Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?
Tämä on taas niitä pieniä mutta isoja ärsytyksen aiheita parisuhteessa. Mies ei laita siirtämiään tai käyttämiään tavaroita takaisin paikoilleen. Ja minulla pinna siitä kiristyy. Jos hän vaikka käyttää jotain työtasoa, jolla on säilytyksessä pino työpapereitani hän siirtää sen pinon tason viereen lattialle. Eikä nosta takaisin tasolle lopetettuaan hommansa. Tai jos hän haluaa laskea tavaroitaan hetkeksi olohuoneen sivupöydälle, jossa on koristeena minun jotain kukka-asetelmia hän työntää ne sivuun (minä sinänsä ok) mutta ei laita takaisin paikalleen otettuaan ne tavaransa pois. Ja minä joudun sitten laittelemaan näitä tavaroita takaisin paikalleen tai elämään kodissa missä asiat on lattioilla tai kauniit sisustusjutut rumasti jonnekin työnnettynä. Tai jos lainaa tavaroitani niin ei palauta niitä paikoilleen vaan palauttaa jonnekin muuhun paikkaan, josta en sitten itse löydä tai laittaa vaan pöydälle, josta sitten joudun siivoamaan ne itse paikoilleen. Miehen mielestä olen rasittava nalkuttaja ja nillittäjä kun näistä sanon enkä anna hänen elää kodissamme. Minun mielestä taas mies estää minua elämästä kodissamme kun ei huolehdi tavaroistani kun niihin koskee ja rumentaa kotia niissä asioissa joissa olen yrittänyt kotia kaunistaa.
Kysymys otsikossa.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Naurattaa tuo kaappien auki jättäminen :D Edellisessä talossa kun vielä asuttiin, niin mmonen vuoden kappienaukijättämisrumban jälkeen ruuvasin miehen töissä ollessa keittiön kaappien ovet pois kokonaan :D
Saatesanoiksi miehen hämmentyneeseen ilmeeseen sanoin että hänen tehtävänsä on kerran viikossa pyyhkiä kaikki mitä kaapeissa on, sillä ne pölyyntyvät ja rasvoittuvat mikäli niitä ei ovi suojaa, ja minä en jaksa enää laittaa niitä hänen perässään kiinni, tai sanoa että laita se ovi kiinni.
Kyllä tämä oppi perille meni. Toinen episodi oli se kun kengät jäivät koko ajan keskelle lattiaa. Aloin nakkaamaan joka kerta ne kengät siitä pihalle. Oppi olemaan jättämättä niitä siihen melko pian.
Vierailija kirjoitti:
Mies kyllä laittaisi tavarat paikoilleen, jos osaisi lukea naisen ajatuksia reaaliaikaisesti, jotta alati vaihtuvat tavaroiden "oikeat paikat" olisivat tiedossa ilman sanomista.
Naisella tämäkin on jotain peliä, jota mies ei edes tiedä pelaavansa.
Meillä on ollut samat paikat kamoilla nyt se 18v kun on tässä kämpässä asuttu. Aikoinaan ihan yhdessä mietityt paikat. Silti on koko ajan lompakko, autonavaimet, aurinkolasit jne jne hukassa siis miehellä, ei mulla.
Kyllä on.
Oliko muuta kysyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sulla on paperipinoja pitkin pöytiä? Et voi oikein vaatia toiselta, jos omat kamat on levällään pitkin ja poikin. Oma tilanne on se, että itse pidän tarkan huomen, että kamat ei ole levällään, mutta mies jättää silti kaikki just siihen, mihin ne kädestä putoaa. Nyt on esim. toista viikkoa kaksi golfhanskaa, tii ja ruohopiikki keskellä keittiön ruokapöytää. Bägi, jossa ne käsityksen mukaan kannattaisi olla on varastossa. Takapihalla on pitkin ja poikin porakonetta, sahaa, ruuvinväännin jne pikku timpurinhomman jäljiltä. Joka valmistui heinäkuussa Toi sähköpora tuskin enää edes toimii. En vaan enää jaksa olla vielä sisäkkökin. Kaiken muun lisäksi.
Olen laittanut miehelleni varaston nurkkaan ison saavin johon laitan hänen tavaransa jotka lojuvat ympäriinsä viikkotolkulla. Aina kun siivoan, niin kerään koriin, ja kun kori on täynnä, käyn kaatamassa varastoon. Mies tietää mistä etsiä.
T: se joka heitti kengätkin pitkin pihaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kyllä laittaisi tavarat paikoilleen, jos osaisi lukea naisen ajatuksia reaaliaikaisesti, jotta alati vaihtuvat tavaroiden "oikeat paikat" olisivat tiedossa ilman sanomista.
Naisella tämäkin on jotain peliä, jota mies ei edes tiedä pelaavansa.
Meillä on ollut samat paikat kamoilla nyt se 18v kun on tässä kämpässä asuttu. Aikoinaan ihan yhdessä mietityt paikat. Silti on koko ajan lompakko, autonavaimet, aurinkolasit jne jne hukassa siis miehellä, ei mulla.
Veikkaan, että miehelläsi on muutkin asiat hukassa kuin auton avaimet. Itsepä nait miehesi.
Mä kävin pari kertaa ostamassa itselleni mm. uuden ruuvauskärkisarjan kun en löytänyt omaani sieltä missä sen pitäisi olla. En edes käyttänyt miehen rahoja tai esittänyt hänelle laskua kun jo ymmärsi yskän ja kamat on alkaneet palautua. Toiminee pihin miehen kanssa joka haluaa huolehtia myös mun tilin saldosta.
Lapselle taas olen ostanut omat merkkaustussit, kynsisakset what ever, siirtänyt omani laatikoihin jotka on yksiselitteisesti minun (pois siis yleisesti saatavilta) ja kieltänyt edes katsomasta mun tavaroiden suuntaan. Pari vuotta kesti siinä 10v ikäisenä kun ei enää kysellyt onko kukaan nähnyt hänen kynsisaksiaan. Oppimiskelpoinen yksilö sekin.
Meillä on toisinpäin. Mies on rauhallinen ja huumorintajuinen, niin hän jaksaa hekotella tavaravanoilleni pitkin taloa. Siitäkin huolimatta, että mies on pikkutarkka ja pitää kaiken järjestyksessä.
En tiedä, mikä saa mieheni sietämään boheemiuttani. Hänellä on kaunis luonne, jos on pakko jostakin syy etsiä.
Meillä on sopimus, etten koske hänen työkaluvarastoonsa ilman hänen lupaansa. Jos tarvitsen vasaran saan lainata sitä ja palauttaa heti takaisin.
Ehkä meitä yhdistää se, että kun jotakin sovimme siitä pidetään kiinni? Minulla on käytössäni pari huonetta, joihin mies ei puolestaan tule säätämään yhtään mitään. Hän sanoo huoneita ystävällisesti minun näköisiksi eli kaaos. LÖydän kyllä tarvitsemani, sillä muistan mihin mitäkin jätin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sulla on paperipinoja pitkin pöytiä? Et voi oikein vaatia toiselta, jos omat kamat on levällään pitkin ja poikin. Oma tilanne on se, että itse pidän tarkan huomen, että kamat ei ole levällään, mutta mies jättää silti kaikki just siihen, mihin ne kädestä putoaa. Nyt on esim. toista viikkoa kaksi golfhanskaa, tii ja ruohopiikki keskellä keittiön ruokapöytää. Bägi, jossa ne käsityksen mukaan kannattaisi olla on varastossa. Takapihalla on pitkin ja poikin porakonetta, sahaa, ruuvinväännin jne pikku timpurinhomman jäljiltä. Joka valmistui heinäkuussa Toi sähköpora tuskin enää edes toimii. En vaan enää jaksa olla vielä sisäkkökin. Kaiken muun lisäksi.
Meidän kodissa minun tavaroita on levällään aika vähän, miehen tavaroita aika paljon. Ap
No hyvänen aika, järjestäkää niille omat asialliset paikat. Tuohan on tyhmää valittaa asiasta, jos asialle ei ole tehty mitään. Miettikää yhdessä mitä tavaroita eri paikoissa lojuu ja miten ne saataisiin järjestykseen. Jos vain sinua tavarat ärsyttävät, niin mieti pystytkö elämään asian kanssa vai et. Jos et, niin ehkä muutatte erilleen ja asia ratkeaa helposti.
Vierailija kirjoitti:
1. Et säilytä yhtään mitään työpapereitasi tasoilla, vaan pidät ne vaikka laatikossa tai jossakin kassissa pois näkyviltä. Papereiden ei ole pakko olla missään paraatipaikalla, jos et ole niiden kanssa juuri silloin työskentelemässä.
2. Tasot ovat tasoja. Ehkä ne ovat sinun mielestäsi kukkia varten, mutta koska tasoja on, niin nille voi laittaa myös muuta tavaraa. Tietenkin.
3. Jos koti on miehenkin koti, niin hänellä on ihan sama oikeus laittaa tavaroita haluamilleen paikoille.
4. Järjestäkää yhdessä tavaroille paikkansa, myös niille papereille. Miehelle siis oma työpöytä ja sinulle omansa, kummankaan ei tarvitse mennä toisen työpöydälle tavaroidensa kanssa.
5. Relaa.
6. Älkää tehkö lapsia.
1. Työpaperit oli vain yksi esimerkki. Sama koskee kaikkia minun tavaroita, jotka ovat esillä. Eikö mitään minun tavaroita saisi koskaan hetkeäkään olla missään esillä? Miehen tavaroita kyllä on esillä paljonkin meillä.
2. Minusta tasot ei ole erilaisia tavaroita ja niiden säilyttämistä varten, ensinnäkin siksi että koti on ruma jos tasoilla on romppeita ja siksi että se kerää pölyä ja hankaloittaa siivoamista.
3. Oikeastiko sinun mielestä yhteisessä kodissa kumpikin saa laittaa omia tavaroitaan minne vain haluaa? Eikö tarvitse kunnioittaa toisen toivetta kauniista tai järjestyksessä olevasta kodista? Saanko minä laittaa kukkamaljakoita varastoon miehen työkaluhyllyille työkalujen sekaan? Saanko minä täyttää koko ruokapöydän päiväkausiksi tuhannen palan palapelillä kun haluan sitä siinä hitaasti rakennelle?
4. Meillä ei ole isoa kotia vaan aika pieni, ei mahdu kuin yksi työpöytä. Rahaa ei ole isompaan kotiin.
5. On vaikea relata kun omat tavarani on hukassa, enkä löydä niitä kun tarvitsen niitä, koska mies on lainannut niitä ja palauttanut jonnekin, josta en keksi edes etsiä, tai en kiireessä ehdi etsiä.
5. Meillä on lapsia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen kodin pitää olla juuri sinun standardien mukaan?
Hmm. Moniko haluaa asua kodissa, jossa sohva repsottaa vinosti niin ettei ole seinää vasten työnnettynä kunnolla, jossa ruokapöytä on vinosti, jossa kukkamaljakot on työnnetty yhteen rumaan kasaan pöydän reunalle, jossa ei koskaan löydä vaikkapa kuulakärkikynää kun sitä on lainattu ja työnnetty lainaamisen jälkeen jonnekin vaikkapa eteisen yläikkunanbikkunalaudalle. Ap
Jaa kuvailit just meidän kodin. Ihan hyvä täällä on asua. Kukkamaljakoista ym. olen aikalailla luopunut kun ne ei vaan näytä hyvältä sinne reunaan työnnettynä. Ja kuulakärkikyniä on useampia joten kyllä ne löytyy. Erona toki se, että meillä molemmat on vähän huolettomia ja minä naisena jopa enemmän. Ei oo niin just jos se sohva on vinossa, ja isoko homma se on työntää ne keskelle lattiaa jääneet tuolit takaisin pöydän alle jos alkaa häiritä. Järjestellään ja siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei meillä mitään likaista ole, vähän sekavaa vaan, nopeasti saa perussiisteyden kuntoon jos tulisi vaikka yllätysvieraita. Meillä on kyllä myös lapsia ja koiria jotka aiheuttaa yleistä epäjärjestystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sulla on paperipinoja pitkin pöytiä? Et voi oikein vaatia toiselta, jos omat kamat on levällään pitkin ja poikin. Oma tilanne on se, että itse pidän tarkan huomen, että kamat ei ole levällään, mutta mies jättää silti kaikki just siihen, mihin ne kädestä putoaa. Nyt on esim. toista viikkoa kaksi golfhanskaa, tii ja ruohopiikki keskellä keittiön ruokapöytää. Bägi, jossa ne käsityksen mukaan kannattaisi olla on varastossa. Takapihalla on pitkin ja poikin porakonetta, sahaa, ruuvinväännin jne pikku timpurinhomman jäljiltä. Joka valmistui heinäkuussa Toi sähköpora tuskin enää edes toimii. En vaan enää jaksa olla vielä sisäkkökin. Kaiken muun lisäksi.
Meidän kodissa minun tavaroita on levällään aika vähän, miehen tavaroita aika paljon. Ap
No hyvänen aika, järjestäkää niille omat asialliset paikat. Tuohan on tyhmää valittaa asiasta, jos asialle ei ole tehty mitään. Miettikää yhdessä mitä tavaroita eri paikoissa lojuu ja miten ne saataisiin järjestykseen. Jos vain sinua tavarat ärsyttävät, niin mieti pystytkö elämään asian kanssa vai et. Jos et, niin ehkä muutatte erilleen ja asia ratkeaa helposti.
Ei minua ärsytä miehen levällään olevat tavarat, en missään sellaista väittänyt. Vaan ärsyttää se, että hän ei palauta lainaamiaan minun tavaroita takaisin paikoilleen ja se, että ei siirrä siirtämiään tavaroita takaisin paikoilleen. Ap
Meillä on kymmeniä kukkia, eli viherkasveja ikkunoilla. Ei kukaan niillä pöydillä mitään muuta mahdu säilyttelemään.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama homma. Keittiön tasot aina täynnä murusia, kaapin ovet ja laatikot ovat usein miehen jälkeen auki. Kengät harvemmin päätyvät kenkätelineelle vaan ovat siinä kävelylinjalla että varmasti ovat tiellä. Jne. jne.
En uskalla edes ajatella millaiseen kuntoon saisi asunnon, jos asuisi yksin. Varmaan siivoaisi wc-pöntön kun huomaisi että se on likainen. Vaihtaisi lakanat, kun ne alkaisivat haista pahalle jne. Olen usein sanonut että turha ihmetellä jos välillä kilahdan. Tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei aina viitsisi huomautella. Ja sitten suututaan huomauttelusta.
Mutta onneksi miehessä on enemmän hyvää.
Meillä mies on samanlainen, mutta ei ole käynyt edes mielessä, että pitäisi kilahtaa. Tämä on miehen koti ja jos noin on hyvä, niin sitten on. Jos minua muruset kiusaavat, niin sitten siivoan.
Hih, hihittelen tätä lukiessani ja katson omaa siistiä kaksiotani jossa asun yksin. Asioilla on puolensa.
Sitä olen minäkin muutamankin eri miehen kanssa ihmetellyt, riidellyt ja tuskaillut että miten hitolla ne kaappien ovet ja laatikot on niin vaikea laittaa kiinni. Samoin esim vessan tai varaston ovi, miten ne on aina levällään kun mies pyörähtää siellä. Ei miehet yleensä jää- tai pakastekaapinkaan ovea jätä auki, miksi muut ovet?
Sillon kun vielä oli asunnoissa keittiöt erikseen, tämä ei ollut niin suuri ongelma (avoimet kaapit ja pöydillä rehottavat tavarat ei näkyny olohuoneeseen), mutta nyt kun avokeittiöt yleistyy niin ovien pitää olla kiinni ja tasoilta ryönät pois .....jos siis haluaa säilyttää kodin siistin näköisenä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kymmeniä kukkia, eli viherkasveja ikkunoilla. Ei kukaan niillä pöydillä mitään muuta mahdu säilyttelemään.
Mutta ymmärrätkö millaista tilannetta tarkoitan? Että mies kuitenkin päättäisi, että hän haluaa tehdä juuri tuolla ikkunalaudalla jotain, siirtäisi nuo kymmenet kukat siitä lattialle mahtuakseen ikkunalaudalle tekemään, eikä nostaisi niitä kukkia enää takaisin lopetettuaan. Ärsyttäisikö sinua tämä? Siitä aloituksessani on kyse. Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se myös miehen koti? Jos ei ole, niin kerro sille, että lopettaa siellä omanlaisensa elämisen. Vai sopisiko sinulle, että mies ryhtyy nalkuttamaan siitä, että levität koriste-esineitä ja kukka-asetelmia ympäriinsä.
Siis onko se myös naisen koti? Jos on, miksi hän ei saisi sisustaa ja kaunistaa kotiaan? Vai täytyykö hänen vain elää turpa kiinni rumuuden ja sotkun keskellä, koska miehen koti? Eli siis kenen koti?
Eikö yleensä, nuoret naiset, kannattaisi ensin seurustella että toisen tavat tulee tutuksi eikä heti hyökätä yhteen asumaan.
Nimim. Kaksi vuotta seurustellut
Huolellisuuttakin voi opetella. Mutta teidän pitäisi yhdessä miettiä sopivat paikat tavaroille ja se siisteystaso joka teille sopii, sinun tapasi ei ole ainoa oikea. Sinun tavaroitten lainaaminen on semmoinen juttu että voit vaatia palauttamaan lainatut tavarat paikalleen, ei toisen tavaroita saa hukata, mutta nuo kukkamaljakot tai sinun työpaperit on vähän niin ja näin... Ei mies ole niitä halunnut etkä voi vaatia asettelemaan sinun toivomia koriste-esineitä just oikein, jos ne ei häntä kiinnosta.
Voisko joku ovet levälleen jättävä mies kommentoida miksi ovien sulkeminen on niin haasteellista teille miehille.
Tämä tuntuu olevan selkeästi sukupuolikysymys, naisille ehkä enemmän ovien sulkeminen tulee selkäytimestä ei sitä tarvitse erikseen ajatella.
Meidän kodissa minun tavaroita on levällään aika vähän, miehen tavaroita aika paljon. Ap