Lue keskustelun säännöt.
Lapsi teini-ikäinen, kadun edelleen että lähdin tähän
27.09.2022 |
Jotkut ikävaiheet ovat olleet toista helpoimpia mutta missään vaiheessa ei ole ollut erityisen mukavaa tai antoisaa. Jokapäivän väsyttäviä ongelmia on 100x enemmän. Yksi iso tekijä on, että rahaa ei ole missään vaiheessa ollut tarpeeksi ja sehän olisi helpottanut elämää suuresti. Rahanmenoa ja rahasta tulevaa stressiä enemmän harmittaa kuitenkin omat unelmat. Tajusin liian myöhään mitä kaikkea olisin halunnut tehdä sen sijaan että olen kotona, komennan, siivoan, kokkaan, hoidan vaatteita, flunssia ja kaiken maailman hammaslääkäreitä ja asioita koulun ja kavereiden kanssa. Jotenkin olen selviytynyt ja se vaivan palkka on ihan hyvin voiva lapsi mutta itselleni en ole saanut tästä paljon mitään hyviä kokemuksia, sillä lapselta tai keltään muualtakaan ei toki tule kiitosta mistään. Jos olisin valinnut toisenlaisen polun olisin mahdollisesti päässyt jo pitkälle ja olisin rikkaampi, terveempi ja onnellisempi. Olen yrittänyt tavoitella niitä unelmia nyt myöhemmin mutta edellytykset eivät ole läheskään samat kuin niillä, joilla on aika puolellaan ja kaikki voimavarat käytettävissä itseensä. Mikään ei tietenkään lapsen vika ja sillekään ei mitään voi, että hetkellä jolloin lapsi on tehty ei minulla ole ollut riittävää itsetuntemusta ja elämänkokemusta. Jotenkin epäuskoinen olo silti siitä, että missään vaiheessa asiat eivät ole alkaneet tuntua siltä, että olihan tämä ihan hyvä juttu.
Kommentit (620)
Sain lapsen selkeästi yli nelikymppisenä. Olin ollut tyytyväinen elämääni ilmankin ja ajatellut, että en lähde hoitoihin, koska asia ei ole niin tärkeä. Nyt kun minulla on lapsi, niin olen entistä onnellisempi.
Olen ehtinyt kokea, kiertää, tehdä töitä, opiskella toisen tutkinnon, asua ulkomailla, harrastaa todella kallista lajia ja matkustaa todella paljon. Oletan, että tässä on se syy miksi olen niin tyytyväinen nyt kun olen lähinnä vain kiertämässä arjessa perus kolmiota.
Nelikymppisenä on varaa ostaa palveluita, tavaraa ja matkoja vähän eri tavalla kuin nuorena. En näe, että lapsi estäisi nauttimasta elämästä ja esim. matkustamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on saanut kaiken muun, paitsi sitä lasta. Vaihtaisivat kyllä osaa kanssasi, jos voisivat.
Yritähän nauttia äitiydestä.Kisa oli kova, mutta tässä on ketjun typerin kommentti. Onnittelut.
Todistit juuri, että VELAt ovat oikeassa. Onnittelut vahingosta.
Eipä näy näitä kommetteja, kun joku perustelee, miksi haluaa elää lapsettomana. Ei todellakaan näy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on saanut kaiken muun, paitsi sitä lasta. Vaihtaisivat kyllä osaa kanssasi, jos voisivat.
Yritähän nauttia äitiydestä.Kisa oli kova, mutta tässä on ketjun typerin kommentti. Onnittelut.
Todistit juuri, että VELAt ovat oikeassa. Onnittelut vahingosta.
Nyt en ymmärtänyt.
Monen kommentoinnin perusteella käy mielessä, että ovat sopimattomia vanhemmiksi, enkä tarkoita ap:tä.
Huomaa, että todellakaan lapsia ei osata rakastaa. Sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei ole kuin yksi lapsi. Muutama vuosi niin lentää pesästä.
En olisi kyllä useampaa lasta jaksanut
Aika moni näyttelee täydellistä vanhempaa, mutta ei oikeasti pidä lapsistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks oma asenne on teillä kohdillaan, mikään ei kelpaa paitsi sitä mitä ei saa, narsistiset äidit on kyl sen sortin suomalainen kansantauti ettei paremasta väliä.
Kaikki muutkin käy nää läpi, ei tää kivaa kenellekkään kokoaikaa ole mut joillekkin ei ikinä kun vellotaan siinä mitä ei ole ja mitä halutaan.
Käy sun lapsi sääliks, tekee varmaan hyvää itsetunnolle kattella itsesääliä ja paskaa asennetta kun trendikkäin asenne on itsesäälissä vellominen.
Ilmankos lapsettomia parjataan niin paljon, jos oikeasti omista kupeen hedelmistä ajatellaan kielteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tahallisesti tai joissakin tapauksissa tahattomasti lapsettomaksi jääneen unelmoinnilta koko aloitus.
Minulla on lapseni. Siin paljon lapsia. He eivät ole omaisuuttani, mutta he ovat olemassa olevia läheisiäni, ihmisiä, jotka kantavat jopa samoja geenejä kuin minä. Olisipa tyhmää kerätä omaisuutta, olla tyytyväinen asemaansa ja sitten menettää ne. Lapsissa on tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Eipä näy näitä kommetteja, kun joku perustelee, miksi haluaa elää lapsettomana. Ei todellakaan näy!
Ei vaan velan kimppuun pitää käydä ja haukkua itsekkääksi. Julistaa kuinka ei tiedä rakkaudesta eikä elämästä mitään ilman lapsia ja kuinka lapset antavat merkityksen elämälle. Lasten hankkimista ei saa julkisesti katua, mutta velojen höykyttäminen kertoo, että kaduttaa ja on kateellinen muiden valinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia, ap.
Jos olisin jossain hulluuden puuskassa erehtynyt hankkiutumaan raskaaksi, kokisin varmasti aivan samoin kuin sinä. Mulle kuitenkin syntyi pikkusisarus, kun olin teini-iässä ja siihen loppuivat nekin vähät ajatukset perheen perustamisesta jossain vaiheessa, mitä oli ehtinyt päässä viritä. Konkretisoitui se, mitä vanhemmuus on oikeasti, kun sitä niin läheltä joutui/pääsi seuraamaan ja samalla se, että minulle se ei todellakaan sovi.
Olen kohta 40, enkä kertaakaan ole katunut päätöstä jättää lapset tekemättä saati kaivannut lapsia elämääni millään tasolla. Rikas en ole, päin vastoin, mutta minulla on jotain paljon arvokkaampaa kuin raha. Aikaa. Jos olisi lapsia, rahaa olisi pakko raapia jostain keinolla millä tahansa paljon enemmän kuin nyt. Se työ, jonka minä koen mielekkääksi, ei ole sellaista, jolla pystyisi elättämään lapsiperheen, joten joutuisin vanhemmuuden lisäksi vielä työksenikin tekemään jotain epämieluisaa.
Ihmiset, jotka suoltavat näitä "et vain osaa asennoitua oikein" yms. aivopieruja, ovat käsittämättömän yksisilmäisiä. Ei se, että itse nauttii vanhemmuudesta yli kaiken tarkoita, että se kaikille toisi minkäänlaista iloa. Minä esimerkiksi en edes pidä lapsista. Vertailun vuoksi en pidä myöskään käärmeistä, joten en ikinä ottaisi sellaista lemmikiksi. Miksi olisin tehnyt lapsiakaan sillä ajatuksella, että siihen äitiyteen sitten kasvaa, kun asennoituu oikein? Paskanmarjat.
Minun neuvoni jokaiselle, joka asian kanssa pähkii on: älä tee lapsia, jos hiukankaan epäilyttää tai tuntuu siltä, että voisit elää ilmankin. Lapsi on jollain tasolla sinun vastuullasi ja huolenasi niin kauan kuin elät, vaikka olisi ihan normaali, omillaan pärjäävä yksilö.
Oijoi..ja minua surettaa kun ei ole kuin yksi lapsi joka muutti pois. Kauhea ikävä pikkulapsiaikaa. Se mitä kadun on ettei reissattu enemmän (jonkin verran kyllä) sillä ne matkat on ne ihanimmat muistot.
Tapeltiin paljon mutta nyt..yksinäisyys, ikävä, elämän tarkoituksettomuus.
Kyllä ne lapset on paras asia tässä elämässä.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muka olisit rikkaampi, terveempi ja onnellisempi ilman lasta? Ihme kuvitelmaa. Kaipaisisit varmaan lasta silloin. Pysähdy ja nauti näistä viimeisistä vuosista ennen kuin lapsi on aikuinen. Et ole osannut elää äidin roolia ja nauttia siitä.
Kirjoitat kuin tuntisit tämän ihmisen ja tietäisit kuinka hän hoitaa äidin rooliaan. Ehkä teidän supermammojen olisi aika jo hyväksyä, että lapset eivät kaikille ole se elämän suola. Kaikkia ei ole tarkoitettu vanhemmiksi. Jos joku siitä haluaa julkisesti avautua vaikkapa lohdun ja sympatian vuoksi niin tarvitseeko tänne oikeasti tulla väittämään että AP ei ole vaan osannut asennoitua äitiyteen oikein ja nauttia siitä. Minä onneksi tiedostan että minulla ei ole minkäänlaista halua hoitaa rääkyvää lasta tai pyöriä paskaisissa, pukluisissa vaatteissa, joten en lapsia yhteiskunnan ja läheisten painostuksesta huolimatta halua.
Tätä vähän epäilinkin, kun katselin yläpeukkujen määrää kommenteissa, joissa vanhemmuus koetaan pääosin negatiivisena.
Suuri osa taitaa olla veloilta, jotka tällä palstalla ovat jostain syystä innolla kommentoimassa näissä vanhemmuutta negatiivisesti käsittelevissä ketjuissa.
Suurin osa vanhemmista varmasti kokee vanhemmuuden ja lapset rikkautena ja lahjana, vaikka välillä rankkaakin on.
Se todella pieni vähemmistö on näitä vanhempia, jotka katuvat lapsiaan. Toki heillä on oikeus mielipiteeseensä, vaikka moni vanhempi ei tuollaista ajatus- ja arvomaailmaa pysty ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä lasta ole pakko väkisin kasvattaa? Toiselle vanhemmalle se lapsi vaan ja itsekästä elämää jatkamaan.
Miksi elämä olisi itsekästä ilman lasta?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tahallisesti tai joissakin tapauksissa tahattomasti lapsettomaksi jääneen unelmoinnilta koko aloitus.
Minulla on lapseni. Siin paljon lapsia. He eivät ole omaisuuttani, mutta he ovat olemassa olevia läheisiäni, ihmisiä, jotka kantavat jopa samoja geenejä kuin minä. Olisipa tyhmää kerätä omaisuutta, olla tyytyväinen asemaansa ja sitten menettää ne. Lapsissa on tulevaisuus.
Et keksi elämässä mitään muuta tekemistä kuin kerätä joko omaisuutta tai lapsia?
Kaikille se oma napa ei ole niin tärkeä että olisi pakottava tarve saada oma perimä eteenpäin.
Minusta tuo aloittajan kirjoitus vaikutti rehelliseltä itsetilitykseltä.
Minulla on itsellänikin lapsi , ja vaikka elämä ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista niin en kadu pätkääkään sitä, että mulla on lapsi.
En näe asioita niin, että sen takia, että kun mulla on lapsi, niin elämä on mennyt kuin se on mennyt. Mitään niin suurta rikkautta kuin oma lapsi ei elämässä olekaan.
Eläämä ei ole luotu jossiteltavaksi vaan elettäväksi. Jos ihminen aina jossittelee, ei voi olla tyytyväinen milloinkaan.
Lisäksi, mitä sillä taloudellisesti leveämmällä elämällä oikeastaan saavuttaisit ?
Silloin kun hautakumpu umpeen luotu on, kukaan ei tule kyselemään kuinka monta ulkomaanmatkaa teit taii saitko istua iltaa ns. paremman väen seurassa.
Kuoleman koittaessa kaikki ovat samalla viivalla ja silloin toivoisi, ettei oma lapsi ole pitänyt menehtynyttä vanhempaansa kaiken hänen takiaan uhranneena marttyyrina. Vaan ihmisenä joka sydämestään nautti lapsestaan ja vanhemmuudestaan ja antoi rakkautta sydämestään ja samalla siin ANTAESSAAN SAI RAKKAUTTA MYÖS ITSEKIN.
KAIKISTA SUURIN KÖYHYYS ON IHMISELLÄ, JOKA JÄTTÄÄ ANTAMATTA TOISELLE.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä näy näitä kommetteja, kun joku perustelee, miksi haluaa elää lapsettomana. Ei todellakaan näy!
Ei vaan velan kimppuun pitää käydä ja haukkua itsekkääksi. Julistaa kuinka ei tiedä rakkaudesta eikä elämästä mitään ilman lapsia ja kuinka lapset antavat merkityksen elämälle. Lasten hankkimista ei saa julkisesti katua, mutta velojen höykyttäminen kertoo, että kaduttaa ja on kateellinen muiden valinnasta.
Tässä ketjussa nämä samat tyypit latelevat aapeelle syitä hänen kokemuksiinsa. Aapeessä on vikaa, hänen äitiydessään on vikaa, hän ei ole osannut pysähtyä nauttimaan, ehkä hän on tunnekylmä, ehkä lapsi on tunnekylmä, ehkä ap suorittaa liikaa, ehkä hän haaveilee vääristä asioista tai ehkä hän vertaa liikaa itseään muihin.
Sitä vaihtoehtoa ei näille kommentoijille yksinkertaisesti ole olemassakaan että kaikki eivät saa elämäänsä täyttymystä vanhemmuudesta.
Rikkailla lapsettomilla on mukavaa! Jatkakaa kadehtimista!