Lue keskustelun säännöt.
Miksi täällä on niin monen vaikea uskoa sitä, että joku näyttää ikäistään huomattavasti nuoremmalta?
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä miehillä on harhakäsitys omasta nuorukkuudestaan ihan pokkana munkin kaverimies sanoi että kun hän ajaa hiuksensa menee ihan nuoresta miehestä:D ihan ikäiseltään ellei vanhemmalta näyttää. Monet miehet kuvittelee että ovat "hyvin säilyneitä" ja jahtaavat puolet nuorempia naisia koska kuvittelevat että menevät siihen ikäluokkaansa kuin ne naisetkin.
On muuten ärsyttävä ilmiö nuoremman naisen näkökulmasta. Miksi joku isäni ikäinen kaljamaha kuvittelee olevansa tasoani? Kun se ei ole.
Ja menee melkein niin että mitä vanhempi ja rumempi mies, sitä suuremmat luulot itsestään. :D Ne oikeasti harvat hyvin säilyneet on herrasmiehiä.
Sitten ne miehet suuttuu ja rupeaa haukkumaan naisia pinnallisiksi joille ei kelpaa Suomi mies jos nainen ei ole ihan vakuuttunut miehen "nuorekkaasta charmantista olemuksesta":D
Itsekin kokenut ärsytystä,ihan pokkana esim sopivat treffit jossa valehtelevat iän,ammatin,ulkonäön siis ihan kaiken ja sitten luottavat onneensa ja kuvittelevat että naisia ei haittaa muka valehtelu ja sittenkun nainen sanoo suoraan valehtelusta niin suuttuvat,rupeavat solvaamaan ja haukkumaan kun ei kelpaa naisille hyvä mies:D
Se varmaankin johtuu osittain siitä, ettei ole kontaktia nuoriin ihmisiin omien lasten tai työn kautta. Silloin jää siihen käsitykseen, ettei tässä nyt mitään isoa eroa ole kolmekymppiseen nähden.
Ja jos sitä eroa ei ole, niin sehän vain kertoo arvostelukyvyn ja ällin puutteesta - siis jos henkinen ikä on jäänyt sinne nuoren ihmisen tai jopa teini-ikäisen tasolle. Sellaisiakin ihmisiä on. Heillä on ihan samat aktiviteetit ja arvostukset kuin teini-ikäisillä, jonka perusteella kai sitten ovat "nuorekkaita".
Eräs pitkään päihdeongelmaisten kanssa töitä tehnyt sanoi, että päihdeongelma keskeyttää kehityksen siihen vaiheeseen, missä ongelmakäyttö on alkanut sen vuoksi, että päihteillä hallitaan tunteita, joita muuten hallittaisiin muilla, rakentavilla keinoilla ja opittaisiin käsittelemään oman mielen prosesseja aikuisen tavoin.
Mutta varmaan muitakin syitä on kuin päihdeongelma, joka sekin tietysti on monen tekijän summa. Ellei kasvuynpäristöstä ja geeneistä tule tukea kehittyä tunne-elämältään aikuiseksi, niin tyhjästä on paha nyhjäistä. Voi olla, ettei lapsella ole yhtään aikuista lähellään, vaikka nämä olisivat fyysisesti aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerron lasteni iät (jos ne tulee normaalisti esiin keskustelun yhteydessä), 8/10 ihmisestä purskauttaa kahvit rinnuksille ja kysyy että MITEN nuorena olen esikoiseni saanut. Olin tosiaan 26v.
Ihmettelijöitä on kaikenikäisiä ollut, mua nuorempia sekä vanhempia, miehiä ja naisia.
Onko tämä siis nykyään sellainen vaivaantuneena esitetty kohteliaisuus?
Ihmiset luulee/esittää luulevansa mua noin 10v nuoremmaksi, todella usein.
Teinipoikani kanssa liikkuessa useamman kerran luultu että ollaan sisaruksia, kysytty kumpi meistä on iältään vanhempi, missä on äitimme ym.
Pukeudun ihan ikäni mukaan, ei mitään teinipissisvaatteita, en ole erityisen pienikokoinenkaan.
Meikkaan hillitysti, käytän töissä samoja työvaatteita kuin muutkin, silti uudet työkaverit ja asiakkaat luulee todella paljon nuoremmaksi todella usein.
Ja ei, en kysele tai kaipaa arvioita iästäni, aina kun se muuten vaan tulee esiin, ihmiset on niin ällistyneen oloisia että se tuntuu välillä ihan kiusalliselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Itse kyllä hätkähtäisin, jos ikäiseni (35) nainen puhuisi esim. kouluikäisistä lapsista. Ei se silloin liittyisi nuoreen ulkonäköön mitenkään vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutetuilla kolmekymppisillä naisilla on yleensä vasta pieniä lapsia sikäli kun on lapsia ollenkaan. Eli taustasyitä on monenlaisia.
Itse tein väikkäriä äitiyslomalla ja sain esikoisen 26-vuotiaana, yksi kollega (akateeminen hänkin) oli ehtinyt pari kuukautta ennen, mutta nykyäänhän ensisynnyttäjien ikä on noussut kolmeenkymppiin. 90-luvun puolivälissä esikoinen saatiin 27-vuotiaana.
. Niin no emme tainneet puhua tilanteesta 90-luvulla tai sata vuotta sitten vaan tänä päivänä. Nykyään kolmekymppiset alkavat vähitellen vasta miettiä, ryhtyvätkö yrittämään edes sitä ekaa lasta.
Olen tähän kiinnittänyt huomiota, ettei välttämättä ihan helpoin rasti saada lapsia "vanhana". Joku juhlapyhä olimme syömässä ja siellä todella vanhan näköisiä ihan pienten koululaisten vanhempia. Näyttivät nelikymppisiltä, jolloin itse olin teinin vanhempi. Pikkulapsi-ikä meni hyvin, kun vasta aloitteli työuraa, sen sijaan viisi vuotta myöhemmin olisi jo uraputkessa syvemmällä omine kiireineen. Ei ihme, että nuo vanhemmat näyttivät väsyneiltä.
Mutta minkäs sille mahtaa, ettei löydä kumppania tai ei muutenkaan tunnu aika sopivalta tai lasten saaminen ei onnistu tai miettii haluaako edes lapsia. Eihän se mikään automaatio ole eikä ollut itsellenikään.
Meni kyllä vähän ohi aiheen. Huvitti, että 90-luvun puoliväli on ikäisillesi melkein kuin sata vuotta sitten.
Ikäisilleni? Eli siis kenelle? Kysehän oli retorisesta tehokeinosta, koska kyllä, 90-luvusta on tosiaan jo useampi vuosikymmen.
90-luvun puolivälistä on 27 vuotta. Hiukan vähemmän kuin sata vuotta, jolloin elämä oli aika tavalla erilaista kuin "nykyaikana". Veikkaan, että olet minua paljon nuorempi, kasari on yhtä kaukaista historiaa nuorille kuin nuijasota, mutta sitä nuori ihminen ei onneksi vielä ymmärrä miten nopeasti hänestä itsestäänkin tulee historiaa. Vasta eilenhän tässä teinejä oltiin.
Olen 40-vuotias, ja näkökulmakysymys varmaan, onko se paljon vai vähän. Tölvimiseksihän tuo nuorisoksi nimittely oli tarkoitettu, mutta kiitän silti, kieltämättä en ole ihan kurppa sentään. Ei minulla ole mitään vaikeuksia hahmottaa, että ysäristä alkaa olla jo pitkä aika, vaikka sieltä on omakohtaisia muistoja. Todella paljon on ehtinyt muuttua sen jälkeen. Ei tarvitse kuin lukea vanhoja aikakauslehtiä tai katsoa sen ajan tv-ohjelmia, ja huomaa, miten vierasta se kaikki on tähän päivään nähden. Tietysti tässä on sukupolvierokin. Riittävän iäkäs jos on niin joku vuoden 91 tv-tarjontakin on varmaan ihan raikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Itse kyllä hätkähtäisin, jos ikäiseni (35) nainen puhuisi esim. kouluikäisistä lapsista. Ei se silloin liittyisi nuoreen ulkonäköön mitenkään vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutetuilla kolmekymppisillä naisilla on yleensä vasta pieniä lapsia sikäli kun on lapsia ollenkaan. Eli taustasyitä on monenlaisia.
Itse tein väikkäriä äitiyslomalla ja sain esikoisen 26-vuotiaana, yksi kollega (akateeminen hänkin) oli ehtinyt pari kuukautta ennen, mutta nykyäänhän ensisynnyttäjien ikä on noussut kolmeenkymppiin. 90-luvun puolivälissä esikoinen saatiin 27-vuotiaana.
. Niin no emme tainneet puhua tilanteesta 90-luvulla tai sata vuotta sitten vaan tänä päivänä. Nykyään kolmekymppiset alkavat vähitellen vasta miettiä, ryhtyvätkö yrittämään edes sitä ekaa lasta.
Olen tähän kiinnittänyt huomiota, ettei välttämättä ihan helpoin rasti saada lapsia "vanhana". Joku juhlapyhä olimme syömässä ja siellä todella vanhan näköisiä ihan pienten koululaisten vanhempia. Näyttivät nelikymppisiltä, jolloin itse olin teinin vanhempi. Pikkulapsi-ikä meni hyvin, kun vasta aloitteli työuraa, sen sijaan viisi vuotta myöhemmin olisi jo uraputkessa syvemmällä omine kiireineen. Ei ihme, että nuo vanhemmat näyttivät väsyneiltä.
Mutta minkäs sille mahtaa, ettei löydä kumppania tai ei muutenkaan tunnu aika sopivalta tai lasten saaminen ei onnistu tai miettii haluaako edes lapsia. Eihän se mikään automaatio ole eikä ollut itsellenikään.
Meni kyllä vähän ohi aiheen. Huvitti, että 90-luvun puoliväli on ikäisillesi melkein kuin sata vuotta sitten.
Ikäisilleni? Eli siis kenelle? Kysehän oli retorisesta tehokeinosta, koska kyllä, 90-luvusta on tosiaan jo useampi vuosikymmen.
90-luvun puolivälistä on 27 vuotta. Hiukan vähemmän kuin sata vuotta, jolloin elämä oli aika tavalla erilaista kuin "nykyaikana". Veikkaan, että olet minua paljon nuorempi, kasari on yhtä kaukaista historiaa nuorille kuin nuijasota, mutta sitä nuori ihminen ei onneksi vielä ymmärrä miten nopeasti hänestä itsestäänkin tulee historiaa. Vasta eilenhän tässä teinejä oltiin.
Olen 40-vuotias, ja näkökulmakysymys varmaan, onko se paljon vai vähän. Tölvimiseksihän tuo nuorisoksi nimittely oli tarkoitettu, mutta kiitän silti, kieltämättä en ole ihan kurppa sentään. Ei minulla ole mitään vaikeuksia hahmottaa, että ysäristä alkaa olla jo pitkä aika, vaikka sieltä on omakohtaisia muistoja. Todella paljon on ehtinyt muuttua sen jälkeen. Ei tarvitse kuin lukea vanhoja aikakauslehtiä tai katsoa sen ajan tv-ohjelmia, ja huomaa, miten vierasta se kaikki on tähän päivään nähden. Tietysti tässä on sukupolvierokin. Riittävän iäkäs jos on niin joku vuoden 91 tv-tarjontakin on varmaan ihan raikasta.
Ei ollut tölvimiseksi tarkoitettu. Olen sua 14 vuotta vanhempi, mutta en pidä itseäni kurppana, älä sinäkään.
Ehkä viidenkympin jälkeen monille tulee se ymmärrys, että nyt ei kyllä enää ihan nuoria enää ollakaan, koska ollaan jo oltu niin monta kertaa jättämässä jäähyväisiä samanikäisille ystäville ja iäkkäille sukulaisille. Vanhemmat ovat kuolleet tai avun tarpeessa, joten elämän loppupuoli alkaa olla hyvin konkreettinen asia. Toisaalta monet nuoruuden huolet ovat väistyneet ja näyttävät jopa täysin turhilta. Siinä mielessä lapseksi tulemisen prosessi on alkanut ja teini-ikää voi rauhassa nostalgisoida. En voisi mitenkään kuvitella esimerkiksi seurustelevani nuoremman (tai vanhemman) ihmisen kanssa, koska yhteiset muistot puuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Itse kyllä hätkähtäisin, jos ikäiseni (35) nainen puhuisi esim. kouluikäisistä lapsista. Ei se silloin liittyisi nuoreen ulkonäköön mitenkään vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutetuilla kolmekymppisillä naisilla on yleensä vasta pieniä lapsia sikäli kun on lapsia ollenkaan. Eli taustasyitä on monenlaisia.
Itse tein väikkäriä äitiyslomalla ja sain esikoisen 26-vuotiaana, yksi kollega (akateeminen hänkin) oli ehtinyt pari kuukautta ennen, mutta nykyäänhän ensisynnyttäjien ikä on noussut kolmeenkymppiin. 90-luvun puolivälissä esikoinen saatiin 27-vuotiaana.
. Niin no emme tainneet puhua tilanteesta 90-luvulla tai sata vuotta sitten vaan tänä päivänä. Nykyään kolmekymppiset alkavat vähitellen vasta miettiä, ryhtyvätkö yrittämään edes sitä ekaa lasta.
Hyvin monet tuntemani akateemiset ovat saaneet esikoisen reilusti alle kolmekymppisenä. Emme tosin asu pk-seudulla ja tuttavapiiri on nuorena pariutuneita. Kolmekymppisenä lapsettomat ovat yhtä lukuunottamatta nyt neljäkymppisenä lapsettomia edelleen. Enkä "hätkähtäisi" muutaman vuoden eroa elämänkuluissa itse, keskiarvoihin lasketaan myös ääripäät, ei se tarkoita että kaikki tekevät samoin.
Ei se enää nykyisin mene noin, paitsi jos lasket 29-vuotiaan reilusti alle kolmekymppiseksi.
Ja tilastollisestikin mitä akateemisempi, sitä myöhemmin aloittanut lisääntymään.
"Nykyään" tarkoittaa automaattisesti että lapset ei voi olka koululaisia, mistä puhuttiin tuossa aiemmin. Tilasto on edelleenkin keskiarvo, myös akateemisissa on nuorena lisääntyneitä ja nelikymppisenä lapset saaneita.
Se 30 vuoden keskiarvo käsittääkseni koskee kaikkia naisia. Akateemisilla se taitaa olla korkeampi, tosin en tiedä, tilastoidaanko sitä erikseen. Lisäksi tilastointia hankaloittaa se, että "korkeakoulutettuja" ovat sekä tradenomi että väitellyt tutkija. Itse en ole juurikaan tavannut milleniaalien joukossa esim. tutkijatason naisia, jotka olisivat saaneet lapsia parikymppisenä. Sellainen 33+ tuntuu olevan tyypillisempää, ja hyvin monihan on vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 40v äijä ja mimmit luulee mua varsinkin lippis ja aurinlasit päässä 25v.
Vierailija kirjoitti:
Oon 40v äijä ja mimmit luulee mua varsinkin lippis ja aurinlasit päässä 25v.
Muakin luullaan moottoripyöräkypärässä ja toppahaalareissa monesti viiskymppiseksi mieheksi. N22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon 40v äijä ja mimmit luulee mua varsinkin lippis ja aurinlasit päässä 25v.
Se on muuten hauska että jos miehellä on kaikissa Tinder-kuvissa joku päähine niin voit olla varma, että kattoluukku repsottaa. Ette huijaa ketään.
Ei asiaa ole oikeasti niin vaikea googlata:
https://www.pewresearch.org/fact-tank/2015/01/15/for-most-highly-educat…
Ensisynnyttäjien keskiarvo olisi Suomessakin todennäköisesti vielä korkeampi, jos laskettaisiin pelkästään akateemiset.
En tiedä onko erityisen hyvä kehitys, mutta faktuaalinen kehitys kuitenkin. Varmasti työmarkkinoillakin osansa asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei asiaa ole oikeasti niin vaikea googlata:
https://www.pewresearch.org/fact-tank/2015/01/15/for-most-highly-educat…Ensisynnyttäjien keskiarvo olisi Suomessakin todennäköisesti vielä korkeampi, jos laskettaisiin pelkästään akateemiset.
En tiedä onko erityisen hyvä kehitys, mutta faktuaalinen kehitys kuitenkin. Varmasti työmarkkinoillakin osansa asiaan.
Pisteliäisyyden yrityksesi menee aika tavalla metsään, kun oli puhe suomalaisnaisista ja tutkimus koskee amerikkalaisnaisia, jotka elävät varsin toisenlaisessa yhteiskunnassa.
Mikähän siinä on, että täällä ei kertakaikkiaan pystytä keskustelemaan normaalisti, vaan aina pitää ujuttaa tuota muiden alentamisyritystä joukkoon pienessäkin asiassa. Ei se ihan tervettä kyllä ole.
Kukaan ei oikeasti näytä ikäänsä nuoremmalta. Ehkä muutaman vuoden voi näyttää, mutta ei yli 10 vuotta.
Esim. Jennifer Lopez on ikäisekseen kaunis ja rypytön. Mutta hän ei näytä kolmekymppiseltä. Nuhjuinenkin kolmekymppinen näyttää nuoremmalta kuin hän.
Jos kolmekymppinen päättäisi huijata olevansa nuorempi ja mennä yläkoulun pulpettiin istumaan muiden kanssa, hän erottuisi vanhempana joukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meitä on. Tein aikanaan sijaisopettajan töitä, ja minut on useamman kerran ajettu pois opettajanhuoneesta ensimmäisenä työpäivänä uudessa koulussa, kun minua on luultu lukion tai jopa yläkoulun oppilaaksi. Olin tuolloin 25-27-vuotias. Myös teiniäidiksi on haukuttu monta kertaa, vaikka olin 29 v. kun esikoiseni syntyi.
Isoäidiltäni kysyttiin usein vielä lähes 80-vuotiaana, että joko hän pian pääsee eläkkeelle, ja hämmästys oli melkoinen kun kysyjä kuuli isoäidin iän.
Toisilla vaan on paremmat ulkonäkögeenit. Ja sekös kateellisia harmittaa.
Miksi jollain on pakkomielle iästä ja siitä, näkyykö vai eikö se näy naamasta? Ap:n mielenterveys on kyseenalaisessa kunnossa. Ihan sama miltä silloin näyttää jos nuppi on sisältä rikki.
Kyllä minä uskon että voi näyttää nuorekkaalta, koska se on meidän suvussa normaalia, mutta eihän nuoruus ja nuorekkuus ole mikään itseisarvo. Saati että sitä pitäisi vakuutella jossain hemmetin vauva.fissä päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Hirveän surullista oireilua moinen.
Olisi kiinnostavaa, jos joskus näkisi trollin, joka yrittäisi älykkäästi vakuuttaa ihmiset älyn käytön tarpeellisuudesta ja järjen ja tunnetaitojen ylivoimasta ohi ulkonäön, rahan, fyysisen voiman, seksikumppanien määrän tms., vaan ilmeisesti älykkäillä ei ole tuota tarvetta nostaa itseään. On mietitty asiat kuntoon omassa mielessä ja itsetunto ja -luottamus kohdallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei asiaa ole oikeasti niin vaikea googlata:
https://www.pewresearch.org/fact-tank/2015/01/15/for-most-highly-educat…Ensisynnyttäjien keskiarvo olisi Suomessakin todennäköisesti vielä korkeampi, jos laskettaisiin pelkästään akateemiset.
En tiedä onko erityisen hyvä kehitys, mutta faktuaalinen kehitys kuitenkin. Varmasti työmarkkinoillakin osansa asiaan.
Pisteliäisyyden yrityksesi menee aika tavalla metsään, kun oli puhe suomalaisnaisista ja tutkimus koskee amerikkalaisnaisia, jotka elävät varsin toisenlaisessa yhteiskunnassa.
Mikähän siinä on, että täällä ei kertakaikkiaan pystytä keskustelemaan normaalisti, vaan aina pitää ujuttaa tuota muiden alentamisyritystä joukkoon pienessäkin asiassa. Ei se ihan tervettä kyllä ole.
Ja samaa olin tulossa sanomaan. Vähän onnetonta piikitellä muita googettelutaitojen puutteesta ja tarjota itse tilastoa aivan eri yhteiskunnasta. Suomessa kehitys on varmaan samansuuntaista, mutta erot esim. juuri perhepolitiikassa ovat valtavia. Suomessa moni ei oikein käsitä, että Jenkeissä se menee usein edelleen niin, että äiti jää kotiin lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meitä on. Tein aikanaan sijaisopettajan töitä, ja minut on useamman kerran ajettu pois opettajanhuoneesta ensimmäisenä työpäivänä uudessa koulussa, kun minua on luultu lukion tai jopa yläkoulun oppilaaksi. Olin tuolloin 25-27-vuotias. Myös teiniäidiksi on haukuttu monta kertaa, vaikka olin 29 v. kun esikoiseni syntyi.
Isoäidiltäni kysyttiin usein vielä lähes 80-vuotiaana, että joko hän pian pääsee eläkkeelle, ja hämmästys oli melkoinen kun kysyjä kuuli isoäidin iän.
Toisilla vaan on paremmat ulkonäkögeenit. Ja sekös kateellisia harmittaa.
Kas vain. Minunkin opettajaäitini on ajettu välitunneilla pihalle ja toisissa yhteyksissä luultu teiniäidiksi. Minua taas on luultu teinipoikani tyttöystäväksi ja siskoksi ja vielä exäni tyttäreksi, olen myös saanut asiaa korjatessa selittää, etten aivan nuorena nyt kuitenkaan ole lapsia tehnyt. Joissakin suvuissa on näin, ja tulee näitä hassuja tilanteita. Kaikissa ihmisissä toki ikä näkyy, jos tutkitaan tarkkaan, on meissä ihmisissä niin paljon kuluvia osia, mutta kukapa sitä arjessa niin tarkkaan katsoisi.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei oikeasti näytä ikäänsä nuoremmalta. Ehkä muutaman vuoden voi näyttää, mutta ei yli 10 vuotta.
Esim. Jennifer Lopez on ikäisekseen kaunis ja rypytön. Mutta hän ei näytä kolmekymppiseltä. Nuhjuinenkin kolmekymppinen näyttää nuoremmalta kuin hän.
Jos kolmekymppinen päättäisi huijata olevansa nuorempi ja mennä yläkoulun pulpettiin istumaan muiden kanssa, hän erottuisi vanhempana joukosta.
Jennifer Lopez menisi nelivitosesta (on oikeasti 53v).
Aika harvinainen poikkeus max 5v sääntöön.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meitä on. Tein aikanaan sijaisopettajan töitä, ja minut on useamman kerran ajettu pois opettajanhuoneesta ensimmäisenä työpäivänä uudessa koulussa, kun minua on luultu lukion tai jopa yläkoulun oppilaaksi. Olin tuolloin 25-27-vuotias. Myös teiniäidiksi on haukuttu monta kertaa, vaikka olin 29 v. kun esikoiseni syntyi.
Isoäidiltäni kysyttiin usein vielä lähes 80-vuotiaana, että joko hän pian pääsee eläkkeelle, ja hämmästys oli melkoinen kun kysyjä kuuli isoäidin iän.
Toisilla vaan on paremmat ulkonäkögeenit. Ja sekös kateellisia harmittaa.
<30v iässä tuollaista vielä tapahtuu.
Tuossa vaikuttaa paljon se että sinun ikäisesi haluavat näyttää nuoremmilta, kun taas teinit haluavat näyttää vanhemmilta.
Sitten kun mennään 30-35v yli, supernuorekkaita ei käytännössä ole. Ikä näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Sain ensimmäisen ja ainoan lapseni 41-vuotiaana, ja sain monet kerrat halveksivia kommentteja vierailta ihmisiltä, jotka luulivat että olen hankkiutunut raskaaksi teini-ikäisenä.
No mut nämä huononäköiset mummot on oma luokkansa.
Minäkin kohtasin tällaista esikoiseni kanssa 36-vuotiaana, mutta en silti todellakaan näyttänyt teiniltä kenenkään muun mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei oikeasti näytä ikäänsä nuoremmalta. Ehkä muutaman vuoden voi näyttää, mutta ei yli 10 vuotta.
Esim. Jennifer Lopez on ikäisekseen kaunis ja rypytön. Mutta hän ei näytä kolmekymppiseltä. Nuhjuinenkin kolmekymppinen näyttää nuoremmalta kuin hän.
Jos kolmekymppinen päättäisi huijata olevansa nuorempi ja mennä yläkoulun pulpettiin istumaan muiden kanssa, hän erottuisi vanhempana joukosta.
Jennifer Lopez menisi nelivitosesta (on oikeasti 53v).
Aika harvinainen poikkeus max 5v sääntöön.
Eipä taida Jenny kuitenkaan ihan pelkän perusvoiteen ja hyvien yöunien nimeen vannoa. Kyllähän sitä muutamalla kymppitonnilla saa jo kaikenlaista.
Sitten ne miehet suuttuu ja rupeaa haukkumaan naisia pinnallisiksi joille ei kelpaa Suomi mies jos nainen ei ole ihan vakuuttunut miehen "nuorekkaasta charmantista olemuksesta":D
Itsekin kokenut ärsytystä,ihan pokkana esim sopivat treffit jossa valehtelevat iän,ammatin,ulkonäön siis ihan kaiken ja sitten luottavat onneensa ja kuvittelevat että naisia ei haittaa muka valehtelu ja sittenkun nainen sanoo suoraan valehtelusta niin suuttuvat,rupeavat solvaamaan ja haukkumaan kun ei kelpaa naisille hyvä mies:D