsen mieli ei hybäksy sitä että omassa vanhemmassa olisi joku ongelma. Se kannattaa tiedostaa kun tämmöiseen kuvioon lähtee, asia jota et voi muuttaa vaikka päälläsi seisoisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt muutaman vuoden uusperheessä. Olisin odottanut lapsetonta miestä jos olisin tiennyt mikä odottaa. Hirveää taistelua omasta tilasta. Olen omassa elämässäni ulkopuolinen ja tilanteita, joissa toisen menneisyyttä hierotaan naamaan on jatkuvasti. Miehen kalusteet, verhot ja astiat on kaikki lisäksi erittäin "naisen valitsemia", ihme pitsihörpäkettä. Haluaisin kaikki nuo pois, mutta eihän se ole käytännössä mahdollista. Hänen sukulaiset muistelee menneitä ja jatkuvasti ex on linjoilla. Olen hermorauniossa, enkä usko että muissa uusperheissä on helpompaa.
Yläkaapeissa on muistoja laatikkokaupalla, "koska lapset".
En mahdu mihinkään.Kyllä meillä sujui uusperhekuvio ihan hyvin. Ei ollut mitään isompia riitoja, koska lapsille tehtiin selväksi, että minä ja mieheni olemme tämän talon aikuiset. Joskus joku koitti, että "et ole minun äitini/isäni", mutta kyllä sen lapset tajusivat, että aikuiset saivat esim. kieltää jostain kun oma vanhempi ei ollut paikalla. Lapset ovat jo aikuisia ja tuntuu, että yhtä perhettä ollaan. Lastenlapsetkin ovat yhtä rakkaita vaikkei verisidettä olisikaan.
Meillä ei onneksi exät häiriköineet vaan välit olivat ihan hyvät. Jos jotain erimielisyyttä olikin niin niitä ei puitu lasten kuullen.
Samoin sisustus oli meidän perheen juttu eli siihen ei exät vaikuttaneet. Tosin teimme tietoisen päätöksen, että muutamme "omaan kotiin" ettei lapsille tule käsitystä, että joku ottaisi isän/äidin paikan vanhassa kodissa. Uskoisin, että tuokin helpotti sitä, että entisen kodin säännöt eivät toimineet meillä.
Mä kyllä kiellän omassa kodissani jos on tarve, ei liity siihen kuka on kenenkin vanhempi. Melko erikoista menoa jos omassa kodissa pitäisi odottaa, että lasten vanhempi sanoo että et saa repiä verhoja alas, jos ei sano niin sitten vaan revitään verhot alas (esimerkki).
Aikuisjohtoinen arki on lapselle turvallista ja tasaista, ei se ole skideille hyväksi jos ei rajata. Tavallista arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin olla noin 10 vanha, kun ymmärsin, etten omaa elämääni pilaa lapsilla. Hatunnoston teille, jotka pysytte järjissänne lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
KAMALINTA maailmassa olis joutua mukaan uusperhekuvioon!!!! Jopa aavistuksen kamalampaa, kuin joutua perus perhe-elämäkuvioon!!!! Luojan kiitos on vapaus valita!!!!!!
TÄMÄ!
Siinä vaiheessa kun sen ukko ei 4-vuoden jälkeenkään muuttanu pois.......
Eräs henkilö kertoi, että hänen mutsinsa sai miesystävänsä kanssa vauvan silloin, kun tämä henkilö oli 16-vuotias ja hänen äitinsä oli siis ollut miesystävänsä kanssa yhdessä ainakin 5 vuotta silloin ja lapsi oli miehen eka oma lapsi. Kuulemma sen jälkeen jokin siinä perhedynamiikassa muuttui ja nykyäänkin kun tämä nykyään 26-vuotias henkilö käy äitinsä luona kylässä, ei hänestä tunnu siltä, että hän menisi käymään äitinsä luona, vaan että hän menisi mummolle tai tädin luokse kylään.
N. 30 vuotta sitten kun äitini kiikutti kotiin uuden miehen jonka mukana tuli kaksi lasta. Oli teinille rankkaa yhtäkkiä jakaa elämänsä ventovieraiden kuspäiden kanssa. Jo silloin päätin etten ikinä mahdollisia tulevia omia lapsiani pakota moiseen. Oma liittoni onkin kestänyt, ja kuopus pääsee lukiosta keväällä.
Vierailija kirjoitti:
N. 30 vuotta sitten kun äitini kiikutti kotiin uuden miehen jonka mukana tuli kaksi lasta. Oli teinille rankkaa yhtäkkiä jakaa elämänsä ventovieraiden kuspäiden kanssa. Jo silloin päätin etten ikinä mahdollisia tulevia omia lapsiani pakota moiseen. Oma liittoni onkin kestänyt, ja kuopus pääsee lukiosta keväällä.
Kuinka kauan sun mutsisi oli sitten seurustellut sen miehen kanssa ennen yhteenmuuttoa? Minkä iköiset miehen lapset olivat silloin?
Mä tunnen erään yh-naisen, jolla on tapana asuttaa jokainen uusi seurustelukumppani kotiinsa. Juuri sellainen käytöshän vetää puoleensa niitä rahattomia onnenonkija-miehiä.
Helppoa ja ilmaista kodinhoitajaa miehet vailla. Tapailin pari kertaa yli viiskymmenvuotiasta miestä, jolla 4 vuotias lapsi. Heti oli vänkäämässä minusta lapsenvahtia. Oma lapsi aikuinen, ei tässä iässä enää halua/jaksa pikkulapsiarkea. Toivottavasti on löytänyt itselleen sopivan kumppanin.