Vaimon ovulaation aikaiset seksihalut on alkaneet ällöttää. Ymmärrättekö näkökulmani?

Vierailija kirjoitti:

Eivät miehetkään ryhdy tyydyttämään naista yksipuolisesti, jos heitä itseään ei hdluta seksi yhtään. Mieheni on varsin itsekäs, eikä suostu muutenkaan sellaiseen seksiin, jota olen kertonut toivovani. Epärealistista vaatia, että kuitenkin naisen pitäisi siihen ryhtyä.

 En kehu mutta mulla sellainen joka tekee. Miehiä pitää opettaa, ja vaatia. Ei naisen pidä olla hipu ja kysellä saisko; pitää vaatia. Luulenpa että normaalis mies siitä jopa tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voi toki lähteä tahallaan kieltäytymään seksistä, vaikka haluaisikin, mutta se tulee johtamaan seksin loppumiseen suhteesta kokonaan ja etääntymiseen ja eroon. Eli kannattaa miettiä, halyaako erotajamiten todennäköisesti ap löytää uuden, jatkuvasti seksiä haluavan ikäisensä naisen. Veikkaanpa todennäköisyyttä heikoksi. Vaimo taas saattaa hyvinkin löytää uuden miehen, jolle kelpaa seksiä muutama kerta kuulauteen joka kuukausi.

Kolmasti kuukaudessa seksiä tarjoilevaa naista ei kannata pitää. Ottaa mielummin riskin vaikka jäädä kokonaan ilman. Silloin ei myöskään ole jatkuvaa vitutusta.

Ja mitä sitten jos vaimo löytää uuden. Se on sitten seuraavan miehen ongelma. Luuletko, että tommosella pelotteella on yhtään mitään virkaa.

Kolmesti kuukaudessa säännöllistä seksiä on keskiverrosti erinomainen tahti. Mies on pahasti harhautunut, jos luulee useimmilla pariskunnilla tai sinkuilla olevan seksiä enemmän. Sellaisen miehen kannattaa ehdottomasti erota ja alkaa oppia elämää kantapään kautta. Tai kannattaa kääntyä homoksi, jos haluaa kumppanin, jolla on samanlainen seksuaalisuus kuin miehillä.

Kolmesti kuukaudessa on surkea tahti. Mä olen paljon tyytyväisempi tahtiin kolmasti viikossa. Ja molempien halusta. Elämä onkin varsin ihanaa ja intohimoista. Muuhun ei suostukaan. Etsikää itselleni sopiva kumppani ja lempatkaa nää pihtarit pihalle. Ne voivat vaikka sitten suhteilla keskenään.

Miten feministi kuvittelee, että homoilla olisi suurempi halukkuus, kuin heteroilla. Koskeeko tämä myös lesboja. Kääntykää naiset lesboiksi, jos ette kotona saa.

Miehillä keskimäärin suurempi halukkuus suuremman testosteroni määrän takia. Sehän on tutkittu, että homomiehillä on eniten seksiä ja lesbonaisilla vähiten.

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä miehen logiikka. Haluaa seksiä mutta kieltäytyy koska toinen haluaa. Lopputuloksena vielä vähemmän seksiä.

Mutta jos ei haluta vaikka naista haluttaa niin se on ok kieltäytyä, toisaalta silloin ei voi myöskään kritisoida naisen haluttomuutta ja kieltäytymistä. Tästä saadaankon näppärä kierre että kumpikaan ei saa seksiä vaikka molemmat haluaa.

No miltä naisesta tuntuu jos miestä haluttaa vain pikkusievässä? Ei kai kukaan vain ota itteensä ja ala kieltäytyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän AP mitä ajat takaa. Vaimoasi ei kiinnosta sinun halusi ja toisaalta hänelle on itsestäänselvyys saada seksiä silloin kun joskus harvoin sattuu haluttamaan.

Siksi naisen pitääkin antaa maistaa omaa lääkettään. Ei seksiä ovulaation aikana.

Ja kun on muutama päivä pakkien antamisesta mennyt, niin sitten on hyvä mennä vonkaamaan. Voi sitten uhriutua kun ei taaskaan saa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mitä haet, ap, mutta tuollainen ajatus, että "antaa maistaa omaa lääkettään" ja kostaa vaimolle ei sovi parisuhteeseen. Jos et enää halua häntä tilanteen vuoksi tai koet että sinua ei arvosteta tai haluta miehenä, niin kommunikoi tämä sille vaimollesi äläkä pelaa pelejä. Huolimatta siitä, että sinä koet tilanteen epäreiluna ja ehkä loukkaavana, niin yritä olla alentumatta tuohon kierteeseen, jonka jälkeen seksiä tulee olemaan vielä vähemmän ja suhteenne menee huonommaksi. Puhu suusi puhtaaksi ja katso mitä tulee.

Naisen hormonitoiminta voi olla tosi ailahtelevainen. En väitä, etteikö vaimosi voisi harrastaa seksiä muulloinkin mutta jos ei ole haluja tai on limakalvo-ongelmia/ongelmia kostua ovisten ulkopuolella niin se fyysinen puoli ei ole hänen oma valintansa. Jos ette ihan teineinä menneet yhteen niin vaimosikin alkaa olla jo sen ikäinen, että vaivoja voi olla. Kiinnostaisi myös tietää onko vaimollasi hormonaalinen ehkäisy käytössä, se voi aiheuttaa haluttomuutta ja tunto-ongelmia niin ettei seksi maita.

Jos miestä ällöttää vaimon ovishalut, niin ei sille mitään voi. Ei se silloin mitään kostamista ole. Ja voi niitä vaivoja olla miehelläkin. Silloin voi tosi pienestä mennä homma pieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Eivät miehetkään ryhdy tyydyttämään naista yksipuolisesti, jos heitä itseään ei hdluta seksi yhtään. Mieheni on varsin itsekäs, eikä suostu muutenkaan sellaiseen seksiin, jota olen kertonut toivovani. Epärealistista vaatia, että kuitenkin naisen pitäisi siihen ryhtyä.

Etkö tiedä että mies pitää vietellä seksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama, seksiä on käytännössä vain ovulaation aikana. Muulloin emme kuulemma ole henkisesti tarpeeksi läheisiä seksin harjoittamiseen, ja saan säännöllisesti noottia etäisyydestä. Kiva olla se syyllinen koko ajan. En jaksa enää tehdä aloitteita.

Olisi myös kiva, jos pesisi römpsän joskus. Täällä kun niin herkästi aina puututaan miesten hygieniaan, niin voi se asia valitettavasti olla myös toisinpäin. Voi ei, tämä varmaan triggeröi liikkeelle kaikki tyypit, joiden mielestä vasta puoli vuotta pesemättömässä on oikeat aromit suuseksiin. Noh, ajatelkaa tämäkin skenaario toisesta näkökulmasta: onko halukkaita imuttamaan kuusi kuukautta marinoitua makkaraa?

Tässäkin olisi tilanne, jossa voisi ajatella kaksi vaihtoehtoista skenaariota tilanteen ratkaisuun:

A) Mies lopettaa aloitteiden tekemisen, kasvattaa etäisyyttä edelleen, arvostelee naisen hygieniaa, lopettaa suostumasta vaimon aloitteisiin ovulaation aikana tavoitteenaan saada vaimolle "wakeup call". Tavoitteena siis saada vaimo ymmärtämään miehen näkökulma, vaikka sitten keinoja kaihtamatta.

B) Mies alkaakin keskustella tilanteesta vaimon kanssa ystävällisesti: varaa aikaa ja tilaisuuden hyvälle keskustelulle, kommunikoi rehellisesti omista tunteistaan kuitenkin syyllistämättä vaimoaan; kertoo vaimolleen haluavansa parantaa sekä parisuhdetta että seksielämää, ja kysyy, mitä ajatuksia vaimolla (entisten lisäksi) olisi siihen, että sekä parisuhde että seksielämä voisivat entistä paremmin? Kertoo vaimolleen, että tavoitteena siis kokonaisuutena onnellisempi parisuhde SEKÄ parempi seksielämä, mukaan lukien vaimon onnellisuus (ja parempaa seksiä myös vaimolle!!).

Mitä luulette, kumpi näistä lähestymistavoista on parempi, A vai B? 

Miehestä voisi tuntua paremmalta, jos pääsisi lyömään omat korttinsa pöytään, ja antaisi vaimon maistaa omaa lääkettään. Tähän vaihtoehtoon jokainen tässä tilanteessa olevista pystyisi turvautumaan helpostikin, ja se voisi tyydyttää miehen loukattuja tunteita ja lievittää turhautumista hetkellisesti.

Mutta kumpi vaihtoehto on parempi: saada lyhyellä tähtäimellä parempi fiilis saamalla kostonhalu tyydytettyä vai saada pitemmässä juoksussa toimivampi parisuhde ja sen sivutuotteena melko todennäköisesti myös parempi/aktiivisempi seksielämä?

Koska vaihtoehdossa A todennäköisyys seksielämän paranemiselle pitkässä juoksussa on hyvin matala: enintään 10% luokkaa (eli vaimo alkaisi harrastaa seksiä vastoin haluaan, esim. jättämisen pelosta). Vaihtoehdossa B seksielämän paranemisen todennäköisyys on jo ainakin 60% luokkaa, ja rakentuisi kestävälle pohjalle.

Mutta vaihtoehto B tarkoittaa tietenkin paljon enemmän panostamista, epämukavuutta, tunteidenhallintaa ja vaivaa kuin vaihtoehto A.

Mihin perustuu arviosi siitä, että vaihtoehdossa B nainen alkaisi useammin harrastamaan seksiä vasten haluaan? Jos naisella kerran ole halua kuin ovulaation aikaan, niin ei se hormonitoiminta siitä keskustelusta mihinkään muutu. Vai meinaatko, että puheella mies voisi opettaa naisen tuntemaan halua hormoneistaan huolimatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama, seksiä on käytännössä vain ovulaation aikana. Muulloin emme kuulemma ole henkisesti tarpeeksi läheisiä seksin harjoittamiseen, ja saan säännöllisesti noottia etäisyydestä. Kiva olla se syyllinen koko ajan. En jaksa enää tehdä aloitteita.

Olisi myös kiva, jos pesisi römpsän joskus. Täällä kun niin herkästi aina puututaan miesten hygieniaan, niin voi se asia valitettavasti olla myös toisinpäin. Voi ei, tämä varmaan triggeröi liikkeelle kaikki tyypit, joiden mielestä vasta puoli vuotta pesemättömässä on oikeat aromit suuseksiin. Noh, ajatelkaa tämäkin skenaario toisesta näkökulmasta: onko halukkaita imuttamaan kuusi kuukautta marinoitua makkaraa?

Tässäkin olisi tilanne, jossa voisi ajatella kaksi vaihtoehtoista skenaariota tilanteen ratkaisuun:

A) Mies lopettaa aloitteiden tekemisen, kasvattaa etäisyyttä edelleen, arvostelee naisen hygieniaa, lopettaa suostumasta vaimon aloitteisiin ovulaation aikana tavoitteenaan saada vaimolle "wakeup call". Tavoitteena siis saada vaimo ymmärtämään miehen näkökulma, vaikka sitten keinoja kaihtamatta.

B) Mies alkaakin keskustella tilanteesta vaimon kanssa ystävällisesti: varaa aikaa ja tilaisuuden hyvälle keskustelulle, kommunikoi rehellisesti omista tunteistaan kuitenkin syyllistämättä vaimoaan; kertoo vaimolleen haluavansa parantaa sekä parisuhdetta että seksielämää, ja kysyy, mitä ajatuksia vaimolla (entisten lisäksi) olisi siihen, että sekä parisuhde että seksielämä voisivat entistä paremmin? Kertoo vaimolleen, että tavoitteena siis kokonaisuutena onnellisempi parisuhde SEKÄ parempi seksielämä, mukaan lukien vaimon onnellisuus (ja parempaa seksiä myös vaimolle!!).

Mitä luulette, kumpi näistä lähestymistavoista on parempi, A vai B? 

Miehestä voisi tuntua paremmalta, jos pääsisi lyömään omat korttinsa pöytään, ja antaisi vaimon maistaa omaa lääkettään. Tähän vaihtoehtoon jokainen tässä tilanteessa olevista pystyisi turvautumaan helpostikin, ja se voisi tyydyttää miehen loukattuja tunteita ja lievittää turhautumista hetkellisesti.

Mutta kumpi vaihtoehto on parempi: saada lyhyellä tähtäimellä parempi fiilis saamalla kostonhalu tyydytettyä vai saada pitemmässä juoksussa toimivampi parisuhde ja sen sivutuotteena melko todennäköisesti myös parempi/aktiivisempi seksielämä?

Koska vaihtoehdossa A todennäköisyys seksielämän paranemiselle pitkässä juoksussa on hyvin matala: enintään 10% luokkaa (eli vaimo alkaisi harrastaa seksiä vastoin haluaan, esim. jättämisen pelosta). Vaihtoehdossa B seksielämän paranemisen todennäköisyys on jo ainakin 60% luokkaa, ja rakentuisi kestävälle pohjalle.

Mutta vaihtoehto B tarkoittaa tietenkin paljon enemmän panostamista, epämukavuutta, tunteidenhallintaa ja vaivaa kuin vaihtoehto A.

Sinulta unohtui vaihtoehto C, jossa nainen huomioi miehen tunteet ja välittää niistä. Sen seurauksena varaa aikaa ja tilaisuuden hyvälle keskustelulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntisten pöydästä kirjoitti:

Mikähän piilee vaimon haluttomuuden taustalla? Vahingosta viisastuneena ehdottaisin hakeutumista parisuhdeterapiaan, ennenkuin on liian myöhäistä. Me naiset ollaan sillä tavoin kummallisia, et usein se perimmäinen syy on paineet elämän muilla sektoreilla. Liikaa työelämää, liikaa kotitöitä tai esim. Herkkäunisia lapsia/teinejä lähellä tai huonosti äänieristetyissä huoneissa. Tai sitten arvostuksen tms. puute parisuhteessa.

Aikoinaan yli 20v kestänyt suhde kaatui rahaongelmiin ja äänieristeettömyyteen. Ns runsastarpeinen parisuhde ei kestänyt yli vuotta huonoissa äärieristeissä, hotellihuoneita kun ei pystynyt rahatilanteesta johtuen päivittäin "kauppareissun" ajaksi buukata. Hyvä kun edes joka toinen viikko..

Liian vähän,liian harvoin niin toinen sortui hakeen seksiä muualta kun sitä ei kotoa saanut. Sinällään ymmärrettävää, mut rumaa jälkeä tuli. Siistimmin suosittelen asiat hoitamaan. Eikä ne hoidu itsestään, jos mikään ei muutu, ei mikään muutu, ainakaan parempaan suuntaan!

Parisuhdeterapiaan? Eiköhän olennaista olisi saada nainen kuntoon niin fyysisesti kuin henkisesti. Tähän parempia välineitä kuin parisuhdeterapia.

Sitä henkistä puolta voi yrittää selvitellä siellä terapiassa. Parisuhdeseksi on kahden kauppa, siinä kumpikin antaa ja saa. Vaikka se vaimoke ei sitä seksiä niin olisi vailla, hänelläkin on varmasti joku syy taustalla ja monelle miehelle voi tulla yllätyksenä mistä ne perimmäiset syyt siihen haluttomuuteen kumpuaa. Naisen haluttomuus on usein joko ikää ja hormoneita, tai lumipalloefekti, jossa moni asia pidemmältä ajalta on kiertynyt niin solmuun että seksi ei enää maita.

Miten sitä naisen ikää tai hormoneita siellä terapiassa muutetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama, seksiä on käytännössä vain ovulaation aikana. Muulloin emme kuulemma ole henkisesti tarpeeksi läheisiä seksin harjoittamiseen, ja saan säännöllisesti noottia etäisyydestä. Kiva olla se syyllinen koko ajan. En jaksa enää tehdä aloitteita.

Olisi myös kiva, jos pesisi römpsän joskus. Täällä kun niin herkästi aina puututaan miesten hygieniaan, niin voi se asia valitettavasti olla myös toisinpäin. Voi ei, tämä varmaan triggeröi liikkeelle kaikki tyypit, joiden mielestä vasta puoli vuotta pesemättömässä on oikeat aromit suuseksiin. Noh, ajatelkaa tämäkin skenaario toisesta näkökulmasta: onko halukkaita imuttamaan kuusi kuukautta marinoitua makkaraa?

Tässäkin olisi tilanne, jossa voisi ajatella kaksi vaihtoehtoista skenaariota tilanteen ratkaisuun:

A) Mies lopettaa aloitteiden tekemisen, kasvattaa etäisyyttä edelleen, arvostelee naisen hygieniaa, lopettaa suostumasta vaimon aloitteisiin ovulaation aikana tavoitteenaan saada vaimolle "wakeup call". Tavoitteena siis saada vaimo ymmärtämään miehen näkökulma, vaikka sitten keinoja kaihtamatta.

B) Mies alkaakin keskustella tilanteesta vaimon kanssa ystävällisesti: varaa aikaa ja tilaisuuden hyvälle keskustelulle, kommunikoi rehellisesti omista tunteistaan kuitenkin syyllistämättä vaimoaan; kertoo vaimolleen haluavansa parantaa sekä parisuhdetta että seksielämää, ja kysyy, mitä ajatuksia vaimolla (entisten lisäksi) olisi siihen, että sekä parisuhde että seksielämä voisivat entistä paremmin? Kertoo vaimolleen, että tavoitteena siis kokonaisuutena onnellisempi parisuhde SEKÄ parempi seksielämä, mukaan lukien vaimon onnellisuus (ja parempaa seksiä myös vaimolle!!).

Mitä luulette, kumpi näistä lähestymistavoista on parempi, A vai B? 

Miehestä voisi tuntua paremmalta, jos pääsisi lyömään omat korttinsa pöytään, ja antaisi vaimon maistaa omaa lääkettään. Tähän vaihtoehtoon jokainen tässä tilanteessa olevista pystyisi turvautumaan helpostikin, ja se voisi tyydyttää miehen loukattuja tunteita ja lievittää turhautumista hetkellisesti.

Mutta kumpi vaihtoehto on parempi: saada lyhyellä tähtäimellä parempi fiilis saamalla kostonhalu tyydytettyä vai saada pitemmässä juoksussa toimivampi parisuhde ja sen sivutuotteena melko todennäköisesti myös parempi/aktiivisempi seksielämä?

Koska vaihtoehdossa A todennäköisyys seksielämän paranemiselle pitkässä juoksussa on hyvin matala: enintään 10% luokkaa (eli vaimo alkaisi harrastaa seksiä vastoin haluaan, esim. jättämisen pelosta). Vaihtoehdossa B seksielämän paranemisen todennäköisyys on jo ainakin 60% luokkaa, ja rakentuisi kestävälle pohjalle.

Mutta vaihtoehto B tarkoittaa tietenkin paljon enemmän panostamista, epämukavuutta, tunteidenhallintaa ja vaivaa kuin vaihtoehto A.

Vaihtoehto C.

Nainen alkaa keskustelun jonka lopputuloksena parempi ja aktiivinen seksielämä. Miksi tätä ei edes mainittu? Miehen pitäisi madella kai vielä lisää, vaikka pakkeja satelee 28 kertaa kuukaudessa.

Hankkiutukaa eroon näistä riippakivistä riittävän aikaisessa vaiheessa. Se parantaa teidän elämänlaatuanne merkittävästi ja seksi tuskin siitä enää vähenee.

Kohta C ei tule toteutumaan, koska seksittömyys ei näy olevan vaimon ongelma vaan AP:n ongelma. Seksi parisuhteessa mennään käytännössä aina vähemmän haluavan ehdoilla, muu olisi pakottamista ja painostamista. Se jolla ei ole ongelmaa on harvoin se, joka ryhtyy esittämään ratkaisua toisen tilanteeseen. Vähän kuin kaksi ihmistä, jolla toisella on jatkuvasti nälkä ja toinen on vähemmästä kylläinen ja he voivat syödä vain yhdessä samaan aikaan saman verran. Sen kylläisen voi olla haastava asettua edelleen nälkäisen asemaan ja toisaalta jos hän söisi itse lisää jotta toinenkin saisi syödäkseen, siitä tulisi huono olo.

Omaan korvaan kuulostaa aika pahalta, jos joku kuvaa parisuhteessa ongelmista keskustelua "mateluksi". Jos se mies aloittaa keskustelun jostain aiheesta jonka kokee suhteessa huonoksi, hän ei matele vaan on mielestäni aikuinen, joka yrittää ratkaista tilannetta.

Mitä se keskustelu auttaa jos naista ei miehen halut tai tunteet kiinnosta? Kyllähän se nainenkin sen huomaa kun miestä v*tuttaa. Jos hän ei siihen millään tavalla reagoi, niin tuskin se keskustelun aloittaminen aiheesta empatiaa yhtäkkiä herättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voi toki lähteä tahallaan kieltäytymään seksistä, vaikka haluaisikin, mutta se tulee johtamaan seksin loppumiseen suhteesta kokonaan ja etääntymiseen ja eroon. Eli kannattaa miettiä, halyaako erotajamiten todennäköisesti ap löytää uuden, jatkuvasti seksiä haluavan ikäisensä naisen. Veikkaanpa todennäköisyyttä heikoksi. Vaimo taas saattaa hyvinkin löytää uuden miehen, jolle kelpaa seksiä muutama kerta kuulauteen joka kuukausi.

Kolmasti kuukaudessa seksiä tarjoilevaa naista ei kannata pitää. Ottaa mielummin riskin vaikka jäädä kokonaan ilman. Silloin ei myöskään ole jatkuvaa vitutusta.

Ja mitä sitten jos vaimo löytää uuden. Se on sitten seuraavan miehen ongelma. Luuletko, että tommosella pelotteella on yhtään mitään virkaa.

Ymmärrän tuon, että epätyydyttävästä suhteesta kannattaa lähteä, mutta mikä logiikka siinä on että jos jää kokonaan ilman niin vituttaa vähemmän kuin jos saa kolmesti kuussa? Katoaako panetus ajan kanssa ja yhtäkkiä pärjääkin ilman, vai onko vitutus sittenkin kytköksissä siihen naiseen jonka tilanteeseen et osaa suhtautua, eikä siihen seksin määrään? Luulisi, että parisuhteessa ollaan muunkin kuin seksin vuoksi. Ei ihme että porukka eroaa milloin mistäkin älyttömästä syystä, jos kyse on vaan siitä että ainoa liima suhteessa on ollut hetken nautinto jonka varaan koko korttitalo on kyhätty.

Jos jää kokonaan ilman, niin on se mahdollisuus, että omatkin halut hiipuu ja lopulta loppuu. Kolmesti kuussa pitää ne halut hengissä ja sitten saa kärsiä sitä puutetta valtaosan kuukaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama, seksiä on käytännössä vain ovulaation aikana. Muulloin emme kuulemma ole henkisesti tarpeeksi läheisiä seksin harjoittamiseen, ja saan säännöllisesti noottia etäisyydestä. Kiva olla se syyllinen koko ajan. En jaksa enää tehdä aloitteita.

Olisi myös kiva, jos pesisi römpsän joskus. Täällä kun niin herkästi aina puututaan miesten hygieniaan, niin voi se asia valitettavasti olla myös toisinpäin. Voi ei, tämä varmaan triggeröi liikkeelle kaikki tyypit, joiden mielestä vasta puoli vuotta pesemättömässä on oikeat aromit suuseksiin. Noh, ajatelkaa tämäkin skenaario toisesta näkökulmasta: onko halukkaita imuttamaan kuusi kuukautta marinoitua makkaraa?

Tässäkin olisi tilanne, jossa voisi ajatella kaksi vaihtoehtoista skenaariota tilanteen ratkaisuun:

A) Mies lopettaa aloitteiden tekemisen, kasvattaa etäisyyttä edelleen, arvostelee naisen hygieniaa, lopettaa suostumasta vaimon aloitteisiin ovulaation aikana tavoitteenaan saada vaimolle "wakeup call". Tavoitteena siis saada vaimo ymmärtämään miehen näkökulma, vaikka sitten keinoja kaihtamatta.

B) Mies alkaakin keskustella tilanteesta vaimon kanssa ystävällisesti: varaa aikaa ja tilaisuuden hyvälle keskustelulle, kommunikoi rehellisesti omista tunteistaan kuitenkin syyllistämättä vaimoaan; kertoo vaimolleen haluavansa parantaa sekä parisuhdetta että seksielämää, ja kysyy, mitä ajatuksia vaimolla (entisten lisäksi) olisi siihen, että sekä parisuhde että seksielämä voisivat entistä paremmin? Kertoo vaimolleen, että tavoitteena siis kokonaisuutena onnellisempi parisuhde SEKÄ parempi seksielämä, mukaan lukien vaimon onnellisuus (ja parempaa seksiä myös vaimolle!!).

Mitä luulette, kumpi näistä lähestymistavoista on parempi, A vai B? 

Miehestä voisi tuntua paremmalta, jos pääsisi lyömään omat korttinsa pöytään, ja antaisi vaimon maistaa omaa lääkettään. Tähän vaihtoehtoon jokainen tässä tilanteessa olevista pystyisi turvautumaan helpostikin, ja se voisi tyydyttää miehen loukattuja tunteita ja lievittää turhautumista hetkellisesti.

Mutta kumpi vaihtoehto on parempi: saada lyhyellä tähtäimellä parempi fiilis saamalla kostonhalu tyydytettyä vai saada pitemmässä juoksussa toimivampi parisuhde ja sen sivutuotteena melko todennäköisesti myös parempi/aktiivisempi seksielämä?

Koska vaihtoehdossa A todennäköisyys seksielämän paranemiselle pitkässä juoksussa on hyvin matala: enintään 10% luokkaa (eli vaimo alkaisi harrastaa seksiä vastoin haluaan, esim. jättämisen pelosta). Vaihtoehdossa B seksielämän paranemisen todennäköisyys on jo ainakin 60% luokkaa, ja rakentuisi kestävälle pohjalle.

Mutta vaihtoehto B tarkoittaa tietenkin paljon enemmän panostamista, epämukavuutta, tunteidenhallintaa ja vaivaa kuin vaihtoehto A.

Vaihtoehto C.

Nainen alkaa keskustelun jonka lopputuloksena parempi ja aktiivinen seksielämä. Miksi tätä ei edes mainittu? Miehen pitäisi madella kai vielä lisää, vaikka pakkeja satelee 28 kertaa kuukaudessa.

Hankkiutukaa eroon näistä riippakivistä riittävän aikaisessa vaiheessa. Se parantaa teidän elämänlaatuanne merkittävästi ja seksi tuskin siitä enää vähenee.

Kohta C ei tule toteutumaan, koska seksittömyys ei näy olevan vaimon ongelma vaan AP:n ongelma. Seksi parisuhteessa mennään käytännössä aina vähemmän haluavan ehdoilla, muu olisi pakottamista ja painostamista. Se jolla ei ole ongelmaa on harvoin se, joka ryhtyy esittämään ratkaisua toisen tilanteeseen. Vähän kuin kaksi ihmistä, jolla toisella on jatkuvasti nälkä ja toinen on vähemmästä kylläinen ja he voivat syödä vain yhdessä samaan aikaan saman verran. Sen kylläisen voi olla haastava asettua edelleen nälkäisen asemaan ja toisaalta jos hän söisi itse lisää jotta toinenkin saisi syödäkseen, siitä tulisi huono olo.

Omaan korvaan kuulostaa aika pahalta, jos joku kuvaa parisuhteessa ongelmista keskustelua "mateluksi". Jos se mies aloittaa keskustelun jostain aiheesta jonka kokee suhteessa huonoksi, hän ei matele vaan on mielestäni aikuinen, joka yrittää ratkaista tilannetta.

Mitä se keskustelu auttaa jos naista ei miehen halut tai tunteet kiinnosta? Kyllähän se nainenkin sen huomaa kun miestä v*tuttaa. Jos hän ei siihen millään tavalla reagoi, niin tuskin se keskustelun aloittaminen aiheesta empatiaa yhtäkkiä herättää.

Kyllä keskustelu auttaa. Siinä käydään läpi miten tilanne ratkaistaan. Joko vaimoa alkaa mies kiinnostamaan tai sitten naapurin tiina auttaa miestä tai joku muu halukas nainen, jota miehen halut kiinnostaa.  Ihan on vaimonkin päätettävissä mitä tehdään. 

Eli miehen haluja ei nainen kuuntele jos haluaa kun haluaa.miehen on haluttava kun nainen haluaa jotta saisi vastineensa. Onko tämä tasaarvoista kuittnkaan. Näinhän tämä menee useimmilla heikomman mukaan.mutta onko tämä näinkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voi toki lähteä tahallaan kieltäytymään seksistä, vaikka haluaisikin, mutta se tulee johtamaan seksin loppumiseen suhteesta kokonaan ja etääntymiseen ja eroon. Eli kannattaa miettiä, halyaako erotajamiten todennäköisesti ap löytää uuden, jatkuvasti seksiä haluavan ikäisensä naisen. Veikkaanpa todennäköisyyttä heikoksi. Vaimo taas saattaa hyvinkin löytää uuden miehen, jolle kelpaa seksiä muutama kerta kuulauteen joka kuukausi.

Kolmasti kuukaudessa seksiä tarjoilevaa naista ei kannata pitää. Ottaa mielummin riskin vaikka jäädä kokonaan ilman. Silloin ei myöskään ole jatkuvaa vitutusta.

Ja mitä sitten jos vaimo löytää uuden. Se on sitten seuraavan miehen ongelma. Luuletko, että tommosella pelotteella on yhtään mitään virkaa.

Ymmärrän tuon, että epätyydyttävästä suhteesta kannattaa lähteä, mutta mikä logiikka siinä on että jos jää kokonaan ilman niin vituttaa vähemmän kuin jos saa kolmesti kuussa? Katoaako panetus ajan kanssa ja yhtäkkiä pärjääkin ilman, vai onko vitutus sittenkin kytköksissä siihen naiseen jonka tilanteeseen et osaa suhtautua, eikä siihen seksin määrään? Luulisi, että parisuhteessa ollaan muunkin kuin seksin vuoksi. Ei ihme että porukka eroaa milloin mistäkin älyttömästä syystä, jos kyse on vaan siitä että ainoa liima suhteessa on ollut hetken nautinto jonka varaan koko korttitalo on kyhätty.

Kyllä se vitutus juuri häviää kun pidättyy ihan kokonaan. Pahinta vitutus on kun seksiä harvakseltaan.

Eli paras on seksiä usein. Toiseksi paras on pidättyä kokonaan. Ja huonoin on se tuskallinen seksiä harvakseltaan tilanne.

Tuossa on kyllä totuutta mukana. Parisuhteessa ollessa pahimmalta tuntui juurikin se, kun oli asennoitunut mahdollisesti tulossa olevaan seksiin, ja kun kävi ilmi että imuroinnin ja pihan haravoinnin laatu ei vastannut kumppanin käsitystä asiasta, joka johti henkisen yhteyden huononemiseen ja kinaan, joka taas johti tietysti seksittömyyteen siltä kuukaudelta. "Jahas, se oli siinä tältä kuukaudelta. Eipä tuo olisi mieli tehnytkään..."

Kolme-neljä kuukautta kun oli samaa henkisen yhteyden huononemista juuri sopivaan aikaan, niin ajatukset koko parisuhteen tilanteesta pyrkivät painumaan miinuksen puolelle.

Sinkkuna ollessa seksittömyys on ikäänkuin "luonnollinen" olotila, ei sitä sillä tapaa osaa kaivatakaan,kun tietää että siihen ei ole edes sitä teoreettista mahdollisuutta mitä suhteessa ollessa oli.

Seksin suhteen sinkkuus ja suhteessa olo onkin varsin samanlaisia, seksi on hyvin harvinainen ja iloinen yllätys kummassakin. Parisuhteessa on kuitenkin myös huonoja puolia, sopeutumista ja vapauden menetystä. Sinkkuna on vapaa tekemään kuten haluaa.

Tuollaisessa tilanteessa, jossa seksiä on harvakseltaan, pitäisi asiasta puhua, keskustella. Tietenkin rauhallisesti, eikä syyttelemällä.

Se nimittäin saattaisi etenkin sen enemmän haluavan päässä avata monta solmua - siis hyvässä mielessä. Onnistunut keskustelu rauhoittaa ja purkaa paineita, melkein kuin itse seksi. Toimiva keskusteluyhteys myös saattaa luoda ihan oikeasti paremmat edellytykset seksille. Mutta silloin pitää keskustelun toimia.

Itse kärsin yhden ajanjakson aikana vaimon vähäisistä haluista, jotka olivat juuri tuota pari kertaa kuussa -luokkaa. Aluksi se ärsytti, sitten katkeroitti. Ja se oli tietenkin ymmärrettävää.

Kuitenkin päädyin keskustelemaan vaimoni kanssa ns. hyvässä hengessä tästä asiasta. Uskalsin myöntää oman turhautumiseni ja pahan mieleni.

En siis syyttänyt vaimoa tästä, vaan ihan itseäni.

Ja onneksi vaimo ymmärsi, ja antoi miellyttävän vastauksen. Eli hän ei ollut pystynyt haluamaan noihin aikoihin seksiä, vaikka olisi halunnut haluta. Hän kertoi kaivanneensakin hyvää seksiä, ja kun pääsimme puhumaan siitä, millaista oli hänen mielestään hyvä seksi ja mitä siihen kuului, hän alkoi itsekin prosessoida asiaa, ja jo jonkin ajan kuluttua hänen seksihalunsakin heräilivät uudelleen.

Lisäksi hän totesi, että avoimet ja syvälliset keskustelut toivat häneen lisää rakkautta minua kohtaan; kun hän sai kuulla ja tuntea, että minä kuuntelin. 

Tiedän, kuulostaa "lässynläältä" ja "naisen ehdoilla menemiseltä" joidenkin mielestä, mutta kyllä se auttoi omaakin mieltäni, ja pahin panetus/turhautuminen/katkeroituminen -kierre katkesi omassa mielessä.

Ei kauniisti keskustelemalla seksiä siis (välttämättä) saa, mutta se voi rauhoittaa omaa pahaa mieltä. Suosittelen.

On se vaan jännä että jos nainenkin haluaisi haluta ja kaipaa hyvää seksiä, niin aiheesta keskusteluunkiin pitää aloite tulla mieheltä.

Kuvitelkaa nyt tilanne, että miehellä on nälkä ja haluaisikin kokata, mutta nääntyy kun vaimo ei kokkaa eikä edes aloita keskustelua kokkauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voi toki lähteä tahallaan kieltäytymään seksistä, vaikka haluaisikin, mutta se tulee johtamaan seksin loppumiseen suhteesta kokonaan ja etääntymiseen ja eroon. Eli kannattaa miettiä, halyaako erotajamiten todennäköisesti ap löytää uuden, jatkuvasti seksiä haluavan ikäisensä naisen. Veikkaanpa todennäköisyyttä heikoksi. Vaimo taas saattaa hyvinkin löytää uuden miehen, jolle kelpaa seksiä muutama kerta kuulauteen joka kuukausi.

Kolmasti kuukaudessa seksiä tarjoilevaa naista ei kannata pitää. Ottaa mielummin riskin vaikka jäädä kokonaan ilman. Silloin ei myöskään ole jatkuvaa vitutusta.

Ja mitä sitten jos vaimo löytää uuden. Se on sitten seuraavan miehen ongelma. Luuletko, että tommosella pelotteella on yhtään mitään virkaa.

Ymmärrän tuon, että epätyydyttävästä suhteesta kannattaa lähteä, mutta mikä logiikka siinä on että jos jää kokonaan ilman niin vituttaa vähemmän kuin jos saa kolmesti kuussa? Katoaako panetus ajan kanssa ja yhtäkkiä pärjääkin ilman, vai onko vitutus sittenkin kytköksissä siihen naiseen jonka tilanteeseen et osaa suhtautua, eikä siihen seksin määrään? Luulisi, että parisuhteessa ollaan muunkin kuin seksin vuoksi. Ei ihme että porukka eroaa milloin mistäkin älyttömästä syystä, jos kyse on vaan siitä että ainoa liima suhteessa on ollut hetken nautinto jonka varaan koko korttitalo on kyhätty.

Kyllä se vitutus juuri häviää kun pidättyy ihan kokonaan. Pahinta vitutus on kun seksiä harvakseltaan.

Eli paras on seksiä usein. Toiseksi paras on pidättyä kokonaan. Ja huonoin on se tuskallinen seksiä harvakseltaan tilanne.

Tuossa on kyllä totuutta mukana. Parisuhteessa ollessa pahimmalta tuntui juurikin se, kun oli asennoitunut mahdollisesti tulossa olevaan seksiin, ja kun kävi ilmi että imuroinnin ja pihan haravoinnin laatu ei vastannut kumppanin käsitystä asiasta, joka johti henkisen yhteyden huononemiseen ja kinaan, joka taas johti tietysti seksittömyyteen siltä kuukaudelta. "Jahas, se oli siinä tältä kuukaudelta. Eipä tuo olisi mieli tehnytkään..."

Kolme-neljä kuukautta kun oli samaa henkisen yhteyden huononemista juuri sopivaan aikaan, niin ajatukset koko parisuhteen tilanteesta pyrkivät painumaan miinuksen puolelle.

Sinkkuna ollessa seksittömyys on ikäänkuin "luonnollinen" olotila, ei sitä sillä tapaa osaa kaivatakaan,kun tietää että siihen ei ole edes sitä teoreettista mahdollisuutta mitä suhteessa ollessa oli.

Seksin suhteen sinkkuus ja suhteessa olo onkin varsin samanlaisia, seksi on hyvin harvinainen ja iloinen yllätys kummassakin. Parisuhteessa on kuitenkin myös huonoja puolia, sopeutumista ja vapauden menetystä. Sinkkuna on vapaa tekemään kuten haluaa.

Tuollaisessa tilanteessa, jossa seksiä on harvakseltaan, pitäisi asiasta puhua, keskustella. Tietenkin rauhallisesti, eikä syyttelemällä.

Se nimittäin saattaisi etenkin sen enemmän haluavan päässä avata monta solmua - siis hyvässä mielessä. Onnistunut keskustelu rauhoittaa ja purkaa paineita, melkein kuin itse seksi. Toimiva keskusteluyhteys myös saattaa luoda ihan oikeasti paremmat edellytykset seksille. Mutta silloin pitää keskustelun toimia.

Itse kärsin yhden ajanjakson aikana vaimon vähäisistä haluista, jotka olivat juuri tuota pari kertaa kuussa -luokkaa. Aluksi se ärsytti, sitten katkeroitti. Ja se oli tietenkin ymmärrettävää.

Kuitenkin päädyin keskustelemaan vaimoni kanssa ns. hyvässä hengessä tästä asiasta. Uskalsin myöntää oman turhautumiseni ja pahan mieleni.

En siis syyttänyt vaimoa tästä, vaan ihan itseäni.

Ja onneksi vaimo ymmärsi, ja antoi miellyttävän vastauksen. Eli hän ei ollut pystynyt haluamaan noihin aikoihin seksiä, vaikka olisi halunnut haluta. Hän kertoi kaivanneensakin hyvää seksiä, ja kun pääsimme puhumaan siitä, millaista oli hänen mielestään hyvä seksi ja mitä siihen kuului, hän alkoi itsekin prosessoida asiaa, ja jo jonkin ajan kuluttua hänen seksihalunsakin heräilivät uudelleen.

Lisäksi hän totesi, että avoimet ja syvälliset keskustelut toivat häneen lisää rakkautta minua kohtaan; kun hän sai kuulla ja tuntea, että minä kuuntelin. 

Tiedän, kuulostaa "lässynläältä" ja "naisen ehdoilla menemiseltä" joidenkin mielestä, mutta kyllä se auttoi omaakin mieltäni, ja pahin panetus/turhautuminen/katkeroituminen -kierre katkesi omassa mielessä.

Ei kauniisti keskustelemalla seksiä siis (välttämättä) saa, mutta se voi rauhoittaa omaa pahaa mieltä. Suosittelen.

On se vaan jännä että jos nainenkin haluaisi haluta ja kaipaa hyvää seksiä, niin aiheesta keskusteluunkiin pitää aloite tulla mieheltä.

Koska lähtökohtaisesti naisen haluttomuus on miehen syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voi toki lähteä tahallaan kieltäytymään seksistä, vaikka haluaisikin, mutta se tulee johtamaan seksin loppumiseen suhteesta kokonaan ja etääntymiseen ja eroon. Eli kannattaa miettiä, halyaako erotajamiten todennäköisesti ap löytää uuden, jatkuvasti seksiä haluavan ikäisensä naisen. Veikkaanpa todennäköisyyttä heikoksi. Vaimo taas saattaa hyvinkin löytää uuden miehen, jolle kelpaa seksiä muutama kerta kuulauteen joka kuukausi.

Kolmasti kuukaudessa seksiä tarjoilevaa naista ei kannata pitää. Ottaa mielummin riskin vaikka jäädä kokonaan ilman. Silloin ei myöskään ole jatkuvaa vitutusta.

Ja mitä sitten jos vaimo löytää uuden. Se on sitten seuraavan miehen ongelma. Luuletko, että tommosella pelotteella on yhtään mitään virkaa.

Ymmärrän tuon, että epätyydyttävästä suhteesta kannattaa lähteä, mutta mikä logiikka siinä on että jos jää kokonaan ilman niin vituttaa vähemmän kuin jos saa kolmesti kuussa? Katoaako panetus ajan kanssa ja yhtäkkiä pärjääkin ilman, vai onko vitutus sittenkin kytköksissä siihen naiseen jonka tilanteeseen et osaa suhtautua, eikä siihen seksin määrään? Luulisi, että parisuhteessa ollaan muunkin kuin seksin vuoksi. Ei ihme että porukka eroaa milloin mistäkin älyttömästä syystä, jos kyse on vaan siitä että ainoa liima suhteessa on ollut hetken nautinto jonka varaan koko korttitalo on kyhätty.

Kyllä se vitutus juuri häviää kun pidättyy ihan kokonaan. Pahinta vitutus on kun seksiä harvakseltaan.

Eli paras on seksiä usein. Toiseksi paras on pidättyä kokonaan. Ja huonoin on se tuskallinen seksiä harvakseltaan tilanne.

Tuossa on kyllä totuutta mukana. Parisuhteessa ollessa pahimmalta tuntui juurikin se, kun oli asennoitunut mahdollisesti tulossa olevaan seksiin, ja kun kävi ilmi että imuroinnin ja pihan haravoinnin laatu ei vastannut kumppanin käsitystä asiasta, joka johti henkisen yhteyden huononemiseen ja kinaan, joka taas johti tietysti seksittömyyteen siltä kuukaudelta. "Jahas, se oli siinä tältä kuukaudelta. Eipä tuo olisi mieli tehnytkään..."

Kolme-neljä kuukautta kun oli samaa henkisen yhteyden huononemista juuri sopivaan aikaan, niin ajatukset koko parisuhteen tilanteesta pyrkivät painumaan miinuksen puolelle.

Sinkkuna ollessa seksittömyys on ikäänkuin "luonnollinen" olotila, ei sitä sillä tapaa osaa kaivatakaan,kun tietää että siihen ei ole edes sitä teoreettista mahdollisuutta mitä suhteessa ollessa oli.

Seksin suhteen sinkkuus ja suhteessa olo onkin varsin samanlaisia, seksi on hyvin harvinainen ja iloinen yllätys kummassakin. Parisuhteessa on kuitenkin myös huonoja puolia, sopeutumista ja vapauden menetystä. Sinkkuna on vapaa tekemään kuten haluaa.

Tuollaisessa tilanteessa, jossa seksiä on harvakseltaan, pitäisi asiasta puhua, keskustella. Tietenkin rauhallisesti, eikä syyttelemällä.

Se nimittäin saattaisi etenkin sen enemmän haluavan päässä avata monta solmua - siis hyvässä mielessä. Onnistunut keskustelu rauhoittaa ja purkaa paineita, melkein kuin itse seksi. Toimiva keskusteluyhteys myös saattaa luoda ihan oikeasti paremmat edellytykset seksille. Mutta silloin pitää keskustelun toimia.

Itse kärsin yhden ajanjakson aikana vaimon vähäisistä haluista, jotka olivat juuri tuota pari kertaa kuussa -luokkaa. Aluksi se ärsytti, sitten katkeroitti. Ja se oli tietenkin ymmärrettävää.

Kuitenkin päädyin keskustelemaan vaimoni kanssa ns. hyvässä hengessä tästä asiasta. Uskalsin myöntää oman turhautumiseni ja pahan mieleni.

En siis syyttänyt vaimoa tästä, vaan ihan itseäni.

Ja onneksi vaimo ymmärsi, ja antoi miellyttävän vastauksen. Eli hän ei ollut pystynyt haluamaan noihin aikoihin seksiä, vaikka olisi halunnut haluta. Hän kertoi kaivanneensakin hyvää seksiä, ja kun pääsimme puhumaan siitä, millaista oli hänen mielestään hyvä seksi ja mitä siihen kuului, hän alkoi itsekin prosessoida asiaa, ja jo jonkin ajan kuluttua hänen seksihalunsakin heräilivät uudelleen.

Lisäksi hän totesi, että avoimet ja syvälliset keskustelut toivat häneen lisää rakkautta minua kohtaan; kun hän sai kuulla ja tuntea, että minä kuuntelin. 

Tiedän, kuulostaa "lässynläältä" ja "naisen ehdoilla menemiseltä" joidenkin mielestä, mutta kyllä se auttoi omaakin mieltäni, ja pahin panetus/turhautuminen/katkeroituminen -kierre katkesi omassa mielessä.

Ei kauniisti keskustelemalla seksiä siis (välttämättä) saa, mutta se voi rauhoittaa omaa pahaa mieltä. Suosittelen.

On se vaan jännä että jos nainenkin haluaisi haluta ja kaipaa hyvää seksiä, niin aiheesta keskusteluunkiin pitää aloite tulla mieheltä.

Koska lähtökohtaisesti naisen haluttomuus on miehen syy.

Olen miehenä täsmälleen samaa mieltä. Tässä muutama kesä sitten avauduin vaimolle, että minusta seksikerrat olleet  liian harvoja, kun venyi muutaman kerran jo 1,5vkoon. Vaimo siihen tokaisin, että olisi yrittänyt enemmän niin hänkin olisi halunnut useammin?? Joten itse kärsin siitä, etten yritännyt enempää vaan odotin kärsivällisesti vaimon halujen heräämistä. Olen pitänyt tuon mielessä ja seksiä on ollut siitä lähtien useammin, koska olen näyttänyt  pitkin viikkoa, että haluan häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voi toki lähteä tahallaan kieltäytymään seksistä, vaikka haluaisikin, mutta se tulee johtamaan seksin loppumiseen suhteesta kokonaan ja etääntymiseen ja eroon. Eli kannattaa miettiä, halyaako erotajamiten todennäköisesti ap löytää uuden, jatkuvasti seksiä haluavan ikäisensä naisen. Veikkaanpa todennäköisyyttä heikoksi. Vaimo taas saattaa hyvinkin löytää uuden miehen, jolle kelpaa seksiä muutama kerta kuulauteen joka kuukausi.

Kolmasti kuukaudessa seksiä tarjoilevaa naista ei kannata pitää. Ottaa mielummin riskin vaikka jäädä kokonaan ilman. Silloin ei myöskään ole jatkuvaa vitutusta.

Ja mitä sitten jos vaimo löytää uuden. Se on sitten seuraavan miehen ongelma. Luuletko, että tommosella pelotteella on yhtään mitään virkaa.

Ymmärrän tuon, että epätyydyttävästä suhteesta kannattaa lähteä, mutta mikä logiikka siinä on että jos jää kokonaan ilman niin vituttaa vähemmän kuin jos saa kolmesti kuussa? Katoaako panetus ajan kanssa ja yhtäkkiä pärjääkin ilman, vai onko vitutus sittenkin kytköksissä siihen naiseen jonka tilanteeseen et osaa suhtautua, eikä siihen seksin määrään? Luulisi, että parisuhteessa ollaan muunkin kuin seksin vuoksi. Ei ihme että porukka eroaa milloin mistäkin älyttömästä syystä, jos kyse on vaan siitä että ainoa liima suhteessa on ollut hetken nautinto jonka varaan koko korttitalo on kyhätty.

Kyllä se vitutus juuri häviää kun pidättyy ihan kokonaan. Pahinta vitutus on kun seksiä harvakseltaan.

Eli paras on seksiä usein. Toiseksi paras on pidättyä kokonaan. Ja huonoin on se tuskallinen seksiä harvakseltaan tilanne.

Tuossa on kyllä totuutta mukana. Parisuhteessa ollessa pahimmalta tuntui juurikin se, kun oli asennoitunut mahdollisesti tulossa olevaan seksiin, ja kun kävi ilmi että imuroinnin ja pihan haravoinnin laatu ei vastannut kumppanin käsitystä asiasta, joka johti henkisen yhteyden huononemiseen ja kinaan, joka taas johti tietysti seksittömyyteen siltä kuukaudelta. "Jahas, se oli siinä tältä kuukaudelta. Eipä tuo olisi mieli tehnytkään..."

Kolme-neljä kuukautta kun oli samaa henkisen yhteyden huononemista juuri sopivaan aikaan, niin ajatukset koko parisuhteen tilanteesta pyrkivät painumaan miinuksen puolelle.

Sinkkuna ollessa seksittömyys on ikäänkuin "luonnollinen" olotila, ei sitä sillä tapaa osaa kaivatakaan,kun tietää että siihen ei ole edes sitä teoreettista mahdollisuutta mitä suhteessa ollessa oli.

Seksin suhteen sinkkuus ja suhteessa olo onkin varsin samanlaisia, seksi on hyvin harvinainen ja iloinen yllätys kummassakin. Parisuhteessa on kuitenkin myös huonoja puolia, sopeutumista ja vapauden menetystä. Sinkkuna on vapaa tekemään kuten haluaa.

Tuollaisessa tilanteessa, jossa seksiä on harvakseltaan, pitäisi asiasta puhua, keskustella. Tietenkin rauhallisesti, eikä syyttelemällä.

Se nimittäin saattaisi etenkin sen enemmän haluavan päässä avata monta solmua - siis hyvässä mielessä. Onnistunut keskustelu rauhoittaa ja purkaa paineita, melkein kuin itse seksi. Toimiva keskusteluyhteys myös saattaa luoda ihan oikeasti paremmat edellytykset seksille. Mutta silloin pitää keskustelun toimia.

Itse kärsin yhden ajanjakson aikana vaimon vähäisistä haluista, jotka olivat juuri tuota pari kertaa kuussa -luokkaa. Aluksi se ärsytti, sitten katkeroitti. Ja se oli tietenkin ymmärrettävää.

Kuitenkin päädyin keskustelemaan vaimoni kanssa ns. hyvässä hengessä tästä asiasta. Uskalsin myöntää oman turhautumiseni ja pahan mieleni.

En siis syyttänyt vaimoa tästä, vaan ihan itseäni.

Ja onneksi vaimo ymmärsi, ja antoi miellyttävän vastauksen. Eli hän ei ollut pystynyt haluamaan noihin aikoihin seksiä, vaikka olisi halunnut haluta. Hän kertoi kaivanneensakin hyvää seksiä, ja kun pääsimme puhumaan siitä, millaista oli hänen mielestään hyvä seksi ja mitä siihen kuului, hän alkoi itsekin prosessoida asiaa, ja jo jonkin ajan kuluttua hänen seksihalunsakin heräilivät uudelleen.

Lisäksi hän totesi, että avoimet ja syvälliset keskustelut toivat häneen lisää rakkautta minua kohtaan; kun hän sai kuulla ja tuntea, että minä kuuntelin. 

Tiedän, kuulostaa "lässynläältä" ja "naisen ehdoilla menemiseltä" joidenkin mielestä, mutta kyllä se auttoi omaakin mieltäni, ja pahin panetus/turhautuminen/katkeroituminen -kierre katkesi omassa mielessä.

Ei kauniisti keskustelemalla seksiä siis (välttämättä) saa, mutta se voi rauhoittaa omaa pahaa mieltä. Suosittelen.

On se vaan jännä että jos nainenkin haluaisi haluta ja kaipaa hyvää seksiä, niin aiheesta keskusteluunkiin pitää aloite tulla mieheltä.

Koska lähtökohtaisesti naisen haluttomuus on miehen syy.

Olen miehenä täsmälleen samaa mieltä. Tässä muutama kesä sitten avauduin vaimolle, että minusta seksikerrat olleet  liian harvoja, kun venyi muutaman kerran jo 1,5vkoon. Vaimo siihen tokaisin, että olisi yrittänyt enemmän niin hänkin olisi halunnut useammin?? Joten itse kärsin siitä, etten yritännyt enempää vaan odotin kärsivällisesti vaimon halujen heräämistä. Olen pitänyt tuon mielessä ja seksiä on ollut siitä lähtien useammin, koska olen näyttänyt  pitkin viikkoa, että haluan häntä. 

Eli vaimon ei tarvitse teillä osoittaa haluaan lainkaan. Odottaa passiivisena sun toimiasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voi toki lähteä tahallaan kieltäytymään seksistä, vaikka haluaisikin, mutta se tulee johtamaan seksin loppumiseen suhteesta kokonaan ja etääntymiseen ja eroon. Eli kannattaa miettiä, halyaako erotajamiten todennäköisesti ap löytää uuden, jatkuvasti seksiä haluavan ikäisensä naisen. Veikkaanpa todennäköisyyttä heikoksi. Vaimo taas saattaa hyvinkin löytää uuden miehen, jolle kelpaa seksiä muutama kerta kuulauteen joka kuukausi.

Kolmasti kuukaudessa seksiä tarjoilevaa naista ei kannata pitää. Ottaa mielummin riskin vaikka jäädä kokonaan ilman. Silloin ei myöskään ole jatkuvaa vitutusta.

Ja mitä sitten jos vaimo löytää uuden. Se on sitten seuraavan miehen ongelma. Luuletko, että tommosella pelotteella on yhtään mitään virkaa.

Ymmärrän tuon, että epätyydyttävästä suhteesta kannattaa lähteä, mutta mikä logiikka siinä on että jos jää kokonaan ilman niin vituttaa vähemmän kuin jos saa kolmesti kuussa? Katoaako panetus ajan kanssa ja yhtäkkiä pärjääkin ilman, vai onko vitutus sittenkin kytköksissä siihen naiseen jonka tilanteeseen et osaa suhtautua, eikä siihen seksin määrään? Luulisi, että parisuhteessa ollaan muunkin kuin seksin vuoksi. Ei ihme että porukka eroaa milloin mistäkin älyttömästä syystä, jos kyse on vaan siitä että ainoa liima suhteessa on ollut hetken nautinto jonka varaan koko korttitalo on kyhätty.

Kyllä se vitutus juuri häviää kun pidättyy ihan kokonaan. Pahinta vitutus on kun seksiä harvakseltaan.

Eli paras on seksiä usein. Toiseksi paras on pidättyä kokonaan. Ja huonoin on se tuskallinen seksiä harvakseltaan tilanne.

Tuossa on kyllä totuutta mukana. Parisuhteessa ollessa pahimmalta tuntui juurikin se, kun oli asennoitunut mahdollisesti tulossa olevaan seksiin, ja kun kävi ilmi että imuroinnin ja pihan haravoinnin laatu ei vastannut kumppanin käsitystä asiasta, joka johti henkisen yhteyden huononemiseen ja kinaan, joka taas johti tietysti seksittömyyteen siltä kuukaudelta. "Jahas, se oli siinä tältä kuukaudelta. Eipä tuo olisi mieli tehnytkään..."

Kolme-neljä kuukautta kun oli samaa henkisen yhteyden huononemista juuri sopivaan aikaan, niin ajatukset koko parisuhteen tilanteesta pyrkivät painumaan miinuksen puolelle.

Sinkkuna ollessa seksittömyys on ikäänkuin "luonnollinen" olotila, ei sitä sillä tapaa osaa kaivatakaan,kun tietää että siihen ei ole edes sitä teoreettista mahdollisuutta mitä suhteessa ollessa oli.

Seksin suhteen sinkkuus ja suhteessa olo onkin varsin samanlaisia, seksi on hyvin harvinainen ja iloinen yllätys kummassakin. Parisuhteessa on kuitenkin myös huonoja puolia, sopeutumista ja vapauden menetystä. Sinkkuna on vapaa tekemään kuten haluaa.

Tuollaisessa tilanteessa, jossa seksiä on harvakseltaan, pitäisi asiasta puhua, keskustella. Tietenkin rauhallisesti, eikä syyttelemällä.

Se nimittäin saattaisi etenkin sen enemmän haluavan päässä avata monta solmua - siis hyvässä mielessä. Onnistunut keskustelu rauhoittaa ja purkaa paineita, melkein kuin itse seksi. Toimiva keskusteluyhteys myös saattaa luoda ihan oikeasti paremmat edellytykset seksille. Mutta silloin pitää keskustelun toimia.

Itse kärsin yhden ajanjakson aikana vaimon vähäisistä haluista, jotka olivat juuri tuota pari kertaa kuussa -luokkaa. Aluksi se ärsytti, sitten katkeroitti. Ja se oli tietenkin ymmärrettävää.

Kuitenkin päädyin keskustelemaan vaimoni kanssa ns. hyvässä hengessä tästä asiasta. Uskalsin myöntää oman turhautumiseni ja pahan mieleni.

En siis syyttänyt vaimoa tästä, vaan ihan itseäni.

Ja onneksi vaimo ymmärsi, ja antoi miellyttävän vastauksen. Eli hän ei ollut pystynyt haluamaan noihin aikoihin seksiä, vaikka olisi halunnut haluta. Hän kertoi kaivanneensakin hyvää seksiä, ja kun pääsimme puhumaan siitä, millaista oli hänen mielestään hyvä seksi ja mitä siihen kuului, hän alkoi itsekin prosessoida asiaa, ja jo jonkin ajan kuluttua hänen seksihalunsakin heräilivät uudelleen.

Lisäksi hän totesi, että avoimet ja syvälliset keskustelut toivat häneen lisää rakkautta minua kohtaan; kun hän sai kuulla ja tuntea, että minä kuuntelin. 

Tiedän, kuulostaa "lässynläältä" ja "naisen ehdoilla menemiseltä" joidenkin mielestä, mutta kyllä se auttoi omaakin mieltäni, ja pahin panetus/turhautuminen/katkeroituminen -kierre katkesi omassa mielessä.

Ei kauniisti keskustelemalla seksiä siis (välttämättä) saa, mutta se voi rauhoittaa omaa pahaa mieltä. Suosittelen.

On se vaan jännä että jos nainenkin haluaisi haluta ja kaipaa hyvää seksiä, niin aiheesta keskusteluunkiin pitää aloite tulla mieheltä.

Koska lähtökohtaisesti naisen haluttomuus on miehen syy.

Olen miehenä täsmälleen samaa mieltä. Tässä muutama kesä sitten avauduin vaimolle, että minusta seksikerrat olleet  liian harvoja, kun venyi muutaman kerran jo 1,5vkoon. Vaimo siihen tokaisin, että olisi yrittänyt enemmän niin hänkin olisi halunnut useammin?? Joten itse kärsin siitä, etten yritännyt enempää vaan odotin kärsivällisesti vaimon halujen heräämistä. Olen pitänyt tuon mielessä ja seksiä on ollut siitä lähtien useammin, koska olen näyttänyt  pitkin viikkoa, että haluan häntä. 

Eli vaimon ei tarvitse teillä osoittaa haluaan lainkaan. Odottaa passiivisena sun toimiasi?

Vaimo päättänyt meillä jo 20 vuotta milloin meillä on seksiä. Sitä on silloin kun vaimoa haluaa saada orgasmeja, eli ainakin kerran viikossa. Vaimo on näillä toimilla ollut aina halukas ja osoittaa rakkauttaan pitkin viikkoa.  Henkisesti ja fyysisesti tyydytetty nainen on tunnetusti hyvällä tuulella. Ilman henkistä tyytyväisyyttä jälkimmäinenkään ei toteudu. 

Tavallaan ymmärrän AP:ta. Meillä oli muutaman vuoden aika jolloin seksiä oli 1-2krt kuussa ja se oli kun vaimoa panettaa ennen kuukautisia. Jossain vaiheessa se vaan alkoi ärsyttämään, niin että teki mieli kieltäytyä ihan vaan periaatteesta. Mutta jälkikäteen tiedetään että vaimolla oli pitkään kestänyt raudanpuute joka aiheutti vakavaa väsymystä eikä häntä jaksanut kiinnostaa seksi ellei itseään oikein paljon paneta.

Kun väsymys saatiin korjattua, niin seksiäkin on ollut enemmän. Meillä vaimo pitää huolen ettei pidempiä taukoja enää pääse syntymään ja ehottaa seksiä vaikkei häntä itseään ehkä edes haluttaisi. Mutta vaikka ei haluttaisi, niin kunhan päästään hommiin, niin kyllä se halu siitä syttyy. Olen itse muutaman kerran meinannut kieltäytyä kun ei vaan olisi jaksanut, mutta olen silti aina lopulta suostunut, sillä toivon että vaimo toimisi samalla tavalla kun minä ehdotan seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen miehenä täsmälleen samaa mieltä. Tässä muutama kesä sitten avauduin vaimolle, että minusta seksikerrat olleet  liian harvoja, kun venyi muutaman kerran jo 1,5vkoon. Vaimo siihen tokaisin, että olisi yrittänyt enemmän niin hänkin olisi halunnut useammin?? Joten itse kärsin siitä, etten yritännyt enempää vaan odotin kärsivällisesti vaimon halujen heräämistä. Olen pitänyt tuon mielessä ja seksiä on ollut siitä lähtien useammin, koska olen näyttänyt  pitkin viikkoa, että haluan häntä. 

Meillä oli tuollainen tilanne vuosia. Ongelma oli ettei ongelmasta puhuttu. Ollaan oltu niin kauan yhdessä, että nuorena uskaltautui tekemään ehdotuksia vasta parin alkoholiannoksen jälkeen ja siitä ehollistui niin pahasti ettei vielä 10 vuodenkaan jälkeen osannu/uskaltanut ehotella selvinpäin.

Aloimme puhumaan seksistä vasta n.3 vuotta sitten ja silloin kuin sanoin että olisi halunnut seksiä useammin, niin hän vastasi että hänkin olisi kaivannut seksiä enemmän. Syy oli siis enempi minussa kun en vaan rohkeasti aina mennyt ehdottelemaan kun panetti.

Nyt tilanne on erilainen, kun molemmat voi ehdottaa vaikka seuraavalle etäpäivälle seksitreffejä. Tai vaimo pyytää mukaansa suihkuun, mikä tarkoittaa aina että haluaa että panen häntä seisaaltaan takaapäin suihkussa.

Vaikka tilanne on parempi, emme silti ole kovin avoimia haluistamme. En ole oikein saanut selvitettyä, miksei hän annan minun antaa hänelle suuseksiä useammin. Osittain se johtunee nykyään siitä, että vaimo on alkanut käyttämään "salaa" liukkaria ja on liukastanut itsensä valmiiksi jo sänkyyn tullessaan eikä halua että sen jälkeen aletaan nuolemaan. Pitäisi varmaan ehdottaa että voisi laittaa sen liukkarin vasta sängyssä kiusoittevasti tms.