Lue keskustelun säännöt.
Alan olla todella uupunut. Koko ajan uhkakuvia talvesta ja kuinka siitä ei selviä
26.09.2022 |
Sähkön hinta pilvissä, talo pitäisi lämmittää, ruokaa pitäisi saada, lainat pitäisi maksaa, teinit pitäisi elättää. Teen kahta työtä, keskimäärin 50-60h viikkoja, palkka ei ole suuri, ja verottajakin vie koko ajan enemmän. Itse alan uupua kun stressaan niin paljon talvea. Pitää olla puskuria, pitää pystyä maksamaan, kaikki pitäisi pystyä raapimaan omasta päänahasta, mistään ei näy helpotusta.
Miten ihmeessä te kaikki muut jaksatte? Tuntuu että monella muulla asiat on hyvin.
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla sitä puskuria. Pienipalkkainenkin pystyy kymmenien vuosien aikana säästämään mukavan summan jos haluaa.
Et selvästikään ole koskaan ollut OIKEASTI pienituloinen.
Olisit opiskellut ja hankkinut kunnon ammatin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että tämä on jopa kansakunnalle hyväksi. Herättelee miettimään ja ehkä oppimaan, mikä on oikeasti tärkeää.
Ja sinäkö sen tiedät mikä on. Kultalusikka perseessä
Kuule! Sen kultalusikan eteen on tehty hitokseen paljon työtä! Sen eteen on itketty epätoivossa, nähty nälkää hyvinvointivaltio Suomessa, lyöty päätä seinään, opittu tyhmistä virheistä, maksettu muutamatkin oppirahat ennen kuin meni asiat perille ja selkäytimeen!
Nyt tiedän mikä on oikeasti tärkeää! Ruoka, katto pään päällä, vaatteet. Muu on luksusta!
70-luvun elintaso kovaa vauhtia tulossa takaisin kun nykypolvi pitänyt jo Suomea jonakin yltäkylläisyyden maana kautta aikojen.
Vierailija kirjoitti:
70-luvun elintaso kovaa vauhtia tulossa takaisin kun nykypolvi pitänyt jo Suomea jonakin yltäkylläisyyden maana kautta aikojen.
Olin teini 70-luvulla eikä se nyt niin huonoa aikaa ollut. Toki ymmärrän, että nykyisin on totuttu paljon korkampaan elintasoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein viimeviikolla samanlaisen aloituksen jossa kerroin kasvavasta taloudellisesta paineesta. Omalla kohdallani asiat on siinä mielessä hyvin että perusasioihin riittää vielä rahat (kunhan työ pysyy alla) mutta kaikki muu, kuten kodin tärkeät remontit saa odottaa.
Valitettavasti iso osa täältä saamastasi vertaistuesta on lätinää siitä että mitäs itse läksit, mitäs olet kulutusjuhlinut, miksi et ole säästänyt. Moni taloutensa säntillisesti hoitanut on maksanut laskunsa aina ihan ajallaan mutta kyllähän se jossain tuntuu kun yhtäkkiä välttämättömien kulujen osuus kasvaa huomattavasti palkan pysyessä samana. Vaikka olisitkin saanut säästettyä, ne rahat katoaa hyvin nopeasti isomman kuluerän ilmestyttyä. 200€ kuussa säästöön on vuodessa vain 2400€ ja se uppoaa hyvin nopeasti jos vaikkapa välttämättömään autoon tulee isompi vika. Mutta ilmeisesti täällä moni kommentoija on osannut ennustaa ja jättää lapset ja omistusasunnot hankkimatta ja ollut ostamatta mitään pakollista sitten vuoden 1986 näin valmistautuen ja säästäen 2022-luvun energiakriisiin :D
200 euroa kuukaudessa säästöön on aika vähän. Sain enemmän säästöön jopa siivoojan palkasta. Enkä oikein ymmärrä mitä hyödyt siitä että todistelet, että vika ei ole sinun kun säästössä ei ole tarpeeksi. Kuka antaa sinulle laskut anteeksi, jos voit todistaa että et voinut säästää?
Tähän kriisiin on myöhäistä valmistautua, mutta ehkä seuraavan tullessa ihmiset ovat ottaneet opiksi. Kuten kävi 90-luvun laman jälkeen.
200€ on monelle realistinen summa jos on lapsia, auto, opiskelee, on äitiys- tai sairaslomalla. Elämässä tulee yllätyksiä eikä monen elämä ole sitä että asutaan halvassa vuokra-asunnossa ja käydään töissä elättäen itsensä. Silloin onkin helppo säästää ja moralisoida.
Itse olen syntynyt vasta -90 luvun puolessa välissä mutta työvuosia valmistumisen jälkeen ei ole ollut vielä monia. Siitä huolimatta olen (ilman perintöjä tai lottovoittoa) säästänyt omistusasuntoon sekä edulliseen autoon vaikka olen kokenut myös kumppanin työttömyyden. Joskus on säästetty kuussa vähemmän, joskus enemmän, joskus ei euroakaan. Keskiluokkainen joutuu ottamaan elämässään taloudellisia riskejä ja kokemaan mahdollisesti tiukkoja aikoja eikä se ole osoitus huonosta talouden pidosta. Kuka olisi osannut pari vuotta sitten ennustaa nykyisen hintatason ja inflaation sfäärit? Mistä sinä tiedät ettei ne kuuluisat puskurit ole sulaneet aiempiin elämän kriiseihin sairastelusta työttömyyteen.
Elämä pitää mitoittaa sen mukaan mitä tuloja saa. Tämä tuntuu olevan monelle hirvittävän vaikea asia ymmärtää. Keskiluokkainen ei todellakaan joudu ottamaan taloudellisia riskejä. On ihan oma valinta jos pitää päästä omakotitaloon asumaan, vaikka rahaa ei sitten jääkään säästöön.
Tämä on hirveintä potaskaa mitä olen kuullut ja yllättävän moni hokee silti samaa. Kyse on siitä, että monet ovat juuri mitoittaneet elämänsä sen mukaan mihin on varaa. Mutta ei voida olettaa kenenkään varautuvan siihen, että elinkustannukset nousevat joka osa-alueella hirvittävän paljon yhtäkkiä, ja siksi kituuttavan vuosikymmeniä vuokralla pienessä asunnossa joka pennin säästäen.
On todella väärin, jos pieni/keskituloiset joutuvat sen pienen puskurinsa käyttämään sähköön jaa ruokaan. Entä jos sairastuu, tai kodinkoneet hajoavat, tai joku muu onnettomuus yllättää? Ja miksi sähköyhtiöt ja ruokamonopolit saavat rikastua ihmisten vaivalle keräämillä hätärahastoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset, muistakaa mitä Jesse jo aikanaan sanoi: Riittää kullekin päivälle oma murheensa.
Onko elämänne niin huolista vapaata, että haluatte kahmia jo tänään tulevienkin päivien murheet?
Vierailija kirjoitti:
70-luvun elintaso kovaa vauhtia tulossa takaisin kun nykypolvi pitänyt jo Suomea jonakin yltäkylläisyyden maana kautta aikojen.
Kaikki mulle heti ilmaiseksi on tulossa tiensä päähän. On tulossa äkkiä se aika, kun joudutaan miettimään mikä on oikeasti tärkeää. Onko 1,2 miljardia kehitysapuun oikea summa, kun suomalaiset palelevat kodeissaan, paljonko työnnetään rahaa Venäjälle kaikenlaisina tukina ja yhteistyörahoina, onko varaa perhevapaisiin nykymallilla, onko varaa 2 miljardin asumistukiin jotka valuvat suoraan kojamoiden kautta sijoittajien taskuihin (piensijoittaja itsekin, mutta en asuntoihin)... menikö oppivelvollisuusuudistus vihkoon, sote nielee miljardin vuodessa ylimääräistä, valtionvelan korkoihin menee ensi vuonna ainakin miljardi enemmän kuin nyt. Parin vuoden kuluttua aletaan maksaa EU:n elpymisrahastoon 4,5 miljardin lahjoitusta etelä- ja itä-Euroopan maille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän ajatella, että vaikeuksista selvitään sitä myötä kun ne eteen tulevat. Sekin lohduttaa, että en ole ja emme ole yksin tämän edessä.
Ukrainalaiset selviävät sodasta, Eurooppa tulee selviämään energiakriisistä. Ruokakriisi ei ole täällä meillä pahimmillaan, eikä kenenkään tarvitse kirjaimellisesti menehtyä nälkään, vaikka huonompaan ravintoon siirtyminen tuntuukin pahalta.
Eikä mikään tällainen kriisi jatku ikuisesti. Lama ei jatkunut, edes maailmansodat eivät jatkuneet. Tämäkin menee ohi, tästäkin selviää, vaikka hetken aikaa onkin vaikeaa ja tuntuu raskaalta.
Nämä ajatukset auttavat minua, mutta en tiedä onko niistä hyötyä kaikille.
Päivä kerrallaan tämäkin voitetaan. Vaikken ole mikään peruspositiivinen luonteeltani niin en anna tämän mennä ihon alle. Suomessa on kuitenkin asiat vielä hyvin Ukrainaan verrattuna. Se, mikä eniten huolestuttaa, on sodan mahdollisuus ja omien nuorten joutuminen sinne. Kaikesta muusta selvitään omin voimin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein viimeviikolla samanlaisen aloituksen jossa kerroin kasvavasta taloudellisesta paineesta. Omalla kohdallani asiat on siinä mielessä hyvin että perusasioihin riittää vielä rahat (kunhan työ pysyy alla) mutta kaikki muu, kuten kodin tärkeät remontit saa odottaa.
Valitettavasti iso osa täältä saamastasi vertaistuesta on lätinää siitä että mitäs itse läksit, mitäs olet kulutusjuhlinut, miksi et ole säästänyt. Moni taloutensa säntillisesti hoitanut on maksanut laskunsa aina ihan ajallaan mutta kyllähän se jossain tuntuu kun yhtäkkiä välttämättömien kulujen osuus kasvaa huomattavasti palkan pysyessä samana. Vaikka olisitkin saanut säästettyä, ne rahat katoaa hyvin nopeasti isomman kuluerän ilmestyttyä. 200€ kuussa säästöön on vuodessa vain 2400€ ja se uppoaa hyvin nopeasti jos vaikkapa välttämättömään autoon tulee isompi vika. Mutta ilmeisesti täällä moni kommentoija on osannut ennustaa ja jättää lapset ja omistusasunnot hankkimatta ja ollut ostamatta mitään pakollista sitten vuoden 1986 näin valmistautuen ja säästäen 2022-luvun energiakriisiin :D
200 euroa kuukaudessa säästöön on aika vähän. Sain enemmän säästöön jopa siivoojan palkasta. Enkä oikein ymmärrä mitä hyödyt siitä että todistelet, että vika ei ole sinun kun säästössä ei ole tarpeeksi. Kuka antaa sinulle laskut anteeksi, jos voit todistaa että et voinut säästää?
Tähän kriisiin on myöhäistä valmistautua, mutta ehkä seuraavan tullessa ihmiset ovat ottaneet opiksi. Kuten kävi 90-luvun laman jälkeen.
200€ on monelle realistinen summa jos on lapsia, auto, opiskelee, on äitiys- tai sairaslomalla. Elämässä tulee yllätyksiä eikä monen elämä ole sitä että asutaan halvassa vuokra-asunnossa ja käydään töissä elättäen itsensä. Silloin onkin helppo säästää ja moralisoida.
Itse olen syntynyt vasta -90 luvun puolessa välissä mutta työvuosia valmistumisen jälkeen ei ole ollut vielä monia. Siitä huolimatta olen (ilman perintöjä tai lottovoittoa) säästänyt omistusasuntoon sekä edulliseen autoon vaikka olen kokenut myös kumppanin työttömyyden. Joskus on säästetty kuussa vähemmän, joskus enemmän, joskus ei euroakaan. Keskiluokkainen joutuu ottamaan elämässään taloudellisia riskejä ja kokemaan mahdollisesti tiukkoja aikoja eikä se ole osoitus huonosta talouden pidosta. Kuka olisi osannut pari vuotta sitten ennustaa nykyisen hintatason ja inflaation sfäärit? Mistä sinä tiedät ettei ne kuuluisat puskurit ole sulaneet aiempiin elämän kriiseihin sairastelusta työttömyyteen.
Elämä pitää mitoittaa sen mukaan mitä tuloja saa. Tämä tuntuu olevan monelle hirvittävän vaikea asia ymmärtää. Keskiluokkainen ei todellakaan joudu ottamaan taloudellisia riskejä. On ihan oma valinta jos pitää päästä omakotitaloon asumaan, vaikka rahaa ei sitten jääkään säästöön.
Tämä on hirveintä potaskaa mitä olen kuullut ja yllättävän moni hokee silti samaa. Kyse on siitä, että monet ovat juuri mitoittaneet elämänsä sen mukaan mihin on varaa. Mutta ei voida olettaa kenenkään varautuvan siihen, että elinkustannukset nousevat joka osa-alueella hirvittävän paljon yhtäkkiä, ja siksi kituuttavan vuosikymmeniä vuokralla pienessä asunnossa joka pennin säästäen.
On todella väärin, jos pieni/keskituloiset joutuvat sen pienen puskurinsa käyttämään sähköön jaa ruokaan. Entä jos sairastuu, tai kodinkoneet hajoavat, tai joku muu onnettomuus yllättää? Ja miksi sähköyhtiöt ja ruokamonopolit saavat rikastua ihmisten vaivalle keräämillä hätärahastoilla?
Mä olen tuon aiemman kirjoittajan kanssa osittain samaa mieltä. Ei ole järkevää ostaa sellaista asuntoa, jonka maksamiseen menee niin paljon rahaa, että säästöön jää vain vähän rahaa. Onhan se ihanaa ostaa ensiasunnoksi tarpeeksi suuri perheasunto, mutta tosiasiassa tässä maassa on jo monet sukupolvet eläneet pienemmissäkin asunnoissa. Tai sitten ostaa asuntonsa halvemmalta alueelta. Sellaiselta, mihin on varaa ja edelleen pystyy myös säästämään. Kerava ja Vantaan Korso on ihan passeleita alueita asua silloin, jos talous menee liian tiukille asuessaan Helsingissä tai Espoossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvun elintaso kovaa vauhtia tulossa takaisin kun nykypolvi pitänyt jo Suomea jonakin yltäkylläisyyden maana kautta aikojen.
70-luvulla maaseuduilla oli upeaa. Ehdittiin 50-luvulta lähtien omavaraisuuteen sitoutua ja jäipä vielä markkinoille myyntiinkin, joilla vaihdettiin muiksi tykötarpeiksi. Ei ollut ylipainoa, mielenterveysongelmia ja työttömyyttä.
Mulla on asiat hyvin eikä ole mitään taloudellista tai muutakaan uhkaa ainakaan nyt näköpiirissä, mutta koen silti itselleni aivan uudenlaista maailmantuskaa. Olen ennen ollut kiinnostunut maailman tapahtumista ja tykännyt seurata ajankohtaisohjelmia sekä uutisia, mutta nyt nuo kaikki uhkakuvia ja katastrofeja maalaavat otsikot saavat minut lähinnä todella ahdistuneeksi. Olen lakannut melkein kokonaan seuraamasta uutisia ja vetäydyn vain omaan (ahdistus)kuplaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos selviääkin, niin sitten aletaan jo pelotella seuraavan talven laskuilla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on asiat hyvin eikä ole mitään taloudellista tai muutakaan uhkaa ainakaan nyt näköpiirissä, mutta koen silti itselleni aivan uudenlaista maailmantuskaa. Olen ennen ollut kiinnostunut maailman tapahtumista ja tykännyt seurata ajankohtaisohjelmia sekä uutisia, mutta nyt nuo kaikki uhkakuvia ja katastrofeja maalaavat otsikot saavat minut lähinnä todella ahdistuneeksi. Olen lakannut melkein kokonaan seuraamasta uutisia ja vetäydyn vain omaan (ahdistus)kuplaani.
Mä olen lakannut jo. Ei haittaa yhtään olla tippunut kärryiltä. Ei vaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on läheinen, jonka mielenterveys on mennyt riekaleiksi tämän sodan myötä. On raskasta kuunnella päivittäin puheita siitä, kuinka hän ei voi nukkua koska pelkää Venäjän hyökkäävän Suomeen milloin tahansa ydinaseilla, ja pelkää myös Suomen Nato-jäsenyyden syöksevän koko maailman kaaokseen. Ei auta järkipuhe. Sekään, että täällä on paraikaa USA:n merijalkaväkeä. Tämä ahdistus tarttuu minuun sitten.
Vaikka sota ei tulisi Suomen maaperälle, niin se on tuhonnut nuorten sukupolvien mielenterveyden ja toiveikkuuden tulevasta.
Suomen tilanne ei monella mittarilla ole tosiaankaan huono verrattuna entiseen asuinmaahani, jossa oli normaalia talouskriisin aikana, että palkat oli myöhässä, aikuiset asui jaetusti tai opiskelijat vanhemmillaan.
Mutta... kun täällä on tuo tappavan kylmä talvi ja aivan painajaismainen naapurimaa. Suomessa on vaikeampi kituuttaa epämukavassa arjessa, kun nuo kaksi kirousta on jo harteilla. Ei sitä voi millään rukouksella poistaa, pitää vaan suojautua nyt V.enäjältä parhaan mukaan, niin helpottaa.
Jos ei ala pian tulla turvallisempi olo elämästä Suomessa, alan miettiä ulkomaille palaamista, koska elämä ja terveys on liian lyhyt tulessa makaamiseen. Elämä ON oikeasti kevyempää ilman meidän talvea ja V.enäjän läheisyyttä.
On vähän erikoista miten moni jossain kerrostalossa asuva tai tukia saava ilkkuu ihmisiä jotka asuvat omakotitaloissa. Eri asumismuodon valinneet siis saakin kärsiä, syystä että? Vähän sama kuin omakotitalonsa maksaneet ilkkuisi kerrostaloasukkeja jos näillä nousisi sähkö, vastike tai huoltoyhtiökulut tms. Mitä tuollainen haukkuminen ketään hyödyttää?
Ettekö ymmärrä, että joku on voinut säästää ja tehdä paljon töitä jotta on saanut edes sen perustalon, siinä kun joku kerrostaloasukki törsää rahansa huoletta kaikkeen muuhun kuin asumiseensa.
Esim. meillä on energiatehokas omakotitalo, pumppu mutta ei takkaa. Kyllä tässä ei saunaa huvita lämmittää ja huonelämpötila on matalampi, kun ei tiedä millainen lasku on tulossa. Ei se maata tule tosiaan kaatamaan, mutta jo periaatteesta on mielestäni väärin jos perustarpeista revitään liian kovaa hintaa. Ei ole oikein että ihmisten täytyy käyttää säästönsä sähköön ja kaikilla ei edes riitä. Itse olen pienituloinen oikeastaan, mutta säästöjä on kerrytetty.
Sähköä voisi myydä suomalaisille halvemmalla mutta sähköyhtiöitä ei kiinnosta. Ne repii voittoa keinotekoisesti nyt kun voi, samoin ruokakaupat. Kauanko tässä maassa sitten kannattaa asua jos töissäkäynti ei riitä edes normielämän, välttämättömyyksien kattamiseen...? Ja porukka vain ilkkuu toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun elintaso kovaa vauhtia tulossa takaisin kun nykypolvi pitänyt jo Suomea jonakin yltäkylläisyyden maana kautta aikojen.
70-luvulla maaseuduilla oli upeaa. Ehdittiin 50-luvulta lähtien omavaraisuuteen sitoutua ja jäipä vielä markkinoille myyntiinkin, joilla vaihdettiin muiksi tykötarpeiksi. Ei ollut ylipainoa, mielenterveysongelmia ja työttömyyttä.
Ei ollut yhtään hassumpaa olla teini Helsingissäkään 70-luvulla. 70-luku oli ihan hyvää aikaa.
On aika epätodennäköistä että Venäjältä tulee yhtäkkiä varoittamatta ohjus juuri teidän nurkille. Älkää lukeko jatkuvasti uutisia ja ottakaa sometauko. Lukekaa neutraaleista lähteistä kerran viikossa uutiset jos haluatte, tärkeät kuulette läheisiltä. Venäjä ei ole uhannut hyökkäävänsä tai hyökännyt Suomeen. Ukrainalaiset, ja myös moni venäläinen on niitä jotka nyt kärsivät sodasta. Ja: sotakaan ei tarkoita automaattista kuolemaa, ampumisestakin voi selvitä. Toivo ja positiivinen asenne kehiin, hysteria pois. Älkää antako median lietsoa teihin pelkoa, kuten se teki mm. korona-aikana.
Vierailija kirjoitti:
On vähän erikoista miten moni jossain kerrostalossa asuva tai tukia saava ilkkuu ihmisiä jotka asuvat omakotitaloissa. Eri asumismuodon valinneet siis saakin kärsiä, syystä että? Vähän sama kuin omakotitalonsa maksaneet ilkkuisi kerrostaloasukkeja jos näillä nousisi sähkö, vastike tai huoltoyhtiökulut tms. Mitä tuollainen haukkuminen ketään hyödyttää?
Ettekö ymmärrä, että joku on voinut säästää ja tehdä paljon töitä jotta on saanut edes sen perustalon, siinä kun joku kerrostaloasukki törsää rahansa huoletta kaikkeen muuhun kuin asumiseensa.
Esim. meillä on energiatehokas omakotitalo, pumppu mutta ei takkaa. Kyllä tässä ei saunaa huvita lämmittää ja huonelämpötila on matalampi, kun ei tiedä millainen lasku on tulossa. Ei se maata tule tosiaan kaatamaan, mutta jo periaatteesta on mielestäni väärin jos perustarpeista revitään liian kovaa hintaa. Ei ole oikein että ihmisten täytyy käyttää säästönsä sähköön ja kaikilla ei edes riitä. Itse olen pienituloinen oikeastaan, mutta säästöjä on kerrytetty.
Sähköä voisi myydä suomalaisille halvemmalla mutta sähköyhtiöitä ei kiinnosta. Ne repii voittoa keinotekoisesti nyt kun voi, samoin ruokakaupat. Kauanko tässä maassa sitten kannattaa asua jos töissäkäynti ei riitä edes normielämän, välttämättömyyksien kattamiseen...? Ja porukka vain ilkkuu toisilleen.
Anteeksi jos nyt loukkaan, mutta mä en tajua, miksi asua omakotitalossa, jos se on mukavuuksiltaan samaa tasoa kuin kerrostalo/rivitaloasunto ( eli ei takkaa, ei puulämmitteistä saunaa, ei leivinuunia jne). Mä asun rivitalossa - enkä kerrostalossa - vain ja ainoastaan siksi, että rivitaloasuntoni pihalla voin käyttää perinteistä hiiligrilliä. Kerrostalossa en voisi käyttää hiiligrilliä parvekkeella. Mulla on rivitaloasunnossani sähkösauna ja jos haluaisin omakotitaloon, haluaisin tietenkin puulämmitteisen saunan. Ja takan. Ja kaiken sen, mikä kerrostaloon tai rivitaloon ei ole mahdollista saada.
Miksen olisi vienyt jos kerran minulla oli siihen varaa. Rahat on menneet niitä tarvitseville köyhille ihmisille. Päästöistä paskat välitän. Ne lennot olisi kuitenkin lennetty.