Lue keskustelun säännöt.
Mitä tää lasten kirkuminen on? Ei tuollaista ennen ollut. Lapset huutaa/kirkuu suoraa huutoa julkisella paikalla, eikä vanhemmat sano mitään...
Kommentit (405)
Odotin eilen lastani harrastuksestaan liikuntapaikan aulassa. Paikalle tuli isä n 2,5v lapsen kanssa, ilmeisesti myös odottamaan perheen toista lasta. Isän kanssa olevasta lapsesta näki selvästi että tämä oli vähintään väsynyt, ehkä myös nälkäinen. Isä vei lapsen odottamaan kahvioon jossa on suuri vitriini täynnä herkkuja. Lapsi alkoi huutaa "PULLAA, PULLAA" - hän huusi 40 minuuttia tauotta. Isä ei tehnyt ensin yhtään mitään. Kun aulassa olevat muutama kymmenen ihmistä alkoivat katsellaan etsiä missä huutajan vanhempi on, isä sanoi "ei tule pullaa tänään" johon lapsi reagoi huutamalla lisää.
Isä ei estänyt lasta mitenkään tai yrittänyt harhauttaa muihin puuhiin, ei tarjonnut välipalaa tai vienyt ulos leikkimään odotuksen ajaksi. Lähtiessämme viimein kotiin lapsi roikkui kahvion tiskissä naama räässä ja katsoi pullia ja huusi edelleen. Isä seisoi aulan toisella puolella ja näytti tympääntyneeltä. Paikalla oli mm kaksi ihmistä jotka yrittivät tehdä töitä odottaessaan, mikä yleensä kyllä tuolla onnistuu. En ymmärrä mitä hittoa tuollainen vanhempi ajattelee. Ei mitään otetta lapseen eikä ajatusta omassa tekemisessä. Ainoa hyvä asia oli ettei antanut periksi, mutta lapsi haittasi muiden olemista niin paljon että olisi pitänyt tehdä jotain muutakin kuin pysyä tiukkana lapsen toiveen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla huolia, kuormitusta ja stressiä, ja lapset aistivat sen. Monta vuotta eletty koronan varjossa, sitten tuli Eurooppaan sota, ja nyt tuoreimpana sähkökriisi ja ruuan hinta nousee. Lapset aistivat tämän ja ahdistuvat.
Tämä lasten kirkuminen ja huutaminen ilman mitään syytä, on alkanut jo kauan ennen kuin mm. koronaa oli olemassakaan tai tämän hetkistä venäj-ukr sot*a edes oltiin valmistelemassa.
Asuin 20 vuotta talossa, jonka alakerrassa oli päiväkoti. (muutin pois v. 2017) Noin 10-12 vuotta meni ettei koko päiväkotia oikeastaan ollenkaan noteerannut, eikä haitannut omaa tai muiden asukkaiden elämää. Päinvastoin, oli välillä mukavaa seurata pienten leikkejä ja höpöttelyä työntekijöiden kanssa.
Sitten alkoi jotain muuttumaan ja yhä enemmän ja enemmän päiväkodista alkoi lähtemään älämölä niin, ettei loppuvuosina asuessani talossa voinut esim. enää kesäisin pitää ikkunoita auki päiväkodin aukioloaikoina.
SE meteli oli välillä kuin jossain kauhufilmissä olisi mukana. Lapset istuivat hiekkalaatikolla tai liukumäessä, ja kirkuivat kuin olisivat tapettavana. Työntekijät eivät sano mitään ennen kuin itse paiskaan tuuletusikkunan voimalla kiinni ja huudahdan samalla, että nyt riittää meteli. He huomaavat, että nyt alkaa mennä asukkailla hermot. (Asuin siis ihan päiväkodin leikkialueen yläpuolella, joten tekemiseni kyllä rekisteröityivät.) Mutta se sanominenkin lapsille oli tyyliin "no niin, älkääs nyt huutako, hys hys" ja tämä sanotaan sellaisella lässyttävällä ja voimattomalla äänellä. No lopettivatko lapset, jooo, nanosekunniksi, kunnes taas saatanallinen kirkuminen alkaa.
En sano, että tätä tapahtuu ainoastaan päiväkodissa, mutta se muutos noina vuosina oli mieletön, kun ennen niin harmittomasta päiväkodista alkoi kuoriutumaan joku paholaisen pesäke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma 4v lapsenlapseni juoksee, riehuu, kikattaa ja kiljuu ihan hysteerisenä ja aina se päättyy itkuun ja huutoon, kun lopulta satuttaa itsensä. Tyttäreni ei kiellä, eikä hillitse, lapsen riekkumista ja itse en voi, koska joskus jos olen yrittänyt, niin tyttäreni loukkaantuu verisesti. En ymmärrä 🤷
Meitä lapsena "kiltiksi" hiljennettyjä ja oman persoonan ja tunteet tukahdutettuja on niin paljon. Ei haluta sitä enää omille lapsille. Saavat ilmaista tunteitaan, olla omia itsekään. Uskaltavat sitten avata suun, olla pelkäämättä koulussa joutuessaan esiintymään, ovat itsevarmempia.
Mitähän ne tunteet on, joita voi ilmaista vaan pää punaisena kirkumalla? Vissiin kokevat kotiolot turvattomaksi, kun mitään rajoja tai sääntöjä ei ole.
Lapset ovat omia itsejään, kun käytöstapoja ei ole. Ovat inhottavia villipetoja.
En kuitenkaan yleistä. On myös ihania lapsia, joilla on täyspäiset vanhammat.
Kyllä, on hyvä opettaa ilmaisemaan tunteitaan, ja miten se tapahtuu. Ei raivoamalla ja kirkumalla, vaan rauhoittumalla ja sitten keskustellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla huolia, kuormitusta ja stressiä, ja lapset aistivat sen. Monta vuotta eletty koronan varjossa, sitten tuli Eurooppaan sota, ja nyt tuoreimpana sähkökriisi ja ruuan hinta nousee. Lapset aistivat tämän ja ahdistuvat.
Joo, toisen maailmansodan aikaan ne vasta kiljuikin. Kotimaassakin sota, ei ruokaa, jatkuvaa pelkoa että isä kaatuu rintamalla, toiset vietiin sotalapsiksi Ruotsiin. On mahtanut olla hirveet desibelit yötä päivää kun tenavat on kirkuneet. Eiku...
Eivät kirkuneet, koska junassa konnari kasvatti, pihassa talonmies kasvatti, koulussa opettaja kasvatti, kirkossa pappi, kirjastossa kirjastonhoitajia ja työpaikalla pomo. Kaikialla otettiin vastuuta, miten siellä tilassa käyttäydytään ja opetettiin jokaiselle miten kuuluu olla.
Totta. Nykyään kun vanhempana sanoo lapselle tietyissä tilanteissa ja paikoissa, ettei saa huutaa tai kiljua, saa melko paljon oudoksuvia katseita muilta aikuisilta. Sitä(kään) ei pidetä hyvänä, rajoittamista, kieltämistä, hyssyttelyä, opastamista käytöstapoihin. Ehkä niin moni on päivät päiväkodissa, että aikuisten vanhemmuus ei pääse kehittymään? Vain ammattikasvattajien hyssyttelyt, opastukset ja jopa huutamisen hyväksytään. Muilta, edes lasten omilta vanhemmilta, sitä ei pidetä normaalina?
Olen töissä kaupassa ja näitä tulee monta kertaa päivässä vastaan. Vanhemmat tekee rauhassa ostoksia tunninkin, lapset kävelevät mukana mutta kiljuvat kokoajan, ei sanoja vaan suoraa kiljuntaa joka ei liity mihinkään, mitään leikkiä ei ole menossa. En tajua. Tajuan kiukuttelut ja vauvan itkut, mutta ei tämä ole kumpaakaan.
Toinen luku on sitten ne lapset jotka vapautetaan kauppaan ja jätetään sinne juoksemaan ja huutamaan, isommat ehkä "vahtivat" pienempiä. Pienet räpii irtokarkkeja ja -leivonnaisia. Vamhemmilla ei huolta. Sitä päivää ootellessa kun juoksevat jonkun vanhuksen kumoon, kenen vastuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla huolia, kuormitusta ja stressiä, ja lapset aistivat sen. Monta vuotta eletty koronan varjossa, sitten tuli Eurooppaan sota, ja nyt tuoreimpana sähkökriisi ja ruuan hinta nousee. Lapset aistivat tämän ja ahdistuvat.
Joo, toisen maailmansodan aikaan ne vasta kiljuikin. Kotimaassakin sota, ei ruokaa, jatkuvaa pelkoa että isä kaatuu rintamalla, toiset vietiin sotalapsiksi Ruotsiin. On mahtanut olla hirveet desibelit yötä päivää kun tenavat on kirkuneet. Eiku...
Tuohon aikaan tuli piiskaa oli suomalainen piiska tai ruottalainen ei väliä sillä samalle se tuntui.
Mulla on kolme lapsenlasta vuoden ikäeroilla. Vanempien kanssa olemme pitäneet heille sääntöjä hyvästä käytöksestä ja se on tuottanut tuloksia.
Ovat useilta taholta saaneet kiitosta rauhallisesta käytöksestään.
Kun olivat pieniä taaperoita, hoidin heitä usein ja leikittiin vanhoja hyviä leikkejä.
Jos joku alkoi riehua tai huutaa huvikseen, niin lopetin leikin heti.
Siitä synttyi eräänlainen lasten keskeinen kasvatus, puuttuivat toistensa huonoon käytökseen, koska halusivat leikin jatkuvan.
Nyt ovat jo varhaisteinejä ja ihania fiksuja nuoria. Yhdessä muistelemme hullunhauskoja leikkejämme.😃🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat oppineet, että kiljumalla saa vanhemmat ostamaan/tekemään mitä vain. Pikku hirviöitä ovat.
Vanhemmat? Mitkä vanhemmat? eiköhän nykyään puhuta vanhempi.
Ajattelin kirjoittaa vanhemmat/vanhempi, mutta arvelinkin jonkun siihen puuttuvan.
Vierailija kirjoitti:
Lastenohjelmissa kaikissa medioissa kiljutaan ja puhutaan hutamalla ja toki se tarttuu.
80-luvun alussa muutimme lasten kanssa lapsivaltaiselle okt-alueelle.
Meidän pihassa välillä oli mäkeä laskemassa kymmenkuta tenavaa jamitään kiljumista ei ollut.
Just tapasin yhden silloisen asukkaan ja hän ihmetteli, miten yhdessä pihassa oli kolme lasta ja koko kylä raikui kiljunnasta verrattuna siihen 80-luvun tilanteeseen.
Ko miehellä ei ollut edes silloin omia lapsia, mutta muisti, miten normaalia oli lasten äänet.
Ennen ainoa huuto mikä tuli oli "Pääkallolinnan kautta – minulla on voimaa!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se pelkkä kieltäminen auta jos lapsi on jokapaikassakiljuja, vaan mieluummin pitää vanhemman kanssa harjoitella kuinka puhutaan rauhallisesti hiljaisella äänellä. Eikä kukaan heti opi mutta vähitellen.
Vierailija kirjoitti:
Odotin eilen lastani harrastuksestaan liikuntapaikan aulassa. Paikalle tuli isä n 2,5v lapsen kanssa, ilmeisesti myös odottamaan perheen toista lasta. Isän kanssa olevasta lapsesta näki selvästi että tämä oli vähintään väsynyt, ehkä myös nälkäinen. Isä vei lapsen odottamaan kahvioon jossa on suuri vitriini täynnä herkkuja. Lapsi alkoi huutaa "PULLAA, PULLAA" - hän huusi 40 minuuttia tauotta. Isä ei tehnyt ensin yhtään mitään. Kun aulassa olevat muutama kymmenen ihmistä alkoivat katsellaan etsiä missä huutajan vanhempi on, isä sanoi "ei tule pullaa tänään" johon lapsi reagoi huutamalla lisää.
Isä ei estänyt lasta mitenkään tai yrittänyt harhauttaa muihin puuhiin, ei tarjonnut välipalaa tai vienyt ulos leikkimään odotuksen ajaksi. Lähtiessämme viimein kotiin lapsi roikkui kahvion tiskissä naama räässä ja katsoi pullia ja huusi edelleen. Isä seisoi aulan toisella puolella ja näytti tympääntyneeltä. Paikalla oli mm kaksi ihmistä jotka yrittivät tehdä töitä odottaessaan, mikä yleensä kyllä tuolla onnistuu. En ymmärrä mitä hittoa tuollainen vanhempi ajattelee. Ei mitään otetta lapseen eikä ajatusta omassa tekemisessä. Ainoa hyvä asia oli ettei antanut periksi, mutta lapsi haittasi muiden olemista niin paljon että olisi pitänyt tehdä jotain muutakin kuin pysyä tiukkana lapsen toiveen suhteen.
Kontakti omaan lapseen puuttuu täysin. Varmaan kiinnostaa esim kännykkä paljon enemmän kuin oma lapsi.
Ei tämmöiselle ole mitään puolustusta, mutta valitettavasti juuri tällaista näkee esim kaupoissa.
Kaikki muut kärsivät, kun joku ei tajua lähteä kiljukaulan kanssa ulos rauhoittumaan, vaan kuvittelee, että lapsi kaupan käytävällä yksin huutamalla rauhoittuisi.
Hän kokee itsensä vain hylätyksi, vihatuksi ja turvattomaksi, kelvottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidin huomiota pois kännykästä ei saa muuten kuin huutamalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin minua ja sisaruksiani opetettiin, miten julkisilla paikoilla pitää käyttäytyä. Että ei saa juoksennella, huutaa eikä muutenkaan olla häiriöksi. Olen syntynyt 1981.
Samoin meitä, olen syntynyt -94.
Mutta nykyajan menoa kun seuraa, niin ei vanhemmat puutu millään lailla. Käyn kirjastossa usein ja siellä sen menon huomaa. Aina meille opetettiin, niin kotona kuin koulussa, että kirjastossa vallitsee hiljaisuus. Ei nykyajan lapset tunnu sitä käsitettä ymmärtävän.
Monet kerrat mitä kirjastossa käyn, niin aina siellä on joku tenava kiljumassa ja leikkimässä portaissa. Vielä kun ala-asteikäinen porukka astelee sinne hengailemaan muuten vaan, niin vitut ja perkeleet vaan raikaa. Jos henkilökunta yrittää menoa hillitä, niin haistattelua saavat osakseen. Monesti tekisi mieli niskaperseotteella nakata häiriköit menemään, mutta sitten joutuisit itse syytteeseen.1988 syntynyt täällä. Kun olin lapsi vanhempia ihmisiä pelättiin eli se oli kunnioitusta. Nykyään ajatellaan että ei ole tervettä elää pelossa joten lapset kasvatetaan käyttäytymään vanhempia ihmisiä kohtaan röyhkeästi ja pelottomasti.
No ei tuokaan nyt ole oikea lähestymistapa, mutta kun tuntuu ettei mitään (mitään!) kunnioitusta, rajoja tai käytöstapoja ole.
Ei minulle, 80-luvulla kasvaneelle, olis IKINÄ tullut mieleeni mennä esim. aukomaan päätäni jollekin tuntemattomalle aikuiselle. Nykyään ihan tavallista. Saatika haistatella, ehkä jopa heittäytyä väkivaltaiseksi jos joku jostain pyllyilystäni sanoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo ei sanota mitään. Uskomatonta.
Pelätään, että lapsi romahtaa henkisesti, jos sitä ojennetaan epäsopivasta käytöksestä.
Oletteko katsoneet lastenohjelmia 2000-luvun alun jälkeen? Ne hahmot eivät tee mitään muuta kuin juoksevat päättömästi kirkuen edestakaisin. Sitä kun mukulat toljottaa vauvasta asti, onko ihme, etteivät itsekään opi muuta tekemään kuin kiljumaan ja säntäilemään.
Keskittymiskyky näillä on myös kärpäsen luokkaa heti pikkuvauvasta alkaen. Mihinkään ei pystytä rauhoittumaan edes minuutiksi, vaan leikkiminen on sellaista paiskataan yksi tavara seinään, juostaan toiselle puolelle taloa ja paiskataan jotain muuta seinään-tyylistä järjetöntä koheltamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla huolia, kuormitusta ja stressiä, ja lapset aistivat sen. Monta vuotta eletty koronan varjossa, sitten tuli Eurooppaan sota, ja nyt tuoreimpana sähkökriisi ja ruuan hinta nousee. Lapset aistivat tämän ja ahdistuvat.
Joo, toisen maailmansodan aikaan ne vasta kiljuikin. Kotimaassakin sota, ei ruokaa, jatkuvaa pelkoa että isä kaatuu rintamalla, toiset vietiin sotalapsiksi Ruotsiin. On mahtanut olla hirveet desibelit yötä päivää kun tenavat on kirkuneet. Eiku...
Tuohon aikaan tuli piiskaa oli suomalainen piiska tai ruottalainen ei väliä sillä samalle se tuntui.
Ai sä meinaat että jokaikinen lapsi piiskattiin? Että lapset pysyi hiljaa vain sen takia kun tuli vittaa reisille tai persuuksille?
Mä olen syntynyt sota-ajan jälkeen eikä kotona saatu piiskaa, silti me osattiin pitää normi ääntä. Vanhemmilla oli ihan järkevät ja asialliset keinot siihen. Myös muilla vanhemmilla kuin omilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska lapset voi huonosti,vanhemmat eivät laita mitään rajoja lapsilleen moni lapsi ihan hukassa, kommunikointi tapahtuu pitkälti just kurkku suorana kirkumista ja huutoa,tervetuloa kuuntelemaan päiväkoti/kouluun.
Tulihan se sieltä. Kaikki on vanhempien vikaa. Katsovat YouTubea, matkivat kavereita, ovat 9 tuntia päivässä tarhassa, harrastuksissa tai koulussa yhteensä, mutta aina se on äidin tai isän vika, vaikkeivät olisi edes paikalla.
Miksi nämä opettajat eivät saa opetettua edes tuota siellä koulussa? Eikö he saa siitä tarpeeksi palkkaa vai periaatteessa se ei kuulu heidän tehtäviin? Jos vanhemmat ei saa opetettua ettei huudeta, niin se jää sitten opettamatta?
Kukaan ei ota vastuuta, jos äiti epäonnistuu. Ainoa mitä muut saa tehtyä on osoitetta sormella sitä äitiä. No, sitten saamme juuri sitä mitä saamme. Kirkuvina lapsia, valittavia aikuisia ja äitejä, jotka katkeroituvat, kun kukaan ei autanut, jos omat resurssit eivät riittäneet. Tarjolla on vain jälkiehkäisyvinkkejä monelle, niinkuin se olisi jotenkin realistinen ratkaisu.
Haluaisin opiskella opettajaksi mutta en aio koska haluan opettaa lapsia en kasvattaa. Haluan omia lapsia jotta voi kasvattaa heitä ja opettaa. Vieraita lapsia ei voi kasvattaa koska vanhemmat loukkaantuu.
Kyllä se on kaikkien tehtävälapsia kasvattaa, jotka niiden kanssa ovat tekemisissä. Opettajien auktoriteetti pitäisi palauttaa, nythän niillä ei ole oikein mitään mahdollisuuksia kasvattaa ja koulut ovat helvetin esikartanoita.
Ennenvanhaan koko kylä kasvatti, eikä pennut hyppineet silmille kuten nykyään.
Kaupantäti jatkaa. Toki puutun juoksemiseen ja selitän että se on vaarallista. Myös vanhemmille on selitettävissä että minun velvollisuus on huolehtia turvallisuudesta. Tuohon kiljumiseen en osaa puuttua kun en tajua syitä.
Teinilaumoista lähtee myös joskus melkoinen älämölö ja vittua lentää, mutta nämähän jo ymmärtää puhetta ja oikeasti uskovat kun täti hyssyttelee nätisti.
Kaupassa karjuva penska talutetaan korvasta pihalle ja laitetaan odottamaan ostoksien ajaksi myymälän seinustalla olevaan lukolliseen koiransäilytyskoppiin.
1988 syntynyt täällä. Kun olin lapsi vanhempia ihmisiä pelättiin eli se oli kunnioitusta. Nykyään ajatellaan että ei ole tervettä elää pelossa joten lapset kasvatetaan käyttäytymään vanhempia ihmisiä kohtaan röyhkeästi ja pelottomasti.