Lue keskustelun säännöt.
Lapsi teini-ikäinen, kadun edelleen että lähdin tähän
27.09.2022 |
Jotkut ikävaiheet ovat olleet toista helpoimpia mutta missään vaiheessa ei ole ollut erityisen mukavaa tai antoisaa. Jokapäivän väsyttäviä ongelmia on 100x enemmän. Yksi iso tekijä on, että rahaa ei ole missään vaiheessa ollut tarpeeksi ja sehän olisi helpottanut elämää suuresti. Rahanmenoa ja rahasta tulevaa stressiä enemmän harmittaa kuitenkin omat unelmat. Tajusin liian myöhään mitä kaikkea olisin halunnut tehdä sen sijaan että olen kotona, komennan, siivoan, kokkaan, hoidan vaatteita, flunssia ja kaiken maailman hammaslääkäreitä ja asioita koulun ja kavereiden kanssa. Jotenkin olen selviytynyt ja se vaivan palkka on ihan hyvin voiva lapsi mutta itselleni en ole saanut tästä paljon mitään hyviä kokemuksia, sillä lapselta tai keltään muualtakaan ei toki tule kiitosta mistään. Jos olisin valinnut toisenlaisen polun olisin mahdollisesti päässyt jo pitkälle ja olisin rikkaampi, terveempi ja onnellisempi. Olen yrittänyt tavoitella niitä unelmia nyt myöhemmin mutta edellytykset eivät ole läheskään samat kuin niillä, joilla on aika puolellaan ja kaikki voimavarat käytettävissä itseensä. Mikään ei tietenkään lapsen vika ja sillekään ei mitään voi, että hetkellä jolloin lapsi on tehty ei minulla ole ollut riittävää itsetuntemusta ja elämänkokemusta. Jotenkin epäuskoinen olo silti siitä, että missään vaiheessa asiat eivät ole alkaneet tuntua siltä, että olihan tämä ihan hyvä juttu.
Kommentit (620)
Vierailija kirjoitti:
Suurimmat "ymmärtäjät" näillä äitiyttä katuvilla on aina nämä lapsettomat velat.
Miksi?
Miksi velat haluavat aina kommentoimaan näihin ketjuihin, vaikka ovat tavallaan asiassa jäävejä, eihän heillä ole kokemusta vanhemmuudesta.
Ainakin minä haluan antaa ap:lle myötätuntoa, koska voisin olla samassa tilanteessa. Helpostikos niin olisi voinut käydä, kun koko suku painosti lisääntymään. Koen, että ap parka otti sen luodin, minkä minä onnistuin väistämään. Kun vielä niin monet kommentoivat hirveän omahyväiseen sävyyn ap:ta moittien, täytyyhän jonkun yrittää jotain muutakin.
Paitsi että ap selvästikin kuitenkin kykenee selviämään äitiydestä kunnialla, minä en kykenisi. Ap:lle pitäisi antaa mitali, kun kuitenkin selviää tilanteestaan ja varmasti tekee kaikkensa lapsen eteen. Minä olisin varmasti päätynyt lataamoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on saanut kaiken muun, paitsi sitä lasta. Vaihtaisivat kyllä osaa kanssasi, jos voisivat.
Yritähän nauttia äitiydestä.Kisa oli kova, mutta tässä on ketjun typerin kommentti. Onnittelut.
Kiitos, juu, älä nauti äitiydestä, että kommentoijat tulevat tyytyväisiksi.
Tuo alkuperäinen kommentti oli samaa tasoa, kun joskus kouluruokailussa syyllistettiin syömään inhokkiruokaansa, koska Afrikassa jotkut näkee nälkää. Toisten tilanne ei vaikuta toisen yksilön elämään ja vain täysi pösilö keksii, että niiden muiden tilanteesta pitää tuntea syyllisyyttä. Eli kyllä oli typerin kommentti.
Äitiydestä nauttiminen rinnastetaan inhokkiruokaan....
Niin? Alkuperäisessä kommentissa ap:n täytyisi olla muka kiitollinen äitiydestä, koska jotkut muut ovat jääneet tahattomasti lapsettomiksi. Koulussa olisi pitänyt olla muka kiitollinen siitä inhokkiruuasta, koska joillain muilla ei ole ruokaa ollenkaan. Jos ap ei nauti äitiydestä, kuten on kirjoittanut, niin silloin se on hänelle sitä inhokkiruokaa, joka joidenkin logiikalla on pois muilta.
Seli Seli..
Käy selväksi, että sulle kipeä asia on jos äitiydestä nauttiiSinä et vain halua ymmärtää pointtia. Se, että joku ei nauti äitiydestä, ei ole keneltäkään tahattomasti lapsettomalta pois ja aivan naurettavaa esittää, että sellaisen henkilön tulisi tuntea huonoa omaatuntoa tunteistaan joidenkin muiden ihmisten tilanteen takia. Taitaa sinulle olla kipeä asia.
Miksi olisi, kun nautin vanhemmuudesta. Ihmettelen, miksi sinä reagoit niin voimakkaasti. Pitäisikö sinun tarkastella sitä? Jos osaat. Toki on helpompi nähdä ongelma toisen ihmisen kommentissa, kuin omassa suhteettomasti reaktiossa. Onnea jatkoon!
Ei tässä kukaan reagoi voimakkaasti, vaan yrittää saada sinut ymmärtämään lukemasi. Et ymmärtänyt koko kommenttia alkuunkaan ja jankkaat silti siitä täällä jo ties monennenetta sivua.
Ohis
Syyllistämisen ja syyllistymisen ero ei muutu, vaikka kuinka joku toinen jankkaa, edelleen. Osa tajuaa, osa ei.
T. EriEikä sitä eroa tässä tarvitakaan, kun puhutaan syyllistämisestä. Lue alkuperäinen kommentti niin ymmärrät sinäkin.
Et pääse kyllä väittämään, että et reagoi voimakkaasti. Ero syntyy omassa mielessä tai sitten ei. Jaksat jankata. Tuo ei auta ap:tä yhtään jonka elämää varjostaa rahanpuute ja väsymys.
Kerro nyt vihdoin mikä ero? Mitä väliä sillä erolla on kun kommentissa josta puhutaan oli kyse syyllistämisestä? Älä nyt vaihda aihetta kun itse aloitit. Haluan tietää mitä kohtaa et ymmärrä.
Eiköhän meille jo käynyt selväksi, että koit asian syyllistämisenä. Lopettakaa molemmat jankkaaminen!
"Moni on saanut kaiken muun, paitsi sitä lasta. Vaihtaisivat kyllä osaa kanssasi, jos voisivat.
Yritähän nauttia äitiydestä."Ei tuossa mitään kokemista ole. Syyllistämistä ihan mustaa valkoisella.
Usko tai älä, niin syyllistyminen on subjektiivinen kokemus, eli henkilökohtainen kokemus.
Eikä tässä syyllistymisestä puhutakaan.
Puhutaan, yksi syyllistyi ja jankkaa, että tuli syyllistetyksi. Eli puhutaan syyllistymisestä. Kaikki ei syyllisty kaikesta, you know!
Ei täällä ole vain yksi jankkaamassa syyllistämisestä ja nyt minäkin liityn kerhoon. On olemassa ihmisiä, jotka tölvivät ajattelemattomia, loukkaavia ja törkeitäkin kommentteja. Kun heille huomauttaa asiasta, niin vastauksena on että en sitä noin tarkoittanut, mitäs otit sen noin, oma vika. Eli oma huono käytös käännetään toisen syyksi, päälle vielä ehkä sanotaan, että älä ole noin herkkä.
Tässä sanailussa on kyse samasta asiasta.
EriTai sitten ei. Esim mielensäpahoittajat käsite ei tule tyhjästä. Voihan se harmittaa, että asioilla on puolensa. Se ilmiö, mitä kuvaat, sitäkin on olemassa, mutta se ei poista sitä asiaa, että syyllistymisen kokemus on aina yksilöllinen. Ja jos haluaa selvitä keskustelusta moraalisena voittajana, niin auttaa, ettei käytä toisesta heti alussa kommentteja, kuten typerä jne. Sekin voi auttaa omaa asiaa, jos haluaa debatoida syvällisesti asioista ja olla moraalinen esimerkki. Ihan vain noin esimerkkinä.
Ehkäpä tuli täysosuma, kun kommentti noin voimakkaita tunteita herätti parissa mammassa.Mutta hienosti syyllistit minua omassa tarinassasi. Syyllistämistähän tuo on, vaikka miten kääntelisi. Vai kuinka?
Ahaa, se oli siis se typerä-sana joka osui sieluun ja aiheutti kaiken ihmeellisen sekoilun. :D
Tämä selitti.
Alkup. kommenttisi on yhä ketjun typerin.
En ole se jota nyt lainasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että olet vain suorittanut lapsesi vanhemmuutta etkä ole oikein koskaan pysähtynyt kokemaan sitä miltä se lapsen kanssa olo oikeasti tuntuu.
En ole ap, mutta aloitus voisi olla minun kirjoittamani, niin samanlainen kokemus on itselläni. Ja et voisi olla enempää väärässä. Olen pysähtynyt kokemaan ja kysymään itseltäni lukemattomia kertoja, miltä minusta nyt juuri tuntuu, ja vastaus on poikkeuksetta ollut se, että tuntuisi paremmalta ilman lasta. Tästä on ihan hirveä syyllisyys jo valmiiksi, joten tuollaiset väärät olettamukset ei ainakaan auta asiaa.
Ei, ei, ei. Huomaatko nyt? Et koe asiaa sellaisena kuin se on vaan ARVOTAT kokemustasi. Laske irti kaikesta arvottamisesta ja vertailusta ja huomaat ettei elämässäsi ole minkäänlaista vikaa. Tunne ja koe. Siinä kaikki. Sinulle ei ole mitään elämää jonka pitäisi olla jossain täydellisenä ilman lasta. Elämäsi on tämä mikä se on ja olet vapaa kokemaan sen jokaisena hetkenä. Mutta itse pilaat asiat kun ajattelet että merkkilaukku tai loma-asunto lämpimässä tai unelmaura tai loputtomat ihmissuhdekiemurat tai laskuvarjohyppely tekisi kokemuksestasi äärimmäisesti parempaa. Ei se tekisi ja arvaatko jo miksi? Koska et silloinkaan kokisi, arvottaisit vain.
Huomaan että kirjoitin huonosti, kun tulkitsit noin väärin. Ensinnäkin minulla on ihan hyvä ura, eli siinä mielessä historiani poikkeaa ap:stä, toisin kuin väitin aluksi. En kuvittele, että minulle olisi jossain täydellinen elämä ilman lasta, enkä todellakaan havittele mitään merkkilaukkuja, ihmissuhdekiemuroita tai laskuvarjohyppyjä. Pärjään taloudellisesti ihan ok, ja olen edelleen yhdessä lapseni isän kanssa. Olet ihan oikeassa siinä, ettei elämässäni ole varsinaisesti mitään vikaa.
Kyse on pelkästään siitä, että kun ajattelen ihan arkisia tilanteita, niin ne tilanteet muuten täsmälleen samanlaisina, mutta ilman lasta olisivat minusta mukavampia. Inhoan kyllä kaikkia lapsenhoitoon liittyviä pakollisia töitä, mutta niinäkin hetkinä kun sellaisia ei tarvitse hoitaa, olen huomannut ajattelevani, että pelkkä lapsen läsnäolo vähentää viihtyvyyttäni.
Ja syyllistäjille tiedoksi: lapsi on jo kouluikäinen, ihan fiksu ja tavallinen, normaalisti kehittynyt. Ei ole ongelmia koulussa tai kotona. Tämä siltä varalta, että joku luulee lapsen elämän menevän pilalle katumuksestani. Ja todellakin varon tarkasti, etten ikinä ilmaise lapselle itselleen tuntemuksiani väärästä valinnastani.
Vaikuttaa siis siltä, että et pidä lapsestasi, sillä et viihdy hänen kanssaan. Voiko olla niin, että kiintymyksen kanssa on ollut ongelmia? Mikä taas voi vaikuttaa lapsen kiintymyssuhteeseen ja aiheuttaa vanhempana hänelle ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on saanut kaiken muun, paitsi sitä lasta. Vaihtaisivat kyllä osaa kanssasi, jos voisivat.
Yritähän nauttia äitiydestä.Kisa oli kova, mutta tässä on ketjun typerin kommentti. Onnittelut.
Kiitos, juu, älä nauti äitiydestä, että kommentoijat tulevat tyytyväisiksi.
Tuo alkuperäinen kommentti oli samaa tasoa, kun joskus kouluruokailussa syyllistettiin syömään inhokkiruokaansa, koska Afrikassa jotkut näkee nälkää. Toisten tilanne ei vaikuta toisen yksilön elämään ja vain täysi pösilö keksii, että niiden muiden tilanteesta pitää tuntea syyllisyyttä. Eli kyllä oli typerin kommentti.
Äitiydestä nauttiminen rinnastetaan inhokkiruokaan....
Niin? Alkuperäisessä kommentissa ap:n täytyisi olla muka kiitollinen äitiydestä, koska jotkut muut ovat jääneet tahattomasti lapsettomiksi. Koulussa olisi pitänyt olla muka kiitollinen siitä inhokkiruuasta, koska joillain muilla ei ole ruokaa ollenkaan. Jos ap ei nauti äitiydestä, kuten on kirjoittanut, niin silloin se on hänelle sitä inhokkiruokaa, joka joidenkin logiikalla on pois muilta.
Seli Seli..
Käy selväksi, että sulle kipeä asia on jos äitiydestä nauttiiSinä et vain halua ymmärtää pointtia. Se, että joku ei nauti äitiydestä, ei ole keneltäkään tahattomasti lapsettomalta pois ja aivan naurettavaa esittää, että sellaisen henkilön tulisi tuntea huonoa omaatuntoa tunteistaan joidenkin muiden ihmisten tilanteen takia. Taitaa sinulle olla kipeä asia.
Miksi olisi, kun nautin vanhemmuudesta. Ihmettelen, miksi sinä reagoit niin voimakkaasti. Pitäisikö sinun tarkastella sitä? Jos osaat. Toki on helpompi nähdä ongelma toisen ihmisen kommentissa, kuin omassa suhteettomasti reaktiossa. Onnea jatkoon!
Ei tässä kukaan reagoi voimakkaasti, vaan yrittää saada sinut ymmärtämään lukemasi. Et ymmärtänyt koko kommenttia alkuunkaan ja jankkaat silti siitä täällä jo ties monennenetta sivua.
Ohis
Syyllistämisen ja syyllistymisen ero ei muutu, vaikka kuinka joku toinen jankkaa, edelleen. Osa tajuaa, osa ei.
T. EriEikä sitä eroa tässä tarvitakaan, kun puhutaan syyllistämisestä. Lue alkuperäinen kommentti niin ymmärrät sinäkin.
Et pääse kyllä väittämään, että et reagoi voimakkaasti. Ero syntyy omassa mielessä tai sitten ei. Jaksat jankata. Tuo ei auta ap:tä yhtään jonka elämää varjostaa rahanpuute ja väsymys.
Kerro nyt vihdoin mikä ero? Mitä väliä sillä erolla on kun kommentissa josta puhutaan oli kyse syyllistämisestä? Älä nyt vaihda aihetta kun itse aloitit. Haluan tietää mitä kohtaa et ymmärrä.
Eiköhän meille jo käynyt selväksi, että koit asian syyllistämisenä. Lopettakaa molemmat jankkaaminen!
"Moni on saanut kaiken muun, paitsi sitä lasta. Vaihtaisivat kyllä osaa kanssasi, jos voisivat.
Yritähän nauttia äitiydestä."Ei tuossa mitään kokemista ole. Syyllistämistä ihan mustaa valkoisella.
Usko tai älä, niin syyllistyminen on subjektiivinen kokemus, eli henkilökohtainen kokemus.
Eikä tässä syyllistymisestä puhutakaan.
Puhutaan, yksi syyllistyi ja jankkaa, että tuli syyllistetyksi. Eli puhutaan syyllistymisestä. Kaikki ei syyllisty kaikesta, you know!
Ei täällä ole vain yksi jankkaamassa syyllistämisestä ja nyt minäkin liityn kerhoon. On olemassa ihmisiä, jotka tölvivät ajattelemattomia, loukkaavia ja törkeitäkin kommentteja. Kun heille huomauttaa asiasta, niin vastauksena on että en sitä noin tarkoittanut, mitäs otit sen noin, oma vika. Eli oma huono käytös käännetään toisen syyksi, päälle vielä ehkä sanotaan, että älä ole noin herkkä.
Tässä sanailussa on kyse samasta asiasta.
EriTai sitten ei. Esim mielensäpahoittajat käsite ei tule tyhjästä. Voihan se harmittaa, että asioilla on puolensa. Se ilmiö, mitä kuvaat, sitäkin on olemassa, mutta se ei poista sitä asiaa, että syyllistymisen kokemus on aina yksilöllinen. Ja jos haluaa selvitä keskustelusta moraalisena voittajana, niin auttaa, ettei käytä toisesta heti alussa kommentteja, kuten typerä jne. Sekin voi auttaa omaa asiaa, jos haluaa debatoida syvällisesti asioista ja olla moraalinen esimerkki. Ihan vain noin esimerkkinä.
Ehkäpä tuli täysosuma, kun kommentti noin voimakkaita tunteita herätti parissa mammassa.Mutta hienosti syyllistit minua omassa tarinassasi. Syyllistämistähän tuo on, vaikka miten kääntelisi. Vai kuinka?
Ahaa, se oli siis se typerä-sana joka osui sieluun ja aiheutti kaiken ihmeellisen sekoilun. :D
Tämä selitti.
Alkup. kommenttisi on yhä ketjun typerin.
En ole se jota nyt lainasit.
Tämä on ketjun viisain kommentti.
Mikähän on toiseksi viisain, onko sulla näkemystä?
Lapset ovat herkkiä havaitsemaan, jos heistä ei pidetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veloilla on se ongelma, että kuvittelevat lapsien olevan ikuisesti pieniä. Sitten luetellaan, kun 54-vuotiaana saa aamulla kihartaa rauhassa tukkaa ja illalla syödä hyvin. Niin kuin joku tässäkin ketjussa kirjoitti. Mutta tuskin tekään enää äitinne helmoissa roiku häiritsemässä, toivottavasti.
Itsekin olen 54v ja lapseni jo lähes kolmekymppisiä, muuttaneet pois kotoa vuosia sitten. Saan laittaa tukkaa ja matkustella aivan kaikessa rauhassa. Silti olen onnellinen, että sain vuodet olla lasteni kanssa. On hienoa ja rikasta, kun saa elää erilaisia vaiheita.
En minä ainakaan kuvittele että lapset ovat aina pieniä. Päinvastoin, aika menee niin nopeasti että pianhan ne olisivat jo aikuisia. Mutta kuten joku sulle jo selvensikin, omia lapsia ne ovat silti.
Äidilläni ja isälläni ainakin on jonkinlainen jatkuva huoli jälkeläisistään, vaikkemme me mitään ihmeellistä syytä ole siihen koskaan antaneetkaan. Äitini soittaa jokaisen ratsastustuntini jälkeen olenko hengissä ja ehjä, isä laittaa jonkun kauttarantaisen viestin mutta odottaa että vastaan siihen. Sama esimerkiksi pidempien automatkojen jälkeen. Olen 30.
Lapsenlapsiakin heille on siunaantunut veljeni toimesta, ja heistäkin he huolehtivat ja ajattelevat heitä paljon.
Äitini on sanonutkin että oma lapsi on oma lapsi vaikka olisi jo vanhus itsekin.
Ei kuulosta kyllä ihan normaalilta, jos tuolla tavalla konrtolloidaan ja ollaan riippuvaisia muista, henkinen tasapaino ei ole ihan ok. Mitä he tekisivät, jos et ratsastustunnin jälkeen et vastaisi tai olisit kuollut hevosen potkusta? Ei mitään. Tuo on kontrollointia ja henkistä väkivaltaa. En vastaisi.
No se ei yllätä että vauvapalstalla tuokin koetaan kontrollointia ja väkivaltana. :D Minun sydäntäni lämmittää se että olen vanhempieni ajatuksissa myös näin aikuisena, ja he myös minun. Ja kyllä, vastaan aina. Jatkossakin. Ja toivon että he kysyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen kyllä todella pahoillani puolestasi. itse jotenkin onnenkantamoisena en tehnyt lapsia. nyt elämä on rauhallista, yrittämistä, urheilua, matkustelua ja hyvin syömistä. lapsi olisi kyllä pilannut ihan jokaisen asian, mistä nautin nyt. asiasta pitäisi keskustella enemmän, monet tekevät lapset ihan liian nuorina, elämää näkemättöminä. ymmärrän hyvin ap tuskasi.
Mun elämä on kaikkea tuota ja mulla on lapsia. Kummallinen ajatus että molempia ei voi saada.
Minulla on lapsi, ja pitkään kaduin katkerasti äidiksi tuloa. Matkustelin, urheilin, söin hyvin jne. mutta kuitenkin se lapsi nimenomaan pilasi nuo kokemukset, vaikka ne toteutinkin. Vasta kun ymmärsin, että kaikki entinen on lopullisesti mennyttä, etten enää koskaan tule kokemaan samoja kivoja juttuja kuin lapsettomana, alkoi helpottaa.
Aluksi otin suorastaan inhorealistisen asenteen, eli mitä tahansa lähdettiin tekemään, olin sillä asenteella, että tämäkin juttu varmasti menee pilalle, lapsi kiukuttelee/sairastuu/lapsenvahti peruu jne. Sitten jos mitään ei tapahtunutkaan niin saatoin olla iloinen siitä. Aikaa myöten totuin siihen, että lapsentahtisesti on mentävä, ja siitä tuli automaatio. Nyt lapsi on jo lähes aikuinen ja voin tehdä paljon asioita taas itsekseni. Kuitenkin lapsi on edelleen otettava aina huomioon kun suunnittelen yhtään mitään. Kuitenkin elämä on aika ihanaa verrattuna kertakaikkisen hirveisiin vauva- ja taaperovuosiin.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmat "ymmärtäjät" näillä äitiyttä katuvilla on aina nämä lapsettomat velat.
Miksi?
Miksi velat haluavat aina kommentoimaan näihin ketjuihin, vaikka ovat tavallaan asiassa jäävejä, eihän heillä ole kokemusta vanhemmuudesta.Ainakin minä haluan antaa ap:lle myötätuntoa, koska voisin olla samassa tilanteessa. Helpostikos niin olisi voinut käydä, kun koko suku painosti lisääntymään. Koen, että ap parka otti sen luodin, minkä minä onnistuin väistämään. Kun vielä niin monet kommentoivat hirveän omahyväiseen sävyyn ap:ta moittien, täytyyhän jonkun yrittää jotain muutakin.
Paitsi että ap selvästikin kuitenkin kykenee selviämään äitiydestä kunnialla, minä en kykenisi. Ap:lle pitäisi antaa mitali, kun kuitenkin selviää tilanteestaan ja varmasti tekee kaikkensa lapsen eteen. Minä olisin varmasti päätynyt lataamoon.
Hiukan samanlaisia ajatuksia täälläkin. Palsta on anonyymi, mutta varmasti tosielämässäkin jos ap asiasta avautuisi, niin vastaanotto olisi myös ilkeä. Kauhea ajatella, jos katuisi lastaan ja saisi vielä tuntemuksistaan haukut päälle. Olo olisi varmaan todella surkea. Onneksi täällä on muiltakin kuin veloilta tukevia ja ymmärtäviä kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että olet vain suorittanut lapsesi vanhemmuutta etkä ole oikein koskaan pysähtynyt kokemaan sitä miltä se lapsen kanssa olo oikeasti tuntuu.
En ole ap, mutta aloitus voisi olla minun kirjoittamani, niin samanlainen kokemus on itselläni. Ja et voisi olla enempää väärässä. Olen pysähtynyt kokemaan ja kysymään itseltäni lukemattomia kertoja, miltä minusta nyt juuri tuntuu, ja vastaus on poikkeuksetta ollut se, että tuntuisi paremmalta ilman lasta. Tästä on ihan hirveä syyllisyys jo valmiiksi, joten tuollaiset väärät olettamukset ei ainakaan auta asiaa.
Ei, ei, ei. Huomaatko nyt? Et koe asiaa sellaisena kuin se on vaan ARVOTAT kokemustasi. Laske irti kaikesta arvottamisesta ja vertailusta ja huomaat ettei elämässäsi ole minkäänlaista vikaa. Tunne ja koe. Siinä kaikki. Sinulle ei ole mitään elämää jonka pitäisi olla jossain täydellisenä ilman lasta. Elämäsi on tämä mikä se on ja olet vapaa kokemaan sen jokaisena hetkenä. Mutta itse pilaat asiat kun ajattelet että merkkilaukku tai loma-asunto lämpimässä tai unelmaura tai loputtomat ihmissuhdekiemurat tai laskuvarjohyppely tekisi kokemuksestasi äärimmäisesti parempaa. Ei se tekisi ja arvaatko jo miksi? Koska et silloinkaan kokisi, arvottaisit vain.
Huomaan että kirjoitin huonosti, kun tulkitsit noin väärin. Ensinnäkin minulla on ihan hyvä ura, eli siinä mielessä historiani poikkeaa ap:stä, toisin kuin väitin aluksi. En kuvittele, että minulle olisi jossain täydellinen elämä ilman lasta, enkä todellakaan havittele mitään merkkilaukkuja, ihmissuhdekiemuroita tai laskuvarjohyppyjä. Pärjään taloudellisesti ihan ok, ja olen edelleen yhdessä lapseni isän kanssa. Olet ihan oikeassa siinä, ettei elämässäni ole varsinaisesti mitään vikaa.
Kyse on pelkästään siitä, että kun ajattelen ihan arkisia tilanteita, niin ne tilanteet muuten täsmälleen samanlaisina, mutta ilman lasta olisivat minusta mukavampia. Inhoan kyllä kaikkia lapsenhoitoon liittyviä pakollisia töitä, mutta niinäkin hetkinä kun sellaisia ei tarvitse hoitaa, olen huomannut ajattelevani, että pelkkä lapsen läsnäolo vähentää viihtyvyyttäni.
Ja syyllistäjille tiedoksi: lapsi on jo kouluikäinen, ihan fiksu ja tavallinen, normaalisti kehittynyt. Ei ole ongelmia koulussa tai kotona. Tämä siltä varalta, että joku luulee lapsen elämän menevän pilalle katumuksestani. Ja todellakin varon tarkasti, etten ikinä ilmaise lapselle itselleen tuntemuksiani väärästä valinnastani.
Vaikuttaa siis siltä, että et pidä lapsestasi, sillä et viihdy hänen kanssaan. Voiko olla niin, että kiintymyksen kanssa on ollut ongelmia? Mikä taas voi vaikuttaa lapsen kiintymyssuhteeseen ja aiheuttaa vanhempana hänelle ongelmia.
Millaisia nämä tulevat ongelmat todennäköisesti olisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on saanut kaiken muun, paitsi sitä lasta. Vaihtaisivat kyllä osaa kanssasi, jos voisivat.
Yritähän nauttia äitiydestä.Kisa oli kova, mutta tässä on ketjun typerin kommentti. Onnittelut.
Kiitos, juu, älä nauti äitiydestä, että kommentoijat tulevat tyytyväisiksi.
Tuo alkuperäinen kommentti oli samaa tasoa, kun joskus kouluruokailussa syyllistettiin syömään inhokkiruokaansa, koska Afrikassa jotkut näkee nälkää. Toisten tilanne ei vaikuta toisen yksilön elämään ja vain täysi pösilö keksii, että niiden muiden tilanteesta pitää tuntea syyllisyyttä. Eli kyllä oli typerin kommentti.
Äitiydestä nauttiminen rinnastetaan inhokkiruokaan....
Niin? Alkuperäisessä kommentissa ap:n täytyisi olla muka kiitollinen äitiydestä, koska jotkut muut ovat jääneet tahattomasti lapsettomiksi. Koulussa olisi pitänyt olla muka kiitollinen siitä inhokkiruuasta, koska joillain muilla ei ole ruokaa ollenkaan. Jos ap ei nauti äitiydestä, kuten on kirjoittanut, niin silloin se on hänelle sitä inhokkiruokaa, joka joidenkin logiikalla on pois muilta.
Seli Seli..
Käy selväksi, että sulle kipeä asia on jos äitiydestä nauttiiSinä et vain halua ymmärtää pointtia. Se, että joku ei nauti äitiydestä, ei ole keneltäkään tahattomasti lapsettomalta pois ja aivan naurettavaa esittää, että sellaisen henkilön tulisi tuntea huonoa omaatuntoa tunteistaan joidenkin muiden ihmisten tilanteen takia. Taitaa sinulle olla kipeä asia.
Miksi olisi, kun nautin vanhemmuudesta. Ihmettelen, miksi sinä reagoit niin voimakkaasti. Pitäisikö sinun tarkastella sitä? Jos osaat. Toki on helpompi nähdä ongelma toisen ihmisen kommentissa, kuin omassa suhteettomasti reaktiossa. Onnea jatkoon!
Ei tässä kukaan reagoi voimakkaasti, vaan yrittää saada sinut ymmärtämään lukemasi. Et ymmärtänyt koko kommenttia alkuunkaan ja jankkaat silti siitä täällä jo ties monennenetta sivua.
Ohis
Syyllistämisen ja syyllistymisen ero ei muutu, vaikka kuinka joku toinen jankkaa, edelleen. Osa tajuaa, osa ei.
T. EriEikä sitä eroa tässä tarvitakaan, kun puhutaan syyllistämisestä. Lue alkuperäinen kommentti niin ymmärrät sinäkin.
Et pääse kyllä väittämään, että et reagoi voimakkaasti. Ero syntyy omassa mielessä tai sitten ei. Jaksat jankata. Tuo ei auta ap:tä yhtään jonka elämää varjostaa rahanpuute ja väsymys.
Kerro nyt vihdoin mikä ero? Mitä väliä sillä erolla on kun kommentissa josta puhutaan oli kyse syyllistämisestä? Älä nyt vaihda aihetta kun itse aloitit. Haluan tietää mitä kohtaa et ymmärrä.
Eiköhän meille jo käynyt selväksi, että koit asian syyllistämisenä. Lopettakaa molemmat jankkaaminen!
"Moni on saanut kaiken muun, paitsi sitä lasta. Vaihtaisivat kyllä osaa kanssasi, jos voisivat.
Yritähän nauttia äitiydestä."Ei tuossa mitään kokemista ole. Syyllistämistä ihan mustaa valkoisella.
Usko tai älä, niin syyllistyminen on subjektiivinen kokemus, eli henkilökohtainen kokemus.
Eikä tässä syyllistymisestä puhutakaan.
Puhutaan, yksi syyllistyi ja jankkaa, että tuli syyllistetyksi. Eli puhutaan syyllistymisestä. Kaikki ei syyllisty kaikesta, you know!
Ei täällä ole vain yksi jankkaamassa syyllistämisestä ja nyt minäkin liityn kerhoon. On olemassa ihmisiä, jotka tölvivät ajattelemattomia, loukkaavia ja törkeitäkin kommentteja. Kun heille huomauttaa asiasta, niin vastauksena on että en sitä noin tarkoittanut, mitäs otit sen noin, oma vika. Eli oma huono käytös käännetään toisen syyksi, päälle vielä ehkä sanotaan, että älä ole noin herkkä.
Tässä sanailussa on kyse samasta asiasta.
EriTai sitten ei. Esim mielensäpahoittajat käsite ei tule tyhjästä. Voihan se harmittaa, että asioilla on puolensa. Se ilmiö, mitä kuvaat, sitäkin on olemassa, mutta se ei poista sitä asiaa, että syyllistymisen kokemus on aina yksilöllinen. Ja jos haluaa selvitä keskustelusta moraalisena voittajana, niin auttaa, ettei käytä toisesta heti alussa kommentteja, kuten typerä jne. Sekin voi auttaa omaa asiaa, jos haluaa debatoida syvällisesti asioista ja olla moraalinen esimerkki. Ihan vain noin esimerkkinä.
Ehkäpä tuli täysosuma, kun kommentti noin voimakkaita tunteita herätti parissa mammassa.Mutta hienosti syyllistit minua omassa tarinassasi. Syyllistämistähän tuo on, vaikka miten kääntelisi. Vai kuinka?
Ahaa, se oli siis se typerä-sana joka osui sieluun ja aiheutti kaiken ihmeellisen sekoilun. :D
Tämä selitti.
Alkup. kommenttisi on yhä ketjun typerin.
En ole se jota nyt lainasit.
Voit edelleen maalittaa, mennä henkilökohtaisuuksiin tai ihan mitä vaan, mutta pysyn kannassani, että syyllistäminen on osin subjektiivinen asia. Kaikki ei syyllisty kaikesta ja joku mistä vaan. Palataan joskus myöhemmin asiaan, kun olet elämässä oppinut näiden kahden eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on saanut kaiken muun, paitsi sitä lasta. Vaihtaisivat kyllä osaa kanssasi, jos voisivat.
Yritähän nauttia äitiydestä.Kisa oli kova, mutta tässä on ketjun typerin kommentti. Onnittelut.
Kiitos, juu, älä nauti äitiydestä, että kommentoijat tulevat tyytyväisiksi.
Tuo alkuperäinen kommentti oli samaa tasoa, kun joskus kouluruokailussa syyllistettiin syömään inhokkiruokaansa, koska Afrikassa jotkut näkee nälkää. Toisten tilanne ei vaikuta toisen yksilön elämään ja vain täysi pösilö keksii, että niiden muiden tilanteesta pitää tuntea syyllisyyttä. Eli kyllä oli typerin kommentti.
Äitiydestä nauttiminen rinnastetaan inhokkiruokaan....
Niin? Alkuperäisessä kommentissa ap:n täytyisi olla muka kiitollinen äitiydestä, koska jotkut muut ovat jääneet tahattomasti lapsettomiksi. Koulussa olisi pitänyt olla muka kiitollinen siitä inhokkiruuasta, koska joillain muilla ei ole ruokaa ollenkaan. Jos ap ei nauti äitiydestä, kuten on kirjoittanut, niin silloin se on hänelle sitä inhokkiruokaa, joka joidenkin logiikalla on pois muilta.
Seli Seli..
Käy selväksi, että sulle kipeä asia on jos äitiydestä nauttiiSinä et vain halua ymmärtää pointtia. Se, että joku ei nauti äitiydestä, ei ole keneltäkään tahattomasti lapsettomalta pois ja aivan naurettavaa esittää, että sellaisen henkilön tulisi tuntea huonoa omaatuntoa tunteistaan joidenkin muiden ihmisten tilanteen takia. Taitaa sinulle olla kipeä asia.
Miksi olisi, kun nautin vanhemmuudesta. Ihmettelen, miksi sinä reagoit niin voimakkaasti. Pitäisikö sinun tarkastella sitä? Jos osaat. Toki on helpompi nähdä ongelma toisen ihmisen kommentissa, kuin omassa suhteettomasti reaktiossa. Onnea jatkoon!
Ei tässä kukaan reagoi voimakkaasti, vaan yrittää saada sinut ymmärtämään lukemasi. Et ymmärtänyt koko kommenttia alkuunkaan ja jankkaat silti siitä täällä jo ties monennenetta sivua.
Ohis
Syyllistämisen ja syyllistymisen ero ei muutu, vaikka kuinka joku toinen jankkaa, edelleen. Osa tajuaa, osa ei.
T. EriEikä sitä eroa tässä tarvitakaan, kun puhutaan syyllistämisestä. Lue alkuperäinen kommentti niin ymmärrät sinäkin.
Et pääse kyllä väittämään, että et reagoi voimakkaasti. Ero syntyy omassa mielessä tai sitten ei. Jaksat jankata. Tuo ei auta ap:tä yhtään jonka elämää varjostaa rahanpuute ja väsymys.
Kerro nyt vihdoin mikä ero? Mitä väliä sillä erolla on kun kommentissa josta puhutaan oli kyse syyllistämisestä? Älä nyt vaihda aihetta kun itse aloitit. Haluan tietää mitä kohtaa et ymmärrä.
Eiköhän meille jo käynyt selväksi, että koit asian syyllistämisenä. Lopettakaa molemmat jankkaaminen!
"Moni on saanut kaiken muun, paitsi sitä lasta. Vaihtaisivat kyllä osaa kanssasi, jos voisivat.
Yritähän nauttia äitiydestä."Ei tuossa mitään kokemista ole. Syyllistämistä ihan mustaa valkoisella.
Usko tai älä, niin syyllistyminen on subjektiivinen kokemus, eli henkilökohtainen kokemus.
Eikä tässä syyllistymisestä puhutakaan.
Puhutaan, yksi syyllistyi ja jankkaa, että tuli syyllistetyksi. Eli puhutaan syyllistymisestä. Kaikki ei syyllisty kaikesta, you know!
Ei täällä ole vain yksi jankkaamassa syyllistämisestä ja nyt minäkin liityn kerhoon. On olemassa ihmisiä, jotka tölvivät ajattelemattomia, loukkaavia ja törkeitäkin kommentteja. Kun heille huomauttaa asiasta, niin vastauksena on että en sitä noin tarkoittanut, mitäs otit sen noin, oma vika. Eli oma huono käytös käännetään toisen syyksi, päälle vielä ehkä sanotaan, että älä ole noin herkkä.
Tässä sanailussa on kyse samasta asiasta.
EriTai sitten ei. Esim mielensäpahoittajat käsite ei tule tyhjästä. Voihan se harmittaa, että asioilla on puolensa. Se ilmiö, mitä kuvaat, sitäkin on olemassa, mutta se ei poista sitä asiaa, että syyllistymisen kokemus on aina yksilöllinen. Ja jos haluaa selvitä keskustelusta moraalisena voittajana, niin auttaa, ettei käytä toisesta heti alussa kommentteja, kuten typerä jne. Sekin voi auttaa omaa asiaa, jos haluaa debatoida syvällisesti asioista ja olla moraalinen esimerkki. Ihan vain noin esimerkkinä.
Ehkäpä tuli täysosuma, kun kommentti noin voimakkaita tunteita herätti parissa mammassa.Mutta hienosti syyllistit minua omassa tarinassasi. Syyllistämistähän tuo on, vaikka miten kääntelisi. Vai kuinka?
Ahaa, se oli siis se typerä-sana joka osui sieluun ja aiheutti kaiken ihmeellisen sekoilun. :D
Tämä selitti.
Alkup. kommenttisi on yhä ketjun typerin.
En ole se jota nyt lainasit.
Voit edelleen maalittaa, mennä henkilökohtaisuuksiin tai ihan mitä vaan, mutta pysyn kannassani, että syyllistäminen on osin subjektiivinen asia. Kaikki ei syyllisty kaikesta ja joku mistä vaan. Palataan joskus myöhemmin asiaan, kun olet elämässä oppinut näiden kahden eron.
Joku sen sinulle jo selvittikin, mutta kertaus on opintojen äiti:
Syyllistäminen on toiseen kohdistuva teko. Syyllistyminen on subjektiivinen kokemus.
Sinä syyllistit, kukaan ei syyllistynyt vaan alentuva kommenttisi ammuttiin alas. Noloa, mutta eiköhän tästäkin päästä vielä yli. Ehkä jopa opit jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä viesti niille jotka harkitsevat lapsen tekemistä. Luulen että panoksesi silti kannatti, kun autat omaa lastasi ja autoit. Unelmia voi olla muutkin kuin perinteiset.
Tolleinkohan mun äiti koki meidän lapsuuden? Onpa surkeeta. Ja kyllä lapsikin sen nahoissaan tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että olet vain suorittanut lapsesi vanhemmuutta etkä ole oikein koskaan pysähtynyt kokemaan sitä miltä se lapsen kanssa olo oikeasti tuntuu.
En ole ap, mutta aloitus voisi olla minun kirjoittamani, niin samanlainen kokemus on itselläni. Ja et voisi olla enempää väärässä. Olen pysähtynyt kokemaan ja kysymään itseltäni lukemattomia kertoja, miltä minusta nyt juuri tuntuu, ja vastaus on poikkeuksetta ollut se, että tuntuisi paremmalta ilman lasta. Tästä on ihan hirveä syyllisyys jo valmiiksi, joten tuollaiset väärät olettamukset ei ainakaan auta asiaa.
Ei, ei, ei. Huomaatko nyt? Et koe asiaa sellaisena kuin se on vaan ARVOTAT kokemustasi. Laske irti kaikesta arvottamisesta ja vertailusta ja huomaat ettei elämässäsi ole minkäänlaista vikaa. Tunne ja koe. Siinä kaikki. Sinulle ei ole mitään elämää jonka pitäisi olla jossain täydellisenä ilman lasta. Elämäsi on tämä mikä se on ja olet vapaa kokemaan sen jokaisena hetkenä. Mutta itse pilaat asiat kun ajattelet että merkkilaukku tai loma-asunto lämpimässä tai unelmaura tai loputtomat ihmissuhdekiemurat tai laskuvarjohyppely tekisi kokemuksestasi äärimmäisesti parempaa. Ei se tekisi ja arvaatko jo miksi? Koska et silloinkaan kokisi, arvottaisit vain.
Huomaan että kirjoitin huonosti, kun tulkitsit noin väärin. Ensinnäkin minulla on ihan hyvä ura, eli siinä mielessä historiani poikkeaa ap:stä, toisin kuin väitin aluksi. En kuvittele, että minulle olisi jossain täydellinen elämä ilman lasta, enkä todellakaan havittele mitään merkkilaukkuja, ihmissuhdekiemuroita tai laskuvarjohyppyjä. Pärjään taloudellisesti ihan ok, ja olen edelleen yhdessä lapseni isän kanssa. Olet ihan oikeassa siinä, ettei elämässäni ole varsinaisesti mitään vikaa.
Kyse on pelkästään siitä, että kun ajattelen ihan arkisia tilanteita, niin ne tilanteet muuten täsmälleen samanlaisina, mutta ilman lasta olisivat minusta mukavampia. Inhoan kyllä kaikkia lapsenhoitoon liittyviä pakollisia töitä, mutta niinäkin hetkinä kun sellaisia ei tarvitse hoitaa, olen huomannut ajattelevani, että pelkkä lapsen läsnäolo vähentää viihtyvyyttäni.
Ja syyllistäjille tiedoksi: lapsi on jo kouluikäinen, ihan fiksu ja tavallinen, normaalisti kehittynyt. Ei ole ongelmia koulussa tai kotona. Tämä siltä varalta, että joku luulee lapsen elämän menevän pilalle katumuksestani. Ja todellakin varon tarkasti, etten ikinä ilmaise lapselle itselleen tuntemuksiani väärästä valinnastani.
Vaikuttaa siis siltä, että et pidä lapsestasi, sillä et viihdy hänen kanssaan. Voiko olla niin, että kiintymyksen kanssa on ollut ongelmia? Mikä taas voi vaikuttaa lapsen kiintymyssuhteeseen ja aiheuttaa vanhempana hänelle ongelmia.
Millaisia nämä tulevat ongelmat todennäköisesti olisivat?
Se voi tulla esille vaikkapa elämän muutostilanteissa ja miten ne vaikuttavat itseen. Hänellä voi olla esim. vaikea luoda (hyviä) ihmissuhteita muiden kanssa kuten puolison tai omien lapsien. Hän voi kärsiä masennuksesta, ahdistuksesta tai uupumuksesta.
Voit ottaa selvää kiintymyssuhdeteoriasta.
Normaalissa (turvallisessa) kiintymyssuhteessa vanhempi ei hoivaa lastaan pelkästä velvollisuudesta.
Olet yksinhuoltaja? Ei nimittäin kuulosta yhtään tutulta minun korvaani tuo näin kahden lapsen äitinä.
Lähde nyt tavoittelemaan niitä unelmiasi, älä keksi tekosyitä.
Vierailija kirjoitti:
Tolleinkohan mun äiti koki meidän lapsuuden? Onpa surkeeta. Ja kyllä lapsikin sen nahoissaan tuntee.
Tuskinpa tuntee, jos et sinäkään tiedä miten äitisi sen koki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tolleinkohan mun äiti koki meidän lapsuuden? Onpa surkeeta. Ja kyllä lapsikin sen nahoissaan tuntee.
Tuskinpa tuntee, jos et sinäkään tiedä miten äitisi sen koki?
Juuri näin! Olen vela, ja olen aina inhonnut lapsia. Sattuman oikusta jouduin kuitenkin työskentelemään päiväkodissa puoli vuotta. Jokainen päivä oli helvettiä, mutta hoidin hommani parhaani mukaan. Jälkeenpäin kuulin, että lapset kaipailevat kovasti perääni. Ja kun kävin ex-kollegan luona synttärikahveilla, niin pihalla olevat lapset suorastaan hyökkäsivät syliini, kiljuen nimeäni ja roikkuen käsissäni, vaatteissani jne. ja hokivat nimeäni ja sitä kuinka kiva olen. Kokemukseni siis on, että lapsia on todella helppo huijata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että olet vain suorittanut lapsesi vanhemmuutta etkä ole oikein koskaan pysähtynyt kokemaan sitä miltä se lapsen kanssa olo oikeasti tuntuu.
En ole ap, mutta aloitus voisi olla minun kirjoittamani, niin samanlainen kokemus on itselläni. Ja et voisi olla enempää väärässä. Olen pysähtynyt kokemaan ja kysymään itseltäni lukemattomia kertoja, miltä minusta nyt juuri tuntuu, ja vastaus on poikkeuksetta ollut se, että tuntuisi paremmalta ilman lasta. Tästä on ihan hirveä syyllisyys jo valmiiksi, joten tuollaiset väärät olettamukset ei ainakaan auta asiaa.
Ei, ei, ei. Huomaatko nyt? Et koe asiaa sellaisena kuin se on vaan ARVOTAT kokemustasi. Laske irti kaikesta arvottamisesta ja vertailusta ja huomaat ettei elämässäsi ole minkäänlaista vikaa. Tunne ja koe. Siinä kaikki. Sinulle ei ole mitään elämää jonka pitäisi olla jossain täydellisenä ilman lasta. Elämäsi on tämä mikä se on ja olet vapaa kokemaan sen jokaisena hetkenä. Mutta itse pilaat asiat kun ajattelet että merkkilaukku tai loma-asunto lämpimässä tai unelmaura tai loputtomat ihmissuhdekiemurat tai laskuvarjohyppely tekisi kokemuksestasi äärimmäisesti parempaa. Ei se tekisi ja arvaatko jo miksi? Koska et silloinkaan kokisi, arvottaisit vain.
Huomaan että kirjoitin huonosti, kun tulkitsit noin väärin. Ensinnäkin minulla on ihan hyvä ura, eli siinä mielessä historiani poikkeaa ap:stä, toisin kuin väitin aluksi. En kuvittele, että minulle olisi jossain täydellinen elämä ilman lasta, enkä todellakaan havittele mitään merkkilaukkuja, ihmissuhdekiemuroita tai laskuvarjohyppyjä. Pärjään taloudellisesti ihan ok, ja olen edelleen yhdessä lapseni isän kanssa. Olet ihan oikeassa siinä, ettei elämässäni ole varsinaisesti mitään vikaa.
Kyse on pelkästään siitä, että kun ajattelen ihan arkisia tilanteita, niin ne tilanteet muuten täsmälleen samanlaisina, mutta ilman lasta olisivat minusta mukavampia. Inhoan kyllä kaikkia lapsenhoitoon liittyviä pakollisia töitä, mutta niinäkin hetkinä kun sellaisia ei tarvitse hoitaa, olen huomannut ajattelevani, että pelkkä lapsen läsnäolo vähentää viihtyvyyttäni.
Ja syyllistäjille tiedoksi: lapsi on jo kouluikäinen, ihan fiksu ja tavallinen, normaalisti kehittynyt. Ei ole ongelmia koulussa tai kotona. Tämä siltä varalta, että joku luulee lapsen elämän menevän pilalle katumuksestani. Ja todellakin varon tarkasti, etten ikinä ilmaise lapselle itselleen tuntemuksiani väärästä valinnastani.
Vaikuttaa siis siltä, että et pidä lapsestasi, sillä et viihdy hänen kanssaan. Voiko olla niin, että kiintymyksen kanssa on ollut ongelmia? Mikä taas voi vaikuttaa lapsen kiintymyssuhteeseen ja aiheuttaa vanhempana hänelle ongelmia.
Millaisia nämä tulevat ongelmat todennäköisesti olisivat?
Se voi tulla esille vaikkapa elämän muutostilanteissa ja miten ne vaikuttavat itseen. Hänellä voi olla esim. vaikea luoda (hyviä) ihmissuhteita muiden kanssa kuten puolison tai omien lapsien. Hän voi kärsiä masennuksesta, ahdistuksesta tai uupumuksesta.
Voit ottaa selvää kiintymyssuhdeteoriasta.
Normaalissa (turvallisessa) kiintymyssuhteessa vanhempi ei hoivaa lastaan pelkästä velvollisuudesta.
Ok, luin terveyskirjastosta kohdan "Kiintymyssuhdemallit". Siellä ei mainittu missään kohtaa, että pelkästä velvollisuudesta lastaan hoitava vanhempi tarjoaisi turvattoman kiintymyssuhdemallin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että olet vain suorittanut lapsesi vanhemmuutta etkä ole oikein koskaan pysähtynyt kokemaan sitä miltä se lapsen kanssa olo oikeasti tuntuu.
En ole ap, mutta aloitus voisi olla minun kirjoittamani, niin samanlainen kokemus on itselläni. Ja et voisi olla enempää väärässä. Olen pysähtynyt kokemaan ja kysymään itseltäni lukemattomia kertoja, miltä minusta nyt juuri tuntuu, ja vastaus on poikkeuksetta ollut se, että tuntuisi paremmalta ilman lasta. Tästä on ihan hirveä syyllisyys jo valmiiksi, joten tuollaiset väärät olettamukset ei ainakaan auta asiaa.
Ei, ei, ei. Huomaatko nyt? Et koe asiaa sellaisena kuin se on vaan ARVOTAT kokemustasi. Laske irti kaikesta arvottamisesta ja vertailusta ja huomaat ettei elämässäsi ole minkäänlaista vikaa. Tunne ja koe. Siinä kaikki. Sinulle ei ole mitään elämää jonka pitäisi olla jossain täydellisenä ilman lasta. Elämäsi on tämä mikä se on ja olet vapaa kokemaan sen jokaisena hetkenä. Mutta itse pilaat asiat kun ajattelet että merkkilaukku tai loma-asunto lämpimässä tai unelmaura tai loputtomat ihmissuhdekiemurat tai laskuvarjohyppely tekisi kokemuksestasi äärimmäisesti parempaa. Ei se tekisi ja arvaatko jo miksi? Koska et silloinkaan kokisi, arvottaisit vain.
Huomaan että kirjoitin huonosti, kun tulkitsit noin väärin. Ensinnäkin minulla on ihan hyvä ura, eli siinä mielessä historiani poikkeaa ap:stä, toisin kuin väitin aluksi. En kuvittele, että minulle olisi jossain täydellinen elämä ilman lasta, enkä todellakaan havittele mitään merkkilaukkuja, ihmissuhdekiemuroita tai laskuvarjohyppyjä. Pärjään taloudellisesti ihan ok, ja olen edelleen yhdessä lapseni isän kanssa. Olet ihan oikeassa siinä, ettei elämässäni ole varsinaisesti mitään vikaa.
Kyse on pelkästään siitä, että kun ajattelen ihan arkisia tilanteita, niin ne tilanteet muuten täsmälleen samanlaisina, mutta ilman lasta olisivat minusta mukavampia. Inhoan kyllä kaikkia lapsenhoitoon liittyviä pakollisia töitä, mutta niinäkin hetkinä kun sellaisia ei tarvitse hoitaa, olen huomannut ajattelevani, että pelkkä lapsen läsnäolo vähentää viihtyvyyttäni.
Ja syyllistäjille tiedoksi: lapsi on jo kouluikäinen, ihan fiksu ja tavallinen, normaalisti kehittynyt. Ei ole ongelmia koulussa tai kotona. Tämä siltä varalta, että joku luulee lapsen elämän menevän pilalle katumuksestani. Ja todellakin varon tarkasti, etten ikinä ilmaise lapselle itselleen tuntemuksiani väärästä valinnastani.
Vaikuttaa siis siltä, että et pidä lapsestasi, sillä et viihdy hänen kanssaan. Voiko olla niin, että kiintymyksen kanssa on ollut ongelmia? Mikä taas voi vaikuttaa lapsen kiintymyssuhteeseen ja aiheuttaa vanhempana hänelle ongelmia.
Millaisia nämä tulevat ongelmat todennäköisesti olisivat?
Se voi tulla esille vaikkapa elämän muutostilanteissa ja miten ne vaikuttavat itseen. Hänellä voi olla esim. vaikea luoda (hyviä) ihmissuhteita muiden kanssa kuten puolison tai omien lapsien. Hän voi kärsiä masennuksesta, ahdistuksesta tai uupumuksesta.
Voit ottaa selvää kiintymyssuhdeteoriasta.
Normaalissa (turvallisessa) kiintymyssuhteessa vanhempi ei hoivaa lastaan pelkästä velvollisuudesta.
Ok, luin terveyskirjastosta kohdan "Kiintymyssuhdemallit". Siellä ei mainittu missään kohtaa, että pelkästä velvollisuudesta lastaan hoitava vanhempi tarjoaisi turvattoman kiintymyssuhdemallin.
No se lapsi tarvitsee myös rakkautta. Kiintymyksen syntymisessä.
Ap kuulostaa väsyneeltä. Onko mahdollista saada apua perhekeskuksesta tms.?