Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaututuisitte siihen, jos on ollut muuten hyvä lapsuus, mutta on käytetty ruumiillista kuritusta?
30.09.2022 |
Kyselen, koska kaverini oli niin järkyttynyt, kun mainitsin. Ja onhan se tietysti vähän ristiriitaista kun nyt ajattelee.
Olen siis reilu 30v nainen. Ainoa lapsi, vanhemmat oli jo aika vanhoja minut saadessa, erityisesti isä. Ja mielestäni lapsuus oli muuten oikein hyvä, ei valittamista. Isän kautta ymmärtääkseni tuli tuo, että ruumiillista kurittamista haluttiin käyttää, nahkavyöllä siis kuritettiin. Ei ollut mitenkään jokapäiväistä, ehkä joitakin kertoja vuodessa tai jotain siihen suuntaan. Muistelen, että kutosluokkalaisena vielä kuritettiin, mutta ei sitten enää yläasteiässä.
Kommentit (209)
Hyvä lapsuus?
Kroppasi ja mielesi muistavat kuitenkin piiskan ja vyön iskut, hiuksista vetämisen ja lyönnit vielä 30v jälkeenkin, jolloin ne on täytynyt olla traumatisoivia. Jos ei, et muistaisi niitä.
Ja tuo muistikuva säilyy sinussa läpi eliniän ja sen taakan on vanhempasi sinulle siirtänyt. Ja se on mielikuva vanhemmista, jota kannat sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä lapsuus?
Kroppasi ja mielesi muistavat kuitenkin piiskan ja vyön iskut, hiuksista vetämisen ja lyönnit vielä 30v jälkeenkin, jolloin ne on täytynyt olla traumatisoivia. Jos ei, et muistaisi niitä.
Ja tuo muistikuva säilyy sinussa läpi eliniän ja sen taakan on vanhempasi sinulle siirtänyt. Ja se on mielikuva vanhemmista, jota kannat sisällä.
En puolusta väkivaltaa kurituskeinona, mutta olen eri mieltä näkemyksestäsi mielikuvia kohtaan. Jos ajattelemalla ajattelen, muistan hetkiä milloin minua on kuritettu, mutta jos ajattelen vanhempiani yleisesti ovat muistikuvani pääasiassa ihan positiivisia. Tämä on minun subjektiivinen kokemukseni mille et voi väittää vastaan enkä usko olevani kokemukseni kanssa ainoa.
Minulle syntyy täällä mielikuva miten moni toivoisi kaikkien fyysisesti lapsuudessa kuritettujen kollektiivisesti kääntymään vanhempiaan vastaan. Täysin mielivaltainen hakkaaminen kännipäissään on vielä aika kaukana, esimerkiksi siitä että on lapsuudessa tukistettu kerran hyvin vakavasta pahanteosta, kuten varastamisesta. Toisilla tukistaminen tarkoittaa pitkin lattioita retuuttamista, toisilla hiuksista kiinni pitämistä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle syntyy täällä mielikuva miten moni toivoisi kaikkien fyysisesti lapsuudessa kuritettujen kollektiivisesti kääntymään vanhempiaan vastaan. Täysin mielivaltainen hakkaaminen kännipäissään on vielä aika kaukana, esimerkiksi siitä että on lapsuudessa tukistettu kerran hyvin vakavasta pahanteosta, kuten varastamisesta. Toisilla tukistaminen tarkoittaa pitkin lattioita retuuttamista, toisilla hiuksista kiinni pitämistä.
Ja yleisesti ruumiillisen kurittamisen alle niputetaan tosi erilaisia tilanteita. Vaikkapa 2v:n luunappi tai 12v:n remmikuritus on aivan eri asioita, ja niiden vaikutus on varmasti erilainen. Kuitenkin kummastakin puhutaan samalla käsitteellä, sain ruumiillista kurittamista lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään, koska noin meilläkin. 70-luvulla.
Samoin 60 luvulla. Remmiä tai tukistuksen sain ihan aiheesta, ei mua pahoinpidelty.
Olen tukistanut omia lapsiani pari kertaa vielä 80 luvullakin, kauhea äiti! Onneksi noille ei jäänyt traumoja kun vieläkin ollaan väleissä.
Mutta silloin ei ollut nuorisoväkivaltaa, ei juurikaan ilkivaltaa eikä vanhuksia pahoinpidelty kauppareissuilla kuten nyt. Kuri piti käytöstavat kunniassa kotona, koulussa ja kadulla. Kumpi sitten pahempi?
Olisko sulla lähdettä tälle, ettei ollut? Kun jatkuvasti on sanottu, että nuorison väkivaltaisuus on laskenut, kunnes nyt yhtäkkiä sitä on alkanut olla enemmän. Esim. 80- ja vielä käsittääkseni 90-luvuilla oli näitä väkivallasta kertovia valistajia koulussa (jotka näyttivät niitä karmeita kuvia), ihan tyhjän takiako ne siellä kiertelivät?
Ihan empiirinen kokemus omasta lapsuudesta ja nuoruudesta stadista. Vanhuksia kunnioitettiin, jopa kulmien tuttuja pultsareita. Ei heillekään tehty pahaa koskaan. Huumejengejä ja Sörkän jannuja oli mutta pörräsivät omissa porukoissaan eivätkä aiheuttaneet vaaraa muille kuten nyt. Ehkä keskenään olivat väkivaltaisia, en tiedä. Ei ainakaan ikinä pelottanut kulkea yöllä kaupungilla. Ensimmäinen pelottava kokemukseni oli vasta vuonna 85 Itäkeskuksessa klo 01. Ehkä olin vain onnekas tai laput silmillä nuo 35 ensimmäistä elinvuottani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle syntyy täällä mielikuva miten moni toivoisi kaikkien fyysisesti lapsuudessa kuritettujen kollektiivisesti kääntymään vanhempiaan vastaan. Täysin mielivaltainen hakkaaminen kännipäissään on vielä aika kaukana, esimerkiksi siitä että on lapsuudessa tukistettu kerran hyvin vakavasta pahanteosta, kuten varastamisesta. Toisilla tukistaminen tarkoittaa pitkin lattioita retuuttamista, toisilla hiuksista kiinni pitämistä.
Ja yleisesti ruumiillisen kurittamisen alle niputetaan tosi erilaisia tilanteita. Vaikkapa 2v:n luunappi tai 12v:n remmikuritus on aivan eri asioita, ja niiden vaikutus on varmasti erilainen. Kuitenkin kummastakin puhutaan samalla käsitteellä, sain ruumiillista kurittamista lapsena.
Moni myös suhtautuu niihin yhtä jyrkästi. En kyllä kaksivuotiaalle antaisi vielä luunappia, mutta olen kanssasi muuten samaa mieltä. En missään nimessä jaksa vetää välejäni poikki vanhempiini sen takia, että olen saanut jonkun luunapin lapsena huonosta käytöksestä, vaikka osan mielestä täällä minun pitäisi olla asiasta syvästi traumatisoitunut je herätä edelleen öisin kauhukuviin saamastani luunapista. Hyvä, jos edes asiaa muistan. Elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle syntyy täällä mielikuva miten moni toivoisi kaikkien fyysisesti lapsuudessa kuritettujen kollektiivisesti kääntymään vanhempiaan vastaan. Täysin mielivaltainen hakkaaminen kännipäissään on vielä aika kaukana, esimerkiksi siitä että on lapsuudessa tukistettu kerran hyvin vakavasta pahanteosta, kuten varastamisesta. Toisilla tukistaminen tarkoittaa pitkin lattioita retuuttamista, toisilla hiuksista kiinni pitämistä.
Ja yleisesti ruumiillisen kurittamisen alle niputetaan tosi erilaisia tilanteita. Vaikkapa 2v:n luunappi tai 12v:n remmikuritus on aivan eri asioita, ja niiden vaikutus on varmasti erilainen. Kuitenkin kummastakin puhutaan samalla käsitteellä, sain ruumiillista kurittamista lapsena.
Moni myös suhtautuu niihin yhtä jyrkästi. En kyllä kaksivuotiaalle antaisi vielä luunappia, mutta olen kanssasi muuten samaa mieltä. En missään nimessä jaksa vetää välejäni poikki vanhempiini sen takia, että olen saanut jonkun luunapin lapsena huonosta käytöksestä, vaikka osan mielestä täällä minun pitäisi olla asiasta syvästi traumatisoitunut je herätä edelleen öisin kauhukuviin saamastani luunapista. Hyvä, jos edes asiaa muistan. Elämä jatkuu.
Sama. Olin villi lapsi enkä todellakaan saanut kuritusta turhaan. Tai edes usein mutta muutaman kerran kuitenkin. Rakastin vanhempiani heidän kuolemaansa saakka eikä kuluneet 28/22 vuotta heidän jälkeensä ole tuota muistoa himmentäneet tai kullanneet, minulla oli todella turvallinen, hyvä ja rakastava lapsuus.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rinnastamimen työkavereilta tai puolisolta saatuun fyysiseen kurittamiseen on mielestäni outo. Työkaverini tai puolisoni eivät muutenkaan ole vastuussa yhteiskuntakelpoiseksi kasvamisestani, eivät aseta minua kotiarestiin, eivät valvo lälsyjeni tekemistä eivätkä päätä mitä syön, milloin menen nukkumaan tai pueta ja kylvetä minua aamuin illoin. Vanhemman rooli omalle lapselle on ihan erilainen kuin kahden aikuisen suhde toisiinsa. Työkaverini tai puoliso eivät ole mitenkään vastuussa minusta, ellei sitten esimerkiksi elatusvelvollisuutta lasketa.
Miltä se vyö oikeasti tuntuu? Onko ihan jäätävä kipu vai siedettävä? Ja eikö siitä jää jälkiä niin, että liikuntatunnilla tai terkkarilla olisi ihmetelty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle syntyy täällä mielikuva miten moni toivoisi kaikkien fyysisesti lapsuudessa kuritettujen kollektiivisesti kääntymään vanhempiaan vastaan. Täysin mielivaltainen hakkaaminen kännipäissään on vielä aika kaukana, esimerkiksi siitä että on lapsuudessa tukistettu kerran hyvin vakavasta pahanteosta, kuten varastamisesta. Toisilla tukistaminen tarkoittaa pitkin lattioita retuuttamista, toisilla hiuksista kiinni pitämistä.
Ja yleisesti ruumiillisen kurittamisen alle niputetaan tosi erilaisia tilanteita. Vaikkapa 2v:n luunappi tai 12v:n remmikuritus on aivan eri asioita, ja niiden vaikutus on varmasti erilainen. Kuitenkin kummastakin puhutaan samalla käsitteellä, sain ruumiillista kurittamista lapsena.
Mitä ne sitten ovat, jos ei juurikin sitä?
Vierailija kirjoitti:
Minulle syntyy täällä mielikuva miten moni toivoisi kaikkien fyysisesti lapsuudessa kuritettujen kollektiivisesti kääntymään vanhempiaan vastaan. Täysin mielivaltainen hakkaaminen kännipäissään on vielä aika kaukana, esimerkiksi siitä että on lapsuudessa tukistettu kerran hyvin vakavasta pahanteosta, kuten varastamisesta. Toisilla tukistaminen tarkoittaa pitkin lattioita retuuttamista, toisilla hiuksista kiinni pitämistä.
Minulle taas syntyy käsitys, että ne joita on lapsena tukistettu ja lyöty yms. ovat usein puolustelemassa vanhempiaan ja kertomassa kuinka "ansaitsivat" väkivallan. Miksi? Ehkä sen trauman takia. Väkivallan uhrit ajattelevat monesti, että tekivät jotain jonka takia ansaitsivat väkivaltaisen kohtelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle syntyy täällä mielikuva miten moni toivoisi kaikkien fyysisesti lapsuudessa kuritettujen kollektiivisesti kääntymään vanhempiaan vastaan. Täysin mielivaltainen hakkaaminen kännipäissään on vielä aika kaukana, esimerkiksi siitä että on lapsuudessa tukistettu kerran hyvin vakavasta pahanteosta, kuten varastamisesta. Toisilla tukistaminen tarkoittaa pitkin lattioita retuuttamista, toisilla hiuksista kiinni pitämistä.
Minulle taas syntyy käsitys, että ne joita on lapsena tukistettu ja lyöty yms. ovat usein puolustelemassa vanhempiaan ja kertomassa kuinka "ansaitsivat" väkivallan. Miksi? Ehkä sen trauman takia. Väkivallan uhrit ajattelevat monesti, että tekivät jotain jonka takia ansaitsivat väkivaltaisen kohtelun.
Tukholma-syndrooma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään, koska noin meilläkin. 70-luvulla.
Samoin 60 luvulla. Remmiä tai tukistuksen sain ihan aiheesta, ei mua pahoinpidelty.
Olen tukistanut omia lapsiani pari kertaa vielä 80 luvullakin, kauhea äiti! Onneksi noille ei jäänyt traumoja kun vieläkin ollaan väleissä.
Mutta silloin ei ollut nuorisoväkivaltaa, ei juurikaan ilkivaltaa eikä vanhuksia pahoinpidelty kauppareissuilla kuten nyt. Kuri piti käytöstavat kunniassa kotona, koulussa ja kadulla. Kumpi sitten pahempi?
Olisko sulla lähdettä tälle, ettei ollut? Kun jatkuvasti on sanottu, että nuorison väkivaltaisuus on laskenut, kunnes nyt yhtäkkiä sitä on alkanut olla enemmän. Esim. 80- ja vielä käsittääkseni 90-luvuilla oli näitä väkivallasta kertovia valistajia koulussa (jotka näyttivät niitä karmeita kuvia), ihan tyhjän takiako ne siellä kiertelivät?
Ei ollut yhdeksään vuoteen yhtään puukojunkkaria 70-80 luvulla. Naapuripitäjässä tiettävästi yksi tyttöoppilas veti puukon povesta ja viilsi kaveriaan ja opettajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin oli iäkkäät vanhemmat, ja varsinkin isäni oli tarpeettoman ankara. Silti minua ei ole kertaakaan lyöty/piiskattu, äiti on omien sanojensa mukaan joskus tukistanut kun en ole muuten totellut.
Eli ap, minusta kuulostaa kyllä aika rajulta, että sinä olet saanut remmistä jopa säännöllisesti useita kertoja vuodessa, eikä sille ole mitään hyväksyttävää selitystä. Minä en kutsuisi lapsuuttani hyväksi, jos minua olisi kuritettu tuolla tavalla.
Sain pienenä tukkapöllyä ja luunappeja. Niitä en pitänyt minään.
Sensijaan yhdessä vaiheessa äitini löi minua avokämmenellä ja siitä jäi kyllä arvet sieluun. Pidän silti yleisestiottaen lapsuuttani hyvänä. Välit vanhempiin ovat nykyään hyvät; isän kanssa tosi hyvät, äidin kanssa kohteliaat, ystävälliset mutta ehkä vähän viileät.
En jaksa kantaa kaunaa, mulle on tapahtunut elämässä myös pahempiakin asioita.
N31
Höps. Kevyt tukkapölly, luunappi tai läpsäys persuukselle eivät ketään riko. Mutta nykyäänhän kaikki pitää "sanoittaa" ja lässynlää. Katsokaapa vaikka luontodokumentteja - ei eläinäidit siedä kovinkaan pitkäaikaista perseilyä, tulee tassusta tai hampaista aika nopsaan.
Jos ei sanominen, selittäminen, estäminen tms. auta, sitten vaan pistetään rajat fyysisesti ja myös muistutetaan niistä fyysisesti. Ei se hakkaamista ole, vaikka nykymammat kauhistuvat jo torumista ja leikkikalujen takavarikointia. Huokaus.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli iäkkäät vanhemmat, ja varsinkin isäni oli tarpeettoman ankara. Silti minua ei ole kertaakaan lyöty/piiskattu, äiti on omien sanojensa mukaan joskus tukistanut kun en ole muuten totellut.
Eli ap, minusta kuulostaa kyllä aika rajulta, että sinä olet saanut remmistä jopa säännöllisesti useita kertoja vuodessa, eikä sille ole mitään hyväksyttävää selitystä. Minä en kutsuisi lapsuuttani hyväksi, jos minua olisi kuritettu tuolla tavalla.
Ei tuo ap:n kuvaus minun mielestäni kuulostanut siltä, että olisi kuritettu "säännöllisesti useita kertoja vuodessa".
Ruumilliinen kuritus oli sodan kokeneille ja sodanjälkeiselle sukupolvelle melko tavallista, eikä kiellettyä.
Siihen aikaan kun ruumiillista kuritusta käytettiin, lapset ja nuoriso kasvoi kurinalaisuuteen ja kuuliaisuuteen. Kun rangaistukset kiellettin, seuraukset on nähtävillä.
Vyöllä lyöminen olisi ollut minulle liikaa. Pientä kuritusta, kevyt tukistus, oli riitatilanteissa, kun testasin rajojani, mutta enempi sekin meni huutamalla keskusteluksi ja uhkailuksi, että kohta kurittaa. Hain esim. risun ja sanoin, että lyö jos uskallat. Risua ei koskaan käytetty muuta kuin ilmassa, ei minuun. Isä sanoi, että tekisi mieli lyödä, mutta ei lyö ja huitoi ilmaa vihaisen näköisenä. Saimme välimme sovittua ja väkivalta oli sen verran lievää, hiuksia ei esim. irronnut tukistuksessa. Henkistä loukkaantumista kyllä koin ja koin myös, että ei minua saa kovemmin fyysisesti kurittaa, mutta toisaalta koin myös, että yritin aika kovasti, että olisin saanut piiskaa ja isäni hermot kestivät melko hyvin senkin. Sitten laki muuttui ja isäni kertoi, että hän ei saa enää tukistaakaan laillisesti.
Miten tää liittyy tohon edelliseen?