Teettekö te vielä teineille aamupalan kouluaamuna?

Yksi lukiolainen on.

Kasin aamuina teen. Eihän se paljon vaadi kun meillekin laitan, siis vanhemmille.

Oman aamupalan on saanut tehdä jo ekalta lähtien. Ei ole peukalo keskellä kämmentä, jos me vanhemmat olemme jo töissä kun lapsi herää kouluun.

Kyllä mä laitan aamupalan valmiiksi. Laitan myös iltaruoan.

Mä oon oppinu ns. omista virheistäni. Vanhempani teki kotona töitä ja aina teki aamupalan. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun 10 v ja kaveri osasi itse tehdä lettutaikinan, itse en osannut mitään. Opin ruuan teon vasta pois muutettuani, virheiden kautta.

Omille lapsille opetan vaikka ja mitä.

Sain 16 vuotiaana perkaamattoman kanankoiven lautaselleni ekan kerran ja ihmettelin, mitä mun pitää sille tehdä. Pienet lapseni perkaavat itse kinttunsa, jos haluavat syödä. Tuttava taas pilkkoo makkaratkin koululaisillensa, saa siis jatkaa sitä lukioikään asti, hahaa.

Teini-ikäinen osaa itse tehdä aamupalansa. On karhunpalvelus tehdä lapsen puolesta asioita, joihin hänen kehityksellinen tasonsa riittää. Rakkautta ja huolenpitoa on parempi osoittaa muilla keinoilla kuin puolesta tekemällä.

Oletko ihan seko?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon oppinu ns. omista virheistäni. Vanhempani teki kotona töitä ja aina teki aamupalan. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun 10 v ja kaveri osasi itse tehdä lettutaikinan, itse en osannut mitään. Opin ruuan teon vasta pois muutettuani, virheiden kautta.

Omille lapsille opetan vaikka ja mitä.

Sain 16 vuotiaana perkaamattoman kanankoiven lautaselleni ekan kerran ja ihmettelin, mitä mun pitää sille tehdä. Pienet lapseni perkaavat itse kinttunsa, jos haluavat syödä. Tuttava taas pilkkoo makkaratkin koululaisillensa, saa siis jatkaa sitä lukioikään asti, hahaa.

Osaa mun mieskin laittaa ruokaa, mutta jos minä olen aamuvirkku ja laitan itselleni aamupalan, laitan sen samalla hänellekin.

Kyllä taas luetaan ohi otsikon

Joo.

Sit pyyhin pyllyn ja niistän nenän.

Sitten puen sille vaatteet ja solmin kengännauhat.

Lopuksi kannan kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon oppinu ns. omista virheistäni. Vanhempani teki kotona töitä ja aina teki aamupalan. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun 10 v ja kaveri osasi itse tehdä lettutaikinan, itse en osannut mitään. Opin ruuan teon vasta pois muutettuani, virheiden kautta.

Omille lapsille opetan vaikka ja mitä.

Sain 16 vuotiaana perkaamattoman kanankoiven lautaselleni ekan kerran ja ihmettelin, mitä mun pitää sille tehdä. Pienet lapseni perkaavat itse kinttunsa, jos haluavat syödä. Tuttava taas pilkkoo makkaratkin koululaisillensa, saa siis jatkaa sitä lukioikään asti, hahaa.

Osaa mun mieskin laittaa ruokaa, mutta jos minä olen aamuvirkku ja laitan itselleni aamupalan, laitan sen samalla hänellekin.

Kyllä taas luetaan ohi otsikon

Sehän riippuu aamupalasta. Toki munat ja pekonit paistetaan samalla kaikille, tai kahvit valutetaan kaikille, kattilallinen puuroa kaikille, mut et kai leipiäkin voitele ja laita kinkkusiivuja?

Meillä teini tekee aamupalansa ihan itse ja myös välipalat tekee itse. Kotitaloudessa innostunut kokkailusta ja nyt on munakkaat sellaisia mitä itse tekee. Ruoan teen toki kaikille, mutta välillä poika haluaa tehdä itse tomaattikeittoa, joka on hänen herkkuaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon oppinu ns. omista virheistäni. Vanhempani teki kotona töitä ja aina teki aamupalan. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun 10 v ja kaveri osasi itse tehdä lettutaikinan, itse en osannut mitään. Opin ruuan teon vasta pois muutettuani, virheiden kautta.

Omille lapsille opetan vaikka ja mitä.

Sain 16 vuotiaana perkaamattoman kanankoiven lautaselleni ekan kerran ja ihmettelin, mitä mun pitää sille tehdä. Pienet lapseni perkaavat itse kinttunsa, jos haluavat syödä. Tuttava taas pilkkoo makkaratkin koululaisillensa, saa siis jatkaa sitä lukioikään asti, hahaa.

Osaa mun mieskin laittaa ruokaa, mutta jos minä olen aamuvirkku ja laitan itselleni aamupalan, laitan sen samalla hänellekin.

Kyllä taas luetaan ohi otsikon

Otsikon ohi. Teineistä kyse, ei teinimielisistä puolisoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon oppinu ns. omista virheistäni. Vanhempani teki kotona töitä ja aina teki aamupalan. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun 10 v ja kaveri osasi itse tehdä lettutaikinan, itse en osannut mitään. Opin ruuan teon vasta pois muutettuani, virheiden kautta.

Omille lapsille opetan vaikka ja mitä.

Sain 16 vuotiaana perkaamattoman kanankoiven lautaselleni ekan kerran ja ihmettelin, mitä mun pitää sille tehdä. Pienet lapseni perkaavat itse kinttunsa, jos haluavat syödä. Tuttava taas pilkkoo makkaratkin koululaisillensa, saa siis jatkaa sitä lukioikään asti, hahaa.

Osaa mun mieskin laittaa ruokaa, mutta jos minä olen aamuvirkku ja laitan itselleni aamupalan, laitan sen samalla hänellekin.

Kyllä taas luetaan ohi otsikon

Sehän riippuu aamupalasta. Toki munat ja pekonit paistetaan samalla kaikille, tai kahvit valutetaan kaikille, kattilallinen puuroa kaikille, mut et kai leipiäkin voitele ja laita kinkkusiivuja?

Kyllä taas luetaan ohi

Minä katan pöydän eli laitan ne ruuat esille. Jokainen ottaa mitä ottaa.

Kattaisin ne joka tapauksessa itselleni ja miehelkeni koska me ollaan edelleen etätöissä ja voidaan syödä aamiainen rauhassa.

Mutta ilmeisesti tämä on nyt rikos.

Jos olen kotona niin teen. Lapset osaa aivan mainiosti tehdä vaikka mitä itse mutta se valmiiksi tehty voileipä tai keitetty puuro on hellittelyä ja tuo hyvää mieltä.

Vanhimmat, jo kotoa pois muuttaneet lapset just muisteli sitä miten olin kotona pienempien kanssa kun he olivat koululaisia ja kuinka ihana se äidin tekemä aamupala (leipä ja vihannespaloja tai puuro marjojen kanssa) olikaan varmasti se tuntuu teinistäkin siis yhtä mukavalta.

En ole tehnyt enää kouluikäiselle aamupalaa. On kuitenkin aina herännyt niin eri aikaan kuin minä, ja minä olen yleensä ollut jo tekemässä lähtöä töihin siihen aikaan, kun lapsi herää. Ja meillä ei ole ikinä esim. "harrastettu" sitä, että keitettäisiin koko porukalle aamupuurot, vaan kukin on aina syönyt mitä itse haluaa.

Kyllä mä teen. Mun toinen teini ei söisi mitään jos en tekisi. Ja kun teen yhdelle niin toiselle tulee siinä samalla.

Tämä ei ole minua rasittanut millään lailla. Olisi minustakin kivaa tulla valmiiseen pöytään, koen että olemattomalla vaivalla saan teinien päivät alkamaan kivasti ja jaksavat koulussa.

Ekalla luokalla saatoin tehdä aamiaista, jos olin kotona aamulla lapsen herätessä. Yleensä nostin lautasen tai kulhon keittiön pöydälle, kun lapset eivät yltäneet kaappiin.  Ottivat muroja, tekivät mikrossa puuroa tai tekivät voileivät itselleen. Kuopus taisi ekan kerran kolmannella paistaa itselleen kananmunaa aamiaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon oppinu ns. omista virheistäni. Vanhempani teki kotona töitä ja aina teki aamupalan. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun 10 v ja kaveri osasi itse tehdä lettutaikinan, itse en osannut mitään. Opin ruuan teon vasta pois muutettuani, virheiden kautta.

Omille lapsille opetan vaikka ja mitä.

Sain 16 vuotiaana perkaamattoman kanankoiven lautaselleni ekan kerran ja ihmettelin, mitä mun pitää sille tehdä. Pienet lapseni perkaavat itse kinttunsa, jos haluavat syödä. Tuttava taas pilkkoo makkaratkin koululaisillensa, saa siis jatkaa sitä lukioikään asti, hahaa.

Osaa mun mieskin laittaa ruokaa, mutta jos minä olen aamuvirkku ja laitan itselleni aamupalan, laitan sen samalla hänellekin.

Kyllä taas luetaan ohi otsikon

Sehän riippuu aamupalasta. Toki munat ja pekonit paistetaan samalla kaikille, tai kahvit valutetaan kaikille, kattilallinen puuroa kaikille, mut et kai leipiäkin voitele ja laita kinkkusiivuja?

Kyllä taas luetaan ohi

Minä katan pöydän eli laitan ne ruuat esille. Jokainen ottaa mitä ottaa.

Kattaisin ne joka tapauksessa itselleni ja miehelkeni koska me ollaan edelleen etätöissä ja voidaan syödä aamiainen rauhassa.

Mutta ilmeisesti tämä on nyt rikos.

Niin, eli et tee puolisolle aamupalaa. Nostat esille ne mitä itsekkin otat, puoliso ottaa myös. Sama meillä. Iltapalalla tarvikkeet esille, koko perhe ottaa mitä ottaa, sit joku karjasee, syökö joku vielä ja laitetaan tarvikkeet pois. En minäkään lapsilleni tee sitä iltapalaa, käyvät tekemässä niistä tarvikkeista itse.

Hemmottelen mielelläni lapsia kunnon aamupalalla esim. valmiilla voileivillä. Pikkuasia, mutta kertoo välittämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon oppinu ns. omista virheistäni. Vanhempani teki kotona töitä ja aina teki aamupalan. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun 10 v ja kaveri osasi itse tehdä lettutaikinan, itse en osannut mitään. Opin ruuan teon vasta pois muutettuani, virheiden kautta.

Omille lapsille opetan vaikka ja mitä.

Sain 16 vuotiaana perkaamattoman kanankoiven lautaselleni ekan kerran ja ihmettelin, mitä mun pitää sille tehdä. Pienet lapseni perkaavat itse kinttunsa, jos haluavat syödä. Tuttava taas pilkkoo makkaratkin koululaisillensa, saa siis jatkaa sitä lukioikään asti, hahaa.

Osaa mun mieskin laittaa ruokaa, mutta jos minä olen aamuvirkku ja laitan itselleni aamupalan, laitan sen samalla hänellekin.

Kyllä taas luetaan ohi otsikon

Sehän riippuu aamupalasta. Toki munat ja pekonit paistetaan samalla kaikille, tai kahvit valutetaan kaikille, kattilallinen puuroa kaikille, mut et kai leipiäkin voitele ja laita kinkkusiivuja?

Kyllä taas luetaan ohi

Minä katan pöydän eli laitan ne ruuat esille. Jokainen ottaa mitä ottaa.

Kattaisin ne joka tapauksessa itselleni ja miehelkeni koska me ollaan edelleen etätöissä ja voidaan syödä aamiainen rauhassa.

Mutta ilmeisesti tämä on nyt rikos.

Niin, eli et tee puolisolle aamupalaa. Nostat esille ne mitä itsekkin otat, puoliso ottaa myös. Sama meillä. Iltapalalla tarvikkeet esille, koko perhe ottaa mitä ottaa, sit joku karjasee, syökö joku vielä ja laitetaan tarvikkeet pois. En minäkään lapsilleni tee sitä iltapalaa, käyvät tekemässä niistä tarvikkeista itse.

Teen. Keitän kahvin, siivutan vihanneksia pestyäni ne, keitän kananmunia, laitan leivät tarjolle, juuston, voin.

Katan astiat.

Teen samalla jos itsellekin teen, tosin ei nuo vielä teinejä ihan ole. Osaa ne itsekin, ei ole siitä kiinni. Mutta välillä on kiva vähän edes hemmotella. Kumpikaan ääripää ei ole mielestäni hyvä.