Lue keskustelun säännöt.
Miksi täällä on niin monen vaikea uskoa sitä, että joku näyttää ikäistään huomattavasti nuoremmalta?
Kommentit (516)
Hassua jotenkin, miten paljon meidän kulttuurissa palvotaan niin paljon nuoruutta. Muistan ku mua ärsytti jo lapsena kaiken maailman ylistävät artikkelit 16-vuotiaista lapsineroista. Miksei sama, tai siis jopa parempi, taito ole enää arvostettavaa kun henkilö on vaikka 28-vuotias?
Sama pätee sitten ilmeisesti ulkonäköön. 50-vuotiaana pitää jostain syystä näyttää 20-vuotiaalta, ja se on ihan kamala synti, jos näyttääkin ikäiseltään, tai jopa ikäistään vanhemmalta. 😱😱😱
Kyllä niitä ikäistään nuoremman näköisiä on oikeasti, itsekin tiedän pari. En ymmärrä, miksi asian pitäisi olla jotenkin erityisen kadehdittavaa tai arvostettavaa, mitä se on kommenteista päätellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Siis kyllähän arjessa ihmiset arvioi toisten ikiä jatkuvasti. Hämmentyisit varmasti sinäkin jos max. 20v:nä pitämäsi nainen alkaisikin selittää siitä että pitää ostaa joku mekko lapsen 6lk kevätjuhlaan tai alkaisi muistella miten hän silloin aikanaan vuosia sitten yliopistossa teki sitä ja tätä.
Mutta kun eipä näitä kuvatunlaisia yllätyksiä taida ihan jatkuvalla syötöllä tapahtua niin sekin kertoo jo siitä, ettei se merkittävästi nuoremmalta näyttäminen niin kauhean yleistä ole. Jos olisi, eihän täällä enää kukaan osaisi muodostaa minkäänlaista käsitystä kenenkään iästä, jos ihan jatkuvasti menisi tuosta vaan kymmenellä vuodella pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 43-vuotias ja onhan minuakin luultu nuoremmaksi. Yksi tapaus jäänyt mieleen, oli firman juhlat ja juteltiin mm-95 kisoista. Noin 22-vuotias nuorukainen kysyi minulta, että minkä ikäinen oikein olen ja kun kerroin, hän purkautti oluet suustaan ulos ja huudahti, mitä hittoa! Uskon että tuo reaktio oli ihan aito, eikä vain kohteliaisuus. Onhan minulla ikääntymisen merkkejä, paljonkin, mutta uskon olevani mieleltäni nuorempi kuin jotkut ikäiseni ja se varmaan näkyy ulospäinkin. En suostu olemaan "täti", vaikka en yritä näyttää nuorelta. Yritän näyttää itseltäni.
Parikymppisenä luulin erästä työkaveria kolmekymppiseksi. Kunnes hän kertoi viettävänsä 50-vuotissynttäreitä "ensi viikonloppuna". Kysyin tietenkin, että kenen viisikymppisiä juhlit", ja yllätyin todelle paljon kun hän vastasi, että "omiani". :D
Hän ei ollut mikään "yritän olla nuorekas vaikka olenkin jo täti" tyyppinen, vaan sellainen ihan tavallisen ja arkisen oloinen ihminen.
Vuosia myöhemmin yllätyin toisen kollegan 50-vuotissynttäreistä. Olin luullut hänen olevan ainakin 60 ja luulin hänen jäävän pian eläkkeelle. Onneksi en koskaan sanonut ääneen mitään hänen ikäänsä liittyviä ajatuksiani.
Tästä tulee mieleeni mieheni järkytys koskien yhtä työkaveriani. Tiimissämme on kuusi naista joista viisi on n 50v ja yksi 40v. Mieheni oli luullut että tämä 10v meitä muita nuorempi nainen olisi meitä 10v vanhempi. Ihmetys oli aivan aitoa eikä siihen liittynyt kenenkään imartelua tai lyttäämistä.
Niin se ikä vaan kohtelee meitä eri tavalla.
Perintötekijöillä on osansa, mutta etenkin tupakointi vanhentaa karusti. 10 vuotta vanhempi tupakoiva työkaverini luuli minua tyttäriensä ikäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöinen keskustelu on niin turhaa, koska ei ole olemassa mitään määriteltyä standardia sille mikä on nuoren tai kauniin näköistä. Riippuu aika paljon katsojan silmästä, valoisuudesta ja tilanteesta.
Nykyään pukeutumisella ja kampauksilla ei osoiteta ikää kuten joskus ennen vanhaan, vaan pukeudutaan iättömään tyyliin ja värjätään harmaat piiloon. Ennen vanhaan hammashoito oli heikompaa, joten hampaista näkyi ikä paljon selvemmin, nyt kukaan ei huomaa vaikka suussa olisi tekarit.
Ja itse kun ottaa itsestään kuvia puhelimella oikeassa valaistuksessa, oikeassa kuvakulmassa (ylhäältä), ja pikkuisen photoshoppaa, niin ah kyllä kaikki itsekin uskovat näyttävänsä niin nuorilta ja kauniilta! 😂
On yleiset standardit kauneudelle joista 97% on samaa mieltä. Muun väittäminen on lihavien lätinää.
Missä ne standardit ovat?
Antropologien tutkimuksissa. Kulttuurista riippumatta tiettyjä samoja asioita pidetään viehättävänä.
Väärin. Kauneusihanteet ovat pitkälle sidoksissa aikaan ja kulttuuriin. Joissain ihaillaan valkoista ihoa, joissain ruskettunutta. Omana elinaikanani muodissa ovat olleet hyvin pienet pyllyt ja valtavat pyllyt. Joissain perinteissä vanhaa naista on arvostettu suuresti ja se näkyy myös siinä miten näitä naisia on kuvattu kauniina. Vartalonmalli joka näyttää nykyisin silmin lihavalta, on joskus ollut kaikkein halutuin.
Jotkut aina sanovat että heidän kauneusihanteensa tulevat biologiasta ja kertovat hedelmällisyydestä tms. Nykyisessä kulttuurissa ihaillaan kuitenkin monia piirteitä jotka itse asiassa korreloivat hedelmättömyyden kanssa. Eli se siitä biologiasta. Mainosmies on se joka tässä asiassa pitää suurinta valtaa.
Toki on myös piirteitä joita ihaillaan yleisestikin. Esim. symmetrisyys.
Se on jotenkin hassua, että tummaihoiset haluavat vaalean ihon, vaaleaihoiset tahtovat rusketusta. Suoratukkaiset laittavat hiuksiinsa kiharoita ja afroja suoristetaan.
Yksi ystävämies ihmetteli sitä että naiset eivät ole koskaan tyytyväisiä ulkonäköönsä. Joku hänen ystävänsä oli valittanut kiharaa tukkaansa kun sille ei voi tehdä mitään kiharuuden takia. Mies vilpittömästi ihmetteli että mitä tekisit tukallesi jos se olisi suora? Laittaisit kiharoita? Niinhän se usein on että sitä halutaan mitä ei omisteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan takertunut siihen, että minua luultiin ikäistäni nuoremmaksi. Niin työssä kuin muuallakin. Tuökaveritkin siitä usein sanoivat ja vertasivat pomoon, joka oli täysin minun kanssa samanikäinen, mutta olimme eri maata. Persoonaltaan, ihmistyypiltään, pukeutumiseltaan jne.. On siitä ehkä ollut hyötyä kun nykyinen mies on 10v nuorempi minua. Ihmiset ovat alunperin ja edelleen sitä mieltä, ettei ikäeroa ole havaittavissa.
Olen aina näyttänyt nuoremmalta ja kuullut siitä paljon. (Osa ihmisistä vihastuu) :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 43-vuotias ja onhan minuakin luultu nuoremmaksi. Yksi tapaus jäänyt mieleen, oli firman juhlat ja juteltiin mm-95 kisoista. Noin 22-vuotias nuorukainen kysyi minulta, että minkä ikäinen oikein olen ja kun kerroin, hän purkautti oluet suustaan ulos ja huudahti, mitä hittoa! Uskon että tuo reaktio oli ihan aito, eikä vain kohteliaisuus. Onhan minulla ikääntymisen merkkejä, paljonkin, mutta uskon olevani mieleltäni nuorempi kuin jotkut ikäiseni ja se varmaan näkyy ulospäinkin. En suostu olemaan "täti", vaikka en yritä näyttää nuorelta. Yritän näyttää itseltäni.
Parikymppisenä luulin erästä työkaveria kolmekymppiseksi. Kunnes hän kertoi viettävänsä 50-vuotissynttäreitä "ensi viikonloppuna". Kysyin tietenkin, että kenen viisikymppisiä juhlit", ja yllätyin todelle paljon kun hän vastasi, että "omiani". :D
Hän ei ollut mikään "yritän olla nuorekas vaikka olenkin jo täti" tyyppinen, vaan sellainen ihan tavallisen ja arkisen oloinen ihminen.
Vuosia myöhemmin yllätyin toisen kollegan 50-vuotissynttäreistä. Olin luullut hänen olevan ainakin 60 ja luulin hänen jäävän pian eläkkeelle. Onneksi en koskaan sanonut ääneen mitään hänen ikäänsä liittyviä ajatuksiani.
Tästä tulee mieleeni mieheni järkytys koskien yhtä työkaveriani. Tiimissämme on kuusi naista joista viisi on n 50v ja yksi 40v. Mieheni oli luullut että tämä 10v meitä muita nuorempi nainen olisi meitä 10v vanhempi. Ihmetys oli aivan aitoa eikä siihen liittynyt kenenkään imartelua tai lyttäämistä.
Niin se ikä vaan kohtelee meitä eri tavalla.Perintötekijöillä on osansa, mutta etenkin tupakointi vanhentaa karusti. 10 vuotta vanhempi tupakoiva työkaverini luuli minua tyttäriensä ikäiseksi.
Omalla työpaikallani ihmettelin itsekseni, miten eräs runsaasti tupakoiva kollega ei ole vielä eläkkeellä vaikka näytti lähemmäs 70-vuotiaalta. Jossain vaiheessa ilmeni, että hän oli 55.
No kun kateellisuus. Omasta kokemuksistani viisaantuneena, en enää sano ikääni kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 43-vuotias ja onhan minuakin luultu nuoremmaksi. Yksi tapaus jäänyt mieleen, oli firman juhlat ja juteltiin mm-95 kisoista. Noin 22-vuotias nuorukainen kysyi minulta, että minkä ikäinen oikein olen ja kun kerroin, hän purkautti oluet suustaan ulos ja huudahti, mitä hittoa! Uskon että tuo reaktio oli ihan aito, eikä vain kohteliaisuus. Onhan minulla ikääntymisen merkkejä, paljonkin, mutta uskon olevani mieleltäni nuorempi kuin jotkut ikäiseni ja se varmaan näkyy ulospäinkin. En suostu olemaan "täti", vaikka en yritä näyttää nuorelta. Yritän näyttää itseltäni.
Parikymppisenä luulin erästä työkaveria kolmekymppiseksi. Kunnes hän kertoi viettävänsä 50-vuotissynttäreitä "ensi viikonloppuna". Kysyin tietenkin, että kenen viisikymppisiä juhlit", ja yllätyin todelle paljon kun hän vastasi, että "omiani". :D
Hän ei ollut mikään "yritän olla nuorekas vaikka olenkin jo täti" tyyppinen, vaan sellainen ihan tavallisen ja arkisen oloinen ihminen.
Vuosia myöhemmin yllätyin toisen kollegan 50-vuotissynttäreistä. Olin luullut hänen olevan ainakin 60 ja luulin hänen jäävän pian eläkkeelle. Onneksi en koskaan sanonut ääneen mitään hänen ikäänsä liittyviä ajatuksiani.
Tästä tulee mieleeni mieheni järkytys koskien yhtä työkaveriani. Tiimissämme on kuusi naista joista viisi on n 50v ja yksi 40v. Mieheni oli luullut että tämä 10v meitä muita nuorempi nainen olisi meitä 10v vanhempi. Ihmetys oli aivan aitoa eikä siihen liittynyt kenenkään imartelua tai lyttäämistä.
Niin se ikä vaan kohtelee meitä eri tavalla.Perintötekijöillä on osansa, mutta etenkin tupakointi vanhentaa karusti. 10 vuotta vanhempi tupakoiva työkaverini luuli minua tyttäriensä ikäiseksi.
Omalla työpaikallani ihmettelin itsekseni, miten eräs runsaasti tupakoiva kollega ei ole vielä eläkkeellä vaikka näytti lähemmäs 70-vuotiaalta. Jossain vaiheessa ilmeni, että hän oli 55.
Minun tupakoiva työkaverini (entinen tosin) on oikeastaan ainoa tietämäni ihminen joka mielestäni näyttää merkittävästi ikäistään nuoremmalta. Pyöreäkasvoinen babyface, ei käytä meikkiä, tukka letillä, pukeutuu huppariin ja tennareihin. Olin luullut pari vuotta itseäni vanhemmaksi eli noin 30-vuotiaaksi, kun kävi ilmi että oli 45.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Siis kyllähän arjessa ihmiset arvioi toisten ikiä jatkuvasti. Hämmentyisit varmasti sinäkin jos max. 20v:nä pitämäsi nainen alkaisikin selittää siitä että pitää ostaa joku mekko lapsen 6lk kevätjuhlaan tai alkaisi muistella miten hän silloin aikanaan vuosia sitten yliopistossa teki sitä ja tätä.
Mutta kun eipä näitä kuvatunlaisia yllätyksiä taida ihan jatkuvalla syötöllä tapahtua niin sekin kertoo jo siitä, ettei se merkittävästi nuoremmalta näyttäminen niin kauhean yleistä ole. Jos olisi, eihän täällä enää kukaan osaisi muodostaa minkäänlaista käsitystä kenenkään iästä, jos ihan jatkuvasti menisi tuosta vaan kymmenellä vuodella pieleen.
Ei varmasti, mutta minulle noita on sattunut paljon ja kyseessä ei todellakaan ole mikään kehu. Yleensä ikäni kuullessaan vastapuolen reaktio on pyytää anteeksi. Minulle on mm:
-Naureskeltu että onkos auto vanhemmilta lainassa, sitten että no onkos se lahja niiltä, ja sitten vielä veikattu että sain varmaan kauheasti rahaa jostain kun ostin auton näin nuorena. Naureskelija meni punaiseksi kun kuuli että olen 26v.
-Uudessa työpaikassa työkaveri sanoi että tuskin muistat nämä yhdet lelut kun olet tuon ikäinen. Oltiin samanikäisiä. Työkaveri pyyteli anteeksi, oli luullut minua lukiolaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Siis kyllähän arjessa ihmiset arvioi toisten ikiä jatkuvasti. Hämmentyisit varmasti sinäkin jos max. 20v:nä pitämäsi nainen alkaisikin selittää siitä että pitää ostaa joku mekko lapsen 6lk kevätjuhlaan tai alkaisi muistella miten hän silloin aikanaan vuosia sitten yliopistossa teki sitä ja tätä.
Mutta kun eipä näitä kuvatunlaisia yllätyksiä taida ihan jatkuvalla syötöllä tapahtua niin sekin kertoo jo siitä, ettei se merkittävästi nuoremmalta näyttäminen niin kauhean yleistä ole. Jos olisi, eihän täällä enää kukaan osaisi muodostaa minkäänlaista käsitystä kenenkään iästä, jos ihan jatkuvasti menisi tuosta vaan kymmenellä vuodella pieleen.
Ei varmasti, mutta minulle noita on sattunut paljon ja kyseessä ei todellakaan ole mikään kehu. Yleensä ikäni kuullessaan vastapuolen reaktio on pyytää anteeksi. Minulle on mm:
-Naureskeltu että onkos auto vanhemmilta lainassa, sitten että no onkos se lahja niiltä, ja sitten vielä veikattu että sain varmaan kauheasti rahaa jostain kun ostin auton näin nuorena. Naureskelija meni punaiseksi kun kuuli että olen 26v.
-Uudessa työpaikassa työkaveri sanoi että tuskin muistat nämä yhdet lelut kun olet tuon ikäinen. Oltiin samanikäisiä. Työkaveri pyyteli anteeksi, oli luullut minua lukiolaiseksi.
Ei tuo varmaan kauhean hauskaakaan ole. Kuulostat ulospäin naiivilta ikäiseksesi, ehkä vähän jälkeen jääneeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Itse kyllä hätkähtäisin, jos ikäiseni (35) nainen puhuisi esim. kouluikäisistä lapsista. Ei se silloin liittyisi nuoreen ulkonäköön mitenkään vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutetuilla kolmekymppisillä naisilla on yleensä vasta pieniä lapsia sikäli kun on lapsia ollenkaan. Eli taustasyitä on monenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenvanhaan lapset tehtiin nuorena, mummo oli 22 kun sai äitini. Äiti 20 kun minut sai. Minä 23, kun sain ekan lapseni. Meitä jo 4. Polvessa. Nuorekkaita koko suku!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Itse kyllä hätkähtäisin, jos ikäiseni (35) nainen puhuisi esim. kouluikäisistä lapsista. Ei se silloin liittyisi nuoreen ulkonäköön mitenkään vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutetuilla kolmekymppisillä naisilla on yleensä vasta pieniä lapsia sikäli kun on lapsia ollenkaan. Eli taustasyitä on monenlaisia.
Itse tein väikkäriä äitiyslomalla ja sain esikoisen 26-vuotiaana, yksi kollega (akateeminen hänkin) oli ehtinyt pari kuukautta ennen, mutta nykyäänhän ensisynnyttäjien ikä on noussut kolmeenkymppiin. 90-luvun puolivälissä esikoinen saatiin 27-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun niitä sellaisia ei näe tosielämässä. Julkkiksetkin mitä olen nähnyt livenä joiden uskoin olevan tällaisia, näyttivät tosielämässä ihan ikäisiltään. Esim. Mette Mannosella oli otsalla ja silmien alla kunnon juonteet jne.
Itse näen usein nuoren näköisiä, vaikkakin jo keski-ikäisiä naisia. Tunnen myöskin useita sellaisia. Jos on ollut nuorena tyttömäisen tyyppinen ulkonäkö, ei se siitä tätimäiseksi muutu ellei sitten liho huomattavan paljon. Aina ei sekään vaikuta asiaan. Tämä on se juttu, mikä tekee sen vaikutelman iästä. Ei niinkään ne muutamat rypyt.
Jos on ollut nuorena tyttömäisen hoikka; sama hoikkuus iän myötä muuttuu laihaksi ja riutuneeksi. Vanhemmalla on hyvä olla hieman enemmän kiloja.
Näin on, tuo muutos tapahtuu vaihdevuosien aikana ja olen nähnyt sen tapahtuvan useammalle. Mutta hoikkuus on tietysti terveyden kannalta hyvä. Monesti ne riutuneen näköiset ja vähäsyömäiset elävät tosi pitkään ja on tutkimuksinkin todettu, että energian saannin vähäisyys on yhteydessä korkeaan elinikään.
Mutta ulkoisesti pieni ylipaino tai normaali paino tekee nuorekkaamman näköiseksi. Paljon treenaavat urheilijatkin ovat ikäistään vanhemman näköisiä, koska ovat rasvattomia ja ovat olleet paljon auringossa. Toinen vaikuttava tekijä on ihotyyppi. Toisilla on venyvämpi ja ohuempi, jolloin ryppyjä ja juonteita tulee jo nuorena. Itselläni tuossa suhteessa hyvä tuuri eli iho on paksu ja rasvainen, ryppyjä ei tule silloin helposti.
Minulla myös paksu ja rasvainen iho, mutta en koe olevani kovinkaan onnekas koska vaikka ryppyjä ei niinkään olisi, tämä ihotyyppi valahtaa paljon aiemmin ja pahemmin kuin ohut ja kuiva. Itse ottaisin mieluummin rypyt.
Ovat osittain eri asioita rypistyminen ja valahtaminen.
Kyllä. Niin kirjoitinkin. Rypyt ilmaantuvat helpommin kuivaan ja ohkaiseen ihoon, paksun ja rasvaisen ihon (kuten minun) ongelma on usein valahtaminen. Itse pidän valahtamista enemmän vanhentavana.
Paksuun ja rasvaiseen ihoon ei liity valahtaminen, koska se riippuu sidekudoksen tiiviydestä. Rinnoista näkee jo nuorempanakin (ennen vaihdevuosia) miten tässä suhteessa on onnistanut. Geeneistä peräisin tämä täysin.
Mulla on kokemusta tästä. Mammografian jälkeen mut kutsuttiin takaisin lisätutkimuksiin. Mammografiakuvissa näytti siltä että molemmat rinnat olivat täynnä kasvainta. Maallikon silmään kuvat näyttivät tiheältä marmorikuvioinnilta. Kävi ilmi että syöpää ei ollut vaan erittäin runsaasti sidekudosta. Olin niin huojentunut että itkin ja nauroin samaan aikaan ja kysyin hoitajalta että siitakö johtuu että rintani eivät riipu. Juu, siitä johtuu oli vastaus.
Olen sama joka aikaisemmin ketjussa kertoi että minua on luultu mieheni lapseksi. Johtuu varmaan tästä runsaasta sidekudoksesta, kollageenista, mitä lienee että iho on pysynyt nuorekkaana niin naamassa kuin muuallakin. Esim kolme raskautta eikä raskausarpia.
En ole koskaan panostanut suuremmin ihonhoitoon joten veikkaan että saan kiittää geenejäni tässä asiassa.
Kyllä, geenejä on kiittäminen. Sidekudokseen ihminen ei voi mitenkään itse vaikuttaa. Kuivaa ihoa voi kosteuttaa ja lihaksia rentouttaa ja harjoittaa, mutta ihon alle eivät mitkään voiteetkaan vaikuta. Kun rintakudos on kutistunut vaihdevuosissa, sidekudos pitää vielä pintansa, jos sellaiset geenit on saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta joskus joku tuli kysymään illanvietoissa, että arvaappa minkä ikäinen hän on. Minua ärsyttää kohteliaisuuksien ja kehujen kerjääminen, joten yritin todella arvata hänen ikänsä. Arvaukseni heitti kahdella vuodella ylöspäin, ja tämä kysyjä oli kuin myrkyn niellyt ja suhtautui minuun vihamielisesti loppu illan. Hänelle kuulemma ollaan aina sanottu, että näyttää kymmenen vuotta nuoremmalta. (ei oikeasti näyttänyt)
Joten kun joku täällä vakuuttelee näyttävänsä ikäistään paljon nuoremmalta, olen varma että kyseessä on joku kehujen kerjääjä. Ihmiset haluaa olla kivoja, varsinkin palveluammateissa. Joten jos kaupan kassa tai kampaaja kehuu sinua nuoren näköiseksi, se tuskin on totta.
Minultakin on muutaman kerran arvuuteltu. Vastaan aina noille arvuuttelijoille rehellisesti, ei minulla ole mitään velvollisuutta olla kiva ja imarteleva jollekin kehujen kerjääjälle. Ylipäänsä jos joku kalastelee kehuja, en KOSKAAN anna niitä, en voi sietää sellaista huomionkipeyttä aikuisissa ihmisissä. Tyyliin jos ihminen sanoo "siis mun takapuoli näyttää näissä housuissa niin leveältä" ja odottaa jotain kehuvaa vastausta, minä vastaan yleensä "niin, noi taskut on kyllä mahdollisimman epäimartelevan kokoiset" tms.
Älkää menkö mukaan noihin ihmisten typeriin peleihin. Olkaa rehellisiä, jos teiltä kysellään typeriä.
Miksi ihmeessä haluat pahoittaa muiden mieltä? Ei sekään kovin fiksulta kuulosta.
Oletko itse tätä tyyppiä? BMI ihan normaali, mutta suureen ääneen voivotellaan... voi eeeeeei, mä oon niiiiiin lihava. Sitä jaksaa kuunnella aikansa ja sanoa no et ole , kunnes sitten ei enää jaksa vaan nyökyttelee myötätuntoinen näköisenä 😬
Yllättäen voivottelut loppuvat siihen. 🙄
En, enkä myöskään tunne tuollaisia voivottelijoita. Jos tapaisin, niin en nyt ryhtyisi huvikseni mieltä pahoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Itse kyllä hätkähtäisin, jos ikäiseni (35) nainen puhuisi esim. kouluikäisistä lapsista. Ei se silloin liittyisi nuoreen ulkonäköön mitenkään vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutetuilla kolmekymppisillä naisilla on yleensä vasta pieniä lapsia sikäli kun on lapsia ollenkaan. Eli taustasyitä on monenlaisia.
Itse tein väikkäriä äitiyslomalla ja sain esikoisen 26-vuotiaana, yksi kollega (akateeminen hänkin) oli ehtinyt pari kuukautta ennen, mutta nykyäänhän ensisynnyttäjien ikä on noussut kolmeenkymppiin. 90-luvun puolivälissä esikoinen saatiin 27-vuotiaana.
. Niin no emme tainneet puhua tilanteesta 90-luvulla tai sata vuotta sitten vaan tänä päivänä. Nykyään kolmekymppiset alkavat vähitellen vasta miettiä, ryhtyvätkö yrittämään edes sitä ekaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulta kysytään henkkareita, voi olla niinkin, että kysyjä on likinäköinen ja/tai haluaa olla tarkka työssään.
Vähän yli meni tämän ketjun jutut. Jos joku 38-vuotias matkustelee lastenlipulla, niin sitten varmaan kaikki on mahdollista. Älkää vain muuttako senioritaloon, jossa täytyy olla tietynikäinen, että saa asua talossa. Teidät varmaan savustetaan ulos, koska kaikki luulevat, että olette väärentäneet henkilökorttinne. :D
Ei ole kyse pelkästään henkkareiden kyselemisestä kaupassa, vaan näitä arvioita tehdään ihan kaikkialla.
Ap
Kuvailetko, millaisissa tilanteissa?
Minä en ole 43-vuotisen elämäni aikana ollut noita virallisia henkkarintarkistuksia lukuunottamatta tilanteessa, jossa joku olisi pitänyt tarpeelliseksi arvioida ikääni. Jos on ollut tarpeen tietää, ovat kysyneet, esim. joku haastattelija ikäryhmää, tai jossain muussa tilanteessa syntymäaikaa.
En muista, että olisin itsekään ollut tilanteessa, missä minun olisi ollut tarpeen arvioida toisen ikä, kun olen kassatyöltä välttynyt.
Että miten paljon sitä pitää kalastella, että saa toisen vaivautuneena arvioimaan "no olet varmaan alle 30" ja sitten sinä saat olla, että "kihihhii, älä höpsi, olen yli 40"?
Tilanne tulee vastaan lasten yhteydessä. Lapsien koulusta tms keskusteltua alkaa kysely, miten hurjan nuorena on ne saanut kun on jo niin isoja lapsia. Ja lisääntymisikä on ollut 26 vuotta, hieman keskivertoa nuorempi toki, mutta ei mikään teiniäiti todellakaan.
Itse kyllä hätkähtäisin, jos ikäiseni (35) nainen puhuisi esim. kouluikäisistä lapsista. Ei se silloin liittyisi nuoreen ulkonäköön mitenkään vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutetuilla kolmekymppisillä naisilla on yleensä vasta pieniä lapsia sikäli kun on lapsia ollenkaan. Eli taustasyitä on monenlaisia.
Itse tein väikkäriä äitiyslomalla ja sain esikoisen 26-vuotiaana, yksi kollega (akateeminen hänkin) oli ehtinyt pari kuukautta ennen, mutta nykyäänhän ensisynnyttäjien ikä on noussut kolmeenkymppiin. 90-luvun puolivälissä esikoinen saatiin 27-vuotiaana.
. Niin no emme tainneet puhua tilanteesta 90-luvulla tai sata vuotta sitten vaan tänä päivänä. Nykyään kolmekymppiset alkavat vähitellen vasta miettiä, ryhtyvätkö yrittämään edes sitä ekaa lasta.
Olen tähän kiinnittänyt huomiota, ettei välttämättä ihan helpoin rasti saada lapsia "vanhana". Joku juhlapyhä olimme syömässä ja siellä todella vanhan näköisiä ihan pienten koululaisten vanhempia. Näyttivät nelikymppisiltä, jolloin itse olin teinin vanhempi. Pikkulapsi-ikä meni hyvin, kun vasta aloitteli työuraa, sen sijaan viisi vuotta myöhemmin olisi jo uraputkessa syvemmällä omine kiireineen. Ei ihme, että nuo vanhemmat näyttivät väsyneiltä.
Mutta minkäs sille mahtaa, ettei löydä kumppania tai ei muutenkaan tunnu aika sopivalta tai lasten saaminen ei onnistu tai miettii haluaako edes lapsia. Eihän se mikään automaatio ole eikä ollut itsellenikään.
Meni kyllä vähän ohi aiheen. Huvitti, että 90-luvun puoliväli on ikäisillesi melkein kuin sata vuotta sitten.
Oletko itse tätä tyyppiä? BMI ihan normaali, mutta suureen ääneen voivotellaan... voi eeeeeei, mä oon niiiiiin lihava. Sitä jaksaa kuunnella aikansa ja sanoa no et ole , kunnes sitten ei enää jaksa vaan nyökyttelee myötätuntoinen näköisenä 😬
Yllättäen voivottelut loppuvat siihen. 🙄