Lue keskustelun säännöt.
Liian tasainen ja särmätön nainen
22.09.2022 |
Tällainen kuulemma olen.
Joskus aiemminkin mut on jätetty, yks sanoi saatesanoiksi, että hän syttyy siitä kun nainen on oikukas ja haastava (jota minä en ole),
toinen oikein suuttui, kun olin "laimean mielipiteetön" kun hän kysyi mielipidettäni otetaanko kumpaa viiniä ja minä sanoin että "ihan sama, kumpikin käy" (se oli totuus, minusta oli aivan sama, en tunne viinejä).
Miehet kyllä ihastuvat minuun helposti, olen iloinen ja ystävällinen ja ihan ok näköinen, mutta sitten tulen dumbatuksi kun olen niin tylsä. En haasta riitaa, mielialani ei juuri heittele, olen rauhallinen, elämäni on sujuvaa ja mutkatonta, tykkään työstäni, harrastuksistani, talous ja mielenterveys on kunnossa.
Noh, miestä ei tahdo löytyä, mutta eipä kai kaikkea voi saada...
Kommentit (744)
JOS AP puhuisi totta niin siellä olisi jono miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymy - eikö me muka halutakkaan KAVERIA mies-nais jäniteellä? Ystävyys-kaveruus-rakkaus. Minä olen henkisesti voimakas ja päättäväinen, mutta en halua kaapin paikkaa määräillä. Tietyt rajat on olemassa juu ja niistähän keskustellaan. Juu - kaksi kovaa feministä on kasvattanut minut. Isoäiti ja äiti. Ja jos mies valitsee äiteen mallisen niin se on oltava feministi minulle. Ja niinhän se on mennyt.
Joissain asioissa olisi hyvä olla mielipiteitä ja omia ajatuksia.
Ehkä sinulle on sama mitä syödään tai minkä väriset sohvatyynyt ostetaan. Se olisi minulle aika lailla fine, koska en ole nirso ruuasta eikä sisustaminen ole minun juttuni. Ei ole väliä silläkään mitä punaviiniä ostetaan tai mihin mennään kahville.
Mutta sitten on melkoinen määrä asioita joista minulle on mielipide. Politiikka, musiikki, luonnonsuojelu, ajanvietto kavereiden kanssa eikä aina vain kaksin, rahankäyttö, jne.
Joillekin naisille olisin kenties tylsimys koska minusta ei saa kaveria metasäätämiseen, kulinaristiksi tai kotipesän pikkutarkaksi rakentajaksi. Jollekin muulle hyvä keskustelukumppani jonka kanssa juttua riittää yöhön saakka.
Minä olen ikävä kyllä törmännyt naisiin jotka ovat lapasia aivan kaikessa. Minun on johdettava keskustelua, päätettävä kaikesta, kuljettava kaikkialle edellä, hoidettava kaikki pulmatilanteet. Yhteinen kaveripiiri on minun kaveripiirini koska naisella on kaksi kaveria jotka viihtyvät kotona, harrastukset minun harrastuksiani tai yhteisiä jos nainen innostuu lähtemään minun harrastuksiini mukaan. Asuinpaikka on minun koska nainen ei ole tyytyväinen omaansa vaan haaveilee alueesta jolla asun. Jos seksiin päästään, osaatte ehkä arvata kumman pitää olla akviinen osapuoli.
Ja minähän tykkäisin suorasanaisesta ja vähän dominoivastakin naisesta, sellaisesta poikatytöstä. Mutta hekin tuntuvat haluavan että mies on kovempi luu jota haastetaan, mutta sitten mies karjahtaa ja nainen alistuu miehen turvalliseen syliin.
Muut ovatkin jo toistaneet moneen kertaan että joko ap tavoittelee maskuliinisia saalistajamiehiä jotka haluavat haastavan saaliin, tai oikeasti ap on yksinkertaisesti tylsä kuin harmaa tiiliseinä. Tasaisuus ja rauhallisuus eivät ole ongelma kunhan etsii oikeanlaisen miehen, se on jos mikään ei kiinnosta ja kaikki on "ihan sama".
Tämä nyt ei liity mitenkään seurusteluun, vaan ylipäänsä ihminen, jolla ei ole omia mielipiteitä on todella raskasta seuraa. Hän ikään kuin sälyttää kaiken vastuun ja paineen kaikesta sen toisen tai niiden toisten harteille, vaikka ei tätä hakisikaan. Oikeastaan ainoa vielä ikävämpi versio tästä on sellainen, joka ei ilmaise mielipiteitään ja jälkikäteen haukkuu "vääristä" valinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Joissain asioissa olisi hyvä olla mielipiteitä ja omia ajatuksia.
Ehkä sinulle on sama mitä syödään tai minkä väriset sohvatyynyt ostetaan. Se olisi minulle aika lailla fine, koska en ole nirso ruuasta eikä sisustaminen ole minun juttuni. Ei ole väliä silläkään mitä punaviiniä ostetaan tai mihin mennään kahville.
Mutta sitten on melkoinen määrä asioita joista minulle on mielipide. Politiikka, musiikki, luonnonsuojelu, ajanvietto kavereiden kanssa eikä aina vain kaksin, rahankäyttö, jne.
Joillekin naisille olisin kenties tylsimys koska minusta ei saa kaveria metasäätämiseen, kulinaristiksi tai kotipesän pikkutarkaksi rakentajaksi. Jollekin muulle hyvä keskustelukumppani jonka kanssa juttua riittää yöhön saakka.
Minä olen ikävä kyllä törmännyt naisiin jotka ovat lapasia aivan kaikessa. Minun on johdettava keskustelua, päätettävä kaikesta, kuljettava kaikkialle edellä, hoidettava kaikki pulmatilanteet. Yhteinen kaveripiiri on minun kaveripiirini koska naisella on kaksi kaveria jotka viihtyvät kotona, harrastukset minun harrastuksiani tai yhteisiä jos nainen innostuu lähtemään minun harrastuksiini mukaan. Asuinpaikka on minun koska nainen ei ole tyytyväinen omaansa vaan haaveilee alueesta jolla asun. Jos seksiin päästään, osaatte ehkä arvata kumman pitää olla akviinen osapuoli.
Ja minähän tykkäisin suorasanaisesta ja vähän dominoivastakin naisesta, sellaisesta poikatytöstä. Mutta hekin tuntuvat haluavan että mies on kovempi luu jota haastetaan, mutta sitten mies karjahtaa ja nainen alistuu miehen turvalliseen syliin.
Muut ovatkin jo toistaneet moneen kertaan että joko ap tavoittelee maskuliinisia saalistajamiehiä jotka haluavat haastavan saaliin, tai oikeasti ap on yksinkertaisesti tylsä kuin harmaa tiiliseinä. Tasaisuus ja rauhallisuus eivät ole ongelma kunhan etsii oikeanlaisen miehen, se on jos mikään ei kiinnosta ja kaikki on "ihan sama".
Olisit tylsimys useimmille naisille, koska nuo (metasäätäminen, kulinarismi, kotipesän pikkutarkka rakentaminen) ovat asioita jotka kiinnostavat 99% naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit tylsimys useimmille naisille, koska nuo (metasäätäminen, kulinarismi, kotipesän pikkutarkka rakentaminen) ovat asioita jotka kiinnostavat 99% naisista.
Eli naisten kanssa ei voi puhua muusta kuin ruoasta ja sisustuksesta? En tiedä millaisten naisten kanssa sinä olet aikaasi viettänyt...
Otan Ap osaa. Minut taas dumpataan siksi, että mussa on liikaa luonnetta ja tempperamenttia. Se sama piirre, johon ensin ihastutaan onkin myöhemmin syy jättää mut.
Kyllä ne aina jonkun syyn keksii. Silloinkin, kun todellinen ongelma löytyisi peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se haastavuus välttämättä tarkoita mitään pettämistä ja ryyppäämistä, vaan voi olla joku oikeasti ihan hyväkin piirre kyseessä, mitä nämä miehet hakevat.
Mä olen myös liian rauhallinen ja järkevä. Onneksi löysin miehen joka arvostaa ominaisuuksiani.
Edellinen tapailukumppani valitti, kun en soittele perään jos hän lähtee kavereiden kanssa baariin yms. Olin aivsn ihmeissäni, koska en ole ikinä tajunnut, että aikuista ihmistä pitäisi kytätä ja epäillä. Jos pettää, niin sitten pettää ja lähdetään eri suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oikukas, äkkiä tulistuva, omia mielipiteitä ja mielikuvitusta omaava nainen. Voin sanoa, että nämä ominaisuudet eivät miesten kanssa ole kovaa valuuttaa. Minusta on nuoresta asti tuntunut (nyt 62-vuotta), että olen liikaa. Hymyilen nätisti, pukeudun siististi, kiharat ja meikki. Minua ovat aina lähestyneet miehet, jotka haluaisivat, että hymyilen vain nätisti, persoonaa ei saisi olla. Tuntuu, että olen: liian näyttävä, liian puhelias, liian intohimoinen, liian oikukas, liikaa kaikkea. Nykyinenkin miesystävä tuntuu kaipaavan säyseää ja hillittyä naista.
Minua aikuisena naisena nolottaisi soitella miehen perään jos hän on kavereidensa kanssa viettämässä vapaa-aikaa.
Tosin en halua, että mieskään soittelee minun perääni. Nolottaisi miehen ja omasta puolestani.
Eri asia jos on todellista asiaa, mutta harvemmin yleensä sitä on.
En ole koskaan muutenkaan käsittänyt joidenkin naisten jatkuvaa viesteillä pommittamista.
Ja jotkut miehet ovat otettuja mielissään jatkuvasta soittelusta ja pommittamisesta, en voi tajuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kaunis, enkä helppo. Olen ollut mieheni kanssa 17-vuotiaasta, 24 vuotta. En tiedä miksi hän halusi minut aikanaan. Ensimmäisillä treffeillä (jonne hän pyysi minut sähköpostilla) hän ei tainnut sanoa viittäkään sanaa. Ei varmaankaan saanut suunvuoroa. Mies on maailman kiltein, tasaisin, rauhallisin ja kärsivällisin. Minäkään en ole ilkeä, en nalkuta, en vahdi, hellin ja kehun ja lahjon.
Ongelma on se, että en ole pystynyt koskaan saamaan elämääni järjestykseen. Talo on loputtomasti kaaoksessa, lapsi joutunut oppimaan itsenäiseksi, teen liikaa töitä, valvon kaiket yöt, haaveilen, remontoin, rakennan, puran seiniä jne. Nyt opiskelen päähänpistona öisin toista yliopistotutkintoa (vissiin viidettä aloittamaani), otin vaivaiset 75 op tähän syksylle. En tietenkään saa niitä tehtyä kaikkia, mutta ylättävän paljon todennäköisesti saan. Sen hinta on, että aion siivota seuraavan kerran ehkä ensi keväänä. En vain pysty olemaan rauhassa, aina kun uuvun ja vähän helpottaa, aloitan 3 uutta täysin utopistista projektia.
Olen miljoona kertaa pyytänyt mieheltä anteeksi, että tämä on tällaista. Kun hän yrittää saada pimeässä otsalampun kanssa säältä suojaan jotain ideaani, joka ei sitten ihan valmistunutkaan ennen talvea. Tai kun nukun kuukauden sohvalla, koska en malta mennä nukkumaan ennen neljää enkä raaski herättää häntä siihen aikaan, tai kun hän joutuu viemään lapsen harrastukseen, koska olen valvonut niin paljon etten uskalla ajaa. Tai kun hän hoitaa kaikki muut hommat, kun olen hankkinut sadannen rasitusvamman jossain liikuntainnostuksessa. Ajan jatkuvasti oman elämäni kaaokseen ja valutan sitten sitä kaaosta muiden niskaan.
Olen sanonut miehelle loputtoman monta kertaa, että hän voisi ja hänen kannattaisi valita joku toisenlainen vaimo, kenen kanssa hänen elämänsä olisi helpompaa. Jostain syystä hän ei halua ketään helpompaa, ja se on suurin onni ja pelastus mitä kohdalleni olisi voinut sattua.
Et sä ole silleen hankala kuin ajattelet, sulla on ilmiselvä ADHD. Kirjoitat kuin jostain ADHD:n oppikirjaesimerkistä. Suosittelen lämpimästi hakeutumaan tutkimuksiin ja kokeilemaan lääkitystä. Voit saada helposti elämästäsi/elämästänne helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä seurustelin kerran sellaisen kanssa, jolle kaikki oli aina ihan sama. Kaikki käy. Miten vaan. Ihan miten sä haluat.
Se oli todella rasittavaa, kun minun piti päättää joka jumalan risauksesta. Otin asian esille, ja hän sanoi että oli luullut sen olevan nimenomaan hyvä linja. Ymmärsi sitten kyllä, kun vähän avasin asiaa.
No se suhde päättyi sitten kuitenkin muista syistä.
Mun äiti on määräillyt koko elämän ja nyt hänellä on mies joka ei sano koskaan mitään. Joskus miltei pelottavaa kun tuntuu siltä että haamu on talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se haastavuus välttämättä tarkoita mitään pettämistä ja ryyppäämistä, vaan voi olla joku oikeasti ihan hyväkin piirre kyseessä, mitä nämä miehet hakevat.
Odotuksia värikkäämmästä seksistä.
Mitä te sillä maisterin tutkinnolla, jos ei ole sosiaalisesti taitava? Ei innosta mihinkään suuntaan
Ihan sama -ihmiset on rasittavia ja hankalia. Kun ei ole mielipiteitä eikä ajatuksia sanota ääneen. Vyöryttävät vastuun ja päätöksenteon toisen harteille.
Mun yksi kaveri on tällainen ihan sama -ihminen. Kun vaikka olemme menossa HÄNEN kesämökilleen, niin ei osallistu kaupassa ruoan valikoimiseen. Työntää vaan ostoskärryjä miettimättä mitään, kun muut yrittävät selvittää kauppareissua läpi. Koska hänelle on ihan sama mitä syödään. Niin raivostuttavaa. Ja pitää itseään helppona, koska hänelle kaikki on ihan sama.
On myös tehnyt sellaista, että ITSE ehdottaa näkemistä. Käskee kuitenkin toisen valitsemaan päivän, ajan ja paikan, koska hänelle on ihan sama.
En koskaan aloittaisi suhdetta tuollaisen persoonan kanssa, jos ei edes ruokakaupassa osaa sanoa vastausta kysymykseen otetaanko perunoita.
Joillakin miehillä pelaa sukupuolielämä riitelyjen ja sovintojen mukaan, sovintoseksiä jos olet kuullut. Aika outoa peliä. Eivät raukat tiedä oikeista tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan uskomatonta miten tärkeitä ihmisille vaikuttaa olevan jotkut hiton mielipiteet. Pitää olla mielipiteitä, mielipiteitä, mielipiteitä. Mutta miksi? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä joku on jostakin. Yleensä se mielipide on jonkun täysin mutun varassa tehty, mutta silti on jotenkin mahtavaa mitä enemmän kerkiää sellaisia päässään muodostaa.
Mä voin suoraan sanoa että mulla ei ole enää mielipiteitä juuri mistään. En ehdi perehtyä asioihin niin syvällisesti mitä vaatisi muodostaa mielipide vaikkapa jostain päivänpolitiikan kuumimmasta uutisesta. Uskon että meillä on ihmisiä jotka työkseen tutkivat noita asioita joten luotan heihin, miksi minulla pitäisi olla joku mielipide.
Jos joku kysyy haluanko espanjalaista vai italialaista viiniä niin todellinen vastaukseni on että ihan sama. Sillä ei ole minulle mitään väliä. En silti sano ääneen, että "ihan sama" koska se tosiaan vaikuttaisi epäkohteliaalta. Sanon jomman kumman ja samalla ihmettelen miksi moista edes piti kysyä. Miksi ei vain itse avaa jompaa kumpaa jotta päästään tylsästä viininvalinta-aiheesta eteenpäin oikeasti kiinnostaviin keskustelunaiheisiin.
Itse asiassa on mahdollista, että olet lukenut tämän ketjun keskustelua vähän väärin ja että lopulta olet samaa mieltä kuin suurin osa muistakin: että sosiaalisessa tilanteessa kannattaa ennemmin olla kohtelias kuin epäkohtelias ja että käydään kiinnostavia keskusteluja kiinnostavista keskustelunaiheista.
Tuo sana "mielipide" sotkee tässä asiaa jonkun verran, kun jokainen assosioi sen merkitsemään eri asioita. "Mielipiteen" määritelmään sisältyy myös se, jos sanoo siinä kiinnostavan keskustelun lomassa, että en ole ehtinyt perehtyä asiaan mutta olen sitä mieltä että tv:ssä asiantuntijana esiintynyt Mika puhuu fiksusti ja hänellä tuntuvat olevan hyvät perustelut.
Se, miksi tämä "mielipide"-asia on noussut niin kovasti esille on se, että keskustelun alussa tuotiin esille, miten on "ihan sama" asia a, asia b ja asia c. Aiemmilla keskustelijoilla on ollut tai ei ole ollut kokemusta siitä, miten "ihan sama"-vastaukset tai kykenemättömyys/haluttomuus käydä kiinnostavia keskusteluja saattavat olla joillekin ihmisille ns. turn offeja. Siksi tätä keskustelua käydään tuon vähän harhaanjohtavan "mielipide"-termin alla.
Varmaan tässä eroaa myös se, mikä on kenenkin mielestä kiinnostava keskustelunaihe. Jonkun viiniharrastajan mielestä viinin valinta varmasti onkin sitä. Minun mielestäni ei ole. Olen lukemattomat kerrat istunut jossain päivällisillä tylsistyen kun puhutaan siitä mikä on kenenkin mielipide kustakin ruokalajista. Samalla odottaen että päästäisiin oikeisiin keskustelunaiheisiin, puhumaan vaikkapa elämästä, rakkaudesta, katumuksesta, vanhenemisesta, kuolemasta sun muusta mistä on hankalaa muodostaa mielipidettä mutta keskusteluina ne ovat ainakin itselleni antoisimpia.
Olisin todella vaivaantunut, jos pitäisi tuosta noin vain ruveta kivoilla päivällisillä keskustelemaan noin syvälle sukeltavista asioista. Eihän tota tapahdu kuin elokuvissa. Minusta ruokapöydässä puhutaan kevyistä aiheista ja ruoasta puhuminen on hyvä aloitus siihen. Kuolemasta, ikääntymisestä ym. henkilökohtaisista aiheista keskustelen syvällisesti vain ja ainoastaan mieheni kanssa.
Jos totta puhutaan, niin pitäisin sellaista ihmistä sosiaalisesti kömpelönä, joka aloittaisi syvälliset keskustelut ruokapöydässä. Ilonpilaajana jopa.
Vierailija kirjoitti:
Joissain asioissa olisi hyvä olla mielipiteitä ja omia ajatuksia.
Ehkä sinulle on sama mitä syödään tai minkä väriset sohvatyynyt ostetaan. Se olisi minulle aika lailla fine, koska en ole nirso ruuasta eikä sisustaminen ole minun juttuni. Ei ole väliä silläkään mitä punaviiniä ostetaan tai mihin mennään kahville.
Mutta sitten on melkoinen määrä asioita joista minulle on mielipide. Politiikka, musiikki, luonnonsuojelu, ajanvietto kavereiden kanssa eikä aina vain kaksin, rahankäyttö, jne.
Joillekin naisille olisin kenties tylsimys koska minusta ei saa kaveria metasäätämiseen, kulinaristiksi tai kotipesän pikkutarkaksi rakentajaksi. Jollekin muulle hyvä keskustelukumppani jonka kanssa juttua riittää yöhön saakka.
Minä olen ikävä kyllä törmännyt naisiin jotka ovat lapasia aivan kaikessa. Minun on johdettava keskustelua, päätettävä kaikesta, kuljettava kaikkialle edellä, hoidettava kaikki pulmatilanteet. Yhteinen kaveripiiri on minun kaveripiirini koska naisella on kaksi kaveria jotka viihtyvät kotona, harrastukset minun harrastuksiani tai yhteisiä jos nainen innostuu lähtemään minun harrastuksiini mukaan. Asuinpaikka on minun koska nainen ei ole tyytyväinen omaansa vaan haaveilee alueesta jolla asun. Jos seksiin päästään, osaatte ehkä arvata kumman pitää olla akviinen osapuoli.
Ja minähän tykkäisin suorasanaisesta ja vähän dominoivastakin naisesta, sellaisesta poikatytöstä. Mutta hekin tuntuvat haluavan että mies on kovempi luu jota haastetaan, mutta sitten mies karjahtaa ja nainen alistuu miehen turvalliseen syliin.
Muut ovatkin jo toistaneet moneen kertaan että joko ap tavoittelee maskuliinisia saalistajamiehiä jotka haluavat haastavan saaliin, tai oikeasti ap on yksinkertaisesti tylsä kuin harmaa tiiliseinä. Tasaisuus ja rauhallisuus eivät ole ongelma kunhan etsii oikeanlaisen miehen, se on jos mikään ei kiinnosta ja kaikki on "ihan sama".
Muutoin hyvä kirjoitus, jopa samaistuin naisena osittain, mutta miksi yleistys lopussa. Meidän kaikkien kokemusmaailma ihmisistä on hyvin suppea ihmismäärään suhteutettuna, joten tuo, että suorasanaiset ym. naisetkin käyttäytyy niin ja näin ei pidä paikkaansa. Mikään yleistys ihmisistä ei pidä paikkaansa.
Minun mielestäni on ihan selvää, että myös moni nainen odottaa myötäileväisyyttä ja käsiteltävyyttä miehiltä. Tiedän useita pariskuntia joissa nainen esiintyy vaativasti ja dominoivasti ja mies ei ole moksiskaan vaan ainakin julkisesti ottaa asiat hyväntahtoisesti ja yhteistyökykyisesti. Minulla ei ole mitään syytä epäillä että kyseessä olisi mikään kulissi.