Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?
Tämä on taas niitä pieniä mutta isoja ärsytyksen aiheita parisuhteessa. Mies ei laita siirtämiään tai käyttämiään tavaroita takaisin paikoilleen. Ja minulla pinna siitä kiristyy. Jos hän vaikka käyttää jotain työtasoa, jolla on säilytyksessä pino työpapereitani hän siirtää sen pinon tason viereen lattialle. Eikä nosta takaisin tasolle lopetettuaan hommansa. Tai jos hän haluaa laskea tavaroitaan hetkeksi olohuoneen sivupöydälle, jossa on koristeena minun jotain kukka-asetelmia hän työntää ne sivuun (minä sinänsä ok) mutta ei laita takaisin paikalleen otettuaan ne tavaransa pois. Ja minä joudun sitten laittelemaan näitä tavaroita takaisin paikalleen tai elämään kodissa missä asiat on lattioilla tai kauniit sisustusjutut rumasti jonnekin työnnettynä. Tai jos lainaa tavaroitani niin ei palauta niitä paikoilleen vaan palauttaa jonnekin muuhun paikkaan, josta en sitten itse löydä tai laittaa vaan pöydälle, josta sitten joudun siivoamaan ne itse paikoilleen. Miehen mielestä olen rasittava nalkuttaja ja nillittäjä kun näistä sanon enkä anna hänen elää kodissamme. Minun mielestä taas mies estää minua elämästä kodissamme kun ei huolehdi tavaroistani kun niihin koskee ja rumentaa kotia niissä asioissa joissa olen yrittänyt kotia kaunistaa.
Kysymys otsikossa.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D
Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.
Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.
Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.
Jep, kummasti nämä "en voi sille mitään " tyypit kuitenkin oppivat kerrasta kun jotain pahempaa sattuu. Esim. joku kompastuu niihin kenkiin ja joutuu sairaalaan. Tai ostoskassi lentää kuumalle hellalle ja syttyy tulipalo.
Tai kuten ystäväni - hän "ei vain muistanut" siirtää Macbookiaan pöydälle tai vastaavaan turvalliseen paikkaan. No kerran sitten se oli taas lattialla, keittiössä, ja hän kaatoi puolitoistalitraisen kannun vettä sen päälle. Joutui koneostoksille, ja kummasti uusi MacBook ei ole ollut kertaakaan lattialla. Ja hänellä on ADHD myös.
Tästä tulikin mieleen entinen kämppikseni. Juuri 18v täyttänyt, täysin avuton nuori. Lähti töihin niin että hella jäi kutoselle!! Ensimmäisellä kerralla sanoin asiasta jämäkästi. Toisella kerralla huusin. Kolmannen kerran jälkeen muutin pois ja ilmoitin vuokranantajalle. Tällaisen ihmisen pitää hankkia sellainen hella joka ei voi jäädä päälle - minä en ala kuolemaan tai menettämään koko omaisuuteni hänen takiaan
Kuulinkin sitten että seuraavassa kämpässään aiheutti vesivahingon. Tosin en tiedä miten. Mutta johonkin laitokseenhan tällainen kuuluu. Vaaraksi muillekin kuin itselleen. Normaalina piti kuitenkin itseään, "voihan tuo unohtua keneltä vaan". Ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Milloin se WC sitten siivottaisiin kun milloin todetaan likaiseksi?
Niinhän lumityötkin tehdään, slloin aloitetaan kun on nähty että alkaa olla liikaa lunta.
M
Ihan tosi huomattavasti ennen kuin se alkaa näyttää likaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioitaAika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.
No, ehkä kaapinovet eivät olleet sananmukaisesti pelkkiä kaapinovia. Ehkä ne kuvastivat parisuhteesta myös jotain muuta.
Minustakin jos toinen alkaa repimään mielenosoitukseksi YHTEISEN kotimme ovia irti tai alkaa heittelemään MINUN tavaroitani mielenosoituksellisesti ulos niin se pistäisi miettimään.
Parisuhdetta kaikkiaan, nämä teot olisivat vain ehkä jäävuoren huippuja.
Miettisin olenko tosiaan noin ärsyttävä, että teko on oikeutettu
ja myöskin olemmeko tosiaan kuitenkaan sopivat toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt hyvä ihminen ainakin se nalkuttaminen, se ei vie teitä mihinkään tässä asiassa!
Itse olen vähän miehesi kaltainen, asiat vain jäävät. Mieheni onneksi jaksaa. Olen yrittänyt tässä _vuosien_ ajan parantaa toimintaani. Välillä menee paremmin ja välillä heikommin. Tää tulee valitettavasti luonteesta ja tottumuksesta tämä käytös. Joo, se ei oikeuta mitään ja siitä on mahdollisuus opetella pois, mutta se vaatii aikaa.
Itselle ainakin toimi hyvänä herättäjänä se, että mies ei kulkenut perässä laittaen asioita paikoilleen vaan kaikki jäi niinkuin ne jätin. Siinä näki konkreettisesti oman toiminnan kun kukaan ei siivonnut sitä silmistä pois. Ja mies teki tätä 2 viikkoa siis putkeen. Loppuvaiheessa kutsui vielä vieraita, joka sai katsomaan vielä toiselta kantilta kodin tilaa. Suosittelen samaa teillekin! Sun pitää nyt vaan jollain tämmösellä todella konkreettisella asialla herätellä miestäsi, antaa aikaa ja kannustaa. Kyllä se siitä lähtee muuttumaan. Ja vielä muistutuksena: nalkutus pois, se ei vaan auta niinkuin varmaan huomaatkin.
En minä mielestäni nalkutakaan vaan sanon asiasta vain yhden kerran siinä kun sanon. Miehen mielestä se yhden kerran sanominen on nalkuttamista. Hänen mielestä nalkuttamista on kaikki asioista yhdenkin kerran huomauttaminen. Vaikka sen sanoisi ystävällisellä äänensävyllä. Ap
Epäilen kovasti tuota sinun "ystävällistä äänenesävyä". Olet täälläkin kirjoittanut niin kettumaisesti, että olet sellainen aivan varmasti myös kotona.
Kettumaisesti? Mikä kirjoittamani on ollut kettumaista?
ApHah haa, nytkin kirjoitit ikävästi! Olet siellä nyrkit pystyssä heti kun joku hiemankin kyseenalaistaa sinun asiaasi.
Oletko muuten saanut mieheltäsi munaa vähään aikaan? Kuulostat niin kireältä naiselta, että taitaa teillä olla parisuhteessa muitakin ongelmia kuin se, että miehesi työntää sinun roiniasi sivummalle ja ei oikaise pitsiliinaa suoraksi kukka-asetelman alta. Onneksi en ole sinä.
Vaikutat miellyttävälle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D
Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.
Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.
Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.
Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri
Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.
Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.
Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.
Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se myös miehen koti? Jos ei ole, niin kerro sille, että lopettaa siellä omanlaisensa elämisen. Vai sopisiko sinulle, että mies ryhtyy nalkuttamaan siitä, että levität koriste-esineitä ja kukka-asetelmia ympäriinsä.
Koriste-esineitä meillä ei ole. Kukka-asetelmia on kahdella tasolla kahdessa huoneessa. Ei se minusta liikaa ole. Ihan normaalia että nainen tykkää sisustaa kotia vähän kauniimmaksi. Ap
Kysyitkö mieheltä että haluaako se ne kukat pöydille? Niinpä.
Tavaroiden jättäminen väärille paikoille (esim ruuvari keittiönpöydälle lojumaan) on ärsyttävää kun niille olisi omatkin paikat. Sen sijaan apn tapaus vaikuttaa nipottamiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioitaAika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.
No, ehkä kaapinovet eivät olleet sananmukaisesti pelkkiä kaapinovia. Ehkä ne kuvastivat parisuhteesta myös jotain muuta.
Minustakin jos toinen alkaa repimään mielenosoitukseksi YHTEISEN kotimme ovia irti tai alkaa heittelemään MINUN tavaroitani mielenosoituksellisesti ulos niin se pistäisi miettimään.
Parisuhdetta kaikkiaan, nämä teot olisivat vain ehkä jäävuoren huippuja.
Miettisin olenko tosiaan noin ärsyttävä, että teko on oikeutettu
ja myöskin olemmeko tosiaan kuitenkaan sopivat toisillemme.
Minä sen sijaan miettisin, että olisimmeko sopivia toisillemme jos mies ei parin kerran aiheesta puhumisen jälkeen ymmärtäisi laittaa kaappien ovia kiinni tai kenkiä telineeseen.
Ovet voi ihan rauhallisesti ruuvata irti ja kengät nostaa ilman raivoa oven ulkopuolelle. Tulisi meilläkin sanomista jos minä menisin sotkemaan miehen harrastuskamoja tai jos hän uudelleenjärjestelisi kirjahyllyn, jossa 95% kirjoista on minun. Olemme molemmat aikuisia ihmisiä, joten jätämme toisen tavarat paikoilleen. Toisaalta, miehelle olisi se ja sama, ovatko kengät telineessä vai ei, mutta minun mielikseni hän ottaa päivästään ylimääräisen sekunnin tätä ponnistusta varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavaroiden ottamisessa ja takaisin paikoilleen laittamisessa on sama vaiva.
Usein kuitenkin koetaan tuo jälkimmäinen työläämmäksi. Ja jälleen tämä huolimattomuus aiheuttaa sen, ettei niitä tavaroita tahdo löytää enää siitä hujan hajasta, kun on tarvis.
Tekevä mies on maailmankaikkeuden napa. Hän saa jättää silityslaudan käytävään, työkalupakin keittiöön levälleen ja sukat lattialle.
Minun tavaroitani vahtaa haukkana.
En viitsi sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.
Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.
Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.
Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.
Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.
Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.
Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.
Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.
Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.Niin. Onko se sitten ihmismäistä kun sohva on kokonaan poissa paikaltaan, huoneen toisessa nurkassa, etkä koskaan löydä perus käyttöesineitä koska ne jäävät aina mihin sattuu lojumaan, avaimet ovat aina hukassa vaikka niille olisi oma järkevä paikka ja kyniä saisi olla vaikka miljoona kun ne aina kuitenkin kulkeutuvat... no, johonkin. On se sitten vaan ymmärrettävä, että ihanan inhimillistä ja kivaa.
Sen "kaikki aina paikallaan" ja täydellisen kaaoksen välille mahtuu aika monta erilaista vaihtoehtoa joissa elää. Minkä ihmeen takia sohva olisi täysin vastakkaisella puolella huonetta ja kyniä miljoona? Tässä puhuttiin siitä, että sohva olisi vähän vinossa ja kyniä sen verran, että jostain löytyy (yleensä ne kulkeutuu sinne missä käytetään, joten siitä jonkun tason kulmalta se sitten löytyykin, vaikka ei olisikaan siististi kynäpurkissa). Ja kun välillä siivoaa niin mitään täyskaaosta ei ehdi tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Milloin se WC sitten siivottaisiin kun milloin todetaan likaiseksi?
Niinhän lumityötkin tehdään, slloin aloitetaan kun on nähty että alkaa olla liikaa lunta.
M
Lapsi muutti opiskelemaan lähtiessään soluasuntoon. Kämppis oli asunut siinä puolisen vuotta yksin ja hänen mielestä wc ei ollut vielä niin likainen, että sitä olisi tarvinnut pestä. Törky oli tarttunut siihen sementiksi eikä se lähtenyt millään liuottelulla irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuliko tämä asia yllätyksenä yhteenmuuton jälkeen?
Huoh taas tällainen kommentti. Niin Ap, sun olis pitänyt tietää ja nyt sun pitää vain sietää. Etkö muka nähnyt tulevaisuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Minulta jää kengät aina keskelle tuulikaappia ja miestäni tämä ärsyttää. Hän on alkanut potkia kenkäni tuulikaapin nurkkaan yhdeksi kasaksi, mutta eipä tuo minua haittaa. Nappaan ne siitä kasasta vaan. Onneksi ei ole hoksannut heittää ulos! Se olisi raivostuttavaa, enkä usko, että oppisin laittamaan kenkiä paikalleen kuitenkaan :D
Mä en ymmärrä tällaista. Sinä olet ilmeisesti normaali, älykäs, järkevä ihminen. Sellaiselle ihmiselle pitää sanoa kenkien sivuun laittamisesta kerran tai kaksi. Sellainen ihminen alkaa tuon jälkeen jo muistamaan että ai niin, tulin sisälle eli laitanpa kengät siististi sivuun. "No ne vain jäi" ei ole hyväksyttävä selitys. Jos kenkäsi tosiaan alkaisivat löytyä ulkoa tai roskista tms, tai ne syttyisivät spontaanisti tuleen aina kun jäisivät keskelle tuulikaappia (tämä siis fantasiaa, en tarkoita että puoliso sytyttää), niin jopa alkaisit muistaa. Nyt siis et vain viitsi välittää miehesi toiveesta.
Noup. Väärin. Minulla on ADHD, ja ei en yritä käyttää sitä tekosyynä, vaan minä en vain voi sille mitään, etten huomaa laittaa kenkiä pois. Varsinkin kun minä sahaan eestaas vähän väliä. Osittain siksi, että minä hoidan meillä melkein kaikki työt. Eli voin käydä vaikka autotallissa hakemassa työkaluja, käyn sisällä korjaamassa esim. laatikoston, vien lapset harrastuksiin, käyn sisällä tekemässä ruokaa, käyn keräämässä marjat puskista, käyn sisällä vaihtamassa kengät ja haen lapset kotiin, käyn pumppaamassa pyörien renkaisiin ilmaan, taas sisälle hoitamaan lasten iltatoimet yms. taas pihalle haravoimaan jne. En nyt valita siitä, että joudun tekemään suurimman osan työstä, mutta minusta mieheni saisi olla osaltaan vähän ymmärtäväisempi etten koko ajan laita kenkiä pois kun tarvitsen niitä pian kuitenkin.
Siis jos kengät syttyisivät tuleen joka kerta kun ne olisivat keskellä juntua, et sittenkään muistaisi laittaa niitä sivummalle? Ok, sitten et ole aivotoiminnaltasi normaali.
Toinen juuri kertoi, että ei ole aivotoiminnaltaan normaali vaan hänellä on ADHD. Sinä pilkkaat? Et taida olla empatialtasi normaali. Eri
Ei se ole pilkkaamista. Mulla on puoli sukua Adhd:läisiä, mm. Isäni ja veljeni, ja kumpikin pystyy laittamaan tavarat paikalleen - jos niin haluaa. Adhd EI ole syy tällaiseen, vaan välinpitämättömyys.
Tiedoksi, että ADHD näkyy ihmisillä hyvin eri tavoilla ja joillakin on myös lievempi ja toisilla vahvempi.
Tiedoksi että tiedän tämän. Edelleen kysyn kuitenkin sitä että jos joku kompastuu.niihin kenkiin ja kuolee/vammautuu, niin jäävätkö ne kengät siitä huolimatta keskelle lattiaa kun "en voi sille mitään". Jos jäävät, niin henkilö tarvitsee jonkun holhoajan tms.
Tiedät ja silti puhut kuin et tietäisi? Aika dramaattiset skenaariot sinulla. Monikohan ihminen on maailmanhistorian aikana kuollut noin :)
Et siis ymmärtänyt vieläkään pointtia. Kuvitellaan nyt esimerkin vuoksi että joku kuolee noin (ja kyllä, ihmisiä kuolee jatkuvasti tapaturmaisesti kotonaan). Pystyykö sen jälkeen ko. henkilö laittamaan ne kengät sivuun? Jos pystyy, hän pystyisi siihen jo nyt, jos kunnioittaisi puolisonsa toivetta. Jos ei pysty, hänen unohtelunsa/ tajuamattomuutensa on sillä tasolla että hän on vaaraksi sekä itselleen että muille ja todennäköisesti jonkun pitää holhota häntä / kulkea perässä vahtimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioitaAika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.
No, ehkä kaapinovet eivät olleet sananmukaisesti pelkkiä kaapinovia. Ehkä ne kuvastivat parisuhteesta myös jotain muuta.
Minustakin jos toinen alkaa repimään mielenosoitukseksi YHTEISEN kotimme ovia irti tai alkaa heittelemään MINUN tavaroitani mielenosoituksellisesti ulos niin se pistäisi miettimään.
Parisuhdetta kaikkiaan, nämä teot olisivat vain ehkä jäävuoren huippuja.
Miettisin olenko tosiaan noin ärsyttävä, että teko on oikeutettu
ja myöskin olemmeko tosiaan kuitenkaan sopivat toisillemme.Minä sen sijaan miettisin, että olisimmeko sopivia toisillemme jos mies ei parin kerran aiheesta puhumisen jälkeen ymmärtäisi laittaa kaappien ovia kiinni tai kenkiä telineeseen.
Ovet voi ihan rauhallisesti ruuvata irti ja kengät nostaa ilman raivoa oven ulkopuolelle. Tulisi meilläkin sanomista jos minä menisin sotkemaan miehen harrastuskamoja tai jos hän uudelleenjärjestelisi kirjahyllyn, jossa 95% kirjoista on minun. Olemme molemmat aikuisia ihmisiä, joten jätämme toisen tavarat paikoilleen. Toisaalta, miehelle olisi se ja sama, ovatko kengät telineessä vai ei, mutta minun mielikseni hän ottaa päivästään ylimääräisen sekunnin tätä ponnistusta varten.
Mitä sinä teet miestäsi miellyttääksesi? Nalkutat, ottelet kaapin ovia pois, heittelet mihen tavaroita pihalle? Muuttiko mies kotiisi jossa 95 prosenttia tavaroista on ilmeisesti sinun?
Svioliittosi ei ole kunnossa, mies ei ole opetettava koira , vaikka häntä sellaisena pidät.
Meillä ei tarkkaan ottaen ollut sinun ja minun tavaroita, keittiö ja keittiön kaspit eivät olleet minun eivätkä astiat eivätkä kirjat.
Me olimme kuitenkin ME, emme kaksi reviiristä tappelevaa eläintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.
Tämä on totta. Parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia ja eläimiäkin kannattaa valita sotansa. Jos sohva on vinossa niin se, joka sen huomaa tai ketä häiritsee niin siirtää sen. Ei siitä nyt kannata mitään neuvottelusessiota pitää. Ylipäätään jos joku pikkkuasia, kuten nyt paperipino on nostettukin lattialle niin nostaa sen sitten vaan siihen tasolle takaisin.
Kuulakyniä kannattaa pitää aina iso kasa ja ehkä muutamassa tietyssä eri laatikossa, että jokaiselle niitä tarvitseville löytyy omansa ja ylikin.Jos kukkamaljakot tasoilla ovat pääosassa parisuhteen eroavaisuuksissa ja aiheuttavat kinaa niin alkoi naurattamaan.
Luulin ensin, että aloittaja ja miehensä ovat lapseton pariskunta joka on nyt hiljattain muuttaneett yhteen pitkän yksinasumisen jälkeen. Mutta ilmeisesti ei kun on lapsiakin.Jos koti on pieni ja laskutilaa vähän niin mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa niillä laskutiloilla ja pöydillä. Kuten koriste-esineitä, paperipinoja, sanomalehtiä jne. Joita sitten pitää siirrellä sinne ja tänne pois jonkun muun tarpeen tieltä.
Kukkamaljakot kannattaa säilyttää jossain sivuhyllyllä ja ottaa käyttöön sitten jos on jotain erityistä tarvetta kukille, esim. jotkut juhlat. Jos niistä tulee ongelma. Mitä vähemmän ylimääräisiä tavaroita on esillä niin sitä enemmän säästää hermoja.Oletan, pitkällä elämänkokemuksella, että jokaisella parisuhteessa olevalla kumallakin osapuolella on omat ärsyttävyydet. Kumpikaan ei ole täydellinen siinä suhteessa.
Toisen tavat ja jopa naama ärsyttää aika ajoin, se ikäänkuin kuuluu parisuhteen juoneen. Mutta siihenkin vaan pitää soputua ja pysähtyä miettimään mitä hyviä puolia toisessa on kuitenkin aika paljon.
Jos kuitenkin on halu ja rakkauttakin olla yhdessä, niin joku kukkamaljakko ja sen oikea paikka, paperipino, vinossa oleva sohva tms. on sivuseikka.
Kunhan nyt huusholli on noin suurinpiirtein ihmismäisessä mallissa. Ja tärkeintä: että ne huushollissa asuvat ovat ihmismäisiä toisiaan kohtaan.
Ja ihmissuhteet siinä ovat ihmismäisessä mallissa.Niin. Onko se sitten ihmismäistä kun sohva on kokonaan poissa paikaltaan, huoneen toisessa nurkassa, etkä koskaan löydä perus käyttöesineitä koska ne jäävät aina mihin sattuu lojumaan, avaimet ovat aina hukassa vaikka niille olisi oma järkevä paikka ja kyniä saisi olla vaikka miljoona kun ne aina kuitenkin kulkeutuvat... no, johonkin. On se sitten vaan ymmärrettävä, että ihanan inhimillistä ja kivaa.
Sen "kaikki aina paikallaan" ja täydellisen kaaoksen välille mahtuu aika monta erilaista vaihtoehtoa joissa elää. Minkä ihmeen takia sohva olisi täysin vastakkaisella puolella huonetta ja kyniä miljoona? Tässä puhuttiin siitä, että sohva olisi vähän vinossa ja kyniä sen verran, että jostain löytyy (yleensä ne kulkeutuu sinne missä käytetään, joten siitä jonkun tason kulmalta se sitten löytyykin, vaikka ei olisikaan siististi kynäpurkissa). Ja kun välillä siivoaa niin mitään täyskaaosta ei ehdi tulla.
No katsopas, sinä puhut aivan alkuperäisen aiheen vierestä. Pieni epäjärjestelmällisyys loppuu mielestäni juuri siihen, kun asiat ovat siellä mihin ne eivät ollenkaan kuulu, eivätkä juuri koskaan siellä missä niiden olisi loogista olla. Ts. tavarat eivät löydä käytön jälkeen enää omalle paikalleen. Avaimille on eteisessä oma naulakko, silti niitä etsitään vähintään kerran päivässä pitkin kämppää. Saksia meillä on useammat, mutta missä? Imuri jää käytön jälkeen keskelle olohuoneen lattiaa.... jne. Kuinka iso työ siinä on, viedä tavara sinne mistä sen on alunperin käteensä napannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioitaAika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.
Ei meillä erottu ennenko kuolema erotti.
Mutta ihmettelen miehiä jotka kestää kaapin ovia opetukseksi irroittelevia naisia. Ja raivopäitä. En yhtään ihmettele jos avioliitot ei nykyisin kestä.
Ei osata elää yhdessä, hyväksyä toisen puutteita ja huomata toisen hyviä puolia.Minä taas ihmettelen ihmisiä joilla ei ole minkään näköistä huumorintajua, tai ajatusta siitä että vaikka itse loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten ja eroasi jos olisi kaapin ovi irroitettu, niin kaikki muuta maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä itse. Todella lapsellinen käsitys maailmasta ja ympäristöstä. Myös sellaista ihmettelen että miten ihminen pääsee elämässään jopa vanhaksi asti niin että luulee että jos joku asia joskus ärsyttää, niin se tarkoittaa sitä että ei hyväksytä toisen puutteita, eikä huomata hyviä puolia. Kerrotko miten on mahdollista ettet ole tuollaista vielä elämässäsi oppinut? Se ihmetyttää minua todella.
Eiköhän kaapinovienirroittelija kestä puolisoaan ihan yhtälailla kuin toisinpäinkin.
Tavatoitten heittäminen pihalle pilaantumaan tai kodin rikkominen ovia irroittelemalla on melko jonninjoutavaa huumoria. Tarkotushan sillä on mitätöidä toinen.
Voin olla vana luuska mutta koulukiusaajatkin puolustelevat huumoriksi temppujaanRadiossa tuli yhteenaikaan kuunnelma kotikiusatut, siinä miehet olivst niitä tossun alla olevia.
En puolusta mitään ovien auki jättäjää tms. Mutta ne ovat, kun tulette vanhoiksi, toisarvoisia asioita elämän ja avioliiton pitkässä juoksussa.
Niitä vastoinkäymisiä myötämäen ohessa.
Eipä yllätä ettet edes tiedä miten keittiön kaapin ovet on kiinnitetty :D
Vanhuus nyt ei tuota selitä, tai ehkä dementia jo vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioitaAika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.
No, ehkä kaapinovet eivät olleet sananmukaisesti pelkkiä kaapinovia. Ehkä ne kuvastivat parisuhteesta myös jotain muuta.
Minustakin jos toinen alkaa repimään mielenosoitukseksi YHTEISEN kotimme ovia irti tai alkaa heittelemään MINUN tavaroitani mielenosoituksellisesti ulos niin se pistäisi miettimään.
Parisuhdetta kaikkiaan, nämä teot olisivat vain ehkä jäävuoren huippuja.
Miettisin olenko tosiaan noin ärsyttävä, että teko on oikeutettu
ja myöskin olemmeko tosiaan kuitenkaan sopivat toisillemme.Minä sen sijaan miettisin, että olisimmeko sopivia toisillemme jos mies ei parin kerran aiheesta puhumisen jälkeen ymmärtäisi laittaa kaappien ovia kiinni tai kenkiä telineeseen.
Ovet voi ihan rauhallisesti ruuvata irti ja kengät nostaa ilman raivoa oven ulkopuolelle. Tulisi meilläkin sanomista jos minä menisin sotkemaan miehen harrastuskamoja tai jos hän uudelleenjärjestelisi kirjahyllyn, jossa 95% kirjoista on minun. Olemme molemmat aikuisia ihmisiä, joten jätämme toisen tavarat paikoilleen. Toisaalta, miehelle olisi se ja sama, ovatko kengät telineessä vai ei, mutta minun mielikseni hän ottaa päivästään ylimääräisen sekunnin tätä ponnistusta varten.Mitä sinä teet miestäsi miellyttääksesi? Nalkutat, ottelet kaapin ovia pois, heittelet mihen tavaroita pihalle? Muuttiko mies kotiisi jossa 95 prosenttia tavaroista on ilmeisesti sinun?
Svioliittosi ei ole kunnossa, mies ei ole opetettava koira , vaikka häntä sellaisena pidät.
Meillä ei tarkkaan ottaen ollut sinun ja minun tavaroita, keittiö ja keittiön kaspit eivät olleet minun eivätkä astiat eivätkä kirjat.Me olimme kuitenkin ME, emme kaksi reviiristä tappelevaa eläintä.
Teen paljonkin miehen mieliksi, usko pois. Minä en muuten edes ole se, joka irrotti kaapinovet ja siirsi kengät ulos.
Minun mieheni on tarpeeksi miehekäs kestääkseen sen pyllistyksen, jonka kenkien telineeseen laitto vaatii. Kirjat ovat minun, koska mies ei tykkää lukea. Miehen harrastuskamat ovat hänen, koska harrastus on hänen.
Eihän siitä reviiritappelua pääse syntymäänkään, kun nainen itse asettuu koiran asemaan, mutta ehkä se toimi teillä. Me olemme puhuneet asioista, jos häntä jokin minun tekemäni häiritsee niin yritän olla tekemättä, ja sama toisin päin. Huithapeli hän on silti ja se ärsyttää minua, edelleen, koska kun jotain tarvitsen, se pitää ensin etsiä jostain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Sinä se näytit miehelle kaapin paikan. Oketko vielä naimisissa?
Olin 45 vuotta naimisissa, kunnioitimme toistemme puuhia ja tavaroita, ei paiskittu eikä pilattu toisten tsvaroita eikä yrietty päästä "niskan päälle" jollain kaapin ovien irroittamisella ja riehumisella.
Mieheni oli nikkaroija, kalastelija, metsästäjä, kyllä harrastukset näkyi ja sai kiillotella pilkkikuviaan ja ne sopivat kodissa olemaan.Kun lukee naisten kirjoituksia en ihmeytele artikkeleita joissa ihmetellään miesten seksuaalista haluamattomuutta. Kuka ihme sängyssä ottaa rakastavan valloittajan roolin jos päivät pitkät on alistetun asemassa, pirttihirmun oikkujen alla?
Sillä lailla. Tervetuloa nykyaikaan, enää ei tarvitse olla valloitettava avuton damselli joka seuraa tahdottomana miehen oikkujen perässä.
Naisen ei tarvitse olla tahdoton mutta pitäisi silti pystyä tasa- arvoiseen liittoon.
Laulaako se kukko käskystä sitten sängyssä jos päivät on nöyryytettynä ja haukuttuna omassa kodissaan?Onko se nöyryytystä että odottaa mieheltä perussiisteyttä ja järjestystä? Aika haurasta on miehisyys.
Meillä kyllä tasa-arvoisina kukko laulaa sängyssä usein, kovaa ja korkealta, kiitos kysymästä. Itselläkin on enemmän intoa petipuuhiin aikuisen miehen kanssa, eikä keskenkasvuisen herkkiksen, jonka joko pitää saada olla possu tai joka tuntee olevansa nöyryytetty ja haukuttu kun asiasta sanotaan.Kiva. Saako se miehesi sinulle sanoa mistään vaikka sinä olet se pomo joka määrittää siisteystason ja arvostelee puolison?
Meille olis taatusti tullut ero jos olisin paiskinut miehen tavarat ulos tai ruvennur kaapin ovia ottamaan opetukseksi.
Meillä oli miehelläkin kodissa oikeus elää ja olla ja määritellä asioitaAika hepposesti teillä erotaan, yhdet kaapin ovet.
No, ehkä kaapinovet eivät olleet sananmukaisesti pelkkiä kaapinovia. Ehkä ne kuvastivat parisuhteesta myös jotain muuta.
Minustakin jos toinen alkaa repimään mielenosoitukseksi YHTEISEN kotimme ovia irti tai alkaa heittelemään MINUN tavaroitani mielenosoituksellisesti ulos niin se pistäisi miettimään.
Parisuhdetta kaikkiaan, nämä teot olisivat vain ehkä jäävuoren huippuja.
Miettisin olenko tosiaan noin ärsyttävä, että teko on oikeutettu
ja myöskin olemmeko tosiaan kuitenkaan sopivat toisillemme.Minä sen sijaan miettisin, että olisimmeko sopivia toisillemme jos mies ei parin kerran aiheesta puhumisen jälkeen ymmärtäisi laittaa kaappien ovia kiinni tai kenkiä telineeseen.
Ovet voi ihan rauhallisesti ruuvata irti ja kengät nostaa ilman raivoa oven ulkopuolelle. Tulisi meilläkin sanomista jos minä menisin sotkemaan miehen harrastuskamoja tai jos hän uudelleenjärjestelisi kirjahyllyn, jossa 95% kirjoista on minun. Olemme molemmat aikuisia ihmisiä, joten jätämme toisen tavarat paikoilleen. Toisaalta, miehelle olisi se ja sama, ovatko kengät telineessä vai ei, mutta minun mielikseni hän ottaa päivästään ylimääräisen sekunnin tätä ponnistusta varten.Mitä sinä teet miestäsi miellyttääksesi? Nalkutat, ottelet kaapin ovia pois, heittelet mihen tavaroita pihalle? Muuttiko mies kotiisi jossa 95 prosenttia tavaroista on ilmeisesti sinun?
Svioliittosi ei ole kunnossa, mies ei ole opetettava koira , vaikka häntä sellaisena pidät.
Meillä ei tarkkaan ottaen ollut sinun ja minun tavaroita, keittiö ja keittiön kaspit eivät olleet minun eivätkä astiat eivätkä kirjat.Me olimme kuitenkin ME, emme kaksi reviiristä tappelevaa eläintä.
Häh luitko ollenkaan kirjoitusta vai etkö vaan ymmärtänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun kysyy mieheltä että olisiko jokin muu järjestys tai paikka parempi tavaroille ja sinne olisi ne helpompi laittaa ei löydy kyllä yhtään mitään.
No sepä. Ei sillä ole väliä onko ne sakset täällä vai tuolla kunhan niille olisi joku järkevä paikka. Mies saa ihan rauhassa päättää saksien paikan jos ne sitten löytyvät sieltä eikä kuulu ainaista huutoa että missä ne sakset on (toki siihen tämä ei auta jos puoliso huutaa tätä myös silloin kun ne sakset on siellä sovitussa paikassa...).
Mutta kun mitään mielipidettä ei asiaan ole, ja silti ne sakset on miehen mielestä aina väärässä paikassa - ja käytön jälkeen jäävät aivan minne sattuu.
Meillä sakset oli kerran sohvatyynyjen välissä, terät sojottivat ylöspäin. Mielestäni ei ole sopiva paikka saksille - eikä tästä huomauttaminen todellakaan ole mitään mieheyden nurjertamista. Jos todellinen miehuus on sitä että lähdetään sakset pertsiissä ensiapuun, niin kiitos en tarvitse sellaista elämääni lainkaan.
Minulla on muuten myös omat sakset, sekä kynsisakset. Niihin ei ole kenelläkään muulla lupa koskea, vaan pitää etsiä ne omat.
Niin. Onko se sitten ihmismäistä kun sohva on kokonaan poissa paikaltaan, huoneen toisessa nurkassa, etkä koskaan löydä perus käyttöesineitä koska ne jäävät aina mihin sattuu lojumaan, avaimet ovat aina hukassa vaikka niille olisi oma järkevä paikka ja kyniä saisi olla vaikka miljoona kun ne aina kuitenkin kulkeutuvat... no, johonkin. On se sitten vaan ymmärrettävä, että ihanan inhimillistä ja kivaa.