Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Vaimon ovulaation aikaiset seksihalut on alkaneet ällöttää. Ymmärrättekö näkökulmani?
12.09.2022 |
Tässä lyhyesti tarina: olemme olleet 15 vuotta yhdessä ja näistä viimeiset kymmenen vuotta seksiä on ollut 1-3 kertaa kuukaudessa. Käytännössä seksiä on lähinnä vain ovulaation aikaan ja hyvällä tuurilla kerran muussa vaiheessa kuuta. Yleensä n. kahdeksan kertaa kymmenestä joudun torjutuksi seksiä ehdottaessani (tosin en sitä enää viime vuosina ole itsekään viitsinyt ehdotella, kun melkeinpä tiedän vastauksen valmiiksi). Joka ikinen kuukausi joudun siis kärvistelemään minimissään 2 viikkoa ilman seksiä, usein pidempäänkin.
Viime aikoina olen huomannut, että vaimon seksihalut ovulaation aikaan ovat alkaneet ärsyttää ja jopa tuntua vähän vastenmielisitä. Viime yönä oikein erikseen jäin pohtimaan tätä asiaa ja tulin siihen tulokseen, että tämä aiheuttaa minussa jonkinlaisen nöyryytyksen tunteen. Että kelpaan vain silloin, kun hänellä biologisista syistä tekee mieli seksiä ja muina aikoina seksi ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen jopa huomannut ensimmäistä kertaa elämässäni, että tekee mieli kieltäytyä seksistä, jotta vaimo kerrankin saisi tietää miltä minusta tuntuu valtaosan elämästäni.
Kuinka moni saa kiinni ajatuksestani?
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Jos tiedät varman tavan selvittää tämä, niin anna tulla. Kyllä tuosta aiheesta voi ja kannattaa käydä keskustelua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta on typerää kuvitella että joku voi luvata seksiä X määrän viikossa suhteen loppuun asti tai että tämä arvio seksin määrästä ei voisi olla väärä, vaikka itse ihan rehellisesti toista kuvittelee. Elämä ei ole ennustettavissa ja omat halut menee elämäntilanteen mukaan. Sekin miten pitkään alkuhuuma kestää vaihtelee aika paljon. Joskus se on puol vuotta, joskus kolme, joskus jotain muuta. Se huuma menee ohi ja on ihan normaalia, että suhde arkistuu. Minusta ei ole perusteltua pyrkiä siihen alkuhuuman seksitahtiin, kun kummatkin on olleet ihan hormonipäissään ja vasta rakastuneita/ihastuneita.
Ja se miten paljon seksiä on ollut tai ei ole ollut aiemmassa suhteessa on parhaimmillaan suuntaa-antavaa. Edellinen suhde on voinut olla vaikka millainen, mutta se ei ole nykytilanne ja kyllähän siinä vaikuttaa kauanko suhteesta on ja kauanko se kesti ym. Mä joskus kysyin mieheltäni suhteen alkuaikoina mikä hänelle olisi hyvä määrä. Tämä tapahtui kun ei asuttu yhdessä. Mies vastasi että 2-3krt/vk. Todellisuus on, että seksiä on 0-3krt/vk, kuukaudessa suunnilleen 6 kertaa ja asutaan nyt yhdessä. Mies ei edes tee näitä kaikkia aloitteita itse, vaan osa noista seksikerroista on omia aloitteitani jotka on menneet läpi.
Se on kyllä totta, että seksuaalista yhteensopivuutta ei moni painota tarpeeksi suhteeseen lähtiessä. Sitten myöhemmin tulee ongelmaa, kun jompi kumpi ei koe saavansa tarpeitaan tyydytetyksi ja tule mielestään kuulluksi. Varmaan sitä alkuun vaan on niin ihastuksensa sokaisema, ettei tule ajatelleeksi pidemmällä aikavälillä jaksaako kumppania, joka haluaa viidesti viikossa kun itselle riittää kerta ja vice versa.
Parisuhteessa olisi tehtävänä tyydyttää sen toisen seksuaaliset tarpeet. Miten joku alkaa suhteeseen oletuksella, että en tyydytä tämän rakkaan ihmisen tarpeita, pää asia on että minä saan tarpeeksi? Mitä helvetin rakkautta se on olevinaan??? Tai tietäähän sen kaikki, ei mitään.
miten voi tyydyttää toisen tarpeet jos itsellä ei ole sitä tarvetta? Ei emätin ole mikään aina valmis putki, jonne voi vaan työntyä.
No sitten voi aina antaa miehelle vapauden käydä tyydyttämässä halunsa jossain muualla, jos nainen ei itse siihen kykene tai halua. Eikö tämä olisi win-win tilanne. Nainen saisi niinä kiimaisina ovulaatiohetkillään ja mies sitten muulloinkin. Molemmat olisivat tyytyväisiä tilanteeseen.
Tosin oikea ratkaisu on hankkiutua eroon tuollaisesta naisesta. Etsiköön itselleen miehen, joka haluaa yhtä harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Jos tiedät varman tavan selvittää tämä, niin anna tulla. Kyllä tuosta aiheesta voi ja kannattaa käydä keskustelua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta on typerää kuvitella että joku voi luvata seksiä X määrän viikossa suhteen loppuun asti tai että tämä arvio seksin määrästä ei voisi olla väärä, vaikka itse ihan rehellisesti toista kuvittelee. Elämä ei ole ennustettavissa ja omat halut menee elämäntilanteen mukaan. Sekin miten pitkään alkuhuuma kestää vaihtelee aika paljon. Joskus se on puol vuotta, joskus kolme, joskus jotain muuta. Se huuma menee ohi ja on ihan normaalia, että suhde arkistuu. Minusta ei ole perusteltua pyrkiä siihen alkuhuuman seksitahtiin, kun kummatkin on olleet ihan hormonipäissään ja vasta rakastuneita/ihastuneita.
Ja se miten paljon seksiä on ollut tai ei ole ollut aiemmassa suhteessa on parhaimmillaan suuntaa-antavaa. Edellinen suhde on voinut olla vaikka millainen, mutta se ei ole nykytilanne ja kyllähän siinä vaikuttaa kauanko suhteesta on ja kauanko se kesti ym. Mä joskus kysyin mieheltäni suhteen alkuaikoina mikä hänelle olisi hyvä määrä. Tämä tapahtui kun ei asuttu yhdessä. Mies vastasi että 2-3krt/vk. Todellisuus on, että seksiä on 0-3krt/vk, kuukaudessa suunnilleen 6 kertaa ja asutaan nyt yhdessä. Mies ei edes tee näitä kaikkia aloitteita itse, vaan osa noista seksikerroista on omia aloitteitani jotka on menneet läpi.
Se on kyllä totta, että seksuaalista yhteensopivuutta ei moni painota tarpeeksi suhteeseen lähtiessä. Sitten myöhemmin tulee ongelmaa, kun jompi kumpi ei koe saavansa tarpeitaan tyydytetyksi ja tule mielestään kuulluksi. Varmaan sitä alkuun vaan on niin ihastuksensa sokaisema, ettei tule ajatelleeksi pidemmällä aikavälillä jaksaako kumppania, joka haluaa viidesti viikossa kun itselle riittää kerta ja vice versa.
Parisuhteessa olisi tehtävänä tyydyttää sen toisen seksuaaliset tarpeet. Miten joku alkaa suhteeseen oletuksella, että en tyydytä tämän rakkaan ihmisen tarpeita, pää asia on että minä saan tarpeeksi? Mitä helvetin rakkautta se on olevinaan??? Tai tietäähän sen kaikki, ei mitään.
Tätä minäkin ihmetellyt tätä lukiessa? Kaikki, naisetkin puhuu vain omasta halustaan ja omista tarpeistaan seksiin. Kukaan ei puhu siitä, että haluaa haluta tyydyttää puolisonsa seksitarpeet. Nähdä ne jopa tarpeellisemmiksi kuin omansa ja saada itse siitä suurimman nautinnon. Alkuhuumassa tilanne on juuri se, että tehdään kaikki toisen tyydyttämiseksi, eikä edes ajatella itseä. Mutta monilla tuo näyttää nopeasti johtavan siihen, ettei enää ajatella kuin omaa napaa ja omaa nautinoa. Miksi, jos kerran parisuhteessa ollaan? Mistä tuo itsekkyys kumpuaa? Ei ap:n vaimoakaan kiinnosta kuin oma pillu. Ei halua haluta miehensä parasta.
Meillä on parisuhdetta takana 46 vuotta. Ei ole ollut mitään alkuhuumaa ja laskua sen jälkeen. On naitu alusta lähtien koko ajan säännöllisesti ja intohimoisesti. Molemmat halunneet toisen parasta aina. Olen halunnut, että vaimo saa aina orgasmeja kun ollut seksiä. En ole koskaan kieltäytynyt kun hän on halunnut. Menty hänen rytmillään. Hän on aina halunnut haluta minun parastani. Syttynyt siitä, että voinut tuottaa minulle tyydytystä. Kerran erään synnytyksen jälkeen oli halut vähän alamaissa, jolloin haki gyneltä vähän apuja halukkuuden lisäämiseen. Halusi haluta enemmän. Hän on aina pitänyt kassini tyhjinä, jos on tauko venynyt viikkoon, on vaikka ottanut suihin, jos ei just silloin ole jostain syystä voinut harrastaa seksiä. On halunnut tyydyttää minut säännöllisesti, kun tiennyt ja tuntenut panetukseni. Meillä ollut seksiä viikoittain koko ikä. Haluttu haluta tyydytttää toinen, ylläpitää läheisyyttä ja parisuhdetta. ME ollaan eletty toisillemme. Keskustelut seksistä, toiveista tai ongelmista aina avoimesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Jos tiedät varman tavan selvittää tämä, niin anna tulla. Kyllä tuosta aiheesta voi ja kannattaa käydä keskustelua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta on typerää kuvitella että joku voi luvata seksiä X määrän viikossa suhteen loppuun asti tai että tämä arvio seksin määrästä ei voisi olla väärä, vaikka itse ihan rehellisesti toista kuvittelee. Elämä ei ole ennustettavissa ja omat halut menee elämäntilanteen mukaan. Sekin miten pitkään alkuhuuma kestää vaihtelee aika paljon. Joskus se on puol vuotta, joskus kolme, joskus jotain muuta. Se huuma menee ohi ja on ihan normaalia, että suhde arkistuu. Minusta ei ole perusteltua pyrkiä siihen alkuhuuman seksitahtiin, kun kummatkin on olleet ihan hormonipäissään ja vasta rakastuneita/ihastuneita.
Ja se miten paljon seksiä on ollut tai ei ole ollut aiemmassa suhteessa on parhaimmillaan suuntaa-antavaa. Edellinen suhde on voinut olla vaikka millainen, mutta se ei ole nykytilanne ja kyllähän siinä vaikuttaa kauanko suhteesta on ja kauanko se kesti ym. Mä joskus kysyin mieheltäni suhteen alkuaikoina mikä hänelle olisi hyvä määrä. Tämä tapahtui kun ei asuttu yhdessä. Mies vastasi että 2-3krt/vk. Todellisuus on, että seksiä on 0-3krt/vk, kuukaudessa suunnilleen 6 kertaa ja asutaan nyt yhdessä. Mies ei edes tee näitä kaikkia aloitteita itse, vaan osa noista seksikerroista on omia aloitteitani jotka on menneet läpi.
Se on kyllä totta, että seksuaalista yhteensopivuutta ei moni painota tarpeeksi suhteeseen lähtiessä. Sitten myöhemmin tulee ongelmaa, kun jompi kumpi ei koe saavansa tarpeitaan tyydytetyksi ja tule mielestään kuulluksi. Varmaan sitä alkuun vaan on niin ihastuksensa sokaisema, ettei tule ajatelleeksi pidemmällä aikavälillä jaksaako kumppania, joka haluaa viidesti viikossa kun itselle riittää kerta ja vice versa.
Parisuhteessa olisi tehtävänä tyydyttää sen toisen seksuaaliset tarpeet. Miten joku alkaa suhteeseen oletuksella, että en tyydytä tämän rakkaan ihmisen tarpeita, pää asia on että minä saan tarpeeksi? Mitä helvetin rakkautta se on olevinaan??? Tai tietäähän sen kaikki, ei mitään.
miten voi tyydyttää toisen tarpeet jos itsellä ei ole sitä tarvetta? Ei emätin ole mikään aina valmis putki, jonne voi vaan työntyä.
En minäkään seksiä oikein näe sen kautta, että siinä päämäärä tai suorastaan velvollisuus olisi tyydyttää toisen tarpeita, edes vastavuoroisesti. Minä koen seksin yhteisenä nautintona, jossa kumpikin saa mielihyvää ja tyydytystä siitä että saa olla intiimisti yhdessä rakkaansa kanssa, iho iholla ja kiihottuneena. Toisen nautinnon ja kiihotuksen näkeminen saa tekemään lisää sellaista mikä teki hyvää, ja se puolestaan ruokkii omaa kiihotusta jonka toinen näkee. Hyvä kierre.
Sellaisessa tilanteessa sitten jossa seksi ei toisen puolesta jostain syystä onnistu, niin en myöskään oikein koe, että olisi velvollisuutta toista tyydyttää. Itselleni sellainen velvollisuussuoritus ei edes tunnu hyvältä. Olen monesti sanonut vaimolle että ei tarvitse, otetaan myöhemmin uudestaan, jos hän on jostain syystä päättänyt että käsihoitoa on annettava, vaikka väsyttäisi liikaa että siihen jaksaisi keskittyä. En myöskään oikeastaan juuri koskaan pyydä häntä tekemään minulle mitään jos itsellä on fiilis ja hänellä ei. Alan vain tyydyttää itseäni, ja hän sitten tulee siihen mukaan tavalla tai toisella jos haluaa.
Ja sitten valmiiksi jo vastaus siihen palstan pakolliseen kysymykseen, että mitäs minä teen hänelle jos hän haluaa ja minä en: en mitään. Ja se taas johtuu siitä, että hän ei itse missään nimessä halua pelkkää käsi- tai kielihoitoa, jos se ei myös johda koko settiin yhdyntöineen. Jalkahieronta on asia jota hänelle annan hänen pyynnöstään ja vastikkeetta.
Rakkaus on pyyteetöntä antamista ja toisen tarpeisiin vastaamista. Aika monella miehellä ei ole mitään sisäsyntyistä tarvetta kuunnella naisten tarinoita konmarituksesta ja valkoisesta kodista, ellei rakasta. Velvollisuus on eri kun teot rakkaudesta, sinä sekoitat kaksi eri asiaa. Rakastaminen taitaa olla sulle ihan hepreaa.
Ja sulta taitaa mennä mun pointtini ohi kovaa ja korkealta. Otan omaan piikkiini sen, on vaikea kirjoittaa ajatuksiaan niin että niitä ei voitaisi väärin ymmärtää.
Puhuin ensinnäkin edellä nimenomaan seksistä, en yleisesti parisuhteen kommunikaatiosta ja dynamiikasta. Ja mun ajatus oli, että seksissä nautinto tulee yhdessä kiihottumisesta ja nauttimisesta siitä miten toisen halu ruokkii omaa halua. Tämän seurauksena tietenkin sitten haluaa tehdä niitä asioita jotka saavat toisen nauttimaan entistä enemmän, mutta minä en silti vain näe tuossa sijaa velvollisuudelle. Pelkästä velvollisuudesta tehty asia ei tunnu hyvältä, ainakaan minulle. Enkä myöskään millään tavalla odota, että vaimolla olisi velvollisuus antaa minulle tyydytystä - toivon toki että hänellä on halua siihen, kuten itsellänikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Jos tiedät varman tavan selvittää tämä, niin anna tulla. Kyllä tuosta aiheesta voi ja kannattaa käydä keskustelua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta on typerää kuvitella että joku voi luvata seksiä X määrän viikossa suhteen loppuun asti tai että tämä arvio seksin määrästä ei voisi olla väärä, vaikka itse ihan rehellisesti toista kuvittelee. Elämä ei ole ennustettavissa ja omat halut menee elämäntilanteen mukaan. Sekin miten pitkään alkuhuuma kestää vaihtelee aika paljon. Joskus se on puol vuotta, joskus kolme, joskus jotain muuta. Se huuma menee ohi ja on ihan normaalia, että suhde arkistuu. Minusta ei ole perusteltua pyrkiä siihen alkuhuuman seksitahtiin, kun kummatkin on olleet ihan hormonipäissään ja vasta rakastuneita/ihastuneita.
Ja se miten paljon seksiä on ollut tai ei ole ollut aiemmassa suhteessa on parhaimmillaan suuntaa-antavaa. Edellinen suhde on voinut olla vaikka millainen, mutta se ei ole nykytilanne ja kyllähän siinä vaikuttaa kauanko suhteesta on ja kauanko se kesti ym. Mä joskus kysyin mieheltäni suhteen alkuaikoina mikä hänelle olisi hyvä määrä. Tämä tapahtui kun ei asuttu yhdessä. Mies vastasi että 2-3krt/vk. Todellisuus on, että seksiä on 0-3krt/vk, kuukaudessa suunnilleen 6 kertaa ja asutaan nyt yhdessä. Mies ei edes tee näitä kaikkia aloitteita itse, vaan osa noista seksikerroista on omia aloitteitani jotka on menneet läpi.
Se on kyllä totta, että seksuaalista yhteensopivuutta ei moni painota tarpeeksi suhteeseen lähtiessä. Sitten myöhemmin tulee ongelmaa, kun jompi kumpi ei koe saavansa tarpeitaan tyydytetyksi ja tule mielestään kuulluksi. Varmaan sitä alkuun vaan on niin ihastuksensa sokaisema, ettei tule ajatelleeksi pidemmällä aikavälillä jaksaako kumppania, joka haluaa viidesti viikossa kun itselle riittää kerta ja vice versa.
Parisuhteessa olisi tehtävänä tyydyttää sen toisen seksuaaliset tarpeet. Miten joku alkaa suhteeseen oletuksella, että en tyydytä tämän rakkaan ihmisen tarpeita, pää asia on että minä saan tarpeeksi? Mitä helvetin rakkautta se on olevinaan??? Tai tietäähän sen kaikki, ei mitään.
miten voi tyydyttää toisen tarpeet jos itsellä ei ole sitä tarvetta? Ei emätin ole mikään aina valmis putki, jonne voi vaan työntyä.
En minäkään seksiä oikein näe sen kautta, että siinä päämäärä tai suorastaan velvollisuus olisi tyydyttää toisen tarpeita, edes vastavuoroisesti. Minä koen seksin yhteisenä nautintona, jossa kumpikin saa mielihyvää ja tyydytystä siitä että saa olla intiimisti yhdessä rakkaansa kanssa, iho iholla ja kiihottuneena. Toisen nautinnon ja kiihotuksen näkeminen saa tekemään lisää sellaista mikä teki hyvää, ja se puolestaan ruokkii omaa kiihotusta jonka toinen näkee. Hyvä kierre.
Sellaisessa tilanteessa sitten jossa seksi ei toisen puolesta jostain syystä onnistu, niin en myöskään oikein koe, että olisi velvollisuutta toista tyydyttää. Itselleni sellainen velvollisuussuoritus ei edes tunnu hyvältä. Olen monesti sanonut vaimolle että ei tarvitse, otetaan myöhemmin uudestaan, jos hän on jostain syystä päättänyt että käsihoitoa on annettava, vaikka väsyttäisi liikaa että siihen jaksaisi keskittyä. En myöskään oikeastaan juuri koskaan pyydä häntä tekemään minulle mitään jos itsellä on fiilis ja hänellä ei. Alan vain tyydyttää itseäni, ja hän sitten tulee siihen mukaan tavalla tai toisella jos haluaa.
Ja sitten valmiiksi jo vastaus siihen palstan pakolliseen kysymykseen, että mitäs minä teen hänelle jos hän haluaa ja minä en: en mitään. Ja se taas johtuu siitä, että hän ei itse missään nimessä halua pelkkää käsi- tai kielihoitoa, jos se ei myös johda koko settiin yhdyntöineen. Jalkahieronta on asia jota hänelle annan hänen pyynnöstään ja vastikkeetta.
Sä et näe seksiä niin, mutta ei ole tullut mieleen että parisuhteessa on kaksi ihmistä ja kahden tarpeet? "Toisen nautinnon ja kiihotuksen näkeminen saa tekemään lisää sellaista mikä teki hyvää, ja se puolestaan ruokkii omaa kiihotusta jonka toinen näkee. Hyvä kierre." Miksi sitten ei kiihottaisi sitä toista kun sen toisen tekee mieli?
Niin siis missäköhän mielestäsi sanoin noin etten kiihottaisi toista sillä tavalla kuin mikä tekee hänelle hyvää? Jos tuota viimeistä kappaletta tarkoitat, niin luitko ollenkaan että siinä sanottiin, ettei hän itse halua sellaista kiihotusta eikä tyydytystä, jossa minä en ole mukana loppuun (eli siihen yhdyntään) asti menossa. En tee sellaisia asioita joita hän ei halua, eikö se nyt ole itsestään selvää?
Silittelen ja hyväilen häntä toki silloinkin kun olen itse liian väsynyt, mutta liian pitkälle sen kanssa en voi mennä. Tosin, voi siinä käydä niinkin, että itsekin siitä sytyn ja maaliin päästään väsymyksestä huolimatta. Myös jos on tiedossa että on tulossa syystä tai toisesta tauko seksiin ja hän haluaisi, niin kyllä minä silloin väsyneenäkin lähden leikkiin mukaan.
Mutta edelleen varsinainen pointtini on se, että minä en vain näe tätä asiaa sen kautta että on velvollisuus antaa tyydytystä toiselle, vaan että hyvä seksielämä pyörii yhteisen halun voimalla. Jos se halu toiselta lakkaisi, niin mikään määrä velvollisuudentuntoa ei pitäisi kipinää yllä eikä sitä halukasta osapuolta tyydytettynä. Ainakaan minua, jos olisin se yksin halukas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Jos tiedät varman tavan selvittää tämä, niin anna tulla. Kyllä tuosta aiheesta voi ja kannattaa käydä keskustelua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta on typerää kuvitella että joku voi luvata seksiä X määrän viikossa suhteen loppuun asti tai että tämä arvio seksin määrästä ei voisi olla väärä, vaikka itse ihan rehellisesti toista kuvittelee. Elämä ei ole ennustettavissa ja omat halut menee elämäntilanteen mukaan. Sekin miten pitkään alkuhuuma kestää vaihtelee aika paljon. Joskus se on puol vuotta, joskus kolme, joskus jotain muuta. Se huuma menee ohi ja on ihan normaalia, että suhde arkistuu. Minusta ei ole perusteltua pyrkiä siihen alkuhuuman seksitahtiin, kun kummatkin on olleet ihan hormonipäissään ja vasta rakastuneita/ihastuneita.
Ja se miten paljon seksiä on ollut tai ei ole ollut aiemmassa suhteessa on parhaimmillaan suuntaa-antavaa. Edellinen suhde on voinut olla vaikka millainen, mutta se ei ole nykytilanne ja kyllähän siinä vaikuttaa kauanko suhteesta on ja kauanko se kesti ym. Mä joskus kysyin mieheltäni suhteen alkuaikoina mikä hänelle olisi hyvä määrä. Tämä tapahtui kun ei asuttu yhdessä. Mies vastasi että 2-3krt/vk. Todellisuus on, että seksiä on 0-3krt/vk, kuukaudessa suunnilleen 6 kertaa ja asutaan nyt yhdessä. Mies ei edes tee näitä kaikkia aloitteita itse, vaan osa noista seksikerroista on omia aloitteitani jotka on menneet läpi.
Se on kyllä totta, että seksuaalista yhteensopivuutta ei moni painota tarpeeksi suhteeseen lähtiessä. Sitten myöhemmin tulee ongelmaa, kun jompi kumpi ei koe saavansa tarpeitaan tyydytetyksi ja tule mielestään kuulluksi. Varmaan sitä alkuun vaan on niin ihastuksensa sokaisema, ettei tule ajatelleeksi pidemmällä aikavälillä jaksaako kumppania, joka haluaa viidesti viikossa kun itselle riittää kerta ja vice versa.
Parisuhteessa olisi tehtävänä tyydyttää sen toisen seksuaaliset tarpeet. Miten joku alkaa suhteeseen oletuksella, että en tyydytä tämän rakkaan ihmisen tarpeita, pää asia on että minä saan tarpeeksi? Mitä helvetin rakkautta se on olevinaan??? Tai tietäähän sen kaikki, ei mitään.
miten voi tyydyttää toisen tarpeet jos itsellä ei ole sitä tarvetta? Ei emätin ole mikään aina valmis putki, jonne voi vaan työntyä.
En minäkään seksiä oikein näe sen kautta, että siinä päämäärä tai suorastaan velvollisuus olisi tyydyttää toisen tarpeita, edes vastavuoroisesti. Minä koen seksin yhteisenä nautintona, jossa kumpikin saa mielihyvää ja tyydytystä siitä että saa olla intiimisti yhdessä rakkaansa kanssa, iho iholla ja kiihottuneena. Toisen nautinnon ja kiihotuksen näkeminen saa tekemään lisää sellaista mikä teki hyvää, ja se puolestaan ruokkii omaa kiihotusta jonka toinen näkee. Hyvä kierre.
Sellaisessa tilanteessa sitten jossa seksi ei toisen puolesta jostain syystä onnistu, niin en myöskään oikein koe, että olisi velvollisuutta toista tyydyttää. Itselleni sellainen velvollisuussuoritus ei edes tunnu hyvältä. Olen monesti sanonut vaimolle että ei tarvitse, otetaan myöhemmin uudestaan, jos hän on jostain syystä päättänyt että käsihoitoa on annettava, vaikka väsyttäisi liikaa että siihen jaksaisi keskittyä. En myöskään oikeastaan juuri koskaan pyydä häntä tekemään minulle mitään jos itsellä on fiilis ja hänellä ei. Alan vain tyydyttää itseäni, ja hän sitten tulee siihen mukaan tavalla tai toisella jos haluaa.
Ja sitten valmiiksi jo vastaus siihen palstan pakolliseen kysymykseen, että mitäs minä teen hänelle jos hän haluaa ja minä en: en mitään. Ja se taas johtuu siitä, että hän ei itse missään nimessä halua pelkkää käsi- tai kielihoitoa, jos se ei myös johda koko settiin yhdyntöineen. Jalkahieronta on asia jota hänelle annan hänen pyynnöstään ja vastikkeetta.
Sä et näe seksiä niin, mutta ei ole tullut mieleen että parisuhteessa on kaksi ihmistä ja kahden tarpeet? "Toisen nautinnon ja kiihotuksen näkeminen saa tekemään lisää sellaista mikä teki hyvää, ja se puolestaan ruokkii omaa kiihotusta jonka toinen näkee. Hyvä kierre." Miksi sitten ei kiihottaisi sitä toista kun sen toisen tekee mieli?
Niin siis missäköhän mielestäsi sanoin noin etten kiihottaisi toista sillä tavalla kuin mikä tekee hänelle hyvää? Jos tuota viimeistä kappaletta tarkoitat, niin luitko ollenkaan että siinä sanottiin, ettei hän itse halua sellaista kiihotusta eikä tyydytystä, jossa minä en ole mukana loppuun (eli siihen yhdyntään) asti menossa. En tee sellaisia asioita joita hän ei halua, eikö se nyt ole itsestään selvää?
Silittelen ja hyväilen häntä toki silloinkin kun olen itse liian väsynyt, mutta liian pitkälle sen kanssa en voi mennä. Tosin, voi siinä käydä niinkin, että itsekin siitä sytyn ja maaliin päästään väsymyksestä huolimatta. Myös jos on tiedossa että on tulossa syystä tai toisesta tauko seksiin ja hän haluaisi, niin kyllä minä silloin väsyneenäkin lähden leikkiin mukaan.
Mutta edelleen varsinainen pointtini on se, että minä en vain näe tätä asiaa sen kautta että on velvollisuus antaa tyydytystä toiselle, vaan että hyvä seksielämä pyörii yhteisen halun voimalla. Jos se halu toiselta lakkaisi, niin mikään määrä velvollisuudentuntoa ei pitäisi kipinää yllä eikä sitä halukasta osapuolta tyydytettynä. Ainakaan minua, jos olisin se yksin halukas.
Eli et kiihotu sittenkään siitä miehen kiihkosta, eikä positiivista kierrettä synny vaikka niin sanoit. Vain sinä puhut velvollisuudesta, muut rakkaudesta ja et tunnu ollenkaan ymmärtävän mitä rakkaus on. Kerroppas nyt mitä se rakkaus on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Jos tiedät varman tavan selvittää tämä, niin anna tulla. Kyllä tuosta aiheesta voi ja kannattaa käydä keskustelua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta on typerää kuvitella että joku voi luvata seksiä X määrän viikossa suhteen loppuun asti tai että tämä arvio seksin määrästä ei voisi olla väärä, vaikka itse ihan rehellisesti toista kuvittelee. Elämä ei ole ennustettavissa ja omat halut menee elämäntilanteen mukaan. Sekin miten pitkään alkuhuuma kestää vaihtelee aika paljon. Joskus se on puol vuotta, joskus kolme, joskus jotain muuta. Se huuma menee ohi ja on ihan normaalia, että suhde arkistuu. Minusta ei ole perusteltua pyrkiä siihen alkuhuuman seksitahtiin, kun kummatkin on olleet ihan hormonipäissään ja vasta rakastuneita/ihastuneita.
Ja se miten paljon seksiä on ollut tai ei ole ollut aiemmassa suhteessa on parhaimmillaan suuntaa-antavaa. Edellinen suhde on voinut olla vaikka millainen, mutta se ei ole nykytilanne ja kyllähän siinä vaikuttaa kauanko suhteesta on ja kauanko se kesti ym. Mä joskus kysyin mieheltäni suhteen alkuaikoina mikä hänelle olisi hyvä määrä. Tämä tapahtui kun ei asuttu yhdessä. Mies vastasi että 2-3krt/vk. Todellisuus on, että seksiä on 0-3krt/vk, kuukaudessa suunnilleen 6 kertaa ja asutaan nyt yhdessä. Mies ei edes tee näitä kaikkia aloitteita itse, vaan osa noista seksikerroista on omia aloitteitani jotka on menneet läpi.
Se on kyllä totta, että seksuaalista yhteensopivuutta ei moni painota tarpeeksi suhteeseen lähtiessä. Sitten myöhemmin tulee ongelmaa, kun jompi kumpi ei koe saavansa tarpeitaan tyydytetyksi ja tule mielestään kuulluksi. Varmaan sitä alkuun vaan on niin ihastuksensa sokaisema, ettei tule ajatelleeksi pidemmällä aikavälillä jaksaako kumppania, joka haluaa viidesti viikossa kun itselle riittää kerta ja vice versa.
Parisuhteessa olisi tehtävänä tyydyttää sen toisen seksuaaliset tarpeet. Miten joku alkaa suhteeseen oletuksella, että en tyydytä tämän rakkaan ihmisen tarpeita, pää asia on että minä saan tarpeeksi? Mitä helvetin rakkautta se on olevinaan??? Tai tietäähän sen kaikki, ei mitään.
miten voi tyydyttää toisen tarpeet jos itsellä ei ole sitä tarvetta? Ei emätin ole mikään aina valmis putki, jonne voi vaan työntyä.
En minäkään seksiä oikein näe sen kautta, että siinä päämäärä tai suorastaan velvollisuus olisi tyydyttää toisen tarpeita, edes vastavuoroisesti. Minä koen seksin yhteisenä nautintona, jossa kumpikin saa mielihyvää ja tyydytystä siitä että saa olla intiimisti yhdessä rakkaansa kanssa, iho iholla ja kiihottuneena. Toisen nautinnon ja kiihotuksen näkeminen saa tekemään lisää sellaista mikä teki hyvää, ja se puolestaan ruokkii omaa kiihotusta jonka toinen näkee. Hyvä kierre.
Sellaisessa tilanteessa sitten jossa seksi ei toisen puolesta jostain syystä onnistu, niin en myöskään oikein koe, että olisi velvollisuutta toista tyydyttää. Itselleni sellainen velvollisuussuoritus ei edes tunnu hyvältä. Olen monesti sanonut vaimolle että ei tarvitse, otetaan myöhemmin uudestaan, jos hän on jostain syystä päättänyt että käsihoitoa on annettava, vaikka väsyttäisi liikaa että siihen jaksaisi keskittyä. En myöskään oikeastaan juuri koskaan pyydä häntä tekemään minulle mitään jos itsellä on fiilis ja hänellä ei. Alan vain tyydyttää itseäni, ja hän sitten tulee siihen mukaan tavalla tai toisella jos haluaa.
Ja sitten valmiiksi jo vastaus siihen palstan pakolliseen kysymykseen, että mitäs minä teen hänelle jos hän haluaa ja minä en: en mitään. Ja se taas johtuu siitä, että hän ei itse missään nimessä halua pelkkää käsi- tai kielihoitoa, jos se ei myös johda koko settiin yhdyntöineen. Jalkahieronta on asia jota hänelle annan hänen pyynnöstään ja vastikkeetta.
Rakkaus on pyyteetöntä antamista ja toisen tarpeisiin vastaamista. Aika monella miehellä ei ole mitään sisäsyntyistä tarvetta kuunnella naisten tarinoita konmarituksesta ja valkoisesta kodista, ellei rakasta. Velvollisuus on eri kun teot rakkaudesta, sinä sekoitat kaksi eri asiaa. Rakastaminen taitaa olla sulle ihan hepreaa.
Ja sulta taitaa mennä mun pointtini ohi kovaa ja korkealta. Otan omaan piikkiini sen, on vaikea kirjoittaa ajatuksiaan niin että niitä ei voitaisi väärin ymmärtää.
Puhuin ensinnäkin edellä nimenomaan seksistä, en yleisesti parisuhteen kommunikaatiosta ja dynamiikasta. Ja mun ajatus oli, että seksissä nautinto tulee yhdessä kiihottumisesta ja nauttimisesta siitä miten toisen halu ruokkii omaa halua. Tämän seurauksena tietenkin sitten haluaa tehdä niitä asioita jotka saavat toisen nauttimaan entistä enemmän, mutta minä en silti vain näe tuossa sijaa velvollisuudelle. Pelkästä velvollisuudesta tehty asia ei tunnu hyvältä, ainakaan minulle. Enkä myöskään millään tavalla odota, että vaimolla olisi velvollisuus antaa minulle tyydytystä - toivon toki että hänellä on halua siihen, kuten itsellänikin.
Velvollisuudesta tehty on eri asia kun rakkaudesta tehty. Työnantaja maksaa sulle ja sulla on silloin velvollisuus tehdä töitä. Parisuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen ja jos siellä toisen seksuaalisten tarpeiden tyydytys tuntuu velvollisuudelta, silloin on valittu se puoliso päin persettä, eikä rakkautta taida olla, vaan se puoliso on enemmän tai vähemmän pakkotyömaa. Erotkaa nyt ihmiset niistä epätyydyttävistä suhteista ja valitkaa se kumppani niin että kykenette hänet tyydyttämään. Ei muissakaan asiaoissa kannata haalia sellaista palaa kakusta mitä ei kykene syömään. Ihan kun ei olisi mitään vastuuta siitä valinnasta itsellä, vaan kaikki tulee yllätyksenä. Onhan se vaikeaa myöntää valinneensa väärin ja helpompi painaa asia villasella ja tinkiä tarpeistaan. Onhan se itsekästä ryhtyä suhteeseen missä ei ole valmis tyydyttämään sitä kumppania ja pääasia on vain se että ne omat pienemmät tarpeet täyttyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Jos tiedät varman tavan selvittää tämä, niin anna tulla. Kyllä tuosta aiheesta voi ja kannattaa käydä keskustelua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta on typerää kuvitella että joku voi luvata seksiä X määrän viikossa suhteen loppuun asti tai että tämä arvio seksin määrästä ei voisi olla väärä, vaikka itse ihan rehellisesti toista kuvittelee. Elämä ei ole ennustettavissa ja omat halut menee elämäntilanteen mukaan. Sekin miten pitkään alkuhuuma kestää vaihtelee aika paljon. Joskus se on puol vuotta, joskus kolme, joskus jotain muuta. Se huuma menee ohi ja on ihan normaalia, että suhde arkistuu. Minusta ei ole perusteltua pyrkiä siihen alkuhuuman seksitahtiin, kun kummatkin on olleet ihan hormonipäissään ja vasta rakastuneita/ihastuneita.
Ja se miten paljon seksiä on ollut tai ei ole ollut aiemmassa suhteessa on parhaimmillaan suuntaa-antavaa. Edellinen suhde on voinut olla vaikka millainen, mutta se ei ole nykytilanne ja kyllähän siinä vaikuttaa kauanko suhteesta on ja kauanko se kesti ym. Mä joskus kysyin mieheltäni suhteen alkuaikoina mikä hänelle olisi hyvä määrä. Tämä tapahtui kun ei asuttu yhdessä. Mies vastasi että 2-3krt/vk. Todellisuus on, että seksiä on 0-3krt/vk, kuukaudessa suunnilleen 6 kertaa ja asutaan nyt yhdessä. Mies ei edes tee näitä kaikkia aloitteita itse, vaan osa noista seksikerroista on omia aloitteitani jotka on menneet läpi.
Se on kyllä totta, että seksuaalista yhteensopivuutta ei moni painota tarpeeksi suhteeseen lähtiessä. Sitten myöhemmin tulee ongelmaa, kun jompi kumpi ei koe saavansa tarpeitaan tyydytetyksi ja tule mielestään kuulluksi. Varmaan sitä alkuun vaan on niin ihastuksensa sokaisema, ettei tule ajatelleeksi pidemmällä aikavälillä jaksaako kumppania, joka haluaa viidesti viikossa kun itselle riittää kerta ja vice versa.
Parisuhteessa olisi tehtävänä tyydyttää sen toisen seksuaaliset tarpeet. Miten joku alkaa suhteeseen oletuksella, että en tyydytä tämän rakkaan ihmisen tarpeita, pää asia on että minä saan tarpeeksi? Mitä helvetin rakkautta se on olevinaan??? Tai tietäähän sen kaikki, ei mitään.
miten voi tyydyttää toisen tarpeet jos itsellä ei ole sitä tarvetta? Ei emätin ole mikään aina valmis putki, jonne voi vaan työntyä.
En minäkään seksiä oikein näe sen kautta, että siinä päämäärä tai suorastaan velvollisuus olisi tyydyttää toisen tarpeita, edes vastavuoroisesti. Minä koen seksin yhteisenä nautintona, jossa kumpikin saa mielihyvää ja tyydytystä siitä että saa olla intiimisti yhdessä rakkaansa kanssa, iho iholla ja kiihottuneena. Toisen nautinnon ja kiihotuksen näkeminen saa tekemään lisää sellaista mikä teki hyvää, ja se puolestaan ruokkii omaa kiihotusta jonka toinen näkee. Hyvä kierre.
Sellaisessa tilanteessa sitten jossa seksi ei toisen puolesta jostain syystä onnistu, niin en myöskään oikein koe, että olisi velvollisuutta toista tyydyttää. Itselleni sellainen velvollisuussuoritus ei edes tunnu hyvältä. Olen monesti sanonut vaimolle että ei tarvitse, otetaan myöhemmin uudestaan, jos hän on jostain syystä päättänyt että käsihoitoa on annettava, vaikka väsyttäisi liikaa että siihen jaksaisi keskittyä. En myöskään oikeastaan juuri koskaan pyydä häntä tekemään minulle mitään jos itsellä on fiilis ja hänellä ei. Alan vain tyydyttää itseäni, ja hän sitten tulee siihen mukaan tavalla tai toisella jos haluaa.
Ja sitten valmiiksi jo vastaus siihen palstan pakolliseen kysymykseen, että mitäs minä teen hänelle jos hän haluaa ja minä en: en mitään. Ja se taas johtuu siitä, että hän ei itse missään nimessä halua pelkkää käsi- tai kielihoitoa, jos se ei myös johda koko settiin yhdyntöineen. Jalkahieronta on asia jota hänelle annan hänen pyynnöstään ja vastikkeetta.
Sä et näe seksiä niin, mutta ei ole tullut mieleen että parisuhteessa on kaksi ihmistä ja kahden tarpeet? "Toisen nautinnon ja kiihotuksen näkeminen saa tekemään lisää sellaista mikä teki hyvää, ja se puolestaan ruokkii omaa kiihotusta jonka toinen näkee. Hyvä kierre." Miksi sitten ei kiihottaisi sitä toista kun sen toisen tekee mieli?
Niin siis missäköhän mielestäsi sanoin noin etten kiihottaisi toista sillä tavalla kuin mikä tekee hänelle hyvää? Jos tuota viimeistä kappaletta tarkoitat, niin luitko ollenkaan että siinä sanottiin, ettei hän itse halua sellaista kiihotusta eikä tyydytystä, jossa minä en ole mukana loppuun (eli siihen yhdyntään) asti menossa. En tee sellaisia asioita joita hän ei halua, eikö se nyt ole itsestään selvää?
Silittelen ja hyväilen häntä toki silloinkin kun olen itse liian väsynyt, mutta liian pitkälle sen kanssa en voi mennä. Tosin, voi siinä käydä niinkin, että itsekin siitä sytyn ja maaliin päästään väsymyksestä huolimatta. Myös jos on tiedossa että on tulossa syystä tai toisesta tauko seksiin ja hän haluaisi, niin kyllä minä silloin väsyneenäkin lähden leikkiin mukaan.
Mutta edelleen varsinainen pointtini on se, että minä en vain näe tätä asiaa sen kautta että on velvollisuus antaa tyydytystä toiselle, vaan että hyvä seksielämä pyörii yhteisen halun voimalla. Jos se halu toiselta lakkaisi, niin mikään määrä velvollisuudentuntoa ei pitäisi kipinää yllä eikä sitä halukasta osapuolta tyydytettynä. Ainakaan minua, jos olisin se yksin halukas.
Eli et kiihotu sittenkään siitä miehen kiihkosta, eikä positiivista kierrettä synny vaikka niin sanoit. Vain sinä puhut velvollisuudesta, muut rakkaudesta ja et tunnu ollenkaan ymmärtävän mitä rakkaus on. Kerroppas nyt mitä se rakkaus on?
En tiedä meneekö sulla jo sekaisin kenelle tässä yrität vastailla, mutta puhun nyt omasta puolestani kun viestiini kerran vastasit. Ylipäänsä tässä keskustelussa varmaan tulee myös sekaannusta siitä, että millaisia mielleyhtymiä sanoista kullekin tulee, minulla tuo sana "velvollisuus" ehkä herättää sitten keskimääräistä negatiivisempia mielikuvia.
Mutta siihen rakkauteen. Sehän on tietystikin hyvinkin paljon erilaisia asioita ja muuttuukin paljon suhteen ja elämän eri vaiheissa. Alkuhuuma, vakiintuminen, lasten saaminen, kasvaminen ja lopulta heistä irti päästäminen tuovat erilaista sisältöä rakkauteen, meillä on nyt tuo viimeinen vaihe menossa. Ja tuleehan sitä senkin jälkeen uusia vaiheita, toisen löytäminen uudestaan kahdestaan ollessa, ja lopulta joskus vanhuus ja siihen liittyvä luopuminen.
Ja jos nyt ihan puhutaan erityisesti seksin, rakkauden ja velvollisuuden suhteesta, niin MINUN ajatuksissani halu tehdä toiselle hyvää syntyy siitä rakkaudesta, ei velvollisuudesta. Joku toinen taas varmaan käsittää asian niin päin, että velvollisuudentunto pitää toisesta huolta syntyy rakkaudesta. Ehkä tuo on vain erilainen tapa pukea sama asia sanoiksi, mutta MINÄ vain koen asian niin, että jos vaimoni tekisi minulle juttuja vain siksi että tuntisi sen velvollisuudekseen, ei se tuntuisi minusta aidolta, rakkaudesta syntyvältä halulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos se tarve siihen nautintoon tulee biologian kautta? En itse naisena pysty seksiin ellei minulla ole ns. panetus päällä. Panettaa kyllä muulloinkin kuin ovulaation aikana mutta jos panetusta ei ole niin silloin ei pimpsa kostu eikä klitoris saa erektiota eikä yhdyntä tunnu miltään. Minua biologia pakottaa siis haluamaan usein mutta jos jotakuta vain ovulaation aikana, niin minkä hän sille mahtaa? Jos kiihotusreaktiot eivät vain tule? Ei se emätin ole mikään aina valmis putki jota rassaamalla nainen nauttii vaan pitää olla kiihottunut, kostunut ja klitoriksen erektoitunut.
Juuri näin. Ainakaan omalla kohdallani ei sen paremmin miehen kanssa käydyt hyvät ja avoimet keskustelut kuin ammattiapukaan ole auttaneet, koska ne eivät ole halujani yhtään lisänneet. Ainoa ratkaisu ongelmaamme olisi se, että minua haluttaisi enemmän, se ei miksikään muutu vaikka kuinka keskustelisi.
Kyllä ainakin minun mieheni saa minut haluamaan ja sen klitoriksen erektioon, ihan puhtaasti vaan hyväilemällä, ja kun huomaan se kalun kovettumisen ja otan sen käteeni, (tai otan käteeni ja se siis kovettuu) niin silloin ei ole paluuta enää.. Olenko outo?
Siis tämä ihan ilman omaa spontaania halua ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä sivusta seuranneena vähän ihmettelen tätä rakkauden ja velvollisuuden linkittämistä kumppanin seksuaalisiin tarpeisiin. Mulle ainakin on ihan selvää, että kumppanillani on tarpeita, mutta jos itselläni ei ole jaksamista tai halua juuri silloin niitä täyttää, niin ei se vähennä häntä kohtaan kokemaani kiintymystä ja rakkautta. Olen suhteessa hänen kanssaan monesta syystä, en vain täyttääkseni seksuaalisia tarpeita jotka kummallakin saattavat vaihdella eri tahtiin suhteen aikana evätkä aina osu yksiin. En myöskään koe, että mulla olisi velvollisuus ryhtyä itse harrastamaan seksiä vain, koska toinen on sitä vailla. En itsekään haluaisi, että joku pitää minua hyvänä vaikka ei jaksaisi tai olisi omia haluja, mutta kokisi sen velvollisuudeksi.
Seksi on yhteinen asia joka toteutuu yhteisen halun pohjalta, ei niin että sitä pitää olla aina kun jompi kumpi osapuoli sattuu haluamaan. Itse koen, että silloin pitää olla läsnä ja osoittaa toiselle se oma halunsa. Muunlainen olisi itselleni vastenmielistä. Ihminen ei ole kone, jonka on rakkauden tai velvollisuuden voimalla oltava valmis fyysisesti kiihottumaan ja harrastamaan seksiä aina kun toinen osapuoli vähänkään on sitä vailla. Jokaisen seksuaaliset tarpeet on siinä määrin hänen omiaan, että hän ei voi ulkoistaa vastuuta niiden täydellisestä täyttämisestä kumppanille.
Oma juttunsa sitten jos kaikki läheisyys loppuu kokonaan eikä parannusta tilanteeseen ole näkyvissä. Silloin voidaan minusta puhua siitä onko rakkautta vielä jäljellä ja miten toimitaan jos toisen tarve läheisyydelle ja seksille ei tule täyttymään enää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin minun mieheni saa minut haluamaan ja sen klitoriksen erektioon, ihan puhtaasti vaan hyväilemällä, ja kun huomaan se kalun kovettumisen ja otan sen käteeni, (tai otan käteeni ja se siis kovettuu) niin silloin ei ole paluuta enää.. Olenko outo?
Siis tämä ihan ilman omaa spontaania halua ensin.
Olet outo. Et sovi palstan naisten profilointiin.
Me miehet sen sijaan rakastamme kaltaisiasi naisia. Rakastamme sitä, että tartutte kaluihimme ja saatte ne kivikoviksi halusta teitä kohtaan. Silloin ei todellakaan ole enää paluuta kun sykkivät kalumme uppoavat halukkaaseen kuumuuteenne.
Teidän kanssanne asia ei ole niin h.lvetin vaikeaa. On vaan rakkautta, halua, kiihkeitä katseita, kosketusta, himoa, nautintoa ja kynsien jäljet selissämme. Iloa antaa ja saada.
Tietäjät tietää, pihtaajat ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin minun mieheni saa minut haluamaan ja sen klitoriksen erektioon, ihan puhtaasti vaan hyväilemällä, ja kun huomaan se kalun kovettumisen ja otan sen käteeni, (tai otan käteeni ja se siis kovettuu) niin silloin ei ole paluuta enää.. Olenko outo?
Siis tämä ihan ilman omaa spontaania halua ensin.
Olet outo. Et sovi palstan naisten profilointiin.
Me miehet sen sijaan rakastamme kaltaisiasi naisia. Rakastamme sitä, että tartutte kaluihimme ja saatte ne kivikoviksi halusta teitä kohtaan. Silloin ei todellakaan ole enää paluuta kun sykkivät kalumme uppoavat halukkaaseen kuumuuteenne.
Teidän kanssanne asia ei ole niin h.lvetin vaikeaa. On vaan rakkautta, halua, kiihkeitä katseita, kosketusta, himoa, nautintoa ja kynsien jäljet selissämme. Iloa antaa ja saada.
Tietäjät tietää, pihtaajat ei.
No tämä vain on helppoa minulle; rakastan kalulla "leikkimistä" eri tavoin. Ja haluan kyllä todella paljon, onneksi mies samaa maata!
Kun olen ystävieni kanssa puhunut, hekin sanovat kyllä, että olen aika erikoisen halukas. Muut ei sillai ole. Jospa mulla onkin testoa, vaikka olenkin hyvin naisellinen ja pieni nainen. Mies on kyllä tyytyväinen, ei siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos se tarve siihen nautintoon tulee biologian kautta? En itse naisena pysty seksiin ellei minulla ole ns. panetus päällä. Panettaa kyllä muulloinkin kuin ovulaation aikana mutta jos panetusta ei ole niin silloin ei pimpsa kostu eikä klitoris saa erektiota eikä yhdyntä tunnu miltään. Minua biologia pakottaa siis haluamaan usein mutta jos jotakuta vain ovulaation aikana, niin minkä hän sille mahtaa? Jos kiihotusreaktiot eivät vain tule? Ei se emätin ole mikään aina valmis putki jota rassaamalla nainen nauttii vaan pitää olla kiihottunut, kostunut ja klitoriksen erektoitunut.
Juuri näin. Ainakaan omalla kohdallani ei sen paremmin miehen kanssa käydyt hyvät ja avoimet keskustelut kuin ammattiapukaan ole auttaneet, koska ne eivät ole halujani yhtään lisänneet. Ainoa ratkaisu ongelmaamme olisi se, että minua haluttaisi enemmän, se ei miksikään muutu vaikka kuinka keskustelisi.
Eikö se rakas mies voisi hoitaa ylimääräiset halut muualla? Eihän se sinulta ole sitten poiskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin minun mieheni saa minut haluamaan ja sen klitoriksen erektioon, ihan puhtaasti vaan hyväilemällä, ja kun huomaan se kalun kovettumisen ja otan sen käteeni, (tai otan käteeni ja se siis kovettuu) niin silloin ei ole paluuta enää.. Olenko outo?
Siis tämä ihan ilman omaa spontaania halua ensin.
Varmasti joillakin on noin, mutta minulla ei. Jos en itse halua läheisyyttä ja seksiä, koen hyväilyt painostavina. En myöskään koe penistä itsessään kiihottavana, jos en ole itse valmiiksi kiihottunut (en esim. pidä erektiossa olevaa penistä kyllä mitenkään kauniina).
Itse olen huomannut, että näihin asioihin vaikutta paljon myös se, kuinka "vakavasti" ihminen suhtautuu seksiin ja kuinka kiinnostunut hän ylipäätään on seksistä. Olen huomannut, että ihmiset, joiden mielessä seksi on jotakin elämää suurempaa, kärsivät paljon enemmän haluttomuudesta. Oletan tämän johtuvan siitä, että jos odotukset seksille on epärealistiset, tule hyvin harvoin tilanteita, joissa sitä voi/haluaa harrastaa. Puolestaan he, jotka voivat harrastaa seksiä vaikka ihan "huvikseen" ovat paljon tyytyväisempiä seksielämäänsä. Samoin on asianlaita sen suhteen, kuinka kiinnostunut ihminen on seksistä asiana/ilmiönä. On heitä, jotka ovat kiinnostuneita seksistä vain silloin, kun sitä harrastavat ja toisaalta niitä, joiden mielessä seksi pyörii paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos se tarve siihen nautintoon tulee biologian kautta? En itse naisena pysty seksiin ellei minulla ole ns. panetus päällä. Panettaa kyllä muulloinkin kuin ovulaation aikana mutta jos panetusta ei ole niin silloin ei pimpsa kostu eikä klitoris saa erektiota eikä yhdyntä tunnu miltään. Minua biologia pakottaa siis haluamaan usein mutta jos jotakuta vain ovulaation aikana, niin minkä hän sille mahtaa? Jos kiihotusreaktiot eivät vain tule? Ei se emätin ole mikään aina valmis putki jota rassaamalla nainen nauttii vaan pitää olla kiihottunut, kostunut ja klitoriksen erektoitunut.
Juuri näin. Ainakaan omalla kohdallani ei sen paremmin miehen kanssa käydyt hyvät ja avoimet keskustelut kuin ammattiapukaan ole auttaneet, koska ne eivät ole halujani yhtään lisänneet. Ainoa ratkaisu ongelmaamme olisi se, että minua haluttaisi enemmän, se ei miksikään muutu vaikka kuinka keskustelisi.
Eikö se rakas mies voisi hoitaa ylimääräiset halut muualla? Eihän se sinulta ole sitten poiskaan?
Minulle tämä kävisi ja tätä vaihtoehtoa olen myös ehdottanut (itse kokisin suurena helpotuksena ettei miehen seksielämä ole vain minun varassa), mutta mieheni ei halua seksiä kenenkään muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kolmikymppinen nainen eikä minulla ole ollenkaan responsiivista halua. Lähes tulkoon joka päivä on silti fyysinen tarve seksiin. Mutta jos jonain päivänä ei tee mieli, niin mies ei voi tehdä mitään mikä herättäisi haluni.
Tämä ei minulle kuulosta erityisen isolta ongelmalta. Siitä tulee ongelma silloin, kun ei ole responsiivista halua, mutta ei myöskään spontaania halua muulloin kun ovulaation aikana. Näin minulla :( Olen vähän kuin käärme: ison aterian syötyään voi helposti olla ajattelemattakaan asiaa kuukauteen.
No onhanse todella kiihottavaa, saada se miehen kalu kovaksi ja innokkaaksi. Oikeastaan paras kiihoitus itselleni, eihän sitävoi jättää silleen, hoitamatta. Aluksi..
Eivät miehetkään ryhdy tyydyttämään naista yksipuolisesti, jos heitä itseään ei hdluta seksi yhtään. Mieheni on varsin itsekäs, eikä suostu muutenkaan sellaiseen seksiin, jota olen kertonut toivovani. Epärealistista vaatia, että kuitenkin naisen pitäisi siihen ryhtyä.
Alue: Seksi
Sä et näe seksiä niin, mutta ei ole tullut mieleen että parisuhteessa on kaksi ihmistä ja kahden tarpeet? "Toisen nautinnon ja kiihotuksen näkeminen saa tekemään lisää sellaista mikä teki hyvää, ja se puolestaan ruokkii omaa kiihotusta jonka toinen näkee. Hyvä kierre." Miksi sitten ei kiihottaisi sitä toista kun sen toisen tekee mieli?