Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?
Tämä on taas niitä pieniä mutta isoja ärsytyksen aiheita parisuhteessa. Mies ei laita siirtämiään tai käyttämiään tavaroita takaisin paikoilleen. Ja minulla pinna siitä kiristyy. Jos hän vaikka käyttää jotain työtasoa, jolla on säilytyksessä pino työpapereitani hän siirtää sen pinon tason viereen lattialle. Eikä nosta takaisin tasolle lopetettuaan hommansa. Tai jos hän haluaa laskea tavaroitaan hetkeksi olohuoneen sivupöydälle, jossa on koristeena minun jotain kukka-asetelmia hän työntää ne sivuun (minä sinänsä ok) mutta ei laita takaisin paikalleen otettuaan ne tavaransa pois. Ja minä joudun sitten laittelemaan näitä tavaroita takaisin paikalleen tai elämään kodissa missä asiat on lattioilla tai kauniit sisustusjutut rumasti jonnekin työnnettynä. Tai jos lainaa tavaroitani niin ei palauta niitä paikoilleen vaan palauttaa jonnekin muuhun paikkaan, josta en sitten itse löydä tai laittaa vaan pöydälle, josta sitten joudun siivoamaan ne itse paikoilleen. Miehen mielestä olen rasittava nalkuttaja ja nillittäjä kun näistä sanon enkä anna hänen elää kodissamme. Minun mielestä taas mies estää minua elämästä kodissamme kun ei huolehdi tavaroistani kun niihin koskee ja rumentaa kotia niissä asioissa joissa olen yrittänyt kotia kaunistaa.
Kysymys otsikossa.
Kommentit (408)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi en ole suomalaisen naisen kanssa parisuhteessa. En koe velvollisuudekseni joutua kokemaan sitä jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja kontrollia.
Oot sit hommannut passurin! Mistäköhän päin maailmaa?
Mieti nyt kaksi kertaa jaksatko. Mies ihan selkeästi halveksii sinun toiveitasi ja tavoitteitasi pitää koti kauniina. Ja se tulee vain pahenemaan ja ilkeämmin ilmoitetaan.
Kaksi kukka-asetelmaa ei tosiaankaan ole paljon.
Muna p.lluun. Sitä toivon.
T.nainen
Mutta on kuitenkin mukavaa, kun talossa rikkinäiset asiat korjataan ihan omin nokin eikä tarvitse tuhlata kalliisiin ammattimiehiin. Mitenkä jos ihan vain kiitollisena moisista kädentaidoista ja rakkaudesta mieheesi laittaisit ikään kuin tiimityönä tavarat takaisin paikoilleen sen suurempaa elämää pitämättä. Vähän niin kuin miehesi hissun kissun ilman suurempaa showta korjailee paikkoja sen mukaan kuin huomaa tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan asuttu 8 vuotta yhdessä mutta vielä tähän päivään mennessä pieni epäjärjestys ei ole kiristänyt kenenkään pinnaa. Tämä on meidän molempien asunto ja varmasti minäkin teen jotain mikä ei ole puolisoni mieleen, pienet sotkut ei ole kinastelun arvoisia ja ne siivotaan yhdessä kun aikaa löytyy.
Samantyyppistä. Sanoa tästä ei saa, koska mies kilahtaa totaalisesti: häntä yritetään kontrolloida.
Se siivoaa jota häiritsee jne.
Alkuaikoina järkkäilin toisen jälkiä, enää en jaksa, pakko hyväksyä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä siirtäisin paperit muualle säilytykseen tasolta, jos siihen ei ole jotain syytä, että ne on juuri tasolla.Käytätkö niitä koko ajan? Siirtäisin kukka-asetelman pois pöydältä. Välineet jätettynä pöydälle on parempi kuin paikka, josta et löydä niitä. Yrittäisin jotenkin yksinkertaistaa järjestyksen pitoa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Tämä kommentti voisi olla minun kirjoittamani. :-D
Välillä vitsailemme että roskis meni ulos ihan itsestään tai että taikasauvaa tuossa heilautin, kun tavarat ovat miten kuuluvatkin olla. Olen kanssa miettinyt just vessanpönttöä ja lakanoita. Just noin. Lika saisi hypätä naamalle ennen kuin tajuaa että pitäisi siivota. Tiskit ja pyykkien pesu hoituu toisinaan vähän liiankin vajailla koneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku ovet levälleen jättävä mies kommentoida miksi ovien sulkeminen on niin haasteellista teille miehille.
Tämä tuntuu olevan selkeästi sukupuolikysymys, naisille ehkä enemmän ovien sulkeminen tulee selkäytimestä ei sitä tarvitse erikseen ajatella.
Minä kirjoitin aiemmin tähän ketjuun sellaisen naisen näkökulmasta, joka unohtaa helposti kaappien ovet auki. Jostain syystä kenelläkään ei ollut tarvetta kommentoida tai esittää jatkokysymyksiä. Joten nyt kysyisin: miksi haluat keskustella miehen kanssa, miksi nainen ei kelpaa?
Keittiön kaappien ovien sulkeminen on ihan turhaa. Ovet on tiellä ja parhaat olis sellaiset ylösrullattavat rulo-ovet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton. En ymmärrä mieslapsia jotka kuvittelevat, että äiti kulkee heidän perässään siivoamassa paskat mitä jälkeensä jättävät. M52
Täsmälleen samaa mieltä. Tämä miehen käyttäytyminen ja välinpitämättömyys koituu kohtaloksenne. Jos ei mies ymmärrä ja opi laittamaan tavaroita paikoilleen tulee yhteiselostanne katastrofi, ellei jo ole sitä!
Tässä voi olla neurologiaa molemmilla puolilla: toisella vaikeaa pitää järjestystä (ADHD? ADD?) toinen (ap) taas tarttis sitä järjestystä jotta voisi rentoutua ja voida hyvin. Meitä on moneen junaan. Parhaimmillaan menis tietty niin, että kumpikin pystyy tunnistamaan toisen tarpeet ja etsitään kompromissi, joka ei käy liian rankaksi kummallekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä olen se, joka jättää tavaroita minne sattuu, kun tulee kesken kaiken mieleen muuta. Mies pitää omansa järjestyksessä paremmin. Kodin yleisilme on kyllä helposti sellainen, että on tavaroita tasoilla vähän siellä täällä ja ne kukka-asetelmat tosiaan päätyy jonnekin pöydän reunaan ja sohvatyynyt ja -viltit mytyksi sohvan nurkkaan. Mutta kyllä me silti siivotaan ja viedään ne lojuvat tavarat paikoilleen säännöllisesti, ja nykyään kun tilaa on riittävästi, ongelma on pienempi kuin aiemmassa kodissa jossa ei vaan ollut riittävästi säilytystilaa.
Heittäsin roskiin ajelehtivat tavarat. Sillä oppii tyhmempikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mieheni saa jonkun innon tehdä jotain, vaikkapa nikkaroida, niin lähden alta pois. Ei kukaan jaksa sitä Missäse porakone on? Mihin on laitettu hanskat? Oletko nähnyt mittaa? Laitoin ihan varmasti viimeksi sen vasaran tähän?
Miten voi olla etti koskaan ole poranterät siellä mihin olen ne jättänyt? -jne-kitinää. Kun itse alan tekemään jotain, niin tiedän missä tavarani ovat. Tiedän myös yleensä noin suurinpiirtein missä ovat nuo tavarat joita mies sitetn ihan hermona etsii, mutta en sano mitään, poistun vain ja huikkaan ovelta onnea etsinnöille!
Meillä on sama tilanne, aina. Mikään ei päädy sinne minne se kuuluisi. "Missä ne ristipäämeisseli on, sakset???, voitko PITÄÄ VÄHÄN AIKAA TÄTÄ, onko se tässä kohtaa hyvin (olen 6 krt sanonut, mihin kohtaan ripustetaan), otitko ne ruuvit tästä, onko meillä vasaraa missään"...helvetillistä.
Lisäksi, kun katsotaan yhdessä telkkua, alkaa aina kysellä "Kuka tuo näyttelijä on, onko tuo naimisissa, miten vanha, onko tuo mies se tai tämä, milloin tämän ykköskausi olikaan, onko meillä pullaa, mihin aikaan se makaronilaatikko on valmista, voisitko antaa sieltä yhden nenäliinan, sulla varmaan on, paljonko kello on, kuka se oli kun soitti, menetkö huomenna kauppaan, pesisitkö mun mustat farkut vielä tänään"...aivan loputonta.
Ja tiedän, aloitus on vanha.
Meillä ei pöydillä ole mitään sisustusesineitä mitä voisi lattialle viskoa, mutta kaapeissa tavarat tuntuvat aina löytävän aivan uuden paikan. Mies on ilmeisesti tottunut tähän lapsuudenkodissaan jossa oli aivan normaalia löytää hammastahna maustekaapista. Yhteiset tavarat ei ole niin justiinsa, kyllä minä ne ennen pitkää löydän, mutta se turhauttaa jos lainataan minun henkilökohtaisia tavaroita ja piilotetaan ne jonnekin minulle mahdollisimman epäloogiseen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta on kuitenkin mukavaa, kun talossa rikkinäiset asiat korjataan ihan omin nokin eikä tarvitse tuhlata kalliisiin ammattimiehiin. Mitenkä jos ihan vain kiitollisena moisista kädentaidoista ja rakkaudesta mieheesi laittaisit ikään kuin tiimityönä tavarat takaisin paikoilleen sen suurempaa elämää pitämättä. Vähän niin kuin miehesi hissun kissun ilman suurempaa showta korjailee paikkoja sen mukaan kuin huomaa tarvetta.
Minulla on tapana erityisesti muistaa kaikista hyvistä teoista itse leipoen piirakka/pullakaffeilla tai sitten näen erityisen paljon vaivaa (mielelläni) ja teen mieliruokaansa. Silitän jopa paitoja.
Ostan silloin tällöin kaikkea kivaa, vaikka en mitään kallista, mutta kun tiedän mistä tykkää, niin osaan yllättää. Joten katsoisin, että ne sakset, teipit, laastarit sun muut välttämättömät asiat löytyisivät sieltä mihin ne kuuluvat. Ei siitä tulisi palkita, laitan ne itsekin oikeille paikoilleen, josta miehen on ne helppo ottaa.
-eri
Meillä mies jättää kaikki lojumaan mihin ne käsistään jättää ja olettaa että kuljen perässä ja korjaan 24/7 niitä kasojaan oikeisiin paikkoihin. Olen tähän aivan loppu. Olen marittanut puolet omaisuudestani pois ettei koko hereilläolo ajan tarvi olla vastuussa jostain tavarasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies jättää kaikki lojumaan mihin ne käsistään jättää ja olettaa että kuljen perässä ja korjaan 24/7 niitä kasojaan oikeisiin paikkoihin. Olen tähän aivan loppu. Olen marittanut puolet omaisuudestani pois ettei koko hereilläolo ajan tarvi olla vastuussa jostain tavarasta.
Joo, tätähän tämä on. Tuntuu, että miehen lihakset jotenkin löystyvät ja se sormien ote herpaantuu aina tietyssä kohden, ja kaikki jää lojumaan. Likaiset sukat lattialle, vaikka ne jaloistaan riisuttuaan kävelee kylppäriin, missä nimenomaan olisi se pyykkikoti!!!!!! Ei tätä vaan voi tajuta millään.
Ruoka maistuu, mutta jääkaappitavara jää keittiön pöydälle.
Yksi asia mikä ei onneksi ole meillä ongelmana, on se ettei mies lue veskissä mitään. Raivostuisin, jos sieltäkin löytyisi jotain Aku-Ankkoja tai autolehtiä. Tosin meillä on kaksi vessaa, mies käyttää toista ja pesee sen. Muuten ei tulisi yhteiselosta mitään, ei niin mitään.
Jos mies ei asu siellä ja sulla käy niitä miehiä sun kotona, niin laita järjsetyssäännöt seinään. Tai lappuja älä koske mihinkään.
Jos mies asuu sun luona, niin kai hän tietää että se on hänekin koti eikä vain sinun? Mies voisi kysyä että olenko kohtuuton, jos nainen ei tee ninkuin minä haluan?
Yhteisessä kodissa ei toinen ole vierailija. Uskon kuitenkin että kirjoitit kysymyksen vain jonkun keskustelun avaamiseksi. Ei kukaan kyseenalaista asuinkumppanin tekoja omassa kodissa.
Mutta jos miehet on sulla vaihtuvia niin lappu seinään ja kaappeihin, mihin ei saa koskea ja mihin ei, niin ei tarvi joka kerta sanella.
Kun toisen arkiset teot alkaa liikaa ärsyttää, on aika nostaa kytkintä.