Lue keskustelun säännöt.
Mitä tää lasten kirkuminen on? Ei tuollaista ennen ollut. Lapset huutaa/kirkuu suoraa huutoa julkisella paikalla, eikä vanhemmat sano mitään...
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapuruston lapset on keksineet kivan leikin ulkona. Menevät seisomaan jalkakäytävän reunalle ja kun auto ajaa heidän kohdalle, kiljuvat täysiä. Ei voi ymmärtää... Kai nää on jotain somesta saatuja typeriä ideoita.
No jaa. Me keksittiin lapsena ( tuossa ihan 2000-luvun alussa) kaverin kanssa leikki, että laitetaan kenkä keskelle tietä ja katsotaan kun autot väistää sitä. Toinen leikki oli pistää muroja riviin rengasuraan ja kirkua kun ne rätsähti rikki kun auto ajoi päältä. Tubesta ei oltu silloin kuultukaan :D
Lapset nyt vaan keksii kaikkee "hauskaa" tekemistä.
Ja kiljumiseen sen verran, että itse huusin ja kiljuin myös lapsena tosi paljon. Vanhemmat aina torui, sain jopa tukkapöllyä koska "häiritsin naapureita koska kiljuin kun sikaa olisi tapettu". Ei se mun kiljumista hillinnyt, olin vain niin innoissani :( Nykyään ei lasten leikkeihin liittyvä kiljuminen häiritse, se on ihan ymmärrettävää, että volyymi nousee kun on oikeen kivaa.
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa 60-luvulla alaluokilla oli joskus sellaisia hiljaisuusharjoituksia. Opettaja komensi, että nyt rauhoitutaan, istukaa hiljaa, kukaan ei puhu, laskekaa pää pulpetin kannelle. Sitten oli hiljaista opettajan määräämä aika, ehkä minuutin tai kaksi.
Koulun käytävillä ei saanut juosta, vaan ope puuttui siihen heti. Ei juoksemista, kävelkää!
Vierailija kirjoitti:
Koulussa 60-luvulla alaluokilla oli joskus sellaisia hiljaisuusharjoituksia. Opettaja komensi, että nyt rauhoitutaan, istukaa hiljaa, kukaan ei puhu, laskekaa pää pulpetin kannelle. Sitten oli hiljaista opettajan määräämä aika, ehkä minuutin tai kaksi.
Koulun käytävillä ei saanut juosta, vaan ope puuttui siihen heti. Ei juoksemista, kävelkää!
Meillä hiljanen minuutti pidettiin vain jos joku kuoli.
-milleniaali
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä kaupassa ja näitä tulee monta kertaa päivässä vastaan. Vanhemmat tekee rauhassa ostoksia tunninkin, lapset kävelevät mukana mutta kiljuvat kokoajan, ei sanoja vaan suoraa kiljuntaa joka ei liity mihinkään, mitään leikkiä ei ole menossa. En tajua. Tajuan kiukuttelut ja vauvan itkut, mutta ei tämä ole kumpaakaan.
Toinen luku on sitten ne lapset jotka vapautetaan kauppaan ja jätetään sinne juoksemaan ja huutamaan, isommat ehkä "vahtivat" pienempiä. Pienet räpii irtokarkkeja ja -leivonnaisia. Vamhemmilla ei huolta. Sitä päivää ootellessa kun juoksevat jonkun vanhuksen kumoon, kenen vastuu?
Ehkä lapset ei enää osaa puhua? Eivät kuule aikuisten puhetta, kun kaikki kommunikointi on äänetöntä kännykällä, eivätkä siis voi saada mallia. Sitten ne kirkuvat ja kiljuvat kuin alle yksivuotiaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapuruston lapset on keksineet kivan leikin ulkona. Menevät seisomaan jalkakäytävän reunalle ja kun auto ajaa heidän kohdalle, kiljuvat täysiä. Ei voi ymmärtää... Kai nää on jotain somesta saatuja typeriä ideoita.
No jaa. Me keksittiin lapsena ( tuossa ihan 2000-luvun alussa) kaverin kanssa leikki, että laitetaan kenkä keskelle tietä ja katsotaan kun autot väistää sitä. Toinen leikki oli pistää muroja riviin rengasuraan ja kirkua kun ne rätsähti rikki kun auto ajoi päältä. Tubesta ei oltu silloin kuultukaan :D
Lapset nyt vaan keksii kaikkee "hauskaa" tekemistä.
Ja kiljumiseen sen verran, että itse huusin ja kiljuin myös lapsena tosi paljon. Vanhemmat aina torui, sain jopa tukkapöllyä koska "häiritsin naapureita koska kiljuin kun sikaa olisi tapettu". Ei se mun kiljumista hillinnyt, olin vain niin innoissani :( Nykyään ei lasten leikkeihin liittyvä kiljuminen häiritse, se on ihan ymmärrettävää, että volyymi nousee kun on oikeen kivaa.
N31
Mutta huusitko suoraa huutoa ihan vaan huviksesi, kaupan käytävää tai katua kävellessäsi, ilman että menossa olisi leikki tai että olisit nähnyt jotain superjännää?
Kaikki ymmärtää leikin, mutta ilman syytä kiljuminen on vähän hämärää? Ei osaa edes kysyä vanhemmalta miksi tuo lapsi huutaa ja voisko se lopettaa, kun jos sillä onkin vaikka joku vamma tai diagnoosi ja tulee loukanneeksi kysymyksellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei sanota mitään. Uskomatonta.
Pelätään, että lapsi romahtaa henkisesti, jos sitä ojennetaan epäsopivasta käytöksestä.
Tai pelätään että esim tuntemattomat kakarat alkavat videoida kännykällään jos niitä komentaa. Kuka haluaa päätyä joksikin julkiseksi sylkykupiksi johonkin tubeen tms.
Näiden nykyaikaisten kännyköiden valmistus pitäisi lopettaa. Puhelimella pitäisi pystyä vain soittamsan ja lähettämään viestejä.
Tuolla naapurikerrostalossa aina välillä huutelee joku lapsi. En tiedä yhtään minkä takia huutaa.
Muistan mä omasta lapsuudestani, että lapsi kun huusi niin aikuinen huusi takaisin, että "Älä huuda!!" Silti sitä huutoa vain jatkui.
Onhan se niin, että jokainen lapsi on yksilö ja jokaisella on omat tavat ilmaista asioita. Jotkut vaan tajuavat myöhemmin, että kuinka sopimatonta huutaminen on.
Onneksi itse en ole joutunut kasvaa huutavien ihmisten seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä kaupassa ja näitä tulee monta kertaa päivässä vastaan. Vanhemmat tekee rauhassa ostoksia tunninkin, lapset kävelevät mukana mutta kiljuvat kokoajan, ei sanoja vaan suoraa kiljuntaa joka ei liity mihinkään, mitään leikkiä ei ole menossa. En tajua. Tajuan kiukuttelut ja vauvan itkut, mutta ei tämä ole kumpaakaan.
Toinen luku on sitten ne lapset jotka vapautetaan kauppaan ja jätetään sinne juoksemaan ja huutamaan, isommat ehkä "vahtivat" pienempiä. Pienet räpii irtokarkkeja ja -leivonnaisia. Vamhemmilla ei huolta. Sitä päivää ootellessa kun juoksevat jonkun vanhuksen kumoon, kenen vastuu?
Ehkä lapset ei enää osaa puhua? Eivät kuule aikuisten puhetta, kun kaikki kommunikointi on äänetöntä kännykällä, eivätkä siis voi saada mallia. Sitten ne kirkuvat ja kiljuvat kuin alle yksivuotiaat.
En tiedä. Omatkin lapset (yläkoululaisia jo) on olleet aina ihan liikaa kännykällä, ei nyt ihan vauvasta mutta myöhemmin liikaa. Ovat aina osanneet puhua normaaliäänellä. Toinen on itkenyt kaupassa kerran kun ei saanut jotain. Siinä se, muuten ihan normaaliäänisiä.
-Sama kaupantäti-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa 60-luvulla alaluokilla oli joskus sellaisia hiljaisuusharjoituksia. Opettaja komensi, että nyt rauhoitutaan, istukaa hiljaa, kukaan ei puhu, laskekaa pää pulpetin kannelle. Sitten oli hiljaista opettajan määräämä aika, ehkä minuutin tai kaksi.
Koulun käytävillä ei saanut juosta, vaan ope puuttui siihen heti. Ei juoksemista, kävelkää!Meillä hiljanen minuutti pidettiin vain jos joku kuoli.
-milleniaali
Tietenkään ei voi toivoa joukkokuolemia. Mutta siis jos sillä saataisiin moottoriturvat tukkoon... Eikäkö EI. Kyllä pennut pitää muuten saada hiljaisiksi. Tai edes normaaliäänisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kiljuttiin kun leikittiin esim. omia nimiä tai keinupolttosta mutta nykyään huutoon ei ole mitään syytä, esim. yhtenä päivänä kun tulin kotiin niin tuossa rapun oven edessä kaksi noin 8v poikaa kirkuivat kimeästi kuin munia leikattaisiin.
Meillä oli ok-talon naapurissa aivan järkky perhe.
N. 5 v. tyttö otti karaokelaitteen mikrofonilla pomppulaan ja hoilotti su-aamuna jo kasin aikaan epävireisesti.
Siis ämyrit täysillä ja pomppulasta nirks narks. Mulla meni hermot ja kävin viheltämässä pelin poikki.
Tytön äiti ja sen sisko (virolaisia, hoono soomi) tulivat mussuttamaan mulle, että soittavat poliisin ja ne vievät mut putkaan. Sanoin, että katsotaan kuka viedään putkaan, haistakaa nyt home ja häipykää helvettiin taaviaivot. Ei ne varmaan edes ymmärtäneet, mutta tajusivat muuttaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No aika iso ero on tuntemissani lapsissa niissä joiden vanhemmat tekevät lastensa kanssa asioita ja juttelevat lapsilleen normaalisti, kuin näissä joilla yhteinen "tekeminen" on sitä kauppaan raahaamista, tai sitä että lapset tungetaan keskenään hyppimään tai pelaamaan johonkin viihdykepaikkaan, ja ainoa kommunikointi on sanan "ei" huutamista, tai pelkkää tiuskimista lapselle. Heillä ei tunnu olevan mitään todellista yhteyttä vanhempiinsa. Ensimmäisenä mainitut eivät myöskään katso aamuisin tuntikaupalla videoita ja muutenkin ruutuaika on rajoitettu. Voitte arvata kummat näistä on niitä kirkujia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapuruston lapset on keksineet kivan leikin ulkona. Menevät seisomaan jalkakäytävän reunalle ja kun auto ajaa heidän kohdalle, kiljuvat täysiä. Ei voi ymmärtää... Kai nää on jotain somesta saatuja typeriä ideoita.
No jaa. Me keksittiin lapsena ( tuossa ihan 2000-luvun alussa) kaverin kanssa leikki, että laitetaan kenkä keskelle tietä ja katsotaan kun autot väistää sitä. Toinen leikki oli pistää muroja riviin rengasuraan ja kirkua kun ne rätsähti rikki kun auto ajoi päältä. Tubesta ei oltu silloin kuultukaan :D
Lapset nyt vaan keksii kaikkee "hauskaa" tekemistä.
Ja kiljumiseen sen verran, että itse huusin ja kiljuin myös lapsena tosi paljon. Vanhemmat aina torui, sain jopa tukkapöllyä koska "häiritsin naapureita koska kiljuin kun sikaa olisi tapettu". Ei se mun kiljumista hillinnyt, olin vain niin innoissani :( Nykyään ei lasten leikkeihin liittyvä kiljuminen häiritse, se on ihan ymmärrettävää, että volyymi nousee kun on oikeen kivaa.
N31
Sinä kuulut itsekin vesipäisten kiljujasukupolvien edustajiin joten sinä tietenkin puolustelet aivotonta kiljumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
😅
Minä hiihdin joka talvi kouluun 10 km suuntaansa
Olen syntynyt 80luvulla ja ennen pihoilta kuului vain "pum pum rosvo kuolit!" , "Kimmon nimet. Saaran nimet!" tai "äitii tuu parvekkeelle!"
Nykyään taas suoraa kirkumista ilman sanoja ikäänkuin olisi joku hätä. Kouluikäiset rääkyvät kuin taaperot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä kaupassa ja näitä tulee monta kertaa päivässä vastaan. Vanhemmat tekee rauhassa ostoksia tunninkin, lapset kävelevät mukana mutta kiljuvat kokoajan, ei sanoja vaan suoraa kiljuntaa joka ei liity mihinkään, mitään leikkiä ei ole menossa. En tajua. Tajuan kiukuttelut ja vauvan itkut, mutta ei tämä ole kumpaakaan.
Toinen luku on sitten ne lapset jotka vapautetaan kauppaan ja jätetään sinne juoksemaan ja huutamaan, isommat ehkä "vahtivat" pienempiä. Pienet räpii irtokarkkeja ja -leivonnaisia. Vamhemmilla ei huolta. Sitä päivää ootellessa kun juoksevat jonkun vanhuksen kumoon, kenen vastuu?
Ehkä lapset ei enää osaa puhua? Eivät kuule aikuisten puhetta, kun kaikki kommunikointi on äänetöntä kännykällä, eivätkä siis voi saada mallia. Sitten ne kirkuvat ja kiljuvat kuin alle yksivuotiaat.
En tiedä. Omatkin lapset (yläkoululaisia jo) on olleet aina ihan liikaa kännykällä, ei nyt ihan vauvasta mutta myöhemmin liikaa. Ovat aina osanneet puhua normaaliäänellä. Toinen on itkenyt kaupassa kerran kun ei saanut jotain. Siinä se, muuten ihan normaaliäänisiä.
-Sama kaupantäti-
Tällä tarkoitettiin siis että vanhemmat ovat liikaa kännykällä, eivätkä puhu enää niinkuin aiemmin.
Aika monet lapset ovat nykyään erityis lapsia, jolloin vanhemmat ovat uupuneita. Yrittävät vain selvitä hengissä. Voimat eivät riitä lapsen huomioimiseen sen enempää.
Myös vanhemmilla on erilaisia ongelmia. Raha ratkaisee- kilpailu yhteiskunta ei tue lopulta lähes kenenkään terveyttä.
Vaikka kuinka siskon lapset ovat rakkaita, niin vituttaa se riekkuminen ja huutaminen. Oltiin sitten heillä, meillä tai mummolassa yhtä aikaa, niin aina sama meno. Siskoni yrittää kieltää heitä kiipeilemästä joka huonekaluun kuin apinat, mutta eihän se mene perille kun eivät oman kiljumisen keskeltä kuule mitään.
Luulen myös, että lapset ovat kotoa oppineet huutamalla puhumisen, sillä siskoni puhuu jostain syystä huutamalla. En tiedä miksi, mutta tajusin asian vasta siinä vaiheessa kun erään vierailun jälkeen puolisoni kysyi, että huomaanko minä että sisareni puhuu huutamalla.
On jotenkin myös kiusallista, kun ovat meillä kylässä ja yritän torua sekä puuttua lasten käytökseen. Esim. kahvipöydästä ruokien/juomien kanssa ei lähdetä mihinkään, sohvalla tai sängyllä ei hypitä, koriste-esineitä ei oteta, koiraa ei kiusata.
Ei mene edes minun kiellot jakeluun, ärsyttää omassa kodissa joutua pelkäämään, milloin jokin esine menee rikki tai koira saa tarpeekseen lyömisestä yms. Tai että olenko sisareni/lasten mielestä se ilkeä osapuoli. Pelkään myös, että joku kerta räjähdän ja kunnolla = välit menee varmasti siinä. Jotakin kunnioitusta opetettava, kun toisten kotona ollaan.
Ei aikuiset uskalla kasvattaa tai asettaa rajoja. Sitten nää lapset hajoaa ja niitten päät levii jo ennen ku ne täyttää 18.
Ne on ne hemmetin videot mitä ne vahtaa luureistaan. Monet alakouluikäiset ovat aivan koukussa näihin, ja kulkevat koulumatkansakin tuijottamalla herkeämättä puhelinta, saattaa neljä kaverusta kulkea vierekkäin ja jokainen tuijottaa ainoastaan puhelinta. Normaali kommunikointi ja leikkiminen purkautuu tällaisena kirkumisena, kun aivot ovat ylikuormittuneet tiktok- ja youtubesonnasta. Sitten nämä hyppivät silmille kotona, missä vanhemmat "rauhoittavat" heidät tunkemalla luurin kouraan tai käskemällä ulos huutamaan.
Vanhempia ei kiinnosta puuttua asiaan, koska eivät jaksa eivätkä välitä. Haluavat vain olla rauhassa riekkuvilta kännykkäaddiktilapsiltaan. Ja saavatpahan olla itsekin zombina sohvalla kännykällä, kun lapset kirkuu ulkona.