Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?
Tämä on taas niitä pieniä mutta isoja ärsytyksen aiheita parisuhteessa. Mies ei laita siirtämiään tai käyttämiään tavaroita takaisin paikoilleen. Ja minulla pinna siitä kiristyy. Jos hän vaikka käyttää jotain työtasoa, jolla on säilytyksessä pino työpapereitani hän siirtää sen pinon tason viereen lattialle. Eikä nosta takaisin tasolle lopetettuaan hommansa. Tai jos hän haluaa laskea tavaroitaan hetkeksi olohuoneen sivupöydälle, jossa on koristeena minun jotain kukka-asetelmia hän työntää ne sivuun (minä sinänsä ok) mutta ei laita takaisin paikalleen otettuaan ne tavaransa pois. Ja minä joudun sitten laittelemaan näitä tavaroita takaisin paikalleen tai elämään kodissa missä asiat on lattioilla tai kauniit sisustusjutut rumasti jonnekin työnnettynä. Tai jos lainaa tavaroitani niin ei palauta niitä paikoilleen vaan palauttaa jonnekin muuhun paikkaan, josta en sitten itse löydä tai laittaa vaan pöydälle, josta sitten joudun siivoamaan ne itse paikoilleen. Miehen mielestä olen rasittava nalkuttaja ja nillittäjä kun näistä sanon enkä anna hänen elää kodissamme. Minun mielestä taas mies estää minua elämästä kodissamme kun ei huolehdi tavaroistani kun niihin koskee ja rumentaa kotia niissä asioissa joissa olen yrittänyt kotia kaunistaa.
Kysymys otsikossa.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?
Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D
Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.
Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.
Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.
Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?
Nainen kunnioittaa miehen onkivapoja ja mies kunnioittaa naisen maljakoita. Toimii molempiin suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt hyvä ihminen ainakin se nalkuttaminen, se ei vie teitä mihinkään tässä asiassa!
Itse olen vähän miehesi kaltainen, asiat vain jäävät. Mieheni onneksi jaksaa. Olen yrittänyt tässä _vuosien_ ajan parantaa toimintaani. Välillä menee paremmin ja välillä heikommin. Tää tulee valitettavasti luonteesta ja tottumuksesta tämä käytös. Joo, se ei oikeuta mitään ja siitä on mahdollisuus opetella pois, mutta se vaatii aikaa.
Itselle ainakin toimi hyvänä herättäjänä se, että mies ei kulkenut perässä laittaen asioita paikoilleen vaan kaikki jäi niinkuin ne jätin. Siinä näki konkreettisesti oman toiminnan kun kukaan ei siivonnut sitä silmistä pois. Ja mies teki tätä 2 viikkoa siis putkeen. Loppuvaiheessa kutsui vielä vieraita, joka sai katsomaan vielä toiselta kantilta kodin tilaa. Suosittelen samaa teillekin! Sun pitää nyt vaan jollain tämmösellä todella konkreettisella asialla herätellä miestäsi, antaa aikaa ja kannustaa. Kyllä se siitä lähtee muuttumaan. Ja vielä muistutuksena: nalkutus pois, se ei vaan auta niinkuin varmaan huomaatkin.
En minä mielestäni nalkutakaan vaan sanon asiasta vain yhden kerran siinä kun sanon. Miehen mielestä se yhden kerran sanominen on nalkuttamista. Hänen mielestä nalkuttamista on kaikki asioista yhdenkin kerran huomauttaminen. Vaikka sen sanoisi ystävällisellä äänensävyllä. Ap
Epäilen kovasti tuota sinun "ystävällistä äänenesävyä". Olet täälläkin kirjoittanut niin kettumaisesti, että olet sellainen aivan varmasti myös kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt hyvä ihminen ainakin se nalkuttaminen, se ei vie teitä mihinkään tässä asiassa!
Itse olen vähän miehesi kaltainen, asiat vain jäävät. Mieheni onneksi jaksaa. Olen yrittänyt tässä _vuosien_ ajan parantaa toimintaani. Välillä menee paremmin ja välillä heikommin. Tää tulee valitettavasti luonteesta ja tottumuksesta tämä käytös. Joo, se ei oikeuta mitään ja siitä on mahdollisuus opetella pois, mutta se vaatii aikaa.
Itselle ainakin toimi hyvänä herättäjänä se, että mies ei kulkenut perässä laittaen asioita paikoilleen vaan kaikki jäi niinkuin ne jätin. Siinä näki konkreettisesti oman toiminnan kun kukaan ei siivonnut sitä silmistä pois. Ja mies teki tätä 2 viikkoa siis putkeen. Loppuvaiheessa kutsui vielä vieraita, joka sai katsomaan vielä toiselta kantilta kodin tilaa. Suosittelen samaa teillekin! Sun pitää nyt vaan jollain tämmösellä todella konkreettisella asialla herätellä miestäsi, antaa aikaa ja kannustaa. Kyllä se siitä lähtee muuttumaan. Ja vielä muistutuksena: nalkutus pois, se ei vaan auta niinkuin varmaan huomaatkin.
En minä mielestäni nalkutakaan vaan sanon asiasta vain yhden kerran siinä kun sanon. Miehen mielestä se yhden kerran sanominen on nalkuttamista. Hänen mielestä nalkuttamista on kaikki asioista yhdenkin kerran huomauttaminen. Vaikka sen sanoisi ystävällisellä äänensävyllä. Ap
Epäilen kovasti tuota sinun "ystävällistä äänenesävyä". Olet täälläkin kirjoittanut niin kettumaisesti, että olet sellainen aivan varmasti myös kotona.
Kettumaisesti? Mikä kirjoittamani on ollut kettumaista?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D
Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.
Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.
Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.
Jep, kummasti nämä "en voi sille mitään " tyypit kuitenkin oppivat kerrasta kun jotain pahempaa sattuu. Esim. joku kompastuu niihin kenkiin ja joutuu sairaalaan. Tai ostoskassi lentää kuumalle hellalle ja syttyy tulipalo.
Tai kuten ystäväni - hän "ei vain muistanut" siirtää Macbookiaan pöydälle tai vastaavaan turvalliseen paikkaan. No kerran sitten se oli taas lattialla, keittiössä, ja hän kaatoi puolitoistalitraisen kannun vettä sen päälle. Joutui koneostoksille, ja kummasti uusi MacBook ei ole ollut kertaakaan lattialla. Ja hänellä on ADHD myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.
Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D
Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.
Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.
Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.
Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri
Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?
Sanotaan että sinulla olisi ollut pitsinnypläystyö kesken. Olisit jättänyt sen omalle paikalleen. Sinun tietämättäsi mies olisi juuri sillä paikalla halunnut selvittää kalaverkkonsa ja olisi siksi siirtänyt sinun työsi... johonkin. Siinä samalla hän olisi työntänyt sohvan pois paikaltaan ja hukannut suunnilleen joka ainoan kynän teidän taloudestanne. Siitä tässä on kyse, olisiko se ok, jotta mies sitten saisi olla valloittaja sängyssä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioita
AP tapauksessahan mies ne määrittääkin eikä kuuntele ap toiveita että hänen kamoja ei hukata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D
Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.
Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.
Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.
Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri
Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.
Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioita
Aika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioita
Saa sanoa ja saa määrittää. Mutta eikö olisi loogista, että esim. ne keittiösakset olisivat käytön jälkeen taas omalla paikallaan seuraavaa kertaa varten? Vai onko se miehen itsemääräämisoikeutta vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kymmeniä kukkia, eli viherkasveja ikkunoilla. Ei kukaan niillä pöydillä mitään muuta mahdu säilyttelemään.
Mutta ymmärrätkö millaista tilannetta tarkoitan? Että mies kuitenkin päättäisi, että hän haluaa tehdä juuri tuolla ikkunalaudalla jotain, siirtäisi nuo kymmenet kukat siitä lattialle mahtuakseen ikkunalaudalle tekemään, eikä nostaisi niitä kukkia enää takaisin lopetettuaan. Ärsyttäisikö sinua tämä? Siitä aloituksessani on kyse. Ap
Olen sitä mieltä että jos asunto on niin pieni ja niin vähän tasoja mihin laskea kädestään mitään, ei siellä pidetä kymmeniä viherkasveja ainoilla tasoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioitaAika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.
No kyllä kai, kun sitten herkkää miesparkaa olisi nöyryytetty, omassa kodissaan. Mitä siitäkin nyt tulisi jos naiset alkaisivat odottaa miehiltä vaikkapa kaappien ovien sulkemista. Ei saisi olla enää mies eikä kiinnostaisi edes seksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioitaAika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.
Ei meillä erottu ennenko kuolema erotti.
Mutta ihmettelen miehiä jotka kestää kaapin ovia opetukseksi irroittelevia naisia. Ja raivopäitä. En yhtään ihmettele jos avioliitot ei nykyisin kestä.
Ei osata elää yhdessä, hyväksyä toisen puutteita ja huomata toisen hyviä puolia.
Entäs jos minä haluan naisen laittavan asiat paikoilleen ja siistivän jälkensä? Olen niuhottava sika.
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku ovet levälleen jättävä mies kommentoida miksi ovien sulkeminen on niin haasteellista teille miehille.
Tämä tuntuu olevan selkeästi sukupuolikysymys, naisille ehkä enemmän ovien sulkeminen tulee selkäytimestä ei sitä tarvitse erikseen ajatella.
Voin vastata.
Laiskuus, viitsimättömyys, ja helpomman tavan tie, vaikka se tie osoittautuisi miten vaikeaksi sitten kuitenkin.
Asioiden perusteellinen selittäminen auttaa jonkun verran, sekä saa*ta*nallinen huutaminen hetkeksi.
Myös keskittymiskyky on niin totaalisesti joko jossain muualla, tai päällä on automoodi jolloin näkee vain sen yhden asian mitä tekee, eli ottaa kuopin kaapista. Kun kuppi on otettu kaapista, on tehtävä suoritettu. Siihen ei kuulu enää sen jälkeisiä toimenpiteitä kuten oven kiinni laittamista tai vaikkapa kupista pöydälle valuvan veden siivoamsita, koska näitä ei siinä hetkessä aivoissani tapahdu ollenkaan.
Ja kyllä, olen jättäny jääkaapinoven auki lukuisia kertoja, myös pakastimen, ja jätän myös töissä ovia auki. Tätä ei kuitenkaan tapahdu missään määrin överipaljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän koti on naisen. Nainen sisustaa, naisen "esteettiset tavarat" saa näkyä, miehen urheilu tms. Menneisyys piilotettu niin pokaaleista kuin valokuvista. Samoin miehen lapsuudenperhe, naisen perheen kuvat näkyvästi.
Nainen määrää ketä kodissa saa vierailla. Juusiinamaisuus on hallitseva piirre naisissa, mies on kodissaan alistettu olento js sit pitäis jaksaa kuitenkin tulisesti rakastaa ja kantaa jalokiviä ja sängyssä intohimoinen.
Olen nainenUseimmiten syy tuohon on, että miehelle on ihan sama. Eikä hän kaipaa mitään valokuvia sukulaisista sisustukseen ( sisustus, mitä se on? jotain turhaa rahanmenoa).
Jos ei aikuinen mies osaa sanoa, että haluaisi niitä kuvia, tai tiettyjä vieraita, on ihan itse alistanut itsensä ja on omalta osaltaan täysin vastuullinen roolistaan. Usein tahdottomuus on silkkaa laiskuutta tai välinpitämättömyyttä.
Lähipiiristä, mies koulutettu. Vaimonsa ns paremmasta perheestä.
Mies olisi kutsunut lapsuudenkaverinsa, ihan tavan duunarit, siistit pojat kylään vihkiäisten jälkeen. Nuori vaimo ilmoitti ettemme "me tahdo seurustella duunareiden kanssa, valitse."
Tuo tapahtui joskus 1950-luvulla, jolloin muutettiin yhteen vasta vihkimisen jälkeen.
Tämä on yllättävän iso asia suhteessa, siisteystason ja järjestelmällisyyden samankaltaisuus. Oi kun sitä osaisikin katsoa jo ensimmäisillä treffeillä, ja valita samankaltaisen vierelleen.
Minä, nainen, olen meistä se hajamielisempi ja rennompi. En halua elää sikolätissä, mutta pieni rento ja kotoisa sotku on minusta vain tunnelmallista ja kertoo siitä että täällä eletään.
Miehelleni taas on hyvin tärkeää että asiat ovat tiptop järjestystä. Häntä ahdistaa se pieni sotku, minua ahdistaa olo siitä että tulisi elää kliinisesti kuin sairaalassa vaikka kyseessä on oma koti, jonka tulisi olla mukava paikka rentoutumiseen.
Tämä asetelma aiheuttaa meillä suurimmat riidat. Minusta tuntuu että tukahdun vaatimuksiin ja välillä olen menettänyt jopa inspiraationi (teen luovaa työtä), kun tuntuu ettei täällä saisi hengittää.