Löysin edellisen elämäni henkilöllisyyden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko minut joskus mestattu tai jotain? Lapsuudenkodissani oli kylpyamme ja aina jos pesin pitkiä hiuksiani niin että olin polvillani ammeen vieressä vain pää ammeen yllä ja kaula reunan yläpuolella, asennosta tuli tunne että kohta kaulani katkaistaan. Tämä oli/on outoa ja karmivaa.

Entiset elämät kiinnostaa vaikken niihin(kään) täysillä usko.

Lapsena/nuorena aikuisena näin usein unta jossa juoksen tiheään kasvavien lehdettömien puunrunkojen välissä tasaisella kuivalla maalla henkeni edestä, joku jahtaa minua, ehkä karhu tai ihminen. En muista varmasti miltä itse siinä näytän tai miten se päättyy, olen varmaan herännyt joka kerta kesken koska se oli niin ahdistavaa. Outoa tästä tekee se että serkkuni jonka kanssa oltiin lapsena tiiviisti tekemisissä ja pitänyt minua lähes sisarenaan, on nähnyt samanlaista unta monet kerrat.

Olen kyllä usein etenkin nuorempana nähnyt unia joissa olen mies ja nyt naisellisena heteronaisena huomaan tietyissä asioissa miehisyyttä josta olen kuullut kommenttia muiltakin.

Olet ehkä katsonut vähän liikaa kauhuleffoja.

Todellisuudessa entiset elämät harvoin ovat mitenkään kovin dramaattisia kuten nykyisetkään eivät ole.

Joku kauhu ei liity näihin asioihin yhtääm.

Joo ja kokemuksia ei pidä etsimällä etsiä, kuulostella hulluna tuntojaan.

Nämö tulevat, jos tulevat. Väkisin vouhottaen sekoat vain leffamaisiin "ooh, onko tää nyt sitä" -ajatuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä aika oli kuolemasi ja nykyisen syntymäsi välissä?

Mistä tämä varmuus löytämisestä tulee?

Noin kaksi vuotta.

Ap

Miksi siinä olisi tuollainen väli? Olen minäkin nähnyt näkyjä sukulaisistani, jotka ovat toteutuneet. Ehkä sinäkin olet jotain sukua tuolle ihmiselle joka luulet olleesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko minut joskus mestattu tai jotain? Lapsuudenkodissani oli kylpyamme ja aina jos pesin pitkiä hiuksiani niin että olin polvillani ammeen vieressä vain pää ammeen yllä ja kaula reunan yläpuolella, asennosta tuli tunne että kohta kaulani katkaistaan. Tämä oli/on outoa ja karmivaa.

Entiset elämät kiinnostaa vaikken niihin(kään) täysillä usko.

Lapsena/nuorena aikuisena näin usein unta jossa juoksen tiheään kasvavien lehdettömien puunrunkojen välissä tasaisella kuivalla maalla henkeni edestä, joku jahtaa minua, ehkä karhu tai ihminen. En muista varmasti miltä itse siinä näytän tai miten se päättyy, olen varmaan herännyt joka kerta kesken koska se oli niin ahdistavaa. Outoa tästä tekee se että serkkuni jonka kanssa oltiin lapsena tiiviisti tekemisissä ja pitänyt minua lähes sisarenaan, on nähnyt samanlaista unta monet kerrat.

Olen kyllä usein etenkin nuorempana nähnyt unia joissa olen mies ja nyt naisellisena heteronaisena huomaan tietyissä asioissa miehisyyttä josta olen kuullut kommenttia muiltakin.

Olet ehkä katsonut vähän liikaa kauhuleffoja.

Todellisuudessa entiset elämät harvoin ovat mitenkään kovin dramaattisia kuten nykyisetkään eivät ole.

Joku kauhu ei liity näihin asioihin yhtääm.

Kyllä olen katsonut ja lukenut kauhua paljonkin jo nuorena ja tiedän millaisia unettomuuksia ja pelkoja kirjoista ja leffoista voi tulla ja niitä lapsena ollutkin. Nämä ovat olleet kuitenkin erilaisia kokemuksia, vähän kuin muistoja. Ja se että näkee jonkun toisen kanssa toistuvaa samankaltaista unta on erikoista.

Minä näin unta että autostani puuttui keula ja renkaiden alapuolet, ja isäni korjasi sen laittamalla keittiöjakkaran kuskin penkiksi, ja sillä sitten köröttelin lukioon. Arvelen että olen edellisessä elämässäni ollut köyhästä perheestä ja autot on pitänyt korjata itse.

Olen myös ollut orava entisessä elämässäni.

Näin pienenä usein sellaista painajaista, että olen korkean talon katolla, harjakatto ja luisun väistämättä kohti reunaa enkä pysty pysäyttämään sitä, kun menin reunan yli, säpsähdin hereille.

Lienenkö sitten jossain edellisessä elämässä pudonnut katolta...

Muitakin outoja painajaisia muistan nähneeni pienenä, esim. automatka jollain moottoritiellä, mutta yhtä-äkkiä olinkin maan alla pimeydessä.

Aika creepy artikkeli oli kerran jostain tytöstä joka oli ilmeisesti unissaan kävellyt talvipakkasella korkean kerrostalon katolle istumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä aika oli kuolemasi ja nykyisen syntymäsi välissä?

Mistä tämä varmuus löytämisestä tulee?

Noin kaksi vuotta.

Ap

Miksi siinä olisi tuollainen väli? Olen minäkin nähnyt näkyjä sukulaisistani, jotka ovat toteutuneet. Ehkä sinäkin olet jotain sukua tuolle ihmiselle joka luulet olleesi.

Voihan tuossakin lyhyessä välissä voinut olla lyhyt elämä jota ei muista

Huom. uskovaiset. Alkukristityt uskoivat sielunvaellukseen ja jälleensyntymiseen. Se poistettiin kristinuskosta v 553 Konstantinopolissa. Miksi uskotte myöhäisempään uskontoon ettekä siihen mihin uskontonne Jeesuksen ajoilta perustui? Uskotte siis IHMISIIN jotka sen muutti?

Outoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos oma lapseni tai veljeni olisi kuollut ja myöhemmin joku tulisi kohteliaasti kertomaan, että anteeksi, mutta kun minulla on tämö töllainen ap:n tilanne, niin minö olisin HYVIN, HYVIN KIITOLLINEN.

Etenkin jos osaat antaa tilaa ja kertoa, että itsekin olet hämmentynyt ja ymmärrät, jos he eivöt (ainakaan heti) osaa kuulla, niin todellakin antaisin sinulle mahdollisuuden, tapaisimme vaikka kahvilla jossain. Mitä siinä menettäisikään? Eihän tuossa esim tietenkään ole mitään perintöoikeuksia tms mitöön vaatimuksia heille.

Itse uskon tällaiseen. Minulla on maisterintutkinto puhtaan tieteelliseltä alalta, samoin tuttavillani. En pyöri missään liukuvörjätyssä joogahippimaailmassa. Mutta en voi mitään sille, että minullakin muistikuvia. Opin myös ruotsin kielen seiskaluokalla mystisesti tuosta vain, vaikken tule mitenkään ruotsinkieliesestö perheestä tai seudulta. Se vain oli tallessa mielessäni, en pysty selittämään sitä, että sanat olivatkin tuttuja ja vain tiesin aina heti, miten sanat äännetään ja kirjoitetaan.

Oma lapseni kertoi yhtäkkiä kolmevuotiaana, että äiti, minulle on niin vaikeaa se, kun minulla on ikövä sitä englantilaista äitiä. (Emme ole edes käyneet siellä, emme tunne ketään englantilaista myöskään) Kyselin, että mitäs tarkoitat, johon hän, että se äiti ennen sinua. Se, joka ei pystynyt hoitamaan minua ja sitten minä olin siellä suurella vuorella ja valitsin isin ja sinut ja tulin sinun masuun. Lapsella ei todellakaan ole mitään kontaktia mihinkään tuollaiseen puheeseen, kaikki aikuiset ympärillä tieteen tekijöitä. Hän saattoi myös vastata minulle yhtökkiä "yes, Mummy" tietämättä mitä oli sanonut tai mistö keksinyt sen. Olemme siis suomenkielisiä ja aina asuneet Suomessa.

Jos tuo lapseni siis kuolisi ja myöhemmin joku tulisi sinun kaltaisesi tarinan kanssa, AP, todellakin tahtoisin kuulla tarinasi ja olisin kiitollinen rohkeudestasi. He voivat tunnistaa tarinasi selvästi ja ehkä ovat hyvinkin oerhetyneet tällaisiin asioihin, mistä sen tietää.

Itseltäni kuoli pikkusisko alle puolivuotiaana, itse olin varhaisteini. Tykkäsin hoitaa vauvaa vaikka hän oli kovin itkuinen. Hän kuoli täysin yllättäen synnynnäisiin elinvikoihin joista ei tiedetty aiemmin, olin poissa kotoa viikonlopun kun se tapahtui. Pihaan palatessani näin lipun puolitangossa ja totesin mukana olleelle toiselle sisarukselleni että vauva on kuollut. En tiedä miksi sellaista sanoin, koska lippu valahti joskus itsestäänkin alemmas. Menimme sisään ja kuulimme mitä oli tapahtunut. Järkytyin ja surin, hautajaisissa en itkenyt kuitenkaan ollenkaan vaikka muut olivat täysin surun murtamia.

16 vuoden kuluttua odotin esikoistyttöäni joka meni reilusti lasketusta ajasta yli ja alkoi lähestyä kuolleen siskoni syntymäpäivä. Toivoin kovasti ettei syntymäpäivä olisi sama, koska se toisi omalle äidilleni varmasti surullisia muistoja. Lapseni syntyi päivää ennen siskoni syntymäpäivää.

En oikeasti usko uudelleensyntymiseen, mutta olen pyöritellyt ajatusta että aavistiko sisar vanhempieni tulevat ongelmat ja valitsikin syntyä myöhemmin minulle.

Ehkä kaukaa haettua, mutta ihmisille on luontaista koittaa yhdistellä asioita ja saada selville kokonaiskuvia.

Vierailija kirjoitti:

Jos oma lapseni tai veljeni olisi kuollut ja myöhemmin joku tulisi kohteliaasti kertomaan, että anteeksi, mutta kun minulla on tämö töllainen ap:n tilanne, niin minö olisin HYVIN, HYVIN KIITOLLINEN.

Etenkin jos osaat antaa tilaa ja kertoa, että itsekin olet hämmentynyt ja ymmärrät, jos he eivöt (ainakaan heti) osaa kuulla, niin todellakin antaisin sinulle mahdollisuuden, tapaisimme vaikka kahvilla jossain. Mitä siinä menettäisikään? Eihän tuossa esim tietenkään ole mitään perintöoikeuksia tms mitöön vaatimuksia heille.

Itse uskon tällaiseen. Minulla on maisterintutkinto puhtaan tieteelliseltä alalta, samoin tuttavillani. En pyöri missään liukuvörjätyssä joogahippimaailmassa. Mutta en voi mitään sille, että minullakin muistikuvia. Opin myös ruotsin kielen seiskaluokalla mystisesti tuosta vain, vaikken tule mitenkään ruotsinkieliesestö perheestä tai seudulta. Se vain oli tallessa mielessäni, en pysty selittämään sitä, että sanat olivatkin tuttuja ja vain tiesin aina heti, miten sanat äännetään ja kirjoitetaan.

Oma lapseni kertoi yhtäkkiä kolmevuotiaana, että äiti, minulle on niin vaikeaa se, kun minulla on ikövä sitä englantilaista äitiä. (Emme ole edes käyneet siellä, emme tunne ketään englantilaista myöskään) Kyselin, että mitäs tarkoitat, johon hän, että se äiti ennen sinua. Se, joka ei pystynyt hoitamaan minua ja sitten minä olin siellä suurella vuorella ja valitsin isin ja sinut ja tulin sinun masuun. Lapsella ei todellakaan ole mitään kontaktia mihinkään tuollaiseen puheeseen, kaikki aikuiset ympärillä tieteen tekijöitä. Hän saattoi myös vastata minulle yhtökkiä "yes, Mummy" tietämättä mitä oli sanonut tai mistö keksinyt sen. Olemme siis suomenkielisiä ja aina asuneet Suomessa.

Jos tuo lapseni siis kuolisi ja myöhemmin joku tulisi sinun kaltaisesi tarinan kanssa, AP, todellakin tahtoisin kuulla tarinasi ja olisin kiitollinen rohkeudestasi. He voivat tunnistaa tarinasi selvästi ja ehkä ovat hyvinkin oerhetyneet tällaisiin asioihin, mistä sen tietää.

Sama täällä, mutta pitäisi todellakin edetä varovaisesti tunnustellen, kun ei ikinä tiedä ihmisistä ja heidän elämänkatsomuksistaan.

Miten?

Mua epäilyttää, että oon itse ollut n. 3-kymppinen ja kuollut 1970-luvulla. Mietin onko mahdollista, että olisin ollut mies. Synnyin 1980-luvulla ja olen nainen.

Joistain 1970-luvun tapahtumista ja kuvista tulee muistoja mieleen.

Epäilen myös, että asuin jossain Amerikassa.

Uskon itse jälleen syntymiseen ja karman lakiin. Olen itse myös nähnyt ja kokenut entisiä elämiä. Usein niissä olen monesti ollut mies. Monet uskonnot uskovat jälleensyntymiseen, eikä ole mitään huuhaata. Eikä mitään helvettiä ole edes olemassa, koska silloiset papit väärensivät Raamattua pitääkseen kansan ruodussa ja omassa vallassaan. Raamattua on moni väärentänyt aikojen saatossa, joten sitä pitää lukea hyvin kriittisesti ja monet Jeesuksesta kertovat tarinat ovat liioiteltuja. Elin itse silloin, kun Jeesus eli. Eli voin kertoa, että hän oli naimissa Maria Magleenan kanssa ja heillä oli lapsia, mutta Raamattu poistanut nämä tiedot. Siis miesten toimesta. 

Ei sitten sellainen vaihtoehto tullut mieleen, että sinulla on toisen ihmisen muistoja? Jälleensyntymä on puuta ja heinää, näin on todettu jo aikojen alusta alkaen. Elämme lineaalista aikaa, emmenkä palaa tänne. Mutta on olemassa henkimaailma ja siellä on olentoja joilla on valtaa ja ovat voineet istuttaa sinulle jo kuolleen henkilön muistoja. Että näin.

Mielenkiintoinen keskustelu. Itselläni on myös jonkinlaisia ns. jälleensyntymiskokemuksia tai muistoja edellisestä elämästä. En hirveästi puhu näistä ainakaan omilla kasvoillani, koska ihmiset pitäisivät ihan hulluna, mutta minulle nämä ovat tosia kokemuksia riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat. 

Lapsena puhuin tosi paljon "isoäidistä, joka asuu mökissä", mikä oli erikoista, koska omia isoäitejäni kutsuin mummoksi tai mummiksi. Oma äitini ei tiennyt yhtään, mistä moiset puheet tulevat, mutta kerroin joka päivä tarinoita tuosta isoäidistä ja hän oli ihan oikea henkilö minulle. Olin tähän aikaan noin 4-5v vanha, syntynyt 90-luvun lopulla. Jossain vaiheessa nämä puheet jäivät, mutta muisto tästä "isoäidistä" on selkeä. Muistan sen mökin metsässä, ja nyt aikuisena on muutama muisto mökin sisältä, hämäriä valokuvia seinällä ikkunan vieressä. 

Aikuisena sitten yhtäkkiä ymmärsin, että tuo saattaa olla muisto edellisestä elämästäni, että olisin itse ollut tuo kyseinen isoäiti. Minulla oli aika nuoresta saakka tosi suuri toive tulla itse äidiksi ja hoitaa vauvoja. Hoivasin nuorempia serkkujani kunnes sain sitten itse lapsen noin parikymppisenä. Moni sanoi että olen ns. synnynnäinen äiti, kun hoidin lapsia täysin luontevasti, kuin olisin aina hoitanut. Veikkaan että edellisessä elämässäni minulla oli monia lapsia ja lapsenlapsia, josta tuo "isoäiti" nimi tuleekin. Tunnen myös todella syvää kaipuuta muuttaa johonkin metsämökkiin asumaan, tai vähintään maaseudulle maataloon. 

Minulla on myös erikoinen muisto lapsuudestani, joka on ehkä ollut uni. Unessa muistan olleeni ikään kuin pimeässä tunnelissa, joka liikkuu ikuisesti eteenpäin - jonkinlainen tyhjiö, jossa olen. Jälkeenpäin olen ajatellut, että tuo on saattanut olla se elämän välinen tila, johon jouduin kun kuolin ja jossa olin ennen kuin synnyin uudelleen. Noin 12-vuotiaana minulla oli myös ns. kehostapoistumiskokemus, jossa näin itseni kävelevän kohti kirkasta valoa, ja sitten näin itseni yhtäältä päin kun nukuin. Kun palasin kehooni, heräsin säpsähtäen siihen tunteeseen, että kaikki raajani olisivat tulessa. 

Nuorempana kirjoitin myös paljon tarinoita pariskunnasta, joista toinen on kuollut nuorena traagisesti. Tuo teema tuntui minulle tosi tärkeältä, ja tunsin aina surua suuresta menetyksestä, vaikkei kukaan läheiseni ollut kuollut. Luulen, että olin edellisessä elämässäni todella rakastunut nuorena johonkin, joka kaatui jatkosodassa. Jälkeenpäin menin ehkä uudelleen naimisiin ja sain lapsia, mutten koskaan tuntenut samanlaista rakkautta enää. 

Mielenkiintoista on se, kuinka joissain kulttuureissa ajatus jälleensyntymästä ja edellisestä elämästä on täysin normaali, mutta täällä meillä pidetään täysin hulluna, kun siitä puhuu. Mikä sitten on totta ja mikä ei, ihmiset eivät ehkä koskaan pysty tietämään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten sellainen vaihtoehto tullut mieleen, että sinulla on toisen ihmisen muistoja? Jälleensyntymä on puuta ja heinää, näin on todettu jo aikojen alusta alkaen. Elämme lineaalista aikaa, emmenkä palaa tänne. Mutta on olemassa henkimaailma ja siellä on olentoja joilla on valtaa ja ovat voineet istuttaa sinulle jo kuolleen henkilön muistoja. Että näin.

Kuka totesi näin jo aikojen alusta alkaen ja miten todisti asian?

Kiinnostava ketju. Itse en ole koskaan saanut mitään mielikuvia edellisistä elämistä, joten pidän kiehtovana, miten tarkkoja havaintoja joillain voi olla. Uskon kyllä sielunvaellukseen, tai ehkä agnostisesti pidän sitä mahdollisena. Uskon, että kaikki tietoisuus on pohjimmiltaan samaa, ja pidän mm. Jungin ajattelua kollektiivisesta alitajunnasta järkeenkäyvältä.

Olen nähnyt silloin tällöin toistuvasti unia kaupungista, joka on kallioisella merenrannalla metsien ympäröimänä, jonka rakennukset ovat suurta valkoista kiveä ja joissa on pylväitä ja pyöreitä muotoja, mitään modernia ei ole. Toisaalta olen nähnyt useita kertoja unia myös jostain viikinki/rautakautisesta kylästä, jossa olen lapsi. Tosielämässä nyt aikuisena rakastan Välimeren alueella matkailua ja esikristillinen taide ja mytologia kiehtoo, toisaalta Suomen muinaisuus kiinnosti etenkin lapsena ja teininä todella paljon. Olen huvikseen ajatellut, että ehkä olen sitten joskus entisessä elämässä elänyt jossain antiikin valtakunnassa Välimerellä, ja vähän myöhemmin jossain kotoisammassa kylässä. Mutta mitään varsinaisia muistikuvia elämistä ei tosiaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Onko minut joskus mestattu tai jotain? Lapsuudenkodissani oli kylpyamme ja aina jos pesin pitkiä hiuksiani niin että olin polvillani ammeen vieressä vain pää ammeen yllä ja kaula reunan yläpuolella, asennosta tuli tunne että kohta kaulani katkaistaan. Tämä oli/on outoa ja karmivaa.

Entiset elämät kiinnostaa vaikken niihin(kään) täysillä usko.

Lapsena/nuorena aikuisena näin usein unta jossa juoksen tiheään kasvavien lehdettömien puunrunkojen välissä tasaisella kuivalla maalla henkeni edestä, joku jahtaa minua, ehkä karhu tai ihminen. En muista varmasti miltä itse siinä näytän tai miten se päättyy, olen varmaan herännyt joka kerta kesken koska se oli niin ahdistavaa. Outoa tästä tekee se että serkkuni jonka kanssa oltiin lapsena tiiviisti tekemisissä ja pitänyt minua lähes sisarenaan, on nähnyt samanlaista unta monet kerrat.

Olen kyllä usein etenkin nuorempana nähnyt unia joissa olen mies ja nyt naisellisena heteronaisena huomaan tietyissä asioissa miehisyyttä josta olen kuullut kommenttia muiltakin.

Tuo että serkkusi on nähnyt aivan saman unen! Minulla on ystävä nuoruudesta 47 v takaa joka asuu eri maassa ja on täysin eri kulttuurista. Meillä oli muutaman kerran useamman vuoden tauko kun ei oltu missään yhteydessä, mutta aina tiesin että tämä ystävä on ns. sielunystävä ja ystäväyyteen ei koskaan vaikuttaneet useammat pitkät tauot vuosien varrella. Sitten hän kertoi minulle ihmeellisen unen jonka oli nähnyt vuosia sitten. Ja itki kun kertoi. Siinä unessa me molemmat elettiin maassa jossa kumpikaan ei olla käyty emmekä mene käymään koska sinne matkustaminen on mahdotonta. Kuvaili tarkalleen talon jossa minä unessa asuin, sekä perheenjäsenet jotka minulla oli ym. Olin itse nähnyt samanlaisen unen vuosia aiemmin ja unen talo sekä perheeni ja aikakausi ja kaikki täsmäsivät täysin. Mutta en ihmeekseni muistanut häntä omassa unessani. Mutta miten pystyikään kuvaamaan kaiken, jopa unen isäni kirjastohuoneen ja täsmälleen mitä tauluja seinillä oli. Se paikka on kulttuurissa joka ei ole minun eikä hänen. Elämä on ihmeellisempää mitä voimme kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä aika oli kuolemasi ja nykyisen syntymäsi välissä?

Mistä tämä varmuus löytämisestä tulee?

Noin kaksi vuotta.

Ap

Miksi siinä olisi tuollainen väli? Olen minäkin nähnyt näkyjä sukulaisistani, jotka ovat toteutuneet. Ehkä sinäkin olet jotain sukua tuolle ihmiselle joka luulet olleesi.

Minäkin olen muistanut ja uneksinut sukulaisista, joista olen vasta nyt tietoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko minut joskus mestattu tai jotain? Lapsuudenkodissani oli kylpyamme ja aina jos pesin pitkiä hiuksiani niin että olin polvillani ammeen vieressä vain pää ammeen yllä ja kaula reunan yläpuolella, asennosta tuli tunne että kohta kaulani katkaistaan. Tämä oli/on outoa ja karmivaa.

Entiset elämät kiinnostaa vaikken niihin(kään) täysillä usko.

Lapsena/nuorena aikuisena näin usein unta jossa juoksen tiheään kasvavien lehdettömien puunrunkojen välissä tasaisella kuivalla maalla henkeni edestä, joku jahtaa minua, ehkä karhu tai ihminen. En muista varmasti miltä itse siinä näytän tai miten se päättyy, olen varmaan herännyt joka kerta kesken koska se oli niin ahdistavaa. Outoa tästä tekee se että serkkuni jonka kanssa oltiin lapsena tiiviisti tekemisissä ja pitänyt minua lähes sisarenaan, on nähnyt samanlaista unta monet kerrat.

Olen kyllä usein etenkin nuorempana nähnyt unia joissa olen mies ja nyt naisellisena heteronaisena huomaan tietyissä asioissa miehisyyttä josta olen kuullut kommenttia muiltakin.

Olet ehkä katsonut vähän liikaa kauhuleffoja.

Todellisuudessa entiset elämät harvoin ovat mitenkään kovin dramaattisia kuten nykyisetkään eivät ole.

Joku kauhu ei liity näihin asioihin yhtääm.

Kyllä olen katsonut ja lukenut kauhua paljonkin jo nuorena ja tiedän millaisia unettomuuksia ja pelkoja kirjoista ja leffoista voi tulla ja niitä lapsena ollutkin. Nämä ovat olleet kuitenkin erilaisia kokemuksia, vähän kuin muistoja. Ja se että näkee jonkun toisen kanssa toistuvaa samankaltaista unta on erikoista.

Tietyt unityypit kuuluvat eri ikäkausiin ja läheiset ihmiset/perheenjäsenet vaikuttavat toisiinsa.

Olen nähnyt sisarusten kanssa samoja unia, ja äitikin kertoi eräästä jonka olimme nähneet.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Itselläni on myös jonkinlaisia ns. jälleensyntymiskokemuksia tai muistoja edellisestä elämästä. En hirveästi puhu näistä ainakaan omilla kasvoillani, koska ihmiset pitäisivät ihan hulluna, mutta minulle nämä ovat tosia kokemuksia riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat. 

Lapsena puhuin tosi paljon "isoäidistä, joka asuu mökissä", mikä oli erikoista, koska omia isoäitejäni kutsuin mummoksi tai mummiksi. Oma äitini ei tiennyt yhtään, mistä moiset puheet tulevat, mutta kerroin joka päivä tarinoita tuosta isoäidistä ja hän oli ihan oikea henkilö minulle. Olin tähän aikaan noin 4-5v vanha, syntynyt 90-luvun lopulla. Jossain vaiheessa nämä puheet jäivät, mutta muisto tästä "isoäidistä" on selkeä. Muistan sen mökin metsässä, ja nyt aikuisena on muutama muisto mökin sisältä, hämäriä valokuvia seinällä ikkunan vieressä. 

Aikuisena sitten yhtäkkiä ymmärsin, että tuo saattaa olla muisto edellisestä elämästäni, että olisin itse ollut tuo kyseinen isoäiti. Minulla oli aika nuoresta saakka tosi suuri toive tulla itse äidiksi ja hoitaa vauvoja. Hoivasin nuorempia serkkujani kunnes sain sitten itse lapsen noin parikymppisenä. Moni sanoi että olen ns. synnynnäinen äiti, kun hoidin lapsia täysin luontevasti, kuin olisin aina hoitanut. Veikkaan että edellisessä elämässäni minulla oli monia lapsia ja lapsenlapsia, josta tuo "isoäiti" nimi tuleekin. Tunnen myös todella syvää kaipuuta muuttaa johonkin metsämökkiin asumaan, tai vähintään maaseudulle maataloon. 

Minulla on myös erikoinen muisto lapsuudestani, joka on ehkä ollut uni. Unessa muistan olleeni ikään kuin pimeässä tunnelissa, joka liikkuu ikuisesti eteenpäin - jonkinlainen tyhjiö, jossa olen. Jälkeenpäin olen ajatellut, että tuo on saattanut olla se elämän välinen tila, johon jouduin kun kuolin ja jossa olin ennen kuin synnyin uudelleen. Noin 12-vuotiaana minulla oli myös ns. kehostapoistumiskokemus, jossa näin itseni kävelevän kohti kirkasta valoa, ja sitten näin itseni yhtäältä päin kun nukuin. Kun palasin kehooni, heräsin säpsähtäen siihen tunteeseen, että kaikki raajani olisivat tulessa. 

Nuorempana kirjoitin myös paljon tarinoita pariskunnasta, joista toinen on kuollut nuorena traagisesti. Tuo teema tuntui minulle tosi tärkeältä, ja tunsin aina surua suuresta menetyksestä, vaikkei kukaan läheiseni ollut kuollut. Luulen, että olin edellisessä elämässäni todella rakastunut nuorena johonkin, joka kaatui jatkosodassa. Jälkeenpäin menin ehkä uudelleen naimisiin ja sain lapsia, mutten koskaan tuntenut samanlaista rakkautta enää. 

Mielenkiintoista on se, kuinka joissain kulttuureissa ajatus jälleensyntymästä ja edellisestä elämästä on täysin normaali, mutta täällä meillä pidetään täysin hulluna, kun siitä puhuu. Mikä sitten on totta ja mikä ei, ihmiset eivät ehkä koskaan pysty tietämään. 

Pimeä tunneli voi olla oikean syntymäsi muisto.

Vierailija kirjoitti:

Täyttä valhetta tämä että Raamatusta olisi "poistettu" joku sielunvaellus osio! Sielunvaellus ja kristinusko eivät voi kuulua yhteen.

Sielunvaellus on ristiriidassa koko kristinuskon perussanoman kanssa !

Joku kirjoitti että miten tiedän että juuri Raamatussa on totuus?

Raamattu on todistanut olevansa totta. Kaikki Raamatun ennusteet ovat toteutuneet tähän päivään asti!

Olet aika eksyksissä.