Miten suhtaututuisitte siihen, jos on ollut muuten hyvä lapsuus, mutta on käytetty ruumiillista kuritusta?

Selittäkää parikymppiselle curling-ikiteinille, mitä tämä aikuistenoikeasti tarkoitti, että vyöllä kuritettiin?

En muista, että minua olisi remmillä kuritettu, MUTTA muistan lapsena sen, että jos katsottiin telkkaria ja siinä oli joku tilanne, jossa vaikka puhuttiin kurittamisesta tai uhattin kurittaa, niin minulle tuli sellainen vaikea tai kiusallinen olo siinä vanhempien vieressä ollessa.

Luuletteko, että tämä viittaa siihen, että minua on kuritettu, mutta en vaan muista sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli iäkkäät vanhemmat, ja varsinkin isäni oli tarpeettoman ankara. Silti minua ei ole kertaakaan lyöty/piiskattu, äiti on omien sanojensa mukaan joskus tukistanut kun en ole muuten totellut.

Eli ap, minusta kuulostaa kyllä aika rajulta, että sinä olet saanut remmistä jopa säännöllisesti useita kertoja vuodessa, eikä sille ole mitään hyväksyttävää selitystä. Minä en kutsuisi lapsuuttani hyväksi, jos minua olisi kuritettu tuolla tavalla.

Ei tuo ap:n kuvaus minun mielestäni kuulostanut siltä, että olisi kuritettu "säännöllisesti useita kertoja vuodessa".

Aloituksessa sanotaan, että nahkavyöllä lyötiin ei joka päivä, vaan joitain kertoja vuodessa.

Minä olen tuollainen. Muuten hyvä lapsuus, mutta on annettu remmistä ja tukkapöllyä. Tukkapöllyä vielä teini-iässäkin, jolloin sitten puolustauduin raapimalla ja puremalla. Ei enää tullut sen jälkeen.

Puhuttiin äidin kanssa tuosta remmistä vastikään ja alkoi inttää vastaan, että ei kyllä ole saatu remmistä eikä ole pahoinpidelty, että korkeintaan napautettu sormille. Sormille napauttamista en muista, mutta tukkapöllyt muistan ja samoin remmin, koska opittiin veljen kanssa menemään piiloon sängyn taakse jäävään rakoon. Äiti alkoi tästä mainitessa väittää, että luuli leikiksi ja että hyvä isä on ollut. Joo, hyvä isä on, mutta oli niitä hetkiäkin, jolloin olisi voinut toimia paremmin. En muista tehneeni mitään niin pahaa koskaan, että olisin ansainnut selkääni.

No, en tiedä onko äidillä joku alkava muistisairaus, mutta sai tämän asian puheeksi ottamisesta kauhean kohtauksen ja meinas jättää (minun lapsen) lastenvaunut ylämäessä yksinään ilman lukkoa ja häipyä, koska hänen mielestään valehtelin. Eli häpeää kyllä, mutta tyypillisesti palstalaisten äitien ja anoppien mukaan yrittää selitellä asiat itselleen parhaan päin, eli ettei olisi koskaan tapahtunut - vaikka en edes haukkunut. Sanoin vain, etten halua omaa lasta pahoinpidellä, mutta en myöskään suostu lässyttämään tunteiden sanoittamisen kanssa, vaan on kuria pidettävä ja että muidenkin pitäisi, oli lapsi nepsy tai ei. (Koko keskustelu siis lähti siitä, miten nepsyt pitäisi pitää kurissa myös, eikä antaa diagnoosin perusteella erivapauksia ja sallia huonoa käytöstä.)

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää parikymppiselle curling-ikiteinille, mitä tämä aikuistenoikeasti tarkoitti, että vyöllä kuritettiin?

Tyylejä oli varmaan monia. Minulla se meni niin, että minun piti ensin itse hakea vyö kaapista, se oli siis joku vanha vyö, joka ei ollut muussa käytössä. Sitten oman sänkyni reunaa vasten, peppu paljaaksi ja siihen lyötiin kymmenkunta kertaa sillä vyöllä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen. Muuten hyvä lapsuus, mutta on annettu remmistä ja tukkapöllyä. Tukkapöllyä vielä teini-iässäkin, jolloin sitten puolustauduin raapimalla ja puremalla. Ei enää tullut sen jälkeen.

Puhuttiin äidin kanssa tuosta remmistä vastikään ja alkoi inttää vastaan, että ei kyllä ole saatu remmistä eikä ole pahoinpidelty, että korkeintaan napautettu sormille. Sormille napauttamista en muista, mutta tukkapöllyt muistan ja samoin remmin, koska opittiin veljen kanssa menemään piiloon sängyn taakse jäävään rakoon. Äiti alkoi tästä mainitessa väittää, että luuli leikiksi ja että hyvä isä on ollut. Joo, hyvä isä on, mutta oli niitä hetkiäkin, jolloin olisi voinut toimia paremmin. En muista tehneeni mitään niin pahaa koskaan, että olisin ansainnut selkääni.

No, en tiedä onko äidillä joku alkava muistisairaus, mutta sai tämän asian puheeksi ottamisesta kauhean kohtauksen ja meinas jättää (minun lapsen) lastenvaunut ylämäessä yksinään ilman lukkoa ja häipyä, koska hänen mielestään valehtelin. Eli häpeää kyllä, mutta tyypillisesti palstalaisten äitien ja anoppien mukaan yrittää selitellä asiat itselleen parhaan päin, eli ettei olisi koskaan tapahtunut - vaikka en edes haukkunut. Sanoin vain, etten halua omaa lasta pahoinpidellä, mutta en myöskään suostu lässyttämään tunteiden sanoittamisen kanssa, vaan on kuria pidettävä ja että muidenkin pitäisi, oli lapsi nepsy tai ei. (Koko keskustelu siis lähti siitä, miten nepsyt pitäisi pitää kurissa myös, eikä antaa diagnoosin perusteella erivapauksia ja sallia huonoa käytöstä.)

Tajusin myös kirjoittaneeni epäselvästi. Isä oli se, joka antoi remmistä ja siitä puhuin äitini kanssa. Tukkapöllyä tuli enimmäkseen äidiltä, mistä ei edes puhuttu, mutta loukkaantui kun kehtasin lenkillä ottaa asian puheeksi ja "valehdella" muiden kuullen, vaikka missään ei edes ollut ketään...

Saanut erittäin vanhanaikaisen kasvatuksen. Lapseen ei tarvitse käyttää väkivaltaa rajoittaakseen lasta. 

T: yli 20 vuotta käytöshäiriöisten lasten ja nuorten kanssa työskennellyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen. Muuten hyvä lapsuus, mutta on annettu remmistä ja tukkapöllyä. Tukkapöllyä vielä teini-iässäkin, jolloin sitten puolustauduin raapimalla ja puremalla. Ei enää tullut sen jälkeen.

Puhuttiin äidin kanssa tuosta remmistä vastikään ja alkoi inttää vastaan, että ei kyllä ole saatu remmistä eikä ole pahoinpidelty, että korkeintaan napautettu sormille. Sormille napauttamista en muista, mutta tukkapöllyt muistan ja samoin remmin, koska opittiin veljen kanssa menemään piiloon sängyn taakse jäävään rakoon. Äiti alkoi tästä mainitessa väittää, että luuli leikiksi ja että hyvä isä on ollut. Joo, hyvä isä on, mutta oli niitä hetkiäkin, jolloin olisi voinut toimia paremmin. En muista tehneeni mitään niin pahaa koskaan, että olisin ansainnut selkääni.

No, en tiedä onko äidillä joku alkava muistisairaus, mutta sai tämän asian puheeksi ottamisesta kauhean kohtauksen ja meinas jättää (minun lapsen) lastenvaunut ylämäessä yksinään ilman lukkoa ja häipyä, koska hänen mielestään valehtelin. Eli häpeää kyllä, mutta tyypillisesti palstalaisten äitien ja anoppien mukaan yrittää selitellä asiat itselleen parhaan päin, eli ettei olisi koskaan tapahtunut - vaikka en edes haukkunut. Sanoin vain, etten halua omaa lasta pahoinpidellä, mutta en myöskään suostu lässyttämään tunteiden sanoittamisen kanssa, vaan on kuria pidettävä ja että muidenkin pitäisi, oli lapsi nepsy tai ei. (Koko keskustelu siis lähti siitä, miten nepsyt pitäisi pitää kurissa myös, eikä antaa diagnoosin perusteella erivapauksia ja sallia huonoa käytöstä.)

Tajusin myös kirjoittaneeni epäselvästi. Isä oli se, joka antoi remmistä ja siitä puhuin äitini kanssa. Tukkapöllyä tuli enimmäkseen äidiltä, mistä ei edes puhuttu, mutta loukkaantui kun kehtasin lenkillä ottaa asian puheeksi ja "valehdella" muiden kuullen, vaikka missään ei edes ollut ketään...

Millaisista asioista sait remmiä? Koitko silloin, että rangaistukset tuli kuitenkin aiheesta vai koitko epäoikeudenmukaisuuden tunnetta siitä, että syyttä kuritettiin?

Minulla oli näin. Rakastava perhe ja ihanat vanhemmat, mutta sain jokusen kerran risusta. En kokenut vääryyttä vaan tiesin tehneeni väärin, ja väkivaltaista se ei sinänsä ollut, ei siis sattunut juuri yhtään.

Itse en kuitenkaan ole jatkanut lapsilleni, mutta 70-lukulla oli toisin. Hyvän vanhemman kuului kasvattaa lastaan, tarvittaessa myös ruumiillisesti. Pikemminkin oli huono kasvattaja jos ei välittänyt lapsensa teoista. Ei jäänyt traumoja =)

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli näin. Rakastava perhe ja ihanat vanhemmat, mutta sain jokusen kerran risusta. En kokenut vääryyttä vaan tiesin tehneeni väärin, ja väkivaltaista se ei sinänsä ollut, ei siis sattunut juuri yhtään.

Itse en kuitenkaan ole jatkanut lapsilleni, mutta 70-lukulla oli toisin. Hyvän vanhemman kuului kasvattaa lastaan, tarvittaessa myös ruumiillisesti. Pikemminkin oli huono kasvattaja jos ei välittänyt lapsensa teoista. Ei jäänyt traumoja =)

Risu on varmaan usein ollutkin tuollainen symbolinen juttu, että vähän on vaan hipaistu.

Vyöllä kurittavat on sitten brutaalimpia :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli näin. Rakastava perhe ja ihanat vanhemmat, mutta sain jokusen kerran risusta. En kokenut vääryyttä vaan tiesin tehneeni väärin, ja väkivaltaista se ei sinänsä ollut, ei siis sattunut juuri yhtään.

Itse en kuitenkaan ole jatkanut lapsilleni, mutta 70-lukulla oli toisin. Hyvän vanhemman kuului kasvattaa lastaan, tarvittaessa myös ruumiillisesti. Pikemminkin oli huono kasvattaja jos ei välittänyt lapsensa teoista. Ei jäänyt traumoja =)

Risu on varmaan usein ollutkin tuollainen symbolinen juttu, että vähän on vaan hipaistu.

Vyöllä kurittavat on sitten brutaalimpia :(

Luulisi joo vyön sattuvan enemmän :(

Minä ja sisareni kans saatiin ruumillista kuritusta. Luunappeja ja lyöntejä ahterille joko käsin tai vitsalla. En minä siitä mitään traumoja saanut. Aina ihan aiheesta tuli eikä mitään niin kivuliastakaan. En joo laittaisi kiertoon näitä menetelmiä, vaikka joskus kun näitä nykypäivän kakaroiden/teinejen käytöstä katsoo, niin välillä tulee mietittyä, että vitsa olisi ollut ihan paikallaan. Joo joo, ei ole korrektia moinen ajattelu, mutta sanonpahan vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Rinnastamimen työkavereilta tai puolisolta saatuun fyysiseen kurittamiseen on mielestäni outo. Työkaverini tai puolisoni eivät muutenkaan ole vastuussa yhteiskuntakelpoiseksi kasvamisestani, eivät aseta minua kotiarestiin, eivät valvo lälsyjeni tekemistä eivätkä päätä mitä syön, milloin menen nukkumaan tai pueta ja kylvetä minua aamuin illoin. Vanhemman rooli omalle lapselle on ihan erilainen kuin kahden aikuisen suhde toisiinsa. Työkaverini tai puoliso eivät ole mitenkään vastuussa minusta, ellei sitten esimerkiksi elatusvelvollisuutta lasketa.

Samaa mieltä, en ole kuullut montaa yhtä huonoa perustelua kuin tuo iänikuinen saako puolisosi tukistaa, saako pomo antaa luunapin jos teet virheen lässytys. Monet ihan lailliset ja hyvää tarkoittavatkin kasvatukseen liittyvät seikat olisi ihan sairaita, jos niitä tekisi parisuhteissa tai työyhteisössä aikuiset ihmiset toisilleen.

Suurin osa 70-luvulla syntyneistä on kokenut ainakin lievää ruumiillista kuritusta sekoamatta. Ja todistanut jopa koulussa opettajan harjoittamaa fyysistä kurittamista. Henkisen kurituksen ja nöyryyttämisen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin sanon, että tietenkään minkään ikäistä ei olisi saanut kurittaa. Mutta erityisesti se, että isä on antanut remmistä kuudesluokkalaiselle tytölle, kuulostaa siltä, että onko isällä ollut muutakin kuin kasvatuksellisia ajatuksia tuossa? Ehkä ei, mutta voi olla.

Niin mitä ajatuksia? En tajunnut mitä ehkä?

Oma kokemukseni, minua ei kuritettu koskaan niin nuoruuteni elin todella levottomasti ja päihteillen. Kun menin naimisiin, kumppanini kertoi mulle että kuritettu vitsalla lapsuutensa aikana ja samoin hänen veljeänsä. Heillä on parempi käytös kuin mulla ja menestyneet elämässään hyvin, kertoivat ettei tullut traumoja, isä teki heidän mielestään ihan oikein.

Siinä oli mulla ajattelemista.

Olis mielenkiintoista saada tilastotietoa, onko nuorison käytös muuttunut ja mihin suuntaan vuoden 1984 lakimuutosten jälkeen . Vuonna 1984 tuli laki voimaan jossa kielletään lasten fyysinen kurittaminen.

Kuritettiin tosi harvoin, mutta se oli arkisessa puheessa kuitenkin läsnä sillä tavalla, että saatettiin sanoa, että uskotko nyt vain pitääkö hakea vyö tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli syntynyt 40-luvulla ja hän oli sitä mieltä, että lapsia ei todellakaan lyödä. Eikä sitten lyöty. Vaikean ymmärtää aikuista ihmistä, joka haluaa lastaan hakata.

Lisäksi tuohan on rikollista toimintaa, ollut jo pitkään.

Ällö äitimyytti? Ei minunkaan isäni koskaan käyttänyt väkivaltaa meitä lapsia kohtaan, mutta äiti sitten hänenkin edestään.

Meillä tuo isä sanoi äidille, että niin ei toimita. Niinpä ei sitten lyöty.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni, minua ei kuritettu koskaan niin nuoruuteni elin todella levottomasti ja päihteillen. Kun menin naimisiin, kumppanini kertoi mulle että kuritettu vitsalla lapsuutensa aikana ja samoin hänen veljeänsä. Heillä on parempi käytös kuin mulla ja menestyneet elämässään hyvin, kertoivat ettei tullut traumoja, isä teki heidän mielestään ihan oikein.

Siinä oli mulla ajattelemista.

Olis mielenkiintoista saada tilastotietoa, onko nuorison käytös muuttunut ja mihin suuntaan vuoden 1984 lakimuutosten jälkeen . Vuonna 1984 tuli laki voimaan jossa kielletään lasten fyysinen kurittaminen.

Tuo on voinut olla outo tilanne tuolloin 1984, jos siihen asti perheessä on käytetty kuritusta ns. normaalina kasvatusmenetelmänä ja sitten yhtäkkiä tulee kielto, niin silloihan vanhempien pitäisi myöntää, että on tehty jotain väärin siihen asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni, minua ei kuritettu koskaan niin nuoruuteni elin todella levottomasti ja päihteillen. Kun menin naimisiin, kumppanini kertoi mulle että kuritettu vitsalla lapsuutensa aikana ja samoin hänen veljeänsä. Heillä on parempi käytös kuin mulla ja menestyneet elämässään hyvin, kertoivat ettei tullut traumoja, isä teki heidän mielestään ihan oikein.

Siinä oli mulla ajattelemista.

Olis mielenkiintoista saada tilastotietoa, onko nuorison käytös muuttunut ja mihin suuntaan vuoden 1984 lakimuutosten jälkeen . Vuonna 1984 tuli laki voimaan jossa kielletään lasten fyysinen kurittaminen.

Tuo on voinut olla outo tilanne tuolloin 1984, jos siihen asti perheessä on käytetty kuritusta ns. normaalina kasvatusmenetelmänä ja sitten yhtäkkiä tulee kielto, niin silloihan vanhempien pitäisi myöntää, että on tehty jotain väärin siihen asti. 

Myös ennen vuotta 1984 on ollut lakeja, joita on voitu soveltaa myös perheen sisällä tapahtuvaan väkivaltaan. Eikä muutos tapahtunut heti vaan on ollut perhekohtaista, että kuritetaanko lapsia vai ei, eikä lievemmästä kurittamisesta tullut minkäänlaisia sanktioita vielä pitkiin aikoihin. Nykyäänkin olisi parempi että selvitetään perheen kokonaistilanne ja tarjotaan apua ja ohjausta ennen kuin mietitään rangaistuksia vanhemmille. Niin moni 90- ja jopa 00-luvun lapsista on kuitenkin vielä saanut osansa fyysisestä kurituksesta, että tämä nykyinen ankara suhtautuminen vanhempiin tuntuu aika epäreilulta.