Lue keskustelun säännöt.
Teini-ikäistä poikaani ei kiinnosta mikään
Niin. Se siinä onkin. Ei tee mitään muuta kuin katselee netflixiä sohvalla. Lapsuuden harrastukset on lopettanut, ei edes kavereitakaan näe kuin erittäin harvoin. Lukiota käy jollain noin 7-8:n keskiarvolla. Se on ehkä ainoa asia, jossa edes vähän panostaa. Sinnekin meni vain hakeakseen "lisäaikaa" päätöksiin.
Mitä tuolle oikein pitäisi sanoa tai rohkaista? Elämä menee ohi sohvalla! Kotitöitäkin tekee vain vastahakoisesti monen huomautuksen jälkeen, oma huoneensa on kuin sikolätti (en todellakaan siivoa sitä, kun ikää on lähemmäs 18 kuin 16).
Kommentit (497)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi normaali, ainakin viina ja pimpsa kiinnostaisi.
Nykyään viinasta tulee lasu, joten tämän päivän nuoret eivät mielellään käytä sitä. Pimpsa voisi olla ok, mutta siinäkin tulevat realiteetit vastaan, eli sitä ei ole tarjolla aivan kenelle tahansa.
Incelien määrä nuorista miehistä on jo yli 30%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymaailma on niin vaativa monilta osin, että jaksamisessa on monilla isoja hankaluuksia. Viimeiset 2,5 vuotta on olleet tosi raskaita ja varsinkin nuorille. Merkityksettömyyden kokemus on monilla. Keskustelin merkityksettömyyden tunteesta lasten kanssa ja ohjeeksi annoin, että tee sitä mistä tykkäät, hoida koulu vähintään niin, että menee kokeet läpi, hoida työ ja tee jotain omasta mielestä kivaa. Vanhemmat ovat tukena hankalissa paikoissa ja aina voi tulla juttelemaan jos siltä tuntuu.
Näitä sohvalla/sängyssä kännykkä kädessä makaavia nuoria on yhä enemmän kun ei tarvitse enää kavereita lähteä tapaamaan. Makkaranpaisto päivä retki luonnon äärelle voi tehdä hyvää eikä sitä tarvitse sen kummosemmin höpötellä kunhan tekee yhdessä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä tuossa on epänormaalia? Kaikki elivät noin jo 90-luvulla minun nuoruudessani, ja edelleen noin eletään. Asialliset hommat hoidetaan, lopun aikaa saa olla omassa kotona. Vai pitäisikö nuoren esiintyä lehtiartikkeleissa ja tuoda urheilupokaalia kotiin että vanhemmat saavat sitten päteä toisille lapsensa kautta?
Anna toisen olla ja elää, mäkätä sille puolisollesi, se on sinut taakakseen valinnut.
Höpö höpö sitä noin eletty, ainakaan keskivertonuoret. Kyllä ulkona käytiin paljon enemmän kuin nykynuoret. Ja se ulkona käyminen ei tarkoittanut aina ostareita...
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä tuossa on epänormaalia? Kaikki elivät noin jo 90-luvulla minun nuoruudessani, ja edelleen noin eletään. Asialliset hommat hoidetaan, lopun aikaa saa olla omassa kotona. Vai pitäisikö nuoren esiintyä lehtiartikkeleissa ja tuoda urheilupokaalia kotiin että vanhemmat saavat sitten päteä toisille lapsensa kautta?
Anna toisen olla ja elää, mäkätä sille puolisollesi, se on sinut taakakseen valinnut.
Se on epänormaalia että ei ole sosiaalisia suhteita. Eikö sinulla ollut nuorena yhtään ystävää ja miten selvisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi normaali, ainakin viina ja pimpsa kiinnostaisi.
Nykyään viinasta tulee lasu, joten tämän päivän nuoret eivät mielellään käytä sitä. Pimpsa voisi olla ok, mutta siinäkin tulevat realiteetit vastaan, eli sitä ei ole tarjolla aivan kenelle tahansa.
Incelien määrä nuorista miehistä on jo yli 30%.
Ja sekin johtuu siitä, että on yleensä keksitty moinen termi ja sitä sitten käytetään yhden sanan leimaamisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi enää yrittää? Ei rumilla miehillä ole mitään syytä tehdä yhtään mitään yhteiskunnan eteen. He tulevat kuolemaan joka tapauksessa yksin ja unohdettuina. Koskaan saamatta seksiä tai tyttöystävää.
Minä kulutan yhteiskunnan varoja, kunnes kuolen. Näpistelen, roskaan, aiheutan ilkivaltaa, jätän kiviä pyörätielle. Ainoat ilot tässä maailmassa, joka on hylännyt minut.
Mikä siinä on että aina teidän mielestä joku muu on syyllinen? Yhteiskunta, maailma, naiset. Mutta ei koskaan itse.
Mitäs jos sinä kävisit suihkussa, harjaisit hampaat, leikkaisit tukkasi ja partasi, pesisit vaatteet ja pukeutuisit siististi ja laittaisit dödöä. Ja sitten astuisit ulkoilmaan ja menisit vaikka jonnekin tapahtumaan tai vastaavaan ihmisten joukkoon. Ei sinua kukaan sieltä kotoa tule hakemaan tai sääli. Ihan turha ulvoa kun asioille voi tehdä itsekin jotakin.
Näinhän se menee. Itsekin oli aika laiska tapaus nuorena, mutta jossain vaiheessa otin itseäni niskasta kiinni ja sain elämästä kiinni. Siinä oli tosin tuuriakin, sillä lähipiirissäni oli pari ns. maskuliinista miestä, joista oli helppo ottaa mallia miten asioita edistetään oikeasti, selittelemättä ja syyttämättä muita. Myöskin varusmiespalvelus teki mulle hyvää, se kun sattui olemaan melkoisen rankka kokemus (paljon metsässä olemista, fyysistä suorittamista, valvomista, yms).
Itse olen sitä mieltä, että nuorilta miehiltä pitää _vaatia_ paljon, jos he eivät sitä itse tajua tehdä. Esim. ap:n tapauksessa toteaisin nuorelle, että valmistaudupa julli siihen, että tämä notkuminen kohta loppuu. Tai voit toki jatkaa sitä, mutta se tapahtuu omilla rahoillasi ja jossain muualla kuin tässä kämpässä. Eli tehtäisiin suunnitelma kotoa pois muuttamisesta ja sitä kautta itsenäistymisestä. Vanhemmat on tukena prosessissa, mutta vastuu on nuorella itsellään - sinä päätät päädytkö katuojaan vai elämään mukavaa elävää.
Nuori yleensä keksii kaikki temput näissä, eli hakevat lääkäriltä masennusdiagnoosia, tms. muuta sontaa, mutta näihin ei pidä jäädä, vaan toimia päättäväisesti. Kaikenlaisia vaiheita tulee, mutta lopputulos on yleensä hyvä, kun pitää päänsä.
Ja se mikä parasta, kun aikuistuminen on tapahtunut niin nuori kiittää sinua kauniisti ja kunnioittaa ja arvostaa sinua ikuisesti.
Diagnoosia ei vaan haeta, eikä masennusdiagnoosi ole mikään "temppu". Eikä tuo poika "notku" vaan opiskelee lukiossa.
Minulla poika melkein horrosti lukioaikansa ja sitten yhtäkkiä vuoden kirjoitti ylioppilaaksi ja pääsi yliopistoon. Muutti omilleen ja aina siellä käydessä koti jne ovat tiptop. Opinnot sujuvat ja kesätöitäkin on joka kesä tehnyt. En ole huolissani hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on apn kirjoitus kuin omasta pojastani. Oma poikani nyt lukion tokalla ja innostuu harvoin, mistään. Mutta hoitaa koulun 7-8 numeroilla ja nauttii omasta ajasta itsekseen, omassa huoneessa. Näissä asioissa luonne määrittää paljon eli poikani on hyvin, hyvin introvertti ja hänestä ei ikinä päällepäin näe mitä pinnan alla liikkuu, kuinka paljon ja millä vauhdilla. Itse olen täysin erilainen ja olen oikeasti opetellut ymmärtämään poikaani ja kommunikoimaan/toimimaan hänen kanssaan. Hän on täysin hyvä omana itsenään. Olen sanonut että saa meistä vanhemmista seuraa aina kun haluaa esim lautapeilailuun mutta hänen toiveestaan annamme hänen olla rauhassa omassa huoneessaan jossa viihtyy eikä kaipaa muuta sisältöä, tällä hetkellä.
Poika on osannut sanoa, että tuo oma aika on tarpeen koulupäivien jälkeen eli kokee sosiaaliset tilanteet ja koulun hälinän hyvin kuormittavaksi. Toki olen monesti miettinyt mihin ammattiin poika päätyy/hakeutuu mutta ajatellut myös että eiköhän se elämä kanna sitten lukion jälkeen.
Isoveljensä kokee että "hän ei ikinä eläisi noin, ei tuo ole edes elämää" koska on luonteeltaan täysin erilainen eli ekstrovertti ja saa virtaa muista ihmisistä. Mutta, kumpikin on hyviä juuri sellaisenaan ja pitää ymmärtää toisten erilaisuutta.
Hyvä kirjoitus, juuri näin. Ei elämää ole vain tietynlainen elämä.
Herranjumala miten turhia vastauksia. Poikasi kärsii ilmiselvästi masennuksesta ja apua tulisi hakea hänelle mahdollisimman pian!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologi kirjoitti:
Herranjumala miten turhia vastauksia. Poikasi kärsii ilmiselvästi masennuksesta ja apua tulisi hakea hänelle mahdollisimman pian!!
Niin ja kuten on osoitettu jopa ihan tutkimuksilla, niin useimpien "masennukseen" auttaa ihan oikeasti lääkkeitä paremmin se, että lähtee ulkoilemaan ja tekee asioita, eikä vain makaa kotona ja valittele miten masentunut on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi normaali, ainakin viina ja pimpsa kiinnostaisi.
Kummankaan näistä ei tarvitse kiinnostaa. Viinan kaikista vähiten.
Ei tarvitse, mutta viestii normaaliudesta. Libidon ja kokemuksellisuuden tavoitteesta.
Ja siis ihan sama onko pillun vai kullin perään... Mutta jos ei ja ameeba, niin se on huolestuttavaa.
Mielummin pillu kuin kulli. Nykyään on vähemmistöt paljon näkyvillä. En tykkää
Suomen koulutusjärjestelmä nyt vaan on sellainen, että se vie motivaation keneltä tahansa. Miettii nyt vaikka jotain pakkoruotsia. Ei mitään järkeä.
Koulunkäynti on muutenkin pojille haastavaa nykyään: Kovin hyvin ei pidä pärjätä, koska muuten leimataan hikipingoksi ja nörtiksi, eikä liian heikostikaan pitäisi mennä. Ympäristö siis asettaa paineita. Ei ole siis ihmekään, että yhä useampi poika muuttuu kyyniseksi ja pessimistiksi koulujärjestelmää ja ympäristöä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnoosia ei vaan haeta, eikä masennusdiagnoosi ole mikään "temppu". Eikä tuo poika "notku" vaan opiskelee lukiossa.
Olet väärässä. Esim. itse olen saanut vakavan masennuksen diagnoosin paperin täyttämällä. Tämä toki ei ollut mielipiteen pointti ollenkaan.
Toki opiskelee, mutta muun ajan on hyvin passiivinen. Siitähän ap nimenomaan on huolestunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi normaali, ainakin viina ja pimpsa kiinnostaisi.
Kummankaan näistä ei tarvitse kiinnostaa. Viinan kaikista vähiten.
Ei tarvitse, mutta viestii normaaliudesta. Libidon ja kokemuksellisuuden tavoitteesta.
Ja siis ihan sama onko pillun vai kullin perään... Mutta jos ei ja ameeba, niin se on huolestuttavaa.
Olen samaa mieltä. On epänormaalia, jos teini-ikäisellä ei hormonit hyrrää. Se vaan on luonnonlaki ja joku on mennyt mönkään, jos netti ja kotona makaaminen kiinnostaa enemmän. Ja alkoholi on pahasta, ok, mutta tosiaan ihminen ilman kokemuksia ja niiden kaipuuta on kyllä pelkkä tyhjä kuori, joka aikuisena katuu ja usein pyrkii kompensoimaan kokemattomuuttaan paljon huonommilla tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Suomen koulutusjärjestelmä nyt vaan on sellainen, että se vie motivaation keneltä tahansa. Miettii nyt vaikka jotain pakkoruotsia. Ei mitään järkeä.
Koulunkäynti on muutenkin pojille haastavaa nykyään: Kovin hyvin ei pidä pärjätä, koska muuten leimataan hikipingoksi ja nörtiksi, eikä liian heikostikaan pitäisi mennä. Ympäristö siis asettaa paineita. Ei ole siis ihmekään, että yhä useampi poika muuttuu kyyniseksi ja pessimistiksi koulujärjestelmää ja ympäristöä kohtaan.
Koulu on aina ollut perseestä nuorten mielestä, niin se oli minun kouluaikaan 30 vuotta sitten ja niin se oli isäni kouluaikaan 60 vuotta sitten. Tekosyitä voi keksiä, mutta koulu ei ole syypää nuorten miesten syrjäytymiseen vaan päinvastoin viimeinen linnake sitä vastaan. Kyvytön vanhemmuus ja some on ne syyt. Lisäksi ehkä se, että kukaan ei vaadi mitään, joten nuorten päät pehmenee kuvittelemaan että on ok maata kotona verhot kiinni ja elää nettimaailmassa. Kun se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä tuossa on epänormaalia? Kaikki elivät noin jo 90-luvulla minun nuoruudessani, ja edelleen noin eletään. Asialliset hommat hoidetaan, lopun aikaa saa olla omassa kotona. Vai pitäisikö nuoren esiintyä lehtiartikkeleissa ja tuoda urheilupokaalia kotiin että vanhemmat saavat sitten päteä toisille lapsensa kautta?
Anna toisen olla ja elää, mäkätä sille puolisollesi, se on sinut taakakseen valinnut.
Se on epänormaalia että ei ole sosiaalisia suhteita. Eikö sinulla ollut nuorena yhtään ystävää ja miten selvisit?
Juuri näin. On ihan järjetöntä normalisoida sitä, että ei ole kavereita ja että se olisi normaalia. Ei ole. Ihminen on laumaeläin ja sille ei voi mitään. Aina joku tippuu lauman ulkopuolelle, mutta normia siitä ei mitenkään saa.
Anna nuoren olla. Koulu sujuu, niin mikä vika siinä jos on rauhallinen? Olisiko viina, huumeet ja seksi mitkä pitäisi kiinnostaa? Poika kuulostaa tavalliselta kunnolliselta pojalta. Lukio on myös raskas, ei siinä töitä voi vaatia kauheasti oheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen koulutusjärjestelmä nyt vaan on sellainen, että se vie motivaation keneltä tahansa. Miettii nyt vaikka jotain pakkoruotsia. Ei mitään järkeä.
Koulunkäynti on muutenkin pojille haastavaa nykyään: Kovin hyvin ei pidä pärjätä, koska muuten leimataan hikipingoksi ja nörtiksi, eikä liian heikostikaan pitäisi mennä. Ympäristö siis asettaa paineita. Ei ole siis ihmekään, että yhä useampi poika muuttuu kyyniseksi ja pessimistiksi koulujärjestelmää ja ympäristöä kohtaan.
Koulu on aina ollut perseestä nuorten mielestä, niin se oli minun kouluaikaan 30 vuotta sitten ja niin se oli isäni kouluaikaan 60 vuotta sitten. Tekosyitä voi keksiä, mutta koulu ei ole syypää nuorten miesten syrjäytymiseen vaan päinvastoin viimeinen linnake sitä vastaan. Kyvytön vanhemmuus ja some on ne syyt. Lisäksi ehkä se, että kukaan ei vaadi mitään, joten nuorten päät pehmenee kuvittelemaan että on ok maata kotona verhot kiinni ja elää nettimaailmassa. Kun se ei ole.
Kyllä se kouluympäristökin vaan aiheuttaa syrjäyttämistä osaltaan. Miettii, miten raadollista on nykynuorten keskuudessa. Nykyäänkin saa uutisista lukea koulukiusaamistapauksista, porukoiden ulkopuolelle sulkemisista ja nuorisojoukkojen tekemistä väkivaltaisuuksista yksittäistä nuorta kohtaan. Koulu on juurikin syypää sille, että se ei tee mitään vaan katsoo noita asioita läpi sormien. Mitenköhän paljon syrjäyttämistä tämä tulee vielä aiheuttamaan.
Ei tarvitse, mutta viestii normaaliudesta. Libidon ja kokemuksellisuuden tavoitteesta.
Ja siis ihan sama onko pillun vai kullin perään... Mutta jos ei ja ameeba, niin se on huolestuttavaa.