Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?
Tämä on taas niitä pieniä mutta isoja ärsytyksen aiheita parisuhteessa. Mies ei laita siirtämiään tai käyttämiään tavaroita takaisin paikoilleen. Ja minulla pinna siitä kiristyy. Jos hän vaikka käyttää jotain työtasoa, jolla on säilytyksessä pino työpapereitani hän siirtää sen pinon tason viereen lattialle. Eikä nosta takaisin tasolle lopetettuaan hommansa. Tai jos hän haluaa laskea tavaroitaan hetkeksi olohuoneen sivupöydälle, jossa on koristeena minun jotain kukka-asetelmia hän työntää ne sivuun (minä sinänsä ok) mutta ei laita takaisin paikalleen otettuaan ne tavaransa pois. Ja minä joudun sitten laittelemaan näitä tavaroita takaisin paikalleen tai elämään kodissa missä asiat on lattioilla tai kauniit sisustusjutut rumasti jonnekin työnnettynä. Tai jos lainaa tavaroitani niin ei palauta niitä paikoilleen vaan palauttaa jonnekin muuhun paikkaan, josta en sitten itse löydä tai laittaa vaan pöydälle, josta sitten joudun siivoamaan ne itse paikoilleen. Miehen mielestä olen rasittava nalkuttaja ja nillittäjä kun näistä sanon enkä anna hänen elää kodissamme. Minun mielestä taas mies estää minua elämästä kodissamme kun ei huolehdi tavaroistani kun niihin koskee ja rumentaa kotia niissä asioissa joissa olen yrittänyt kotia kaunistaa.
Kysymys otsikossa.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioitaAika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.
Ei meillä erottu ennenko kuolema erotti.
Mutta ihmettelen miehiä jotka kestää kaapin ovia opetukseksi irroittelevia naisia. Ja raivopäitä. En yhtään ihmettele jos avioliitot ei nykyisin kestä.
Ei osata elää yhdessä, hyväksyä toisen puutteita ja huomata toisen hyviä puolia.
Minä taas ihmettelen ihmisiä joilla ei ole minkään näköistä huumorintajua, tai ajatusta siitä että vaikka itse loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten ja eroasi jos olisi kaapin ovi irroitettu, niin kaikki muuta maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä itse. Todella lapsellinen käsitys maailmasta ja ympäristöstä. Myös sellaista ihmettelen että miten ihminen pääsee elämässään jopa vanhaksi asti niin että luulee että jos joku asia joskus ärsyttää, niin se tarkoittaa sitä että ei hyväksytä toisen puutteita, eikä huomata hyviä puolia. Kerrotko miten on mahdollista ettet ole tuollaista vielä elämässäsi oppinut? Se ihmetyttää minua todella.
Eiköhän kaapinovienirroittelija kestä puolisoaan ihan yhtälailla kuin toisinpäinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioitaAika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.
Kyllähän ei ole normaalia riehua kaapin ovia irti , avioliitto on jo pahasti rikki.
Todennäköisesti vamma on jo syvemmällä kuin avonaisessa ovessa tai saksissa väärässä paikassa.
Rakkaus kestää toisen virheellisyydetkin. Jotain semmosta papille lupasin.
Kyynel
Olet kohtuuton, vaimon tehtävä on pitää koti siistinä.
T miehesi
AP:n mies sanoo AP:n kommentteja tavaroiden paikalleen laitosta nalkuttamiseksi, vaikka AP sanoisi kerran.
Nalkuttaminen on vallankäyttöä, mutta niin on myös se, että toinen piilottaa toisen tavarat (joko tahallaan tai piittaamattomuutta). Mies on keksinyt hyvän keinon hiljentää AP sanomalla tästä huomauttamista nalkuttamiseksi.
Istukaa alas ja jutelkaa koko ilmiö läpi. Jos mies ei "voi" käytökselleen mitään, niin viesti on aika selvä, hän ei välitä AP:n parhaasta. Ehkä ensiksi voisi kysyä, ovatko kukkamaljakot ja muu kodin järjestys hänelle ok. Ehkä tilanteessa on jotain mikä ukkoa kiristää niin että hän reagoi piilottamalla kamoja. Sehän on ihan hyvä keino protestoida, jos on alle 10 vee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioitaAika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.
Ei meillä erottu ennenko kuolema erotti.
Mutta ihmettelen miehiä jotka kestää kaapin ovia opetukseksi irroittelevia naisia. Ja raivopäitä. En yhtään ihmettele jos avioliitot ei nykyisin kestä.
Ei osata elää yhdessä, hyväksyä toisen puutteita ja huomata toisen hyviä puolia.Minä taas ihmettelen ihmisiä joilla ei ole minkään näköistä huumorintajua, tai ajatusta siitä että vaikka itse loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten ja eroasi jos olisi kaapin ovi irroitettu, niin kaikki muuta maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä itse. Todella lapsellinen käsitys maailmasta ja ympäristöstä. Myös sellaista ihmettelen että miten ihminen pääsee elämässään jopa vanhaksi asti niin että luulee että jos joku asia joskus ärsyttää, niin se tarkoittaa sitä että ei hyväksytä toisen puutteita, eikä huomata hyviä puolia. Kerrotko miten on mahdollista ettet ole tuollaista vielä elämässäsi oppinut? Se ihmetyttää minua todella.
Eiköhän kaapinovienirroittelija kestä puolisoaan ihan yhtälailla kuin toisinpäinkin.
Tavatoitten heittäminen pihalle pilaantumaan tai kodin rikkominen ovia irroittelemalla on melko jonninjoutavaa huumoria. Tarkotushan sillä on mitätöidä toinen.
Voin olla vana luuska mutta koulukiusaajatkin puolustelevat huumoriksi temppujaan
Radiossa tuli yhteenaikaan kuunnelma kotikiusatut, siinä miehet olivst niitä tossun alla olevia.
En puolusta mitään ovien auki jättäjää tms. Mutta ne ovat, kun tulette vanhoiksi, toisarvoisia asioita elämän ja avioliiton pitkässä juoksussa.
Niitä vastoinkäymisiä myötämäen ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mies sotkee kaiken estetiikan.
Miksette asu omissa kodeissa? Jäisi paljon tarpeetonta mielipahaa kokematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Rouva taitaa olla hieman hämmentynyt.
Kyse ei ole siitä, etteivätkö miehen tavarat ja harrastukset mahtuisi taloon, vaan siitä että sinunKIN tavarasi sekä yhteiset tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jäävät miehen jäljiltä mihin sattuu. Onko naisella silloin tilaa olla kotona?
Kaapinovet saa muuten ihan riehumattakin irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karsee äijä. En kattois hetkeäkään. Heitä pihalle.
Sitä se on kun on niin helkutinmoinen tarve muuttaa saman katon alle. Sitten herätään todellisuuteen.
Tästä aiheesta saisi hyvän tv sarjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten kun kysyy mieheltä että olisiko jokin muu järjestys tai paikka parempi tavaroille ja sinne olisi ne helpompi laittaa ei löydy kyllä yhtään mitään.
Omalla miehellä on myös tapana jättää kaapiovia auki. Sitten se teloo itsensä niihin, kun ei muista varoa. Silloin minä nauran ääneen ja kovaa, se jaksaa huvittaa aina. Miehellä on myös aina hukassa avaimet, puhelin tai lompakko. Jos jaksoin ruveta etsimään niitä kaveriksi, mutta en enää aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt hyvä ihminen ainakin se nalkuttaminen, se ei vie teitä mihinkään tässä asiassa!
Itse olen vähän miehesi kaltainen, asiat vain jäävät. Mieheni onneksi jaksaa. Olen yrittänyt tässä _vuosien_ ajan parantaa toimintaani. Välillä menee paremmin ja välillä heikommin. Tää tulee valitettavasti luonteesta ja tottumuksesta tämä käytös. Joo, se ei oikeuta mitään ja siitä on mahdollisuus opetella pois, mutta se vaatii aikaa.
Itselle ainakin toimi hyvänä herättäjänä se, että mies ei kulkenut perässä laittaen asioita paikoilleen vaan kaikki jäi niinkuin ne jätin. Siinä näki konkreettisesti oman toiminnan kun kukaan ei siivonnut sitä silmistä pois. Ja mies teki tätä 2 viikkoa siis putkeen. Loppuvaiheessa kutsui vielä vieraita, joka sai katsomaan vielä toiselta kantilta kodin tilaa. Suosittelen samaa teillekin! Sun pitää nyt vaan jollain tämmösellä todella konkreettisella asialla herätellä miestäsi, antaa aikaa ja kannustaa. Kyllä se siitä lähtee muuttumaan. Ja vielä muistutuksena: nalkutus pois, se ei vaan auta niinkuin varmaan huomaatkin.
En minä mielestäni nalkutakaan vaan sanon asiasta vain yhden kerran siinä kun sanon. Miehen mielestä se yhden kerran sanominen on nalkuttamista. Hänen mielestä nalkuttamista on kaikki asioista yhdenkin kerran huomauttaminen. Vaikka sen sanoisi ystävällisellä äänensävyllä. Ap
Epäilen kovasti tuota sinun "ystävällistä äänenesävyä". Olet täälläkin kirjoittanut niin kettumaisesti, että olet sellainen aivan varmasti myös kotona.
Kettumaisesti? Mikä kirjoittamani on ollut kettumaista?
Ap
Hah haa, nytkin kirjoitit ikävästi! Olet siellä nyrkit pystyssä heti kun joku hiemankin kyseenalaistaa sinun asiaasi.
Oletko muuten saanut mieheltäsi munaa vähään aikaan? Kuulostat niin kireältä naiselta, että taitaa teillä olla parisuhteessa muitakin ongelmia kuin se, että miehesi työntää sinun roiniasi sivummalle ja ei oikaise pitsiliinaa suoraksi kukka-asetelman alta. Onneksi en ole sinä.
Mua ärsyttää itseäni se että "en osaa" laittaa tavaroita paikoilleen ja monesti kaapin ovetkin jää auki.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä ettenkö osaisi, vaan adhd:sta. Lääkityksen ansiosta en sentään enää käännä koko asuntoa mullin mallin kun alan siivoamaan vaikkapa eteisen pöytää.
Meillä ei kotona rähjätä siitä että jokin asia ei ole "oikein". Itseä ärsyttää se että joltain jää esim wcpytty vetämättä niin voin toki ottaa sen puheeksi mutta en ala moittimaan.
Ei kukaan mullekaan rähjää niistä avoimista ovista joita olen myös opetellut parhaani mukaan sulkemaan.
Kerran soi ovi kello ja vieras alkoi nauramaan nähdessään avonaisen jäkapinoven. Itseänikin nauratti etenkin kun se ei ole minun jäljiltäni koskaan aikaisemmin jäänyt auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt hyvä ihminen ainakin se nalkuttaminen, se ei vie teitä mihinkään tässä asiassa!
Itse olen vähän miehesi kaltainen, asiat vain jäävät. Mieheni onneksi jaksaa. Olen yrittänyt tässä _vuosien_ ajan parantaa toimintaani. Välillä menee paremmin ja välillä heikommin. Tää tulee valitettavasti luonteesta ja tottumuksesta tämä käytös. Joo, se ei oikeuta mitään ja siitä on mahdollisuus opetella pois, mutta se vaatii aikaa.
Itselle ainakin toimi hyvänä herättäjänä se, että mies ei kulkenut perässä laittaen asioita paikoilleen vaan kaikki jäi niinkuin ne jätin. Siinä näki konkreettisesti oman toiminnan kun kukaan ei siivonnut sitä silmistä pois. Ja mies teki tätä 2 viikkoa siis putkeen. Loppuvaiheessa kutsui vielä vieraita, joka sai katsomaan vielä toiselta kantilta kodin tilaa. Suosittelen samaa teillekin! Sun pitää nyt vaan jollain tämmösellä todella konkreettisella asialla herätellä miestäsi, antaa aikaa ja kannustaa. Kyllä se siitä lähtee muuttumaan. Ja vielä muistutuksena: nalkutus pois, se ei vaan auta niinkuin varmaan huomaatkin.
En minä mielestäni nalkutakaan vaan sanon asiasta vain yhden kerran siinä kun sanon. Miehen mielestä se yhden kerran sanominen on nalkuttamista. Hänen mielestä nalkuttamista on kaikki asioista yhdenkin kerran huomauttaminen. Vaikka sen sanoisi ystävällisellä äänensävyllä. Ap
Epäilen kovasti tuota sinun "ystävällistä äänenesävyä". Olet täälläkin kirjoittanut niin kettumaisesti, että olet sellainen aivan varmasti myös kotona.
Kettumaisesti? Mikä kirjoittamani on ollut kettumaista?
ApHah haa, nytkin kirjoitit ikävästi! Olet siellä nyrkit pystyssä heti kun joku hiemankin kyseenalaistaa sinun asiaasi.
Oletko muuten saanut mieheltäsi munaa vähään aikaan? Kuulostat niin kireältä naiselta, että taitaa teillä olla parisuhteessa muitakin ongelmia kuin se, että miehesi työntää sinun roiniasi sivummalle ja ei oikaise pitsiliinaa suoraksi kukka-asetelman alta. Onneksi en ole sinä.
Mitvit...
Suoraan sanottuna kyllä sinä nyt kuulostat aika paljon takakireämmältä nyrkinheiluttajalta kuin ap. Onnea elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun kysyy mieheltä että olisiko jokin muu järjestys tai paikka parempi tavaroille ja sinne olisi ne helpompi laittaa ei löydy kyllä yhtään mitään.
No sepä. Ei sillä ole väliä onko ne sakset täällä vai tuolla kunhan niille olisi joku järkevä paikka. Mies saa ihan rauhassa päättää saksien paikan jos ne sitten löytyvät sieltä eikä kuulu ainaista huutoa että missä ne sakset on (toki siihen tämä ei auta jos puoliso huutaa tätä myös silloin kun ne sakset on siellä sovitussa paikassa...).
Mutta kun mitään mielipidettä ei asiaan ole, ja silti ne sakset on miehen mielestä aina väärässä paikassa - ja käytön jälkeen jäävät aivan minne sattuu.
Meillä sakset oli kerran sohvatyynyjen välissä, terät sojottivat ylöspäin. Mielestäni ei ole sopiva paikka saksille - eikä tästä huomauttaminen todellakaan ole mitään mieheyden nurjertamista. Jos todellinen miehuus on sitä että lähdetään sakset pertsiissä ensiapuun, niin kiitos en tarvitse sellaista elämääni lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.
Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.
Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.
Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.
Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.
Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.
Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.
Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.
Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.
Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.
Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.
Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen meistä se, jolta jää tavarat laittamatta paikoilleen, mutta en voi sille mitään. Haluaisin kovasti olla ihminen, joka korjaa jälkensä, mutta kun ei. Kun olen jonkun homman hoitanut, niin olen jo automaattisesti seuraavassa jutussa kiinni eikä mieleeni juolahdakaan korjata edellisiä kamoja pois. En edes huomaa koko asiaa. Olen pyytänyt miestäni ja lapsianikin huomauttamaan asiasta, mutta silti joitain juttuja jää levälleen, jos ei pysty heti korjaamaan tavaroita pois.
Siis, et mielestäni ole kohtuuton, mutta pitää sinunkin jonkun verran tulla miestäsi vastaan. Onhan se hänenkin kotinsa. Toki mielestäni miehesikin pitäisi tulla sinua vastaan, eikä ottaa aina nokkiinsa jos muistutat häntä korjaamaan jälkensä.
Tämä voisi olla minun suusta... Puolisoni, mies, on paljon huolellisempi omien tavaroittensa kanssa. Onneksi hänellä on toleranssia sietää minun säätämistä ja naureskelee vaan kun etsin taas kännykkääni tai jotain. Ja siis syy on just tuo, että ajatus vaan kulkee niin vilkkaasti seuraavaan hommaan että tavarat vaan jää kädestä jonnekin.... Toki sitten myöhemmin siivoan, enkä odota että joku muu korjaisi jälkeni. Mutta voisin kuvitella että joku ap:n kaltainen menettäisi hermonsa tähän.
Ja niin, miestä voi pyytää laittamaan tavarat paikalleen, mutta ei ole todennäköistä että hänestä koskaan tulee semmoinen joka automaattisesti laittaa kaiken heti takaisin mistä otti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D
Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.
Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.
Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.
Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri
Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.
Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.
Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Milloin se WC sitten siivottaisiin kun milloin todetaan likaiseksi?
Niinhän lumityötkin tehdään, slloin aloitetaan kun on nähty että alkaa olla liikaa lunta.
M
Kyllähän ei ole normaalia riehua kaapin ovia irti , avioliitto on jo pahasti rikki.
Todennäköisesti vamma on jo syvemmällä kuin avonaisessa ovessa tai saksissa väärässä paikassa.
Rakkaus kestää toisen virheellisyydetkin. Jotain semmosta papille lupasin.