Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaututuisitte siihen, jos on ollut muuten hyvä lapsuus, mutta on käytetty ruumiillista kuritusta?
30.09.2022 |
Kyselen, koska kaverini oli niin järkyttynyt, kun mainitsin. Ja onhan se tietysti vähän ristiriitaista kun nyt ajattelee.
Olen siis reilu 30v nainen. Ainoa lapsi, vanhemmat oli jo aika vanhoja minut saadessa, erityisesti isä. Ja mielestäni lapsuus oli muuten oikein hyvä, ei valittamista. Isän kautta ymmärtääkseni tuli tuo, että ruumiillista kurittamista haluttiin käyttää, nahkavyöllä siis kuritettiin. Ei ollut mitenkään jokapäiväistä, ehkä joitakin kertoja vuodessa tai jotain siihen suuntaan. Muistelen, että kutosluokkalaisena vielä kuritettiin, mutta ei sitten enää yläasteiässä.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko muilla sellaista, että sitä kuritusta piti odotella? Minä muistan sellaiset päivät ihan hirveinä. Esimerkiksi koulun jälkeen iltapäivällä ollut jotain, mistä äiti on päättänyt, että pitää kurittaa, ja sanoo, että saat sitten remmiä, kun isä tulee kotiin. Sitten päivä jatkuu muuten ihan normaalisti, mutta oli kamalaa vatsa kipristellen yrittää tehdä jotain läksyjä ja katsoa kelloa, että montako tuntia vielä.
Tuommoinen kuulostaa kamalalta ja paljon traumatisoivammalta kuin se ruumiillinen kuritus, mitä meillä kotona käytettiin: me (s. 80-luvulla) saatiin joskus esim tapellessa tai riehuessa vanhemmilta läimäytys takapuolelle tai lyhyt tukistus yhdistettynä "nyt riitti"- tyyppiseen karjahdukseen. Siis fyysisesti siinäkin kajottiin, mutta tilanne oli aina äkkiä myös ohi eikä itselleni tai veljelleni ole tuosta mitään traumoja jäänyt. Ainoa on, että myös omien lasten kohdalla ko. toimintamalli meinaa aktivoitua joskus kun lapsi sellaisessa aivan päättömässä tilassa villiytyneenä riehuu eikä tahdo saada sanallista kontaktia. Silloin joutuu todella hillitsemään itseään ettei toista samaa läimäytysmallia.
Ei tuo pikaistuksissa tehty läimäytyskään hyvältä kuulosta. Jos kurittaminen tehdään vasta viivellä, kuten edeltävä kirjoittaja kertoi, silloin se ei ainakaan mene "yli", kuten pikaistuksissa tehtynä voisi käydä.
Höpöhöpö, ihminen on nisäkäs, ja siinä missä muutkin nisäkkäät, vanhempi voi kyllä puistaa niskavilloista jotta jälkikasvu tietää menneensä liian pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko muilla sellaista, että sitä kuritusta piti odotella? Minä muistan sellaiset päivät ihan hirveinä. Esimerkiksi koulun jälkeen iltapäivällä ollut jotain, mistä äiti on päättänyt, että pitää kurittaa, ja sanoo, että saat sitten remmiä, kun isä tulee kotiin. Sitten päivä jatkuu muuten ihan normaalisti, mutta oli kamalaa vatsa kipristellen yrittää tehdä jotain läksyjä ja katsoa kelloa, että montako tuntia vielä.
Ehkä tuossa pointtina on juuri ollutkin se, että mietit tekoasi sen päivän. Ja remmitys on ollut enemmän muodollisuus.
No sanoisin että jos kuritus on ollut looginen rangaistus (vrt. raivopäinen tunnekuohu milloin mistäkin) ja ei suurempia traumoja jäänyt ja kokee saaneensa onnellisen lapsuuden että en ajattelisi sen kummempaa.
Ikävä juttu, mutta on sitä pahempaakin nähty. Ihmiset tekevät virheitä. Jos kokee että on jäänyt kaunaa, vihaa katkeruutta tai traumoja niin hyvä ottaa asia sitten vakavammin.
on koettu lapsena fyysistä kuritusta toistuvasti- ja siksi tietysti myös sen kurittamisen pelkoa. Ja moni tässäkin ketjussa aliarvioi sitä pelon tunnetta kun tietää, että omasta näkökulmasta nähtynä noin kolmemetrinen monsteri käy käsiksi. Ja tietysti se pelottaa silloinkin, kun ei juuri ole pieksettävänä. Että sitä elää lapsuuden pelon höystämänä.
Vierailija kirjoitti:
on koettu lapsena fyysistä kuritusta toistuvasti- ja siksi tietysti myös sen kurittamisen pelkoa. Ja moni tässäkin ketjussa aliarvioi sitä pelon tunnetta kun tietää, että omasta näkökulmasta nähtynä noin kolmemetrinen monsteri käy käsiksi. Ja tietysti se pelottaa silloinkin, kun ei juuri ole pieksettävänä. Että sitä elää lapsuuden pelon höystämänä.
Keskustelu tällaisesta aiheesta on vähän hankalaa, koska ruumillinen kuritus -käsitteen alle menee todella monenlaisia ja hyvin erilaisia kokemuksia. En usko, että kukaan tahallisesti on vähätellyt sellaisia pelkokokemuksia, joita sinulla on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on koettu lapsena fyysistä kuritusta toistuvasti- ja siksi tietysti myös sen kurittamisen pelkoa. Ja moni tässäkin ketjussa aliarvioi sitä pelon tunnetta kun tietää, että omasta näkökulmasta nähtynä noin kolmemetrinen monsteri käy käsiksi. Ja tietysti se pelottaa silloinkin, kun ei juuri ole pieksettävänä. Että sitä elää lapsuuden pelon höystämänä.
Keskustelu tällaisesta aiheesta on vähän hankalaa, koska ruumillinen kuritus -käsitteen alle menee todella monenlaisia ja hyvin erilaisia kokemuksia. En usko, että kukaan tahallisesti on vähätellyt sellaisia pelkokokemuksia, joita sinulla on ollut.
Moni tuntuu helposti ottavan ihan vieraankin ihmisen mielipiteen kovin henkilökohtaisesti. Jos joku vaikka kertoo ettei itse koe, että ruumiillinen kuritus pilasi oman lapsuutensa niin toinen ruumillisesti kuritettu, ehkä pahempaa kokenut tai vain herkempi saattaa nähdä sen omien kokemustensa vähättelynä. Yksilöitä kun kuitenkin ollaan niin pitäisi ymmärtää, että kukin kokee omalla tavallaan ja jokaisella on oikeus puhua omasta puolestaan.
Naurattaa välillä kun muistelen pajunvarresta saamista.
Olin täysin ja paatuneen tietoisesti jäätyneen tottelematon äidille vaikka hän oli useaan otteeseen kieltänyt eräässä asiassa. Lopulta sitten parkuvana näin kuinka kirkkaan punainen verinoro valui alas pyllyni kylkeä.
Heh-heh... Eipä tehnyt vähään aikaan olla äidille oikein tarkoituksella tottelematon. He-he.
No ymmärrän kyllä että monilla meni nuo nahkaremmijutut yms. todella pahastikin överiksi, mutta se että pieni tukistaminenkin on kielletty, niin on sekin liioittelua, sillä ei siitä kuole, mutta sen puute oikeaikaisena voi kyllä johtaa kehitykseen joka päättyy ns. ennenaikaiseen kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pitäisi suhtautua?
Sain tukkapöllyt jos tein jotain typerää ja vyöstä varmaan muutaman kerran kun tein tosi typerää Miten mun pitäisi tähän suhtatua? Kasvoin akateemikseksi työssäkäyväksi Ei jäänyt traumoja
Aletaanko seuraavaksi koiraemolle kertoa, ettei saa olla ikävä pennuilleen, kun pentu riistäytyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei vanhemmat kyenneet kurittamaan kun opin karatea. Isä yritti tukistaa kun olin 12v niin estin yrityksen ja tömppäsin ukon betonilattialle pienellä voimalla. Miten sitten kuritatte kun lapsenne oppii itämaisia taitoja netistä?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä lapsuus?
Kroppasi ja mielesi muistavat kuitenkin piiskan ja vyön iskut, hiuksista vetämisen ja lyönnit vielä 30v jälkeenkin, jolloin ne on täytynyt olla traumatisoivia. Jos ei, et muistaisi niitä.
Ja tuo muistikuva säilyy sinussa läpi eliniän ja sen taakan on vanhempasi sinulle siirtänyt. Ja se on mielikuva vanhemmista, jota kannat sisällä.
Valitettavasti muisto tosiaan säilyy. Isäni lyönnit vyöllä 60-luvulla pystyin mielessäni vasta nelikymppisenä käsittelemään ja ehkä ymmärtämäänkin hänen omaa kasvatustaan vasten. En ollut kuriton lapsi, joten kurittamisen epäreiluus tuo vieläkin kyyneleet joka kerta silmiin. Perheessämme ei paljon keskusteltu tunneasioista, ei kokemastani kurituksestakaan ikinä. Minusta tuli ihmisenä arka ja itsetuntoa olen kasvattanut tunnollisella työnteolla, työuupumukseen saakka. Suhde isään jäi etäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vähän erilainen kokemus tästä, sillä fyysinen vyökurittaminen tuli vasta kymmenvuotiaasta lähtien isäpuolen mukana. Se oli hämmentävää kyllä, koska isäpuoli oli oikeasti tosi kiva minulle ja tulimme alusti asti toimeen, eikä siinä kyse siis ollut siitä, että hän olisi minua inhonnnut tai pitänyt kolmantena pyöränä. Se oli kai hänen vanhanaikaisempi käsitys kasvatuksesta, johon sai äidinkin suostumaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän erilainen kokemus tästä, sillä fyysinen vyökurittaminen tuli vasta kymmenvuotiaasta lähtien isäpuolen mukana. Se oli hämmentävää kyllä, koska isäpuoli oli oikeasti tosi kiva minulle ja tulimme alusti asti toimeen, eikä siinä kyse siis ollut siitä, että hän olisi minua inhonnnut tai pitänyt kolmantena pyöränä. Se oli kai hänen vanhanaikaisempi käsitys kasvatuksesta, johon sai äidinkin suostumaan.
Tosi surkeaa toimintaa äidiltä, kun menee isäpuolen eikä oman lapsensa puolelle tässä. Miten voi edes itselleen perustella sen, jos 10 vuotta on pärjätty ilman remmiä, sitä pitäisikin yhtäkkiä ruvea käyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten hyvä vanhempi, mutta kuritusväkivaltaa käyttävä, menee samaan luokkaan muuten hyvän, mutta hakkaavan puolison kanssa.
Minulla on sama kuin AP:n viestissä. Hyvä keskiluokkainen perhe 1980-luvulla, mutta lapsen fyysinen kuritus nähtiin hyväksyttävänä. Lapsuus on kokonaisuus, ja koska koen vanhempani rakastettaviksi ja lapsuuden aineellisesti hyväksi, en jaksa olla hirveän katkera piiskan saamisesta. Olisi pärjätty ilmankin ja myönnän, että muistot ovat ikäviä enkä kuritusta hyväksy tai puolustele. Kuitenkaan kyse ei ollut summittaisesta hakkaamisesta vaan toteutetusta rangaistuksesta. Tätä voi olla ehkä vaikea ymmärtää sellaisten, joilla joko fyysistä kuritusta ei ole ollut tai sitten on ollut ihan oikeaa perheväkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama kuin AP:n viestissä. Hyvä keskiluokkainen perhe 1980-luvulla, mutta lapsen fyysinen kuritus nähtiin hyväksyttävänä. Lapsuus on kokonaisuus, ja koska koen vanhempani rakastettaviksi ja lapsuuden aineellisesti hyväksi, en jaksa olla hirveän katkera piiskan saamisesta. Olisi pärjätty ilmankin ja myönnän, että muistot ovat ikäviä enkä kuritusta hyväksy tai puolustele. Kuitenkaan kyse ei ollut summittaisesta hakkaamisesta vaan toteutetusta rangaistuksesta. Tätä voi olla ehkä vaikea ymmärtää sellaisten, joilla joko fyysistä kuritusta ei ole ollut tai sitten on ollut ihan oikeaa perheväkivaltaa.
Millaisia pahuuksia ne sitten oli, mistä sun "hyvät" vanhemmat katsoivat aiheelliseksi remmiä antaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama kuin AP:n viestissä. Hyvä keskiluokkainen perhe 1980-luvulla, mutta lapsen fyysinen kuritus nähtiin hyväksyttävänä. Lapsuus on kokonaisuus, ja koska koen vanhempani rakastettaviksi ja lapsuuden aineellisesti hyväksi, en jaksa olla hirveän katkera piiskan saamisesta. Olisi pärjätty ilmankin ja myönnän, että muistot ovat ikäviä enkä kuritusta hyväksy tai puolustele. Kuitenkaan kyse ei ollut summittaisesta hakkaamisesta vaan toteutetusta rangaistuksesta. Tätä voi olla ehkä vaikea ymmärtää sellaisten, joilla joko fyysistä kuritusta ei ole ollut tai sitten on ollut ihan oikeaa perheväkivaltaa.
Millaisia pahuuksia ne sitten oli, mistä sun "hyvät" vanhemmat katsoivat aiheelliseksi remmiä antaa?
Muistan ainakin, että tein naarmuja olohuoneen lattiaan ja ensin kiellettiin. Kun jatkoin sen jälkeen, niin sain piiskaa. Ei niitä kertoja ollut kuin muutama, mutta taisi olla aina niin, että oli ensin varoitettu ja uhma oli tahallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama kuin AP:n viestissä. Hyvä keskiluokkainen perhe 1980-luvulla, mutta lapsen fyysinen kuritus nähtiin hyväksyttävänä. Lapsuus on kokonaisuus, ja koska koen vanhempani rakastettaviksi ja lapsuuden aineellisesti hyväksi, en jaksa olla hirveän katkera piiskan saamisesta. Olisi pärjätty ilmankin ja myönnän, että muistot ovat ikäviä enkä kuritusta hyväksy tai puolustele. Kuitenkaan kyse ei ollut summittaisesta hakkaamisesta vaan toteutetusta rangaistuksesta. Tätä voi olla ehkä vaikea ymmärtää sellaisten, joilla joko fyysistä kuritusta ei ole ollut tai sitten on ollut ihan oikeaa perheväkivaltaa.
Millaisia pahuuksia ne sitten oli, mistä sun "hyvät" vanhemmat katsoivat aiheelliseksi remmiä antaa?
Muistan ainakin, että tein naarmuja olohuoneen lattiaan ja ensin kiellettiin. Kun jatkoin sen jälkeen, niin sain piiskaa. Ei niitä kertoja ollut kuin muutama, mutta taisi olla aina niin, että oli ensin varoitettu ja uhma oli tahallista.
Okei, eli aika pieni olit kuitenkin? Aika kova rangaistus kyllä. Siis vyöllä piiskattiin tuon takia? Miten itse koit, opitko siitä kurituksesta jotain vai olitko taas seuraavana päivänä tekemässä samaa?
Itse olen 20-vuotias ja perheessäni isäni käytti minuun rangaistuksina nurkassa seisomista, suun pesemistä saippualla, luunappeja, tukistamista, aresteja ja silloin kun olin pieni, niin isäni otti minusta kiinni ja heitti komealla ilma kaarteella seiniin tai pöytien ja sänkyjen kulmiin. Mutta muuten on ollut täydellinen lapsuus ja ymmärrän kyllä isääni hyvin, sillä olen välillä aika hankala. :D Jota olen edelleenkin. :D
Ei tuo pikaistuksissa tehty läimäytyskään hyvältä kuulosta. Jos kurittaminen tehdään vasta viivellä, kuten edeltävä kirjoittaja kertoi, silloin se ei ainakaan mene "yli", kuten pikaistuksissa tehtynä voisi käydä.