Miehen rahattomuus alkanut ärsyttämään
Ajattelin suhteen alkuvuodet, että miehen tulotasolla ei ole väliä. En ylipäätään ole pinnallinen ihminen ja siksi minua ei haitannut, että mies on matalapalkkatyössä. Noh.. nyt meillä on lapsia ja pitäisi saada ostettua asunto, nyt asutaan ahtaasti vuokralla. Olen itse keskituloinen mutta minun palkka yksinään ei riitä saamaan sellaista lainaa, jolla pk-seudulta saisi perheasunnon. Ihan kerrostalo kunnolliselta alueelta riittäisi, sellaiselta missä on hyvät koulut ja hyvät kulkuyhteydet jne. Miehen palkka on niin pieni ja työvuoroja saa sen mukaan mitä nyt saa, niin hänen tulot ei oikeuta oikein mihinkään lainaa. Eli asia ruvennut ärsyttämään aika paljon. En kehtaisi tätä kenellekään tutulle tunnustaa edes. Mutta saisikohan täältä aivan ulkopuolisilta jotain viisaita ajatuksia?
Kommentit (100)
Ala yksinhuoltajaksi ja etsi parempi palkkainen mies jollekka voisi vielä pari kääröäkin pyöräyttää.
Seurustelin nuorena muutaman kuukauden ajan naisen kanssa, jolla oli luottohäiriömerkintöjä. Ei mitään isoja tai vakavia juttuja mutta oli kokoajan ihan persaukinen, korvasi aterioita jollain pakastevihanneksilla jne.
Totesin että arvomaailmamme eivät kohtaa ja sitten mentiin eri teitä.
Aika raaka meininki. Oletko kysynyt mieheltäsi miten hän näkee teidän tulevaisuuden asumisen? Ja onhan toki sekin vaihtoehto että sinä hankit parempipalkkaisen työn.
Miehen tehtävä on mahdollistaa naisen unelmat. Näin se menee.
Onko mies siis ihan selkeästi ilmaissut, että alan tai työpaikan vaihto ei missään tapauksessa tulee milloinkan kysymykseen?
Vierailija kirjoitti:
Onko mies siis ihan selkeästi ilmaissut, että alan tai työpaikan vaihto ei missään tapauksessa tulee milloinkan kysymykseen?
On suunnilleen näin. Ap
Olisikohan mammat näin myötätuntoisia ap:ta kohtaan, jos hän olisi mies ja kirjoittaisi vaimostaan? :D
Itse olen nainen ja mulle on tärkeintä, että miehellä on työ ja palkalla saa edes jonkinlaisen katon pään päälle ja muut tarpeelliset. Aikuinen ihminen päättää itse työstään ja opiskelustaan. Itsekin olen pienipalkkaisessa työssä ja todellakin hermostuisin, jos mies alkaisi vaatimaan työpaikan vaihtoa vain sen takia kun nykyinen kämppä ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan mammat näin myötätuntoisia ap:ta kohtaan, jos hän olisi mies ja kirjoittaisi vaimostaan? :D
Itse olen nainen ja mulle on tärkeintä, että miehellä on työ ja palkalla saa edes jonkinlaisen katon pään päälle ja muut tarpeelliset. Aikuinen ihminen päättää itse työstään ja opiskelustaan. Itsekin olen pienipalkkaisessa työssä ja todellakin hermostuisin, jos mies alkaisi vaatimaan työpaikan vaihtoa vain sen takia kun nykyinen kämppä ei kelpaa.
Mitä lisäarvoa keskusteluun tuo se kun joka kerta joku tulee lällättämään että olisiko vastaukset erilaisia jos sukupuolet olisi toisin päin?
Vierailija kirjoitti:
Miehen tehtävä on mahdollistaa naisen unelmat. Näin se menee.
Nythän ap mahdollistaa miehen unelmat. Mies elää miten huvittaa, ap:n rahoilla.
Lähes kaikki naiset väittävät, että eivät ole persoja rahalle. Näin varmaan onkin, mutta jos hankkii jonkun tuollaisen osa-aikaistelevan tai työttömän puoliskokseen, on aika vaikea perustaa edes perhettä saati haaveilla jostain normaaleista asioista, kuten lomamatkat tai omat huoneet lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Aika raaka meininki. Oletko kysynyt mieheltäsi miten hän näkee teidän tulevaisuuden asumisen? Ja onhan toki sekin vaihtoehto että sinä hankit parempipalkkaisen työn.
Mikä on raakaa? Sekö että puhutaan rahasta?
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki naiset väittävät, että eivät ole persoja rahalle. Näin varmaan onkin, mutta jos hankkii jonkun tuollaisen osa-aikaistelevan tai työttömän puoliskokseen, on aika vaikea perustaa edes perhettä saati haaveilla jostain normaaleista asioista, kuten lomamatkat tai omat huoneet lapsille.
Kaikki miehetkin väittävät että eivät ole persoja rahalle. Silti pitää ostaa yhtä sun toista turhaa hilavitkutinta koko ajan.
Miehet ovat elättäneet naiset ja edelleenkin sitä tekevät valtavissa mittasuhteissa. Siitä kirjoitettujen valitus-avauksien määrä: 0
Tässä on vähän sellainen jälkiviisauden paikka, että jos ajatusmaailmat ovat alusta asti olleet hieman erilaiset ja toinen osapuoli on vain työntänyt asian mielestään (hiljaisesti hyväksynyt), niin voiko sitten myöhemmin alkaa vaatimaan toiselta muutosta? Ehkä olisi hyvä olla itselleen rehellinen heti alussa ja miettiä mikä on tärkeää itselle. Jos tietty tulotaso ja elämänlaatu painaa vaakakupissa, niin sen kannattaisi sitten olla tekijänä parinvalinnassa. Tietysti nyt kun on lapsiakin, niin onhan se hyvä ihan vakavasti puhua miehelle, että mikä on tulevaisuuden asumismuoto ja miten hän oli sen ajatellut.
Taas on tehty ensin lapset ja sitten vasta aletaan ihmettelemään, että missä on varaa ja tarpeeksi tilaa asua.
Hommatkaa isompi vuokra-asunto jos ette kerran lainaa saa.
Laittakaa treffi-ilmoihin suoraan että olette kiinnostuneita miehen rahoista niin ei tule tällaisia ongelmia, vaan varakkaat miehet tietävät mitä ostavat.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki naiset väittävät, että eivät ole persoja rahalle. Näin varmaan onkin, mutta jos hankkii jonkun tuollaisen osa-aikaistelevan tai työttömän puoliskokseen, on aika vaikea perustaa edes perhettä saati haaveilla jostain normaaleista asioista, kuten omat huoneet lapsille.
Voi kamala lapsuus! Jaettu huone sisarusten kanssa. Siinähän voisi vaikka oppia sosiaalisia taitoja sen sijaan että kasvaa hemmoteltuun hyväosaisuuteen tietämättä mitään oikeasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki naiset väittävät, että eivät ole persoja rahalle. Näin varmaan onkin, mutta jos hankkii jonkun tuollaisen osa-aikaistelevan tai työttömän puoliskokseen, on aika vaikea perustaa edes perhettä saati haaveilla jostain normaaleista asioista, kuten lomamatkat tai omat huoneet lapsille.
Eri asia olla "perso rahalle" kun olettaa, että toinen pystyy elättämään itsensä ja osallistua myös perheen kuluihin. Nythän näin ei ole. Ja voin ihan rehellisesti sanoa, että kyllä omalla kohdallani puolison etsinnässä vaikuttaa toisen ihmisen työllisyys. En kaipaa elättäjää, mutta en myöskään elättiä. Haluan tiettyjä asioita elämässäni, kuten asua kivassa asunnossa suht hyvällä paikalla, harrastaa, käydä ravintoloissa ja jopa matkustella silloin tällöin. Pystyn kustantamaan nämä itselleni, mutta en kahdelle. Eli kyllä oletuksena on, että mahdollinen puoliso käy töissä ja pystyy (ja haluaa) osallistua näihin kustannuksiin omalta osaltaan. Huom! omalta osaltaan, edelleenkään en kaipaa elättäjää. Tätä ei vaan nainen voi sanoa, kun heti tuomitaan lompakkoloiseksi.
Siis onko tässä nyt homman nimi se, että mies ei edes halua enempää työvuoroja? Jos on kaksi lasta elätettävänä, niin en katselisi tuollaista touhua.
Perheasuntojen vuokrat on niin korkeat, että ei sellaisessa kannata asua ellei kuulu niihin, joiden koko elämisen maksaa yhteiskunta. Mies hommatkoon kokoaika työn niin saatte lainan.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis :D