Parisuhteessa eläminen tulee kalliimmaksi kuin sinkkuna eläminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla parisuhteessa mutta ei asua yhdessä. Saa molempien hyvät puolet :)

No silloin se parisuhde vasta kalliiksi tuleekin! Kolo ajan jotain treffi-iltaa tai muutoin ulkona syömistä, matkoja, kotiin kalliimpia ruokia kun toinen käymässä, jne. Eikä edes tule säästöä asumiskuluista. Itsellä jää monta sataa kuussa enemmän säästöön nyt sinkkuna kuin seurustellessa.

Olen ollut parisuhteessa seitsemän vuotta asumatta yhdessä. Varsinaisia treffi-iltoja ei ole ollut ehkä kuuteen vuoteen kymmeneen kuukauteen. Matkoja toki, mutta kyllä kai yhdessä asuvat pariskunnatkin matkustaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai eläminen tulee parisuhteessa kalliimmaksi, jos on valmis asettumaan parisuhteeseen sellaisen kumppanin kanssa, jolla on paljossa aivan eri halut ja mielikuvat siitä, mihin rahaa on fiksuinta käyttää (tai olla käyttämttä). - Jos taas mielikuvat ja halut ovat suunnilleen yhtenevät, niin parisuhteessa eläminnen on taloudellsiesti kannattavampaa.

Pariskunta, jossa on kumpaisellakin omansa, eikä ole valmis tai halukas jakamaan mitään toisen kanssa  on minusta enempi kämppiset ei parisuhde, enkä näin todetessani tarkoita, että kaiken pitäis mennä aina fifti-fifti, kun ei parisuhde myöskään ole mikään nollasumma peli.

Uskovainen mies 

Saako ihan uteliaisuudesta kysyä, että oikeastiko talous on se asia joka tekee parisuhteen, tai erottaa kämppikset puolisoista?

Minulla on mieheni kanssa 100% erilliset rahat. Olemme rakastaneet toisiamme 8 vuotta, siitä 4 vuotta asuttu yhdessä. Emme ole koskaan riidelleet jotain yhden käden sormilla laskettavia pieniä eripuria lukuunottamatta, ja nekin on selvitetty tilanteen yhteydessä rauhallisesti. Rahasta ei ole tarvetta edes puhua, sillä molemmilla on omansa ja homma pelittää. 

Olemmeko me siis kämppikset sillä perusteella, ettemme jaa rahaa keskenämme?

Terveisin Utelias-Ulla kaupungista

Kyllä ja ei. Esimerkiksi jos ajattelee vaikka avioliittoa, niin se on loppuviimein hyvinkin taloudellinen sopimus, jota osapuolet toki voivat halutessaan hyvinkin laajasti muokata omanlaisekseen.

Avioliitossakin lähtökohtana on erillisvarallisuus.: puolioisdalla on lähtökohtaisesti itsellään oikeus päättäää omista varallsiuus oikeudellsitsa toimistaam vapaasti.

Toisen omasta ei tule avioliiton myötä tosien omaisuutta. Eli pelkästään se, että menet avioliittoon ei tee sinusta kumppanin varallisuuden omsitajaa, niin että jos aiemmin vain teitsä omisti jonkun niin vastausuudessa se olsi teidän yhteine fifiti-fifti., Tai jos avioliittokumppanisi  olisi ottanut velkaa niin velka ei siirry osaksi sinun maksettavaksesi suoraa avioliittonne nojalla. 

Mielenkiintoinen avioliiton piirre, joka kuvaa osaltaa avioliiton taloudellsita luonnetta on se, että aviopuolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan.

Arvioliiton aikana kumpasiellakin puolisolla on kuitenkin korostettakoon tätä vielä oikeus vapaasti päättää osallistumisestaan perheen ulkopuoliseen toimintaan, kuten ansiotyöhön sekä muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan.

Erityisen huomionarvoista on se tilanne kun avioliitto purkautuu (avioeroon tai toisen kuolemaan) niin ellei muuta esitetä, niin varat pääsääntöisesti jaetaan fifti-fifti. - Tähän aviopuolisot varautua jo etukäteen ja muuttaa yhteisellä sopimuksella sitä miten vatat tässä kohtaa tulisi jakaa. 

Käytin esimerkkinä edellä avioliittoa. koska sillä on selkeä alkamis ajankohta ja on selkeästo varallisuusoiekudellien oikeustoimi. Kun taas sen sijaan jos puhutaan yleisemmin parishteista niin ongelmaksi saattaa muodostua jo se milloin sen katsotaan alkaneen.

Tämän vuoksi joitain vuosia sitten voimaan tullut avoliitto laki on omiaan hämmentämään koska aiemmin oli jotenkin selkeämpää. Oli selkeästi avioliitto vaihtehtona heille  jotka halsuivat parisuhteelleen yhetiskunna (ja kirkon) tarjoamaa turvaa ja apua antamalla pääsäännöt sille kuinka järjestellä taloudellsiet suhteet pariskuntana.

Jos taas et kaivannut yhteiskunnan tarjoamaa suojaa ja apua niin saatoit elää ja olla avoliitossa ja järjestää kumppanisi kanssa taloudellsiet asianne niin kuin haluaa ja kuinka parhaiten kykenette yhdessä päättämään ja sopimaan. Ilman kuvitelmaa siitä, että kun elää riittävän kauan "vakavassa avosuhtessa" niin saisi, ainakin osan avioliiton mahdollsitamsista eduista (ja tai haitoista) "hyvinvointivaltiomme toimesta.   

Uskovainen mies

Kiitos vastauksesta.

Tiedän kyllä mitä avioliitto ja avoliitto juridisesti tarkoittavat. Tähän väliin on varmasti sopivaa huomauttaa, että Suomessa myös avopuoliso on puolisoaan kohtaan elatusvelvollinen suhteen kestosta riippumatta. Juuri tämän takia itse menetin asumistukeni muutettuani mieheni kanssa yhteen; Kela katsoo mieheni olevan kykenevä maksamaan talouden asumiskulut yksinään. Näin emme tietenkään toimi, ja siksi avoliitto tuleekin itselleni kalliiksi.

Olisi hyvä, jos myös Kela tietäisi mitä avoliitto ja avioliitto tarkoittavat.... Kertomastasi päätellen Kela ei tiedä avioliito ja avoliiton eroa. - Ja kun tämä menee sekaisin niinkin merkittvää valtaa käyttävällä organilla niin ei liene ihme, jos ne avo ja avioliitto menevät sekaisi tavallsiemmalta tossunkuluttajaltakin

Uskovainen mies

Kelan mukaan on myös yksinhuoltajuus on aika erilainen käsite kuin tavan tallaajalle.

Yksinhuoltajakorotus katoaa kun muuttaa yhteen toisen aikuisen kanssa. Ja sitähän saa vaikka ei olisi yksinhuoltaja.

Exän kanssa eläminen tuli kyllä kalliiksi. Hän kyllä maksoi puolet kaikesta elämisestä yms mutta vaati et käydään ulkomaanmatkoilla pari kertaa vuodessa. Hän tienasi minua enemmän ja maksoi kyllä puolet lapseni matkasta mutta kyllä se silti kalliiksi tuli kun itselle matkustelu ei oo mikään juttu. Sanoi kyllä eksälle että mun palkalla en voi käydä kahta kertaa vuodessa Aasiassa, ei vaan pysty. Suhde päättyi muihin juttuihin ja enää en ota miestä kenelle on pakko päästä matkalle joka lomalla. Nyt reissaan ystävien kanssa mutta en joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä elätätte aikuista miestä kuin lasta suhteissanne?

Tottakai tulee kalliimmaksi kun mies saa käyttää näköjään palkkansa kokonaan itseensä

Tuntuu että omalla kohdalla elämä vain ajautui tähän pisteeseen. Ja siinä vaiheessa kun oli jo ne lapset, niin kyllä ainakin itsellä kynnys erota oli suuri. Meillä mies ei ollut mikään supertuhlari. Oli enemmänkin vain huono rahojen kanssa, hänen mielestä numerot ja budjettin tekeminen oli vain supertylsää.

Erosimme yhteisestä päätöksestä keväällä. Jäin asumaan samaan asuntoon lasten kanssa. Vähän alkuun jännitin miten rahat riittää. Itselläni on hyvät tulot, joten saan vain yh korotuksen lapsilisään ja elatusapua mieheltä. Mutta koska minulla on suuremmat tulot kuin exällä, niin ei sekään mikään valtava ole. Nyt kun olen asunut yksin lasten kanssa neljä kuukautta. Olikin suuri yllätys kuinka paljon olen säästänyt. Vaikka kesällä on suuremmat ruokakulut kun ei lapset syö koulussa. Ja toinen on jo teini ja toinenkin kohta. Niin ruokaa kyllä kuluu. Olen 4 kuukaudessa saanut säästöön saman verran kuin miehen kanssa saatiin vuodessa.

Ja nyt jos tänne tulee joku katkeroitunut mies valittamaan että miksi mies edes maksaa elareita jos kerran saan säästöön rahaa. Niin ne lapset on myös miehen ja miehellä palkkatulot. Joten kyllä sillä miehellä on ihan velvollisuus laittaa omia rahojaan lapsiinsa. Mies tekee säännöllistä reissuhommaa. Minkä takia näkee lapsiaan 0-4 päivää kuukaudessa. Toisin sanoen vastaan yksin lasten menoista. Eikä mies maksa kuin 450 kahdesta lapsesta, joten vähän yli kelan minimin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tajunnut jäädä ikipoikamieheksi, minulla olisi varallisuutta ainakin 250 k€ enemmän. Ei tarvetta isolle kämpälle, ei kahta autoa, ei kakaroiden harrastuksia, lomareissut sinne minne haluaisin oikeasti eikä edes kalliita yms.

Harmi etten älynnyt asioita ajoissa.

Mitään iloa et ole itse saanut isosta kämpästä, autoista tai niistä kakaroista? Mieluummin asuisit yksiössä yksin ja keräisit varallisuutta? Harmi tosiaan, kun et tajunnut ajoissa.

Ihan vaan mukavalla alueella rivarikolmiossa/neliössä, ja toki fyffeä keräillen. Ja ennen kaikkea, päättää omasta ajan/rahankäytöstä.

Esimerkki tältä päivältä: se mitä oikeasti haluaisin olisi mennä kaverin kanssa kalaan. Se mitä joudun oikeasti tekemään, rouvan sukulaisen kissanristiäiset 200 km päässä ja iso evvk. Ja kuunnella autossa kuinka teinit nahistelee nasevilla sutkautuksillaan yms. Ja kaikki tämä siksi, että "jonkun" mielestä näin vaan pitää olla koska hän niin tykkää.

(Jostain syystä minulle ei ole pakkomiellettä alistaa muun perheen ajankäyttöä/rahankäyttöä omiin mielihaluihini...)

En usko, että jos olisin parisuhteessa, että minulla olisi näin paljon rahaa säästöistä mitä nyt on sinkkuna. Jotenkin raha menee rakkauden edelle. Kun ei rakkaudella maksella laskuja ja se voi myös päättyä milloin tahansa.

Nainen kuin nainen on ylläpidoltaan todella kallis. Ja jos ylläpito loppuu nainen lähtee etsimään seuraavaa hyväksikäytettävää

Parisuhteessa ei voi esim. tehdä ex tempore -ryyppyreissuja tai lähteä viikonlopuksi kavereiden kanssa kalastamaan. Ei auta vaikka muutaman satasen kuussa säästäisikin (oikeasti häviää enemmän kuin muutaman satasen), ei sellainen ole mitään elämää.

Eläminen vaikuttaa muuttuvan kummallisesti paljon leveämmäksi, kun aletaan parisuhteeseen. Kaikenlainen ruualla mässäily ja muunlainen elämykselinen "mennäänkö yhdessä sinne ja tänne" kun lisäävät kuluja, kun normaalisti yksin ollessa olisi ehkä vaan tyytynyt roiskeläppään ja netflixiin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa ei voi esim. tehdä ex tempore -ryyppyreissuja tai lähteä viikonlopuksi kavereiden kanssa kalastamaan. Ei auta vaikka muutaman satasen kuussa säästäisikin (oikeasti häviää enemmän kuin muutaman satasen), ei sellainen ole mitään elämää.

Jaa miksi muka ei voi. Kyllä puolisoltani on nuo onnistunut. Ei meillä missään kahleissa eletä ja kaikkea yhdessä tehdä. Ei olisi pitkä yli 40v suhde onnistunutkaan jos alettaisiin kahlitsemaan.

Älä nyt jauha paskaa. Olen ollut sekä parisuhteessa että sinkkuna. Parisuhteessa ollessa pelkästään asumiskulut oli minulla 500 euroa pienemmät kuin sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt jauha paskaa. Olen ollut sekä parisuhteessa että sinkkuna. Parisuhteessa ollessa pelkästään asumiskulut oli minulla 500 euroa pienemmät kuin sinkkuna.

TÄMÄ!💪

Vierailija kirjoitti:

Eläminen vaikuttaa muuttuvan kummallisesti paljon leveämmäksi, kun aletaan parisuhteeseen. Kaikenlainen ruualla mässäily ja muunlainen elämykselinen "mennäänkö yhdessä sinne ja tänne" kun lisäävät kuluja, kun normaalisti yksin ollessa olisi ehkä vaan tyytynyt roiskeläppään ja netflixiin kotona.

Kyllä, alussa oli kalliimpaa mutta kyllä se sitten ajan myötä normalisoituu.

tietenkin se tulee miehelle kalliimmaksi, kun joutuu yhden sijaan elättämään kaksi. näin maailma kuitenkin toimii. pillua ei saa ilmaiseksi.

Joo, ihanasti jää rahaa säästöön ja omia juttuja varten nyt, kun erosin lihavasta ja alkoholiin menevästä miehestä. Miksi kaikki pitää laittaa puoliksi, jos toinen syö kuormasta kolme kertaa enemmän?

"Eikä tarvitse pelätä sitä, että toinen pettää eli kaiken kaikkiaan sinkkuna on PALJON helpompaa, jos haluaa seksiä niin sitä saa aina kun lähtee vain paikalliseen kuppilaan jos haluaa."

Voi morjes mikä kommentti. Tää koskee vain naisia. Meikämandoliino kun astelee tavalliseen kuppilaan niin hyvin rauhassa saan kumota tuoppia ja ehkä kerran vuodessa pääsee täräyttää jos kaikki kuun ja tähtien asennot on sattumalta oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tajunnut jäädä ikipoikamieheksi, minulla olisi varallisuutta ainakin 250 k€ enemmän. Ei tarvetta isolle kämpälle, ei kahta autoa, ei kakaroiden harrastuksia, lomareissut sinne minne haluaisin oikeasti eikä edes kalliita yms.

Harmi etten älynnyt asioita ajoissa.

Mitään iloa et ole itse saanut isosta kämpästä, autoista tai niistä kakaroista? Mieluummin asuisit yksiössä yksin ja keräisit varallisuutta? Harmi tosiaan, kun et tajunnut ajoissa.

Ei siitä isosta kämpästä oikein iloa saa, kun sen joutuu jakamaan muiden kanssa. Mihinkään et pääse karkuun.

Ja tuo kirjoittaja tarkoittaa elämän tärkeimpiä ja läheisimpiä ihmisiä. Todellakaan parisuhde ja perhe ei ole sinua varten.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt jauha paskaa. Olen ollut sekä parisuhteessa että sinkkuna. Parisuhteessa ollessa pelkästään asumiskulut oli minulla 500 euroa pienemmät kuin sinkkuna.

Se luultavasti meni sitten johonkin muuhun ja kummallekin tuli mystisesti elopainoa +100kg

Ei meillä vaan. Kulut laitetaan puoliksi, joten kummankaan ei yksin tarvitse kustantaa yhteistä elämää. Totta kai kaupasta ostetaan isommat ostokset kahdelle kuin yhdelle, ja asunto on isompi, mutta toisaalta on kahdet tulot taloudessa. Pärjätään myös yhdellä autolla, sinkkuna luultavasti kummallakin olisi oma auto. Monessa muussakin asiassa pätee se, että talouteen tarvitaan yksi kappale jotain laitetta tai työkalua, ja yksin ollessa ne pitäisi myös hankkia yksin.

Seksiä ja läheisyyttä saa halutessaan, ja lisäksi on kiintymys, rakkaus ja kumppanuus, mitä ei yhdenillan jutuilta saa samalla tavalla. Eletään sopuisasti eikä tarvitse riidellä.

Jos teidän parisuhteissanne teitä käytetään taloudellisesti hyväksi tai kohdellaan muuten huonosti, niin lähtekää. Parempaakin voisi olla tarjolla, vaikka sitten se sinkkuna eläminen. Mutta jos on yhdessä fiksun, kivan ja omillaan toimeentulevan kumppanin kanssa, niin elämä ei tule kalliimmaksi eikä muutenkaan ole millään tavalla huonompaa kuin sinkkuna ollessa.

Taas jotain katkerien sinkkujen tilityksiä. Pelkästään jo asumiskuluissa säästää mojovan summan joka kuukausi. Ihan riippumatta siitä asuuko vuokralla, kerrostalossa vai omakotitalossa. Aina se on edullisempaa kun on kaksi jakamassa kulut.