Lue keskustelun säännöt.
Miksi täällä on niin monen vaikea uskoa sitä, että joku näyttää ikäistään huomattavasti nuoremmalta?
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran nuorekas, että osallistuin missikilpaan valehdellen olevani oman lapseni ikäinen. Läpi meni, vaikka käsittelemättömät kuvat, videot jne.
Harvoin täällä av:lla tunnistaa ketään, mutta nyt tiedetään kuka on av-mamma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 44- vuotias on nuoren näköinen, on hän silti 44-vuotiaan näköinen, tosin nuorekas. Sitten on iättömän näköisiä, esim. edesmennyt Åke Lindman oli nuorena keski-ikäisen näköinen ja vanhana nuorekkaan näköinen eli vanheni 20-80-vuoden välillä 35-vuotiaasta 65-vuotiaaksi.
Minä tunnen erään miehen, joka näyttää n 10 v nuoremmalta, on vähän yli 50. Näyttää, että kasvot vanhenevat hitaasti. Elämäntavoista nuorekkuus ei ainakaan johdu. Polttaa kuin korsteeni ja viinaakin menee välillä reilusti. Kroppa on jäntevä, vaikka ei kuntoile. Ei ole kaljamahaa, eikä laihan läski..Tekee kyllä fyysistä työtä. Kasvoilla usein iloinen ilme, pilke silmäkulmassa.
Tuokaa esiin sellaisia jotka oikeasti näyttävät, eikä vaan sellaisia jotka itse uskovat näyttävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Itse kyllä hätkähtäisin, jos ikäiseni (35) nainen puhuisi esim. kouluikäisistä lapsista. Ei se silloin liittyisi nuoreen ulkonäköön mitenkään vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutetuilla kolmekymppisillä naisilla on yleensä vasta pieniä lapsia sikäli kun on lapsia ollenkaan. Eli taustasyitä on monenlaisia.
Itse tein väikkäriä äitiyslomalla ja sain esikoisen 26-vuotiaana, yksi kollega (akateeminen hänkin) oli ehtinyt pari kuukautta ennen, mutta nykyäänhän ensisynnyttäjien ikä on noussut kolmeenkymppiin. 90-luvun puolivälissä esikoinen saatiin 27-vuotiaana.
. Niin no emme tainneet puhua tilanteesta 90-luvulla tai sata vuotta sitten vaan tänä päivänä. Nykyään kolmekymppiset alkavat vähitellen vasta miettiä, ryhtyvätkö yrittämään edes sitä ekaa lasta.
Hyvin monet tuntemani akateemiset ovat saaneet esikoisen reilusti alle kolmekymppisenä. Emme tosin asu pk-seudulla ja tuttavapiiri on nuorena pariutuneita. Kolmekymppisenä lapsettomat ovat yhtä lukuunottamatta nyt neljäkymppisenä lapsettomia edelleen. Enkä "hätkähtäisi" muutaman vuoden eroa elämänkuluissa itse, keskiarvoihin lasketaan myös ääripäät, ei se tarkoita että kaikki tekevät samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva on oikeasti nuoren näköinen voi olla nuorekas muttei nuoren näköinen paitsi ihan nuoret.
Yleensä miehillä on harhakäsitys omasta nuorukkuudestaan ihan pokkana munkin kaverimies sanoi että kun hän ajaa hiuksensa menee ihan nuoresta miehestä:D ihan ikäiseltään ellei vanhemmalta näyttää. Monet miehet kuvittelee että ovat "hyvin säilyneitä" ja jahtaavat puolet nuorempia naisia koska kuvittelevat että menevät siihen ikäluokkaansa kuin ne naisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuokaa esiin sellaisia jotka oikeasti näyttävät, eikä vaan sellaisia jotka itse uskovat näyttävänsä.
Julkkiksista vaikka Nigella Lawson, Alyson Hannigan ja Brad Pitt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuokaa esiin sellaisia jotka oikeasti näyttävät, eikä vaan sellaisia jotka itse uskovat näyttävänsä.
Julkkiksista vaikka Nigella Lawson, Alyson Hannigan ja Brad Pitt.
Jestas, onko Nigella tosiaan 62! Ei kyllä uskoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä miehillä on harhakäsitys omasta nuorukkuudestaan ihan pokkana munkin kaverimies sanoi että kun hän ajaa hiuksensa menee ihan nuoresta miehestä:D ihan ikäiseltään ellei vanhemmalta näyttää. Monet miehet kuvittelee että ovat "hyvin säilyneitä" ja jahtaavat puolet nuorempia naisia koska kuvittelevat että menevät siihen ikäluokkaansa kuin ne naisetkin.
On muuten ärsyttävä ilmiö nuoremman naisen näkökulmasta. Miksi joku isäni ikäinen kaljamaha kuvittelee olevansa tasoani? Kun se ei ole.
Ja menee melkein niin että mitä vanhempi ja rumempi mies, sitä suuremmat luulot itsestään. :D Ne oikeasti harvat hyvin säilyneet on herrasmiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuokaa esiin sellaisia jotka oikeasti näyttävät, eikä vaan sellaisia jotka itse uskovat näyttävänsä.
Julkkiksista vaikka Nigella Lawson, Alyson Hannigan ja Brad Pitt.
Jestas, onko Nigella tosiaan 62! Ei kyllä uskoisi.
... Nuo kaksi muuta näyttävät kyllä ihan oman ikäisiltään mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Itse kyllä hätkähtäisin, jos ikäiseni (35) nainen puhuisi esim. kouluikäisistä lapsista. Ei se silloin liittyisi nuoreen ulkonäköön mitenkään vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutetuilla kolmekymppisillä naisilla on yleensä vasta pieniä lapsia sikäli kun on lapsia ollenkaan. Eli taustasyitä on monenlaisia.
Itse tein väikkäriä äitiyslomalla ja sain esikoisen 26-vuotiaana, yksi kollega (akateeminen hänkin) oli ehtinyt pari kuukautta ennen, mutta nykyäänhän ensisynnyttäjien ikä on noussut kolmeenkymppiin. 90-luvun puolivälissä esikoinen saatiin 27-vuotiaana.
. Niin no emme tainneet puhua tilanteesta 90-luvulla tai sata vuotta sitten vaan tänä päivänä. Nykyään kolmekymppiset alkavat vähitellen vasta miettiä, ryhtyvätkö yrittämään edes sitä ekaa lasta.
Hyvin monet tuntemani akateemiset ovat saaneet esikoisen reilusti alle kolmekymppisenä. Emme tosin asu pk-seudulla ja tuttavapiiri on nuorena pariutuneita. Kolmekymppisenä lapsettomat ovat yhtä lukuunottamatta nyt neljäkymppisenä lapsettomia edelleen. Enkä "hätkähtäisi" muutaman vuoden eroa elämänkuluissa itse, keskiarvoihin lasketaan myös ääripäät, ei se tarkoita että kaikki tekevät samoin.
Ei se enää nykyisin mene noin, paitsi jos lasket 29-vuotiaan reilusti alle kolmekymppiseksi.
Ja tilastollisestikin mitä akateemisempi, sitä myöhemmin aloittanut lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Itse kyllä hätkähtäisin, jos ikäiseni (35) nainen puhuisi esim. kouluikäisistä lapsista. Ei se silloin liittyisi nuoreen ulkonäköön mitenkään vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutetuilla kolmekymppisillä naisilla on yleensä vasta pieniä lapsia sikäli kun on lapsia ollenkaan. Eli taustasyitä on monenlaisia.
Itse tein väikkäriä äitiyslomalla ja sain esikoisen 26-vuotiaana, yksi kollega (akateeminen hänkin) oli ehtinyt pari kuukautta ennen, mutta nykyäänhän ensisynnyttäjien ikä on noussut kolmeenkymppiin. 90-luvun puolivälissä esikoinen saatiin 27-vuotiaana.
. Niin no emme tainneet puhua tilanteesta 90-luvulla tai sata vuotta sitten vaan tänä päivänä. Nykyään kolmekymppiset alkavat vähitellen vasta miettiä, ryhtyvätkö yrittämään edes sitä ekaa lasta.
Hyvin monet tuntemani akateemiset ovat saaneet esikoisen reilusti alle kolmekymppisenä. Emme tosin asu pk-seudulla ja tuttavapiiri on nuorena pariutuneita. Kolmekymppisenä lapsettomat ovat yhtä lukuunottamatta nyt neljäkymppisenä lapsettomia edelleen. Enkä "hätkähtäisi" muutaman vuoden eroa elämänkuluissa itse, keskiarvoihin lasketaan myös ääripäät, ei se tarkoita että kaikki tekevät samoin.
Ei se enää nykyisin mene noin, paitsi jos lasket 29-vuotiaan reilusti alle kolmekymppiseksi.
Ja tilastollisestikin mitä akateemisempi, sitä myöhemmin aloittanut lisääntymään.
Minun tietääkseni ei ole erikseen tilastoitu ensisynnyttäjien koulutustasoa, vaikka minullakin on se käsitys, että akateemiset synnyttävät myöhemmin. Nyt ensisynnyttäjien keskimääräinen ikä on 30,5 vuotta. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Itse kyllä hätkähtäisin, jos ikäiseni (35) nainen puhuisi esim. kouluikäisistä lapsista. Ei se silloin liittyisi nuoreen ulkonäköön mitenkään vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutetuilla kolmekymppisillä naisilla on yleensä vasta pieniä lapsia sikäli kun on lapsia ollenkaan. Eli taustasyitä on monenlaisia.
Itse tein väikkäriä äitiyslomalla ja sain esikoisen 26-vuotiaana, yksi kollega (akateeminen hänkin) oli ehtinyt pari kuukautta ennen, mutta nykyäänhän ensisynnyttäjien ikä on noussut kolmeenkymppiin. 90-luvun puolivälissä esikoinen saatiin 27-vuotiaana.
. Niin no emme tainneet puhua tilanteesta 90-luvulla tai sata vuotta sitten vaan tänä päivänä. Nykyään kolmekymppiset alkavat vähitellen vasta miettiä, ryhtyvätkö yrittämään edes sitä ekaa lasta.
Olen tähän kiinnittänyt huomiota, ettei välttämättä ihan helpoin rasti saada lapsia "vanhana". Joku juhlapyhä olimme syömässä ja siellä todella vanhan näköisiä ihan pienten koululaisten vanhempia. Näyttivät nelikymppisiltä, jolloin itse olin teinin vanhempi. Pikkulapsi-ikä meni hyvin, kun vasta aloitteli työuraa, sen sijaan viisi vuotta myöhemmin olisi jo uraputkessa syvemmällä omine kiireineen. Ei ihme, että nuo vanhemmat näyttivät väsyneiltä.
Mutta minkäs sille mahtaa, ettei löydä kumppania tai ei muutenkaan tunnu aika sopivalta tai lasten saaminen ei onnistu tai miettii haluaako edes lapsia. Eihän se mikään automaatio ole eikä ollut itsellenikään.
Meni kyllä vähän ohi aiheen. Huvitti, että 90-luvun puoliväli on ikäisillesi melkein kuin sata vuotta sitten.
Ikäisilleni? Eli siis kenelle? Kysehän oli retorisesta tehokeinosta, koska kyllä, 90-luvusta on tosiaan jo useampi vuosikymmen.
90-luvun puolivälistä on 27 vuotta. Hiukan vähemmän kuin sata vuotta, jolloin elämä oli aika tavalla erilaista kuin "nykyaikana". Veikkaan, että olet minua paljon nuorempi, kasari on yhtä kaukaista historiaa nuorille kuin nuijasota, mutta sitä nuori ihminen ei onneksi vielä ymmärrä miten nopeasti hänestä itsestäänkin tulee historiaa. Vasta eilenhän tässä teinejä oltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Itse kyllä hätkähtäisin, jos ikäiseni (35) nainen puhuisi esim. kouluikäisistä lapsista. Ei se silloin liittyisi nuoreen ulkonäköön mitenkään vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutetuilla kolmekymppisillä naisilla on yleensä vasta pieniä lapsia sikäli kun on lapsia ollenkaan. Eli taustasyitä on monenlaisia.
Itse tein väikkäriä äitiyslomalla ja sain esikoisen 26-vuotiaana, yksi kollega (akateeminen hänkin) oli ehtinyt pari kuukautta ennen, mutta nykyäänhän ensisynnyttäjien ikä on noussut kolmeenkymppiin. 90-luvun puolivälissä esikoinen saatiin 27-vuotiaana.
. Niin no emme tainneet puhua tilanteesta 90-luvulla tai sata vuotta sitten vaan tänä päivänä. Nykyään kolmekymppiset alkavat vähitellen vasta miettiä, ryhtyvätkö yrittämään edes sitä ekaa lasta.
Hyvin monet tuntemani akateemiset ovat saaneet esikoisen reilusti alle kolmekymppisenä. Emme tosin asu pk-seudulla ja tuttavapiiri on nuorena pariutuneita. Kolmekymppisenä lapsettomat ovat yhtä lukuunottamatta nyt neljäkymppisenä lapsettomia edelleen. Enkä "hätkähtäisi" muutaman vuoden eroa elämänkuluissa itse, keskiarvoihin lasketaan myös ääripäät, ei se tarkoita että kaikki tekevät samoin.
Ei se enää nykyisin mene noin, paitsi jos lasket 29-vuotiaan reilusti alle kolmekymppiseksi.
Ja tilastollisestikin mitä akateemisempi, sitä myöhemmin aloittanut lisääntymään.
Minun tietääkseni ei ole erikseen tilastoitu ensisynnyttäjien koulutustasoa, vaikka minullakin on se käsitys, että akateemiset synnyttävät myöhemmin. Nyt ensisynnyttäjien keskimääräinen ikä on 30,5 vuotta. Eri
On sitä tutkittu.
Telkkarin luukulla sai katsella noin 300 kelakortti päivässä vuosikaudet. Ikinuoria ei tullut vastaan lainkaan ja 10 ikäistään nuoremmalta näyttäviäkin hyvin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Itse kyllä hätkähtäisin, jos ikäiseni (35) nainen puhuisi esim. kouluikäisistä lapsista. Ei se silloin liittyisi nuoreen ulkonäköön mitenkään vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutetuilla kolmekymppisillä naisilla on yleensä vasta pieniä lapsia sikäli kun on lapsia ollenkaan. Eli taustasyitä on monenlaisia.
Itse tein väikkäriä äitiyslomalla ja sain esikoisen 26-vuotiaana, yksi kollega (akateeminen hänkin) oli ehtinyt pari kuukautta ennen, mutta nykyäänhän ensisynnyttäjien ikä on noussut kolmeenkymppiin. 90-luvun puolivälissä esikoinen saatiin 27-vuotiaana.
. Niin no emme tainneet puhua tilanteesta 90-luvulla tai sata vuotta sitten vaan tänä päivänä. Nykyään kolmekymppiset alkavat vähitellen vasta miettiä, ryhtyvätkö yrittämään edes sitä ekaa lasta.
Hyvin monet tuntemani akateemiset ovat saaneet esikoisen reilusti alle kolmekymppisenä. Emme tosin asu pk-seudulla ja tuttavapiiri on nuorena pariutuneita. Kolmekymppisenä lapsettomat ovat yhtä lukuunottamatta nyt neljäkymppisenä lapsettomia edelleen. Enkä "hätkähtäisi" muutaman vuoden eroa elämänkuluissa itse, keskiarvoihin lasketaan myös ääripäät, ei se tarkoita että kaikki tekevät samoin.
Ei se enää nykyisin mene noin, paitsi jos lasket 29-vuotiaan reilusti alle kolmekymppiseksi.
Ja tilastollisestikin mitä akateemisempi, sitä myöhemmin aloittanut lisääntymään.
Minun tietääkseni ei ole erikseen tilastoitu ensisynnyttäjien koulutustasoa, vaikka minullakin on se käsitys, että akateemiset synnyttävät myöhemmin. Nyt ensisynnyttäjien keskimääräinen ikä on 30,5 vuotta. Eri
On sitä tutkittu.
Olisiko linkkiä? Onko ero kovinkin suuri akateemisten ja muiden välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuokaa esiin sellaisia jotka oikeasti näyttävät, eikä vaan sellaisia jotka itse uskovat näyttävänsä.
Julkkiksista vaikka Nigella Lawson, Alyson Hannigan ja Brad Pitt.
Jestas, onko Nigella tosiaan 62! Ei kyllä uskoisi.
Yksi harvoja oikeasti hyvin säilyneitä. Tuollaisia on yksi tuhannesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Itse kyllä hätkähtäisin, jos ikäiseni (35) nainen puhuisi esim. kouluikäisistä lapsista. Ei se silloin liittyisi nuoreen ulkonäköön mitenkään vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutetuilla kolmekymppisillä naisilla on yleensä vasta pieniä lapsia sikäli kun on lapsia ollenkaan. Eli taustasyitä on monenlaisia.
Itse tein väikkäriä äitiyslomalla ja sain esikoisen 26-vuotiaana, yksi kollega (akateeminen hänkin) oli ehtinyt pari kuukautta ennen, mutta nykyäänhän ensisynnyttäjien ikä on noussut kolmeenkymppiin. 90-luvun puolivälissä esikoinen saatiin 27-vuotiaana.
. Niin no emme tainneet puhua tilanteesta 90-luvulla tai sata vuotta sitten vaan tänä päivänä. Nykyään kolmekymppiset alkavat vähitellen vasta miettiä, ryhtyvätkö yrittämään edes sitä ekaa lasta.
Hyvin monet tuntemani akateemiset ovat saaneet esikoisen reilusti alle kolmekymppisenä. Emme tosin asu pk-seudulla ja tuttavapiiri on nuorena pariutuneita. Kolmekymppisenä lapsettomat ovat yhtä lukuunottamatta nyt neljäkymppisenä lapsettomia edelleen. Enkä "hätkähtäisi" muutaman vuoden eroa elämänkuluissa itse, keskiarvoihin lasketaan myös ääripäät, ei se tarkoita että kaikki tekevät samoin.
Ei se enää nykyisin mene noin, paitsi jos lasket 29-vuotiaan reilusti alle kolmekymppiseksi.
Ja tilastollisestikin mitä akateemisempi, sitä myöhemmin aloittanut lisääntymään.
"Nykyään" tarkoittaa automaattisesti että lapset ei voi olka koululaisia, mistä puhuttiin tuossa aiemmin. Tilasto on edelleenkin keskiarvo, myös akateemisissa on nuorena lisääntyneitä ja nelikymppisenä lapset saaneita.
Ikäisilleni? Eli siis kenelle? Kysehän oli retorisesta tehokeinosta, koska kyllä, 90-luvusta on tosiaan jo useampi vuosikymmen.