Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?

Vierailija kirjoitti:

Minä vaan totean miehelle että laitatko tuon takaisin paikalleen. Sitten toteaa oho ja laittaa.

Meillä ei sitten muusta puhuttaisikaan kun tuosta aiheesta, jos ryhtyisin huomauttelemaan...

Varmaan lähes kaikki miehet tekevät noin. Ei ole munkaan mies oppinut 33 vuodessa, olen lopettanut ajat sitten asiasta stressaamisen. Ei myöskään vie karkkipapereitaan roskiin eikä astioita koneeseen. 

Kannattaa olla sinkku, jos tuo on ihan ylitsepääsemätön asia. Et varmaan itsekään ole kaikissa kodin asioissa ihan just sellainen kuin mies toivoisi. Mutta miehet ovat rennompia.

Monesti arjen pikkuasioista riitely peittää alleen suurempia asioita. Meillä se oli aikoinaan anoppi, joka puuttui joka asiaan. Ehkä siksi opin, että annan miehenkin olla omassa kodissa kotonaan enka tuputa omaa järjestystäni joka asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän koti on naisen. Nainen sisustaa, naisen "esteettiset tavarat" saa näkyä, miehen urheilu tms. Menneisyys piilotettu niin pokaaleista kuin valokuvista. Samoin miehen lapsuudenperhe, naisen perheen kuvat näkyvästi.

Nainen määrää ketä kodissa saa vierailla. Juusiinamaisuus on hallitseva piirre naisissa, mies on kodissaan alistettu olento js sit pitäis jaksaa kuitenkin tulisesti rakastaa ja kantaa jalokiviä ja sängyssä intohimoinen.

Olen nainen

Useimmiten syy tuohon on, että miehelle on ihan sama. Eikä hän kaipaa mitään valokuvia sukulaisista sisustukseen ( sisustus, mitä se on? jotain turhaa rahanmenoa).

Jos ei aikuinen mies osaa sanoa, että haluaisi niitä kuvia, tai tiettyjä vieraita, on ihan itse alistanut itsensä ja on omalta osaltaan täysin vastuullinen roolistaan. Usein tahdottomuus on silkkaa laiskuutta tai välinpitämättömyyttä.

Lähipiiristä, mies koulutettu. Vaimonsa ns paremmasta perheestä.

Mies olisi kutsunut lapsuudenkaverinsa, ihan tavan duunarit, siistit pojat kylään vihkiäisten jälkeen. Nuori vaimo ilmoitti ettemme "me tahdo seurustella duunareiden kanssa, valitse."

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen. En jaksaisi elää kulissikodissa jossa ei kaikki, mies ja lapset, saisi elää elämisen jälkiä jättäen.

Toki koti voi olla kuin sisustuslehdestä, olohuoneen pöydällä neulelehtiä ja jossain korissa yksi työ kesken ja toinen neule, sohvan väriin sopiva, sohvalla. ( Voi olla samoin vielä puolen vuoden päästä)

Mutta jos mies jättäisi nikkarointilehtensä pöydälle ja keskeneräisen kukkaristikon sohvalle, se olisi törkeää törkyä.

Kaikki ei sovi esteettisiin kulisseihin.

Et selvästi lukenut tai ymmärtänyt aloitustani. Ongelma ei ole miehen omat tavarat, joita hän jättää levälleen. Eikä ne ärsytä minua. Aloitus ei koskenut millään tavalla niitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku ovet levälleen jättävä mies kommentoida miksi ovien sulkeminen on niin haasteellista teille miehille.

Tämä tuntuu olevan selkeästi sukupuolikysymys, naisille ehkä enemmän ovien sulkeminen tulee selkäytimestä ei sitä tarvitse erikseen ajatella.

Hei muuten, myös mun mies jättää oven auki, jos ottaa vaikka kupin astiakaapista. Samoin vaatehuone, vessa jne. Kummallista, mutta ei tuo itseäni hirveästi häiritse kuten ei mikään miehessäni, vaikka hän ei ole kovinkaan siisti. Yrittää parhaansa, mutta ei hän vain huomaa asioita jotka minä huomaan. Murut pöydällä ei häiritse yhtään tai likainen kuppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän koti on naisen. Nainen sisustaa, naisen "esteettiset tavarat" saa näkyä, miehen urheilu tms. Menneisyys piilotettu niin pokaaleista kuin valokuvista. Samoin miehen lapsuudenperhe, naisen perheen kuvat näkyvästi.

Nainen määrää ketä kodissa saa vierailla. Juusiinamaisuus on hallitseva piirre naisissa, mies on kodissaan alistettu olento js sit pitäis jaksaa kuitenkin tulisesti rakastaa ja kantaa jalokiviä ja sängyssä intohimoinen.

Olen nainen

Useimmiten syy tuohon on, että miehelle on ihan sama. Eikä hän kaipaa mitään valokuvia sukulaisista sisustukseen ( sisustus, mitä se on? jotain turhaa rahanmenoa).

Jos ei aikuinen mies osaa sanoa, että haluaisi niitä kuvia, tai tiettyjä vieraita, on ihan itse alistanut itsensä ja on omalta osaltaan täysin vastuullinen roolistaan. Usein tahdottomuus on silkkaa laiskuutta tai välinpitämättömyyttä.

No meillä ei kyllä ole esillä yhtään kuvaa yhdestäkään sukulaisesta. Mutta tosiaan, jos mies ei tykkäisi jostain hankkimastani maljakosta tai kukka-asetelmasta, niin tietenkin hän voisi sen sanoa, enkä suuttuisi. Mutta kun ei ole sanonut mitään niin oletan, että ne on ok hänelle. Ap

Jos yrittää välttää riitaa ja raivokohtauksia ja nalkutusta " kun et ymmärrä mitään". Tasa-arvoisessa liitossa mieskin sopii elämään ja miehe Makita on yhtä tärkeä kuin rouvan kulissineule tai ruotsalainen arvostettu lasimaljakko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku ovet levälleen jättävä mies kommentoida miksi ovien sulkeminen on niin haasteellista teille miehille.

Tämä tuntuu olevan selkeästi sukupuolikysymys, naisille ehkä enemmän ovien sulkeminen tulee selkäytimestä ei sitä tarvitse erikseen ajatella.

Hei muuten, myös mun mies jättää oven auki, jos ottaa vaikka kupin astiakaapista. Samoin vaatehuone, vessa jne. Kummallista, mutta ei tuo itseäni hirveästi häiritse kuten ei mikään miehessäni, vaikka hän ei ole kovinkaan siisti. Yrittää parhaansa, mutta ei hän vain huomaa asioita jotka minä huomaan. Murut pöydällä ei häiritse yhtään tai likainen kuppi.

Minuakaan ei niin häiritse aukijätetyt ovet, sukat ja kalsarit lattialla, kengät keskellä lattiaa, murut pöydällä, pöydälle tai tiskipöydälle astianpesukoneen sijaan jätetty kahvikuppi jne. Mutta aloituksessa kirjoittamani asiat jostain syystä saa todella verenpaineeni kohoamaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen. En jaksaisi elää kulissikodissa jossa ei kaikki, mies ja lapset, saisi elää elämisen jälkiä jättäen.

Toki koti voi olla kuin sisustuslehdestä, olohuoneen pöydällä neulelehtiä ja jossain korissa yksi työ kesken ja toinen neule, sohvan väriin sopiva, sohvalla. ( Voi olla samoin vielä puolen vuoden päästä)

Mutta jos mies jättäisi nikkarointilehtensä pöydälle ja keskeneräisen kukkaristikon sohvalle, se olisi törkeää törkyä.

Kaikki ei sovi esteettisiin kulisseihin.

Et selvästi lukenut tai ymmärtänyt aloitustani. Ongelma ei ole miehen omat tavarat, joita hän jättää levälleen. Eikä ne ärsytä minua. Aloitus ei koskenut millään tavalla niitä.

Ap

Luepas oma aloituksesi. Kysehän oli juuri siitä että sinun tavarasi ovat tärkeämpiä ja miehen tavaroita ei saisi näkyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku ovet levälleen jättävä mies kommentoida miksi ovien sulkeminen on niin haasteellista teille miehille.

Tämä tuntuu olevan selkeästi sukupuolikysymys, naisille ehkä enemmän ovien sulkeminen tulee selkäytimestä ei sitä tarvitse erikseen ajatella.

Hei muuten, myös mun mies jättää oven auki, jos ottaa vaikka kupin astiakaapista. Samoin vaatehuone, vessa jne. Kummallista, mutta ei tuo itseäni hirveästi häiritse kuten ei mikään miehessäni, vaikka hän ei ole kovinkaan siisti. Yrittää parhaansa, mutta ei hän vain huomaa asioita jotka minä huomaan. Murut pöydällä ei häiritse yhtään tai likainen kuppi.

Minuakaan ei niin häiritse aukijätetyt ovet, sukat ja kalsarit lattialla, kengät keskellä lattiaa, murut pöydällä, pöydälle tai tiskipöydälle astianpesukoneen sijaan jätetty kahvikuppi jne. Mutta aloituksessa kirjoittamani asiat jostain syystä saa todella verenpaineeni kohoamaan. Ap

Mun mies on pitkä, joten tosi usein meillä tapahtuu, että hän laittaa esimerkiksi korkealle hyllylle missä on patsas oman olutpullonsa ja avaimet. Arvaas miten ratkaisin asian :D  Liimasin pikaliimalla sen patsaan paikoilleen :D  En siksi, että olisin halunnut ilkeillä, vaan siksi, että se on niin korkealla, etten ylety laittamaan sitä takaisin paikoilleen ilman keittiötikkaita. Ongelma ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen. En jaksaisi elää kulissikodissa jossa ei kaikki, mies ja lapset, saisi elää elämisen jälkiä jättäen.

Toki koti voi olla kuin sisustuslehdestä, olohuoneen pöydällä neulelehtiä ja jossain korissa yksi työ kesken ja toinen neule, sohvan väriin sopiva, sohvalla. ( Voi olla samoin vielä puolen vuoden päästä)

Mutta jos mies jättäisi nikkarointilehtensä pöydälle ja keskeneräisen kukkaristikon sohvalle, se olisi törkeää törkyä.

Kaikki ei sovi esteettisiin kulisseihin.

Et selvästi lukenut tai ymmärtänyt aloitustani. Ongelma ei ole miehen omat tavarat, joita hän jättää levälleen. Eikä ne ärsytä minua. Aloitus ei koskenut millään tavalla niitä.

Ap

Luepas oma aloituksesi. Kysehän oli juuri siitä että sinun tavarasi ovat tärkeämpiä ja miehen tavaroita ei saisi näkyä.

Luin aloitukseni vielä uudelleen. En kirjoita siinä sanallakaan siitä, että miehen tavarat ei saisi näkyä tai että miehen tavarat olisi minulle ongelma. Kirjoitan siinä, että on sinänsä ok, että mies siirtää vaikkapa minun kukka-asetelmia hetkeksi syrjään mahtuakseen laittamaan omat tavaransa kukkatasolle, mutta ongelma on, että ei siirrä kukkamaljakoita takaisin paikoilleen otettuaan ne omat tavaransa pois. En taida mitään muuta aloituksessa miehen tavaroista sanoa. Omista tavaroistani kirjoitan, että minua ärsyttää kun mies ei niitä lainattuaan palauta niitä takaisin paikoilleen vaan laittaa ne johonkin mistä en niitä löydä. Ap

Kaikille tavaroille oma paikka ja kaikki tavarat käytön jälkeen omalle paikalleen. Toisaalta älä sinäkään jätä papereitasi levälleen tasoille, jotka ovat yhteiskäytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vaan totean miehelle että laitatko tuon takaisin paikalleen. Sitten toteaa oho ja laittaa.

Meillä ei sitten muusta puhuttaisikaan kun tuosta aiheesta, jos ryhtyisin huomauttelemaan...

On meilläkin sellaista välillä, mies sitten itsekin ihmettelee miten hajamielinen on :D Mutta olen päättänyt etten äidiksi ala kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Meillä toisinpäin. Miehenä kerään puolisoni jättämät tavarat. Astiat jäävät ympäri asuntoa, vaatteet lattialle.

Kummatkin tungen hänen vaatekaappiinsa, hakekoot sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän koti on naisen. Nainen sisustaa, naisen "esteettiset tavarat" saa näkyä, miehen urheilu tms. Menneisyys piilotettu niin pokaaleista kuin valokuvista. Samoin miehen lapsuudenperhe, naisen perheen kuvat näkyvästi.

Nainen määrää ketä kodissa saa vierailla. Juusiinamaisuus on hallitseva piirre naisissa, mies on kodissaan alistettu olento js sit pitäis jaksaa kuitenkin tulisesti rakastaa ja kantaa jalokiviä ja sängyssä intohimoinen.

Olen nainen

Useimmiten syy tuohon on, että miehelle on ihan sama. Eikä hän kaipaa mitään valokuvia sukulaisista sisustukseen ( sisustus, mitä se on? jotain turhaa rahanmenoa).

Jos ei aikuinen mies osaa sanoa, että haluaisi niitä kuvia, tai tiettyjä vieraita, on ihan itse alistanut itsensä ja on omalta osaltaan täysin vastuullinen roolistaan. Usein tahdottomuus on silkkaa laiskuutta tai välinpitämättömyyttä.

No meillä ei kyllä ole esillä yhtään kuvaa yhdestäkään sukulaisesta. Mutta tosiaan, jos mies ei tykkäisi jostain hankkimastani maljakosta tai kukka-asetelmasta, niin tietenkin hän voisi sen sanoa, enkä suuttuisi. Mutta kun ei ole sanonut mitään niin oletan, että ne on ok hänelle. Ap

Jos yrittää välttää riitaa ja raivokohtauksia ja nalkutusta " kun et ymmärrä mitään". Tasa-arvoisessa liitossa mieskin sopii elämään ja miehe Makita on yhtä tärkeä kuin rouvan kulissineule tai ruotsalainen arvostettu lasimaljakko

Kyllä ne miehet ne kallisarvoiset makitansa vie paikoilleen hyvin hartaasti ja tarkasti. Muut kamat ja vaimon tavarat vaan jää pitkin poikin.

Meillä miehellä ihme tyyli että tavara jätetään ensin johonkin pöydälle esim ruokapöytä tai keittiön tasolle ja siitä sitten jonkun ajan kuluttua paikalleen. Mikä ihme tuo välietappi on, miksei suoraan paikalleen joka saattaa olla siinä ihan vieressä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän koti on naisen. Nainen sisustaa, naisen "esteettiset tavarat" saa näkyä, miehen urheilu tms. Menneisyys piilotettu niin pokaaleista kuin valokuvista. Samoin miehen lapsuudenperhe, naisen perheen kuvat näkyvästi.

Nainen määrää ketä kodissa saa vierailla. Juusiinamaisuus on hallitseva piirre naisissa, mies on kodissaan alistettu olento js sit pitäis jaksaa kuitenkin tulisesti rakastaa ja kantaa jalokiviä ja sängyssä intohimoinen.

Olen nainen

Useimmiten syy tuohon on, että miehelle on ihan sama. Eikä hän kaipaa mitään valokuvia sukulaisista sisustukseen ( sisustus, mitä se on? jotain turhaa rahanmenoa).

Jos ei aikuinen mies osaa sanoa, että haluaisi niitä kuvia, tai tiettyjä vieraita, on ihan itse alistanut itsensä ja on omalta osaltaan täysin vastuullinen roolistaan. Usein tahdottomuus on silkkaa laiskuutta tai välinpitämättömyyttä.

No meillä ei kyllä ole esillä yhtään kuvaa yhdestäkään sukulaisesta. Mutta tosiaan, jos mies ei tykkäisi jostain hankkimastani maljakosta tai kukka-asetelmasta, niin tietenkin hän voisi sen sanoa, enkä suuttuisi. Mutta kun ei ole sanonut mitään niin oletan, että ne on ok hänelle. Ap

Jos yrittää välttää riitaa ja raivokohtauksia ja nalkutusta " kun et ymmärrä mitään". Tasa-arvoisessa liitossa mieskin sopii elämään ja miehe Makita on yhtä tärkeä kuin rouvan kulissineule tai ruotsalainen arvostettu lasimaljakko

Kyllä ne miehet ne kallisarvoiset makitansa vie paikoilleen hyvin hartaasti ja tarkasti. Muut kamat ja vaimon tavarat vaan jää pitkin poikin.

Miksi miehen pitäisi "perheen pomonkin" tavarat pitää järjestyksessä, eikö oo hyvä kun sitten pitää omansa pois näkyvistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maljakot hittoon pöydiltä joilla on tarkoitus tehdä jotain muutakin kuin olla koristepöytinä. Paperikasat omalle paikalleen eikä työtasoille. Toisen tavaroita ei lainata.

No minusta maljakot on meillä vain tasoilla joiden ainoa tarkoitus on olla koristetasoja tai koristepöytiä. Työpöydällä ei ole maljakoita eikä ruokapöydällä, niillä pitäisi mahtua tekemään ne muut asiat, siis jos vain haluaisi. Suurin osa papereista on paikoillaan laatikoissa ja kaapeissa, mutta ns. meneillään olevat paperit ei, vaan ne (sekä miehen että minun) on yleensä pinossa työtasolla. Ap

Se, että papereja säilytetään tasolla, jota käytetään muuhunkin ei tunnu olevan kovin toimiva ratkaisu. Ton paperihomman voitte ratkaista vaikka seinään kiinnitettävällä paperilokerikolla, johon aktiivit paperit laitetaan.

https://www.amazon.co.uk/Generic-Document-Organiser-Literature-Magazine…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä.  Jne. jne.

En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.

Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.

Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D

Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni. 

Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.

Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D

Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.

Minä olen meistä se, jolta jää tavarat laittamatta paikoilleen, mutta en voi sille mitään. Haluaisin kovasti olla ihminen, joka korjaa jälkensä, mutta kun ei. Kun olen jonkun homman hoitanut, niin olen jo automaattisesti seuraavassa jutussa kiinni eikä mieleeni juolahdakaan korjata edellisiä kamoja pois. En edes huomaa koko asiaa. Olen pyytänyt miestäni ja lapsianikin huomauttamaan asiasta, mutta silti joitain juttuja jää levälleen, jos ei pysty heti korjaamaan tavaroita pois.

Siis, et mielestäni ole kohtuuton, mutta pitää sinunkin jonkun verran tulla miestäsi vastaan. Onhan se hänenkin kotinsa. Toki mielestäni miehesikin pitäisi tulla sinua vastaan, eikä ottaa aina nokkiinsa jos muistutat häntä korjaamaan jälkensä.