Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi teini-ikäinen, kadun edelleen että lähdin tähän
27.09.2022 |
Jotkut ikävaiheet ovat olleet toista helpoimpia mutta missään vaiheessa ei ole ollut erityisen mukavaa tai antoisaa. Jokapäivän väsyttäviä ongelmia on 100x enemmän. Yksi iso tekijä on, että rahaa ei ole missään vaiheessa ollut tarpeeksi ja sehän olisi helpottanut elämää suuresti. Rahanmenoa ja rahasta tulevaa stressiä enemmän harmittaa kuitenkin omat unelmat. Tajusin liian myöhään mitä kaikkea olisin halunnut tehdä sen sijaan että olen kotona, komennan, siivoan, kokkaan, hoidan vaatteita, flunssia ja kaiken maailman hammaslääkäreitä ja asioita koulun ja kavereiden kanssa. Jotenkin olen selviytynyt ja se vaivan palkka on ihan hyvin voiva lapsi mutta itselleni en ole saanut tästä paljon mitään hyviä kokemuksia, sillä lapselta tai keltään muualtakaan ei toki tule kiitosta mistään. Jos olisin valinnut toisenlaisen polun olisin mahdollisesti päässyt jo pitkälle ja olisin rikkaampi, terveempi ja onnellisempi. Olen yrittänyt tavoitella niitä unelmia nyt myöhemmin mutta edellytykset eivät ole läheskään samat kuin niillä, joilla on aika puolellaan ja kaikki voimavarat käytettävissä itseensä. Mikään ei tietenkään lapsen vika ja sillekään ei mitään voi, että hetkellä jolloin lapsi on tehty ei minulla ole ollut riittävää itsetuntemusta ja elämänkokemusta. Jotenkin epäuskoinen olo silti siitä, että missään vaiheessa asiat eivät ole alkaneet tuntua siltä, että olihan tämä ihan hyvä juttu.
Kommentit (620)
Ei teiniä tarvitse enää passata ja päivystää kotona, teet juuri sitä mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä42269 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että olet vain suorittanut lapsesi vanhemmuutta etkä ole oikein koskaan pysähtynyt kokemaan sitä miltä se lapsen kanssa olo oikeasti tuntuu.
En ole ap, mutta aloitus voisi olla minun kirjoittamani, niin samanlainen kokemus on itselläni. Ja et voisi olla enempää väärässä. Olen pysähtynyt kokemaan ja kysymään itseltäni lukemattomia kertoja, miltä minusta nyt juuri tuntuu, ja vastaus on poikkeuksetta ollut se, että tuntuisi paremmalta ilman lasta. Tästä on ihan hirveä syyllisyys jo valmiiksi, joten tuollaiset väärät olettamukset ei ainakaan auta asiaa.
Ei, ei, ei. Huomaatko nyt? Et koe asiaa sellaisena kuin se on vaan ARVOTAT kokemustasi. Laske irti kaikesta arvottamisesta ja vertailusta ja huomaat ettei elämässäsi ole minkäänlaista vikaa. Tunne ja koe. Siinä kaikki. Sinulle ei ole mitään elämää jonka pitäisi olla jossain täydellisenä ilman lasta. Elämäsi on tämä mikä se on ja olet vapaa kokemaan sen jokaisena hetkenä. Mutta itse pilaat asiat kun ajattelet että merkkilaukku tai loma-asunto lämpimässä tai unelmaura tai loputtomat ihmissuhdekiemurat tai laskuvarjohyppely tekisi kokemuksestasi äärimmäisesti parempaa. Ei se tekisi ja arvaatko jo miksi? Koska et silloinkaan kokisi, arvottaisit vain.
Huomaan että kirjoitin huonosti, kun tulkitsit noin väärin. Ensinnäkin minulla on ihan hyvä ura, eli siinä mielessä historiani poikkeaa ap:stä, toisin kuin väitin aluksi. En kuvittele, että minulle olisi jossain täydellinen elämä ilman lasta, enkä todellakaan havittele mitään merkkilaukkuja, ihmissuhdekiemuroita tai laskuvarjohyppyjä. Pärjään taloudellisesti ihan ok, ja olen edelleen yhdessä lapseni isän kanssa. Olet ihan oikeassa siinä, ettei elämässäni ole varsinaisesti mitään vikaa.
Kyse on pelkästään siitä, että kun ajattelen ihan arkisia tilanteita, niin ne tilanteet muuten täsmälleen samanlaisina, mutta ilman lasta olisivat minusta mukavampia. Inhoan kyllä kaikkia lapsenhoitoon liittyviä pakollisia töitä, mutta niinäkin hetkinä kun sellaisia ei tarvitse hoitaa, olen huomannut ajattelevani, että pelkkä lapsen läsnäolo vähentää viihtyvyyttäni.
Ja syyllistäjille tiedoksi: lapsi on jo kouluikäinen, ihan fiksu ja tavallinen, normaalisti kehittynyt. Ei ole ongelmia koulussa tai kotona. Tämä siltä varalta, että joku luulee lapsen elämän menevän pilalle katumuksestani. Ja todellakin varon tarkasti, etten ikinä ilmaise lapselle itselleen tuntemuksiani väärästä valinnastani.
Vaikuttaa siis siltä, että et pidä lapsestasi, sillä et viihdy hänen kanssaan. Voiko olla niin, että kiintymyksen kanssa on ollut ongelmia? Mikä taas voi vaikuttaa lapsen kiintymyssuhteeseen ja aiheuttaa vanhempana hänelle ongelmia.
Millaisia nämä tulevat ongelmat todennäköisesti olisivat?
Se voi tulla esille vaikkapa elämän muutostilanteissa ja miten ne vaikuttavat itseen. Hänellä voi olla esim. vaikea luoda (hyviä) ihmissuhteita muiden kanssa kuten puolison tai omien lapsien. Hän voi kärsiä masennuksesta, ahdistuksesta tai uupumuksesta.
Voit ottaa selvää kiintymyssuhdeteoriasta.
Normaalissa (turvallisessa) kiintymyssuhteessa vanhempi ei hoivaa lastaan pelkästä velvollisuudesta.
Ok, luin terveyskirjastosta kohdan "Kiintymyssuhdemallit". Siellä ei mainittu missään kohtaa, että pelkästä velvollisuudesta lastaan hoitava vanhempi tarjoaisi turvattoman kiintymyssuhdemallin.
No se lapsi tarvitsee myös rakkautta. Kiintymyksen syntymisessä.
No ei tarvi. Se lapsi voi kiintyä vaikka sieppaajansa, hyväksikäyttäjäänsä tai ties minkälaiseen hirviöön.
Nimenomaan näin. Jos kykenee hillitsemään itsensä, niin ei ne negatiiviset tunteet lasta kohtaan itsessään mitään aiheuta.
Kuka hillitsee todelliset tunteensa täydellisesti... lapset vaistoaa valheelliset tunteet ,ilmeet ja eleet.
Minulla on kummilapsi, jonka vanhemmilla on ollut elämässään erinäisiä ongelmia. Tästä johtuen olen viettänyt todella paljon aikaa kummilapseni kanssa. Hän on ollut kanssani kaksistaan esim. viikon ulkomaanmatkalla, ja lukuisia kertoja luonani yökylässä, lisäksi olemme lomailleet yhdessä perheinä. Osittain johtuen lapsen vanhempien laiminlyönneistä kasvatuksessa, tämä kummilapseni on erittäin haastava käytökseltään, mutta myös lisäksi temperamentiltaan täysin vastakkainen minuun nähden.
Voin sanoa, että tuon kummilapseni seura on todella kuluttavaa, enkä ikinä haluaisi viettää aikaani hänen kanssaan, mutta teen sen silkasta velvollisuudentunteesta, koska tiedän kuinka vaikeaa heillä on kotona. Ja voin kertoa, että tuo lapsi suorastaan jumaloi minua! Edustan hänelle ilmeisesti jonkinlaista pysyvyyttä ja vakautta, jota hänen muusta elämästään puuttuu. Ei pienintäkään viitettä ole näkynyt, että lapsi olisi ikinä tiedostanut sitä että hänen läsnäollessaan joudun tsemppaamaan itseäni, jotta en näyttäisi todellisia tunteitani hänelle. En tokikaan lepertele hänelle tai kerro rakastavani häntä, joten siinä mielessä en esitä valheellisia tunteita, mutta en usko, että lapsen kasvatus tuollaisia edellyttääkään.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42269 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että olet vain suorittanut lapsesi vanhemmuutta etkä ole oikein koskaan pysähtynyt kokemaan sitä miltä se lapsen kanssa olo oikeasti tuntuu.
En ole ap, mutta aloitus voisi olla minun kirjoittamani, niin samanlainen kokemus on itselläni. Ja et voisi olla enempää väärässä. Olen pysähtynyt kokemaan ja kysymään itseltäni lukemattomia kertoja, miltä minusta nyt juuri tuntuu, ja vastaus on poikkeuksetta ollut se, että tuntuisi paremmalta ilman lasta. Tästä on ihan hirveä syyllisyys jo valmiiksi, joten tuollaiset väärät olettamukset ei ainakaan auta asiaa.
Ei, ei, ei. Huomaatko nyt? Et koe asiaa sellaisena kuin se on vaan ARVOTAT kokemustasi. Laske irti kaikesta arvottamisesta ja vertailusta ja huomaat ettei elämässäsi ole minkäänlaista vikaa. Tunne ja koe. Siinä kaikki. Sinulle ei ole mitään elämää jonka pitäisi olla jossain täydellisenä ilman lasta. Elämäsi on tämä mikä se on ja olet vapaa kokemaan sen jokaisena hetkenä. Mutta itse pilaat asiat kun ajattelet että merkkilaukku tai loma-asunto lämpimässä tai unelmaura tai loputtomat ihmissuhdekiemurat tai laskuvarjohyppely tekisi kokemuksestasi äärimmäisesti parempaa. Ei se tekisi ja arvaatko jo miksi? Koska et silloinkaan kokisi, arvottaisit vain.
Huomaan että kirjoitin huonosti, kun tulkitsit noin väärin. Ensinnäkin minulla on ihan hyvä ura, eli siinä mielessä historiani poikkeaa ap:stä, toisin kuin väitin aluksi. En kuvittele, että minulle olisi jossain täydellinen elämä ilman lasta, enkä todellakaan havittele mitään merkkilaukkuja, ihmissuhdekiemuroita tai laskuvarjohyppyjä. Pärjään taloudellisesti ihan ok, ja olen edelleen yhdessä lapseni isän kanssa. Olet ihan oikeassa siinä, ettei elämässäni ole varsinaisesti mitään vikaa.
Kyse on pelkästään siitä, että kun ajattelen ihan arkisia tilanteita, niin ne tilanteet muuten täsmälleen samanlaisina, mutta ilman lasta olisivat minusta mukavampia. Inhoan kyllä kaikkia lapsenhoitoon liittyviä pakollisia töitä, mutta niinäkin hetkinä kun sellaisia ei tarvitse hoitaa, olen huomannut ajattelevani, että pelkkä lapsen läsnäolo vähentää viihtyvyyttäni.
Ja syyllistäjille tiedoksi: lapsi on jo kouluikäinen, ihan fiksu ja tavallinen, normaalisti kehittynyt. Ei ole ongelmia koulussa tai kotona. Tämä siltä varalta, että joku luulee lapsen elämän menevän pilalle katumuksestani. Ja todellakin varon tarkasti, etten ikinä ilmaise lapselle itselleen tuntemuksiani väärästä valinnastani.
Vaikuttaa siis siltä, että et pidä lapsestasi, sillä et viihdy hänen kanssaan. Voiko olla niin, että kiintymyksen kanssa on ollut ongelmia? Mikä taas voi vaikuttaa lapsen kiintymyssuhteeseen ja aiheuttaa vanhempana hänelle ongelmia.
Millaisia nämä tulevat ongelmat todennäköisesti olisivat?
Se voi tulla esille vaikkapa elämän muutostilanteissa ja miten ne vaikuttavat itseen. Hänellä voi olla esim. vaikea luoda (hyviä) ihmissuhteita muiden kanssa kuten puolison tai omien lapsien. Hän voi kärsiä masennuksesta, ahdistuksesta tai uupumuksesta.
Voit ottaa selvää kiintymyssuhdeteoriasta.
Normaalissa (turvallisessa) kiintymyssuhteessa vanhempi ei hoivaa lastaan pelkästä velvollisuudesta.
Ok, luin terveyskirjastosta kohdan "Kiintymyssuhdemallit". Siellä ei mainittu missään kohtaa, että pelkästä velvollisuudesta lastaan hoitava vanhempi tarjoaisi turvattoman kiintymyssuhdemallin.
No se lapsi tarvitsee myös rakkautta. Kiintymyksen syntymisessä.
No ei tarvi. Se lapsi voi kiintyä vaikka sieppaajansa, hyväksikäyttäjäänsä tai ties minkälaiseen hirviöön.
Nimenomaan näin. Jos kykenee hillitsemään itsensä, niin ei ne negatiiviset tunteet lasta kohtaan itsessään mitään aiheuta.
Kuka hillitsee todelliset tunteensa täydellisesti... lapset vaistoaa valheelliset tunteet ,ilmeet ja eleet.
Olihan tässäkin ketjussa eräskin vela, joka väitti päiväkodin tms. paikan lasten suorastaan rakastuneen häneen, vaikka hän ei pidä lapsista. Ja sanoi, että lapsia on todella helppo huijata...
Sivusta ja menee offtopiciksi. Ihmisiä on helppo huijata. Olen ollut asiakaspalvelutyössä ja vihasin joka sekuntia. Tein kuitenkin kaikkeni, etteivät asiakkaat sitä huomaisi, hehän ovat syyttömiä minun huonoon työvalintaani. Jostain syystä he pitivät minusta kovasti. Kun olin lopettelemassa, kerroin työkaverille, joka oli hyvin läheltä nähnyt toimintaani, miltä minusta tuntui ja ihana päästä pois. Hän oli hämmästynyt ja sanoi ettei ikinä sellaista olisi voinut käytöksestäni päätellä. Jatkuva roolin vetäminen ja todellisten tunteiden ja mielialojen peittely on henkisesti rankkaa. Ap:n tapaus on paljon rankempi, lapsi on läsnä koko ajan ei vain virka-ajan. Joten paljon sympatiaa ja tsemppiä hänelle, aikamoinen taistelija on.
Suomi on väkisin suorittamisen luvattu maa.
Olen varmaan todella itsekäs ihminen, koska itse ainakin ymmärrän tämän kaiken jo ennen lapsen hankkimista. Mutta minulla on taas siitä syyllisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on välillä raastavaa, rasittavaa, väsyttävää, tylsää ja monella muulla tavalla epämiellyttävää ja raskasta.
Mutta se, että vuosien kuluessa ja lapsen kasvaessa ei koe missään vaiheessa rakastavansa omaa lastaan, on kyllä poikkeuksellista. Jos näin käy, äitiys on todellakin ollut huono valinta kaikkien kannalta.
Poikkeuksellista? Mikä sulla on tässä otoksena?
Yksi ongelma on edelleen siinä, että naiset/äidit jätetään yksin. Sekä miesten/isien sekä yhteiskunnan taholta. Tämä yhteiskunta on monin tavoin lapsivihamielinen ja tukee rakenteita, jossa äitien terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella yritetään saada veronmaksajia.
Mielestäni yhteiskuntamme ei ole lapsivihamielinen vaan naisvihamielinen. Lapsiperheitähän tuetaan tuhansin eri tavoin, naisten taas odotetaan uhraavan itsensä ja terveytensä lasten eteen valittamatta. Tämä vielä 2020-luvulla.
Totta, Keski-Euroopassakin naiset ovat yleensä pienten lasten kanssa kotona ja vielä lasten ollessa isompiakin tekevät korkeintaan puolipäivä työtä,
laittavat lounaan, kun mies ja lapset käyvät kotona syömässä,ja eivät elä köyhyydessä, vaan elintaso on sama kuin muullakin perheellä, vaikka eivät sitä ns. itse tienaakkaan.
Suomessa naiset tekevät täyttä työpäivää, kolmea vuoroa, raskaita työpäiviä, ja sen jälkeen hoitavat lapset ja kodin, enemmän tai vähemmän yksin,
ja vielä sen päälle ovat köyhempiä kuin paljon helpommalla pääsevät eteläisemmät 'sisaruksensa' .
Suurella osalla ei ole edes isovanhempia tai muuta turvaverkkoa yhtään auttamassa.Saahan sitä itsensä työllä tappaa, mutta turha on niitä alkaa sättimään jotka ei samaan hulluuteen suostu.
Tässäkin paratiisissa on se kääntöpuoli, että ne äidit jotka eivät saa tyydytystä kotiäitiydestä ja miehen ja lasten passaamisesta saavat sitten perustella valintaansa kummastelijoille. Ehkä heidän palkkaamisensa on vielä kannattamattomampaa kuin Suomessa, jos yleinen asenne on se että äiti kuuluu kotiin (tai korkeintaan osa-aikatyöhön).
Voihan sen nainen silti tehdä niitä tyydytystä tuovia juttujakin. Kotityöt on tehtävä joka tapauksessa, kävi töissä, eli ei. Joten paljon järkevämpäähän se omien unelmien toteuttamisen kannalta on, että mies maksaa laskut, nainen tekaisee kotityöt ja käyttää muun aikansa sen tekemiseen, mistä tykkää.
Vs. Suomen malli, missä ensin raadat töissä ja sitten kotona.
Valtaosa kotiäideistä ei tavoittele mitään siksi, että valtaosa ihmisistä ei tavoittele mitään muutenkaan. Mutta kotiäidin asema on kyllä lähes optimaalinen jos tahtoo itseään kehittää, kun joku muu murehtii raha-asiat ja kaikkihan me tiedämme, ettei niiden lasten ja kodin hoitamiseen oikeasti mene koko päivää.
Tietysti jos näkee itsensä kehittämisenä vaan uran toimistossa ja ison tilipussin, silloin on mentävä töihin.
Feministit teki meille ihan järjettömän karhunpalveluksen ajaessaan naiset töihin. Kun eihän se työ useimmille mitään erityistä tyydytystä tuo. Rahaa kyllä, mutta ei tyydytystä. Jos eläisimme kotiäitikulttuurissa, esim. minä voisin tavoitella paljon paremmin todellista intohimoani, kun ei tarvitsisi tuhlata 8 h päivässä palkkatyöhön.
No siinähän se juju piilee että aika iso osa naisista haluaa tehdä töitä sen sijaan että eläisi jonkun ukon siivellä. Itse en tunne yhtään naista joka haaveilisi kotiäitiydestä, kaikki haluavat olla taloudellisesti riippumattomia. Siksi feministit tekivät uroteon ajaessaan töihin haluavat naiset töihin, eli siis tehdessään taloudellisesta riippumattomuudesta mahdollista myös naisille.
Kotiäiti saa halutessaan olla kuka tahansa, sitä ei estä sen enempää feministit kuin kukaan muukaan.
Oma äitini hoki koko lapsuuteni kuinka ei ikinä olisi pitänyt mennä yksiin isäni kanssa eikä tehdä lapsia. Se oli pahinta mitä voi lapsena ja nuorena kuulla. Nyt se 80 -vuotias kääkkä ihmettelee miksi en pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele, että Suomessa on niin pahoinvoivia lapsia ja nuoria. Kyllä ne tajuaa, että vanhemman mielestä olisi parempi ilman heitä. Miten jollekin tulee yllätyksen, että jos tekee lapsia niin silloin ei oma itse ole etusijalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se muuttui tämäkin ketju taas velojen temmellyskentäksi, jossa vakuutellaan ja riemuitaan, kuinka oikea päätös on ollut jäädä lapsettomaksi.
Millä tavalla nämä kommentit auttavat ap:ta tai edes liittyvät aiheeseen, jossa käsitellään pettymyksen tunteita omaan vanhemmuuteen liittyen.
Vela näkee asian vain kapean sektorin kautta, jossa yhdistäväksi tekijäksi koetaan halu lapsettomuuteen, mutta tässähän on kyse laajemmasta kokonaisuudesta ja nimenomaan äitiyden näkökulmasta, josta velalla ei omakohtaista kokemusta ole.
Silti pitää tulla kommentoimaan tähän ketjuun ja kertomaan niistä omista valinnoista, kuinka viisaita ne ovatkaan olleet.
Toki teillä on lupa näistäkin asioista puhua, mutta sen voisi tehdä aiheeseen liittyvässä ketjussa, jollainen tämäkään ketju ei alunperin ollut.
Joku vela koki saaneensa vihamielisyyttä osakseen ketjussa. Minua henkilökohtaisesti ärsyttää velojen kommentoinnissa juurikin tämä aggressiivinen oman agendan esille tuominen myös tilanteissa (ketjuissa), johon se ei sovi. Muuten velat saavat puolestani olla vapaasti mitä mieltä haluavat.Tämä aihe nimenomaan liittyy veloihin. Todistaa sen, ettei se veloille aina hoettu "mitään suurempaa rakkautta ja onnea ei ole kuin lisääntyminen, kadut jos et tee niin" -lussutus pidä paikkaansa.
No ei liity eikä todista.
Ap:n mielipide on vain yhden (vähemmistöön jäävän) äidin ajatuksia äitiydestä ja perheestä.
Samalla logiikalla jokaisen äitiyttä hehkuttavan mielipide pitäisi sitten olla myös todiste siitä, että vela on valinnut väärän tien😉
Tarkoitat varmaan, että samalla logiikalla jokaisen äitiyttä hehkuttavan mielipide pitäisi sitten olla myös todiste siitä, että kaikki eivät kadu lastentekoa tai olisi onnellisempia ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko ikinä ajatellut itse mennä terapiaan? Vois auttaa hyväksymään sen kuka oikeesti olet ja mitä sun elämäs oikeesti on, sen sijaan et elät mielikuvituksessa ja katkeroidut. Lapses olis ansainnut tunnetasolla läsnä olevan, rakastavan äidin. Kannattais kasvaa aikuiseks ja ottaa vastuu omasta elämästä. Etkä voi tietää miten elämäs olis menny vaikket olis lasta saanu. Pelkkää epärealistista todellisuuspakoa tuo sun touhus. Oo nyt sille lapselkes läsnä ja iloitse siitä et sulla hänet on, ennenku on myöhäistä.
Helpottaa kun ymmärtää, että lapsi on ihan oma ihmisensä. Hän ei ole sinun jatke.
Hänellä on ihan oma elämäntarina ja se kuinka siinä käy, ei ole sinun elämäsi, eikä sinun hallinnassasi.
Rakastan lapsiani yli kaiken, olemme todella läheisiä ja tulen aina tekemään kaikkeni heidän hyvinvointinsa eteen.
Koin kuitenkin valtavaa helpotusta, kun tämä asia jotenkin kirkastui minulle.
Lapsissa on tietenkin paljon työtä, mutta itse koin, että juuri tuo henkinen sitoutuminen ja huoli oli se joka eniten kuormitti. Koen olevani siitä nyt vapaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elisabeth B kirjoitti:
Oma äitini hoki koko lapsuuteni kuinka ei ikinä olisi pitänyt mennä yksiin isäni kanssa eikä tehdä lapsia. Se oli pahinta mitä voi lapsena ja nuorena kuulla. Nyt se 80 -vuotias kääkkä ihmettelee miksi en pidä yhteyttä.
Samanlaisia kokemuksia. Äitini sanoi jo kun olin aika pikkuinen, että olisi pitänyt tehdä abortti. Muistutin kuulemma liikaa isästäni esim. ulkonäöllisesti. Heidän suhteensa kaatui isän jatkuviin sivusuhteisiin ja väkivaltaisuuteen, ero piti hoitaa oikeuden määräämällä häädöllä. Olen tavannut isääni myöhemmin, ja hän sanoi, että lapsi (minä) pilasi kaiken (juu ei). Ei-toivottuna lapsena ei ole hauskaa ja sitä ei pitäisi missään nimessä sanoa lapselle. Vaikka äitini olisi halunnut päästä minusta eroon, hän kuitenkin yh:na yritti parhaansa antaa minulle eväät elämään. Kunnioitan häntä, vaikka vähän etäiseksi on jäänytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42269 kirjoitti:
Olen todella surullinen niiden lasten puolesta joiden vanhemmat katuvat lastensa syntymää. Lapset vaistoavat vanhempiensa tunteet...hyvin. Eivät pienenä osaa sanoittaa tuntemuksiaan mutta isompina kyllä. Jokaisen vanhemmaksi aikovan olisi hyvä olla päiväkodissa muutaman viikon töissä.
Samaa mieltä. Kyllähän puolisokin tajuavat, jos heistä ei pidetä, niin miksi lapsi ei muka tajuaisi, että hänestä ei pidetä.
Eihän sitäkään pidetä normaalina ihmissuhteensa, jos ei pidä puolisostaan, mutta ns. hoitaa sen eli ruokkii tai pyykkää.Ei se mitenkään automaattisesti tarkoita ettei lapsesta pidetä, jos vanhempi/vanhemmat miettivät että toisenlainen ratkaisu elämässä olisi ollut parempi. Ihminen on sopeutuvainen eläin, ja kiintymys ja hoivavietti omaa lasta kohtaan on biologian sanelemaa.
Aika paljon on huostaanottoja verrattuna siihen, jos hoivavietti on vain biologian sanelemaa.
Toisilla sanelee, toisilla ei. Ei muuta pointtia miksikään. Uskallan väittää että useimmat huolehtivat lapsistaan vaikka ajattelisivatkin olleensa onnellisempia lapsettomina.
Tilastot kertovat toisin. Se on enemmän kuin yhden ihmisen mielipide.
Linkittäisitkö jonkun tällaisen tilaston?
En
Eli puhuit pelkkää p*skaa, kuten oletinkin.
-eri-
Ei, vaan jätän tiedon löytämisen haasteen sinulle.
P.s, on muuten helppo löytää. Kerro, jos et onnistunut, niin autamme sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiintymyssuhdehäiriöitä voidaan hoitaa, mutta ei täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42269 kirjoitti:
Olen todella surullinen niiden lasten puolesta joiden vanhemmat katuvat lastensa syntymää. Lapset vaistoavat vanhempiensa tunteet...hyvin. Eivät pienenä osaa sanoittaa tuntemuksiaan mutta isompina kyllä. Jokaisen vanhemmaksi aikovan olisi hyvä olla päiväkodissa muutaman viikon töissä.
Samaa mieltä. Kyllähän puolisokin tajuavat, jos heistä ei pidetä, niin miksi lapsi ei muka tajuaisi, että hänestä ei pidetä.
Eihän sitäkään pidetä normaalina ihmissuhteensa, jos ei pidä puolisostaan, mutta ns. hoitaa sen eli ruokkii tai pyykkää.Ei se mitenkään automaattisesti tarkoita ettei lapsesta pidetä, jos vanhempi/vanhemmat miettivät että toisenlainen ratkaisu elämässä olisi ollut parempi. Ihminen on sopeutuvainen eläin, ja kiintymys ja hoivavietti omaa lasta kohtaan on biologian sanelemaa.
Aika paljon on huostaanottoja verrattuna siihen, jos hoivavietti on vain biologian sanelemaa.
Toisilla sanelee, toisilla ei. Ei muuta pointtia miksikään. Uskallan väittää että useimmat huolehtivat lapsistaan vaikka ajattelisivatkin olleensa onnellisempia lapsettomina.
Tilastot kertovat toisin. Se on enemmän kuin yhden ihmisen mielipide.
Linkittäisitkö jonkun tällaisen tilaston?
En
Eli puhuit pelkkää p*skaa, kuten oletinkin.
-eri-
Ei, vaan jätän tiedon löytämisen haasteen sinulle.
P.s, on muuten helppo löytää. Kerro, jos et onnistunut, niin autamme sinua.
En ole se jolle vastaat, mutta minä en ainakaan löytänyt. Voitko vinkata vaikka hakusanoja millä etsiä? Vanhempi-onnellisempi-lapsettomana-mutta-huolehtii-lapsestaan-asianmukaisesti-tilasto [and/or]?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42269 kirjoitti:
Olen todella surullinen niiden lasten puolesta joiden vanhemmat katuvat lastensa syntymää. Lapset vaistoavat vanhempiensa tunteet...hyvin. Eivät pienenä osaa sanoittaa tuntemuksiaan mutta isompina kyllä. Jokaisen vanhemmaksi aikovan olisi hyvä olla päiväkodissa muutaman viikon töissä.
Samaa mieltä. Kyllähän puolisokin tajuavat, jos heistä ei pidetä, niin miksi lapsi ei muka tajuaisi, että hänestä ei pidetä.
Eihän sitäkään pidetä normaalina ihmissuhteensa, jos ei pidä puolisostaan, mutta ns. hoitaa sen eli ruokkii tai pyykkää.Ei se mitenkään automaattisesti tarkoita ettei lapsesta pidetä, jos vanhempi/vanhemmat miettivät että toisenlainen ratkaisu elämässä olisi ollut parempi. Ihminen on sopeutuvainen eläin, ja kiintymys ja hoivavietti omaa lasta kohtaan on biologian sanelemaa.
Aika paljon on huostaanottoja verrattuna siihen, jos hoivavietti on vain biologian sanelemaa.
Toisilla sanelee, toisilla ei. Ei muuta pointtia miksikään. Uskallan väittää että useimmat huolehtivat lapsistaan vaikka ajattelisivatkin olleensa onnellisempia lapsettomina.
Tilastot kertovat toisin. Se on enemmän kuin yhden ihmisen mielipide.
Linkittäisitkö jonkun tällaisen tilaston?
En
Eli puhuit pelkkää p*skaa, kuten oletinkin.
-eri-
Ei, vaan jätän tiedon löytämisen haasteen sinulle.
P.s, on muuten helppo löytää. Kerro, jos et onnistunut, niin autamme sinua.En ole se jolle vastaat, mutta minä en ainakaan löytänyt. Voitko vinkata vaikka hakusanoja millä etsiä? Vanhempi-onnellisempi-lapsettomana-mutta-huolehtii-lapsestaan-asianmukaisesti-tilasto [and/or]?
Mitä hakusanoja ehdotat? Annan vinkin, että kahdella löytyy. Kai sinäkin koulutettuna ihmisenä löydät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42269 kirjoitti:
Olen todella surullinen niiden lasten puolesta joiden vanhemmat katuvat lastensa syntymää. Lapset vaistoavat vanhempiensa tunteet...hyvin. Eivät pienenä osaa sanoittaa tuntemuksiaan mutta isompina kyllä. Jokaisen vanhemmaksi aikovan olisi hyvä olla päiväkodissa muutaman viikon töissä.
Samaa mieltä. Kyllähän puolisokin tajuavat, jos heistä ei pidetä, niin miksi lapsi ei muka tajuaisi, että hänestä ei pidetä.
Eihän sitäkään pidetä normaalina ihmissuhteensa, jos ei pidä puolisostaan, mutta ns. hoitaa sen eli ruokkii tai pyykkää.Ei se mitenkään automaattisesti tarkoita ettei lapsesta pidetä, jos vanhempi/vanhemmat miettivät että toisenlainen ratkaisu elämässä olisi ollut parempi. Ihminen on sopeutuvainen eläin, ja kiintymys ja hoivavietti omaa lasta kohtaan on biologian sanelemaa.
Aika paljon on huostaanottoja verrattuna siihen, jos hoivavietti on vain biologian sanelemaa.
Toisilla sanelee, toisilla ei. Ei muuta pointtia miksikään. Uskallan väittää että useimmat huolehtivat lapsistaan vaikka ajattelisivatkin olleensa onnellisempia lapsettomina.
Tilastot kertovat toisin. Se on enemmän kuin yhden ihmisen mielipide.
Linkittäisitkö jonkun tällaisen tilaston?
En
Eli puhuit pelkkää p*skaa, kuten oletinkin.
-eri-
Ei, vaan jätän tiedon löytämisen haasteen sinulle.
P.s, on muuten helppo löytää. Kerro, jos et onnistunut, niin autamme sinua.En ole se jolle vastaat, mutta minä en ainakaan löytänyt. Voitko vinkata vaikka hakusanoja millä etsiä? Vanhempi-onnellisempi-lapsettomana-mutta-huolehtii-lapsestaan-asianmukaisesti-tilasto [and/or]?
Mitä hakusanoja ehdotat? Annan vinkin, että kahdella löytyy. Kai sinäkin koulutettuna ihmisenä löydät!
Ehdotin noita mitkä tuossa kommentissani lukee, mutta ei löytynyt mitään. Voitko nyt vihdoin kertoa niin päästään eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42269 kirjoitti:
Olen todella surullinen niiden lasten puolesta joiden vanhemmat katuvat lastensa syntymää. Lapset vaistoavat vanhempiensa tunteet...hyvin. Eivät pienenä osaa sanoittaa tuntemuksiaan mutta isompina kyllä. Jokaisen vanhemmaksi aikovan olisi hyvä olla päiväkodissa muutaman viikon töissä.
Samaa mieltä. Kyllähän puolisokin tajuavat, jos heistä ei pidetä, niin miksi lapsi ei muka tajuaisi, että hänestä ei pidetä.
Eihän sitäkään pidetä normaalina ihmissuhteensa, jos ei pidä puolisostaan, mutta ns. hoitaa sen eli ruokkii tai pyykkää.Ei se mitenkään automaattisesti tarkoita ettei lapsesta pidetä, jos vanhempi/vanhemmat miettivät että toisenlainen ratkaisu elämässä olisi ollut parempi. Ihminen on sopeutuvainen eläin, ja kiintymys ja hoivavietti omaa lasta kohtaan on biologian sanelemaa.
Aika paljon on huostaanottoja verrattuna siihen, jos hoivavietti on vain biologian sanelemaa.
Toisilla sanelee, toisilla ei. Ei muuta pointtia miksikään. Uskallan väittää että useimmat huolehtivat lapsistaan vaikka ajattelisivatkin olleensa onnellisempia lapsettomina.
Tilastot kertovat toisin. Se on enemmän kuin yhden ihmisen mielipide.
Linkittäisitkö jonkun tällaisen tilaston?
En
Eli puhuit pelkkää p*skaa, kuten oletinkin.
-eri-
Ei, vaan jätän tiedon löytämisen haasteen sinulle.
P.s, on muuten helppo löytää. Kerro, jos et onnistunut, niin autamme sinua.En ole se jolle vastaat, mutta minä en ainakaan löytänyt. Voitko vinkata vaikka hakusanoja millä etsiä? Vanhempi-onnellisempi-lapsettomana-mutta-huolehtii-lapsestaan-asianmukaisesti-tilasto [and/or]?
Etpä ole varmaan!
Me kaikki uskomme sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42269 kirjoitti:
Olen todella surullinen niiden lasten puolesta joiden vanhemmat katuvat lastensa syntymää. Lapset vaistoavat vanhempiensa tunteet...hyvin. Eivät pienenä osaa sanoittaa tuntemuksiaan mutta isompina kyllä. Jokaisen vanhemmaksi aikovan olisi hyvä olla päiväkodissa muutaman viikon töissä.
Samaa mieltä. Kyllähän puolisokin tajuavat, jos heistä ei pidetä, niin miksi lapsi ei muka tajuaisi, että hänestä ei pidetä.
Eihän sitäkään pidetä normaalina ihmissuhteensa, jos ei pidä puolisostaan, mutta ns. hoitaa sen eli ruokkii tai pyykkää.Ei se mitenkään automaattisesti tarkoita ettei lapsesta pidetä, jos vanhempi/vanhemmat miettivät että toisenlainen ratkaisu elämässä olisi ollut parempi. Ihminen on sopeutuvainen eläin, ja kiintymys ja hoivavietti omaa lasta kohtaan on biologian sanelemaa.
Aika paljon on huostaanottoja verrattuna siihen, jos hoivavietti on vain biologian sanelemaa.
Toisilla sanelee, toisilla ei. Ei muuta pointtia miksikään. Uskallan väittää että useimmat huolehtivat lapsistaan vaikka ajattelisivatkin olleensa onnellisempia lapsettomina.
Tilastot kertovat toisin. Se on enemmän kuin yhden ihmisen mielipide.
Linkittäisitkö jonkun tällaisen tilaston?
En
Eli puhuit pelkkää p*skaa, kuten oletinkin.
-eri-
Ei, vaan jätän tiedon löytämisen haasteen sinulle.
P.s, on muuten helppo löytää. Kerro, jos et onnistunut, niin autamme sinua.En ole se jolle vastaat, mutta minä en ainakaan löytänyt. Voitko vinkata vaikka hakusanoja millä etsiä? Vanhempi-onnellisempi-lapsettomana-mutta-huolehtii-lapsestaan-asianmukaisesti-tilasto [and/or]?
Mitä hakusanoja ehdotat? Annan vinkin, että kahdella löytyy. Kai sinäkin koulutettuna ihmisenä löydät!
Ehdotin noita mitkä tuossa kommentissani lukee, mutta ei löytynyt mitään. Voitko nyt vihdoin kertoa niin päästään eteenpäin?
No, kaksi minuuttia ei maailmassa aina riitä sivistymiseen.
Kyllä saat nyt purra pähkinän itse. Ei se niin vaikea ole.
Alue: Aihe vapaa
Olihan tässäkin ketjussa eräskin vela, joka väitti päiväkodin tms. paikan lasten suorastaan rakastuneen häneen, vaikka hän ei pidä lapsista. Ja sanoi, että lapsia on todella helppo huijata...