Lue keskustelun säännöt.
Miehen rahattomuus alkanut ärsyttämään
15.09.2022 |
Ajattelin suhteen alkuvuodet, että miehen tulotasolla ei ole väliä. En ylipäätään ole pinnallinen ihminen ja siksi minua ei haitannut, että mies on matalapalkkatyössä. Noh.. nyt meillä on lapsia ja pitäisi saada ostettua asunto, nyt asutaan ahtaasti vuokralla. Olen itse keskituloinen mutta minun palkka yksinään ei riitä saamaan sellaista lainaa, jolla pk-seudulta saisi perheasunnon. Ihan kerrostalo kunnolliselta alueelta riittäisi, sellaiselta missä on hyvät koulut ja hyvät kulkuyhteydet jne. Miehen palkka on niin pieni ja työvuoroja saa sen mukaan mitä nyt saa, niin hänen tulot ei oikeuta oikein mihinkään lainaa. Eli asia ruvennut ärsyttämään aika paljon. En kehtaisi tätä kenellekään tutulle tunnustaa edes. Mutta saisikohan täältä aivan ulkopuolisilta jotain viisaita ajatuksia?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Jos minun valitsemani elämänkumppani olisi tuossa tilanteessa, keskustelisimme luultavasti yhdessä, mitä tavoittelemme elämältä ja millä keinoilla voisimme pääsyä niihin tavoitteisiin sekä millä aikataululla.
Esimerkiksi voisimme miettiä, voiko jompikumpi tai molemmat kouluttautua lisää tai saada muilla keinoin paremmin palkattua työtä. Tai voisimmeko kerryttää säästöjä pienentämällä kulutusta. Tai muuttaa joksikin aikaa asumaan edullisempaan asuntoon ja saada sillä tavalla säästöjä. Vai voisiko satunnaisten työvuorojen lisäksi saada jostain lisää työtä jostain muualta.
Kun on tahtoa, yleensä löytyy myös keinoja.
Ainakin vuosina 2000-2022 säästäminen asuntoon on ollut pk-seudulla vähän toivotonta koska asuntojen hinnat nousivat nopeammin kuin ehdit saada säästöille tuottoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä on kohtuutonta alkaa vaatimaan toiselta työpaikan vaihtamista, jos työpaikka on mieleinen ja palkalla kuitenkin elää edes kohtalaisesti. Veemäisessä työpaikassa oleminen pilaa suunnilleen koko elämän nimimerkillä kokemusta on.
on teil etuoikeutetuilla prinsessoilla ongelmat .
Ei siinä muu auta kuin
A) Mies etsii enemmän töitä tai vaihtaa työpaikkaansa (mahdollisesti myös alaansa)
B) Mikään ei muutu ja sinä tyydyt tuohon. Ainoa keino on sitten itse tienata enemmän.
C) Eroatte.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko siis oikeasti keskustelleet tästä vai oletko vain sanonut että miehen pitää yrittää saada enemmän vuoroja? Oletko selittänyt miksi ja mitä mieltä puolisosi on? Haluaako hän tehdä enemmän töitä vai onko hänelle mieluisampaa olla enemmän vapaalla?
No kyllä toi aika toivotonta on jos pitäis sitoutua tekemään ylimääräisiä vuoroja seuraavat 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinnalliset kriteerit on ihan ok, jos sekin on ok että varakas mies vaihtaa nuorempaan sitten kun lapset ovat kasvaneet teineiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki naiset väittävät, että eivät ole persoja rahalle. Näin varmaan onkin, mutta jos hankkii jonkun tuollaisen osa-aikaistelevan tai työttömän puoliskokseen, on aika vaikea perustaa edes perhettä saati haaveilla jostain normaaleista asioista, kuten lomamatkat tai omat huoneet lapsille.
Eri asia olla "perso rahalle" kun olettaa, että toinen pystyy elättämään itsensä ja osallistua myös perheen kuluihin. Nythän näin ei ole. Ja voin ihan rehellisesti sanoa, että kyllä omalla kohdallani puolison etsinnässä vaikuttaa toisen ihmisen työllisyys. En kaipaa elättäjää, mutta en myöskään elättiä. Haluan tiettyjä asioita elämässäni, kuten asua kivassa asunnossa suht hyvällä paikalla, harrastaa, käydä ravintoloissa ja jopa matkustella silloin tällöin. Pystyn kustantamaan nämä itselleni, mutta en kahdelle. Eli kyllä oletuksena on, että mahdollinen puoliso käy töissä ja pystyy (ja haluaa) osallistua näihin kustannuksiin omalta osaltaan. Huom! omalta osaltaan, edelleenkään en kaipaa elättäjää. Tätä ei vaan nainen voi sanoa, kun heti tuomitaan lompakkoloiseksi.
Ei missään lukenut, ettei mies osallistu perheen kuluihin ja elää ap:n siivellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki naiset väittävät, että eivät ole persoja rahalle. Näin varmaan onkin, mutta jos hankkii jonkun tuollaisen osa-aikaistelevan tai työttömän puoliskokseen, on aika vaikea perustaa edes perhettä saati haaveilla jostain normaaleista asioista, kuten lomamatkat tai omat huoneet lapsille.
Eri asia olla "perso rahalle" kun olettaa, että toinen pystyy elättämään itsensä ja osallistua myös perheen kuluihin. Nythän näin ei ole.
Miten niin ei ole? Eihän AP ole väittänyt, että heillä nyt olisi rahat loppu. Se haluaisi vain ostaa isomman kämpän ymv.
Siis onko tässä lisävuorojutussa kysymys nyt siitä, että miehen tunnit jäävät alle kokoaikatyön tuntien, vai siitä, että hän ei ole halukas tekemään ylitöitä? Jos tekee täyttä työviikkoa tai hyvin lähelle, niin ymmärrän miksei halua lisää. Jos taas on osa-aikainen, on olemassa vaihtoehtoja. Esim. rinnalle voi hankkia toisen osa-aikatyön, vaikkapa keikkatyön, josta voi ottaa vuoroja silloin kun päätyössä ei vuoroja ole. Keikkatyö ei sido mihinkään, joten sen ei pitäisi haitata päätyön tekemistä silloinkaan, kun tunteja siellä olisi paljon. Mikäli tunnit ovat keskimäärin alle 30h/vk, on oikeutettu soviteltuun päivärahaan jos on työkkärin kirjoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
on teil etuoikeutetuilla prinsessoilla ongelmat .
Mieshän se tässä on etuoikeutettu prinssi, joka ei koe velvollisuudekseen panostaa oman perheensä elatukseen.
Jos mies sanoisi että erosi naisestaan, joka oli muuten hyvä mutta alkoi nyppimään se että hän oli pienituloinen ja sen vuoksi ei voinut muuttaa isompaan asuntoon ja käydä enemmän ulkomaan matkoilla: Mikä vastaanotto naisilta? Näin päin kyllä löytyy ymmärrystä ja erokehotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi porukka olettaa, että pienituloinen elää automaattisesti toisen siivellä? Meillä kyllä kaikki maksetaan ihan minun omasta halusta tasan puoliksi, vaikka miehellä on isompi palkka. Asunto on valittu sen mukaan, mihin mulla on varaa. Lastenkin elättämiseen osallistun yhtä paljon.
Semmoista se on. Niinhän täällä äiditkin on loukkaantuneita, jos mies kehtaa vihjaista, että pitäisi tuoda enemmän rahaa pöytään. Sikamaista vaatimista.
Minusta nainen ja mies on kumpikin vastuussa rahanhankinnasta. Itse olen ollut nykyisen mieheni kanssa 26 vuotta ja suhteen alkuvuosina mies tienasi enemmän tai saman verran. Eroa ei juuri ollut. Sittemmin mies ei tavallaan ole ottanut enää vastuuta meidän elintasosta. Hän tienaa jotain, mutta minä olen talouden selkäranka. Joskus suutuinkin tästä, mutta mikään ei ole muuttunut ja seuraavaksi odottaa eläke, joka sekin on jäämässä pieneksi. Sekin vituttaa suoraan sanottuna. Miehessä on paljon hyvää, mutta taloudellisesti hän on ollut minulle huono diili ja monet tilanteet on mun vanhemmat pelastaneet. He ovat maksaneet meille auton, on maksettu remonttia yms. Olemme eläneet ihan mukavaa elämää, mutta vain minun tulojeni ja vanhempieni varakkuuden varassa. Mies on rahan kanssa kuin päivänlapsi. Hän tienaa huonosti. Joskus tulee isompi tili ja sitten rahaa meneekin heti johonkin turhaan. Käytännössä mies maksaa pääosin ruuat ja minä kaiken muun autoista asuntoon ja puhelimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotuksia:
Mies kotiin lastenhoitovastuuseen ja siinä hankit toisen työn.
Hankit isomman asunnon ja sitten alat pohtia, miten hyvin tämä vuokran määrä lyhentäisikään lainaa. Jos vaikka idea menisi perille.
Otat vielä tänään aso-jonotusnumeron ja alat hakea isompaa kämppää. Vaatii ihan oikeasti ihmiseltä ihan liikaa, kun lapset alkavat olla koululaisia että kaikki viihdyttäisiin kivasti illat keittiönpöydän ääressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki naiset väittävät, että eivät ole persoja rahalle. Näin varmaan onkin, mutta jos hankkii jonkun tuollaisen osa-aikaistelevan tai työttömän puoliskokseen, on aika vaikea perustaa edes perhettä saati haaveilla jostain normaaleista asioista, kuten omat huoneet lapsille.
Voi kamala lapsuus! Jaettu huone sisarusten kanssa. Siinähän voisi vaikka oppia sosiaalisia taitoja sen sijaan että kasvaa hemmoteltuun hyväosaisuuteen tietämättä mitään oikeasta elämästä.
Jos saisit minun kaksi teinipoikaa ja heidän sisarensa asumaan samassa huoneessa yli viikon ilman ydinsotaa, ansaitsisit rauhan nobelin.
Vierailija kirjoitti:
on teil etuoikeutetuilla prinsessoilla ongelmat .
Perhe ei elä pyhällä hengellä.
Meidän parisuhteessa ollaan sovittu että kumpikin osallistuu tulojen mukaan niin että paremmin tienaava maksaa enemmän. Olen mies, aikaisemmin olin meistä se paremmin tienaava. Naiseni itse ehdotti että voi maksaa enemmän yhteisistä menoista sen jälkeen kun vaihtoi työtä ja alkoi tienaamaan minua paremmin. Keskituloisia ollaan. Minulle olisi sopinut että maksan puolet ja sanoin sen hänelle, silti halusi näin.
Jos nainen jättäisi minut sen vuoksi etten tienaa tarpeeksi, olisin onnellinen. Vetovoima loppuisi välittömästi, kun tajuaisin että rahat kiinnostavat miestä enemmän.
Itse neuvoisin, että ap varmasti tuntee miehensä ja tietää, onko tämä sellainen, joka on kykeneväinen hieman kunnianhimoisemmin tavoittelemaan korkeampaa elintasoa. Esim itselleni se ei ole lainkaan tärkeää, eläisin mieluusti erakkona jossain kurjassa mökissä kirjojeni kanssa. Mieheni tietää millainen olen, mitä haluan ja mihin pystyn. Hän on silti valinnut minut ja tähän valintaan sisältyy toisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on. Miehelleni se on tarkoittanut, että hän on suhteeseen lähtiessämme tiennyt, että hän vastaa parisuhteessamme sen elintason hankkimisesta, joka häntä miellyttää. Minä tuon jotakin bonusta toki pöytään, mutta en mitään sellaista, millä aidosti nostaisi elintasoa kovinkaan paljoa. Lähinnä vain raahaudun miehen perässä.
Jos ei pysty hyväksymään sitä tosiasiaa, että puoliso ei halua tai pysty saavuttamaan korkeampaa elintasoa, on syytä erota.
Vierailija kirjoitti:
Pinnalliset kriteerit on ihan ok, jos sekin on ok että varakas mies vaihtaa nuorempaan sitten kun lapset ovat kasvaneet teineiksi.
Oletko ihan totaali urpo. Osa-aikatyöllä ei tässä maassa elätetä perhettä.
Vaatiminen ei toimi koskaan. Mutta se olisi järjetöntä että asiat lukitaan paikalleen ja perustellaan että sellaista se oli kun yhteen mentiin. Elämässä tulee muutoksia ja uusia haaveita. Tietenkin siitä pitää puhua ja vastapuoli on velvollinen vähintään kompromisseihin, jos parisuhdetta haluaa ylläpitää.