Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?
Tämä on taas niitä pieniä mutta isoja ärsytyksen aiheita parisuhteessa. Mies ei laita siirtämiään tai käyttämiään tavaroita takaisin paikoilleen. Ja minulla pinna siitä kiristyy. Jos hän vaikka käyttää jotain työtasoa, jolla on säilytyksessä pino työpapereitani hän siirtää sen pinon tason viereen lattialle. Eikä nosta takaisin tasolle lopetettuaan hommansa. Tai jos hän haluaa laskea tavaroitaan hetkeksi olohuoneen sivupöydälle, jossa on koristeena minun jotain kukka-asetelmia hän työntää ne sivuun (minä sinänsä ok) mutta ei laita takaisin paikalleen otettuaan ne tavaransa pois. Ja minä joudun sitten laittelemaan näitä tavaroita takaisin paikalleen tai elämään kodissa missä asiat on lattioilla tai kauniit sisustusjutut rumasti jonnekin työnnettynä. Tai jos lainaa tavaroitani niin ei palauta niitä paikoilleen vaan palauttaa jonnekin muuhun paikkaan, josta en sitten itse löydä tai laittaa vaan pöydälle, josta sitten joudun siivoamaan ne itse paikoilleen. Miehen mielestä olen rasittava nalkuttaja ja nillittäjä kun näistä sanon enkä anna hänen elää kodissamme. Minun mielestä taas mies estää minua elämästä kodissamme kun ei huolehdi tavaroistani kun niihin koskee ja rumentaa kotia niissä asioissa joissa olen yrittänyt kotia kaunistaa.
Kysymys otsikossa.
Kommentit (408)
81/408
|
13.09.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän koti on naisen. Nainen sisustaa, naisen "esteettiset tavarat" saa näkyä, miehen urheilu tms. Menneisyys piilotettu niin pokaaleista kuin valokuvista. Samoin miehen lapsuudenperhe, naisen perheen kuvat näkyvästi.
Nainen määrää ketä kodissa saa vierailla. Juusiinamaisuus on hallitseva piirre naisissa, mies on kodissaan alistettu olento js sit pitäis jaksaa kuitenkin tulisesti rakastaa ja kantaa jalokiviä ja sängyssä intohimoinen.
Olen nainenUseimmiten syy tuohon on, että miehelle on ihan sama. Eikä hän kaipaa mitään valokuvia sukulaisista sisustukseen ( sisustus, mitä se on? jotain turhaa rahanmenoa).
Jos ei aikuinen mies osaa sanoa, että haluaisi niitä kuvia, tai tiettyjä vieraita, on ihan itse alistanut itsensä ja on omalta osaltaan täysin vastuullinen roolistaan. Usein tahdottomuus on silkkaa laiskuutta tai välinpitämättömyyttä.
No meillä ei kyllä ole esillä yhtään kuvaa yhdestäkään sukulaisesta. Mutta tosiaan, jos mies ei tykkäisi jostain hankkimastani maljakosta tai kukka-asetelmasta, niin tietenkin hän voisi sen sanoa, enkä suuttuisi. Mutta kun ei ole sanonut mitään niin oletan, että ne on ok hänelle. Ap
Jos yrittää välttää riitaa ja raivokohtauksia ja nalkutusta " kun et ymmärrä mitään". Tasa-arvoisessa liitossa mieskin sopii elämään ja miehe Makita on yhtä tärkeä kuin rouvan kulissineule tai ruotsalainen arvostettu lasimaljakko
Kyllä ne miehet ne kallisarvoiset makitansa vie paikoilleen hyvin hartaasti ja tarkasti. Muut kamat ja vaimon tavarat vaan jää pitkin poikin.
Miksi miehen pitäisi "perheen pomonkin" tavarat pitää järjestyksessä, eikö oo hyvä kun sitten pitää omansa pois näkyvistä.
Koska minäkin palautan miehen makitan paikalleen sitä lainattuani enkä jätä sitä naapurin pihalle lojumaan tai tunge vaan pikaisesti sängyn alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä, silloin harvoin kun mies siivoaa, hän siirtelee huonekalut pois paikoiltaan imurin ja mopin tieltä. Kertaakaan ne eivät ole ilman minua löytäneet paikalleen, mutta mies kyllä odottaa kehuja siitä, kuinka hän nyt siivosi.
Keittiösaksilla on oma kolonsa veitsitelineessä, mutta ne eksyvät aina "johonkin". Melkein mikä tahansa, mihin mies paikassa A tarttuu, löytyy myöhemmin paikasta B, C tai Å.
Tällä ei ole mitään tekemistä jonkin kukkasten tai koriste-esineiden kanssa, ymmärrän AP:ta oikein hyvin. Miksi tavaraa ei voi laittaa takaisin sinne, mistä on otettu käteen? Helpompaahan tämä elämä olisi niin meille kaikille, tässä yhteisessä kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sulla on paperipinoja pitkin pöytiä? Et voi oikein vaatia toiselta, jos omat kamat on levällään pitkin ja poikin. Oma tilanne on se, että itse pidän tarkan huomen, että kamat ei ole levällään, mutta mies jättää silti kaikki just siihen, mihin ne kädestä putoaa. Nyt on esim. toista viikkoa kaksi golfhanskaa, tii ja ruohopiikki keskellä keittiön ruokapöytää. Bägi, jossa ne käsityksen mukaan kannattaisi olla on varastossa. Takapihalla on pitkin ja poikin porakonetta, sahaa, ruuvinväännin jne pikku timpurinhomman jäljiltä. Joka valmistui heinäkuussa Toi sähköpora tuskin enää edes toimii. En vaan enää jaksa olla vielä sisäkkökin. Kaiken muun lisäksi.
Meidän kodissa minun tavaroita on levällään aika vähän, miehen tavaroita aika paljon. Ap
Meillä ainakin on tavaroille omat asialliset paikat, tosin mies niitä minunkin tavaroiden paikkoja vaihtaa aina silloin tällöin ilmoittamatta. Toinen mitä olen parikymmentä vuotta pyytänyt on ettei tavaroita säilytetä lattioilla, kengät nostetaan kenkähyllylle tai kaappiin... Jotta imuroiminen, mikä muutenkin on v:mäistä, sujuisi joutuisasti.... niin ei. Varsinkin tyhjä vessapaperihylsy on aina lattialla wc:n nurkasssa, ei tasolla - ei lavuaarin reunalla - eikä ainakaan kartonginkeräyslaatikossa. Sitten ihmetellään kun olen aina siivouspäivänä kiukkunen.
No hyvänen aika, järjestäkää niille omat asialliset paikat. Tuohan on tyhmää valittaa asiasta, jos asialle ei ole tehty mitään. Miettikää yhdessä mitä tavaroita eri paikoissa lojuu ja miten ne saataisiin järjestykseen. Jos vain sinua tavarat ärsyttävät, niin mieti pystytkö elämään asian kanssa vai et. Jos et, niin ehkä muutatte erilleen ja asia ratkeaa helposti.
Kerron esimerkin. Minulla on eräs musta laukku. Säilytän sitä vaatekaapissani, jotta se säilyisi hyvänä. Mies välillä haluaa lainata sitä, mikä sinänsä sopii kyllä. Mutta lainattuaan hän saattaa jättää sen eteisen lattialle otettuaan sieltä tavaransa pois. Ja sen jälkeen joku lapsista potkaisee kenkänsä sen päälle tms, ja laukku on kurassa. Minua ihan todella ärsyttää tämä. Sitten joudun putsaamaan laukkuani kurasta, koska en halua käyttää likaista laukkua. Jos käsken miehen putsata, niin hän tekee sen niin hutiloiden että jää likaiseksi tai sitten niin, että materiaali menee huonoksi siinä kuuratessa. Lapset on niin pieniä, että he vahingossa saattavat laittaa kengät jonkun toisen asian päälle siinä eteisen lattialla. Onko kohtuutonta odottaa, että mies laittaisi sen minun laukun sinne minne se kuuluu eli kaappiini? Miehestä se on rasittavaa nalkuttamista. Ap
ei taida olla kummallakaan tavarat paikoillaan jos työtasolla on papereita säilytyksessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta nyt hyvä ihminen ainakin se nalkuttaminen, se ei vie teitä mihinkään tässä asiassa!
Itse olen vähän miehesi kaltainen, asiat vain jäävät. Mieheni onneksi jaksaa. Olen yrittänyt tässä _vuosien_ ajan parantaa toimintaani. Välillä menee paremmin ja välillä heikommin. Tää tulee valitettavasti luonteesta ja tottumuksesta tämä käytös. Joo, se ei oikeuta mitään ja siitä on mahdollisuus opetella pois, mutta se vaatii aikaa.
Itselle ainakin toimi hyvänä herättäjänä se, että mies ei kulkenut perässä laittaen asioita paikoilleen vaan kaikki jäi niinkuin ne jätin. Siinä näki konkreettisesti oman toiminnan kun kukaan ei siivonnut sitä silmistä pois. Ja mies teki tätä 2 viikkoa siis putkeen. Loppuvaiheessa kutsui vielä vieraita, joka sai katsomaan vielä toiselta kantilta kodin tilaa. Suosittelen samaa teillekin! Sun pitää nyt vaan jollain tämmösellä todella konkreettisella asialla herätellä miestäsi, antaa aikaa ja kannustaa. Kyllä se siitä lähtee muuttumaan. Ja vielä muistutuksena: nalkutus pois, se ei vaan auta niinkuin varmaan huomaatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sulla on paperipinoja pitkin pöytiä? Et voi oikein vaatia toiselta, jos omat kamat on levällään pitkin ja poikin. Oma tilanne on se, että itse pidän tarkan huomen, että kamat ei ole levällään, mutta mies jättää silti kaikki just siihen, mihin ne kädestä putoaa. Nyt on esim. toista viikkoa kaksi golfhanskaa, tii ja ruohopiikki keskellä keittiön ruokapöytää. Bägi, jossa ne käsityksen mukaan kannattaisi olla on varastossa. Takapihalla on pitkin ja poikin porakonetta, sahaa, ruuvinväännin jne pikku timpurinhomman jäljiltä. Joka valmistui heinäkuussa Toi sähköpora tuskin enää edes toimii. En vaan enää jaksa olla vielä sisäkkökin. Kaiken muun lisäksi.
Meidän kodissa minun tavaroita on levällään aika vähän, miehen tavaroita aika paljon. Ap
No hyvänen aika, järjestäkää niille omat asialliset paikat. Tuohan on tyhmää valittaa asiasta, jos asialle ei ole tehty mitään. Miettikää yhdessä mitä tavaroita eri paikoissa lojuu ja miten ne saataisiin järjestykseen. Jos vain sinua tavarat ärsyttävät, niin mieti pystytkö elämään asian kanssa vai et. Jos et, niin ehkä muutatte erilleen ja asia ratkeaa helposti.
Meillä ainakin on tavaroille omat asialliset paikat, tosin mies niitä minunkin tavaroiden paikkoja vaihtaa aina silloin tällöin ilmoittamatta. Toinen mitä olen parikymmentä vuotta pyytänyt on ettei tavaroita säilytetä lattioilla, kengät nostetaan kenkähyllylle tai kaappiin... Jotta imuroiminen, mikä muutenkin on v:mäistä, sujuisi joutuisasti.... niin ei. Varsinkin tyhjä vessapaperihylsy on aina lattialla wc:n nurkasssa, ei tasolla - ei lavuaarin reunalla - eikä ainakaan kartonginkeräyslaatikossa. Sitten ihmetellään kun olen aina siivouspäivänä kiukkunen.
Koitetaas laittaa lainaukset paikalleen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä helpotti, kun muutettiin kolmiosta kahteen kaksioon. Saan laitella kaikkea kivaa pöydille ihan rauhassa eikä mikään ole kadoksissa.
Vessapaperirullakin on oikein päin ja vessanpöntön kansi oikeassa asennossa. Koirakin saa tulla sohvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.
Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei oo kohtuuton vaatimus että tavarat laitetaan sinne minne ne kuuluu,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D
Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.
Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies heittää kaikki pikkutavaratkin sohvalle. Aina kun itse meinaa istahtaa on läppärit, puhelimet ja nenäliinapakkaukset siirrettävä tieltä. Ja kun mieheltä on vaikka avaimet hukassa ja hän etsii kissojen ja koirien kanssa, ne löytyykin lähes aina sohvatyynyjen alta. Ei kuitenkaan koskaan tajua katsoa sieltä ensin :D
Minua on jo alkanut huvittamaan nämä tilanteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kuin miehesi. Vihaan sitä, kun mies nillittää joka ikisestä tavarasta, joka ei ole millilleen siellä, missä mies on päättänyt niiden paikan olevan. Tuntuu, etten saa elää omassa kodissani, vaan olen yhä vieras miehen kodissa (kuten parisuhteen alussa olin, kun muutin hänen asuntoonsa).
Ärsyttävintä on, että teen niin paljon miehen puolesta. Pesen hänen pyykkinsä ja ripustan kuivamaan ne mitkä ei kuivuriin mene, korjaan hänen astioitaan tiskikoneeseen jonka myös tyhjennän ja lisäksi hoidan ruokakaupassa käymisen yksin. Teen kaikkea hänen puolestaan, mutta en niistä nillitä, koska mielestäni tuo kuuluu yhteiseloon. Mies puolestaan jaksaa aina huomauttaa, jos laittaa vaikka sakset tai kirjan "oikealle paikalle" minun jäljiltäni.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies heittää kaikki pikkutavaratkin sohvalle. Aina kun itse meinaa istahtaa on läppärit, puhelimet ja nenäliinapakkaukset siirrettävä tieltä. Ja kun mieheltä on vaikka avaimet hukassa ja hän etsii kissojen ja koirien kanssa, ne löytyykin lähes aina sohvatyynyjen alta. Ei kuitenkaan koskaan tajua katsoa sieltä ensin :D
Minua on jo alkanut huvittamaan nämä tilanteet.
Nalkuttaminen auttaa. Tai heitä ne roskikseen.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt hyvä ihminen ainakin se nalkuttaminen, se ei vie teitä mihinkään tässä asiassa!
Itse olen vähän miehesi kaltainen, asiat vain jäävät. Mieheni onneksi jaksaa. Olen yrittänyt tässä _vuosien_ ajan parantaa toimintaani. Välillä menee paremmin ja välillä heikommin. Tää tulee valitettavasti luonteesta ja tottumuksesta tämä käytös. Joo, se ei oikeuta mitään ja siitä on mahdollisuus opetella pois, mutta se vaatii aikaa.
Itselle ainakin toimi hyvänä herättäjänä se, että mies ei kulkenut perässä laittaen asioita paikoilleen vaan kaikki jäi niinkuin ne jätin. Siinä näki konkreettisesti oman toiminnan kun kukaan ei siivonnut sitä silmistä pois. Ja mies teki tätä 2 viikkoa siis putkeen. Loppuvaiheessa kutsui vielä vieraita, joka sai katsomaan vielä toiselta kantilta kodin tilaa. Suosittelen samaa teillekin! Sun pitää nyt vaan jollain tämmösellä todella konkreettisella asialla herätellä miestäsi, antaa aikaa ja kannustaa. Kyllä se siitä lähtee muuttumaan. Ja vielä muistutuksena: nalkutus pois, se ei vaan auta niinkuin varmaan huomaatkin.
En minä mielestäni nalkutakaan vaan sanon asiasta vain yhden kerran siinä kun sanon. Miehen mielestä se yhden kerran sanominen on nalkuttamista. Hänen mielestä nalkuttamista on kaikki asioista yhdenkin kerran huomauttaminen. Vaikka sen sanoisi ystävällisellä äänensävyllä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?
Voi jeesus, hirveä mälkätys eto asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D
Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.
Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.
Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.