Teini-ikäistä poikaani ei kiinnosta mikään

Niinpä. Paraniko sairaanhoitajien laatu tai heidän työmotivaationsa, kun ammatista tehtiin tehtiin väkisin ammattikorkeakoulupohjainen? Nyt sairaanhoitajat väittävät olevansa korkeakoulutettuja, mutta kaikenlainen akateemisuuteen liittyvä sivistys heidän touhuistaan kuitenkin puuttuu. Heillä on juuri sellainen johtaja kuin mitä he ansaitsevatkin.

Kunta-alalla toimivan kokoaikaisen sairaanhoitajn mediaaninasiot ovat noin 3300 euroa, mikä on ihan ok palkka. He voisivat itse nostaa palkkaansa hakeutumalla töihin yksityispuolelle, mutta eipä sekään monia huvita, koska siellä vaatimustaso on aika paljon kovempi. Jotkut siihen kuitenkin pystyvät, ja niinpä sairaanhoitajien paras kymmenys tienaakin yli 3800 euroa kuukaudessa – ja jopa tekemättä yötöitä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle

Pojat on ajettu niin alas tässä yhteiskunnassa että se alkaa heissä näkyä. Pojat eivät ole mitään, kaikki keskittyy tyttöihin. Pojat voisivat olla vain olematta, hiljaa nurkassa ja homma pyörisi miten toivotaan.

Vala poikaasi itsearvostusta. Kerro että hän voi olla mitä vain, että hän on hyvä tyyppi ja tärkeä ihminen. Pojat eivät saa kuulla näitä nykyisin enää mistään.

Mun lapsen luokalla kaikki menee niiden riehujapoikien mukaan. 1/3 luokan pojista on fiksuja, loput käytöshäiriöisiä. Niillä on helpotetut kirjat, kuulokkeet päässä ja avustaja paapomassa, ja silti mistään ei tule mitään. Muu luokka sitten yrittää itsekseen opiskella siinä sivussa.

Siis ei harrasta YHTÄÄN mitään? On tuo vähän huolestuttavaa.

Jotenkin yritä ylläpitää kuitenkin yhteys häneen. Vaadi tarvittaessa myös häneltä panostusta kodin hommiin ja liikuntaa kyllä jollain tasolla olisi hyvä harrastaa, vaikka kävelyä. Monille on tosi vaikea tietää "mikä minusta tulee isona". Kyllä se oma polku löytyy, mutta ehkä tarvitsee vähän jeesiä. Tehkää jotain, tutkikaa yhdessä vaihtoehtoja. Jos satsaisi vähän kouluun, valinnanvapaus olisi sitten erilainen. Ehkä on masentunut ja sitä kannattaisi tutkia myös. Omaa poikaani ei viina ja naiset ole ohjanneet, vaikka kyllä on nyt aikuisena tyttöystävä ja kavereita ja ihan "normaali" elämä. Se normaali on meille kaikille se oma normaali, ei muiden luoma normaali.

Ei varmaan kelpaa nykyajan nirsoille tytöille, jotka on uusfeminismistä ammentaneet huikeat vaatimukset ja lähtökohtaisen miesten halveksunnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostat tuon Jordan B. Petersonin kirjan suomennettuna ja laitat tavamaan. Kyllä se siitä, pian jätkä jo juokseekin Perussuomalaisten nuorten puoluekokouksissaan sekä löytää itselleen kivan perinteisiä arvoja kannattavan tyttöystävän.

Eipä persunuorissa juuri naisia ole. Persut ovat miesten puolue ja vihreät naisten puolue.

Heh, juurikin näin...

MUTTA ei normaalit hetero tytöt tiedä tai kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen.

Ja seurustelevat mieluusti normaalin nuoren perusmiehen kanssa, joka ei ole ameeba.

Vierailija kirjoitti:

Siis ei harrasta YHTÄÄN mitään? On tuo vähän huolestuttavaa.

Riippuu varmaan mitä harrastuksella tarkoitetaan? Eli voiko harrastaa vaikka ei olisi mukana missään seurassa ym.

Kuulostaa masennukselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan normaalia siinä iässä. Koita nyt kestää pari vuotta tyrkyttämättä väkisin mitään. Koulu vie voimia ja aikuisten vaatimukset. Pieni kävely tms voi joskus virkistää ulkona hyvällä säällä, on eri asia mikä on toiselle hyvä sää. Moni pärjää yksin teininä, ei kai väkisin voi kavereita nähdä, jos ne kaverit muissa menoissa ja eivät tule. Ehtii vielä vaikka mitä myöhemmin elämässä. Jos on sellaista tekemistä tai asioita joista hän itse pitää luonnostaan, eri juttu. Harrastusmateriaaleja saa kotiinkin tai kirjatilauksia.

Jos tulee kolmen vuoden aukko kaverisuhteisiin niin sitä ei helpolla kurota umpeen.

Kaveripiiri menee kuitenkin usein uusiksi siinä vaiheessa kun lähdetään opiskelemaan. Joten ei se haittaa jos lukiossa ei niin ole kavereita.

Ei yllättänyt avaajan viesti. Näkemykseni mukaan nykynuoret ovat juurikin tällaisia. Ja sitten heitä kutsutaan "tiedostaviksi" tulevaisuuden toivoiksi. Pelottaa mitä tästä vielä tulee kun "aikuistuvat". Aion muuttaa jorpakkoon.

Jäin äskettäin eläkkeelle yläkoulun open hommasta. Kuuntelin juuri nuoren kollegan havaintoja uusista seiskoista (13 v). Vaikea kuulema saada kontaktia, ovat aiempiin sukupolviin ihan kuin eri maailmassa. Nuori kollega oli aika epätoivoinen.

Aivot muokkautuvat sen mukaan, mitä nuori ihminen tekee. Jos on koko ajan sähköisen välineen äärellä, aivot muokkautuvat sen mukaan. Jotkut oppilaat ovat somessa melkein koko vapaa-aikansa.

Pointtini on, että aikuiset älylaitekeksintöineen käytännössä varastavat nuorten elämän. Toki nuoret luulee, että instassa vietetty aika on ihan oikeaa elämää. Ei se ole.

Vierailija kirjoitti:

Lukio on nykyään tosi raskas. Jos koulu sujuu noinkin hyvin, anna olla. Jos pyytää apua tai kertoo jotain huoliaan, sitten tietty autat parhaasi mukaan.

Eikös ennen ollut vielä raskaampi. Kaikki aineet piti kirjoittaa kerralla.

Äläkä nyt helvetti ala pakottamaan sitä mihinkään joukkueurheiluun. Itse koen ja koen syvää vihaa sitä kohtaan, kiitos kaiken kouluaikojen liikuntantuntien häväistyksen ja nöyryytyksen. Liikunnan ilon saa taatusti tuhottua lopullisesti pakotuksella.

Onneksi tuohon paskaan ei tarvitse enää aikusiällä sekaantua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi enää yrittää? Ei rumilla miehillä ole mitään syytä tehdä yhtään mitään yhteiskunnan eteen. He tulevat kuolemaan joka tapauksessa yksin ja unohdettuina. Koskaan saamatta seksiä tai tyttöystävää.

Minä kulutan yhteiskunnan varoja, kunnes kuolen. Näpistelen, roskaan, aiheutan ilkivaltaa, jätän kiviä pyörätielle. Ainoat ilot tässä maailmassa, joka on hylännyt minut.

Jos katselet pariskuntia, niin onko se mies aina hyvännäköinen?

En lukenut koko ketjua, mutta jäi vähän auki onko poika masentuneen oloinen vai onko ihan tyytyväinen elämäänsä. Onhan siinä nyt aika iso ero. Luulisi, että nykylukio on sen verran vaativa, ettei se nyt koko päivää sitä Netflixiä katsele. Eivät kaikki tykkää luuhata iltoja ulkona kavereiden kanssa tai rampata harrastuksissa. Minulla on kaksi poikaa ja kumpikin viihtyy yksin. Kummallakin on ollut koulussa kavereita ja ovat pärjänneet ihmisten kanssa ja itse olen vain tyytyväinen, ettei ole tarvinnut öitä myöten valvoa milloin kullannuput tulevat kaupungilta rymyämästä. Isompi on jo työelämässä, halusi peruskoulun jälkeen ammattikouluun ja sai heti vakitöitä. Nuorempi on yläkoulussa, haluaa lukioon ja sen jälkeinen suunnitelmakin on valmiina (toki voi muuttuakin jos niin haluaa). Koulu menee hänellä oikein hyvin, mutta mitä sitten tekee vapaa-ajalla? Pelaa räiskintäpelejä nettikavereiden kanssa, ei ikinä näe livekavereita. Minusta on ihan normaali ja tasapainoinen nuori. Juttelemme kyllä paljon ja käymme kävelylenkeillä, mutta jos jollekin joku ruudun tuijotus on merkki epäonnistuneesta ihmisestä, niin sitten hän on sellainen. Minusta ei kyllä ole. Antakaa vähän armoa välillä. En minäkään nuorena juossut öitä ulkona tai harrastanut mitään tavoitteellista.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi normaali, ainakin viina ja pimpsa kiinnostaisi.

Kummankaan näistä ei tarvitse kiinnostaa. Viinan kaikista vähiten.

Oleppas hyvä äiti edes kerran elämässäsi ja lopeta pojan syynääminen ja arvosteleminen ja ole tukena mitä hän päättää ikinä tehdäkkin . ehkä poika on ahistunut kotona ? 

Mun poikani oli tuollainen. Nyt 4-kymppisenä kertoi, että hänet jätettiin lukiossa kaiken ulkopuolelle, kun ei polttanut ja ryypännyt.

Opiskeli hyvän ammatin ja on nyt perheellinen kunnon veronmaksaja.

Tsemppiä ap, anna ajan kulua.

Älä ainakaan pilaa välejänne sättimällä häntä siitä, ettei ole eikä tee mielesi mukaan. Ota huomioon, että hän on vielä teini, lapsi. Aivot eivät ole vielä täysin kehittyneet tuon ikäisillä. He eivät vielä kykene ajattelemaan aikuisten tavalla, rationaalisesti, johdonmukaisesti. He eivät vielä kykene näkemään kaikkia syy-seuraus suhteita. Ole lapsellesi armollinen, tue ja anna hänelle tunne, että hän on rakastettu ja koti on turvasatama. Näin hänen siipensä saavat kasvaa vahvoiksi ja jonain päivänä sinä hämmmästyt, kuinka upea, vahva ja itsenäinen sinun lapsestasi on tullut. Ja hän arvostaa vielä suuresti sitä, miten sinä häntä olet tukenut ja rakastat.

Terveisin äiti, jonka lapsien siivet kantavat.

Siis mikä tuossa on epänormaalia? Kaikki elivät noin jo 90-luvulla minun nuoruudessani, ja edelleen noin eletään. Asialliset hommat hoidetaan, lopun aikaa saa olla omassa kotona. Vai pitäisikö nuoren esiintyä lehtiartikkeleissa ja tuoda urheilupokaalia kotiin että vanhemmat saavat sitten päteä toisille lapsensa kautta?

Anna toisen olla ja elää, mäkätä sille puolisollesi, se on sinut taakakseen valinnut.