Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton kun haluan miehen laittavan tavarat takaisin paikalleen?
Tämä on taas niitä pieniä mutta isoja ärsytyksen aiheita parisuhteessa. Mies ei laita siirtämiään tai käyttämiään tavaroita takaisin paikoilleen. Ja minulla pinna siitä kiristyy. Jos hän vaikka käyttää jotain työtasoa, jolla on säilytyksessä pino työpapereitani hän siirtää sen pinon tason viereen lattialle. Eikä nosta takaisin tasolle lopetettuaan hommansa. Tai jos hän haluaa laskea tavaroitaan hetkeksi olohuoneen sivupöydälle, jossa on koristeena minun jotain kukka-asetelmia hän työntää ne sivuun (minä sinänsä ok) mutta ei laita takaisin paikalleen otettuaan ne tavaransa pois. Ja minä joudun sitten laittelemaan näitä tavaroita takaisin paikalleen tai elämään kodissa missä asiat on lattioilla tai kauniit sisustusjutut rumasti jonnekin työnnettynä. Tai jos lainaa tavaroitani niin ei palauta niitä paikoilleen vaan palauttaa jonnekin muuhun paikkaan, josta en sitten itse löydä tai laittaa vaan pöydälle, josta sitten joudun siivoamaan ne itse paikoilleen. Miehen mielestä olen rasittava nalkuttaja ja nillittäjä kun näistä sanon enkä anna hänen elää kodissamme. Minun mielestä taas mies estää minua elämästä kodissamme kun ei huolehdi tavaroistani kun niihin koskee ja rumentaa kotia niissä asioissa joissa olen yrittänyt kotia kaunistaa.
Kysymys otsikossa.
Kommentit (408)
Ethän vaan lankea laittamaan tavaroita paikoilleen miehen toimien jäljiltä? Annat vaan olla ja kutsut vieraita. Vieraat voivat sitten ihmetellä, että onko tämän sohvan tarkoitus olla keskellä lattiaa ja työkalupakki maljakoiden välissä. Tai sitten voitte jonakin rauhallisena hetkenä, kun ei ole ärtymystä, keskustella asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensähän koti on naisen. Nainen sisustaa, naisen "esteettiset tavarat" saa näkyä, miehen urheilu tms. Menneisyys piilotettu niin pokaaleista kuin valokuvista. Samoin miehen lapsuudenperhe, naisen perheen kuvat näkyvästi.
Nainen määrää ketä kodissa saa vierailla. Juusiinamaisuus on hallitseva piirre naisissa, mies on kodissaan alistettu olento js sit pitäis jaksaa kuitenkin tulisesti rakastaa ja kantaa jalokiviä ja sängyssä intohimoinen.
Olen nainen
Jos ovien auki jättäminen ärsyttää, niin ota myös ulko-ovi pois saranoiltaan ja piiloon, kun onhan se kätevää, että suoraan pääsee kävelemään sisälle, eikä tarvitse nähdä avaamisen ja sulkemisen turhaa vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö yleensä, nuoret naiset, kannattaisi ensin seurustella että toisen tavat tulee tutuksi eikä heti hyökätä yhteen asumaan.
Nimim. Kaksi vuotta seurustellutEn ole kovin nuori. Täytin 40 tänä vuonna. Mies on pari vuotta vanhempi minua. Ja seurusteltiin aikoinaan ennen yhteenmuuttoa nelisen vuotta. Ollaan jo naimisissakin ja on lapsia. Ap
Toisen viat tietäen avioidut ja hiukan lapsellisesti ajattelit että kyllä nalkuttamalla tavat muutan?
Vierailija kirjoitti:
Jos mieheni saa jonkun innon tehdä jotain, vaikkapa nikkaroida, niin lähden alta pois. Ei kukaan jaksa sitä Missäse porakone on? Mihin on laitettu hanskat? Oletko nähnyt mittaa? Laitoin ihan varmasti viimeksi sen vasaran tähän?
Miten voi olla etti koskaan ole poranterät siellä mihin olen ne jättänyt? -jne-kitinää. Kun itse alan tekemään jotain, niin tiedän missä tavarani ovat. Tiedän myös yleensä noin suurinpiirtein missä ovat nuo tavarat joita mies sitetn ihan hermona etsii, mutta en sano mitään, poistun vain ja huikkaan ovelta onnea etsinnöille!
Meillä minä olen tehnyt 98% perheen ruuat viimeiset 25 vuotta, mutta aina joskus mies haluaa tehdä ruokaa. Silloin mukavasta miehestä tulee yhtäkkiä Suuri Mahtava Kokki, jolle muiden pitäisi tuoda kuin leikkausta tekevälle lääkärille kaikki valmiiksi ja kaikkien pitäisi kuunnella ja ihailla hänen tapojaan tehdä. Mies siis alkaa suurinpiirtein luennoida ylimielisesti ja opettavaisesti miten hän ruokaa tekee ja muiden pitäisi kuunnella sitä.
Hän ei myöskään jostakinnsyystä muista missä keittiötavarat säilytetään, vaikka ne ovat olleet aika tarkasti paikoillaan jo 20 vuotta. Hän tempoo laatikoita auki ja huutelee, että mihin vatkaaja on laitettu? Missä paistinpannun kansi on? Miksi kukaan ei tule kattamaan pöytää, pitääkö minun tehdä sekin asia?!?
Me emme kuitenkaan jaksa ja viitsi enää kuunnella ja katsoa sitä typerää showta. Lapsetkin luikkivat siinä vaiheessa vaikka vessaan istumaan mielummin kuin jäävät siihen palvelijoiksi ja luentojen kuuntelijoiksi. Mies sitten loukkaantuneena ihmettelee miksi tunnelma muuttuu silloin ja minne perhe katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ethän vaan lankea laittamaan tavaroita paikoilleen miehen toimien jäljiltä? Annat vaan olla ja kutsut vieraita. Vieraat voivat sitten ihmetellä, että onko tämän sohvan tarkoitus olla keskellä lattiaa ja työkalupakki maljakoiden välissä. Tai sitten voitte jonakin rauhallisena hetkenä, kun ei ole ärtymystä, keskustella asiasta.
Yleensä laitan tavarat paikoilleen, koska minua ärsyttää niin paljon kun ne on väärillä paikoilla. Ei toimi tuo vieraat idea meillä koska useimmat tuttavamme on niin hienotunteisia, ettei he sanoisi mitään, miehen omat kaverit taas ei edes huomaisi mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos ovien auki jättäminen ärsyttää, niin ota myös ulko-ovi pois saranoiltaan ja piiloon, kun onhan se kätevää, että suoraan pääsee kävelemään sisälle, eikä tarvitse nähdä avaamisen ja sulkemisen turhaa vaivaa.
Ei minua niin ärsytä auki jätetyt ovet, vaikka mies sitä kyllä tekee että jättää kaapinovet auki. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies kyllä laittaisi tavarat paikoilleen, jos osaisi lukea naisen ajatuksia reaaliaikaisesti, jotta alati vaihtuvat tavaroiden "oikeat paikat" olisivat tiedossa ilman sanomista.
Naisella tämäkin on jotain peliä, jota mies ei edes tiedä pelaavansa.
Tavara laitetaan sille paikalle mistä se otettiin. Ei siinä sen kummempaa arpomista ole.
Onko liian pieni kämppä?
Oma työhuone olisi kva - tai edes oma työpöytä, jota toisen ei tarvitse käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vaan totean miehelle että laitatko tuon takaisin paikalleen. Sitten toteaa oho ja laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö yleensä, nuoret naiset, kannattaisi ensin seurustella että toisen tavat tulee tutuksi eikä heti hyökätä yhteen asumaan.
Nimim. Kaksi vuotta seurustellutEn ole kovin nuori. Täytin 40 tänä vuonna. Mies on pari vuotta vanhempi minua. Ja seurusteltiin aikoinaan ennen yhteenmuuttoa nelisen vuotta. Ollaan jo naimisissakin ja on lapsia. Ap
Toisen viat tietäen avioidut ja hiukan lapsellisesti ajattelit että kyllä nalkuttamalla tavat muutan?
Kyllä se miehen oma koti voi olla siisti ja sittn yhteen muutettaessa taannutaan ja syntyy jostain kummasta oletus että kyllä se vaimo korjaa ja tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö yleensä, nuoret naiset, kannattaisi ensin seurustella että toisen tavat tulee tutuksi eikä heti hyökätä yhteen asumaan.
Nimim. Kaksi vuotta seurustellutEn ole kovin nuori. Täytin 40 tänä vuonna. Mies on pari vuotta vanhempi minua. Ja seurusteltiin aikoinaan ennen yhteenmuuttoa nelisen vuotta. Ollaan jo naimisissakin ja on lapsia. Ap
Toisen viat tietäen avioidut ja hiukan lapsellisesti ajattelit että kyllä nalkuttamalla tavat muutan?
Äh. Tämä on taas tätä, että naista syytetään kun ei ollut ennustaja. Johan jo kirjoitin, että suhteen alussa tätä ongelmaa ei ilmennyt niinä vuosina kun asuimme omissa asunnoissamme eikä vähään aikaan yhteenmuuton jälkeenkään vielä. Kuinka monta vuotta olisi pitänyt odottaa ennen naimisiinmenoa? Me oltiin viisi vuotta ennen sitä yhdessä. Tämä miehen ärsyttävä tapa tuli esille vasta sen jälkeen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän koti on naisen. Nainen sisustaa, naisen "esteettiset tavarat" saa näkyä, miehen urheilu tms. Menneisyys piilotettu niin pokaaleista kuin valokuvista. Samoin miehen lapsuudenperhe, naisen perheen kuvat näkyvästi.
Nainen määrää ketä kodissa saa vierailla. Juusiinamaisuus on hallitseva piirre naisissa, mies on kodissaan alistettu olento js sit pitäis jaksaa kuitenkin tulisesti rakastaa ja kantaa jalokiviä ja sängyssä intohimoinen.
Olen nainen
Onhan se maljakko siinä olohuoneen pöydällä kivempi kuin miehen Makitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut koko työikäni työssä ravintoloiden keittiöissä (M 49) ja siellä jos missä kaikilla työvälineillä ja astioilla ym pitää olla pilkulleen oma paikka.
Työ on erittäin hektistä ja minuuttiaikataulutettua.
Jos yksikin asia on hukassa tai väärässä paikassa menee rytmi sekaisin ja tulee turhia askelia kun muutenkin ollaan koko päivä jalkojen päällä.
Olen opettanut henkilöstömme siihen että jos tulen sokeaksi yön aikana, tulen aamulla duuniin, pistän käteni työpisteeni ylimmän laatikon oikeanpuoleiseen nurkkaan niin sen kananmunaleikkurin on löydyttävä siitä.
Olen saanut koulutettua henkilöstön tältä osin hyvin (suurinosa miehiä). Meillä on tosi harvoin mikään hukassa. Myös harjottelijoiden 1.tehtävä on opetella järjestelmällisyyttä ja siisteyttä.
Itsekin oppinut työn myötä järjestystä ja kotonakin kaikilla on paikkansa ja tavarat pysyy siellä missä niiden paikka on, siis muuallakin kuin keittiössä.
Vaimo kiittää kotona 👍
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän koti on naisen. Nainen sisustaa, naisen "esteettiset tavarat" saa näkyä, miehen urheilu tms. Menneisyys piilotettu niin pokaaleista kuin valokuvista. Samoin miehen lapsuudenperhe, naisen perheen kuvat näkyvästi.
Nainen määrää ketä kodissa saa vierailla. Juusiinamaisuus on hallitseva piirre naisissa, mies on kodissaan alistettu olento js sit pitäis jaksaa kuitenkin tulisesti rakastaa ja kantaa jalokiviä ja sängyssä intohimoinen.
Olen nainen
Useimmiten syy tuohon on, että miehelle on ihan sama. Eikä hän kaipaa mitään valokuvia sukulaisista sisustukseen ( sisustus, mitä se on? jotain turhaa rahanmenoa).
Jos ei aikuinen mies osaa sanoa, että haluaisi niitä kuvia, tai tiettyjä vieraita, on ihan itse alistanut itsensä ja on omalta osaltaan täysin vastuullinen roolistaan. Usein tahdottomuus on silkkaa laiskuutta tai välinpitämättömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku ovet levälleen jättävä mies kommentoida miksi ovien sulkeminen on niin haasteellista teille miehille.
Tämä tuntuu olevan selkeästi sukupuolikysymys, naisille ehkä enemmän ovien sulkeminen tulee selkäytimestä ei sitä tarvitse erikseen ajatella.
Minä kirjoitin aiemmin tähän ketjuun sellaisen naisen näkökulmasta, joka unohtaa helposti kaappien ovet auki. Jostain syystä kenelläkään ei ollut tarvetta kommentoida tai esittää jatkokysymyksiä. Joten nyt kysyisin: miksi haluat keskustella miehen kanssa, miksi nainen ei kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mieheni saa jonkun innon tehdä jotain, vaikkapa nikkaroida, niin lähden alta pois. Ei kukaan jaksa sitä Missäse porakone on? Mihin on laitettu hanskat? Oletko nähnyt mittaa? Laitoin ihan varmasti viimeksi sen vasaran tähän?
Miten voi olla etti koskaan ole poranterät siellä mihin olen ne jättänyt? -jne-kitinää. Kun itse alan tekemään jotain, niin tiedän missä tavarani ovat. Tiedän myös yleensä noin suurinpiirtein missä ovat nuo tavarat joita mies sitetn ihan hermona etsii, mutta en sano mitään, poistun vain ja huikkaan ovelta onnea etsinnöille!
Meillä minä olen tehnyt 98% perheen ruuat viimeiset 25 vuotta, mutta aina joskus mies haluaa tehdä ruokaa. Silloin mukavasta miehestä tulee yhtäkkiä Suuri Mahtava Kokki, jolle muiden pitäisi tuoda kuin leikkausta tekevälle lääkärille kaikki valmiiksi ja kaikkien pitäisi kuunnella ja ihailla hänen tapojaan tehdä. Mies siis alkaa suurinpiirtein luennoida ylimielisesti ja opettavaisesti miten hän ruokaa tekee ja muiden pitäisi kuunnella sitä.
Hän ei myöskään jostakinnsyystä muista missä keittiötavarat säilytetään, vaikka ne ovat olleet aika tarkasti paikoillaan jo 20 vuotta. Hän tempoo laatikoita auki ja huutelee, että mihin vatkaaja on laitettu? Missä paistinpannun kansi on? Miksi kukaan ei tule kattamaan pöytää, pitääkö minun tehdä sekin asia?!?
Me emme kuitenkaan jaksa ja viitsi enää kuunnella ja katsoa sitä typerää showta. Lapsetkin luikkivat siinä vaiheessa vaikka vessaan istumaan mielummin kuin jäävät siihen palvelijoiksi ja luentojen kuuntelijoiksi. Mies sitten loukkaantuneena ihmettelee miksi tunnelma muuttuu silloin ja minne perhe katoaa.
Ollaankohan me saman miehen kanssa naimissa? Meillä on ihan sama homma, ja eniten ärsyttää se, että kun mä teen ruuan, mä siivoan keittiön, katan pöydän ja siivoan sen pöydän ruokailun jälkeen. Miehen kokkaus: hän paistaa sen jonkun pääruuan, minä etsin hänelle ne valmistusvälineet (joista vielä kommentoidaan, että "miksi tämä on täällä, miksi se ei ole tässä kun minä sitä NYT tarvitsen?") katan pöydän, teen salaatit yms tykötarpeet, siivoan keittiön ja tyhjennän ruokapöydän. mutta siis THE MIES on tehnyt ruuan.
Olen nainen. En jaksaisi elää kulissikodissa jossa ei kaikki, mies ja lapset, saisi elää elämisen jälkiä jättäen.
Toki koti voi olla kuin sisustuslehdestä, olohuoneen pöydällä neulelehtiä ja jossain korissa yksi työ kesken ja toinen neule, sohvan väriin sopiva, sohvalla. ( Voi olla samoin vielä puolen vuoden päästä)
Mutta jos mies jättäisi nikkarointilehtensä pöydälle ja keskeneräisen kukkaristikon sohvalle, se olisi törkeää törkyä.
Kaikki ei sovi esteettisiin kulisseihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän koti on naisen. Nainen sisustaa, naisen "esteettiset tavarat" saa näkyä, miehen urheilu tms. Menneisyys piilotettu niin pokaaleista kuin valokuvista. Samoin miehen lapsuudenperhe, naisen perheen kuvat näkyvästi.
Nainen määrää ketä kodissa saa vierailla. Juusiinamaisuus on hallitseva piirre naisissa, mies on kodissaan alistettu olento js sit pitäis jaksaa kuitenkin tulisesti rakastaa ja kantaa jalokiviä ja sängyssä intohimoinen.
Olen nainenUseimmiten syy tuohon on, että miehelle on ihan sama. Eikä hän kaipaa mitään valokuvia sukulaisista sisustukseen ( sisustus, mitä se on? jotain turhaa rahanmenoa).
Jos ei aikuinen mies osaa sanoa, että haluaisi niitä kuvia, tai tiettyjä vieraita, on ihan itse alistanut itsensä ja on omalta osaltaan täysin vastuullinen roolistaan. Usein tahdottomuus on silkkaa laiskuutta tai välinpitämättömyyttä.
No meillä ei kyllä ole esillä yhtään kuvaa yhdestäkään sukulaisesta. Mutta tosiaan, jos mies ei tykkäisi jostain hankkimastani maljakosta tai kukka-asetelmasta, niin tietenkin hän voisi sen sanoa, enkä suuttuisi. Mutta kun ei ole sanonut mitään niin oletan, että ne on ok hänelle. Ap
En ole kovin nuori. Täytin 40 tänä vuonna. Mies on pari vuotta vanhempi minua. Ja seurusteltiin aikoinaan ennen yhteenmuuttoa nelisen vuotta. Ollaan jo naimisissakin ja on lapsia. Ap