Liian tasainen ja särmätön nainen

Tämän päivän ongelma. Ihmiset eivät osaa elää tavallista arkea enää nykyään.

Itse elän ja olen monikulttuurisessa parisuhteessa, ja naisystävällä on hieman sitä edellä mainittua särmää ja tempperamenttia. On myös aika tunteellinen. Onneksi se särmä ja tempperamentti suuntautuu positiivisiin asioihin. Ja pidän sitä pelkästään hyvänä asiana. Meillä ei käydä koskaan mitään sisäistä valtataistelua. Johtuu varmaan siitä että hyväksymme toisemme erilaisuuden ja kunnioitamme myös toistemme mielipiteitä. Ja pidämme sitä pelkästään elämän ja parisuhteen rikkautena, ei rasitteena. Eli onko se lopulta toisen osapuolen hyväksymistä sellaisena kuin hän on ihmisenä, ja täysin normaalia ja arkielämää ihmisen kanssa ketä rakastaa? Minusta se on. Tavallaan se on tasapaksuutta ja elämää ilman niitä täysin turhia (lue dramatisoituja) särmiä. Totta kai on myös romantiikkaa ja ihan sitä arjen flirttiä toisillemme. Sitä myös tarvitaan. Parisuhteessa siihen arjen harmauteen voi itse vaikuttaa paljon. Kun ne särmät saa suunnattua oikein ja oikeisiin asioihin, niin elämään tulee se tarvittava suola.

Jos ne särmät suuntaa vääriin asioihin, se aiheuttaa vain huonoja tuntemuksia.

Me elämme luultavasti onnellista elämää koska me molemmat nautimme elämästämme ja me osaamme myös kertoa sen tunteen toisillemme, että meillä on yhdessä ja parisuhteessa kaikki hyvin. Myös huonot asiat keskustellaan ja niihin on aina löytynyt yhdessä ratkaisut. Niitä ei jätetä hautumaan eikä lakaista vaan maton alle. Avoin keskustelu ja tunteista puhuminen. Ne parisuhde elämän särmät ja myöskin sen tasapaksuuden hyväksyen. Minusta se on arkielämää parisuhteessa. Toista rakastaen ja kunnioitan.

M52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan uskomatonta miten tärkeitä ihmisille vaikuttaa olevan jotkut hiton mielipiteet. Pitää olla mielipiteitä, mielipiteitä, mielipiteitä. Mutta miksi? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä joku on jostakin. Yleensä se mielipide on jonkun täysin mutun varassa tehty, mutta silti on jotenkin mahtavaa mitä enemmän kerkiää sellaisia päässään muodostaa.

Mä voin suoraan sanoa että mulla ei ole enää mielipiteitä juuri mistään. En ehdi perehtyä asioihin niin syvällisesti mitä vaatisi muodostaa mielipide vaikkapa jostain päivänpolitiikan kuumimmasta uutisesta. Uskon että meillä on ihmisiä jotka työkseen tutkivat noita asioita joten luotan heihin, miksi minulla pitäisi olla joku mielipide.

Jos joku kysyy haluanko espanjalaista vai italialaista viiniä niin todellinen vastaukseni on että ihan sama. Sillä ei ole minulle mitään väliä. En silti sano ääneen, että "ihan sama" koska se tosiaan vaikuttaisi epäkohteliaalta. Sanon jomman kumman ja samalla ihmettelen miksi moista edes piti kysyä. Miksi ei vain itse avaa jompaa kumpaa jotta päästään tylsästä viininvalinta-aiheesta eteenpäin oikeasti kiinnostaviin keskustelunaiheisiin. 

Itse asiassa on mahdollista, että olet lukenut tämän ketjun keskustelua vähän väärin ja että lopulta olet samaa mieltä kuin suurin osa muistakin: että sosiaalisessa tilanteessa kannattaa ennemmin olla kohtelias kuin epäkohtelias ja että käydään kiinnostavia keskusteluja kiinnostavista keskustelunaiheista.

Tuo sana "mielipide" sotkee tässä asiaa jonkun verran, kun jokainen assosioi sen merkitsemään eri asioita. "Mielipiteen" määritelmään sisältyy myös se, jos sanoo siinä kiinnostavan keskustelun lomassa, että en ole ehtinyt perehtyä asiaan mutta olen sitä mieltä että tv:ssä asiantuntijana esiintynyt Mika puhuu fiksusti ja hänellä tuntuvat olevan hyvät perustelut.

Se, miksi tämä "mielipide"-asia on noussut niin kovasti esille on se, että keskustelun alussa tuotiin esille, miten on "ihan sama" asia a, asia b ja asia c. Aiemmilla keskustelijoilla on ollut tai ei ole ollut kokemusta siitä, miten "ihan sama"-vastaukset tai kykenemättömyys/haluttomuus käydä kiinnostavia keskusteluja saattavat olla joillekin ihmisille ns. turn offeja. Siksi tätä keskustelua käydään tuon vähän harhaanjohtavan "mielipide"-termin alla.

Varmaan tässä eroaa myös se, mikä on kenenkin mielestä kiinnostava keskustelunaihe. Jonkun viiniharrastajan mielestä viinin valinta varmasti onkin sitä. Minun mielestäni ei ole. Olen lukemattomat kerrat istunut jossain päivällisillä tylsistyen kun puhutaan siitä mikä on kenenkin mielipide kustakin ruokalajista. Samalla odottaen että päästäisiin oikeisiin keskustelunaiheisiin, puhumaan vaikkapa elämästä, rakkaudesta, katumuksesta, vanhenemisesta, kuolemasta sun muusta mistä on hankalaa muodostaa mielipidettä mutta keskusteluina ne ovat ainakin itselleni antoisimpia. 

Mä olen sitten varmaan epätyypillinen nainen (ja niin ovat lähimmät ystävänikin), kun meitä ei kiinnosta yhtään puhua vaikka vanhenemisesta. Saatetaan vaikka keskustella keskiajan kuninkaallisten pukeutumisesta, maailmankaikkeuden synnystä, ihmisen psykologisesta elinkaaresta, sotastrategioista tai talouspolitiikasta. :D Ja joo, yleensä pelotan miehet pois älykkyydelläni.

Ei älykkyys ole turnoff, vaan älykkäille valitettavasti tyypillinen tyhmempien näpäyttely. Sitäpaitsi jos juttelisit mainitsemistasi asioista oikeiden asiantuntijoiden kanssa, niin ehkä huomaisit, ettet alkuunkaan hallinnut noita aihepiirejä.

Vierailija kirjoitti:

Olen oikukas, äkkiä tulistuva, omia mielipiteitä ja mielikuvitusta omaava nainen. Voin sanoa, että nämä ominaisuudet eivät miesten kanssa ole kovaa valuuttaa. Minusta on nuoresta asti tuntunut (nyt 62-vuotta), että olen liikaa. Hymyilen nätisti, pukeudun siististi, kiharat ja meikki. Minua ovat aina lähestyneet miehet, jotka haluaisivat, että hymyilen vain nätisti, persoonaa ei saisi olla.  Tuntuu, että olen: liian näyttävä, liian puhelias, liian intohimoinen, liian oikukas, liikaa kaikkea. Nykyinenkin miesystävä tuntuu kaipaavan säyseää ja hillittyä naista. 

Säyseä ja hillitty otetaan kodinkoneeksi ja henkiseksi nyrkkeilysäkiksi ja räväkkä nainen rakastajattareksi. Kotona oleva säyseä nainen ei ole miehelle sen tärkeämpi kodinkone kuin mikroaaltouuni. Tämän huomaa siitä, että ne säyseät vaihtuu, mutta se räväkkä rakastajatar kulkee mukana suhteesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään rauhallisista naisista joiden kanssa voi käydä oikeasti älyllistä keskustelua. En näe mielipiteiden epävarmuutta heikkouden merkkinä, vaan älykkyyden osoituksena - kaikkea ei voi tietää ja asioita voi tarkkailla monelta kantilta. Oma suhteeni maailmaan on tutkijan asenne ja pidän polveilevista, mielenkiintoisista keskusteluista.

Draamailevat naiset ovat parisuhdemarkkinoiden kuraa, joille pitäisi tatuoida varoitusmerkki otsaan.

Siinä on kuitenkin ero, kykeneekö keskustelmeaan niistä asioista ja tuomaan esiin mielipiteensä, vaikkakin epävarmuustekijät ja vaihtoehtoiset aspektit huomioiden, vai onko kaikki "ihan sama", eikä mihinkään ole mielipidettä. Keskustele siinä sitten maailman tilanteesta tai illallisravintolan valinnasta tai kesälomasuunnitelmista, kun toisen asenne on emmätiiäihansamasanosä, mullekäymikävaan.

Nimenomaan näiden ihan sama/ei kiinnosta-ihmisten kanssa ei voi käydä mitään älyllistä keskustelua. Toki sopivat vaikka 50-luvun kotirouvaksi. Nykyaikana kuitenkaan odotetaan puolison olevan myös älyllisesti sopivan sytyttävä tai luonteeltaan/kiinnostuksenkohteiltaan mielenkiintoinen. Kiinnostavat ihmiset ovat uteliaita, älykkäitä, hauskoja, nokkelia ja keskustelukykyisiä. Eli täysin päinvastaisia tasaisten ihan sama-ihmisten suhteen. Ihan sama-ihmisen vastakohta ei ole draamailija vaan älykäs keskustelija. Aran ja hiljaisen ihmisen vastakohta on sitten se meuhkaava draamailija.

Tässä kommentissa tuli kiteytettyä tiiviisti kaikki se, mitä jotkut ovat aiemmin yllä yrittäneet tuoda esille. Paras tiivistys tämä: "Ihan sama-ihmisen vastakohta ei ole draamailija vaan älykäs keskustelija."

Bravo! Kiitos!

Se nimenomaan on tylsää monille miehille koska niitä ei kiinnosta keskustella puolisonsa kanssa vaan haluaa sen olevan aina hiljaa. Sehän helppoa olisikin jos pelkän keskustelutaidon vuoksi olisi mielenkiintoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan uskomatonta miten tärkeitä ihmisille vaikuttaa olevan jotkut hiton mielipiteet. Pitää olla mielipiteitä, mielipiteitä, mielipiteitä. Mutta miksi? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä joku on jostakin. Yleensä se mielipide on jonkun täysin mutun varassa tehty, mutta silti on jotenkin mahtavaa mitä enemmän kerkiää sellaisia päässään muodostaa.

Mä voin suoraan sanoa että mulla ei ole enää mielipiteitä juuri mistään. En ehdi perehtyä asioihin niin syvällisesti mitä vaatisi muodostaa mielipide vaikkapa jostain päivänpolitiikan kuumimmasta uutisesta. Uskon että meillä on ihmisiä jotka työkseen tutkivat noita asioita joten luotan heihin, miksi minulla pitäisi olla joku mielipide.

Jos joku kysyy haluanko espanjalaista vai italialaista viiniä niin todellinen vastaukseni on että ihan sama. Sillä ei ole minulle mitään väliä. En silti sano ääneen, että "ihan sama" koska se tosiaan vaikuttaisi epäkohteliaalta. Sanon jomman kumman ja samalla ihmettelen miksi moista edes piti kysyä. Miksi ei vain itse avaa jompaa kumpaa jotta päästään tylsästä viininvalinta-aiheesta eteenpäin oikeasti kiinnostaviin keskustelunaiheisiin. 

Itse asiassa on mahdollista, että olet lukenut tämän ketjun keskustelua vähän väärin ja että lopulta olet samaa mieltä kuin suurin osa muistakin: että sosiaalisessa tilanteessa kannattaa ennemmin olla kohtelias kuin epäkohtelias ja että käydään kiinnostavia keskusteluja kiinnostavista keskustelunaiheista.

Tuo sana "mielipide" sotkee tässä asiaa jonkun verran, kun jokainen assosioi sen merkitsemään eri asioita. "Mielipiteen" määritelmään sisältyy myös se, jos sanoo siinä kiinnostavan keskustelun lomassa, että en ole ehtinyt perehtyä asiaan mutta olen sitä mieltä että tv:ssä asiantuntijana esiintynyt Mika puhuu fiksusti ja hänellä tuntuvat olevan hyvät perustelut.

Se, miksi tämä "mielipide"-asia on noussut niin kovasti esille on se, että keskustelun alussa tuotiin esille, miten on "ihan sama" asia a, asia b ja asia c. Aiemmilla keskustelijoilla on ollut tai ei ole ollut kokemusta siitä, miten "ihan sama"-vastaukset tai kykenemättömyys/haluttomuus käydä kiinnostavia keskusteluja saattavat olla joillekin ihmisille ns. turn offeja. Siksi tätä keskustelua käydään tuon vähän harhaanjohtavan "mielipide"-termin alla.

Varmaan tässä eroaa myös se, mikä on kenenkin mielestä kiinnostava keskustelunaihe. Jonkun viiniharrastajan mielestä viinin valinta varmasti onkin sitä. Minun mielestäni ei ole. Olen lukemattomat kerrat istunut jossain päivällisillä tylsistyen kun puhutaan siitä mikä on kenenkin mielipide kustakin ruokalajista. Samalla odottaen että päästäisiin oikeisiin keskustelunaiheisiin, puhumaan vaikkapa elämästä, rakkaudesta, katumuksesta, vanhenemisesta, kuolemasta sun muusta mistä on hankalaa muodostaa mielipidettä mutta keskusteluina ne ovat ainakin itselleni antoisimpia. 

Mä olen sitten varmaan epätyypillinen nainen (ja niin ovat lähimmät ystävänikin), kun meitä ei kiinnosta yhtään puhua vaikka vanhenemisesta. Saatetaan vaikka keskustella keskiajan kuninkaallisten pukeutumisesta, maailmankaikkeuden synnystä, ihmisen psykologisesta elinkaaresta, sotastrategioista tai talouspolitiikasta. :D Ja joo, yleensä pelotan miehet pois älykkyydelläni.

Ei älykkyys ole turnoff, vaan älykkäille valitettavasti tyypillinen tyhmempien näpäyttely. Sitäpaitsi jos juttelisit mainitsemistasi asioista oikeiden asiantuntijoiden kanssa, niin ehkä huomaisit, ettet alkuunkaan hallinnut noita aihepiirejä.

Herttaisesti on menneet tässä kommentoijalla puurot ja vellit sekaisin, mm. älykkyys, huono käytös ja asiantuntijuus. Jos kirjoittaja viettää aikaa ystäviensä kanssa ja puhuu noita hauskoja ja syvällisiä aiheita, mihin siinä tarvitaan asiantuntijaa kertomaa kirjoittajalle tietämyksensä rajat? Jos kyse on viihtymisestä ja hauskanpidosta? Siksihän ihmiset toistensa kanssa puhuvat, että on mukavaa ja jos on ajatellut jotakin, voi vähän tuulettaa ajatuksiaan ja kuulla, mitä toiset ovat mieltä. Mihin tuollaiseen illanviettoon asiantuntijaa tarvitaan? Jos kirjoittaja haluaa kuulla asiantuntijan näkemyksen mainitsemistaan aiheista, hän varmaankin osaa mennä asiantuntijan luennolle, kuunnella asiantuntijan haastattelun tai lukea asiantuntijan kirjoittaman kirjan. Nähdäkseni pointtina tässä keskustelussa ei ole vertailla kirjoittajien tietoja tutkijoiden tietoihin, vaan vertailla kirjoittajien kiinnostavuutta sen perusteella, keskustelevatko he vapaa-ajallaan kiinnostavista asioista vai sohvatyynyjen väristä, sisustuksesta ja Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta ja muista vastaavista.

Kysyn ihan oman itsenikin vuoksi, onko se "älykkäille tyypillistä tyhmempien näpäyttelyä", jos jonkun tuntemattoman kanssa päätyy keskustelemaan ja hän on keskustelunaiheesta aivan pihalla, että jossain kohtaa ihminen sanoo, että "kuule, sinä olet ihan väärässä"? Ymmärrän kyllä ihan omankin kokemukseni vuoksi, että se voi olla turn off miehille, kun he tajuavat, että tuo nainen tuossa tietääkin paljon enemmän siitä asiasta, josta minä olen tässä paasannut vartin verran. Been there done that. Mutta onko sillä älykkyydenkään kanssa mitään tekemistä, jos sellaisessa tapauksessa tietopohja on toisella suurempi? Sillä voi olla älykkyyden kanssa tekemistä, miten se mies sitten sen jälkeen käyttäytyy, mutta se on toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Otan Ap osaa. Minut taas dumpataan siksi, että mussa on liikaa luonnetta ja tempperamenttia. Se sama piirre, johon ensin ihastutaan onkin myöhemmin syy jättää mut.

Kyllä ne aina jonkun syyn keksii. Silloinkin, kun todellinen ongelma löytyisi peilistä.

Jos sinut kerta toisensa jälkeen dumpataan, niin on aika selvää että sinä itse olet tässä se ongelma. Todennäköisesti olet ihminen kenen kanssa ei ole mukava olla yhdessä.

Kannattaisi tehdä asialle jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään rauhallisista naisista joiden kanssa voi käydä oikeasti älyllistä keskustelua. En näe mielipiteiden epävarmuutta heikkouden merkkinä, vaan älykkyyden osoituksena - kaikkea ei voi tietää ja asioita voi tarkkailla monelta kantilta. Oma suhteeni maailmaan on tutkijan asenne ja pidän polveilevista, mielenkiintoisista keskusteluista.

Draamailevat naiset ovat parisuhdemarkkinoiden kuraa, joille pitäisi tatuoida varoitusmerkki otsaan.

Siinä on kuitenkin ero, kykeneekö keskustelmeaan niistä asioista ja tuomaan esiin mielipiteensä, vaikkakin epävarmuustekijät ja vaihtoehtoiset aspektit huomioiden, vai onko kaikki "ihan sama", eikä mihinkään ole mielipidettä. Keskustele siinä sitten maailman tilanteesta tai illallisravintolan valinnasta tai kesälomasuunnitelmista, kun toisen asenne on emmätiiäihansamasanosä, mullekäymikävaan.

Nimenomaan näiden ihan sama/ei kiinnosta-ihmisten kanssa ei voi käydä mitään älyllistä keskustelua. Toki sopivat vaikka 50-luvun kotirouvaksi. Nykyaikana kuitenkaan odotetaan puolison olevan myös älyllisesti sopivan sytyttävä tai luonteeltaan/kiinnostuksenkohteiltaan mielenkiintoinen. Kiinnostavat ihmiset ovat uteliaita, älykkäitä, hauskoja, nokkelia ja keskustelukykyisiä. Eli täysin päinvastaisia tasaisten ihan sama-ihmisten suhteen. Ihan sama-ihmisen vastakohta ei ole draamailija vaan älykäs keskustelija. Aran ja hiljaisen ihmisen vastakohta on sitten se meuhkaava draamailija.

Tässä kommentissa tuli kiteytettyä tiiviisti kaikki se, mitä jotkut ovat aiemmin yllä yrittäneet tuoda esille. Paras tiivistys tämä: "Ihan sama-ihmisen vastakohta ei ole draamailija vaan älykäs keskustelija."

Bravo! Kiitos!

Se nimenomaan on tylsää monille miehille koska niitä ei kiinnosta keskustella puolisonsa kanssa vaan haluaa sen olevan aina hiljaa. Sehän helppoa olisikin jos pelkän keskustelutaidon vuoksi olisi mielenkiintoinen. 

Nohh, tässähän se avain onkin, kiitos sen tuomisesta esille. On siis sellaisia miehiä, joita ei kiinnosta keskustella puolisonsa kanssa. Sitten on niitä, jotka haluavat, että heidän naisensa osaa keskustella.

Vaikuttaa siltä, että ap:lle sopisi ensinmainittu, mutta hän on jostakin syystä päätynyt yrittämään jälkimmäisten kanssa.

Olen itse elämässäni sikäli onnellinen, että muutamia kaukaisempia sukulaisia lukuun ottamatta en tunne sellaisia miehiä, joita ei kiinnosta keskustelu puolisonsa kanssa. 

Sitten on niitäkin miehiä, jotka eivät halua keskustella. Naisen kaikki puhe on hölötystä, papatusta tai nalkutusta. Mutta on tylsää, kos nainen ei draamaile ja kilahtele.

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän ongelma. Ihmiset eivät osaa elää tavallista arkea enää nykyään.

Itse elän ja olen monikulttuurisessa parisuhteessa, ja naisystävällä on hieman sitä edellä mainittua särmää ja tempperamenttia. On myös aika tunteellinen. Onneksi se särmä ja tempperamentti suuntautuu positiivisiin asioihin. Ja pidän sitä pelkästään hyvänä asiana. Meillä ei käydä koskaan mitään sisäistä valtataistelua. Johtuu varmaan siitä että hyväksymme toisemme erilaisuuden ja kunnioitamme myös toistemme mielipiteitä. Ja pidämme sitä pelkästään elämän ja parisuhteen rikkautena, ei rasitteena. Eli onko se lopulta toisen osapuolen hyväksymistä sellaisena kuin hän on ihmisenä, ja täysin normaalia ja arkielämää ihmisen kanssa ketä rakastaa? Minusta se on. Tavallaan se on tasapaksuutta ja elämää ilman niitä täysin turhia (lue dramatisoituja) särmiä. Totta kai on myös romantiikkaa ja ihan sitä arjen flirttiä toisillemme. Sitä myös tarvitaan. Parisuhteessa siihen arjen harmauteen voi itse vaikuttaa paljon. Kun ne särmät saa suunnattua oikein ja oikeisiin asioihin, niin elämään tulee se tarvittava suola.

Jos ne särmät suuntaa vääriin asioihin, se aiheuttaa vain huonoja tuntemuksia.

Me elämme luultavasti onnellista elämää koska me molemmat nautimme elämästämme ja me osaamme myös kertoa sen tunteen toisillemme, että meillä on yhdessä ja parisuhteessa kaikki hyvin. Myös huonot asiat keskustellaan ja niihin on aina löytynyt yhdessä ratkaisut. Niitä ei jätetä hautumaan eikä lakaista vaan maton alle. Avoin keskustelu ja tunteista puhuminen. Ne parisuhde elämän särmät ja myöskin sen tasapaksuuden hyväksyen. Minusta se on arkielämää parisuhteessa. Toista rakastaen ja kunnioitan.

M52

Jos ette asu saman katon alla vakituisesti, et elä tavallista arkea monikulttuurisen naisesi kanssa.

N46

Ihme asioiden välille vedätte kyllä yhtäläisyysmerkkejä....

Kyllä passiivinen "ihan sama"- ihminen voi todellakin olla älykäs keskustelija, tai vaikka särmikäskin, tai omata vahvoja mielipiteitä.

En tiedä miten ihmeessä voitte sulkea noilla ominaisuuksilla jotain muuta pois. Me ihmiset ollaan kokonaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta nyt kantaa muuten asiaan, mutta tulipahan tästä kohdasta aloitusta mieleen, että olen itse jättänyt lopulta muuten ihan mukavan miehen pääosin tuosta syystä:

"toinen oikein suuttui, kun olin "laimean mielipiteetön" kun hän kysyi mielipidettäni otetaanko kumpaa viiniä ja minä sanoin että "ihan sama, kumpikin käy" (se oli totuus, minusta oli aivan sama, en tunne viinejä)."

Loppujen lopuksi oli aivan käsittämättömän raisttavaa, kun toisella ei ollut koskaan mielipidettä mihinkään, eikä koskaan ottanut kantaa asioihin, eikä vastuuta mistään. Ihan sama, päätä sä, otetaan, mitä sä haluat, mennään minne sä haluat. Miksi minun pitäisi kahden aikuisen ihmisen suhteessa kantaa vastuu kaikesta ja tehdä päätöksen kaikesta, jopa siitä, juoko se toinen punkkua vai valkkaria? Ja toinen sitten tulee vapaamatkustajana perässä, eikä oikein osaa edes ottaa kantaa, onko kivaa tai hyvää, vaan "jos susta on, niin sitten on". Jos et tiedä, kumpaa viiniä nyt tekisi mieli, niin valitse herran tähden vaikka arpomalla jompi kumpi ja sano se - älä pakota sitä toista aina päättämään sinun puolestasi. Ota kantaa, kerro mielipiteesi, tuo panoksesi siihen arkeen, älä ulkoista kaikkea vastuuta toiselle.

Sillä viinillä ei ole oikeasti väliä. Ne kaikki maistuu päivän saappaassa olleelle hikiselle villasukalle. Tätä ei kuitenkaan voi sanoa kenellekään. Viinin ainoa tarkoitus on mennä päähän, se ei maistu hyvälle. Joten jollekin sillä viinillä ei todellakaan ole väliä kun valitaan kärsimystä toisesta.

eri

Minusta tuntuu, että kyse ei ollut miehelle siitä että viinistä ei ollut mielipidettä vaan yleisestä suhtautumisesta asiaan (viiniin), joka kiinnostaa miestä. On eri asia sanoa "ihan sama", kuin sanoa "Nyt en kyllä osaa sanoa, koska en tiedä viineistä mitään. Kokeillaan nyt vaikka tuota punaista, että millaista se on".

See? Jälkimmäisessä vastauksessa vastaus ei ole välinpitämätön ja laimea ja joku valinta tehtiin.

Mikä See?

??????

En ihmettele enää nykyajan sinkkuja. Kaikesta saadaan niin suuria ongelmia, eikä mitään erilaisuutta hyväksytä, minkään suhteen ei olla valmiita työskentelemään...

Unelmanainen minulle 🤗

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun kuulet parhalta kaveriltasi, joka on juuri alkanut seukata exäsi kanssa, että exän mielestä "sussa ei vaan ollu sähäkkyyttä". Nyt mulla on myös ex-bestis.

Aivan kauheaa!!

Itse toimin viilipyttytasolla, ja haluan mieheni olevan suht samanlainen (ja onkin).

Se että joku kokee ettei saa meistä/minusta irti haluamaansa ei missään nimessä tarkoita tunteettomuutta, särmättömyyttä, tai muuta negatiivista. Minussa on särmää vähän liikaakin, jopa kanttiseksi sanottu monesti, mutta en minä piirteitäni mainostele ympäri kyliä.

Tapailin hetken aikaa sellaista räiskähtelevää todella ulospäinsuuntautunutta miestä, jolla tunteita oli niiiiin paljon, ja ne näkyi. 

Kysyin kerran häneltä miksihän näytti että hän oli facessa paikalla vaikka sanoi menneensä nukkumaan koska oli niin väsy ettei jaksanut enää mitään. Ja siis pitkin yötäkin oli paikalla siellä. 

Armoton huuto ja sättiminen alkoi tuosta, ja se meni niin pitkälle että repesin vain nauramaan koska tilanne vaikutti minusta huonolta komedialeffalta. Oikein sylki lensi kun mies huusi että hänen ei tarvitse minulle mitään selitellä, ja sormella osoitettiin samalla vihaisesti minua kohti. Itsehän en riitele, vaan keskustelen erimielisyyksistä, ja  tuollainen käytös on aivan naurettavaa ja todella lapsellista, enkä tuollaisen jälkeen voi ottaa toista enää tosissani. Siihen se jäi tuokin suhde.

Hän olisi ihan vain voinut kertoa miksi arveli näkyneensä facessa paikalla, tai kertoa asiallisesti ettei koe asian kuuluvan minulle, ei olisi tarvinnut "räiskähtää".

Eipä olisi minulle tullut mieleenkään ennen tätä ketjua, miten ärsyttävä monen mielestä olen, kun vastaan usein et "mulle on ihan sama..." kun mielipidettäni tiedustellaan jonkun yhteisen aktiviteetin tai ruokailun suhteen. Olen toki myös sovitteleva ja kompromissinhakuinen luonne, eikä minulle tosiaan ole oikeasti väliä. Mutta joskus olen ajatellut asian myös niin, että minulla on useimmin mahdollisuuksia tehdä asiat omalla tavallani, joten silloin kun porukassa on sellainen joka ei esim (syystä tai toisesta) voi käydä esim. ulkona syömässä, niin annan hänen mieluusti johdatella. Minulle kun käy kaikki fine diningista kebab mestan kautta mäkkäriin. Tai mennäänkö leffaan tai keilaamaan. Jos kävin viime viikolla molemmissa, niin antaa sen päättää, joka pääsee kerran vuoteen ulos kodistaan.

Toki jos näyttää siltä, ettei kenelläkään ole mitään ideaa, voin tarvittaessa liidaa.

Siitä en ole samaa mieltä, etten osaisi keskustella tai tehdä päätöksiä tarvittaessa. Olen toimitusjohtaja ja juristi, joten kyllä minun täytyy tehdä elämässäni usein päätöksiä ja panostaa kommunikaatioon.

Älkää suotta lokeroiko ihmisiä niin jyrkästi. Meissä on usein niin monia eri puolia ja erilaisia taustoja. Ja ottakaa asia ihmeessä puheeksi, jos jokin häiritsee.

(Huh, onneksi olen parisuhteessa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No haluaahan naisetkin, että miehellä on mielipiteitä, eikä hän ole mikään perässä vedettävä, epäoma-aloitteinen ihan sama- mies. Jonkinlaista pientä "kitkaa" pitää suhteessa olla, muuten on liian tylsää.

Tottakai pitää olla mielipiteitä, mutta sitten kun ilmaisee mielipiteensä niin turha odottaa että ainakaan minä alan vängätä vastaan tai tappelemaan jos mielipiteeni on eri. Voin hyvin hyväksyä toisen mielipiteen menettämättä malttiani ja tämähän ei miehille sovi. Näköjään he ilmaisee mielipiteitä vain provosoidakseen mahdollista syytä riidalle ja kun sitä ei saa niin mies kärsii.

Samoin täällä. Ei se minulta ole pois jos toinen on eri mieltä. Sen sijaan jos mieheni on eri mieltä kanssani täysin typerillä perusteilla, niin on vaikeaa nähdä häntä miehekkäänä. Tyhmyys tekee miehestä epäviehättävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan Ap osaa. Minut taas dumpataan siksi, että mussa on liikaa luonnetta ja tempperamenttia. Se sama piirre, johon ensin ihastutaan onkin myöhemmin syy jättää mut.

Kyllä ne aina jonkun syyn keksii. Silloinkin, kun todellinen ongelma löytyisi peilistä.

Jos sinut kerta toisensa jälkeen dumpataan, niin on aika selvää että sinä itse olet tässä se ongelma. Todennäköisesti olet ihminen kenen kanssa ei ole mukava olla yhdessä.

Kannattaisi tehdä asialle jotain.

Epäilen että sänkyhommissa ei sytytä, kemiat eivät toimi ja on helpompi sanoa muita syitä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään rauhallisista naisista joiden kanssa voi käydä oikeasti älyllistä keskustelua. En näe mielipiteiden epävarmuutta heikkouden merkkinä, vaan älykkyyden osoituksena - kaikkea ei voi tietää ja asioita voi tarkkailla monelta kantilta. Oma suhteeni maailmaan on tutkijan asenne ja pidän polveilevista, mielenkiintoisista keskusteluista.

Draamailevat naiset ovat parisuhdemarkkinoiden kuraa, joille pitäisi tatuoida varoitusmerkki otsaan.

Anna mä arvaan, "oikeasti älyllinen" keskustelu on (maailman)politiikasta jauhamista niillä tiedoin mitä media kertoo?

Yleensä tämä on aina vastaus kun tarkoitetaan polveilevaa ja älykästä keskustelua. Minusta on äärimmäisen epä-älykästä ja tylsää puhua asiosita jotka joku muu on minulle sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän ongelma. Ihmiset eivät osaa elää tavallista arkea enää nykyään.

Itse elän ja olen monikulttuurisessa parisuhteessa, ja naisystävällä on hieman sitä edellä mainittua särmää ja tempperamenttia. On myös aika tunteellinen. Onneksi se särmä ja tempperamentti suuntautuu positiivisiin asioihin. Ja pidän sitä pelkästään hyvänä asiana. Meillä ei käydä koskaan mitään sisäistä valtataistelua. Johtuu varmaan siitä että hyväksymme toisemme erilaisuuden ja kunnioitamme myös toistemme mielipiteitä. Ja pidämme sitä pelkästään elämän ja parisuhteen rikkautena, ei rasitteena. Eli onko se lopulta toisen osapuolen hyväksymistä sellaisena kuin hän on ihmisenä, ja täysin normaalia ja arkielämää ihmisen kanssa ketä rakastaa? Minusta se on. Tavallaan se on tasapaksuutta ja elämää ilman niitä täysin turhia (lue dramatisoituja) särmiä. Totta kai on myös romantiikkaa ja ihan sitä arjen flirttiä toisillemme. Sitä myös tarvitaan. Parisuhteessa siihen arjen harmauteen voi itse vaikuttaa paljon. Kun ne särmät saa suunnattua oikein ja oikeisiin asioihin, niin elämään tulee se tarvittava suola.

Jos ne särmät suuntaa vääriin asioihin, se aiheuttaa vain huonoja tuntemuksia.

Me elämme luultavasti onnellista elämää koska me molemmat nautimme elämästämme ja me osaamme myös kertoa sen tunteen toisillemme, että meillä on yhdessä ja parisuhteessa kaikki hyvin. Myös huonot asiat keskustellaan ja niihin on aina löytynyt yhdessä ratkaisut. Niitä ei jätetä hautumaan eikä lakaista vaan maton alle. Avoin keskustelu ja tunteista puhuminen. Ne parisuhde elämän särmät ja myöskin sen tasapaksuuden hyväksyen. Minusta se on arkielämää parisuhteessa. Toista rakastaen ja kunnioitan.

M52

Jos ette asu saman katon alla vakituisesti, et elä tavallista arkea monikulttuurisen naisesi kanssa.

N46

Missä luki etteivät asu yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Uskon että monella on ehkä kotoa saatu parisuhteen malli, johon kuuluu riitely. Yllättävän moni uskoo että parisuhde ilman riitoja on jotenkin huono. Yllättävän moni myös uskoo että parisuhteessa kuuluu olla turbulenssia ja vuoristorataa. Moni sanoo että pitkässä suhteessa on välttämättä huonoja aikoja.

Musta kaikki tämä viittaa siihen ettei osata keskustella asioista muuten kuin riitelemällä. Muistan yhden eksäni joka hakemalla haki riidan jostain ja sen yhteydessä tuli sitten ilmi kaikki mitä hän oli edellisen riidan jälkeen kerännyt kasvamaan raivoa. Hän ikäänkuin hautoi asioita ja otti ne sitten kerralla esiin riitelemällä. Minä olin alkuun aivan äimistynyt kun toinen huutaa että mulle ei muuten ollut ok silloin kun sä teit sitä ja tätä. Miksi hän ei sitä silloin sanonut kun asia oli ajankohtainen? Kun tajusi ettei hän puhu asioista, alkoi olla jatkuvasti huolissaan että mistä hän milloinkin salaa kantaa kaunaa.

Mutta ihmisiä tarkkaillessani olen huomannut että tämä on yllättävän monen parisuhdemalli. Ne riidat ovat kuin jotain kalibrointipisteitä joissa suhdetta säädetään raiteilleen. Moni kokee ne jopa välttämättöminä. Itse vaan ihmettelee miksi asioista on niin vaikea puhua normaalisti ja riitelemättä.

Sitä on selitelty sitä riitelemistä lapsille varmaan noin että suhteeseen kuuluu riitely, muuten ei kaikki ole ok. Minä en riitele, ja jos toinen riitelee, saa riidellä yksikseen. Jos sulla on paha olo niin sano että sulla on paha olo, niin lohdutan, tai etsitään yhdessä siihen apua. Jos teen väärin niin sano että teen mielestäsi väärin, ei tarvitse huutaa.