Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi teini-ikäinen, kadun edelleen että lähdin tähän
27.09.2022 |
Jotkut ikävaiheet ovat olleet toista helpoimpia mutta missään vaiheessa ei ole ollut erityisen mukavaa tai antoisaa. Jokapäivän väsyttäviä ongelmia on 100x enemmän. Yksi iso tekijä on, että rahaa ei ole missään vaiheessa ollut tarpeeksi ja sehän olisi helpottanut elämää suuresti. Rahanmenoa ja rahasta tulevaa stressiä enemmän harmittaa kuitenkin omat unelmat. Tajusin liian myöhään mitä kaikkea olisin halunnut tehdä sen sijaan että olen kotona, komennan, siivoan, kokkaan, hoidan vaatteita, flunssia ja kaiken maailman hammaslääkäreitä ja asioita koulun ja kavereiden kanssa. Jotenkin olen selviytynyt ja se vaivan palkka on ihan hyvin voiva lapsi mutta itselleni en ole saanut tästä paljon mitään hyviä kokemuksia, sillä lapselta tai keltään muualtakaan ei toki tule kiitosta mistään. Jos olisin valinnut toisenlaisen polun olisin mahdollisesti päässyt jo pitkälle ja olisin rikkaampi, terveempi ja onnellisempi. Olen yrittänyt tavoitella niitä unelmia nyt myöhemmin mutta edellytykset eivät ole läheskään samat kuin niillä, joilla on aika puolellaan ja kaikki voimavarat käytettävissä itseensä. Mikään ei tietenkään lapsen vika ja sillekään ei mitään voi, että hetkellä jolloin lapsi on tehty ei minulla ole ollut riittävää itsetuntemusta ja elämänkokemusta. Jotenkin epäuskoinen olo silti siitä, että missään vaiheessa asiat eivät ole alkaneet tuntua siltä, että olihan tämä ihan hyvä juttu.
Kommentit (620)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
43 täällä jälleen.
Tämä keskustelu on ollut minusta hyvin mielenkiintoinen ja jonkin verran suututtava. Suututtava siksi, että huomaan suuttumusta vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan niiden taholta joilla on lapsia. Minä voin oikein hyvin ymmärtää ihmisiä jotka haluavat lapsia. Ymmärrättekö te lapsia haluavat niitä ihmisiä jotka eivät halua?
Olisiko eräs syy selvään suuttumukseen lapsellisten taholta veloja kohtaan se, että se jolla on lapsia kokee lapsettomuuden valitsemisen jotenkin hyökkäyksenä hänen omaa lastaan/lapsiaan kohtaan. Ymmärrän senkin hyvin. Ymmärrän että lastaan puolustaa henkensäkin uhalla. "Tämä on minun lapseni, en ikinä voisi olla haluamatta häntä. Hän on henkilö."
Vapaaehtoisesti lapsettomilla ei ole sitä henkilöä jota he eivät halua. He (me) puhuvat yleisesti. Puhe siis kulkee väkisinkin eri tasoilla. Voisiko tässä olla yksi syy ymmärryksen puutteeseen?Minä olen heittäytynyt maahan ja työntänyt molemmat käteni oman koirani pään ja koirani kimppuun hyökänneen rottweilerin hampaiden väliin. Epäröimättä. Tekisin sen tuhat kertaa uudestaan. En edes tuntenut kipua, vaikka useisiin sormiin tuli murtumia.
Suojeluvaisto on minulla suuri.Ymmärrän silti ihmisiä jotka eivät halua koiraa.
On eri asia olla valitsematta tietä, jolla tulee tilanteita, kuin olla reagoimatta tilanteisiin tiellä jonka on valinnut.
Ymmärrättekö te lapsia halunneet ja saaneet yhtään siitä mitä yritän sanoa?
Täyttä asiaa. Suuttumus vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan on ollut jo pitkään. En voi ymmärtää, miten jonkun henkilökohtainen päätös voi aiheuttaa joissakin yksilöissä niin paljon vihaa. Itse kun en vihaa lapsia haluavia enkä kommentoi heidän valintojaan halveksuvasti. Tiedän veloja, jotka avoimesti haukkuvat lapsiperhe-elämää, eikä se ole mielestäni oikein, mutta varmaan leimaa koko ryhmän kuspäiksi.
Minulla on useampi ystävä, jotka eivät lapsia halua, eikä siinä ole mitään ongelmaa puolin eikä toisin - minä ymmärrän heitä (olinhan itsekin hyvin pitkään sitä mieltä, että pysyn lapsettomana), ja toisaalta heille ei ole mitään ongelmaa minun ja muiden lapsissa. Sitten taas pari tuttua ovat oikein näitä "arkki-veloja", joiden on pakko (ainakin somessa) päästä jokaisessa mahdollisessa käänteessä julistamaan sitä, miten oksettavia lapset ovat, miten hirveää on että kukaan hankkii lapsia koskaan, miten hän ei kestäisi sekuntiakaan jne jne jne. Okei, jos se on heidän tunteensa, se on ihan validi ja oikea, heille. En vaan jaksaisi itse huutaa koko ajan toisten elämänvalintoja vastaan, kun ne kuitenkin ovat ihmislajille ihan tyypillisiä eivätkä suoranaisesti tarkoitettu ketään vahingoittamaan, vaikka toki lisääntymisestä tällä maapallolla voi olla montaa mieltä. Joskus on kyllä tehnyt mieli kysäistä, että synnyitkö kenties itse aikuisena, vai vihasivatko omat vanhempasi sinua yhtä suurella palolla... Ja siis minähän en itsekään lähtökohtaisesti pidä lapsista, vaikka minulla niitä onkin. Lapsetkin ovat ihmisyksilöitä, joidenkin kanssa tulee juttuun paremmin, toisten kanssa huonommin, vaikka toki aikuisena on oltava se järkevä ja toimittava neutraalisti niitäkin lapsia kohtaan, joista ei niin välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42269 kirjoitti:
Olen todella surullinen niiden lasten puolesta joiden vanhemmat katuvat lastensa syntymää. Lapset vaistoavat vanhempiensa tunteet...hyvin. Eivät pienenä osaa sanoittaa tuntemuksiaan mutta isompina kyllä. Jokaisen vanhemmaksi aikovan olisi hyvä olla päiväkodissa muutaman viikon töissä.
Samaa mieltä. Kyllähän puolisokin tajuavat, jos heistä ei pidetä, niin miksi lapsi ei muka tajuaisi, että hänestä ei pidetä.
Eihän sitäkään pidetä normaalina ihmissuhteensa, jos ei pidä puolisostaan, mutta ns. hoitaa sen eli ruokkii tai pyykkää.Ei se mitenkään automaattisesti tarkoita ettei lapsesta pidetä, jos vanhempi/vanhemmat miettivät että toisenlainen ratkaisu elämässä olisi ollut parempi. Ihminen on sopeutuvainen eläin, ja kiintymys ja hoivavietti omaa lasta kohtaan on biologian sanelemaa.
Aika paljon on huostaanottoja verrattuna siihen, jos hoivavietti on vain biologian sanelemaa.
Toisilla sanelee, toisilla ei. Ei muuta pointtia miksikään. Uskallan väittää että useimmat huolehtivat lapsistaan vaikka ajattelisivatkin olleensa onnellisempia lapsettomina.
Mistä siis ne kaikki kaltoinkohdellut lapset?
No niiltä joilla biologia ei sanele sitä hoivaa. Mikä on vaikea ymmärtää?
Suurin osa vanhemmista suojelee ja hoitaa lapsiaan. Osa murhaa tai raiskaa lapsensa.
Se, että ne kaltoinkohtelijat on niitä jotka on tehneet lapsia harkitsematta kunnolla. Ja sinunkaltaiset tuputtaa niitä lapsia kaikille, myös niille jotka ei niitä halua. Jos ei lasta halunnut ennalta, niin mihin se muuttuisi kun alkaa se lapsiarki huutoineen, valvomisineen ja muine kurjuuksineen.
Täh? :D Olen vapaaehtoisesti lapseton ja sitä mieltä ettei kenenkään pitäisi lisääntyä, kun maapallo hukkuu ihmisiin. Taisit käsittää jotain väärin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei pidä ruveta tekemään hetken mielijohteesta liian nuorena. Tietenkin pitää ensin opiskella ammatti ja hankkia riittävä toimeentulo. Puolison pitää myös olla kuvioissa mukana ja sitoutunut jakamaan vanhemmuuden. Tämä kaikki oli ainakin itselleni päivänselvää jo ihan teini-ikäisestä lähtien. Miten kehittymätöntä voi ajattelu olla, kun kaikki suunnitelmallisuus puuttuu. Myöhäistä on hiiren haukotella, kun pää on kissan suussa.
Olipa typerä kommentti. Sain kolme lasta nuorena kesken opintojen. Nyt olen tehnyt valmistumisesta lähtien työuraa kun lapset olivat jo isompia. Nyt lasten ollessa teini-ikäisinä asiat ovat loistavasti. Pystyn tarjoamaan lapsilleni kaiken mitä he tarvitsevat tai haluavat. Kaikkea eivät toki saa, mutta rahasta se ei ole kiinni. Olen vain vähän päälle 40, kun nuorin on aikuinen. Paras hetki ottaa työt rennommin ja alkaa itse elää elämää täysillä. Lasten kanssa oli helppoa olla nuorena opiskelijana, työuran myllerryksessä ei olisi aikaa pikkulapsille.
Ohjestaisin toimimaan just päin vastoin, mitä ehdotat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42269 kirjoitti:
Olen todella surullinen niiden lasten puolesta joiden vanhemmat katuvat lastensa syntymää. Lapset vaistoavat vanhempiensa tunteet...hyvin. Eivät pienenä osaa sanoittaa tuntemuksiaan mutta isompina kyllä. Jokaisen vanhemmaksi aikovan olisi hyvä olla päiväkodissa muutaman viikon töissä.
Samaa mieltä. Kyllähän puolisokin tajuavat, jos heistä ei pidetä, niin miksi lapsi ei muka tajuaisi, että hänestä ei pidetä.
Eihän sitäkään pidetä normaalina ihmissuhteensa, jos ei pidä puolisostaan, mutta ns. hoitaa sen eli ruokkii tai pyykkää.Ei se mitenkään automaattisesti tarkoita ettei lapsesta pidetä, jos vanhempi/vanhemmat miettivät että toisenlainen ratkaisu elämässä olisi ollut parempi. Ihminen on sopeutuvainen eläin, ja kiintymys ja hoivavietti omaa lasta kohtaan on biologian sanelemaa.
Aika paljon on huostaanottoja verrattuna siihen, jos hoivavietti on vain biologian sanelemaa.
Toisilla sanelee, toisilla ei. Ei muuta pointtia miksikään. Uskallan väittää että useimmat huolehtivat lapsistaan vaikka ajattelisivatkin olleensa onnellisempia lapsettomina.
Tilastot kertovat toisin. Se on enemmän kuin yhden ihmisen mielipide.
Linkittäisitkö jonkun tällaisen tilaston?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa joskus ihmettelen miksei niitä lapsia ajatella ollenkaan normaaleina ihmisinä. Jokaisesta lapsesta kasvaa kutenkin oma persoonansa ja aikanaan hekin ovat aikuisia.
Minulla on kaksi teinitytärtä ja sen lisäksi että he ovat rakkaita lapsinani, he ovat upeita ihmisiä ihan sellaisenaan. Pidän heidän seurastaan ja asun ja matkustankin mielelläni heidän kanssaan.
Voisiko olla niin että ihmiset jotka eivät pidä vanhemmuudestaan, ovat jotenkin eri aaltopituudella lapsensa kanssa? Henkilökemiat ei osu yhteen? Yhdessä oleminen on kaiken kaikkiaan pakkopullaa?Tätä mietin itsekin. Tavallaan lasta ei käsitteenä edes ole, on ihmisiä eri vaiheissa elämää. Mutta silti perhepuheessa lapsi typistetään sellaiseksi peruslapseksi josta on haittaa ja vaivaa. Onhan lapsi vauvasta alkaen oma persoonansa ja ehkä ap ja lapsensa ovat sellaisia jotka eivät muissa olosuhteissa olisi koskaan olleet kiinnostuneita toistensa seurasta.
Vanhemman ja lapsen suhde on erityinen, ihan käsitteenäkin. Se on väestötietojärjestelmässä oleva tieto, että joku alaikäinen on jonkun aikuisen HUOLLETTAVA. Huollettava tarkoittaa sitä, että hänestä pitää pitää huolta. Perushoiva, ravinto, lepo, koulutus, sivistus, tunteet, kaikki. Vanhempi ja hänen lapsensa ovat ihat käsitteellisestikin siis yhteydessä toisiin ja suhde ei ole mikään tasapuolinen kahden ihmisen suhde, vaan toinen huoltaa, toinen on huolenpidon kohteena.
OT sitten on näitä vanhempia, jotka kiristävät lapsiaan ja kiukuttelevat heille, että kun minä olen sinusta joutunut huolehtimaan ja rahaa on mennyt näin paljon sinuun, syötin ja vaatetin jne. että ole nyt kiitollinen niistä ja tottelet minua kaikessa.
Lapsi ei ole koskaan velkaa vanhemmilleen/vanhemmalleen huollosta ja hoivasta, joka lapselle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jotkut äidit sitten menestyvät? Esim. Sanna Marin? Tuskin olisit saavuttanut mitään ilmankaan lastasi, nyt sinulla on ainakin hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmat "ymmärtäjät" näillä äitiyttä katuvilla on aina nämä lapsettomat velat.
Miksi?
Miksi velat haluavat aina kommentoimaan näihin ketjuihin, vaikka ovat tavallaan asiassa jäävejä, eihän heillä ole kokemusta vanhemmuudesta.Näissä ketjuissa velat saavat vahvistusta omalle päätökselleen ja tulevat kuin magneetin vetäminä, suu vaahdossa kommentoimaan että: "Siinäs nyt näette, näin minullekin olisi käynyt, jos olisin tehnyt lapsen, mutta onneksi en tehnyt!"
Mutta velathan olisivat tuossa tilanteessa, jos olisivat tehneet lapsen.
Naisen ehdollistaminen äidiksi alkaa jo nuorena. Tytöille hankitaan vauvanukkeja ja nukenvaunuja. Esiteininä viimeistään alkaa -kun sinulla on lapsia, niin asia x.
Lukiossa suositellaan hakemaan opiskelemaan alalle, jossa työaika 8-16, jotta on helpompaa sitten kun on lapsia.
Nuorena ei saa seurustella rauhassa: -onkos siinä nyt tulevien lastesi isä? -kyllä se mieli vielä sinullakin muuttuu, iloisia pikku vahinkoja voi käydä.
Opiskelujen jälkeen: -nyt on koulu paketissa niin milloinkas alkaa kuulua pienten jalkojen tepsutusta? -olette olleet jo x vuosia yhdessä, eikö olisi jo aika perustaa perhe? -milloinkas minusta tulee mummo/vaari? Avomiehen äiti antaa joululahjaksi vauvatarvikkeita.
Gynellä: - oletko varma, että haluat tämän ehkäisyn, kun olet parhaassa lapsenteköiässä.
Eron jälkeen: - milloin nyt perustat perheen, tulee kiire etsiä mies, jos useampia lapsia haluaa.
Ikää kun tulee lisää, niin muistuttelua biologisesta kellosta ja kuinka pitäisi ryhtyä nopeasti hommiin.
Onneksi on ikää sen verran, että ihmettely on jo laantunut. Läheisimmät ovat tajunneet, että jukoliste tuo on tosissaan.
Kyselijät ovat sekä läheisiä että melko tuntemattomiakin.
Vastauksen saatuaan alkaa ne klassiset perustelut vanhemmuudelle: kadut vanhana, koet rakkautta, merkitys elämälle jne. sekä muu äitiyden hehkutus ja epämukavuuksien vähättely.
Jotkut jopa suuttuvat, ja sanovat että sinussa on jotain perustavanlaatuista vikaa, kaikki normaalit haluavat lapsia, mene psykiatrille, olet itsekäs, kun et halua luopua elämästäsi toisen vuoksi, haluat vain bilettää, olet paha ihminen, joka vie (tulevalta, hypoteettiselta) kumppanilta mahdollisuuden kokea isyys.
Ja en ole julistanut päätöstäni turuilla ja toreilla, vaan kommentit tulee ilman, että kerjään verta nenästäni ja otan asian puheeksi. Läheisimmiltä on tullut rankempaakin painostamista ja kiukuttelua.
Suurin osa kommentoijista on perheellisiä. Mukaan mahtuu muutama lapseton:- kaikki eivät voi saada lapsia ja sinä heität sen mahdollisuuden hukkaan, mitä tuhlausta, etkö ajattele yhtään?Tätä kaikkea kun on ikänsä kuunnellut, niin kyllä siinä on jonkin verran soraa kertynyt alapäähän ja vaahtoa suupieliin. Lapsia haluavat eivät varmaankaan ymmärrä, kuinka rasittavaa tuo on, kun joutuu jatkuvasti perustelemaan ja olemaan puolustuskannalla. Onneksi maailma on kehittynyt viime vuosina suvaitsevammaksi.
Painostuksen alla joku voi taipua hankkimaan lapsia ja sitten tilanne on kuin ap:llä.Eli idea tässä vuodatuksessa on se, että painostajien pitäisi lukea tämä ketju, jotta he ymmärtäisivät, ettei pakottamalla voi kenestäkään tehdä vanhempaa ja kuinka tuhoisaa se olisi. Miltä siitä painostajasta tuntuisi, jos vaikka oma tytär kertoisi, että katuu lasta, ei rakasta sitä ja elämä on pilalla? Sitäkö painostajat haluavat läheisilleen?
Tämä. Puhut paljon asiaa.
Lapsettomuusaihe on täysin vapaata riistaa. Tämän asian kokee omakseen itseni ja mieheni lisäksi molempien sukulaiset, osa ystävistä, työkaverit ja jumalauta gynekologini. Työkavereillekin olen maininnut monesti ettei lapsia ole tulossa, mutta niin vain melkein viikoittain saan kuulla mitä kaikkea tiedän sitten kun mulla on lapsia. Gyne ei määrää pitkää pillerireseptiä ellen sitä erikseen vaadi. Äidilleni vapaaehtoinen lapsettomuus on hepreaa; hän keräilee innoissaan reseptikirjaa avukseni sitten kun on niitä pieniä tepsuttamassa. Isäni naureskelee miten hoivaviettini on aktivoitunut ja pian tulee lapsia, kun kysyn veljeltäni onko hän huomioinut riittävän vedenjuonnin maastopyöräillessään 35 asteen helteessä.
Anoppi on räikein. Mieheni haluaa lapsia yhtä vähän kuin minä, mutta äitinsä ei puhu asiasta kuin vain minulle. Olen kyllä sanonut että näistä asioista sinun kannattaa keskustella poikasi kanssa, mutta niin vain kyselyt lapsiaikatauluista osoitetaan aina minulle. Olen sataan kertaan sanonut etten aio tehdä lapsia kenellekään eikä hänen poikansakaan niitä halua, mutta hänen mukaansa miehet eivät ymmärrä haluta ennen kuin saavat vauvan syliinsä, raskaus tulille vaan nyt.
Kyllä tässä alkaa tosiaan mitta olemaan aika täynnä moista mussutusta. En minäkään puutu toisten lisääntymisasioihin. "Miksi teit lapsia? Harmittaako lisääntymispäätös kun lapsesi on vakavasti vammainen? Olisiko elämäsi helpompaa jos sinulla ei olisi vakavasti itsetuhoista lasta? Kaduttaako? Varmasti kaduttaa ainakin tulevaisuudessa!"
Minulla on paha kohtuun liittyvä sairaus, joka paranisi välittömästi kohdunpoistolla. Olen 40v. vela, mutta edelleen syntymättömien lasten mahdollisuus painaa niin paljon ajatustasolla lääkäreiden ja gynen puolella, että en saa minulle parhaiten soveltuvaa hoitoa. Jatkan siis elämääni kroonisesti sairaana itseäni lääkiten lääkkeillä, joista saan päivittäisiä sivuoireita, koska "Entä jos mielesi muuttuu? Olethan vielä hedelmällisessä iässä"....🙄🙄🙄
Että ei tämä lapsiperheen elämän tuputtuaminen jonain kaikkien haluamana kiintiöelämänä ole mitään pientä tyyliin äiti vähän viljaili, että lapset olisivat kivoja, kun olin 22-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin se muuttui tämäkin ketju taas velojen temmellyskentäksi, jossa vakuutellaan ja riemuitaan, kuinka oikea päätös on ollut jäädä lapsettomaksi.
Millä tavalla nämä kommentit auttavat ap:ta tai edes liittyvät aiheeseen, jossa käsitellään pettymyksen tunteita omaan vanhemmuuteen liittyen.
Vela näkee asian vain kapean sektorin kautta, jossa yhdistäväksi tekijäksi koetaan halu lapsettomuuteen, mutta tässähän on kyse laajemmasta kokonaisuudesta ja nimenomaan äitiyden näkökulmasta, josta velalla ei omakohtaista kokemusta ole.
Silti pitää tulla kommentoimaan tähän ketjuun ja kertomaan niistä omista valinnoista, kuinka viisaita ne ovatkaan olleet.
Toki teillä on lupa näistäkin asioista puhua, mutta sen voisi tehdä aiheeseen liittyvässä ketjussa, jollainen tämäkään ketju ei alunperin ollut.
Joku vela koki saaneensa vihamielisyyttä osakseen ketjussa. Minua henkilökohtaisesti ärsyttää velojen kommentoinnissa juurikin tämä aggressiivinen oman agendan esille tuominen myös tilanteissa (ketjuissa), johon se ei sovi. Muuten velat saavat puolestani olla vapaasti mitä mieltä haluavat.
Täällä yksi kommentoinut vela. Kirjoituksellani oli tarkoitus osoittaa, kuinka syvälle (joidenkin) ihmisten mieliin on juurrutettu, että lapsia kuuluu haluta ja piste. Ja kuinka usein tuollaiseen puheeseen törmää jo nuoresta lähtien. Joillain voi lähipiirikin painostaa paljonkin ja monenlaisin tavoin.
Tuollainen asenne, puhetapa ja käytös ovat vahingollisia myös niille, jotka pohtivat lasten hankintaa oikeasti. Jos muiden tuputus kääntää vaakakupin lasten hankkimisen puolelle, voi olla tuloksena katumusta.
Joku ei edes osaa kyseenalaistaa, että omia valintoja voi tehdä.
Joku taipuu lähipiirin painostuksen alla ja hankkii lapsia ja saattaa katua sitä.
Ymmärrän, että jokainen tekee päätöksensä itse, mutta joihinkin tuollainen asenne ja se suora painostus voivat vaikuttaa ja he päätyvät ap:n tilanteeseen. Eli tässä mielessä velan kokemukset liittyvät ketjuun.
Ap:tä kirjoitus ei enää auta, mutta jos jotkut ihmiset korjaisivat ulosantiaan ja käytöstään läheisiään ja muitakin kohtaan aiheessa, voitaisiin ehkä välttää edes muutama katuja. Asennemuutosta on onneksi havaittavissa ja lisääntyminen nähdään henkilökohtaisempana asiana.
On tässä ketjussa myös ollut kommentoimassa ihmisiä, jotka kertovat kuinka lasten saaminen ja perhe-elämä on ollut se unelmien täyttymys ja kuinka he iloitsevat siitä, ei sekään ap:tä auta, vaan vertaistuki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmat "ymmärtäjät" näillä äitiyttä katuvilla on aina nämä lapsettomat velat.
Miksi?
Miksi velat haluavat aina kommentoimaan näihin ketjuihin, vaikka ovat tavallaan asiassa jäävejä, eihän heillä ole kokemusta vanhemmuudesta.Näissä ketjuissa velat saavat vahvistusta omalle päätökselleen ja tulevat kuin magneetin vetäminä, suu vaahdossa kommentoimaan että: "Siinäs nyt näette, näin minullekin olisi käynyt, jos olisin tehnyt lapsen, mutta onneksi en tehnyt!"
Mutta velathan olisivat tuossa tilanteessa, jos olisivat tehneet lapsen.
Naisen ehdollistaminen äidiksi alkaa jo nuorena. Tytöille hankitaan vauvanukkeja ja nukenvaunuja. Esiteininä viimeistään alkaa -kun sinulla on lapsia, niin asia x.
Lukiossa suositellaan hakemaan opiskelemaan alalle, jossa työaika 8-16, jotta on helpompaa sitten kun on lapsia.
Nuorena ei saa seurustella rauhassa: -onkos siinä nyt tulevien lastesi isä? -kyllä se mieli vielä sinullakin muuttuu, iloisia pikku vahinkoja voi käydä.
Opiskelujen jälkeen: -nyt on koulu paketissa niin milloinkas alkaa kuulua pienten jalkojen tepsutusta? -olette olleet jo x vuosia yhdessä, eikö olisi jo aika perustaa perhe? -milloinkas minusta tulee mummo/vaari? Avomiehen äiti antaa joululahjaksi vauvatarvikkeita.
Gynellä: - oletko varma, että haluat tämän ehkäisyn, kun olet parhaassa lapsenteköiässä.
Eron jälkeen: - milloin nyt perustat perheen, tulee kiire etsiä mies, jos useampia lapsia haluaa.
Ikää kun tulee lisää, niin muistuttelua biologisesta kellosta ja kuinka pitäisi ryhtyä nopeasti hommiin.
Onneksi on ikää sen verran, että ihmettely on jo laantunut. Läheisimmät ovat tajunneet, että jukoliste tuo on tosissaan.
Kyselijät ovat sekä läheisiä että melko tuntemattomiakin.
Vastauksen saatuaan alkaa ne klassiset perustelut vanhemmuudelle: kadut vanhana, koet rakkautta, merkitys elämälle jne. sekä muu äitiyden hehkutus ja epämukavuuksien vähättely.
Jotkut jopa suuttuvat, ja sanovat että sinussa on jotain perustavanlaatuista vikaa, kaikki normaalit haluavat lapsia, mene psykiatrille, olet itsekäs, kun et halua luopua elämästäsi toisen vuoksi, haluat vain bilettää, olet paha ihminen, joka vie (tulevalta, hypoteettiselta) kumppanilta mahdollisuuden kokea isyys.
Ja en ole julistanut päätöstäni turuilla ja toreilla, vaan kommentit tulee ilman, että kerjään verta nenästäni ja otan asian puheeksi. Läheisimmiltä on tullut rankempaakin painostamista ja kiukuttelua.
Suurin osa kommentoijista on perheellisiä. Mukaan mahtuu muutama lapseton:- kaikki eivät voi saada lapsia ja sinä heität sen mahdollisuuden hukkaan, mitä tuhlausta, etkö ajattele yhtään?Tätä kaikkea kun on ikänsä kuunnellut, niin kyllä siinä on jonkin verran soraa kertynyt alapäähän ja vaahtoa suupieliin. Lapsia haluavat eivät varmaankaan ymmärrä, kuinka rasittavaa tuo on, kun joutuu jatkuvasti perustelemaan ja olemaan puolustuskannalla. Onneksi maailma on kehittynyt viime vuosina suvaitsevammaksi.
Painostuksen alla joku voi taipua hankkimaan lapsia ja sitten tilanne on kuin ap:llä.Eli idea tässä vuodatuksessa on se, että painostajien pitäisi lukea tämä ketju, jotta he ymmärtäisivät, ettei pakottamalla voi kenestäkään tehdä vanhempaa ja kuinka tuhoisaa se olisi. Miltä siitä painostajasta tuntuisi, jos vaikka oma tytär kertoisi, että katuu lasta, ei rakasta sitä ja elämä on pilalla? Sitäkö painostajat haluavat läheisilleen?
Tämä. Puhut paljon asiaa.
Lapsettomuusaihe on täysin vapaata riistaa. Tämän asian kokee omakseen itseni ja mieheni lisäksi molempien sukulaiset, osa ystävistä, työkaverit ja jumalauta gynekologini. Työkavereillekin olen maininnut monesti ettei lapsia ole tulossa, mutta niin vain melkein viikoittain saan kuulla mitä kaikkea tiedän sitten kun mulla on lapsia. Gyne ei määrää pitkää pillerireseptiä ellen sitä erikseen vaadi. Äidilleni vapaaehtoinen lapsettomuus on hepreaa; hän keräilee innoissaan reseptikirjaa avukseni sitten kun on niitä pieniä tepsuttamassa. Isäni naureskelee miten hoivaviettini on aktivoitunut ja pian tulee lapsia, kun kysyn veljeltäni onko hän huomioinut riittävän vedenjuonnin maastopyöräillessään 35 asteen helteessä.
Anoppi on räikein. Mieheni haluaa lapsia yhtä vähän kuin minä, mutta äitinsä ei puhu asiasta kuin vain minulle. Olen kyllä sanonut että näistä asioista sinun kannattaa keskustella poikasi kanssa, mutta niin vain kyselyt lapsiaikatauluista osoitetaan aina minulle. Olen sataan kertaan sanonut etten aio tehdä lapsia kenellekään eikä hänen poikansakaan niitä halua, mutta hänen mukaansa miehet eivät ymmärrä haluta ennen kuin saavat vauvan syliinsä, raskaus tulille vaan nyt.
Kyllä tässä alkaa tosiaan mitta olemaan aika täynnä moista mussutusta. En minäkään puutu toisten lisääntymisasioihin. "Miksi teit lapsia? Harmittaako lisääntymispäätös kun lapsesi on vakavasti vammainen? Olisiko elämäsi helpompaa jos sinulla ei olisi vakavasti itsetuhoista lasta? Kaduttaako? Varmasti kaduttaa ainakin tulevaisuudessa!"
Minulla on paha kohtuun liittyvä sairaus, joka paranisi välittömästi kohdunpoistolla. Olen 40v. vela, mutta edelleen syntymättömien lasten mahdollisuus painaa niin paljon ajatustasolla lääkäreiden ja gynen puolella, että en saa minulle parhaiten soveltuvaa hoitoa. Jatkan siis elämääni kroonisesti sairaana itseäni lääkiten lääkkeillä, joista saan päivittäisiä sivuoireita, koska "Entä jos mielesi muuttuu? Olethan vielä hedelmällisessä iässä"....🙄🙄🙄
Että ei tämä lapsiperheen elämän tuputtuaminen jonain kaikkien haluamana kiintiöelämänä ole mitään pientä tyyliin äiti vähän viljaili, että lapset olisivat kivoja, kun olin 22-vuotias.
Kuulostaa kyllä aivan uskomattomalta. Suomiko sivistysvaltio..
Tuosta pitäisi kyllä nostaa oikein kunnon mekkala. Sanoisin n a i s v i ha ks i, kun nainen pakotetaan kärsimään siitä syystä, että oletetaan hänen olevan kykenemätön päättäämään omasta elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on hyvin niin kauan kun on toinen vanhempi joka ottaa vastuun omalta osaltaan huollosta ja kasvatuksesta sekä mahdollistaa toiselle välillä irtioton arjesta. Yksinhuoltajilla tällaista ei välttämättä ole. Itse olen tahdosta riippumatta vastuussa lapsista 24-7. Ei ole ollut ketään auttamassa. Selviän huomiseen vain sillä ajatuksella että joidenkin vuosien päästä lähden jonnekin kauas, aloitan elämäni kokonaan alusta.
Siinä sulle. Monta hyvää syytä mihin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene psykologille.
Sä nyt olet siinä tilanteessa. Se vaan on niin.
Kai se ongelmasi on kuitenkin enimmäkseen asennekysymys ja elämänhallintaan liittyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on välillä raastavaa, rasittavaa, väsyttävää, tylsää ja monella muulla tavalla epämiellyttävää ja raskasta.
Mutta se, että vuosien kuluessa ja lapsen kasvaessa ei koe missään vaiheessa rakastavansa omaa lastaan, on kyllä poikkeuksellista. Jos näin käy, äitiys on todellakin ollut huono valinta kaikkien kannalta.
Poikkeuksellista? Mikä sulla on tässä otoksena?
Yksi ongelma on edelleen siinä, että naiset/äidit jätetään yksin. Sekä miesten/isien sekä yhteiskunnan taholta. Tämä yhteiskunta on monin tavoin lapsivihamielinen ja tukee rakenteita, jossa äitien terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella yritetään saada veronmaksajia.
Mielestäni yhteiskuntamme ei ole lapsivihamielinen vaan naisvihamielinen. Lapsiperheitähän tuetaan tuhansin eri tavoin, naisten taas odotetaan uhraavan itsensä ja terveytensä lasten eteen valittamatta. Tämä vielä 2020-luvulla.
Totta, Keski-Euroopassakin naiset ovat yleensä pienten lasten kanssa kotona ja vielä lasten ollessa isompiakin tekevät korkeintaan puolipäivä työtä,
laittavat lounaan, kun mies ja lapset käyvät kotona syömässä,ja eivät elä köyhyydessä, vaan elintaso on sama kuin muullakin perheellä, vaikka eivät sitä ns. itse tienaakkaan.
Suomessa naiset tekevät täyttä työpäivää, kolmea vuoroa, raskaita työpäiviä, ja sen jälkeen hoitavat lapset ja kodin, enemmän tai vähemmän yksin,
ja vielä sen päälle ovat köyhempiä kuin paljon helpommalla pääsevät eteläisemmät 'sisaruksensa' .
Suurella osalla ei ole edes isovanhempia tai muuta turvaverkkoa yhtään auttamassa.Saahan sitä itsensä työllä tappaa, mutta turha on niitä alkaa sättimään jotka ei samaan hulluuteen suostu.
Tässäkin paratiisissa on se kääntöpuoli, että ne äidit jotka eivät saa tyydytystä kotiäitiydestä ja miehen ja lasten passaamisesta saavat sitten perustella valintaansa kummastelijoille. Ehkä heidän palkkaamisensa on vielä kannattamattomampaa kuin Suomessa, jos yleinen asenne on se että äiti kuuluu kotiin (tai korkeintaan osa-aikatyöhön).
Voihan sen nainen silti tehdä niitä tyydytystä tuovia juttujakin. Kotityöt on tehtävä joka tapauksessa, kävi töissä, eli ei. Joten paljon järkevämpäähän se omien unelmien toteuttamisen kannalta on, että mies maksaa laskut, nainen tekaisee kotityöt ja käyttää muun aikansa sen tekemiseen, mistä tykkää.
Vs. Suomen malli, missä ensin raadat töissä ja sitten kotona.
Valtaosa kotiäideistä ei tavoittele mitään siksi, että valtaosa ihmisistä ei tavoittele mitään muutenkaan. Mutta kotiäidin asema on kyllä lähes optimaalinen jos tahtoo itseään kehittää, kun joku muu murehtii raha-asiat ja kaikkihan me tiedämme, ettei niiden lasten ja kodin hoitamiseen oikeasti mene koko päivää.
Tietysti jos näkee itsensä kehittämisenä vaan uran toimistossa ja ison tilipussin, silloin on mentävä töihin.
Feministit teki meille ihan järjettömän karhunpalveluksen ajaessaan naiset töihin. Kun eihän se työ useimmille mitään erityistä tyydytystä tuo. Rahaa kyllä, mutta ei tyydytystä. Jos eläisimme kotiäitikulttuurissa, esim. minä voisin tavoitella paljon paremmin todellista intohimoani, kun ei tarvitsisi tuhlata 8 h päivässä palkkatyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
43 täällä jälleen.
Tämä keskustelu on ollut minusta hyvin mielenkiintoinen ja jonkin verran suututtava. Suututtava siksi, että huomaan suuttumusta vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan niiden taholta joilla on lapsia. Minä voin oikein hyvin ymmärtää ihmisiä jotka haluavat lapsia. Ymmärrättekö te lapsia haluavat niitä ihmisiä jotka eivät halua?
Olisiko eräs syy selvään suuttumukseen lapsellisten taholta veloja kohtaan se, että se jolla on lapsia kokee lapsettomuuden valitsemisen jotenkin hyökkäyksenä hänen omaa lastaan/lapsiaan kohtaan. Ymmärrän senkin hyvin. Ymmärrän että lastaan puolustaa henkensäkin uhalla. "Tämä on minun lapseni, en ikinä voisi olla haluamatta häntä. Hän on henkilö."
Vapaaehtoisesti lapsettomilla ei ole sitä henkilöä jota he eivät halua. He (me) puhuvat yleisesti. Puhe siis kulkee väkisinkin eri tasoilla. Voisiko tässä olla yksi syy ymmärryksen puutteeseen?Minä olen heittäytynyt maahan ja työntänyt molemmat käteni oman koirani pään ja koirani kimppuun hyökänneen rottweilerin hampaiden väliin. Epäröimättä. Tekisin sen tuhat kertaa uudestaan. En edes tuntenut kipua, vaikka useisiin sormiin tuli murtumia.
Suojeluvaisto on minulla suuri.Ymmärrän silti ihmisiä jotka eivät halua koiraa.
On eri asia olla valitsematta tietä, jolla tulee tilanteita, kuin olla reagoimatta tilanteisiin tiellä jonka on valinnut.
Ymmärrättekö te lapsia halunneet ja saaneet yhtään siitä mitä yritän sanoa?
Täyttä asiaa. Suuttumus vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan on ollut jo pitkään. En voi ymmärtää, miten jonkun henkilökohtainen päätös voi aiheuttaa joissakin yksilöissä niin paljon vihaa. Itse kun en vihaa lapsia haluavia enkä kommentoi heidän valintojaan halveksuvasti. Tiedän veloja, jotka avoimesti haukkuvat lapsiperhe-elämää, eikä se ole mielestäni oikein, mutta varmaan leimaa koko ryhmän kuspäiksi.
Minulla on useampi ystävä, jotka eivät lapsia halua, eikä siinä ole mitään ongelmaa puolin eikä toisin - minä ymmärrän heitä (olinhan itsekin hyvin pitkään sitä mieltä, että pysyn lapsettomana), ja toisaalta heille ei ole mitään ongelmaa minun ja muiden lapsissa. Sitten taas pari tuttua ovat oikein näitä "arkki-veloja", joiden on pakko (ainakin somessa) päästä jokaisessa mahdollisessa käänteessä julistamaan sitä, miten oksettavia lapset ovat, miten hirveää on että kukaan hankkii lapsia koskaan, miten hän ei kestäisi sekuntiakaan jne jne jne. Okei, jos se on heidän tunteensa, se on ihan validi ja oikea, heille. En vaan jaksaisi itse huutaa koko ajan toisten elämänvalintoja vastaan, kun ne kuitenkin ovat ihmislajille ihan tyypillisiä eivätkä suoranaisesti tarkoitettu ketään vahingoittamaan, vaikka toki lisääntymisestä tällä maapallolla voi olla montaa mieltä. Joskus on kyllä tehnyt mieli kysäistä, että synnyitkö kenties itse aikuisena, vai vihasivatko omat vanhempasi sinua yhtä suurella palolla... Ja siis minähän en itsekään lähtökohtaisesti pidä lapsista, vaikka minulla niitä onkin. Lapsetkin ovat ihmisyksilöitä, joidenkin kanssa tulee juttuun paremmin, toisten kanssa huonommin, vaikka toki aikuisena on oltava se järkevä ja toimittava neutraalisti niitäkin lapsia kohtaan, joista ei niin välitä.
Arkki-vela onkin hauska ja osuva sana :) Tuollainen julistaminen (kysymättä) halveksuvin ilmaisuin on typerää käytöstä keneltä tahansa. Ja totta tosiaan ymmärrän, että toisen elämänvalintojen haukkuminen aggressiivisesti ärsyttää, eikä kenenkään pitäisi sitä kokea. Ehkä nuo velat ovat sellaista kokeneet ja purkavat aggressiotaan, ei se oikeuta tietenkään. Ja kaikista ihmisistä löytyy myös muuten vain rasittavia tyyppejä. Onneksi kaikki velat eivät ole arkki-veloja, jotka ovat antaneet sanalle huonon kaiun.
Kuitenkin tuo synnyitkö itse aikuisena (eli olet itsekin ollut lapsi) on huono kommentti. Kyseinen ihminen ei ole enää lapsi eikä pidä lapsista, ei ehkä pitänyt muista lapsista lapsenakaan. Ei se, että hän on ollut lapsi joskus, liity enää nykyhetkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että olet vain suorittanut lapsesi vanhemmuutta etkä ole oikein koskaan pysähtynyt kokemaan sitä miltä se lapsen kanssa olo oikeasti tuntuu.
En ole ap, mutta aloitus voisi olla minun kirjoittamani, niin samanlainen kokemus on itselläni. Ja et voisi olla enempää väärässä. Olen pysähtynyt kokemaan ja kysymään itseltäni lukemattomia kertoja, miltä minusta nyt juuri tuntuu, ja vastaus on poikkeuksetta ollut se, että tuntuisi paremmalta ilman lasta. Tästä on ihan hirveä syyllisyys jo valmiiksi, joten tuollaiset väärät olettamukset ei ainakaan auta asiaa.
Perustakaa rutinakerho: Joka viikko joku uusi aihe ja pitäkää tuo yhteinen valituksen aiheennne kestosuosikkina joka kerralla.
Täällä 43, myös keskusteluun osallistunut vela.
En alunperin vastannut aloittajalle, koska mitä sanoisin - en osaa valitettavasti neuvoa lapseensa uupunutta kun ei minulla ole kokemusta äitinä olemisesta.
Olen kommentoinut mm. niiden kirjoituksia jotka sanoivat "no jos sinulla ei olisi lasta niin sitten kaipaisit että olisi" ja "ei sitä voi etukäteen tietää haluaako lapsia". Näistä molemmista minulla on erilainen kokemus ja halusin tuoda sen esiin. Sitähän keskustelu kai on?
Olen myös yrittänyt tuoda esiin ettei vapaaehtoisesti lapseton välttämättä ole kylmä tunteeton bilettäjä jolle raha ja muoti on tärkeää mutta vastuuntuntoa tai hoivaamiskykyä ei löydy ollenkaan, siksi että tällaisiakin asioita tässä keskustelussa on enemmän tai vähemmän suorasti väitetty.
Olen useaan kertaan sanonut että ymmärrän ihmisiä jotka ajattelevat lastenhankinnasta toisin kuin minä.
Ehkäpä ketjun aloittajaa edes hieman auttaa kuulla, ettei ainakaan minun mielestäni hänessä välttämättä ole mitään vikaa jos hän ei nauti äitiydestä. Sellaisia ihmisiä on, ja ainakin minun mielestäni saa ollakin. Kunpa me saisimme tehdä tärkeät valintamme ilman painostusta, väärää informaatiota ja asennemallien pakkosyöttöä.
Toivon aloittajalle voimia jaksaa eteenpäin. Käytännön elämässä on varmaan kylliksi, ilman että vielä kantaa syyllisyyttä ja saa moitteita asiasta jolle ei välttämättä voi mitään.
aina sitä ylpeenä sanotaan ku ei oo kaduttanu päivääkään lapsien teko :D mää ainakin kadun harva se päivä ku korvaan huudetaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on välillä raastavaa, rasittavaa, väsyttävää, tylsää ja monella muulla tavalla epämiellyttävää ja raskasta.
Mutta se, että vuosien kuluessa ja lapsen kasvaessa ei koe missään vaiheessa rakastavansa omaa lastaan, on kyllä poikkeuksellista. Jos näin käy, äitiys on todellakin ollut huono valinta kaikkien kannalta.
Poikkeuksellista? Mikä sulla on tässä otoksena?
Yksi ongelma on edelleen siinä, että naiset/äidit jätetään yksin. Sekä miesten/isien sekä yhteiskunnan taholta. Tämä yhteiskunta on monin tavoin lapsivihamielinen ja tukee rakenteita, jossa äitien terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella yritetään saada veronmaksajia.
Mielestäni yhteiskuntamme ei ole lapsivihamielinen vaan naisvihamielinen. Lapsiperheitähän tuetaan tuhansin eri tavoin, naisten taas odotetaan uhraavan itsensä ja terveytensä lasten eteen valittamatta. Tämä vielä 2020-luvulla.
Totta, Keski-Euroopassakin naiset ovat yleensä pienten lasten kanssa kotona ja vielä lasten ollessa isompiakin tekevät korkeintaan puolipäivä työtä,
laittavat lounaan, kun mies ja lapset käyvät kotona syömässä,ja eivät elä köyhyydessä, vaan elintaso on sama kuin muullakin perheellä, vaikka eivät sitä ns. itse tienaakkaan.
Suomessa naiset tekevät täyttä työpäivää, kolmea vuoroa, raskaita työpäiviä, ja sen jälkeen hoitavat lapset ja kodin, enemmän tai vähemmän yksin,
ja vielä sen päälle ovat köyhempiä kuin paljon helpommalla pääsevät eteläisemmät 'sisaruksensa' .
Suurella osalla ei ole edes isovanhempia tai muuta turvaverkkoa yhtään auttamassa.Saahan sitä itsensä työllä tappaa, mutta turha on niitä alkaa sättimään jotka ei samaan hulluuteen suostu.
Tässäkin paratiisissa on se kääntöpuoli, että ne äidit jotka eivät saa tyydytystä kotiäitiydestä ja miehen ja lasten passaamisesta saavat sitten perustella valintaansa kummastelijoille. Ehkä heidän palkkaamisensa on vielä kannattamattomampaa kuin Suomessa, jos yleinen asenne on se että äiti kuuluu kotiin (tai korkeintaan osa-aikatyöhön).
Voihan sen nainen silti tehdä niitä tyydytystä tuovia juttujakin. Kotityöt on tehtävä joka tapauksessa, kävi töissä, eli ei. Joten paljon järkevämpäähän se omien unelmien toteuttamisen kannalta on, että mies maksaa laskut, nainen tekaisee kotityöt ja käyttää muun aikansa sen tekemiseen, mistä tykkää.
Vs. Suomen malli, missä ensin raadat töissä ja sitten kotona.
Valtaosa kotiäideistä ei tavoittele mitään siksi, että valtaosa ihmisistä ei tavoittele mitään muutenkaan. Mutta kotiäidin asema on kyllä lähes optimaalinen jos tahtoo itseään kehittää, kun joku muu murehtii raha-asiat ja kaikkihan me tiedämme, ettei niiden lasten ja kodin hoitamiseen oikeasti mene koko päivää.
Tietysti jos näkee itsensä kehittämisenä vaan uran toimistossa ja ison tilipussin, silloin on mentävä töihin.
Feministit teki meille ihan järjettömän karhunpalveluksen ajaessaan naiset töihin. Kun eihän se työ useimmille mitään erityistä tyydytystä tuo. Rahaa kyllä, mutta ei tyydytystä. Jos eläisimme kotiäitikulttuurissa, esim. minä voisin tavoitella paljon paremmin todellista intohimoani, kun ei tarvitsisi tuhlata 8 h päivässä palkkatyöhön.
Ai että feministit ajoi naiset töihin kärsimään.
Olet sinä kyllä yksinkertainen!
Alue: Aihe vapaa
Tilastot kertovat toisin. Se on enemmän kuin yhden ihmisen mielipide.