Teini-ikäistä poikaani ei kiinnosta mikään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä tuossa on epänormaalia? Kaikki elivät noin jo 90-luvulla minun nuoruudessani, ja edelleen noin eletään. Asialliset hommat hoidetaan, lopun aikaa saa olla omassa kotona. Vai pitäisikö nuoren esiintyä lehtiartikkeleissa ja tuoda urheilupokaalia kotiin että vanhemmat saavat sitten päteä toisille lapsensa kautta?

Anna toisen olla ja elää, mäkätä sille puolisollesi, se on sinut taakakseen valinnut.

Se on epänormaalia että ei ole sosiaalisia suhteita. Eikö sinulla ollut nuorena yhtään ystävää ja miten selvisit?

Juuri näin. On ihan järjetöntä normalisoida sitä, että ei ole kavereita ja että se olisi normaalia. Ei ole. Ihminen on laumaeläin ja sille ei voi mitään. Aina joku tippuu lauman ulkopuolelle, mutta normia siitä ei mitenkään saa. 

"Aina joku tippuu lauman ulkopuolelle," Nimenomaan siksi, koska se lauma syrjäyttää muita pois keskuudestaan. Kaverittomuus on aina ympäristön aikaansaannos. Ihminen on laumaeläin, joten syrjäyttäminen ja porukoiden ulkopuolelle sulkeminen on julmaa.

Kuitenkin positiivista, että koulu sujuu. Olisko jotain masennusta? Koulukin vie kyllä voimia. Meillä nuoret siivoo oman huoneensa. Toisinaan kyllä minäkin autan. En ole niin ehdoton kaikissa asioissa. Olivat koko kesän töissäkin. Liikunta kyllä piristäisi, mutta tiedän miten vaikea on saada nuori liikkumaan. Meillä myös kaikki harrastukset jääneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen koulutusjärjestelmä nyt vaan on sellainen, että se vie motivaation keneltä tahansa. Miettii nyt vaikka jotain pakkoruotsia. Ei mitään järkeä.

Koulunkäynti on muutenkin pojille haastavaa nykyään: Kovin hyvin ei pidä pärjätä, koska muuten leimataan hikipingoksi ja nörtiksi, eikä liian heikostikaan pitäisi mennä. Ympäristö siis asettaa paineita. Ei ole siis ihmekään, että yhä useampi poika muuttuu kyyniseksi ja pessimistiksi koulujärjestelmää ja ympäristöä kohtaan.

Koulu on aina ollut perseestä nuorten mielestä, niin se oli minun kouluaikaan 30 vuotta sitten ja niin se oli isäni kouluaikaan 60 vuotta sitten. Tekosyitä voi keksiä, mutta koulu ei ole syypää nuorten miesten syrjäytymiseen vaan päinvastoin viimeinen linnake sitä vastaan. Kyvytön vanhemmuus ja some on ne syyt. Lisäksi ehkä se, että kukaan ei vaadi mitään, joten nuorten päät pehmenee kuvittelemaan että on ok maata kotona verhot kiinni ja elää nettimaailmassa. Kun se ei ole.

Kyllä se kouluympäristökin vaan aiheuttaa syrjäyttämistä osaltaan. Miettii, miten raadollista on nykynuorten keskuudessa. Nykyäänkin saa uutisista lukea koulukiusaamistapauksista, porukoiden ulkopuolelle sulkemisista ja nuorisojoukkojen tekemistä väkivaltaisuuksista yksittäistä nuorta kohtaan. Koulu on juurikin syypää sille, että se ei tee mitään vaan katsoo noita asioita läpi sormien. Mitenköhän paljon syrjäyttämistä tämä tulee vielä aiheuttamaan.

Kiusaamista oli ennen yhtä paljon kuin nykyään, erona oli vain se ettei se tullut julkisuuteen ja opettajia ei välttämättä kiinnostanut. Jokainen piti puolensa itse. Yhteiskunta oli kovempi ja oletti että yksilö myös kestää jotakin eikä ala möllöttämään kotonaan tekemättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen koulutusjärjestelmä nyt vaan on sellainen, että se vie motivaation keneltä tahansa. Miettii nyt vaikka jotain pakkoruotsia. Ei mitään järkeä.

Koulunkäynti on muutenkin pojille haastavaa nykyään: Kovin hyvin ei pidä pärjätä, koska muuten leimataan hikipingoksi ja nörtiksi, eikä liian heikostikaan pitäisi mennä. Ympäristö siis asettaa paineita. Ei ole siis ihmekään, että yhä useampi poika muuttuu kyyniseksi ja pessimistiksi koulujärjestelmää ja ympäristöä kohtaan.

Koulu on aina ollut perseestä nuorten mielestä, niin se oli minun kouluaikaan 30 vuotta sitten ja niin se oli isäni kouluaikaan 60 vuotta sitten. Tekosyitä voi keksiä, mutta koulu ei ole syypää nuorten miesten syrjäytymiseen vaan päinvastoin viimeinen linnake sitä vastaan. Kyvytön vanhemmuus ja some on ne syyt. Lisäksi ehkä se, että kukaan ei vaadi mitään, joten nuorten päät pehmenee kuvittelemaan että on ok maata kotona verhot kiinni ja elää nettimaailmassa. Kun se ei ole.

Ei tosin kannata lähteä yleistämäänkään. Tässä langassa on pariin otteeseen sanottu että etenkin lukio on nuorille kuormittavaa ja kaikki ei aina jaksa olla jotain päivänsäteitä pitkän päivän jälkeen. Allekirjoittaneella oli lukiossa todella paljon läksyjä ja vaihtoehtoina oli välillä hoitaa ne pois alta tai lähteä ryyppäämään ja jättää läksyt sikseen. Läksyjen tekemisen jälkeen ei välttämättä oikeasti sitten jaksa enää mitään. Minulle työelämä on ollut vähemmän kuormittavaa kuin opiskelu.

Mitä tuohon netissä roikkumiseen tulee, harrastin itse sitä aikoinaan koska löysin netin kautta parempia kavereita joiden kanssa samat mielenkiinnon kohteet, pelailin paljon heidän kanssaan netissä yhdessä ja olen vuosien jälkeen vieläkin heidän kanssaan tekemisissä. Puolisokin löytyi tätä kautta. Tämä tietenkään ei ole sama asia kuin siellä somessa roikkuminen ja siitä olen samaa mieltä että se on ihan oikeasti haitallista etenkin nuorille mutta myös joissain määrin aikuisille.

Kamalaa ulkokuoren kiillottelua ja tykkäysten kalastelua ja tämä syö itsetuntoa entisestään. En roiku missään someissa mutta kavereihin pidän yhteyttä netin kautta.

Kiinnostukseni tietokoneisiin myös poiki myös ammatin ohjelmointialalta, ja tässä on yksi mahdollinen harrastus nuorelle jos semmoinen hänelle nappaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä tuossa on epänormaalia? Kaikki elivät noin jo 90-luvulla minun nuoruudessani, ja edelleen noin eletään. Asialliset hommat hoidetaan, lopun aikaa saa olla omassa kotona. Vai pitäisikö nuoren esiintyä lehtiartikkeleissa ja tuoda urheilupokaalia kotiin että vanhemmat saavat sitten päteä toisille lapsensa kautta?

Anna toisen olla ja elää, mäkätä sille puolisollesi, se on sinut taakakseen valinnut.

Se on epänormaalia että ei ole sosiaalisia suhteita. Eikö sinulla ollut nuorena yhtään ystävää ja miten selvisit?

Juuri näin. On ihan järjetöntä normalisoida sitä, että ei ole kavereita ja että se olisi normaalia. Ei ole. Ihminen on laumaeläin ja sille ei voi mitään. Aina joku tippuu lauman ulkopuolelle, mutta normia siitä ei mitenkään saa. 

"Aina joku tippuu lauman ulkopuolelle," Nimenomaan siksi, koska se lauma syrjäyttää muita pois keskuudestaan. Kaverittomuus on aina ympäristön aikaansaannos. Ihminen on laumaeläin, joten syrjäyttäminen ja porukoiden ulkopuolelle sulkeminen on julmaa.

Ei se ole aina sen "lauman" vika. Aika yksisilmäisiä oletuksia. Joskus voisi katsoa peiliinkin.

Tämä on juuri sitä kun ollaan niin helvetin fragile eikä kestetä mitään. Milloin koululiikunta on aiheuttanut ikuiset traumat jonka vuoksi on syrjäydytty, milloin se on koulukaveri, milloin mikäkin. Koskaan se syyllinen ei ole peilissä ja tunnusta, että potku perseelle olisi ollut parasta mitä olisi tarvinnut.

tulevaisuuden kuvana työttömyys ja ylilaudalle kirjoiteltavaa naisvihaa ja persuilua

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi normaali, ainakin viina ja pimpsa kiinnostaisi.

Ai? Mua kiinnosti teinipoikana urheilu ja toiset pojat.

Teettekö ap yhdessä mitään? Käyttekö leffassa, hohtokeilaamassa, ulkona syömässä porukalla, pelaatteko korttia/lautapelejä tms? Vai oletko itsekin sohvaperuna?

Vierailija kirjoitti:

Teettekö ap yhdessä mitään? Käyttekö leffassa, hohtokeilaamassa, ulkona syömässä porukalla, pelaatteko korttia/lautapelejä tms? Vai oletko itsekin sohvaperuna?

 

Olen huomannut, että nuoret miehet saa liikkeelle aina kun ollaan menossa syömään :)

Mulla on jo yli kolmekymppiset pojat, jotka asuu muilla paikkakunnilla mutta näen heitä varmimmin aina kun sanon, että koska mentäis ulos syömään (minä tietysti tarjoan). Sillain kuulen aina kuulumiset ja näkevät toisiaankin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen koulutusjärjestelmä nyt vaan on sellainen, että se vie motivaation keneltä tahansa. Miettii nyt vaikka jotain pakkoruotsia. Ei mitään järkeä.

Koulunkäynti on muutenkin pojille haastavaa nykyään: Kovin hyvin ei pidä pärjätä, koska muuten leimataan hikipingoksi ja nörtiksi, eikä liian heikostikaan pitäisi mennä. Ympäristö siis asettaa paineita. Ei ole siis ihmekään, että yhä useampi poika muuttuu kyyniseksi ja pessimistiksi koulujärjestelmää ja ympäristöä kohtaan.

Koulu on aina ollut perseestä nuorten mielestä, niin se oli minun kouluaikaan 30 vuotta sitten ja niin se oli isäni kouluaikaan 60 vuotta sitten. Tekosyitä voi keksiä, mutta koulu ei ole syypää nuorten miesten syrjäytymiseen vaan päinvastoin viimeinen linnake sitä vastaan. Kyvytön vanhemmuus ja some on ne syyt. Lisäksi ehkä se, että kukaan ei vaadi mitään, joten nuorten päät pehmenee kuvittelemaan että on ok maata kotona verhot kiinni ja elää nettimaailmassa. Kun se ei ole.

Kyllä se kouluympäristökin vaan aiheuttaa syrjäyttämistä osaltaan. Miettii, miten raadollista on nykynuorten keskuudessa. Nykyäänkin saa uutisista lukea koulukiusaamistapauksista, porukoiden ulkopuolelle sulkemisista ja nuorisojoukkojen tekemistä väkivaltaisuuksista yksittäistä nuorta kohtaan. Koulu on juurikin syypää sille, että se ei tee mitään vaan katsoo noita asioita läpi sormien. Mitenköhän paljon syrjäyttämistä tämä tulee vielä aiheuttamaan.

Kiusaamista oli ennen yhtä paljon kuin nykyään, erona oli vain se ettei se tullut julkisuuteen ja opettajia ei välttämättä kiinnostanut. Jokainen piti puolensa itse. Yhteiskunta oli kovempi ja oletti että yksilö myös kestää jotakin eikä ala möllöttämään kotonaan tekemättä mitään.

Ennen ehkä oli ennen, mutta nykyään pitäisi nuorten hyvinvointi kiinnostaa ja siihen tulisi kiinniittää enemmän huomiota. Ei mitään tuommoista idioottimaista "mutku ennen..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä tuossa on epänormaalia? Kaikki elivät noin jo 90-luvulla minun nuoruudessani, ja edelleen noin eletään. Asialliset hommat hoidetaan, lopun aikaa saa olla omassa kotona. Vai pitäisikö nuoren esiintyä lehtiartikkeleissa ja tuoda urheilupokaalia kotiin että vanhemmat saavat sitten päteä toisille lapsensa kautta?

Anna toisen olla ja elää, mäkätä sille puolisollesi, se on sinut taakakseen valinnut.

Se on epänormaalia että ei ole sosiaalisia suhteita. Eikö sinulla ollut nuorena yhtään ystävää ja miten selvisit?

Juuri näin. On ihan järjetöntä normalisoida sitä, että ei ole kavereita ja että se olisi normaalia. Ei ole. Ihminen on laumaeläin ja sille ei voi mitään. Aina joku tippuu lauman ulkopuolelle, mutta normia siitä ei mitenkään saa. 

"Aina joku tippuu lauman ulkopuolelle," Nimenomaan siksi, koska se lauma syrjäyttää muita pois keskuudestaan. Kaverittomuus on aina ympäristön aikaansaannos. Ihminen on laumaeläin, joten syrjäyttäminen ja porukoiden ulkopuolelle sulkeminen on julmaa.

Ei se ole aina sen "lauman" vika. Aika yksisilmäisiä oletuksia. Joskus voisi katsoa peiliinkin.

Tämä on juuri sitä kun ollaan niin helvetin fragile eikä kestetä mitään. Milloin koululiikunta on aiheuttanut ikuiset traumat jonka vuoksi on syrjäydytty, milloin se on koulukaveri, milloin mikäkin. Koskaan se syyllinen ei ole peilissä ja tunnusta, että potku perseelle olisi ollut parasta mitä olisi tarvinnut.

Aina silloin kun kyse on rasismista tai homofobiasta, niin sitten se yhtäkkiä onkin automaattisesti lauman vika nykyisessä ilmapiirissä. Onko siinä tapauksessa rasimsin tai homobofian kohteella peiliin katsomisen paikka? Niin tekopyhää...

Päihteet pitää ihmisen sohvan pojalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva hikikomori? Lukion jälkeen on sitten täysin tyhjän päällä, kun mikään ei kiinnosta ja elämäntyyli on niin vaatimaton että sen rahoittaa hyvin kelarahallakin ilman työntekoa. Sosiaalisista piireistäkin eristäytyy ja jää jälkeen muiden kuvioista, joten kaverittomuus (ja siten myös tyttöystävättömyys) on todennäköisesti pysyvää. Näitä tapauksia on nykypäivän nuorissa aikuisissa valtava määrä.

Tuskinpa on kiinnostunut Japaniinkaan muuttamaan.

Hikikomoreja eli hikkyjä on myös Suomessa.

Minä en nyt ymmärrä miten sauna ja Japani liityvät tähän. En olisi hikikomerohommista huolisaani, mutta Japani?

Voisiko hänellä olla ADHD? Se voi esim. aiheuttaa masennusta, jolloin motivaatio kaikkeen katoaa. Oo nyt ainakin hänen tukenaan. Tsemppiä.

Sido se pelle kuusee jonka juurella on kunnon kusiaispesä päiväksi ja kyselet illalla alkaako mikään kiinnostaa vai miettiikö vielä seuraavan päivänki.

Alkaako kiinnostaa kirjoitti:

Sido se pelle kuusee jonka juurella on kunnon kusiaispesä päiväksi ja kyselet illalla alkaako mikään kiinnostaa vai miettiikö vielä seuraavan päivänki.

Näin tein aikanaan ja nyt on ulkoministeri.

anna teinin olla jos koulu sujuu, nauttikoon nuoruudestaan kyllä tähän aikuisten oravanpyörään kerkee.

tulee vielä kiroaan aikuistamistumistaan laskujen velkojen veroje jne. että terve tuloa teinit aikuisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä itse alan aina pohtimaan mielenterveysteemoja jos elämässä ei oikein mikään kiinnosta. Itse olen ollut vetäytynyt teini, sitten tuli päihteet ja koulu meni miten meni. Olin vuosikausia lähinnä yksin, kaikki normaali nuorisotoiminta puuttui (olen vieläpä viehättävä nainen). Sitten tulinkin äidiksi tosi nuorena tosi huonossa suhteessa ja elin siinä 13v. Aikuisiällä vasta kolmenkympin tienoilla aloin selvittämään mistä elämäni erilainen kulku johtui ja minulla diagnosoitiin ADHD, yllättäen ilman liitännäissairauksia (masennus tms).

Oma poikani on alkanut vetäytymään nyt 12v iässä, ei jaksa enää koulua ja viihtyy vaan yksikseen. Pelaaminen on ainoa motivoiva asia. Hänellä on viittä vaille valmis ADHD diagnoosi sekä kouluviikon läsnäolot tiputettu puoleen.

En sano, että teillä on nyt ADHD tms. Mutta kyllä nämä poikkeukselliset vetäytymisen ja flegmaattisuudet vaativat vähintään huolellista seurantaa ja jatkuessaan tukea ettei syrjäydy yhteiskunnasta. Itsellä kävi lopulta hyvin, mutta olisi voinut käydä tosi huonosti. Saavuin potentiaalini reilu kolmekymppisenä, mutta se on vaatinut ihan valtavasti. Paljon menetettyjä vuosia ja ihmissuhteet on pitänyt rakentaa aikuisena nollista. Itse löysin onneni lopulta akateemisesta tutkimusmaailmasta, edelleen olen vähän erilainen erakko mutta nykyään se on kanavoitu hyvin.

Miksi miltein jokainen liian nuorena äidiksi tullut onkin jotenkin heikoista olosuhteista. 

Samaistun poikaasi täysin. Itse aloin eristäytymään kavereista ja normaalista elämästä samoihin aikoihin. Lopulta lopetin lukionkin, kun ei ollut motiivia jatkaa. Äidin kanssa ajauduin riitoihin ja äiti usein itki häpeävänsä mua. En sitten ikinä kyennyt ryhdistäytymään ja nykyään oon pitkäaikaistyötön luuseri ilman minkäänlaista koulutusta.

Mikä sitten olisi siinä tilanteessa auttanut, niin ensinnäkin olisin toivonut, että vanhempani olisivat tarkemmin syynänneet koulussa edistymistäni alusta asti sen sijaan, että luottivat mun sanaani. Ei riitä, että vaan kysyy, miten on mennyt tai onko ollut kokeita, vaan pitää vaatia nähtäväksi lukujärjestykset, koepäivämäärät, koetulokset, välitodistukset jne. En ikinä joutunut kohtaamaan tosiasioita tai vastaamaan teoistani, kun kukaan ei niistä vaatinut tilille.  Samalla opin valehtelemaan päin naamaa ja pakoilemaan epäonnistumisia.

 

Heittäkää se ulos kotiamme elämään omaa elämäänsä, koska 18-vuotiaana ihmisen on jo täysi-ikäinen ja viimeistään silloin hänen pitää muuttaa omaan kotiin.