Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?
Tämä on taas niitä pieniä mutta isoja ärsytyksen aiheita parisuhteessa. Mies ei laita siirtämiään tai käyttämiään tavaroita takaisin paikoilleen. Ja minulla pinna siitä kiristyy. Jos hän vaikka käyttää jotain työtasoa, jolla on säilytyksessä pino työpapereitani hän siirtää sen pinon tason viereen lattialle. Eikä nosta takaisin tasolle lopetettuaan hommansa. Tai jos hän haluaa laskea tavaroitaan hetkeksi olohuoneen sivupöydälle, jossa on koristeena minun jotain kukka-asetelmia hän työntää ne sivuun (minä sinänsä ok) mutta ei laita takaisin paikalleen otettuaan ne tavaransa pois. Ja minä joudun sitten laittelemaan näitä tavaroita takaisin paikalleen tai elämään kodissa missä asiat on lattioilla tai kauniit sisustusjutut rumasti jonnekin työnnettynä. Tai jos lainaa tavaroitani niin ei palauta niitä paikoilleen vaan palauttaa jonnekin muuhun paikkaan, josta en sitten itse löydä tai laittaa vaan pöydälle, josta sitten joudun siivoamaan ne itse paikoilleen. Miehen mielestä olen rasittava nalkuttaja ja nillittäjä kun näistä sanon enkä anna hänen elää kodissamme. Minun mielestä taas mies estää minua elämästä kodissamme kun ei huolehdi tavaroistani kun niihin koskee ja rumentaa kotia niissä asioissa joissa olen yrittänyt kotia kaunistaa.
Kysymys otsikossa.
Kommentit (408)
Kumman päättämä paikka on ns. oikea paikka? Sinun vai miehen? Jos sinä päätät, missä on paikalleen, ei toinen sitä aina välttämättä voi tietää ja jatkuva asiasta huomauttelu voi ajaa ihmisen pois kodistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko tästä apua ap:n ongelmaan, mutta meillä on ongelma ratkennus jossain määrin näin: Olemme karsineet tavaroita paljon pois huushollista ja jäljelle jääneet tavarat olemme laittaneet kaappeihin yhdessä mieheni kanssa. Näin molemmat tietävät ja hahmottavat systeemin, miten järjestystä voi ja tulisi pitää yllä. Jos minä vaimona järjestän paikat, mies ei jaksa syventyä minun "systeemiini", vaan kaikki tavarat joko jäävät pöydille tai löytyvät väärästä paikasta. Kun olemme luoneet järjestyksen yhdessä ja minä olen laiska ja poikkean siitä, mies huomauttaa, etten ole laittanut tavaroita paikoilleen. Ja on muuten mies aika tyytyväinen, kun pääsee joskus sanomaan hänkin.
Miehen koti, miehen säännöt. Ala etsimään alistuvampaa ukkoa.
Jokainen huolehtikoot omista sotkuistaan.
Pariskunnalla voi olla eri tottumus, mihin kukin tavara kuuluu. Ehkä jo lapsuuskodista alkaen. Tämän olen huomannut muutenkin ihmisten kodeissa. Jollekin esim. saksien paikka on aina keittiössä, toiselle eteisen kaapissa "sekalaista". Tunnustan, että nyt jälleen yksinasuvana, iäkkäänä, moni tavara on vain muutossa jätetty eteisen kaappiin, kun ei ole välttämätöntä löytää virallista, oikeaa paikkaa. Ja huom, olen muuten tosi innokas siivoaja (nainenl ja haluan kodin olevan puhdas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehtiin niin, että merkattiin tussilla eri tavaroiden paikat, niin on helpompi muistaa mihin ne laitetaan. Esimerkiksi työpöytään piirrettiin paperikasan paikalle A4-kokoinen neliö ja kirjoitettiin siihen, että paperit. Samoin esimerkiksi kenkien paikat piirrettiin lattiaan. Nyt on järjestys pysynyt talossa.
Kukkamaljakot ja muut tavarat, joita ei ole pakko liikutella, on liimattu paikoilleen. Toimii tosi hyvin kun käyttää vain muovikukkia, joihin ei tarvitse laittaa vettä. Suosittelen
Tyhmä ihminen uskoo tietävänsä kaiken, älykäs ihminen osaa tunnustaa oman tietämättömyytensä. Älykäs ihminen on halukas kuulemaan muitakin näkökantoja ja mahdollisesti muuttamaan omaa näkemystään jostain asiasta uuden tiedon perusteella, mutta tyhmä pitää kynsin hampain kiinni omasta kannastaan, vaikka olisi millä mitalla todisteita, että hän on väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä ihminen uskoo tietävänsä kaiken, älykäs ihminen osaa tunnustaa oman tietämättömyytensä. Älykäs ihminen on halukas kuulemaan muitakin näkökantoja ja mahdollisesti muuttamaan omaa näkemystään jostain asiasta uuden tiedon perusteella, mutta tyhmä pitää kynsin hampain kiinni omasta kannastaan, vaikka olisi millä mitalla todisteita, että hän on väärässä.
Väärä ketju, anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi en ole suomalaisen naisen kanssa parisuhteessa. En koe velvollisuudekseni joutua kokemaan sitä jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja kontrollia.
Oot sit hommannut passurin! Mistäköhän päin maailmaa?
no ihan suomalaisen, miehen...poikarakkaus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin hetken aikaa miehen kanssa, jonka kämppä oli aina ku pommin jäljiltä. En pystynyt olemaan siellä enää loppuajasta. Siivottiin siellä välillä yhdessä, mutta sain paljon enemmän aikaseks sillon ku siivosin yksin miehen ollessa poissa jaloista. Nopeesti panin merkille, että vaikka kuinka siivosin, odotti mua hänen kämpillään joka kerta ihan samanlainen sotku. Astiat levällään, roskat lattialla, kaikki työtasot täynnä rojua, roskapussit viemättä, parvekkeella kasa rojua.. En ole mikään nalkuttaja, mutten ole myöskään aikuisen yli 40-vuotiaan miehen taloudenhoitaja. Mt-ongelmat varmasti vaikutti, mutta myös asenne. Miehellä oli energiaa niihin asioihin mikä häntä kiinnosti, eikä puhtaudenpito ollut listalla.
E ole kohtuuton. Itse oon mies ja välillä kasvaa sarvet päähän kavereiden tullessa käymään kun eivät ilman asiasta huomauttamista kai OSAA laittaa esim. astioita edes lavuaariin, saati tiskikoneeseen. Suuri osa kykenee omatoimiseen käsienpesuun vessassa käynnin jälkeen, ilman että asiasta kysyy erikseen. Adhd:sta kärsivänä mun on itse vähän pakko laittaa ainakin ne tärkeimmät/ akuuteimmat tavarat samaan paikkaan. "Lakkaavat olemasta" jos laitan sekuniksikin ajatuksissani eri paikkaan.
Muutenkin, jos huomaa että pahastut tuosta niin eikö voisi yrittää edes laittaa niitä tavaroita paikalleen ja palauttaa ne lainatut tavarat? Vaikka kuulun itse siihen stereotypisimpaan yrmeä mörkö- kastiin niin mullekin nuo kuvailemiesi asioiden huomiointi kuulostaa ihan perus välittämiseltä. Jos joku ei sitten vaan osaa tai kykene niin ei sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä (nainen) olen taas meillä se jolla ei tavarat ei pysy järjestyksessä, kun se menee jotenkin silleen, että sitten kun en enää tarvi jotain juttua, en muista että se on olemassakaan. Joka huoneeseen kerääntyy kasoja. Inhoan niitä, mutta en niin paljon että jaksaisin tehdä asialle jotain. Mies välillä nalkuttaa että kerään kasojani kaikkialle. Mutta tämä ei tosiaan tullut hänelle yllätyksenä, vaan tiedosti asian jo ennen yhteen muuttoa.
Siivoan kyllä, imuroin ja pyyhin, mutta kasoihin kosken vain pakon edessä. Yleensä kun jotain on hukassa tai kun tulee vieraita.
Olen neuroepätyypillinen, muuten normi työssäkäyvä keski-ikäinen vaimoke.
Esim sakset. Kuka jaksaa niitä aina etsiä ympäri taloa, jos niitä ei palauta tiettyyn paikkaan. Tai teippi. Kyllä esim auton avaimet , jos yhteinen auto, täytyy pitää tietyssä paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että merkattiin tussilla eri tavaroiden paikat, niin on helpompi muistaa mihin ne laitetaan. Esimerkiksi työpöytään piirrettiin paperikasan paikalle A4-kokoinen neliö ja kirjoitettiin siihen, että paperit. Samoin esimerkiksi kenkien paikat piirrettiin lattiaan. Nyt on järjestys pysynyt talossa.
Kukkamaljakot ja muut tavarat, joita ei ole pakko liikutella, on liimattu paikoilleen. Toimii tosi hyvin kun käyttää vain muovikukkia, joihin ei tarvitse laittaa vettä. Suosittelen
:DD
Onko sänkypaikatkin merkattu tussilla ettei vaan toinen vahingossa väsyneenä rojahda toisen paikalle?
Mitä aloittajan parisuhteelle kuuluu kahden vuoden jälkeen?
Kyllä ja lisäksi liian vaativa. T. Eräs ex-mies
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku ovet levälleen jättävä mies kommentoida miksi ovien sulkeminen on niin haasteellista teille miehille.
Tämä tuntuu olevan selkeästi sukupuolikysymys, naisille ehkä enemmän ovien sulkeminen tulee selkäytimestä ei sitä tarvitse erikseen ajatella.
En ole mies, mutta jätän ovia auki. Välillä on asunnon ovi rappukäytävään auki (siis kirjaimellisesti auki) kun unohdan laittaa sen kiinni. En vain asiaa ajattele kun olen oven avannut. En edes tiedä meneekö mun asunnon vessan ovi kiinni kun on aina joko kokonaan auki tai jos olen tarpeillani niin on lähes kiinni. Keittiön kaapistojen ovet on aina auki ja niihin sitten törmäilen. Voin sanoa, että on lantion ja pään alue aika jännässä kunnossa.
Mä en vain kerkiä ikinä asiaa miettimään loppuun asti. Avaan oven ja sitten onkin jo muut mietteet. Mun eksä inhosi tätä ja aina kulki perässä. Jos ei ollut kotona niin käski aina käydä videopuhelun aikana varmistamassa, että ulko-ovi on edes kiinni ja mieluiten lukossa ja niin, että hän näkee kun kokeilen tai laitan oven kiinni. Välillä saattoi sekin unohtua puhelun aikana.
Ja loppukaneetti, ei varmaan yllätä ketään, että mulla on adhd.
Jotta asiat sujuisivat mukavasti, niin olen laittanut miehen ottamaan kuvia tai videoita missä tavarat sijaitsevat. Tein sitä hänelle ensin itse, mutta sitten tajusin että eihän sen tule minun ongelmani olla, ja pistin miehen kuvaamaan. Eli aina kun kuuluu sanat missä tätä pidetään, niin menen ja näytän, ja mies kuvaa sen itselleen. Toista kertaa ei ole lupa kysyä samasta tavarasta, tai sitä ei ole enää lupa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Pariskunnalla voi olla eri tottumus, mihin kukin tavara kuuluu. Ehkä jo lapsuuskodista alkaen. Tämän olen huomannut muutenkin ihmisten kodeissa. Jollekin esim. saksien paikka on aina keittiössä, toiselle eteisen kaapissa "sekalaista". Tunnustan, että nyt jälleen yksinasuvana, iäkkäänä, moni tavara on vain muutossa jätetty eteisen kaappiin, kun ei ole välttämätöntä löytää virallista, oikeaa paikkaa. Ja huom, olen muuten tosi innokas siivoaja (nainenl ja haluan kodin olevan puhdas.
Tässä on pointtia. Mieheni sanoi kerran mulle, että ihanaa kun oot niin äitini kaltainen siinä suhteessa, että sulla on kaikki samalla tavalla ja paikoilla, kuin lapsuudenkodissa. Just ne roskapussit, sakset, teipit, nastat jne.
Mä olen vielä helpottanut asiaa niinkin, että esim. saksia löytyy useasta eri paikasta. Eteisen kaapista, keittiöstä, kylppäristä jne.
Minulla oli eräällä keikkatyöpaikalla samanlaista. Tärkeimmissä huoltokohteissa oli useimmin tarvittavat työkalut ja verstaallakin kaikki omilla paikoillaan. Iltavuoroissa palautin "unohtuneita" työvälineitä paikoilleen, siivoilin työpöytiä...oli hienoa kun kaikki oli järjestyksessä ja puhtaana. Mutta seuraavana kesänä sama juttu. Paikat ja tavarat sekaisin... kun tiesin etten enää ko. paikkaan mene, en järjestelly, en siivonnut, opettelin räpläämään firman kännykkää ym. ajan kuluksi. Tehkööt miten tykkäävät.792